Käsiteltyjen maa-ainesten ja syntyneiden jätevirtojen sijoituskelpoisuus sijoituskelpoisuus

Käsiteltyjen maa-ainesten ja muiden syntyneiden poistovirtojen sijoituskelpoisuuden arviointi toteutetaan tarkasteltavan maamateriaalin haitta-ainepitoisuuksien ja toivotun sijoituskohteen vaatimusten mukaisesti. Ympäristökuormitusten hyväksyttävyys arvioi-daan vertaamalla seurantatuloksia lupaehtoihin.

Kaatopaikkasijoitus

Kriteerit maamateriaalien kaatopaikkasijoitettavuuden arviointiin tullaan esittämään EU:n kaatopaikkadirektiivin liitteen 2 kansallisia tulkintoja selventämässä oppaassa jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden osoittamisesta. Esimerkki hyväksyttävän tason arvi-oinnissa mahdollisesta menettelytavasta on seuraava:

• Verrataan lopputuloksen hyväksyttävyyden arvioimiseksi otettujen yksittäisnäyttei-den haitta-ainepitoisuuksien keskiarvoa ympäristöluvassa esitettyyn hyväksyttävään tasoon. Kaatopaikalle sijoitettaessa lopputulos voidaan hyväksyä, jos pitoisuus on tietyllä luottamustasolla (95 %) alle hyväksyttävän pitoisuustason.

Kaatopaikkasijoitusta on käsitelty myös osassa 9 ”Sijoittaminen kaatopaikalle”.

Hyötykäyttö

Jos pestyt maa-ainekset on tarkoitus hyötykäyttää, osoitetaan, että on täytetty luvussa 5.2.3 ja osassa 10 ”Hyötykäyttö” esitetyt ehdot. Lopputuloksen hyväksyttävyyden arvi-oinnissa voidaan käyttää samaa menettelytapaa kuin kaatopaikalle sijoitettaessa. Hyväk-syttävän pitoisuustason ylitysriskin tulisi kuitenkin olla pienempi kuin kaatopaikalle sijoitettaessa. Hyötykäyttö muualla kuin kaatopaikalla edellyttää perusteellisempaa laa-dunvalvontaa kuin kaatopaikkakäsittely.

Palauttaminen alkuperäiselle paikalle

Jos pitoisuudet käsitellyissä maa-aineksissa alittavat kohteessa hyväksyttävät pitoisuu-det ja hyötykäyttökelpoisuus sekä hyväksyttävien pitoisuuksien alittuminen on varmis-tettu luvussa 5.2.3 esitetyn mukaisesti, maa-ainekset soveltuvat palautettaviksi alkupe-räiselle paikalle.

5.6.2 Jälkitarkkailu

Siirrettävien laitteistojen osalta jälkitarkkailuun ei yleensä ole tarvetta sen jälkeen, kun toiminta kohteessa on lopetettu ja alue siivottu, mikäli alueen maaperän tai pinta- tai pohjavesien ei epäillä pilaantuneen toiminnan vaikutuksesta. Myös työmaan koko ja alueen maankäyttö vaikuttavat jälkiseurannan tarpeeseen. Käsittelytoiminnan loputtua tehdään aina siirrettävien käsittelylaitosten osalta kertaluonteinen seurantatutkimus, jolla varmistetaan alueen maaperän puhtaus. Tämä edellyttää näytteenottoa ja näytteiden laboratorioanalyysejä.

Käsiteltyihin maamassoihin mahdollisesti liittyvä jälkiseurannan tarve määräytyy mas-sojen sijoituskohteen asettamien edellytysten perusteella.

Kiinteiden käsittelylaitosten ympäristöluvissa edellytetään yleensä prosessialueen ym-päristön jatkuvaa seurantaa.

5.6.3 Raportointi

Pesukunnostuksen lopputuloksen hyväksyttävyyden arvioimiseksi raportoidaan:

• näytteenottomenettely ja näytteiden määrä

• näytteistä tutkitut haitta-aineet, analyysimenetelmät ja haitta-ainepitoisuudet

• vertailu puhdistuksen tavoitetasoon.

Lisäksi raportoidaan:

• käsitellyt materiaalimäärät (vastaanotettu / alueelta poistettu tai sijoitettu) ilmoite-taan märkäpainotonneina

• syntyneiden jätevirtojen laatu, määrä ja sijoituskohteet

• käytetyt lisä- ja tukiaineet, laadut ja määrät

• käsiteltyjen maamassojen ja muiden poistovirtojen vastaanotto- tai sijoituskohde

• käsiteltäviksi tulleiden maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet

• prosessin seurantaparametrit

• prosessilaitteistojen huolto- ja ylläpitotoimet

• yhteenveto prosessin laadunvalvonnasta (tarkkailusta) ja laadunvalvontatuloksista

• mahdollisen kaasujenkäsittelylaitteiston seurantatulokset

• syntyneiden jätteiden laatu, määrä ja sijoituskohteet

• jätevesien johtaminen

• riippumattoman laadunvalvonnan tulokset

• kenttärakenteiden kunnon seuranta

• poikkeustilanteet.

