Kampuskulttuuri altistaa naisopiskelijat seksuaaliselle häirinnälle. Alkoholinkäyttö on Yhdysvalloissa kampusalueella runsasta, sillä noin 40 prosenttia yliopisto-opiskelijoista juo alkoholia humalahakuisesti (Wechsler ym. 2002, 207). Alkoholinkäytön ja seksuaalisen häirinnän välillä on yhteys, koska vähintään toinen seksuaalisen päällekarkauksen osapuoli on yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena (Davies ym. 2012, 2792). Esimerkiksi Kanadan Ontariossa on havaittu, että yli kolmasosa niistä opiskelijoista, jotka ovat joutuneet seksuaalisen päällekarkauksen uhriksi ja joita on hoidettu sairaalan yhteydessä toimivassa keskuksessa, on juonut alkoholia ennen välikohtausta (Du Mont, Chertkow, Macdonald, Asllani, Bainbridge, Rothard & Cohen 2012, 3730). Alkoholinkulutus vaikuttaa merkittävästi myös seksuaaliseen väkivaltaan syyllistymiseen, koska alkoholia runsaasti käyttävät miehet ovat maltillisesti alkoholia käyttäviä miehiä useammin osallisina seksuaalisesti pakottaviin tekoihin. Alkoholia paljon käyttävät miehet suhtautuvat muita miehiä positiivisemmin seksismiin ja myös luulevat muiden miesten suhtautuvan seksuaaliseen aggressiivisuuteen todellista sallivammin. (Orchowski, Berkowitz, Boggis & Oesterle 2016, 2839.)
Alkoholia on yleensä nautittu ennen satunnaisten seksisuhteiden luomista. Opiskelijat perustelevat alkoholinkäyttöään muun muassa siten, että se vähentää sosiaalista ja seksuaalista estyneisyyttä. (Paul
& Haynes 2002, 645, 654.) Alkoholi on riskitekijä intiimin kanssakäymisen kontekstissa, koska alkoholinkäyttö lisää aggressiivisuutta ja seksuaalisten tarkoitusperien väärinymmärtämistä miesten kohdalla. Lisäksi miehet voivat käyttää alkoholinkulutusta tekosyynä voimankäytölle, eli
alkoholinkulutus voi myös tästä syystä altistaa naiset seksiin painostukselle. Varsinkin tilanteissa, joissa mies uskoo naispuolisen tuttavansa käyttäytyneen rohkaisevasti, mies saattaa ajatella olevansa oikeutettu seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tämä johtuu siitä, että alkoholi saa ihmiset keskittymään välittömiin signaaleihin pitkän aikavälin seuraamusten sijaan. Alkoholin vaikutuksen alaisena miehet keskittyvät myös todennäköisemmin omiin seksuaalisiin haluihinsa kuin muille aiheuttamaansa kärsimykseen. Naisten kohdalla alkoholinkulutus puolestaan madaltaa uhkatilanteiden aistimista, kykyä toimia uhkaavissa tilanteissa ja mahdollisuutta viestiä omista seksuaalisista haluistaan.
Alkoholi vaikuttaa kielteisesti myös motorisiin taitoihin ja täten heikentää konkreettisesti naisten kykyä puolustaa itseään. (Abbey 2002, 119, 121‒123.)
3.1.1 Veljeskuntatoiminta
Veljeskuntia on ollut Yhdysvalloissa 1700-luvulta lähtien. Ne voidaan jakaa kahteen ryhmään, kunniajärjestöihin ja kreikkalaisiin järjestöihin. (De Los Reyes & Rich 2003, 120.) Esimerkiksi Duke Universityssä veljeskunnat sijaitsevat saman kadun, The Walk, varrella. The Walk on erittäin keskeisellä paikalla kampusalueella, minkä vuoksi veljeskunnat ovat näkyvämpiä kuin yksikään toinen sosiaalinen ryhmä. Myös veljeskuntien talot ovat huomiota herättäviä, sillä rakennuksia koristavat usein tornit ja pilarit. Yksi veljeskunta toimii linnaa muistuttavassa rakennuksessa.
Toiminnan rahoittajina toimivat entiset alumnit, joilla on yleensä paljon poliittista valtaa.
