Lainsäädännön tuomat haasteet energiayhteisöille

Suurimpia haasteita teknologisen kehityksen lisäksi energiayhteisöille on asettanut Suo-men sähkömarkkinalaki. Vuonna 2013 voimaan astuneessa sähkömarkkinalaissa ei ollut lainkaan huomioitu energiayhteisöjä, joten siltä osin ajankohtaiseksi nousseiden ener-giayhteisöjen kannalta laki kaipasi päivitystä. Vuonna 2020 astui voimaan uusi sähkö-markkinalain asetus, joka ottaa myös huomioon energiayhteisöt ja teki etenkin paikallis-ten energiayhteisöjen toiminnasta lainsäädännön näkökulmasta helpompaa mahdollis-tamalla omavaraisesti tuotetun sähköenergian hyvityslaskennan. [19]

Energiayhteisöjen uutuudesta ja vähäisestä määrästä johtuen ei myöskään ole selvää käytäntöä, kuinka sopiminen energiayhteisöön kuulumisesta pitäisi tehdä ja miten toimia jonkun osakkaista halutessa irtautua energiayhteisöstä. Tämä tilanne voi tulla eteen esi-merkiksi siinä tapauksessa, kun energiayhteisön osakas myy omistamansa asunto-osakkeen ja uusi omistaja ei ole halukas liittymään energiayhteisöön. Koska energiayh-teisöön kuuluminen perustuu vapaaehtoisuuteen, on osakkailla halutessaan myös mah-dollisuus irtautua energiayhteisöstä näin halutessaan.

Energiayhteisössä pitäisi olla siis sovittuna selvästi, miten yhteisöstä irtautuessa toimi-taan. Esimerkiksi yhteisön perustamiseksi hankitun rahoituksen tulee olla jaettuna osak-kaiden kesken. Mikäli joku tai jotkut osakkaista irtautuvat energiayhteisöstä, jää muille osakkaille suurempi osuus maksettavaksi. Toisaalta myös omavaraisesti tuotettua säh-köä tulee osakasta kohden enemmän.

Toisaalta osakkaiden irtaantuminen energiayhteisöstä vaatii myös hallinnollisia toimen-piteitä ja omavaraisesti tuotetun sähkön osalta uudelleenjakoa siten, että irtautuneella osakkaalla ei ole enää mahdollisuutta käyttää energiayhteisön laitteistoilla tuotettua säh-köä omiin tarpeisiinsa vaan käyttösähkö on ostettava kokonaan ulkopuoliselta sähkön myyjältä. Tämä kuormittaa energiayhteisön hallintoa ja vie resursseja muiden asioiden hoitamisesta.

Yksi vaihtoehto sopimisesta olisi sitoa kaikki asunto-osakeyhtiön kaikki osakkaat ener-giayhteisöön siten, että energiayhteisön osakkuus on sidottu asunto-osakkeeseen.

Asunnon omistuksen vaihtuminen ei toisi tällöin ongelmia energiayhteisölle. Toisaalta energiayhteisön osakkaaksi liittyminen voisi olla vapaaehtoista, mutta ne asunto-osake-yhtiön huoneistot, jotka liittyvät osaksi energiayhteisöä sitä perustaessa olisivat sidottuja sovituksi määräajaksi.

Tältä osin lainsäädäntöä voitaisiin tehdä vieläkin selkeämmäksi ja helpottaa isännöitsi-jöiden, asunto-osakeyhtiön hallitusten sekä asukkaiden tulkintaa siitä, miten energiayh-teisö muodostetaan ja mitä energiayhenergiayh-teisöön kuuluminen edellyttää. Toisaalta myös uu-sien energiayhteisöjen perustaminen ja ylläpitäminen tulee näyttämään, millaiset käy-tännöt ja sopimukset ovat toimivimpia energiayhteisöjen kannalta.

Myös sähkömittarointiin liittyvä lainsäädäntö on aiheuttanut ongelmia asunto-osakeyhti-öille omavaraisen sähkönhankinnan näkökulmasta. Vuoteen 2020 saakka asunto-osa-keyhtiöiden huoneistojen sähkömittarin kautta siirtyvästä sähköstä on pitänyt maksaa sähkövero ja siirtomaksu, vaikka sähkö tulisi mittarille muualta kuin sähkönjakeluver-kosta, esimerkiksi asunto-osakeyhtiön omasta aurinkovoimalasta. Kuten kuvassa 10 on esitetty, asuntojen sähkömittarit sekä kiinteistösähkönmittari ovat osa kiinteistönsähkö-verkkoa asunto-osakeyhtiön sähkökeskuksessa. Tällöin asunto-osakeyhtiön omavarai-sesti aurinkosähköjärjestelmällä tuotettua sähköä ei ole voitu ohjata asunto-osakeyhtiön asuntoihin sähkökeskuksen kautta, ilman vero- ja siirtomaksuseuraamuksia. [1]

Kuva 10. Asunto-osakeyhtiön liityntä jakeluverkkoon ja kiinteistön sisäinen verkko [mu-kaillen 6]

Sähkömarkkinalakiin vuonna 2020 voimaan astunut uusitus tekee kuitenkin tästä asiasta helpompaa, koska se mahdollistaa hyvityslaskentamallin ja mittarointi voidaan hoitaa ta-loista jo valmiiksi löytyvillä etäluettavilla sähkömittareilla. Hyvityslaskentamalli ei vaadi asunto-osakeyhtiöltä investointia sähkön mittauksen muuttamiseksi ja asukkaat voivat edelleen kilpailuttaa ja valita itse sähkönmyyjänsä asunto-osakeyhtiön yhteisen sähkö-sopimuksen sijaan.

