• Ei tuloksia

Lepakoiden suojelu ja sen vaikutus erityisesti kaavoitukseen

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Lepakoiden suojelu ja sen vaikutus erityisesti kaavoitukseen"

Copied!
80
0
0

Kokoteksti

(1)

Lepakoiden suojelu ja sen vaikutus erityisesti kaavoitukseen

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu

5.3.2018

Tekijä: Vera Koura, 182000 Ohjaaja: Emilia Korkea-Aho

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Vera Koura

Työn nimi

Lepakoiden suojelu ja sen vaikutus erityisesti kaavoitukseen

Pääaine

Eurooppaoikeus

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

Kevät 2018

Sivuja

XVII + 63

Tiivistelmä

Huoli Euroopan lepakkopopulaatioista on johtanut erilaisiin suojelutoimenpiteisiin ja myöhemmin kansainvälisiin sopimuksiin sekä lisääntyneeseen lepakkotutkimuksen määrään.

Tämä tutkimus keskittyy selvittämään, kuinka lepakoiden EU-lainsäädäntöön ja muun muassa kansainvälisiin sopimuksiin perustuva suojelu vaikuttaa Suomessa kaavoitukseen esimerkiksi maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen liittyen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ovatko luontodirektiivin toteutumisen varmistamiseksi suoritettavat lepakkokartoitukset toimivia.

Tärkein Euroopan lepakoita koskeva säädös on Euroopan unionin luontodirektiivi ja erityisesti sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämis- ja hävittämiskielto. Tämän tutkielman painopiste onkin keskittynyt erityisesti lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämisen ja hävittämisen kieltoon, sillä lepakoita koskevat oikeudelliset kysymykset ja tuomioistuinten ratkaisut liittyvät yleensä juuri kyseisen säännöksen tulkintaan.

Avainsanat

Lepakot, Euroopan unioni, luontodirektiivi, maankäytön suunnittelu, kaavoitus

(3)

Abstract

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty

Faculty of Social Sciences and Business Studies

Unit

Law School

Author

Vera Koura

Name of the Thesis

Bat conservation and its affect on land use planning

Major

European Law

Description

Master’s thesis

Date

Spring 2018

Pages

XVII + 63

Abstract

Concern over the European bat populations has led to various conservation measures and international agreements. Also the research concerning bats has increased. This thesis is exploring how does the protection of bats based on EU-law and international agreements affect land use planning in Finland and are the bat surveys functional.

The most important act concerning European bats is the Habitats Directive and especially its provision of deterioration or destruction of breeding sites and resting places. Accordingly this thesis is mainly focusing on the prohibition to deteriorate and destroy breeding sites and resting places because the questions concerning bat conservation and almost all of the court cases concerning bats are mainly related with this particular provision.

Key words

Bats, European Union, Habitats Directive, land use planning, planning

(4)

SISÄLLYS

LÄHTEET ... VI LYHENNELUETTELO ... XVI

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Alkusanat ... 1

1.2 Tutkielman rakenne ... 2

1.3 Tutkimuskysymykset ja -menetelmä ... 5

2 LAINSÄÄDÄNTÖ JA KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET ... 9

2.1 Sääntelyn taustaa ... 9

2.2 Euroopan unionin lainsäädäntö ... 11

2.2.1 Luontodirektiivi ... 11

2.2.2 Poikkeusperusteet luontodirektiivin lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelusta ... 14

2.2.3 Lampisiippa luontodirektiivin II liitteessä ... 19

2.2.4 Soft law -lähteet direktiivin tulkinnassa ... 20

2.3 Lepakoiden suojelu kansallisessa lainsäädännössä ... 21

2.3.1 Yleiset lepakoita koskevat säännökset... ... ...21

2.3.2 Ripsisiippa erityisesti suojeltavana lajina ... 23

2.4 Kansallinen lainsäädäntö liittyen ekologisten selvitysten tekemiseen ... 23

2.4.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki ... 23

2.4.2 Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ... 25

2.4.3 Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista ... 25

2.4.4 Luonnonsuojelulaki ... 25

2.5 Kansainväliset sopimukset ... 27

2.5.1 Euroopan lepakoiden suojelusta tehty sopimus ... 27

2.5.2 Euroopan luonnonsuojelusopimus ja yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta ... 28

2.5.3 Biodiversiteettisopimus ... 29

3 LISÄÄNTYMIS- JA LEVÄHDYSPAIKKOJEN HEIKENTÄMIS- JA HÄVITTÄMISKIELTO ... 30

3.1 Lisääntymis- ja levähdyspaikkasääntelyn taustaa ... 30

3.2 Lisääntymis- ja levähdyspaikan määritelmät ... 31

3.2.1 Lisääntymis- ja levähdyspaikat luonnontieteellisestä näkökulmasta ... 31

(5)

3.2.2 Lisääntymis- ja levähdyspaikan määritelmät Euroopan unionin komission

luontodirektiivin soveltamista koskevassa ohjeessa ... 32

3.2.3 Lepakoiden talvehtimispaikat ... 32

3.2.4 Lepakoiden lisääntymispaikat ja päiväpiilot ... 33

3.2.5 Lisääntymis- ja levähdyspaikan laajuus ... 34

3.3 Lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen käsitteet ... 35

3.3.1 Hävittämisen ja heikentämisen käsitteet komission luontodirektiivin soveltamista koskevassa ohjeessa ... 35

3.3.2 Maa- ja metsätalousministeriön ohje esimerkkinä lisääntymis- tai levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen käsitteistä ... 35

3.4 Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tiukan suojelun taso ... 36

3.4.1 Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu komission luontodirektiivin soveltamista koskevassa ohjeessa ... 36

3.4.2 Tiukan suojelun taso Euroopan unionin tuomioistuinratkaisujen valossa ... 37

3.4.3 Korkeimman hallinto-oikeuden kanta tiukan suojelun vaatimukseen ... 39

3.5 Lisääntymis- ja levähdyspaikkasääntely kaavoituksessa ... 42

4 LEPAKOIDEN TUTKIMUS JA ELINYMPÄRISTÖJEN KARTOITUS ... 44

4.1 Lepakkotutkimus ja -kartoitukset ... 44

4.2 Lepakoita koskeva tutkimus Suomessa ... 45

4.2.1 Lepakoita koskevia tutkimushankkeita ... 45

4.2.2 Muita tutkimuksia ... 46

4.2.3 Lepakoiden uhanalaisuuden selvitys ... 47

4.3 Lepakkokartoitusten teko ... 48

4.3.1 Lepakkokartoitusohjeet ... 48

4.3.2 Lepakkokartoitukset kaavoitukseen liittyen ... 49

4.3.3 Lepakkokartoitukset erityisesti metsänkäyttöön liittyen ... 54

4.3.4 Lepakkokartoitusten ajoittaminen ... 55

4.3.5 Lepakkokartoitusten tekijät ... 57

5 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 59

(6)

LÄHTEET KIRJALLISUUS Borgström, Suvi:

- Iso paha susi vai hyödyllinen hukka? Ekologis-juridinen näkökulma suden suojelun yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Dissertations in Social Sciences and

Business Studies No 20, (2011).

- Suden suojelusta poikkeaminen - Luontodirektiivin 16 artiklan poikkeamisperusteet EY-tuomioistuimen ratkaisun C-342/05 valossa. Ympäristöjuridiikka 2-3/2008, s.

127-150.

Clément, Marc: Global Objectives and scope of the Habitats Directive - What does the obligation of result mean in practice? The European hamster in Alsace. Teoksessa Charles-Hubert Born - An Cliquet - Hendrik Schoukens - Delphine Misonne - Geert van Hoorick (toim.): The Habitats Directive in its EU Environmental Law Context:

European Nature’s Best Hope? Routledge 2015, s. 9-20.

Friedrich, Jürgen: International Environmental ”Soft Law” - The Functions and Limits of Nonbinding Instruments in International Environmental Governance and Law.

Springer 2013.

Halonen, Lea: KHO 2014:13. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Oikeudellis- ekologisen käsitteen määrittelyä KHO:n ratkaisun valossa. Lakimies 4/2014, s. 601- 611.

Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Helsinki 2011.

Hollo, Erkki:

-Ympäristöohjauksen rationalisoinnista. Ympäristöjuridiikka 2/2014, s. 3-5.

-Ratkaisutoiminnasta ja perustelemisesta. Ympäristöjuridiikka 4/2015, s. 3-6.

- Kuinka ympäristöoikeutta lähestytään? Ympäristöjuridiikka 1/2016, s. 3-9.