Veljeskuntatoiminta on pysyvää, koska tonttien vuokrasopimukset ovat yleensä erittäin pitkiä, ja tästä johtuen sopimusten irtisanominen on haastavaa. Joidenkin veljeskuntalaisten mielestä veljeskunnista olisikin vaikeampaa päästä eroon kuin orjuudesta. (Sanday 2007, 55‒56.) Vaikka jokainen veljeskuntatoimintaan osallistuva mies ei ole uhka naisille, veljeskunnat muodostavat seksuaalista painostamista rohkaisevan ympäristön. Uhan muodostavat muun muassa organisaatiolliset tekijät, kuten yliopistosta eriytyneisyys ja aktiviteettien luonne. Veljeskunnat näyttäytyvät tällöin paikkoina, joissa naisten painostamisesta intiimeissä suhteissa tulee normatiivista. (Martin & Hummer 1989, 458‒459.)
Veljeskuntatoimintaa leimaa maskuliinisuuden ihannointi, kuten kilpailullisuuden, urheilullisuuden, dominoinnin, varakkuuden ja seksuaalisen kyvykkyyden painottaminen. Jos jäsen haluaa olla suosittu, hänen täytyy jakaa veljeskuntien näkemys maskuliinisuudesta. Samanaikaisesti jäseniksi ei kelpuuteta miehiä, jotka opiskelevat taideaineita ja humaanisia tieteitä tai jotka suuntutuvat naisopiskelijoiden keskuudessa suosittuihin pääaineisiin, kuten sairaanhoitoon, sosiaalityöhön ja
koulutukseen. Myös ulkoinen olemus on tärkeä ja sen tulee olla maskuliinisuuden normien mukainen.
Jäsenten valitsemisprosessi tukee veljeskuntien arvoja, koska ennen viralliseksi jäseneksi hyväksymistään tulokkaat joutuvat koeajalle, jonka aikana heidän tottelevaisuuttaan ja kuuliaisuuttaan testataan erilaisten tehtävien avulla. Tehtävät mittaavat fyysisen ja psyykkisen vahvuuden ohella nöyryytyksen ja kivun sietokykyä. (Martin & Hummer 1989, 459‒462.) Murnen &
Kohlman (2007, 153) ovatkin havainneet veljeskunta- ja urheilutoimintaan osallistuvien miesopiskelijoiden keskuudessa suoritetussa tutkimuksessaan, että sukupuolittuneeseen toimintaan osallistuminen on yhteydessä hypermaskuliinisuuteen ja raiskausmyytteihin uskomiseen sekä seksuaaliseen aggressiivisuuteen.
Veljeskuntien menettelytavat, kuten uskollisuus, sisäryhmän suojeleminen, alkoholinkulutus, väkivalta, voimankäyttö ja kilpailullisuus edesauttavat naisten painostamista. Veljeskuntien välinen kilpailu aiheuttaa sisäryhmän suosimista ja nostattaa vihamielisyyttä ulkoryhmää kohtaan. Vaikka jäsenet näyttäisivät tiedostavan oikein ja väärin toimimisen eron, ryhmäjäsenyyden mukanaan tuomat arvot sitovat jäseniä moraalisia velvoitteita vahvemmin. Veljeskunnan ja sen jäsenten maineen suojeleminen on tärkeämpää kuin eettisten normien ja lakien seuraaminen. (Martin & Hummer 1989, 463‒464.) Koska kampusalueilla on niukasti juhlimispaikkoja, ja veljeskuntia on sisarkuntia enemmän, veljeskunnat ovat useilla kampuksilla sosiaalisen elämän keskipisteitä. Veljeskuntien bileiden seksuaalinen ilmapiiri voi vaikuttaa myös miehiin, jotka eivät kuulu veljeskuntiin.
