Kahdeksan uutista käsittelee Harvardin miesten jalkapallojoukkueen jäsenten laatimaa rekrytointiraporttia. Kyseinen raportti laadittiin vuonna 2012, kun miesten jalkapallojoukkueen
jäsenet rekrytoivat naisten joukkueen jäseniä. Raportin luonteesta ei tiedetty ennen vuotta 2016, kunnes Harvardin opiskelijoiden pyörittämä The Harvard Crimson-lehti julkaisi uutisen, jonka mukaan miesten joukkueen jäsenet olivat sisällyttäneet raporttiin tarkkoja kuvauksia ja arvioita rekrytoitavien naisten ulkonäöstä ja oletetuista seksuaalisista ominaisuuksista. Rekrytointiraportti oli vapaasti etsittävissä ja löydettävistä internetissä, mutta asia nousi pinnalle vasta vuoden 2016 loppupuolella. Rekrytointiraportin tultua julki naisjoukkueen jäsenet kirjoittivat kirjeen, jossa he kuvailevat ajatuksiaan tapaukseen liittyen, ja myös miesten joukkueen jäsenet julkaisivat virallisen kirjeen, jossa he pyysivät käytöstään anteeksi. Raportin julkitulon jälkeen Harvard perui rangaistuksena jalkapallokauden ja täten eväsi miesten joukkueelta mahdollisuuden voittaa liigamestaruus. The Washington Postissa on julkaistu kolme, The New York Timesissa kaksi ja The Boston Globessa kolme aihetta koskevaa uutista, ja uutiset on julkaistu aikavälillä 25.10.2016‒
4.11.2016.
6.1.1 Yleinen ongelma
Seksuaalinen häirintä määritellään uutisissa käytökseksi, joka on yleinen ongelma. Entmanin (1993) mukaan kehyksillä on neljä tavoitetta. Ne pyrkivät määrittämään ongelman, toteamaan ongelman syyn, tekemään moraalisia päätelmiä ja esittämään ratkaisukeinoja. Rekrytointiraporttia käsittelevät uutiset kehystävät seksuaalisen häirinnän ilmiöksi, jota esiintyy kaikkialla. Bullockin (2007, 46) tutkimuksen mukaan sukupuolisidonnainen väkivalta esitetään tyypillisimmin yksittäistapauksina, eli uutiset eivät katso tapausten heijastavan suurempaa yhteiskunnallista ongelmaa. Myös McDonaldin
& Charlesworthin (2013, 99) tutkimuksessa on havaittu, että seksuaalista häirintää käsitellään yleensä yksilöiden poikkeavana käytöksenä. Tämän aihealueen uutisoinnissa seksistinen käytös esitetään ilmiönä, joka ei rajoitu jalkapallojoukkueen toimintaan, vaan on pikemminkin maailmanlaajuinen ilmiö. Uutisointi luo siis representaation arkipäiväisestä ja laajalle-levinneestä ongelmasta.
Rekrytointiraportin uutisoidaan tulleen julki samaan aikaan, kun presidentti Donald Trump on kertonut vaalikampanjassaan, että hän on kosketellut naisia seksuaalisesti, vaikka naiset eivät olleet osoittaneet kontaktin olevan tervetullut. Trumpin sanotaan kutsuneen kyseisiä puheita pukuhuonepuheiksi. (TWP 26.10.2016.) 6 Myös TNT (4.11.2016) kirjoittaa raportin julkitulon muistuttavan Trumpin pukuhuonepuheista. Lisäksi uutisessa kirjoitetaan, että:
6 Kun analyysiosiossa viitataan tutkimusaineiston sanomalehtiin, käytetään lyhenteitä. The Boston Globe on lyhennetty
muotoon TBG, The New York Times muotoon TNT ja The Washington Post puolestaan muotoon TWP.
This was not a presidential candidate caught in an unguarded moment. This was the men’s soccer team at Harvard, one of the most prestigious and privileged universities in the world, writing about counterparts on the women’s soccer team. (TNT 4.11.2016.)
Seksistiseen käytökseen uutisoidaan syyllistyneen presidenttiehdokkaan lisäksi myös Harvardin, yhden maailman arvostetuimman yliopiston, urheilijoiden. Uutisten haastattelemat henkilöt kuitenkin painottavat, että seksistinen käytös ei rajoitu Trumpiin ja yliopiston urheilijoihin. TNT:n (4.11.2016) haastattelemat opiskelijat kertovat, että seksismiä ei voi kytkeä ainoastaan Trumpiin, vaan seksismiä esiintyy myös nuorempien sukupolvien keskuudessa. Donald Trumpin sanotaan pikemminkin olevan muiden ihmisten jatke kuin poikkeustapaus. TBG (4.11.2016) haastattelee opiskelijaa, joka painottaa seksismin ulottuvan myös Harvardin urheilujoukkueen ulkopuolelle maan muihin urheilujoukkueisiin. Puolestaan seksististen arvosteluiden uhrien mukaan seksistisen käytöksen kutsuminen pukuhuonepuheeksi on harhaanjohtavaa, koska seksismi ei rajoitu urheilijoihin.
