Kehityksen yhteys oppimiseen

Kehitys määrittelee oppimista

Niin esi- kuin alkuopettajat näkivät lapsen kehityksen yhteyden oppimiseen merkittävänä (ks. Liite 5). Kehitystä pidettiin lapsen sisäisenä tapahtumana, johon vaikuttamisen mahdollisuus ulkopuolelta on vähäistä. Lapset kehitty-vät yksilöllisesti, omassa aikataulussaan ja omanlaisikseen.

H: … Sen opettajan roolin tuossa oikeestaan kerroit mikä sen rooli on oppimisessa, mutta mitkä muut ois sellasia oppimiseen vaikutta-via tekijöitä sen opettajan lisäks?

O: Hmm, no se lapsen oma kehitystaso, mikä ei välttämätt riipu iäst tai niinku ei riipukaan. Se on yks tärkee. … (E6:46, 948:966) Opettajien mukaan kehitys ja sen taso luovat perustan oppijan senhetkiselle oppimispotentiaalille ja tavalle oppia. Opettajat korostivat lapsen kehittymi-sen tulokkehittymi-sena saavuttamia valmiuksia ja niiden myötä syntyvää herkkyys-kautta jonkin asian oppimiseen. Oppiminen on tuolloin helppoa, jolloin asian opiskelu myös kiinnostaa lasta ja hän voikin käyttää kaiken aikansa tiedon tai taidon opiskeluun. Oppimisen osa-alueiden herkkyyskaudet voivat puhjeta lapselle eriaikaisesti, jolloin myös oppiminen tapahtuu eri osa-alu-eilla eri aikataululla. Lapsi voi olla kognitiivisilta taidoiltaan kehittynyt, mutta sosiaalisilta taidoiltaan heikko. Opettajien mukaan jonkin osa-alueen kehittymättömyys voi myös ehkäistä toisen osa-alueen oppimista, vaikka lapsella olisikin muutoin valmiudet tämän toisen osa-alueen oppimiseen.

Kehitystä kuvattiin myös portaittain eteneväksi. Tasaiset kaudet ja pyräh-dykset seuraavat toisiaan. Näin myös oppimisessa on kausia, jolloin pysy-tään samalla tasolla ja vastaavasti pyrähdyksiä, joiden aikana edepysy-tään harp-pauksittain.

H: ..voiko jotenkin sitä lapsen oppimista, sitä oppimistapahtumaa kuvailla? Sen ikäisen lapsen. Miten kuvailisit? …

O: No mitenhän mie sitä nyt kuvailen. No siis, jos ne motivoituu jostakin asiasta ni nehän harjottelee sitä niin kauan, kunnes ne sen

hallitsee, ne ottaan sen niinkun haltuunsa. Se ei välttämättä niinkun tapahdu niinkun yhen päivän aikana, mut jos ne esimerkiks tarttuu siihen lukemiseen, ni se on niin kauan sellanen ärsyttävä asia, joka niinkun vaivaa ja minusta tuntuu, että ne harjottelee jotenkin sitä niinkun salaa sillä tavalla, että eihän ne varmaannkaan tiedosta koko ajan sitä. Et jos ne esimerkiks näkee kirjotettua tekstiä, ni mä luulen, et jos niillä on se herkkyyskausi menossa, ni ne yrittää niiku, joka asiasta sitä selvittää ja eivät välttämättä pyydä apua, mutta yrittäävät käydä läpi, että miusta tuntuu se on semmonen joku sisäinen prosessi, että jos ne jotakin yksittäistä taitoa esimer-kiks harjottelee, ni ne käyttää sitte kaikki tilaisuudet hyväksi niin-kun sen harjaannuttamiseks. Mutta en mie niinniin-kun yhen tunnin osalta osaa niinkun pilkkoa ja toisaalta voiko sitä ajatellakkaa, voiko sitä yksiläidä, että nyt ne tunnissa oppivat niinkun nää asiat, että minusta ne on semmosia pitkiä kehityskaaria ja välillä tulee tasanteita. (E13:42, 1228:1256)

O: …Mut toisaalta mie oon niinku sillä tavalla kyllä huomannu, että vaikka laps niinku tiedollisesti hän osais lukee ja osais laskee niinku ihan silleen, sanotaan miltein jo kouluun tullessaan, siel mitä oppii tuossa, mut et häneltä voi puuttuu sitten ne sosiaaliset taidot ja ryhmässä olemisen taito. Et et niinku se sillä puolle voipi olla hyvin-kin paljon oppimista, että se on ihan hyvä, että se mennee niinku vähän kerrassaan, … Et mie oon ainakin nähny monesti, että et vaikka laps on siis tosiaan tiedollisesti paljon pitemmällä kuin toiset niin sillä saattaa olla sitten tietysti näitä, no esimerkiks moto-riikassa voi olla ihan ja sit just niinku sosiaalisissa taidoissa valit-tamista, ryhmässä olemisessa ja muussa tämmösessä.(A8:31, 120:

158)

H: Mitä muita tekijöitä näet vaikuttamassa siihen oppimiseen? Mikä on merkityksellistä?

