Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää kaavoitustyön perustaksi riittävien ekologisten selvitysten tekemistä ja lepakkokartoitukset ovatkin viime vuosina yleistyneet osaksi
luontokartoituksia. 82 Selvitykset ovat myös luontodirektiivin 83 vaatiman suojelun toteutumisen kannalta tärkeitä. Luontokohteiden suojelemisen tapa ja arvottaminen kaavahankkeissa ovat usein merkittäviä keskustelujen ja erimielisyyksien aiheita.84
Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään alueiden ja rakennusten suunnittelusta sekä niiden rakentamisesta ja käytöstä. Lain tarkoituksena on alueiden käytön ja rakentamisen järjestäminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Vaikka kyseisessä laissa ei suoraan huomioida tai mainitakaan lepakoita, se sisältää säännöksiä muun muassa yleis- ja asemakaavasta, joiden suunnittelussa lepakkokartoitukset ovat tapauskohtaisesti osana kaavasuunnittelua ja -toteutusta. Lisäksi esimerkiksi maankäyttö- ja rakennusasetuksessa (MRA, 895/1999) on kaavoitukseen liittyvää sääntelyä ja sen 1
§:ssä säädetään vaikutusten selvittämisestä kaavaa laadittaessa.
Maankäyttö- ja rakennuslain 3 §:ssä säädetään maankäyttö- ja rakennuslain vaikutuksista muuhun suunnitteluun ja päätöksentekoon. Pykälän mukaan kyseisen lain mukaiset alueiden käyttöä koskevat tavoitteet ja suunnitelmat on otettava huomioon suunniteltaessa ja päätettäessä muun lainsäädännön nojalla ympäristön käytön järjestämisestä, siten kuin erikseen säädetään.
MRL:n alueiden käytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat yleiskaava, jolla osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet kunnassa, asemakaava, jolla osoitetaan kunnan osa-alueen käytön ja rakentamisen järjestäminen, sekä maakuntakaava, joka sisältää yleispiirteisen suunnitelman alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Suunnittelujärjestelmään kuuluvat lisäksi alueiden käyttöä ja aluerakennetta koskevat valtakunnalliset tavoitteet.
MRL:n 9 §:ssä säädetään: ”kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin”. Kaavan tehtävä ja tarkoitus on otettava huomioon kaavan vaikutuksia selvitettäessä. Kaavaa laadittaessa on myös tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.
82 SLTY 2017a, s. 1.
83 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7-50.
84 Nygren - Littunen Oikeus 2008, s. 478.
Kaavataso vaikuttaa siis siihen, kuinka yksityiskohtaisesti lepakkokartoitukset tulee tehdä.
Luvussa neljä, joka käsittelee lepakkoselvitysten tekemistä, on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin kaavan suunnitteluun liittyviä selvityksiä. Kyseisessä kappaleessa käsitellään muun muassa oikeustapauksia, joissa tuomioistuin on ottanut kantaa lepakkokartoitusten riittävyyteen.
2.4.2 Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä
Laissa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä säädetään nimensä mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä. Lakia ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja hankkeiden muutoksiin, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. YVAL sisältää määrittelyn siitä, mitä ympäristövaikutuksella kyseisessä laissa tarkoitetaan. Termillä viitataan muun muassa hankkeen tai toiminnan aiheuttamiin välittömiin ja välillisiin vaikutuksiin eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen Suomessa ja sen alueen ulkopuolella, erityisesti niihin lajeihin ja luontotyyppeihin, jotka on suojeltu luontodirektiivin85 nojalla. Valtioneuvoston asetuksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVAA, 277/2017) säädetään lisäksi tarkemmin kyseisestä menettelystä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn avulla pystytään ennakoivasti välttämään ja vähentämään hankkeiden haitallisia vaikutuksia ympäristölle. Samoin myös hankkeiden hyötyjä saadaan kartoitettua.86
2.4.3 Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista Laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista säädetään, että viranomaisen, joka vastaa ohjelmasta tai suunnitelmasta, on huolehdittava siitä, että suunnitelman tai ohjelman ympäristövaikutukset selvitetään ja arvioidaan riittävässä määrin valmistelun kuluessa. Näin tulee tehdä, jos ohjelman tai suunnitelman toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia.
2.4.4 Luonnonsuojelulaki
Hankkeiden ja suunnitelmien arvioinnista on säädöksiä myös luonnonsuojelulain 65 §:ssä.
Luontodirektiivissä 87 säädetään Natura 2000 -alueiden suojelusta ja myös
85 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7-50.
86 European Bank for Reconstruction and Development Staff (toim.) 1994, s. V.
87 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7-50.
luonnonsuojelulain Natura 2000 -verkostoon liittyvät säädökset ovat suoraan kytköksissä luontodirektiiviin ja sen edellyttämään suojeluun. Kyseisessä luonnonsuojelulain 65 §:n vaikutusten arviointivelvollisuuteen liittyvässä kohdassa lukee: ”jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia”. Viranomaisen, joka myöntää luvan tai hyväksyy suunnitelman, on valvottava, että arviointi tehdään. Jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 3 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä, luonnonsuojelulaissa tarkoitettu arviointi tehdään tilanteen mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä.
Myös luonnonsuojelulain 66 §:n heikentämiskieltoa koskeva säännös liittyy Natura 2000 -verkostoon. Viranomainen ei säännöksen mukaan saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen eikä hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:ssä tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman heikentävän merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Lupa voidaan kuitenkin myöntää tai suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, eli esimerkiksi juuri lampisiippa, vaaditaan lisäksi, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy tai muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Jos lupa luonnonarvojen heikentämisestä huolimatta myönnetään edellä lueteltujen ehtojen täyttyessä, valtioneuvoston on poikkeusluvan myöntävässä päätöksessään määrättävä Natura 2000 -verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä.
Niiden kustannuksista vastaa suunnitelman tai hankkeen toteuttaja.