Jokinen, Ari - Haila, Yrjö - Nygren, Nina: Liito-oravan suojelu poliittisena prosessina ja yhteistoimintahankkeena Tampereen kaupunkiseudulla. Ympäristöpolitiikan ja - oikeuden vuosikirja III (2009), s. 7-68.

Jääskeläinen, Lauri:

- KHO 9.11.2015 Taltio 3201. Lepakot. - Hävittämis- ja heikentämiskielto.

Poikkeaminen. Luonnonsuojelulaki. Rakennettu ympäristö 6/2015, s 52-53.

- KHO 2013:15 - Hävittämis- ja heikentämiskielto. Pohjanlepakko. Lisääntymis- ja levähdyspaikka. Rakennuksen purkaminen. Edilex 3.5.2013.

(7)

Kallio, Pasi: Suotuisa suojelutaso luonnonsuojeluoikeudessa. Edilex 5.4.2001.

Kingston, Suzanne - Heyvaert, Veerle - Čavoški, Aleksandra: European Environmental Law. Cambridge Univerity Press 2017.

Korkea-Aho, Emilia: Adjudicating New Governance - Deliberative democracy in the European Union. Routledge 2015.

Kuusiniemi, Kari: Biodiversiteetin suojelu ja oikeusjärjestyksen ristiriidat. Oikeustiede- Jurisprudentia XXXIV (2001), s. 155-306.

Laakso, Tero:

-Oikeuden ja ekologian yhteyksiä. Oikeus 4/2006, s. 611-622.

-KHO 2009:38 - Asian selvittäminen alueellisessa ympäristökeskuksessa LSL 72 a

§:n mukaista liito-oravapäätöstä tehtäessä. Lakimies 6/2009, s. 995-1008.

Lajunen, Sari:Hamsterin ja liito-oravan suojelu ja suojelurajoitusten korvaaminen.

Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja I (2007), s. 271-297.

Lappalainen, Markku: Lepakot - salaperäiset nahkasiivet. Jyväskylä 2002.

Lee, Maria: Experts and Publics in EU Environmental Law. Teoksessa Damian Chalmers - Anthony Arnull (toim.): The Oxford Handbook of European Union Law. Oxford University Press 2015, s. 991-1014.

Lilley, Thomas: Butyltin compounds in the food web: impacts on chironomids and Daubenton’s bats. Annales Universitatis Turkuensis SER. AII TOM. 273, (2012).

Mitchell-Jones, A. J. - Amori, G. - Bogdanowicz, W., Kryštufek, B. - Reijnders, P. J. H. - Spitzenberger, F. - Stubbe, M. - Thissen, J. B. M. - Vohralík, V. and Zima, J.: The Atlas of European Mammals. Academic Press 1999. (Mitchell-Jones ym. [toim.]

1999)

Mäkinen, Eija: Kunnallisvalitus - Kiusantekoa vai tarpeellista valvontaa ja oikeusturvaa?

Helsinki 2010.

Mäntylä, Niina: Luonnon edustajien puhevalta. Acta Wasaensia 225, (2010).

Määttä, Tapio:

- Monitieteisyys ympäristöoikeudessa - oikeustieteen sisäiset ja ulkoiset yhteydet oikeustieteellisen tutkimuksen haasteena. Oikeus 3/2000, s. 333-355.

- Soft Law kansallisen oikeuden oikeuslähteenä. Tutkimus oikeudellisen ratkaisun normipremissin muodostamisen perusteista ympäristöoikeudessa. Oikeustiede- Jurisprudentia XXXVIII (2005) s. 337-460. (Määttä 2005a)

- Joustavien normien kiinteytys-, täsmentämis- ja konkretisointimekanismit ympäristöoikeudessa. Julkaisussa Tapani Lohi (toim.): Kaavoitus, rakentaminen,

(8)

varallisuus - juhlajulkaisu Vesa Majamaa 1945-28. Edita Publishing Oy 2005, s.

265-299. (Määttä 2005b)

Nygren, Nina - Littunen, Kaisa: Dialogiset työpajat - maankäytön konflikteista suunnitteluvaran avartumiseen. Oikeus 4/2008, s. 478-484.

Pesonen, Lea: Liito-oravan suojelusäännösten soveltaminen ja vaikuttavuuden tarkastelu.

Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja IV (2010), s. 343-388.

Pölönen, Ismo - Malin, Kimmo: Yleiskaavoitus metsäalueiden käytön ohjauksessa.

Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja V (2011), s. 121-184.

Reunanen, Pasi: Liito-orava lainsäädännössä - ekologis-juridinen näkökulma lajisuojeluun.

Ympäristöjuridiikka 1/2006, s. 34-63.

Rydell, J., Bach, L., Bach, P., Diaz, L. G., Furmankiewicz, J., Hagner-Wahlsten, N., Kyheröinen, E.-M., Lilley, T., Masing, M., Meyer, M. M., Peterson, G., Šuba, J., Vasko, V., Vintulis, V. and Hedenström, A.: Phenology of migratory bat activity across the Baltic Sea and the south-eastern North Sea. Acta Chiropterologica, 16(1).

Museum and Institute of Zoology PAS 2014, s. 139-147. (Rydell ym. 2014) Senden, Linda: Soft Law in European Community Law. Hart Publishing 2004.

Similä, Jukka - Raunio, Anne - Hildén, Mikael - Anttila, Susanna:

Luonnonsuojelulainsäädännön arviointi - Lain toimivuus ja kehittämistarpeet.

Suomen ympäristö 27/2010. (Similä ym. 2010)

Snyder, Francis: Soft Law and Institutional Practice in the European Community.

Teoksessa Stephen Martin (toim.): The Construction of Europe: Essays in Hounor of Emile Noël. Springer 1994, s. 197-225.

Suvantola, Leila:

- Lupa tappaa - poikkeaminen luonnonsuojelulain säännöksistä. Defensor Legis 4/2003, s. 668-696.

- Tuomioistuinratkaisut ympäristöasioissa 2002-2005. Ympäristöpolitiikan ja - oikeuden vuosikirja I (2007), s. 363-376.

Vaara, Elina: Lajien avustetun leviämisen käsite ja sen soveltuminen voimassa olevaan luonnonsuojelulainsäädäntöön. Ympäristöjuridiikka 3-4/2014, s. 117-157.

Vesterinen, Eero J.: Food webs in the era of molecular revolution - Like resolving the Gordian Knot with a tricorder? Annales Universitatis Turkuensis Ser. A II TOM 307, (2015).

Vuorinen, Katariina E. M.: Sääntelyn purkamisen vaikutus liito-oravan

suojelukäytäntöihin - voivatko hakkuiden toteuttajat hallita lisääntymis- ja

(9)

levähdyspaikkojen rajaamisen ekologis-juridisia haasteita? Ympäristöjuridiikka 2- 3/2017, s. 73-107.

Wermundsen, Terhi:

- Bat habitat requirements - implications for land use planning. Dissertationes Forestales 111, (2010).

- Lepakoiden talvehtimis- ja saalistuselinympäristöt - suosituksia maankäytön Suunnitteluun. Metsätieteen aikakauskirja 3/2011, s. 244-247.

VIRALLISLÄHTEET

Euroopan unionin virallislähteet

Euroopan ympäristökeskus: European Bat Population Trends. A Prototype Biodiversity Indicator. - EEA Technical Report No.19/2013. Publication Office of the European Union, 2013.

Euroopan komissio: Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2000.

Euroopan komissio: Virallinen huomautus SG 2000 D/105521.

Euroopan komissio: Virallinen huomautus SG 2001 D/290132.

Euroopan komissio: Perusteltu lausunto 2000/2156, 2001/4202 C 2002 1020.

Euroopan komissio: Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under the Habitats Directive 92/43/EEC. Final version 2007.

[http://ec.europa.eu/environment/nature/conservation/species/guidance/pdf/guidance _en.pdf.] (31.12.2017)

Muut virallislähteet

Battersby, Jessamy (toim.): Guidelines for Surveillance and Monitoring of European Bats.

EUROBATS Publication Series No. 5, (2010).

Collins, Jan (toim.): Bat Surveys for Professional Ecologists: Good Practice Guidelines.

The Bat Conservation Trust 2016.

European Bank for Reconstruction and Development: Environmental impact assessment legislation: Czech Republic, Estonia, Hungary, Latvia, Lithuania, Poland, Slovak Republic, Slovenia. Graham & Trotman 1994.

Forestry Commission for England and Wales in partnership with the Bat Conservation Trust, Countryside Council for Wales and English Nature: Woodland management for bats. Forestry Commission Publications 2005.

(10)

[https://www.forestry.gov.uk/pdf/woodland-management-for-

bats.pdf/$FILE/woodland-management-for-bats.pdf] (31.12.2017) (Forestry Commission ym. 2005)

Forestry Commission: Managing trees and woodlands for bats in London.