O: No se lähtee ihan siitä lapsen elämäntilanteesta ja toisaalt sit varmaa sosiaaliset suhteet, et ne jos ne niiku kykenee niihi, ni se varmaan helpottaa. Et jos niis on jotaki ongelmaa, ni sit kuiteki jos on muita ympärillä, ni se on aika semmone et, et lapsell ois muute kaikki valmiudet oppii joku asia, mut se ei pysty tulemaa toisten kanssa toimeen, ni se aika tehokkaasti ehkäsee. …(E10:27, 882:907) Esi- ja alkuopetusikäiset ovatkin opettajien mukaan kehitysvaiheiltaan hete-rogeeninen ryhmä, jonka kehitystasoa ei voi määritellä tarkasti biologisen

iän perusteella. Opettajien kuvaukset antoivat myös viitteitä sitä, että esi- ja alkuopetusikäisten lasten kehitys etenee nopeammin tiedollisella puolella kuin sosiaalisella ja emotionaalisella osa-alueella. Tulosta voi osaltaan selit-tää se, että ne lapset, jotka ovat sosiaalisesti kehittyneitä, mutta tiedollisesti omalla tasollaan tai ikäryhmäänsä heikompia, eivät aiheuta opetustilanteissa ongelmia opettajille ja eivät näin ollen kiinnitä opettajan huomiota.

Yksi opettajista kuvaili lapsen kognitiivista kehittymistä ajattelutavan muuttumisena. Lapsen looginen ajattelu kehittyy, mikä puolestaan mahdol-listaa jäsentyneemmän oppimisen tavan. Tietyn tason saavuttamista loogi-sessa ajattelussa pidettiin myös yhtenä koulunkäynnissä tarvittavista val-miuksista. Muutaman alkuopettajan mielestä vasta kolmasluokkalaiset olisi-vat valmiita alkuopetuksen nykyisen kaltaiseen opetustapaan.

…

O: … kyllä tokaluokkalaiselle ja johtuuko ne nyt siitä, että ne on oppinu koulussa olemaan tai muuten, niin varmasti mennee hel-pommin jakeluun. Siis tämmönen, järkee tämmönen, just tämmönen loogisesti eteneminen. Kyllä mennee niinku helpommin perille, mut-ta kun ekaluokkalaiset tekkee. Ehkä ne on sitte jo irmut-tautuneet enem-män lapsen ajattelutavasta tai jotakin, että saati sitten eskarissa, että siellä voin kuvitella, että kun, on vaan kolmivuotiaiden seuraa, että ne on niin uskomattomia just ne ajatusmaailmat, että että siinä mielessä on varmaan eroja. Kouluoppiminen on varmasti paljon helpompaa tokaluokkalaisilla kuin eskarilla. Mutta itse elämästä oppiminen niin toisaalta sit nää eskari-ikäset on taas niin innokkai-ta, uteliaita kautta koko ajan vielä kaikki uutta). Että nehän oppii sillä tavalla hirveesti. Et tokaluokkalaisilla ennää sillailla niin pal-jon semmosta opittavaa.( A14:35, 1217:1240)

Yksilökeskeisyys ja vertaisryhmän kasvava merkitys

Vaikka lasten kehitystä ja sen mukanaan tuomia piirteitä kuvailtiin yksilölli-seksi, niin yhteisiäkin piirteitä esi- ja alkuopetusikäisten kehitysvaiheelle löytyy varsinkin sosiaalisessa kehityksessä. Lapset ovat kiinnostuneita ver-taisryhmästä ja ryhmässä toimimisesta. Tosin lasten yksilökeskeisyyttä ku-vaavia piirteitä löytyi opettajien puheesta monia. Lapset kaipaavat paljon kahdenkeskistä aikaa opettajan kanssa niin henkilökohtaisen huomion saa-miseksi, mutta myös opiskelun tueksi. Monien lapsien kohdalla yksintyös-kentely sujuu ryhmätyösyksintyös-kentelyä paremmin. Ryhmässä toimimisen taidot ovat lapsilla puutteellisia. Toisten hyväksyminen ja huomioiminen, oman

vuoron odottaminen ja paikallaan pysyminen tuottavat vaikeuksia. Ryhmäs-sä myös kiinnostus kohdistuu muiden lasten toimintaan, jolloin oma keskit-tyminen opiskeluun katoaa. Joidenkin opettajien mielestä ryhmässä toimimi-nen (ryhmätyöskentely) tuottaa lapsille vaikeuksia vielä perusopetuksen toi-sella luokallakin.

H: ... mikä sille on tärkeää sen elämässä sillä hetkellä?

