Seksuaalisen väkivallan tutkimukset korostavat sivustaseuraajan merkitystä seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisyssä. Vuonna 2013 Yhdysvalloissa astui voimaan asetus, The Campus Sexual Violence Elimination Act, jonka mukaan rahallista valtion tukea vastaanottavien yliopistojen täytyy opettaa opiskelijoilleen valmiudet puuttua seksuaaliseen häirintään turvallisesti (“The Campus Sexual Violence Elimination Act of 2013”. Campus Save Act -www-sivusto.
<https://www.campussaveact.org>. Luettu 15.2.2017). Nimenomaan sivustaseuraajakoulutus on ollut seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisyn keskiössä amerikkalaisissa yliopistoissa (Orchowski ym. 2016, 2825). Carrigan Wootenin & Mitchellin (2015, 3) mukaan yliopistojen ennaltaehkäisy-yritykset heijastavat amerikkalaisen yhteiskunnan normeja. Carrigan Wooten & Mitchell katsovat amerikkalaisen yhteiskunnan olevan patriarkaalinen, koska naisiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan usein naisia syyllistävästi. Seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisy keskittyy yleensä siihen, miten naiset voivat suojella itseään tai muita naisia väkivallalta. Itsepuolustusvalmennus, yöllä
liikkumisen varoitukset ja avun etsimisen valmennus ovat esimerkkejä tällaisesta toiminnasta. Sen sijaan, että yliopistot olisivat puuttuneet seksuaalisen väkivallan aiheuttajiin, huomiota on siis kohdistettu siihen, miten naiset voivat pitää itsensä turvassa. Vaikka väliintulokoulutuksen järjestäminen on positiivinen asia, yliopistojen riippuvaisuus väliintulo-ohjelmista on huolestuttavaa.
Se "ylläpitää käsitystä, että seksuaalinen väkivalta on väistämätön osa kampuselämää" (emt., 1).
Orchowkin ym. (2016, 2839‒2840) mukaan yliopistojen tulisi kiinnittää erityishuomiota kampusalueen sukupuolittuneeseen järjestötoimintaan osallistuviin miehiin. Alkoholinkäyttö on järjestöissä runsasta, ja järjestötoimintaan ja kotibileisiin osallistuvat opiskelijat ovat todennäköisiä seksuaalisen häirinnän todistajia. Varsinkin on tärkeää puuttua niihin asenteisiin ja uskomuksiin, jotka mahdollistavat naisten seksuaalisen häirinnän. Yliopistojen tulisi lisäksi panostaa varsinkin niihin opiskelijoihin, jotka ovat aiemmin syyllistyneet seksuaaliseen päällekarkaukseen. Jos kyseisiä opiskelijoita ei eroteta yliopistosta, heille tulisi tarjota ennaltaehkäisevää valmennusta. (Crosset 2015, 80.)