Pikemminkin "koko maailma on pukuhuone". (TWP 1.11.2016.)
Uutisten haastattelemat ihmiset painottavat häirinnän yleisyyttä. Naisten, joita raportissa arvosteltiin, kerrotaan reagoineen tekoon aluksi olankohautuksella, koska heidän mielestään miesten käytös on täysin normaalia (TWP 1.11.2016). Opiskelijoiden kerrotaan sanoneen, että jalkapalloilijoiden teko ei edes häiritse heitä, koska seksismi on erittäin tavallista, vaan he pikemminkin paheksuvat seksistisen käytöksen sallivaa kulttuuria. Erään opiskelijan uutisoidaan kertoneen, että ongelman laajuuden seurauksena hän on alkanut odottaa miehiltä seksististä käytöstä. Myös sosiologian professorilta on kommentti, jonka mukaan useissa yliopistoissa vallitsee raiskauskulttuuri, ja täten jalkapallojoukkueen käytös on erittäin laaja-alaista. (TNT 4.11.2016.) TBG (25.10.2016) kirjoittaakin Harvardin henkilökunnan jäsenestä, joka sanoo, että kulttuuria tulisi muuttaa.
Haastateltavien sitaatit korostavat siis kulttuuriin ongelmallisuutta, koska se sallii seksuaalisen häirinnän eri muodot. TNT (4.11.2016) kirjoittaakin, että Harvardin ohella seksuaalista häirintää ympäröivä kulttuuri on puhuttanut myös muissa yliopistoissa. Yliopistoissa on lehden mukaan käyty keskustelua naisiin kohdistuvista asenteista ja seksuaalisista päällekarkauksista. Lehti myös kirjoittaa rekrytointiraportin todistavan, että seksismi on yleistä kampusalueilla. Kun seksuaalinen häirintä kytketään kulttuuriin ja esitetään kulttuurin tuloksena, se näyttäytyy myös tältä osin laajalle iskostuneena ongelmana.
Yksittäistapaus kytketään uutisoinnissa siis laajempiin yhteiskunnassa vallitseviin ongelmiin.
Bullockin (2007, 46) tutkimuksen mukaan sukupuolisidonnainen väkivalta kehystetään yleensä
yksittäistapaukseksi, eli tapauksen ei ajatella kytkeytyvän muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Rekrytointiraporttia käsittelevät uutiset kehystävät jalkapalloilijoiden seksistisen käytöksen ongelmaksi, jota esiintyy myös muualla kuin urheilujoukkueissa, koska kulttuuri mahdollistaa seksuaalisen häirinnän.
6.1.2 Teon moraalinen tuomitseminen
Aihealueen uutiset esittävät seksistisen rekrytointiraportin laatimisen moraalisesti tuomittavana tekona. Kehykset tekevät moraalisia päätelmiä ongelman määrittelyn ohella (Entman 1993, 52).
Rekrytointiraporttia koskeva uutisointi tekee moraaliset päätelmät siteerauksen, sanavalintojen ja tiedosta etäännyttämisen kautta. Miesten seksistinen käytös näyttäytyy edellä mainittujen toimittajien valintojen myötä tuomittavana, eli toisin sanoen uutisten sävy on kielteinen. Toimittajien valinnat, kuten sitaattien käyttö, vaikuttavat olennaisesti uutisen sävyyn (Dunaway 2013; Martins ym. 2013).
Rekrytointiraportin uutisointi kohdistaa merkittävän osan huomiostaan siihen, kuinka useat eri tahot ovat tuominneet seksuaalisen häirinnän ja rekrytointiraportin sisällön. TWP (1.1.2016) kirjoittaa, että muun muassa useat urheilijat, eri poliittisten puolueiden edustajat, molemmat sukupuolet ja Michelle Obama ovat tuominneet seksuaalisen häirinnän. Uutisissa siteerataan runsaasti Harvardin rehtoria ja dekaania, ja heidän lisäkseen paheksuvia kommentteja on muun muassa miesten jalkapallojoukkueen valmentajalta, liikunnan laitoksen johtajalta, Ivy-liigan johtajalta ja Harvardin opiskelijoilta.