O: Henkilökohtanen hyväksyntä. Se on aika tärkeetä. Et se kokee sen , että minut just otettii tänä aamuna tähän ryhmään vastaan, ja ne huomas kun minä tulin.Se on aika tärkeetä vielä semmonen, just semmnen itsekeskeinenkin juttu, että ei voi vain tulla ja ei kukaan sano, että huomenta Ville. Et pitää olla ilman muuta olla siinä ja olla tarkkana, että kaikki tulee, että sinut on huomattu, tai kun lähet, ni me kätellään. Must se on ollu ihan semmonsen konkreettinen; mää muis-tan varmasti, kun mua on puristettu kädestä, et heippa. Semmoset ne on tärkeitä. Ku tulee ja lähtee, ni sut on huomattu. (E15:49, 1187:1198) H: ... entäs jos aattelet nyt niitä vielä oppijoina, ni voiko sanoa, että niille jotkut tietyt asia on helppoja ja toiset taas tuntuu vaikeelta?

…

O: Nii, joo. Mm. jos lähetään ihan tämmösestä ryhmätyöskentelys-tä ja yksilötyöskentelysryhmätyöskentelys-tä, ni siin tuntuu ainakin aluks, et ryhmätyöskentelys-tällanen yksilöllinen työskentely on helpompaa. Et ryhmätyöskentely siin joutuu sit niin paljon huomioimaan niitä muita, et kaikki haluis tuoda sen oman näkökulmansa ja oman panoksensa siihen niin voimakkaana, et ei hyväksytä sitä toisten, et se on ehkä niinku siinä. Ryhmäyöskentelyn oppiminen on, Jos aattelee tämmösiä työskentelytapoja ni tota vaikeempaa. Just niiku edellisen ryhmän kanssakii kevät puolella tuli niitä parhaimpia niiku kertoja millon alko just jo sujuu se, et ko niitä harjotellaan ja harjotellaan, et miten se. Et siin niiku, jos viime kauden ryhmään, viime keväistä ryhmää miettii ni, tuli jo sellasta, et mites sie aattelit et tää, joka miusta on jo hirveen pitkälle menevää, mut et tota se vaatii sellasta taitoo. (E16:32, 923:963)

Huolimatta siitä, että ryhmässä toimiminen on monella lapselle vaikeaa, kertoivat opettajat vertaisryhmän kasvavasta merkityksestä esi- ja alkuope-tusikäisen elämässä. Lapsen irtautuminen vanhemmista ja kotipiiristä alkaa, joskin se vaatii, että vanhemmat edesauttavat asiaa sen hyväksymällä. Vaihe merkitsee lapsen itsenäistymisen lisääntymistä ja kaveripiirin merkityksen

korostumista. Vertaisryhmässä toimimisesta tulee tärkeä osa myös minäkäsi-tyksen kehitystä. Lapsi nauttii vertaisryhmän kanssa toimimisesta ja vapaasti ryhmiä muodostettaessa lapset hakeutuvatkin ikäryhmittäin opiskelemaan.

Jos asiaa kysyttäisiin lapsilta, he opiskelisivat mielellään pareittain ja pien-ryhmissä.

H: Miten kuvailisit, ajattelet sitä kuusivuotiasta oppijana tai esioppi-lasta oppijana, kuinka sitä kuvailisit?

O: … kaverit on niiko hurjan tärkeitä ja se ryhmätoiminta ja sillo ko sitä ei oo aikasemmin nii paljo ollu, ni kiinnostaa melkee tehä mitä vaa, ku siin on se joukko muita lapsia ympärillä, et ryhmähän on hurjan tärkee. … (E10:24, 784:816)

H: … seiskavuotiashan tää nyt suurin piirtein on. Miten kuvailisit sen ikäistä lasta. Ne päällimmäiset piirteet?

O: Oi kamala. Mitähän mie sanosin. Niin tuota, innokas semmonen tuota aika impulsiivinen, semmonen vielä lapsi. Huomiota tarvii, kaverit tulee tärkeiksi. Se irrottautuminen niinku siitä kodista tulee niinku muitakin vaikutustekijöitä niinku sen lapsen elämässä. … (A8:22 ,1367:1398)

H: Jos aattelet esiopetuksen suhdetta lapsuuteen, miten näät sen?

O: … vaihe lapsen elämässä, että se laps kokee itsensä esioppilaaksi tavallaan jättää sen ihan pikkulaps ajan niiku sinne taakse jo. Ja siinä vaiheessa alkaa olla kavereilla aika suuri vaikutus, et ne vanhemmat ei oo enää nii sellasia *** *** pitää sitä omaa kokemus ja näkemyspiiriä … päiväkotikin on jo uus paikka missä ollaan ja se rupee rakentaa sitä omaa persoonaansa, kun se oivaltaa, että minä olenkin minä ja minä ole niiku. … alkaa niiku siinä, niiku oivaltaminen, et minä itse. Et minusta tuleekin tällanen (E16:46, 1214:1227)