4 MEDIAUUTISOINNIN TUTKIMUS
Naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, jota käsitellään niin sanomalehdissä, televisiossa, elokuvissa kuin sosiaalisessa mediassakin (Easteal, Holland & Judd 2015, 104).Viimeisten vuosikymmenten aikana useat sosiaalisen elämän ulottuvuudet, jotka olivat aiemmin kaupallisten markkinoiden ulkopuolella, ovat sulautuneet kiinteiksi markkinoiden osa-alueiksi. Massamedia on yksi merkittävimmistä muutoksen kokeneista yhteiskunnallisista instituutioista. Median tutkimus katsoo neoliberialismin luoneen mediasta kaupankäynnin ja kuluttamisen välineen julkisen instituution sijaan. (Hallin 2008, 43.) Media pyrkii korkeisiin lukija- ja katsojamääriin, mikä ilmenee mediauutisoinnissa. Seksuaalirikoksista uutisoidaan aiempaa enemmän, vaikka seksuaalirikollisuus ei ole juurikaan lisääntynyt. Koska aihepiiri kiinnostaa ihmisiä ja siksi myy hyvin, media kirjoittaa aiheesta tarkoituksenmukaisesti. (Garcia 2012, 12.) Kampusalueella tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä uutisoidaan Yhdysvalloissa säännöllisesti, sillä mediassa kirjoitetaan jatkuvasti uusista seksuaalisen väkivallan skandaaleista. Median mielenkiinto on vastavuoroisesti kasvattanut myös ihmisten mielenkiintoa kampusalueen ongelmia kohtaan viimeisen parin vuoden aikana. Aihealueen lisääntynyt uutisointi on ollut seurausta teknologian kehityksestä, joka on mahdollistanut tehokkaan uhrien kertomusten leviämisen. Myös DoE:n ihmisoikeuksien osaston tekemät julkituonnit yliopistojen sääntörikkomuksista ovat osaltaan tehneet aiheesta valtakunnallisen keskustelun aiheen. (Carrigan Wooten & Mitchell 2015, 1.) Medialla on merkittävä rooli amerikkalaisten elämässä, sillä 40 prosenttia vapaa-ajasta käytetään median seuraamiseen (Melou & Miller 2009, 29). Median parissa vietetään enemmän aikaa kuin ystävien ja perheenjäsenten kanssa (Ryan & Wentworth 1999, ref. Melou & Miller 2009. 29) 3. Jo lapsuudessa ja murrosiässä media on keskeisessä asemassa (Comstock & Scharrer 2010, 1).
Yhteiskuntatieteet ovat kyseenalaistaneet median yhteiskunnallisen aseman jo 1900-luvun alusta lähtien, sillä tutkijat ovat painottaneet, että media vaikuttaa lapsiin negatiivisesti (Anderson & Colvin 2008). Kulttuurin ja median tutkijat ovat keskittyneet selvittämään pääasiassa väkivallan representaatioiden ja tosielämän vaaratilanteiden yhteyttä. Mediaväkivallan tutkimuksen teoriat kehitettiin alun perin televisiossa ja elokuvissa esiintyvän väkivallan analysointiin, mutta myöhemmin teorioita on sovellettu myös lehdistön tutkimukseen. (Carter & Weaver 2007, 6.) Mediavaikutuksia kartoittavat tutkimukset ovat korostaneet mediasisällön yhteiskunnallisia
3 Ryan, John & William Wentworth. 1999. Media and Society: The Production of Culture in the Mass Media. Boston:
Allyn & Bacon.
seuraamuksia, sillä väkivaltainen mediasisältö on yhdistetty nuorisorikollisuuden, rikollisuuden ja väkivallan lisääntymiseen sekä sen intensiivisyyteen (Anderson & Colvin 2008, 104, 106.). Lisäksi se on kytketty aggressiiviseen ja antisosiaaliseen käytökseen (Comstock & Scharrer 2010, 2).
Kowaltzken & Stewartin (2007, 35) mukaan "media ei edusta todellisuutta – se kuvaa todellisuutta tarjoamalla valikoiman todellisuudesta". Ihmiset ajattelevat usein, että elokuvat ja tv-sarjat ovat fiktiivisiä, ja uutisvälineet puolueettomia ja faktatietoon perustuvia (Franiuk, ym. 2008, 290‒291).
Uutislehtien uutiset käyvät kuitenkin läpi samanlaisen prosessin kuin elokuvat ja tv-sarjat, koska toimittajat valitsevat uutisissa käsiteltävät asiat sekä tekevät sisällöllisiä muutoksia. Median tuotokset koostuvat siis toimittajien valitsemista ja tuottamista näkökulmista, eli ne eivät vastaa tosielämää.
Todellisuudesta tuotettu versio pohjautuu toimittajien arvojen ohella yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin arvoihin. Mediateollisuus heijastaa siis yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja normeja, ja toimii näin ollen yhteiskunnan normien uusintajana. (Kowaltzke & Stewart 2007, 35.) Media vahvistaa dominoivia arvoja, eli median rakentamat kuvat suosivat niitä, joilla on valtaa yhteiskunnassa (Judd & Easteal 2013, 3). Median luomaa kuvaa kutsutaan representaatioksi, ja se muodostuu esimerkiksi kuvasta, kuvien jatkumosta tai kirjoitetuista ja puhutuista sanoista.