Uusi lainsäädäntöasetus tekee mahdolliseksi nykyisten etäluettavien mittarien käytön asunto-osakeyhtiöiden energiayhteisöissä ja mahdollistaa kalliin mittarointijärjestelmän uusimisen. Tästä huolimatta takamittarointimalli voi tulevaisuudessa nousta kiinnosta-vaksi monissa energiayhteisön perustamista suunnittelevissa asunto-osakeyhtiöissä.

Tulevaisuudessa on suunnitteilla lyhentää hyvityslaskentamallin laskutuksessa käytettä-vää taseselvitysjaksoa yhdestä tunnista viiteentoista minuuttiin. Taseselvitysjaksolla tar-koitetaan ajanjaksoa, jonka aikana mitataan huoneiston sähkömittarin läpi kulkenut sähkö ja hyvitetään mahdollisesti omavaraisesti tuotettu sähkö ostosähkön mää-rästä.[19]

Asunnoissa sähkönkulutus ei ole tasaisesti jatkuvaa vaan monesti kulutukseen osuu ly-hyenkin aikajakson sisään piikkejä esimerkiksi kodinkoneiden käydessä tai ruokaa lai-tettaessa. Tämä johtaa siihen, että esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmän hankkineessa

asunto-osakeyhtiön asunnossa voi aurinkoisena päivänä tulla usealle viidentoista mi-nuutin jaksolle tuotantoa enemmän kuin kulutusta, jolloin sähkö myydään jakeluverk-koon. Jakeluverkkoon myydystä sähköstä saatava hinta on huomattavasti pienempi kuin ostamatta jääneestä sähköstä saatava säästö. Pidemmällä, nykyisin käytössä olevalla, tunnin tarkastelujaksolla asunnoissa sähkön kulutusta tulee todennäköisemmin enem-män kuin asunnolle jyvitettävää omavaraisesti tuotettua sähköä, jolloin taloudellista säästöä saadaan enemmän. Tästä syystä takamittarointimalli voi tulevaisuudessa olla kiinnostava vaihtoehto asunto-osakeyhtiöille, sillä tällöin koko asunto-osakeyhtiön säh-kön kulutus on todennäköisemmin suurempi kuin omavaraisen sähsäh-köntuotannon määrä ja omavaraisella sähköllä on mahdollista täten saada suurempia taloudellisia säästöjä aikaan.

Toisaalta sähkönkulutusta voisi myös tasata naapureiden kesken esimerkiksi silloin, jos yhden energiayhteisöön kuuluvan huoneiston asukkaat ovat useamman päivän ajan poissa huoneistosta, jolloin sähkönkulutus huoneistossa on hyvin vähäistä. Tällöin olisi kannattavaa jakaa kyseisen huoneiston osuus omavaraisesti tuotetusta sähköstä muille energiayhteisön osakkaille. Tämä niin kutsuttu naapurihyvitys ei kuitenkaan uudessa sähkömarkkinalain asetuksessa tule mahdolliseksi. Energiayhteisön omavaraisesti tuo-tetun sähkön kiinteät jakosuhteet tulee ilmoittaa hyvityslaskennan tarjoajalle ennakkoon esimerkiksi huoneistojen hoitovastikkeiden tai pinta-alan mukaan jaettuna ja ylijäämä osuus omavaraisesta sähköstä pitää myydä jakeluverkkoon. Naapurihyvityksen mahdol-listaminen tarjoaisi energiayhteisöille paremmat mahdollisuudet hyödyntää omavarai-sesti tuotettu sähkö mahdollisimman suurelta osin itse ja toimia taloudelliomavarai-sesti kannatta-vammin.[19]

Vaikka energiayhteisöt tuovat paljon uusia mahdollisuuksia asunto-osakeyhtiölle, pitävät ne sisällään myös monia haasteita, jotka pitää ratkaista. Monia ratkaisuja ja helpottavia tekijöitä energiayhteisöjen perustamiseksi onkin jo tehty, mutta ongelmia on vielä pystyt-tävä ratkaisemaan kokonaisvaltaisemmin, jotta energiayhteisöt yleistyisivät suosituksi muodoksi toimia osana sähkömarkkinaa. Poliittisilla päätöksillä voidaan helpottaa ener-giayhteisöjen perustamista ja ylläpitämistä, mutta myös teknologinen kehitys on tärke-ässä roolissa energiayhteisöjen kannattavuuden kannalta. Jotta energiayhteisöjä voi-daan perustaa kustannustehokkaasti, tarvitaan myös paljon uutta ja kehittyneempää tek-nologiaa ennen kuin energiayhteisöjen suosion voidaan odottaa kasvavan suuremmin asunto-osakeyhtiöissä.

4. TUTKIMUSMENETELMÄ JA AINEISTON