Esimerkiksi miesten jalkapallojoukkueen valmentajan kerrotaan tunteneen inhoa ja järkytystä, kun hän kuuli rekrytointiraportin luonteesta (TWP 26.10.2016). Liikunnan laitoksen johtajan kirjoitetaan puolestaan sanoneen, että Harvardin urheilutoiminnalla on nollatoleranssi seksistisen käytöksen suhteen (TBG 3.11.2016). Etenkin Harvardin virallisten tiedotteiden siteeraaminen luo representaation, että seksuaalisen häirinnän eri muodot ovat tuomittavia. Tiedotteiden kerrotaan painottaneen, että urheilijoiden seksistinen käytös ei ole hyväksyttävää Harvardissa (TBG 25.10.2016
& 3.11.2016; TNT 3.11.2016; TWP 26.10.2016). Harvardin henkilökunnan mukaan seksismi on yliopiston fundamentaalisten arvojen vastaista, koska yliopiston ydinarvot pohjautuvat ihmisten kunnioittamiseen ja arvostamiseen (TBG 3.11.2016; TWP 3.11.2016).
Rekrytointiraportti asettuu tuomittavaan valoon myös sanavalintojen ja uutisten retoriikan osalta.
TNT kutsuu rekrytointiraporttia irstaaksi ja vulgaariksi sekä "niin kutsutuksi" rekrytointiraportiksi.
Myös TBG nimittää rekrytointiraporttia irstaaksi, ja tämän lisäksi lehti kutsuu jalkapalloilijoiden käytöstä seksistiseksi. Lisäksi uutiset sijoittavat pukuhuonepuheen, rekrytointiraportin ja raportin
sisältämät arvostelut lainausmerkkeihin. Jos yksittäisiä sanoja sijoitetaan lainausmerkkeihin, toimittaja etäännyttää itsensä esittämästään tiedosta (Bell 1991, 208). Toimittajat etäännyttävät siis itsensä jalkapalloilijoiden seksistisestä käytöksestä, ja kyseenalaistavat rekrytointiraportin luonteen ja raportin sisältämät arviot. Rekrytointiraportti ja arvostelut esitetään täten epäpätevinä.
6.1.3 Ratkaisuyritysten yksilöllistäminen
Uutisten käsittelemät seksuaalisen häirinnän ratkaisuyritykset yksilöllistävät ongelman.
Ratkaisuyritykset keskittyvät siis yksilöihin ja täten esittävät seksuaalisen häirinnän poikkeavien yksilöiden aiheuttamana ongelmana. Ratkaisuyritysten käsittely on toisin sanoen ristiriidassa aiemmin tuotetun representaation kanssa, joka tuotettiin kehystämällä seksuaalinen häirintä laaja-alaiseksi ongelmaksi. Suurin osa uutisoinnissa esiin nousevista ratkaisukeinoista on interventiokeinoja, eli ne kohdistuvat seksistisen rekrytointiraportin laatineisiin urheilijoihin.
Ratkaisuehdotusten esittäminen määriteltyyn ongelmaan on yksi kehystämisprosessin vaihe (Entman 1993). Uutiset eivät tee aktiivisia ratkaisuehdotuksia, vaan ne vain kertovat, kuinka Harvard aikoo menetellä urheilijoiden kanssa, tai kuinka menneisyydessä ongelmiin on pyritty puuttumaan.
Arvojen ja kampuskulttuurin muuttaminen, kommunikointi ja rankaiseminen ovat uutisoinnissa esiintyviä ratkaisukeinoja. Harvardin mainitaan pyrkineen kitkemään seksuaalista häirintää kampusalueelta ennen rekrytointiraportin julkituloa sukupuolittuneeseen klubitoimintaan puuttumalla (TBG 4.11.2016; TNT 4.11.2016). Yliopistojen kerrotaan puuttuneen ongelmaan myös korostamalla keskinäiseen kunnioitukseen perustuvan kulttuurin merkitystä (TWP 26.10.2016).