[https://www.forestry.gov.uk/pdf/100000FCGuidanceManagingTreesforBatsinLondo n.pdf/$FILE/100000FCGuidanceManagingTreesforBatsinLondon.pdf] (31.12.2017) HE 76/2003 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luonnonsuojelulain muuttamisesta.

Kyheröinen, Eeva-Maria: Lepakoita seuraamaan! Seurantauutiset 1/2016, s. 6-7.

Lajitietokeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS. Helsinki 2016.

Laine, Ritva: Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuus. Kysely kuntien kaavoittajille.

Kuntaliitto. Helsinki 2012.

Liukko, Ulla-Maija - Henttonen, Heikki - Hanski, Ilpo K. - Kauhala, Kaarina - Kojola, Ilpo - Kyheröinen, Eeva-Maria - Pitkänen, Janne: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015. Helsinki 2016. (Liukko ym. 2016)

Marnell, Ferdia - Presetnik, Primož: Protection of overground roosts for bats (particularly roosts in buildings of cultural heritage importance). EUROBATS Publication Series No. 4, (2010).

Mayle, B. A.: Habitat management for woodland bats. Research Information Note 165.

Forestry Commission Research Division 1990.

[https://www.forestry.gov.uk/pdf/RIN165.pdf/$file/RIN165.pdf] (31.12.2017) Mitchell-Jones, Tony - Bihari, Zoltán - Masing, Matti - Rodrigues, Luísa: Protecting and

managing underground sites for bats. EUROBATS Publication Series No. 2, (2007).

3. uudistettu painos 2010 (Mitchell-Jones ym. 2010)

Rassi, Pertti - Hyvärinen, Esko - Juslén, Aino - Mannerkoski, Ilpo (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus 2010. (Rassi ym. [toim.] 2010)

Rodrigues, L. - Bach, L. - Dubourg-Savage, M.-J. - Karapandža, B. - Kovač, D. - Kervyn, T. - Dekker, J. - Kepel, A. - Bach, P. - Collins, J. - Harbusch, C. - Park, K. - Micevski, B. - Minderman, J.: Guidelines for consideration of bats in wind farm projects - Revision 2014. EUROBATS Publication Series No. 6, (2015). (Rodrigues ym. 2015)

Saaristo, L. - Vanhatalo, K. (toim.): Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon, työopas. Tapion julkaisuja. Helsinki 2015.

(11)

Sierla, Liisa - Lammi, Esa - Mannila, Jari - Nironen, Markku: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. - Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö 2004.

(Sierla ym. 2004)

Siivonen, Yrjö: Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2004. Helsinki 2004.

Söderman, Tarja: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA- menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus.

Helsinki 2003.

Tapio Oy (toim.): Liito-oravan huomioon ottaminen metsänkäytön yhteydessä.

Neuvontamateriaali. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö 2016.

Ympäristöministeriö: Arviointi maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta 2013. Helsinki 2014.

YM1/501/2017: Ympäristöministeriön kirje liito-oravan huomioon ottamisesta kaavoituksessa.

INTERNET-LÄHTEET

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus): Luonnonsuojelu. Päivitetty 19.1.2018. [https://www.ely-keskus.fi/web/ely/luonnonsuojelu]. (20.1.2018) EUR-Lex: Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuus. Päivitetty 01.10.2010. [http://eur-

lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=LEGISSUM:l14548] (31.12.2017) Luonnontieteellinen keskusmuseo: Lepakkoharrastus. Päivitetty 4.4.2016.

[https://www.luomus.fi/fi/lepakkoharrastus] (31.12.2017)

Luonnontieteellinen keskusmuseo: Suomen lepakot. Päivitetty 29.6.2017.

[https://www.luomus.fi/fi/suomen-lepakot] (31.12.2017) (LUOMUS 2017b) Luonnontieteellinen keskusmuseo: Suomessa tavatut lepakkolajit. Päivitetty 30.6.2017.

[https://www.luomus.fi/fi/suomessa-tavatut-lepakkolajit] (31.12.2017) (LUOMUS 2017a)

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry: LEMU-hanke.

[http://www.lepakko.fi/tutkimus/lemu-hanke] (31.12.2017) (SLTY 2017b) Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry: Etelä-Karjalan lepakkoprojekti 2016.

[http://www.lepakko.fi/tutkimus/etelae-karjalan-lepakkoprojekti-2016] (31.12.2017) (SLTY 2017c)

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry: Suojelu. [http://www.lepakko.fi/lepakoiden- suojelu] (31.12.2017) (SLTY 2017d)

(12)

Turun Sanomat: KHO: Kaarinan lepakko-taloa ei saa purkaa. Päivitetty 26.1.2013.

[http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/442659/KHO+Kaarinan+lepakkotaloa+ei+saa+pur kaa] (31.12.2017)

UNEP/EUROBATS: Viralliset sivut [http://www.eurobats.org/] (31.12.2017)

Ympäristöhallinto: Lintujen ja nisäkkäiden punaiset listat 2015. Päivitetty 15.1.2016.

[http://www.ymparisto.fi/fi-

FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Lintujen_ja_nisakkaiden_punaiset_listat_2015]

(31.12.2017) (Ympäristöhallinto 2016a)

Ympäristöhallinto: Uhanalaiset lajit. Päivitetty 5.7.2016. [http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit] (31.12.2017) (Ympäristöhallinto 2016b)

Ympäristöhallinto: Suomen metsien lepakoiden uhanalaisuuden aste, ekologia ja suojelu.

Päivitetty 23.1.2014. [http://www.ymparisto.fi/fi-

FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/PUTTEtutkimusohjelma_20092016/PUTTEhankke et/Lisatietoa_PUTTEhankkeista/Suomen_metsien_lepakoiden_uhanalaisuuden%281 6656%29] (31.12.2017)

Ympäristöhallinto: Uhanalaisuusarviointi 2019. Päivitetty 21.12.2017.

[http://www.ymparisto.fi/lajienuhanalaisuus2019] (31.12.2017) SÄÄDÖKSET

Ahvenanmaan luonnonsuojelusta annettu maakuntalaki ÅFS 82/1998

Asetus Euroopan lepakoiden suojelusta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta 943/1999

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus SopS 78/1994 Euroopan lepakoiden suojelusta tehty sopimus SopS 104/1999

Euroopan unionista tehty sopimus, EUVL C 326, 26.10.2012, s. 13-390 Laki luonnonsuojelulain muuttamisesta 553/2004

Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 200/2005

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 252/2017 Luonnonsuojeluasetus 160/1997

Luonnonsuojelulaki 71/1923 Luonnonsuojelulaki 1096/1996

Maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999 Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132

(13)

Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta, EYVL L 206, 22.7.1992, s.

7-50.

Wildlife act, 1976 (Irlanti)

Wildlife amendment act, 2000 (Irlanti)

Valtioneuvoston asetus luonnonsuojeluasetuksen muuttamisesta 471/2013 Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 277/2017 Yleissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden

elinympäristön suojelusta OJ, N:o L 38, 10.2.1982, s. 3-32 ja Sops 29/1986 Yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta OJ, N:o L 210,

19.7.1982, s. 11-22 ja Sops 62/1988 OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan unionin tuomioistuin 6/64, Costa v. ENEL, EU:C:1964:66.

C-14/83, Von Colson ja Kamann v. Land Nordrhein-Westfalen, EU:C:1984:153.

C-10/96, Ligue royale pour la protection des oiseaux ASBL ja Société d’études ornithologiques AVES ASBL v. Vallonian hallintoalue, EU:C:1996:504.

C-103/00, komissio v. Kreikka, EU:C:2002:60.

C-324/01, komissio v. Belgia, EU:C:2002:729.

C-75/01, komissio v. Luxemburg, EU:C:2003:95.

C-143/02, komissio v. Italia, EU:C:2003:178.

C-72/02, komissio v. Portugali, EU:C:2003:369.

C-6/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, EU:C:2005:626.

C-518/04, komissio v. Kreikka, EU:C:2006:183.

C-183/05, komissio v. Irlanti, EU:C:2007:14.

C-508/04, komissio v. Itävalta, EU:C:2007:274.

C-342/05, komissio v. Suomi, EU:C:2007:341.

C-383/09, komissio v. Ranska, EU:C:2011:369.

C-308/11, Chemische Fabrik Kreussler & Co. GmbH v. Sunstar Deutschland GmbH, aikaisemmin John O. Butler GmbH, EU:C:2012:548.