Veljeskunnat kieltäytyvät ottamasta vastuun veljeskunnissa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä, vaan ne pikemminkin syyttävät naisia tapahtuneesta. (Sanday 2007, 54.) Alkoholinkäyttö on normatiivinen veljeskuntaelämän osa, koska alkoholinkäytön motiivi on arkena rentoutuminen ja viikonloppuisin humalahakuisuus ja seksuaalinen kanssakäyminen. Alkoholi on viikonloppuisin väline, jonka avulla naiset pyritään saamaan suostumaan seksiin. Koska humaltuneet naiset nähdään helpompina kohteina, miehet tarjoavat naisille juomia saadakseen nämä humaltumaan. (Martin &
Hummer 1989, 464‒465.) Veljeskuntatoimintaan osallistumisen motiivit ovat kuitenkin ristiriitaisia sukupuolten kesken. Naiset osallistuvat veljeskuntien bileisiin pääasiassa hauskanpidon ja uusien ihmisten tapaamisen vuoksi, eivät seksin takia. Sen sijaan useat miehet liittyvät veljeskuntiin tai osallistuvat niiden bileisiin nimenomaan seksin toivossa. (Sanday 2007, 59.) Veljeskuntien aiheuttamat ongelmat kytkeytyvät myös veljeskuntien kontrolloinnin haastavuuteen. Yliopistojen tiukimmatkin toimenpiteet ovat olleet usein riittämättömiä puuttumaan tiloissa esiintyvään alkoholin- ja huumeidenkäyttöön sekä tiloissa sattuneisiin loukkaantumisiin. (De Los Reyes & Rich 2003, 121.)
Martinin ja Hummerin (1989, 466‒468) mukaan veljeskunnat esineellistävät naisia. Veljeskunnat käyttävät viehättäviä naisia houkuttiminaan, kun ne rekrytoivat uusia jäseniä ja levittävät kuvia veljeskunnan jäsenistä ja niukasti pukeutuneista naisista. Pyrkimys on viestittää potentiaalisille jäsenille veljeskuntatoiminnan eduista. Veljeskunnat siis luovat mielikuvan, että toimintaan liittyminen takaa naisten suosion myös seksuaalisessa mielessä. Myös veljeskuntien pikkusisko -toiminta heijastaa osaltaan naisia alistavia -toimintatapoja. Veljeskunnat kutsuvat niiden -toimintaan osallistuvia naisia pikkusiskoiksi. Nämä naisopiskelijat on rekrytoitu tukemaan ja piristämään veljeskunnan jäseniä sekä viettämään aikaa heidän kanssaan, mutta samanaikaisesti naiset eivät ole veljeskuntien virallisia jäseniä. Lisäksi esimerkkinä naisten esineellistämisestä toimivat mainosjulisteet, jotka mainostavat veljeskuntien bileitä. Julisteet korostavat naisopiskelijoiden pääsevän bileisiin ilmaiseksi, vaikka miesten täytyy maksaa pääsymaksu. Julisteet siis vihjaavat eräänlaisesta vaihtokaupasta; naiset maksavat ilmaisesta alkoholista seksillä. Duke Universityssä bileitä on lisäksi mainostettu julisteilla, joissa veljeskunnan koira riuhtoo bikineihin pukeutuneen naisen alaosaa, mistä nainen näyttää nauttivan. Toisessa julisteessa naisen sääristä on muokattu keilarata ja veljeskunnan jäsenestä keilapallo, joka liukuu pitkin keilarataa. Kun kampusalueen feministit osoittivat paheksuntansa kyseisiä toimenpiteitä kohtaan, veljeskuntien vaadittiin pyytävän julisteille hyväksynnän ennen julisteiden julkaisemista. Säännöstä kuitenkin luovuttiin, koska sen katsottiin rajoittavan sananvapautta. (Sanday 2007, 57‒58.)
Naisopiskelijat suhtautuvat veljeskuntiin vaihtelevasti. Esimerkiksi osa Duke University:n naisopiskelijoista ei juurikaan kiinnitä niihin huomiota, mutta osa näkee veljeskunnat erittäin epäreiluina ja ongelmallisina järjestöinä. Naisista on epäreilua, että miesopiskelijat saavat asua hienoissa taloissa keskeisellä paikalla. Jotkut naiset jopa välttävät kävelemästä veljeskuntien ohi, koska he eivät halua miesten tuijottavan heitä kattoterasseiltaan ja kuisteiltaan. (Sanday 2007, 55‒
56.)
3.1.2 Urheilutoiminta
Monissa yliopistoissa urheilutoiminnalla on suuri merkitys imagon kannalta. Yliopistojen liikuntatieteellinen tiedekunta poikkeaa usein merkittävästi toiminnaltaan muista kampuksen laitoksista merkittävästi. Poikkeavuus korostuu, kun seksuaalisen väkivallan ongelmaa pyritään ratkaisemaan kampusalueella, koska liikuntatieteellisen tiedekunnan erilaiset ja eriytyneet toimintaperiaatteet ovat haasteellisia. (Crosset 2015, 74.) Lisäksi väkivaltainen ja sukupuolittunut
urheilukulttuuri luo positiivisen ympäristön naisiin kohdistuvalle seksuaaliselle väkivallalle. (Murnen
& Kohlman 2007.)