Kampuskulttuuria on siis pyritty muuttamaan ennen rekrytointiraportin seksistisen luonteen paljastumista. Puolestaan rekrytointiraportin julkitulon jälkeen Harvardin virkailijoiden kerrotaan pyrkivän ratkaisemaan ongelmaa vahvistamalla institutionaalisia arvoja (TWP 3.11.2016). Harvardin dekaanin mukaan yliopiston tulee taata, että ihmissuhteet perustuvat kampusalueella keskinäiselle kunnioitukselle (TBG 3.11.2016). Keskinäisen kunnioituksen edistäminen tosin näyttäytyy epäselvänä ratkaisukeinona, koska uutisissa ei tuoda ilmi sitä, kuinka keskinäistä kunnioitusta tullaan konkreettisesti edistämään opiskelijoiden keskuudessa. Berkeley Media Studies Groupin (BMSG) (2015) tutkimuksen mukaan vuosien 2011 ja 2013 välillä seksuaalisen väkivallan uutisoinnissa ei kiinnitetty merkittävästi huomiota seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisyyn. Mikäli ennaltaehkäisy nousi uutisoinnissa esille, sitä leimasi epämääräisyys. Rekrytointiraporttia koskevissa uutisissa on siis havaittavissa samanlainen taipumus, koska ennaltaehkäisevien keinojen käsittely on rajallista, ja
lisäksi maininnat ennaltaehkäisystä sijoittuvat pääasiassa ajalle ennen rekrytointiraportin julkituloa.
Keskinäisen kunnioituksen edistäminen kampusalueella puolestaan näyttäytyy epämääräisenä ennaltaehkäisyn keinona.
Interventiokeinot näyttäytyvät uutisissa ennaltaehkäiseviä keinoja olennaisempina. Myös BMSG:n (2015) tutkimuksessa uutisten havaittiin keskittyvän ennaltaehkäisyn sijaan interventiokeinoihin, eli olemassa olevien tapausten ratkaisuun. Uutisryhmän uutiset esittävät merkittävimpänä interventiokeinona institutionaalisten arvojen vahvistamisen jalkapalloilijoiden keskuudessa.
Harvardin virkailijoilta on jatkuvasti kommentteja, joiden mukaan jalkapallojoukkueen tulee osallistua seksuaalista häirintää ennaltaehkäisevän yksikön tarjoamaan koulutusohjelmaan, koska koulutus vaikuttaa koulutettavien arvoihin (TBG 3.11.2016; TNT 3.11.2016; TWP 3.11.2016). TWP (26.10.2016) myös kertoo, että jalkapallojoukkueen valmentaja aikoo puhua pelaajiensa kanssa.
Lisäksi Harvardin virkailijoiden kerrotaan rankaisseen jalkapalloilijoita, sillä virkailijat peruuttivat jalkapallokauden rekrytointiraportin seksistisen luonteen julkitulon jälkeen (TBG 3.11.2016; TNT 4.11.2016; TWP 3.11.2016). Varsinkin jalkapallokauden peruuttaminen ja urheilijoiden osallistaminen ennaltaehkäisevään koulutukseen saavat huomiota uutisissa, eli yleisimmin käsiteltäviä ratkaisukeinoja ovat jalkapallojoukkueen jäseniin rajoittuvat keinot. Tämä menettelytapa on ristiriidassa ilmiön yleisyyttä korostavan representaation kanssa, sillä yksittäisiin henkilöihin keskittyminen vihjaa, että seksuaaliseen häirintään syyllistyminen on paikannettavissa poikkeaviin yksilöihin. Laajempien ja ennaltaehkäisevien menetelmien sijaan uutisissa keskitytään jo ilmi tulleeseen häirintään puuttumiseen.
Waterhouse-Watsonin (2009, 112) mukaan uutisten maininnat urheilijoihin kohdistuvien koulutusohjelmien tärkeydestä vihjaavat, että seksuaaliseen häirintään syyllistyminen voidaan estää vetoamalla urheilijoiden ajatusmaailmaan. Tällöin ongelma, kuten myös ongelman ratkaisu, näyttäytyy mielen aiheuttamana. Ongelma voidaan ratkaista, kun urheilijoille opetetaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Myös tässä tutkimuksessa rekrytointiraporttia käsittelevät uutiset lähestyvät ratkaisuyrityksiä nimenomaan tästä näkökulmasta. Ratkaisukeinojen käsittely muovaa siis representaation poikkeavista yksilöistä, joiden käytökseen voidaan vaikuttaa rankaisemisen ja koulutusohjelmien avulla. Seksuaalinen häirintä näyttäytyy siis rationaalisen päättelyn tuloksena.
Samanaikaisesti seksuaalinen häirintä esitetään myös ilmiönä, joka ei vaadi laajempia ratkaisuyrityksiä, vaan on ratkaistavissa puuttumalla yksittäisten henkilöiden poikkeavaan toimintaan. Vaikka ratkaisuyritysten käsittely noudattaa aiemmissa tutkimuksissa havaittua taipumusta esittää seksuaalinen häirintä ja sukupuolinen väkivalta yksittäistapauksina (ks. esim.
Bullock 2007; McDonald & Charlesworth 2013), ratkaisuyritysten käsittely kehystää seksuaalisen häirinnän päinvastoin kuin aihealueen muu uutisointi.