Korkein hallinto-oikeus KHO 2002:78

(14)

KHO 2003:38

KHO 25.06.2003 t.1541 KHO 31.12.2003 t. 3382 KHO 2007:59

KHO 2012:6 KHO 2013:15 KHO 2014:13 KHO 2014:89

KHO 3201/2015 (muu päätös) KHO 2016:140

KHO 3760/2016 (muu päätös) KHO 2017:100

KHO 4226/2017 (muu päätös) Hallinto-oikeudet

Hämeenlinnan HAO 21.3.2006 nro 06/0204/2 Turun HAO 25.08.2011 nro 11/0235/1

Helsingin HAO 17.12.2014 nro 14/0962/5 Itä-Suomen HAO 22.5.2015 nro 15/0155/3 Pohjois-Suomen HAO 1.11.2016 nro 16/0357/1 MUUT LÄHTEET

Erkinaro, Mikko: Lahden kaupungin lepakkokartoitus yleiskaavaa varten 2009.

[https://www.lahti.fi/PalvelutSite/KaavoitusSite/Documents/Selvitykset%20ja%20l%

C3%A4ht%C3%B6tiedot/LepakkoselvitysRaportti2009.pdf] (31.12.2017) Hagner-Wahlsten, Nina: Lepakkoseuranta Helsingin Koirasaarentien

kadunrakennustyömaan varrella Stansvikin kohdalla 2014. Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Helsinki 2014.

Kosonen, Emma: Lepakkojen salatut elämät - Pohjanlepakkoyhdyskunnan

radiotelemetriatutkimus. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 74. Turku 2008.

Kyheröinen, Eeva-Maria - Osara, Matti - Stjernberg, Torsten (toim.): Inf.

EUROBATS.MoP7.17. Agreement on the conservation of populations of European bats. National implementation report of Finland, (2014).

(15)

[http://www.eurobats.org/sites/default/files/documents/pdf/National_Reports/Inf.Mo P7_.17-NationalImplementationReportofFinland.doc] (31.12.2017)

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille.

[https://drive.google.com/file/d/0Bz3hJddSq9mMcmtNLUs5dUdwRFU/view]

(31.12.2017) (SLTY 2017a)

Wermundsen Consulting Oy: Lepakkoselvitys - Stansvik. Stansvikin kyläyhdistys ry.

Helsinki 2013.

(16)

LYHENNELUETTELO

APR-alue rantaan tukeutuva pientalovaltainen asuinalue

Bernin sopimus yleissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta OJ, N:o L 38, 10.2.1982, s. 3-32 ja Sops 29/1986

Biodiversiteettisopimus biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus SopS 78/1994

Bonnin sopimus yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta OJ, N:o L 210, 19.7.1982, s. 11-22 ja Sops 62/1988

CBD biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus SopS 78/1994

DL Defensor Legis. Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja

EEA Euroopan ympäristökeskus

ELY-keskus elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus

EU Euroopan unioni

EUROBATS Euroopan lepakoiden suojelusta tehty sopimus SopS 104/1999

EUT Euroopan unionin tuomioistuin

EYVL Euroopan yhteisöjen virallinen lehti (ennen 1.2.2003)

HAO hallinto-oikeus

HE hallituksen esitys

KHO korkein hallinto-oikeus

LEMU-hanke Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n lepakoiden muuttoa tutkiva hanke

LM Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja

LSA luonnonsuojeluasetus 160/1997

LSL luonnonsuojelulaki 1096/1996

luo luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue LUOMUS Luonnontieteellinen keskusmuseo

Luontodirektiivi Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen

(17)

eläimistön ja kasviston suojelusta, EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7-50.

MMM maa- ja metsätalousministeriö

MRA maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999 MRL maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132

OJ Official Journal, Euroopan unionin virallinen lehti OTJP Oikeustiede-Jurisprudentia. Suomalaisen

lakimiesyhdistyksen vuosikirja

PUTTE Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma

Rion sopimus biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus SopS 78/1994

SEU Euroopan unionista tehty sopimus, EUVL C 326, 26.10.2012, s. 13-390

SG komission pääsihteeristö

SLTY Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry

SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja

SOVAL laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 200/2005

SYKE Suomen ympäristökeskus

UNEP Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma YJ Ympäristöjuridiikka. Suomen ympäristöoikeustieteen

seuran aikakauslehti

YM ympäristöministeriö

YMPO Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja YVAA valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten

arviointimenettelystä 277/2017

YVAL laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 252/2017 ÅFS Ålands författningssamling, Ahvenanmaan säädöskokoelma

(18)

1 JOHDANTO 1.1 Alkusanat

Huoli Euroopan lepakkopopulaatioista on johtanut erilaisiin suojelutoimenpiteisiin ja myöhemmin kansainvälisiin sopimuksiin sekä lisääntyneeseen lepakkotutkimuksen määrään. 1 Lepakot ovat lentäviä nisäkkäitä, jotka ovat levinneet kaikille ilmastovyöhykkeille arktista aluetta lukuun ottamatta ja valtaosa lepakkolajeista on toimeliaita hämärän aikaan ja pimeässä. Suurimpien lepakoiden siipien kärkiväli on jopa kaksi metriä, kun taas pienimpien vain noin kymmenen senttimetriä.2 Suomi on lepakoiden esiintymisalueen pohjoista äärilaitaa ja kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat pienlepakoita. Lepakoita esiintyy Suomessa eniten maan eteläosien kulttuuriympäristöissä, vaikka osa lajeista onkin levinnyt pohjoiseen asti. Jotkin lajit suosivat rakennuksia lepopaikkoinaan, kun taas osa viihtyy paremmin puunkoloissa ja esimerkiksi siltojen rakenteissa.3

Suomessa esiintyy jopa 13 eri lepakkolajia, joita kaikkia koskevat Euroopan unionin (EU) luontodirektiivin eli luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin suojelusäännökset.4 Suomessa esiintyviä lepakkolajeja ovat;

isolepakko, isoviiksisiippa, kimolepakko, korvayökkö, lampisiippa, pikkulepakko, pohjanlepakko, ripsisiippa, vaivaislepakko, vesisiippa, viiksisiippa, kääpiölepakko sekä etelänlepakko eli serotiini.5

Isoviiksisiippa, korvayökkö, pohjanlepakko, vesisiippa ja viiksisiippa esiintyvät Suomessa yleisemmin ja runsaslukuisempina kuin muut lajit.6 Pohjanlepakko on lepakkolajeista maailman pohjoisin ja sitä esiintyy jopa Lapissa asti.7 Lepakkolajeista kuusi viettää maassa vain kesän ja muuttaa talveksi muualle.Talvehtivia lajeja ovat edellä mainittujen viiden lajin lisäksi ripsisiippa. Suomessa satunnaisesti tavatusta lampisiipasta ja etelänlepakosta on lisäksi tehty vain yksittäiset havainnot talvehtimassa.8 Viimeisimmän, vuonna 2010 valmistuneen uhanalaisuusarvioinnin mukaan ripsisiippa on arvioitu Suomessa erittäin

1 EEA 2013, s. 171.

2 Lappalainen 2002, s. 26-28.

3 Lappalainen 2002, s. 109-110.

4 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7-50.

5 LUOMUS 2017a, kohta Suomessa tavatut lepakkolajit.

6 LUOMUS 2017a, kohta Suomessa tavatut lepakkolajit.

7 Siivonen 2004, s. 29.

8 LUOMUS 2017a, kohta Suomessa tavatut lepakkolajit.

(19)

uhanalaiseksi lajiksi ja pikkulepakko vaarantuneeksi lajiksi kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kriteereihin perustuvalla uhanalaisuusluokituksella.9

1.2 Tutkielman rakenne

Viimeisten vuosikymmenten aikana ympäristölainsäädännön uudistuksilla on pyritty toteuttamaan ympäristön tilan kannalta riittävä ja kokonaisvaltainen laatutaso.10 Suomessa lepakoita koskevat rauhoitussäännökset otettiin käyttöön alun perin vuonna 1923, jolloin ensimmäinen luonnonsuojelulaki (71/1923) tuli voimaan. Nykyään lepakoita koskevaa suojelulainsäädäntöä on esimerkiksi Euroopan unionin luontodirektiivissä11, joka on vaikuttanut Euroopassa vahvasti kansallisiin säädöksiin ja nostanut lajien suojelun tasoa.