Sosiologinen raiskauksen tutkimus painottaa ryhmäprosessien ja ryhmän rakenteellisten ominaisuuksien roolia raiskauksen taustatekijöinä (Martin & Hummer 1989). Kampusalueella suoritettujen tutkimusten perusteella urheilujoukkueisiin ja veljeskuntiin kuuluvat miesopiskelijat syyllistyvät muita todennäköisemmin seksuaaliseen päällekarkaukseen (Murnen & Kohlman 2007).
Tietyt institutionaaliset tekijät, kuten miesten etuoikeuttaminen ja seksuaalirikoksiin syyllistyneiden urheilijoiden tuomitsemisen laiminlyöminen, mahdollistavat seksuaalisen väkivallan. Myös normatiivinen väkivalta ja naisiin kohdistuvan väkivallan salliminen, jotka ovat tyypillisiä urheilukulttuurin piirteitä, luovat seksuaaliselle väkivallalle suotuisan ympäristön. (Crosset 2015, 78.) Sandayn (1981, 25) tutkimuksen mukaan miehet, jotka viettävät paljon aikaa sukupuolittuneessa ympäristössä, ovat alttiita syyllistymään seksuaaliseen väkivaltaan. Urheilutoiminta on sukupuolittunutta, koska opiskelijat jakautuvat erillisiin joukkueisiin sukupuolen perusteella. Lisäksi toiminta on usein patriarkaalista, ja lajit sisältävät väkivaltaa. Joukkueiden jäsenet ovat myös etuoikeutettuja. Kampusalueella vallitsevat arvot ja normit eivät siis usein päde urheilutoiminnassa.
(Crosset 2015, 78‒79.) Urheilutoimintaan osallistumisella onkin havaittu olevan merkittävä yhteys hypermaskuliinisuuteen ja raiskausmyytteihin uskomiseen. Kyseisiltä osa-alueilta saadut tutkimustulokset poikkeavat urheilijoiden kohdalla merkittävästi sellaisten miesopiskelijoiden tuloksista, jotka eivät osallistu sukupuolittuneeseen kampustoimintaan. On tosin todennäköistä ja huomionarvoista, että urheilutoimintaan osallistuvat opiskelijat ovat harrastaneet lajia jo kauan ennen yliopisto-opintojen aloittamista. Näin ollen urheilijoiden persoonallisuus ja asenteet ovat muovautuneet jo ennen yliopiston urheilutoimintaan osallistumista. (Murnen & Kohlman 2007, 153.)
Myös liikuntatieteellisen tiedekunnan eristyneisyys muuhun yliopistoon nähden luo ongelmia.
Crosset (2015, 80-81) on analysoinut yliopistojen menettelytapoja silloin, kun urheilijaa syytetään seksuaalisesta päällekarkauksesta. Ensimmäisessä tapauksessa yliopisto erotti seksuaaliseen päällekarkaukseen syyllistyneen urheilijan määräajaksi. Henkilö oli käyttäytynyt muitakin naisia kohtaan aggressiivisesti, ja liikuntatieteellinen tiedekunta tunnusti julkisesti tarpeen puuttua urheilijan käytökseen tämän palatessa takaisin yliopistoon. Yliopiston dekaani siirsi vastuun liikuntatieteelliselle tiedekunnalle, joka ei tehnyt mitään asian eteen, kuten ryhtynyt valistaviin toimenpiteisiin. Kun urheilija palasi yliopistoon, hän syyllistyi seksuaaliseen päällekarkaukseen uudelleen. Toisessa tapauksessa valmentajat valitsivat joukkueeseensa lukiossa seksuaalisesta päällekarkauksesta syytetyn opiskelijan, vaikka valmentajat olivat tietoisia opiskelijan taustasta.
Valmentajat päättivät pitää asian omana tietonaan, eivätkä ilmoittaneet asiasta yliopistolle. Kyseiselle henkilölle ei siis annettu erityistä seksuaalista häirintää ennaltaehkäisevää valmennusta. Henkilö syyllistyikin myöhemmin seksuaaliseen päällekarkaukseen uudelleen.