6.1.4 Uhria ei syytetä tapahtuneesta
Rekrytointiraportin uutisoinnissa käsitellään rajallisesti arvosteluiden uhreja. Rekrytointiraportin laatineet urheilijat ovat uutisoinnin keskiössä uhrien sijaan. Miesten onkin havaittu olevan naisia useammin uutisoinnin kohteita (Ross & Carter 2011). Uutisissa kuvaillaan miesten käytöstä ja käytöksen yleisyyttä, muiden ihmisten mielipiteitä miesten käytöksestä ja miehille koituneita seuraamuksia. Vastavuoroisesti uutisista puuttuvat sitaatit ihmisiltä, yhtä tapausta luukuunottamatta, jotka kommentoivat uhreja tai seksuaalisesta häirinnästä uhreille koitunutta haittaa. Ainoastaan TWP (26.10.2016) kertoo naisten jalkapallojoukkueen valmentajan ylistäneen uhreja ja heidän urheilullisia kykyjään sekä ilmaisseen surunsa tapahtunutta kohtaan. BMSG:n (2015) tutkimuksen mukaan noin neljäsosa uutisista osoittaa sympatiaa ja surua uhria kohtaan, mutta tämän aihealueen uutisissa uhrien kommentoiminen on huomattavasti niukempaa. Ainoa syy, miksi uhrit ovat rekrytointiraporttia koskevassa uutisoinnissa läsnä, on heidän siteeraamisensa. Myös rekrytointiraportin laatimisen naisille aiheuttama haitta mainitaan käsittelemällä naisten julkaisemaa kirjettä. Naisten kerrotaan tunteneen olonsa "enemmän kuin loukatuiksi" (TNT 3.11.2016), ja lisäksi tunteneen "häpeää, kuvotusta ja kipua" (TNT 4.11.2016; TWP 1.11.2016).
Seksuaalisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan uutisoinnin tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia uhrille koituneiden seuraamusten käsittelystä. Seksuaalista väkivaltaa koskevan uutisoinnin tutkimusten perusteella on tyypillistä, että uhrille koituneet seuraamukset sivuutetaan uutisoinnissa, ja tämän sijaan huomio kohdistetaan syylliselle aiheutuneisiin seuraamuksiin (BMSG 2015; O’Hara 2012). BMSG (2015) on esimerkiksi havainnut, että yli puolet uutisista käsittelee seksuaalisesta väkivallasta syytetylle koituneita seuraamuksia, kuten pidätystä tai työpaikan menetystä. McDonald
& Charlesworth (2013, 99) ovat tästä poiketen havainneet, että seksuaalista häirintää koskevat uutiset käsittelevät toistuvasti seksuaalisen häirinnän uhrille koituneita seuraamuksia, kuten työn menetystä ja taloudellista tappiota. Tämän uutisryhmän analyysin tulokset sijoittuvat siis näiden tutkimusten välimaastoon, sillä naisjoukkueen jäsenille koituneita seuraamuksia käsitellään uutisissa, vaikkakin rajallisesti. Huomionarvoista on myös se, että uhrit ovat uutisissa seksuaalisen häirinnän seuraamusten julkituojia.
Uhrien ja syytettyjen sitaattien hyödyntäminen osoittaa uutisissa kuitenkin samanlaista taipumusta aiempien tutkimusten kanssa. BMSG (2015) on havainnut tutkimuksessaan, että seksuaalisen väkivallan uutisoinnille on tyypillistä lainata enemmän sitaatteja uhreilta kuin syyllisiltä. Myös McDonald & Charlesworth (2013, 99) ovat todenneet, että seksuaalista häirintää koskevista uutisista yli puolet kertoo tapahtumista uhrin näkökulmasta, kun vain neljäsosa uutisista mainitsee syytetyn näkökulman. Naisjoukkueen jäseniä siteerataankin tämän uutisryhmän uutisissa miesjoukkueen jäseniä useammin. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että vaikka uhrit saavat äänensä syytettyjä useammin kuuluviin, syytettyihin kohdistuu enemmän huomiota.
Kun valtaosa huomiosta kohdistetaan syytettyyn uhrin sijaan, uutiset eivät pyri selittämään tapahtumia uhreihin paikannettavien syiden kautta. Uutiset eivät siis syyllistä naisjalkapalloilijoita, vaan ne tunnustavat häirinnän kohteiden olevan uhreja. Aihealueen uutisoinnissa ei siis esiinny raiskausmyyttejä, jotka syyllistävät uhria tai asettavat teon kyseenalaiseksi.