Myös Suomen uusi luonnonsuojelulaki (LSL, 1096/1996) sisältää lepakoihin liittyviä suojelusäännöksiä, joilla myöskin luontodirektiivi on implementoitu kansalliseen lainsäädäntöön. Lepakoiden suojelun kannalta tärkein sopimus on Euroopan lepakoiden suojelusta tehty sopimus (EUROBATS, SopS 104/1999), jonka nojalla muun muassa suojataan lepakoille tärkeät ruokailualueet ja kulkuyhteydet. Edellä mainittuja säädöksiä ja EUROBATS-sopimusta, joiden perusteella lepakot ovat Euroopassa ja niin ikään Suomessa rauhoitettuja, käsitellään tarkemmin lepakoihin liittyvää lainsäädäntöä sekä kansainvälisiä sopimuksia koskevassa luvussa kaksi. Myös ohjeistavaa laintulkinnan apuna käytettävää soft law -materiaalia käsitellään kyseisessä luvussa.

Luontodirektiivin alaan kuuluu lukuisia muitakin suojeltuja eliölajeja lepakoiden lisäksi.

Esimerkiksi liito-oravaa koskevat osittain samat suojelusäännökset kuin lepakoitakin.

Liito-oravaan liittyvä keskustelu ja tutkimus on kuitenkin ollut viime vuosina enemmän esillä kuin tässä tutkielmassa käsitellyn lepakon ja niin liito-oravaa käsittelevää oikeuskäytäntöä, ohjeistusta kuin kirjallisuuttakin löytyy huomattavasti enemmän. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) sekä ympäristöministeriö (YM) ovat antaneet ohjeita siihen, miten luontodirektiiviä tulisi tulkita kaavoituksessa ja metsien käytössä erityisesti liito-oravaan liittyen.12 Ympäristöministeriön kirjeessä koskien liito-oravan huomioon ottamista kaavoituksessa todetaan: ”Liito-orava on yksi neljästäkymmenestäkahdeksasta Suomessa esiintyvästä luontodirektiivin liitteen IV (a) lajista, joita koskevat samat suojeluvelvoitteet kuin liito-oravaa. Sinänsä monet nyt esitettävät säännökset ja periaatteet

9 Rassi ym. (toim.) 2010, s. 319.

10 Hollo YJ 2014, s. 3.

11 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7-50.

12 Tapio Oy (toim.) 2016, s. 1-18.

(20)

soveltuvat muidenkin lajien huomioon ottamiseen, kuitenkin sillä erolla, että niiden kaavoitukselle asettamat reunaehdot ovat erilaiset ja riippuvat kunkin lajin ominaisuuksista ja elinympäristövaatimuksista”.13 Liito-oravan suojelua koskevia ohjeita voidaan siis soveltaa tietyiltä osin myös lepakoiden kohdalla. Tässäkin tutkimuksessa käytetään soveltuvin osin mallina liito-oravaa koskevaa ohjeistusta.

Tutkielman painopiste on keskittynyt lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämisen ja hävittämisen kieltoon, sillä lepakoita koskevat oikeudelliset kysymykset liittyvät lähes aina juuri lisääntymis- ja levähdyspaikkoja käsitteleviin seikkoihin ja kyseisen säännöksen tulkintaan. Myös Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) sekä korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisut lepakoihin liittyen syventyvät yleensä selvittämään juuri luontodirektiivin tulkintaa ja määrittelemään lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteitä sekä niiden suojelusta poikkeamisen ehtoja. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelusta säädetään luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa. Luontodirektiivin kielto on sisällytetty kansallisesti Suomen luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttiin. Lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelua käsitellään tarkemmin aihetta tarkastelevassa kolmannessa luvussa, mutta lisääntymis- ja levähdyspaikat liittyvät olennaisesti myös tutkielman muihin lukuihin, esimerkiksi lainsäädäntöä käsittelevään jaksoon.

Jotta Euroopan unionin lepakoita koskevia suojelusäännöksiä ja erityisesti juuri edellä mainittua lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämisen ja hävittämisen kieltoa voitaisiin noudattaa pätevällä tavalla, on tärkeää pystyä tunnistamaan ja nimeämään suojelun tarpeessa olevat paikat. Usein esimerkiksi maankäytön suunnittelun yhteydessä kartoitetaankin suunnittelun kohteena olevia alueita muun muassa lepakkoselvitysten muodossa, jotta voidaan arvioida suojelun tarve kussakin hankkeessa erikseen.

Jotta luonnontieteellistä tietoa lepakoista voitaisiin hyödyntää juridisessa kontekstissa, lajista tulisi saada luotettavaa ja asianmukaista selvitysaineistoa päätöksenteon pohjalle.

Haasteita kartoitusten tekemiseen kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi se, että lepakoista ja niiden käyttäytymisestä tiedetään vielä varsin vähän, jolloin lepakkokartoitusten oikea- aikainen ja riittävä toteuttaminen saattaa aiheuttaa haasteita. Jotta lepakoiden suojelu toteutuisi luontodirektiivin vaatimalla tavalla ja jotta eri lepakkolajit voitaisiin ottaa

13 YM1/501/2017, s. 1.

(21)

asianmukaisella tavalla huomioon esimerkiksi rakennushankkeiden yhteydessä, niiden elintapoja tulisi tuntea paljon paremmin kuin niitä nykyään tunnetaan.

Lepakot ovat suurimmaksi osaksi haitattomia, taloudellisessa mielessä heikosti hyödynnettäviä ja usein pienuutensa vuoksi vaikeasti havaittavia lajeja, joten niiden levinneisyydestä tiedetään yleensä vähemmän kuin monien muiden lajien kohdalla.14 Lepakoiden havainnoinnin hankaluuteen liittyy myös se, että ne liikkuvat öisin, eikä ihminen kykene kuulemaan niiden ääntelyä, sillä lepakoiden lähettämä ääni on korkeudeltaan ihmisten havainnointikyvyn ylittävää ultraääntä 15 . Erilaisilla ultraäänidetektoreilla, joita käytetään lepakkotutkimuksen apuna, pystytään kuitenkin muuntamaan ääni ihmiskorvalle kuultavaksi.16 Tällä hetkellä Suomessa tapahtuu paljon maankäytön suunnittelua ja rakentamista, ja koska lepakot tulee huomioida kaavoituksessa, tieto lepakoista ja niiden elinympäristöistä on tärkeää lepakkoselvitysten asianmukaiseksi toteuttamiseksi. Neljännessä luvussa tarkastellaankin lepakoita koskevaa tutkimusta ja lepakkokartoitusten tekemistä sekä niihin liittyviä ongelmia.

Lepakoiden suojelussa esimerkiksi juuri kaavoituksen yhteydessä nousevat esiin oikeustieteen ja luonnontieteen yhteensovittamisen ongelmat. Kuten liito-oravankin kohdalla, myös lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittämisen pohjaksi vaaditaan luonnontieteellistä tietoa lajin ekologiasta. Tieto on myös pystyttävä tuomaan ju- ridiseen kontekstiin.17 Viranomaisten ja muiden asianosaisten tulisi siis kyetä tekemään oikeudellisia arvioita ja päätöksiä luonnontieteellisissä kysymyksissä, jotka erityisesti lepakoita koskien ovat vielä melko vaikeasti rajattavia ja määriteltäviä.

Sekä Euroopan unionin tuomioistuimen että kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytäntöä käsitellään tämän tutkimuksen eri luvuissa. Viidesosa kaikista korkeimman hallinto- oikeuden ratkaisuista liittyy ympäristöasioihin. 18 Esimerkiksi luontodirektiivin soveltamista on käsitelty monissa ratkaisuissa eri tuomioistuimissa ja oikeusasteissa. Kuten tekstistä edellä ilmenee, lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu sekä poikkeusluvan saaminen näiden paikkojen rauhoitussäännöksistä ovat lepakoiden suojelun kannalta olennaisia säädöksiä. Yhdeksi tuomioistuinratkaisujen tärkeimmistä kysymyksistä

14 Rassi ym. (toim.) 2010, s. 312.

15 LUOMUS 2017b, kohta Lepakot näkevät korvillaan.

16 LUOMUS 2016, kohta Aloita lepakkoharrastus.

17 Vuorinen YJ 2017, s. 74.

18 Suvantola YMPO 2007, s. 369.

(22)

lepakoiden suojeluun liittyen nouseekin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelusäännökset ja niistä poikkeaminen. Tällaisissa ympäristöön liittyvissä asioissa ei kuitenkaan usein ole kysymys vain yhden oikeusnormin tulkinnasta ja soveltamisesta.

Yksittäisessä päätöksessä rinnakkaisten ja toisiinsa vaikuttavien normien keskinäinen vuorovaikutus on saatava sovitettua ratkaisun muotoon. 19 Tässä kirjoituksessa tarkastelluissa tuomioistuinratkaisuissa käsitellään myös muun muassa lepakkokartoitusten riittävää laajuutta kaavatasoon nähden.