Jos pesty maamateriaali sijoitetaan hyötykäyttöön, osoitetaan, että kaikki hyötykäyttö-kelpoisuuden edellytykset täyttyvät.

5.7 Työsuojelu ja turvallisuus

Ennen pilaantuneiden maiden kunnostuksen aloittamista on laadittava kohdekohtainen turvallisuussuunnitelma, joka sisältää myös työsuojeluun liittyvät asiat. Suunnitelma on hyväksytettävä työsuojelupiirissä. Työsuojelusta vastaavien henkilöiden nimet ilmoite-taan ennen töiden aloittamista työsuojeluviranomaisille. Turvallisuussuunnitelman sisäl-töä on tarkemmin käsitelty luvussa 1.6.7.

Riskejä voivat aiheuttaa mm. altistuminen maa-aineksissa oleville haitta-aineille ja pölylle hengityksen kautta sekä mahdollisissa onnettomuustilanteissa altistuminen kemikaaleille ihon tai hengityksen kautta sekä työmaamelu. Maamassojen kaivun, siirtojen ja kuljetus-ten yhteydessä myös ajoneuvot ja työmaakoneet voivat aiheuttaa onnettomuuksia.

Maa-ainesten kunnostamiseen pesumenetelmällä liittyviä riskitekijöitä (mukailtu ohjeen FRTR 2002 perusteella) ovat fyysiset riskit ja kemialliset riskit.

Fyysiset riskit

1) Pesulaitteisto siihen kuuluvine oheislaitteineen voivat aiheuttaa huomattavaa melua.

Myös maa-ainesten siirtoon käytettävät työkoneet ja ajoneuvot aiheuttavat melua.

Lisäksi työkoneiden liikkumisesta aiheutuu merkittävä vaaratekijä työntekijöille.

Riskien torjuntakeinoja ovat kuulosuojainten käyttö ja liikkuvien työkoneiden ja kuorma-autojen varustaminen peruutushälyttimillä. Lisäksi koneita pitää lähestyä ai-na edestä siten, että koneen kuljettaja näkee lähestyvän henkilön (silmäkontakti).

2) Palavia haitta-aineita sisältävät maa-ainekset voivat syttyä palamaan esikäsittelyn, varastoinnin ja siirtojen aikana esim. kuormauksen yhteydessä mahdollisesti tapah-tuvan kipinöinnin vaikutuksesta. Palovaaran torjuntakeinoja ovat maa-ainesten kas-telu sekä kipinäsuojattujen koneiden ja laitteiden käyttäminen.

3) Sähköiskun vaara käytettäessä laitteistoa ulkona.

Torjuntakeinoja ovat hyväksyttyjen sähkölaitteiden ja -johtojen käyttäminen sekä vikavirtakytkimien käyttö.

4) Laitteiston osat voivat korrodoitua tai syöpyä ollessaan kosketuksissa haitta-aineita sisältävien maa-massojen kanssa ja rikkoutua aiheuttaen vaaratilanteita.

Torjuntakeinoja ovat materiaalien haitta-aineiden kestävyyden varmistaminen sekä nestevuotojen havaitsemiseen tarkoitettujen ilmaisimien käyttö.

5) Kuljetinhihnojen, ruuvikuljettimien ja vastaavien käytöstä aiheutuvien fyysisten vammojen riski (vaatteiden tarttumisen aiheuttama vaaratilanne).

Torjuntakeinoja ovat suojarakenteiden käyttö, hätäkatkaisimien käyttö ja asianmu-kainen pukeutuminen (ei löysiä vaatteita). Laitteita käynnistettäessä on etenkin huol-tokatkojen jälkeen varmistettava, että työntekijöitä ei ole vaaravyöhykkeellä.

6) Murskainten, seulojen tai vastaavien käytöstä aiheutuvien fyysisten vammojen riski (lentävien kivien, pölyämisen ja tärinän aiheuttamat vaarat).

Torjuntakeinoja ovat suojalasien ja pölysuojaimien käyttö, maa-ainesten kastelu ja tärinänvaimentimien käyttö.

7) Kuumasta ulkoilmasta aiheutuva auringonpistoksen, nestehukan ja lämpöhalvauksen vaara, jota voidaan torjua nauttimalla riittävästi nesteitä, suojautumalla auringolta ja lepotauoin.

8) Sähköiskun vaara ilmakaapelien alueella.

Torjuntakeinoja ovat ilmajohtojen ottaminen huomioon suunnitteluvaiheessa, suoja-etäisyyksien määrittäminen ja tarvittaessa virran katkaisu työskentelyn ajaksi.

9) Liikenneonnettomuudet, joiden torjuntakeinoja ovat työmaasta varoittavat liikenne-merkit, työmaaliikenteen suunnittelu ja peruutushälyttimien käyttäminen.

Kemialliset riskit

1) Työntekijöiden altistuminen haitta-aineille maa-ainesten siirtojen ja käsittelyn aika-na (kaasut, pöly).