Representaatio voidaan luoda yksilöistä, ryhmistä, ajatuksista tai tapahtumista. (Kowaltzke & Stewart 2007, 35.)
Kehyksen ja kehystämisen käsitteet ovat keskeisiä mediatutkimuksessa. Toimittajat käsittelevät suurta informaatiomäärää siten, että he lisäävät informaatioon rutiininomaisesti tiettyjä kehyksiä.
Aihe saa siis erilaisia merkityksiä siihen yhdistettyjen kehysten seurauksena. (Karvonen 2000, 78.) Entmanin (1993, 52) mukaan kehykset ovat "tiettyjen havaitun todellisuuden näkökulmien valitsemista ja niiden tekemistä keskeisiksi kommunikaatioteksteissä tietyn ongelman määrittämisen, kausaalisen tulkinnan, moraalisen arvioinnin ja käsittelyn suosittelemisen edistämiseksi".
Kehystäminen voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta, mutta Karvosen (2000, 82) mukaan kehystämisessä on aina keskeisintä "valikoiva kontekstualisointi". Valikoitujen kehyksien tai tarkastelukontekstin seurauksena yleisö saadaan siis ajattelemaan halutulla tavalla. Esimerkiksi historiaa on mahdollista tarkastella valikoiden. Tällöin käsiteltävä tapaus yhdistetään sellaisiin historiantapahtumiin, jotka sopivat kontekstiin. Kun menetellään näin, yksittäiseen tapaukseen yhdistetyt kehykset korostavat tiettyjä puolia ja vastaavasti häivyttävät toisia puolia. Jos Kosovon tapahtumat yhdistetään diktaattorien käynnistämiin sotiin, ongelmaan puuttuminen ja pahuuden pysäyttäminen näyttäytyvät legitiimeinä. Samaisten tapahtumien kytkeminen imperialismiin ja
pienten maiden, kuten Vietnamin, alistamiseen puolestaan asettaa ongelmaan puuttumisen kyseenalaiseen valoon.
Entmanin (1993, 52‒53) mukaan kehyksillä on neljä tarkoitusta: ongelman määrittäminen, syyn toteaminen, moraalisten päätelmien tekeminen ja parannuskeinojen ehdottaminen. Esimerkiksi kylmän sodan kehys, joka leimasi ulkomaan uutisointia Yhdysvalloissa, esitti sisällissodat ongelmiksi, joiden syitä olivat kommunistiset kapinat. Moraaliset päätelmät keskittyivät puolestaan ateistiseen aggressioon, ja ongelman ratkaisuehdotukset Yhdysvalloilta saadun tuen merkitykseen.
Myös kehystämisen ajallinen jatkumo vaikuttaa siihen, kuinka kehystämisprosessi ymmärretään.
Kehys ei koostu ainoastaan tietyn uutisen osatekijöistä, vaan se liittyy aiempaan aiheen uutisointiin.
Uutiset kytkeytyvät yleensä aiempiin ja samankaltaisiin tapahtumiin. Esimerkiksi murtovarkauden uutisoinnissa yksittäistapaukset yhdistetään yleensä muihin murtovarkauksiin tai muuhun rikollisuuteen, mikä muuttaa tapauksen ymmärtämistapaa. Kun yksittäistapaus kytketään laajempaan kokonaisuuteen, konteksti voi vaikuttaa yksittäisen tapauksen tulkintaan. (Carter 2013, 4.)
Uutisen konteksti, eli kehykset, jotka koostuvat toimittajan valinnoista, vaikuttaa uutisen sävyyn.