Koska luonnonsuojelulain heikentämis- ja hävittämiskielto perustuu luontodirektiiviin, myös KHO:n argumentaatiossa tulkinnan perustan muodostaa luontodirektiivi. Vaikka kansallisen lainsäätäjän tarkoitus tulee huomioida, luonnonsuojelulain 49.1 §:n käsitteitä pyritään tulkitsemaan luontodirektiivin tavoitteiden mukaisesti. Kansalliset tähtäimet voidaan siis ottaa huomioon vasta, kun EU-lainsäädäntö on otettu huomioon ja luontodirektiivin päämäärät täyttyvät.20

Viimeisessä, viidennessä luvussa esitetään johtopäätökset, joissa kerrataan tutkimuksessa käsitellyt asiat ja etsitään vastauksia tutkielmassa seuraavaksi esitettyihin tutkimuskysymyksiin.

1.3 Tutkimuskysymykset ja -menetelmä

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten lepakoita suojellaan Euroopan unionin oikeudessa, siihen pohjautuvassa Suomen kansallisessa oikeudessa sekä kansainvälisissä sopimuksissa. Tutkimus keskittyy selvittämään, kuinka lepakoiden EU-lainsäädäntöön ja muun muassa kansainvälisiin sopimuksiin perustuva suojelu vaikuttaa Suomessa kaavoitukseen esimerkiksi maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen liittyen. Aihetta käsitellään hieman myös metsänkäyttöön liittyen, vaikka lepakoiden suojelu ei käytännössä vaikutakaan paljoa metsätalouteen, sillä lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoista ei juurikaan ole ennakkotietoa, jonka perusteella metsäkohteita suojeltaisiin.21 EU-oikeuden toteutumista ja luontodirektiivin22 tavoitteita tarkastellaan myös tuomioistuinratkaisuja apuna käyttäen. Kirjoituksessa pohditaan lisäksi, ovatko

19 Hollo YJ 2015, s. 5.

20 Halonen LM 2014, s. 604.

21 Saaristo - Vanhatalo (toim.) 2015, s. 62.

22 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7-50.

(23)

luontodirektiivin mukaisen heikentämis- ja hävittämiskiellon toteutumisen varmistamiseksi suoritettavat lepakkokartoitukset toimivia.

Tämä tutkielma on eurooppaoikeudellinen. Aihe liittyy läheisesti myös ympäristöoikeudellisiin kysymyksiin, sillä tutkielmassa käsitellään EU:n sekä kansallisen lainsäädännön ympäristöoikeutta, kuten luonnonsuojelulakia. Syy miksi tutkielma kuitenkin on enemmän eurooppaoikeudellinen kuin ympäristöoikeudellinen on se, että Suomen ympäristöoikeus ja lepakoiden suojelu perustuu nykyään pitkälti eurooppaoikeuteen. Yksi Euroopan unionin oikeuden perusperiaatteista on EU-oikeuden ensisijaisuuden periaate, joka koskee kaikkia unionin velvoittavia säädöksiä ja tarkoittaa, että Euroopan unionin oikeus on jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden yläpuolella.23 Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut periaatteen tuomiossaan Costa vastaan Enel vuonna 1964.24 Tämän periaatteen johdosta Euroopan unionin jäsenmaissa, siis myös Suomessa, esimerkiksi ympäristön suojelua koskeva sääntely on ollut tarpeen sovittaa EU:n lainsäädännön mukaiseksi. Luontodirektiivin säännökset on implementoitu Suomen kansalliseen lainsäädäntöön ja myös kansallisten tuomioistuinten on noudatettava luontodirektiivin tavoitteiden mukaista tulkintaa25.

Eurooppaoikeudellisuus näkyy tässä tutkielmassa muun muassa siinä, että luontodirektiivin säännökset luovat pohjan, jolle kansalliset säädökset perustuvat ja joiden valossa ja tavoitteiden mukaan myös Euroopan unionin tuomioistuin ja jäsenvaltioiden kansalliset oikeusistuimet tekevät ratkaisujaan. Syy, miksi tässä tutkimuksessa keskitytään eurooppaoikeudellisiin velvoitteisiin erityisesti Suomessa eikä yleisemmin on se, että on tarpeen tutkia, miten eurooppaoikeudellinen sääntely vaikuttaa kansallisella tasolla lain soveltamiseen. Halusin valita yhden unionin jäsenmaan tarkastelun kohteeksi ja Suomi oli sopiva valinta myös siitä syystä, että Suomi liittyi Euroopan unioniin pian luontodirektiivin säätämisen jälkeen. Kun Suomi liittyi EU:hun, unionin lainsäädännöstä tuli kansalliseen lainsäädäntöön nähden ensisijaista. Maa on myös lepakoiden esiintymisen pohjoisinta äärialuetta, joten lepakkolajiston erityispiirteet vaikuttavat Suomessa luontodirektiivin soveltamiseen, mikä tuo mielenkiintoisen lisän tutkimukseen.

23 EUR-Lex 2010, kohta Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuus.

24 6/64, Costa v. ENEL, EU:C:1964:66.

25 Halonen LM 2014, s. 604.

(24)

Tutkielman aihetta tarkastellaan lainopillisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa on käytetty oikeustieteellisiä lähteitä, kuten oikeuskirjallisuutta, säädöksiä ja oikeustapauksia. EU- ympäristöoikeutta ei voida kuitenkaan täysin ymmärtää, jos se eriytetään laajemmasta kontekstista, jossa ympäristöongelmat ilmenevät, tai toisten tieteenalojen saavutuksista.26 Koska aihe käsittelee lepakoita, myös luonnontieteellistä ja ympäristöhallinnollista tietoa on hyödynnetty, jotta juridisen tiedon tukena voidaan soveltaa lepakon biologiaa ja eläintä koskevia käytäntöjä esimerkiksi kaavoituksessa. Eurooppaoikeuden alueet, jotka käsittelevät luonnonsuojelua, nivoutuvat vääjäämättä myös luonnontieteeseen ja ekologiaan, joten tutkimus lähestyy aihetta myös hieman monitieteelliseltä kannalta.

Viitekehys tutkimuksessa on kuitenkin ennen kaikkea eurooppaoikeudellinen, sillä tutkimuksessa käsitellään Euroopan unionin oikeutta sekä unionin oikeuteen perustuvaa kansallista lepakoiden suojelua. EU-oikeuden ympäristöoikeutta ja luonnonsuojelua koskevat säännökset ovat saaneet vaikutteita muilta oikeuden- ja tieteenaloilta.

Ympäristöoikeuden saamat vaikutteet ovat kuitenkin hyödyksi oikeudenalalle27, sillä olisi mahdotonta käsitellä juridisesti esimerkiksi juuri lepakoita, ellei oikeustieteen apuna olisi muita työkaluja. Ympäristötiedon yhdistämisestä oikeustieteeseen ja yhdistämisen tarpeellisuudesta onkin käyty keskustelua oikeuskirjallisuudessa.28

Humanistisissa tieteissä ja kvalitatiivisia menetelmiä käyttävissä yhteiskuntatieteissä, joiden alaan oikeustieteen katsotaan kuuluvan, on ominaista metodien avoimuus.

Esimerkiksi luonnontieteet taas selittävät syy- ja seuraussuhteita, jossa objektiiviset tutkimusmenetelmät mahdollistavat tieteellisesti luotettavan ja vakuuttavalle havainnoinnille pohjautuvan tiedon keräämisen, selitysjärjestelmien koettelemisen ja tiedon tuottamisen. Metodit ovat siis oikeustieteissä huomattavasti epäselvemmin hahmotettavia kuin luonnontieteissä.29 Ympäristölainsäädäntö ei myöskään aina ole perinteisellä tavalla neutraalia sen tavoitteiden suhteen, ympäristölainsäädännön luonteesta ja osin poliittisuudestakin johtuen. 30 Esimerkiksi ekologia tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisia näkökulmia oikeustieteeseen, silloin kun oikeustiedettä ei käsitellä ja ymmärretä vain suppeasti oikeussäännösten tulkintana ja systematisointina.31

26 Kingston - Heyvaert - Čavoški 2017, s. 25.

27 Määttä Oikeus 2000, s. 335.

28 Esim. Lee 2015, s. 991-1014.

29 Hirvonen 2011, s. 6-7.

30 Hollo YJ 2016, s. 4.

31 Laakso Oikeus 2006, s. 614.

(25)

Pidän aihetta tärkeänä ja ajankohtaisena, sillä juridinen tieto lepakoista on vielä suhteellisen vähäistä. Lepakot ovat nilviäisten lisäksi heikoimmin tunnettuja direktiivilajien ryhmiä.32 Vuonna 2010 valmistuneen uhanalaisuusarvioinnin mukaan lepakoista ei ole vielä riittävästi tietoa suojelutoimien suunnitteluun tai lajien tilassa tapahtuvien muutosten arviointiin.33 Viimeisin uhanalaisuusarviointi on vuodelta 201534 ja tilanne on parantumassa vähitellen, vaikka lepakoista tiedetään edelleen hyvin vähän.