Altistumista voidaan estää kostuttamalla maamassat ja käyttämällä hengityssuojaimia (kaasu- ja pölysuodattimet, oikean suodatintyypin valintaan kiinnitettävä huomiota).

2) Laitteiston korjaus- ja huoltotyöt ja työskentely suljetussa tilassa (mm. säiliöt, rum-mut) voi altistaa työntekijät haitallisille aineille, kaasuille tai hapenpuutteelle.

Torjuntakeinoja ovat tiedottaminen työntekijöille mahdollisista haitallisista aineista ja suojautumistarpeesta, happipitoisuusmittareiden käyttö, ilmanvaihdon järjestämi-nen, hengityssuojainten tai happinaamarin käyttö ja huoltotöiden aikatauluttaminen.

3) Pesulaitteiston rikkoutuminen voi aiheuttaa työntekijöiden altistumisen pesukemi-kaaleille tai maan sisältämille haitta-aineille.

Torjuntakeinoja ovat mahdollisimman haitattomien kemikaalien käyttö, riittävä il-manvaihto (3–6 x h), mikäli toiminta tapahtuu suljetussa tilassa ja hälytyslaitteiden käyttö.

Muita yleisiä työturvallisuuden parantamiskeinoja ovat:

• henkilökohtaisten suojainten tai kertakäyttösuojainten käyttö (haitta-ainekohtaiset suodattimet, pölysuodattimet, haalarit, käsineet, saappaat)

• työntekijöiden koulutus ja perehdyttäminen työmaakohtaisesti turvallisuusnäkökoh-tiin

• työmaasta varoittavat liikennemerkit, työmaaliikenteen suunnittelu, peruutushälyt-timen käyttäminen, kaivantojen aitaaminen

• Pölynvähentämistoimenpiteet (kastelu, maamassojen peittäminen, pölynsidonta)

• meluhaittojen vähentämistoimenpiteet (kuulosuojainten käyttö)

• työmaaparakkijärjestelyt (likaiset vaatteet, pesutilat, pukuhuoneet, toimisto- ja tau-kotilat)

• peseytymismahdollisuuksien järjestäminen

• säännölliset terveystarkastukset.

Turvallisuus- ja työsuojeluasioiden periaatteita on käsitelty myös luvussa 1.6.7 Työsuo-jelu. Yksityiskohtaisemmin asiaa on esitelty mm. Saastuneen maa-alueen tutkimuksen ja kunnostuksen työsuojeluoppaassa (Nikulainen & Kalevi 1997). Käytännön ohjeita työsuojelusta on esitetty mm. Ympäristögeoteknisessä näytteenotto-oppaassa (Suomen Geoteknillinen Yhdistys 2002) ja FRTR:n internet-sivuilla (http://www.frtr.gov).

6. Kompostointi

6.1 Yleistä

Biologinen käsittely voidaan toteuttaa kohteessa on-site -menettelynä, jossa maa-ainekset kaivetaan ja kompostoidaan aumoissa tai rumpukompostorissa (kuva 6.1). In-situ-menetelmissä maaperään ympätään tarvittavat mikrobit ja ravinteet. Yleisin toteu-tusmuoto nykyisin on aumakompostointi käsittelykeskuksissa tai pysyvissä käsittely-paikoissa. Tässä raportissa käsitellään ainoastaan kompostoinnin laadunhallintaa.

Kompostoinnissa pilaantunut maa-aines sekoitetaan huokoisuutta parantavan tukiaineen (esim. hake, kuorike, turve, olki) ja mikrobitoiminnan edellytyksiä parantavien ravintei-den kanssa. Useimmiten käytetään hyväksi maaperässä luontaisesti olevien mikrobien kykyä hajottaa haitta-aineita, mutta myös mikrobiymppien käyttöä on kokeiltu. Kom-postin toiminta edellyttää kosteuden, happipitoisuuden ja pH:n pitämistä mikrobitoi-minnalle sopivalla tasolla. Jotta olosuhteet pysyvät edullisina tasaiselle puhdistustoi-minnalle, kompostia on hoidettava säännöllisesti.

Biologisissa käsittelymenetelmissä hyödynnetään mikrobipopulaatioiden kykyä hajottaa maaperän orgaanisia haitta-aineita. Mikrobiaktiivisuutta parannetaan yleensä lisäämällä ravinteita ja happea sekä kompostoinnissa maa-ainesta kuohkeuttavaa tukiainetta.

Biologisen käsittelyn päävaihtoehdot ovat maa-ainesten kaivua edellyttävät kompostointimenetelmät ja kohteessa toteutettavat in-situ-menetelmät. Mikro-biaktiivisuutta voidaan hyödyntää myös muissa käsittelymenetelmissä, kuten huokosilmakäsittelyssä.

Pilaantuneiden maiden kompostointi toteutetaan yleensä aumakompostointina.

Aumat voivat olla joko sekoitettavia tai ilmastettuja. Rumpukompostointi on aumakompostointia kalliimpi, erityisesti pienehköille erille soveltuva käsitte-lymenetelmä.

Kuva 6.1 Rumpu- ja aumakompostointiprosessit.

In document Pilaantuneiden maiden (sivua 192-199)