Sävy muodostuu muun muassa lähteiden hyödyntämistavasta, sitaateista ja toimittajan kirjoitustavasta. Jos uutinen esimerkiksi käsittelee tutkimusta, jonka mukaan väkivaltaiselle mediasisällölle altistuminen aiheuttaa aggressiivista käytöstä, uutisessa esitetty toisen käden tieto, kuten sitaatit, on avainasemassa uutisen sävyn kannalta. Uutinen, joka siteeraa tutkimustulosten kanssa samaa mieltä olevaa henkilöä, lähettää täysin erilaisen viestin lukijalleen kuin uutinen, jossa haastatellaan tutkimustuloksia kyseenalaistavaa henkilöä. Siksi toimittajat pyrkivät haastattelemaan erilaisia näkemyksiä esittäviä tahoja ja olemaan objektiivisia. (Dunaway 2013, 32; Martins, Weaver, Yeshua-Katz, Lewis, Tyreel & Jensen 2013, 1076‒1077.) Esimerkiksi Kennedy & Bero (1999, 259) ovat havainneet, että uutiset esittävät passiivisen tupakoinnin haittavaikutuksia käsittelevät tutkimukset kiistanalaisina, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet passiivisen tupakoinnin olevan haitallista. Kiistanalaisuus luodaan tupakkateollisuuden edustajia siteeraamalla.
Koska sanomalehtien sisältöön ei suhtauduta yhtä skeptisesti kuin muihin median välittämiin viesteihin, niiden uutisilla voi olla erityisen merkittävä rooli asenteiden kannalta. On olennaista, mihin seksuaalisen häirinnän tapauksiin media kohdistaa huomionsa. Media muovaa ja ylläpitää seksuaalista päällekarkausta koskevia näkemyksiä ja siirtää eteenpäin raiskausmyyttejä.
Uutisvälineet eivät vain vahvista raiskausmyytteihin uskomista niiden kohdalla, jotka jo valmiiksi uskovat raiskausmyytteihin. Ne myös luovat vääriä uskomuksia niissä, jotka eivät myytteihin
uskoneet ennestään. On havaittu, että koripalloilija Kobe Bryantin raiskaussyytöksiä käsittelevissä uutisissa esiintyvät raiskausmyytit saavat lukijat suhtautumaan Bryantiin kohdistettuihin syytöksiin epäileväisesti. Raiskausmyyteille altistuneet henkilöt näkivät syytökset kyseenalaisempina kuin kontrolliryhmä, jonka lukemissa uutisissa ei esiintynyt raiskausmyyttejä. (Franiuk ym. 2008, 290‒
291, 298, 302.) Myös muiden tutkimusten perusteella uutisten kirjoitustyyli vaikuttaa siihen, kuinka lukija mieltää tapahtuneen. Jos naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kuvataan passiivissa, miehet ajattelevat teon satuttaneen uhria vähemmän (Henley, Miller & Beasley 1995, ref. Melou & Miller 2009, 31) 4. Miehet suhtautuvat myös syyllisten rankaisemiseen lievemmin, jos naisten vihjataan olevan vastuussa heihin kohdistuvasta väkivallasta (Lamb & Keon 1995, ref. Melou & Miller 2009, 31) 5. Mediasisältö vaikuttaa siis siihen, kuinka rikoksiin ja rikosten osapuoliin suhtaudutaan (Melou &
Miller 2009, 29).
Vaikka seksuaalisen väkivallan uutisointi on lisääntynyt, vain pieni osa seksuaalisesta väkivallasta saa median huomion (Pennington & Birthisel 2015, 2438). Media on taipuvainen sivuuttamaan väkivallan, jota miehet tyypillisesti kohdistavat naisiin, kun taas epätyypillisiä ja äärimmäisiä naisiin kohdistuneita tai naisten tekemiä väkivallantekoja nostetaan mediassa esiin (Melou & Miller 2009, 30‒31). Feministisen viestinnän tutkimuksen keskiössä onkin ollut huomion suuntaaminen mediaesityksissä esiintyvään sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. Lähestymistapa on tutkimuksissaan tuonut julki mediassa esiintyviä sukupuolittavia käytänteitä. Ilmiön laajuutta kuvaa se, että median tutkimukset ovat havainneet sukupuoleen yhdistettyjen stereotypioiden olevan esillä eri tiedotusvälineissä. (Ojajärvi 2004, 255, 262.)