Suomen lajiston uutta uhanalaisuusarviointia ollaan parhaillaan tekemässä ja sen on tarkoitus valmistua vuoden 2019 alkupuolella.35

Aihe on tärkeä myös siksi, että olisi välttämätöntä saada tarkempaa tietoa lepakoista, jotta eri lepakkolajeja ja niiden elinympäristöjä voitaisiin myös suojella luontodirektiivin edellyttämällä tavalla. Tiedon avulla voidaan lisäksi välttää turhaa työtä esimerkiksi lepakkokartoitusten muodossa, kun tietyt alueet pystytään jo valmiiksi nimeämään lepakoiden käyttämiksi tai sellaisiksi, joilla ei ainakaan aiemman tutkimuksen perusteella ole ollut suojelutarvetta.

32 Similä ym. 2010, s. 19.

33 Rassi ym. (toim.) 2010, s. 317.

34 Ympäristöhallinto 2016a, kohta Lintujen ja nisäkkäiden punaiset listat 2015.

35 Ympäristöhallinto 2017, kohta Uhanalaisuusarviointi 2019.

(26)

2 LAINSÄÄDÄNTÖ JA KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET 2.1 Sääntelyn taustaa

Tässä luvussa käsitellään lepakoiden suojelua koskevaa lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia. Tarkastelun kohteena on ensin lepakoiden suojeluun liittyviä EU-oikeuden säännöksiä, joihin jäsenvaltioiden kansallinen suojelulainsäädäntö perustuu. Euroopan unionin luontodirektiivin mukaan kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat rauhoitettuja.36 Kyseiset 13 lajia on lueteltu luontodirektiivin liitteessä IV olevassa kohdassa a ja lampisiippa lisäksi direktiivin liitteessä II, jossa on listattuna eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita.

Käytännössä tärkeimmäksi suojelusäännökseksi muodostuu direktiivin 12 artiklan lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämis- ja hävittämiskielto, sillä lain soveltamisessa ja oikeuskäytännössä juuri tämä kohta on osoittautunut keskeiseksi lepakoihin liittyvien tapausten kannalta.

Ympäristöoikeudellisessa laintulkinnassa käytetään yhä laajemmin direktiivejä täsmentävää ohjeistusta, joka on hyvä esimerkki eurooppaoikeudellisesta soft law:sta.37 EU-oikeuden säännösten läpi käymisen jälkeen tarkastellaankin vielä lyhyesti soft law - materiaalin asemaa laintulkinnassa, erityisesti luontodirektiiviin liittyen. Euroopan unionin komission luontodirektiivin soveltamista koskeva ohje38 on juuri tällaista soft law - aineistoa.

Eurooppaoikeudellisten säädösten jälkeen tässä luvussa käydään läpi lepakoihin liittyvää kansallista lainsäädäntöä, johon kuuluu tärkeimpänä luonnonsuojelulaki, jolla myös unionin luontodirektiivi on implementoitu kansalliseen lainsäädäntöön. Kansallisista säädöksistä myös muun muassa luonnonsuojeluasetus (LSA, 160/1997) sisältää sääntelyä lepakoihin liittyen. Esimerkiksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain nojalla säädetty erityistä suojelua vaativaksi lajiksi kyseisellä asetuksella.

Eurooppaoikeudellisten säännösten ja kansallisen luonnonsuojelulainsäädännön tarkastelun jälkeen käsitellään vielä säädöksiä, jotka määrittelevät luonnon monimuotoisuuden ja ympäristövaikutusten arviointia. Säännöksiä, joihin lepakkokartoitusten tekeminen

36 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7-50.

37 Määttä OTJP 2005a, s. 370.

38 Euroopan komissio 2007, s. 1-88.

(27)

olennaisesti liittyy, löytyy maankäyttö- ja rakennuslaista (MRL, 1999/132), jossa säädetään maankäytöstä ja rakentamisesta esimerkiksi kaavoituksen muodossa, laissa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVAL, 252/2017), jota sovelletaan hankkeisiin ja hankkeiden muutoksiin, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, sekä laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (SOVAL, 200/2005). Arviointeihin liittyvää sääntelyä löytyy myös esimerkiksi luonnonsuojelulaista.

Kuten johdantokappaleesta kävi ilmi, kansallisen lainsäädännön tulee olla yhteensopivaa Euroopan unionin lainsäädännön kanssa. EU-oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaan unionin oikeus menee kansallisen oikeuden edelle, joten unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä ei voida panna täytäntöön. Siispä myös tässä kappaleessa käsiteltävä kansallinen lainsäädäntö noudattaa unionin oikeuden linjoja. Hyvä esimerkki unionin oikeuden vastaisesta kohdasta kansallisen lain säännöksessä on luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa ollut määritelmä lisääntymis- ja levähdyspaikoista, joka jouduttiin poistamaan sen ollessa yhteensopimaton luontodirektiivin tarkoituksen kanssa. Kyseisessä luonnonsuojelulain momentissa luki aiemmin, että jos lisääntymis- tai levähdyspaikat ovat selvästi luonnossa havaittavia, niiden hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Euroopan komission valvontamenettelyn seurauksena ja vaatimuksesta39, luonnonsuojelulain kohtaa kuitenkin tiukennettiin lainmuutoksella (553/2004), jolloin ”selvästi luonnossa havaittavien” -ilmaisu jätettiin pois tekstistä.40 Ilmaisu ei vastannut luontodirektiivin tarkoitusta, sillä lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat suojeltuja huolimatta siitä, ovatko ne selvästi havaittavissa vai eivät.

Säädösten jälkeen keskitytään lopuksi kansainvälisiin sopimuksiin. EUROBATS-sopimus, jonka tavoite on edistää lepakoiden suojelua ja jonka mukaan kunkin sopimusosapuolena olevan valtion on muun muassa kiinnitettävä riittävästi huomiota lepakoiden kannalta tärkeisiin elinympäristöihin ja ravinnonsaannin kannalta tärkeisiin alueisiin päätöksenteossaan, on lepakoita koskevista sopimuksista tärkein. Kansainvälisistä sopimuksista käsitellään myös Bernin sopimusta eli Euroopan luonnonsuojelusopimusta, joka viralliselta nimeltään on yleissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta (SopS 29/1986)41 sekä Bonnin sopimusta

39 SG 2000 D/105521; SG 2001 D/290132; 2000/2156, 2001/4202 C 2002 1020.

40 HE 76/2003 vp, s. 5.

41 OJ, N:o L 38, 10.2.1982, s. 3-32.

(28)

eli yleissopimusta muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta (SopS 62/1988)42. Biodiversiteettisopimusta eli biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta (CBD, SopS 78/1994) tarkastellaan myös lyhyesti.

2.2 Euroopan unionin lainsäädäntö 2.2.1 Luontodirektiivi

Vaikka Euroopan unionin luontodirektiivin säätämisestä on kulunut jo reilusti yli 20 vuotta, direktiivi on edelleen EU:n jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön kulmakivi biodiversiteetin suojeluun liittyen.43 Luontodirektiivin 2 artiklan mukaan sen tärkeimpänä tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen edistäminen suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Direktiivin tavoite on myös edistää kestävää kehitystä ja säilyttää tai saattaa ennalleen eri luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun taso direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä. Luontodirektiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä otetaan kuitenkin myös huomioon taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset sekä paikalliset ja alueelliset vaatimukset ja erityispiirteet.44

Luontodirektiivissä käytettyjä termejä määritellään kyseisen direktiivin 1 artiklassa.

Suojelulla viitataan toimenpidekokonaisuuteen, jota luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvikantojen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai ennalleen saattaminen edellyttää. Lajin suojelun taso tarkoittaa direktiivin mukaan eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa lajin kantojen levinneisyyteen ja lukuisuuteen pitkällä aikavälillä sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan.45

Suojelun taso taas katsotaan luontodirektiivin mukaan suotuisaksi, kun kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana. Lisäksi lajin luontainen levinneisyysalue ei saa pienentyä eikä olla vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee

42 OJ, N:o L 210, 19.7.1982, s. 11-22.

43 Clément 2015, s. 9.

44 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 9-10.

45 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 8-9.

(29)

todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö.46 Yksi olennainen ongelma suotuisan suojelutason käsitteen tulkinnassa on se, että useissa yhteyksissä suotuisaan tai epäsuotuisaan suojelutasoon viitataan sellaisenaan. Ekologisiin tekijöihin, joista suotuisan suojelutason käsite muodostuu, tulisi myös kiinnittää huomiota tulkinnassa. 47 Luontodirektiivin 12 artiklan mukainen tiukka suojelujärjestelmä edellyttää kansallisella tasolla sekä täsmällisiä lainsäädäntötoimia että konkreettisia toimenpiteitä IV (a) liitteen lajien suojelemiseksi, johon myös lepakot kuuluvat, kun otetaan huomioon unionin oikeuden lojaliteetti-48 ja tehokkuusperiaatteet49.50

Monilla Euroopan unionin jäsenmailla luontodirektiivin mukaisen suojelutason toteuttamisessa on ollut ongelmia.51 Myös itse direktiivin implementoinnissa kansalliseen lainsäädäntöön on ollut jäsenvaltioilla vaikeuksia. Luontodirektiivin kansallista täytäntöönpanoa käsitteleviä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja on useita.52 Kaikki lepakkolajit, joita Suomessa esiintyy, on mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV (a). Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat siis Euroopan unionin tärkeinä pitämiä lajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Luontodirektiivin lajien suojelua koskevan 12 artiklan mukaan: ”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella”.53

Jäsenvaltioiden on muun muassa kiellettävä kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa, sekä lajien tahallinen häiritseminen

46 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 9.

47 Kallio Edilex 2001, s. 23.

48 Lojaliteettiperiaate löytyy nykyään Euroopan unionista tehdystä sopimuksesta (SEU, EUVL C 326, 26.10.2012, s. 13-390) nimellä vilpittömän yhteistyön periaate. SEU:n 4 artiklan 3 kohtaan kirjoitetulla lojaliteettiperiaatteella on sekä negatiivinen että positiivinen ulottuvuus. Positiivisen lojaliteettiperiaatteen mukaan: ”Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen”. Negatiivisen lojaliteettiperiaatteen mukaan taas: ”Jäsenvaltiot tukevat unionia sen täyttäessä tehtäviään ja pidättäytyvät kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen”.

49 Tehokkuusperiaatteella varmistetaan unionin oikeuden toteutumisen toimivuus. Periaate on vahvistettu oikeuskäytännössä (esim. C-14/83 Von Colson ja Kamann v. Land Nordrhein-Westfalen, EU:C:1984:153).

Tehokkuusperiaatteen mukaan jäsenvaltioiden on mahdollisimman tehokkaasti toimeenpantava EU-oikeus sekä varmistettava oikeuden täytäntöönpano ja noudattaminen.

50 Borgström YJ 2008, s. 132-133.

51 Lajunen YMPO 2007, s. 271.

52 Esim. C-324/01, komissio v. Belgia, EU:C:2002:729; C-75/01, komissio v. Luxemburg, EU:C:2003:95; C- 143/02, komissio v. Italia, EU:C:2003:178; C-72/02, komissio v. Portugali, EU:C:2003:369; C-6/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, EU:C:2005:626.

53 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 12, 38.

(30)

erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana.

Jäsenvaltioiden on kiellettävä myös näiden eläinlajien luonnosta otettujen yksilöiden hallussapito, kuljetus, kaupan pitäminen tai vaihtaminen ja tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi, lukuun ottamatta niitä yksilöitä, jotka on otettu laillisesti ennen luontodirektiivin täytäntöönpanoa. Kieltoja tulee soveltaa eläinten kaikissa elämänvaiheissa.54

Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään myös, että lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty.55 Kyseinen säännös tulee yleensä käsiteltäväksi oikeusistuimissa, kun niissä arvioidaan lepakoita koskevaa suojelulainsäädäntöä. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi katsotaan muun muassa lisääntymisyhdyskunnat, jonne naaraat kokoontuvat synnyttämään poikasensa ja kasvattamaan ne lentokykyisiksi, kesäpiilot ja talvehtimispaikat.56 Lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevia kysymyksiä pohditaan tarkemmin luvussa kolme, jossa muun muassa paneudutaan enemmän lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevien termien määritelmiin.

Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen esiintyminen maankäytön suunnittelun kohteena olevilla alueilla tulee tarpeen mukaan selvittää. Siispä lepakoiden ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen esiintyminen voi tulla selvitettäväksi kaavoituksen yhteydessä. Tällöin tulee kyseeseen lepakkokartoituksen laatiminen. Kartoituksia sivutaan myöhemmin tässä luvussa liittyen kansalliseen lainsäädäntöön ekologisten selvitysten tekemistä koskien. Lepakkokartoituksia käsitellään kuitenkin tarkemmin tutkielman luvussa neljä.

Luontodirektiivin 12 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on lisäksi otettava liitteessä IV olevassa a alakohdassa lueteltujen eläinlajien tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä käyttöön. Valtioiden on kerättyjen tietojen perusteella suoritettava uusia tutkimuksia tai toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä varmistaakseen, ettei tahattomalla pyydystämisellä tai tappamisella ole merkittävää kielteistä vaikutusta liitteessä mainittuihin lajeihin.57

54 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 12.

55 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 12.

56 Wermundsen 2010, s. 8.

57 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 12.

(31)

2.2.2 Poikkeusperusteet luontodirektiivin lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelusta

Luontodirektiivin 16 artiklassa on lueteltu poikkeusperusteet, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat poiketa 12 artiklan säännöksistä. Direktiivin 16 artiklassa todetaan, että jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa säännöksistä tiettyjen ehtojen täyttyessä.58 Molempien edellytysten tulee siis täyttyä, jotta 12 artiklasta poikkeamista voidaan harkita.

Lisäksi poikkeuksen myöntämisen syyn pitää olla painava. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa erityisen merkittävien vahinkojen ehkäiseminen koskien viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta. Myös esimerkiksi kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä voidaan myöntää poikkeuslupa, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.59

Tapauksessa komissio vastaan Itävalta lausuttiin, että luontodirektiivin 16 artiklaa tulee tulkita suppeasti. 60 Tämä tarkoittaa, että 16 artiklassa määritellään tarkasti ne poikkeusperusteet, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat poiketa luontodirektiivin artiklojen kielloista ja direktiivin mukaisesta suojelujärjestelmästä. Tuomio vahvisti 16 artiklan 1 kohdan vaatimuksen siitä, että poikkeus voi tulla kyseeseen vain, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole olemassa ja että kansallisten poikkeussäännösten tulee täyttää kaikki perusteet ja edellytykset joista on säädetty 16 artiklassa.

Jos poikkeuslupa kieltoon myönnetään, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kahden vuoden välein komitean laatiman mallin mukainen kertomus täytäntöön pannuista poikkeuksista. Komissio antaa sen jälkeen poikkeuksista lausunnon ja ilmoittaa siitä komitealle. Lausunto annetaan viimeistään kahdentoista kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta.61

58 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 13.

59 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 13.

60 C-508/04, komissio v. Itävalta, EU:C:2007:274.

61 EYVL L 206, 22.7.1992, s. 13.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Soiden luontotyyppien raportoitu kokonaispinta-ala, huonossa kunnossa oleva pinta-ala, tuntemattomassa tilassa oleva pinta-ala, Natura 2000 -alueilla sijaitseva pinta-ala sekä

Suomessa kaikki lepakkolajit ovat rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, mikä suojaa lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat

(Olsen 2002, 923–924.) Eurooppalaistuminen on siis Euroopassa tapahtuvaa eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta, jossa sekä Eurooppa, EU että jäsenvaltiot muokkautuvat, mutta

Euroopan unionin alueella oli vuonna 2016 asennettuna yhteensä nimellisteholtaan noin 101 GWp aurinkosähköntuottoon tarkoitettua laitekantaa.. Liitteessä 1 Euroo- pan

YK:n työryhmä, joka tarkastelee naisten syrjintää, esitti viimevuotisessa raportis- saan 31 naisiin kohdistuvan syrjinnän olevan sitkeätä ja totesi myös sukupuolten tasa-

Kun tutkitaan dokumentteja, joita kansalliset ja eurooppalaiset viranomaiset ja organisaatiot erityisesti Euroopan unionin sisällä ovat julkais- seet, ja vastaavasti

Suomessa ne työt, jotka muissa Euroopan maissa muodostavat perinteiset vierastyömarkkinat (ris. alempiarvoiset työt) olivat Suomessa maahanmuuttajien saapuessa jo täynnä. Tämä

16 Mielestäni termi Euroopan unionin kansalaisen perheenjäsen on tässä yhteydessä hieman ongelmalli- nen, sillä unionin kansalaisia ovat kaikki joilla on jonkun unionin