Nuorten perheiden muuttoliikkeen keskeiset syyt
Nuorten perheiden lisääntyneen muuton syiden selvittämiseksi tutkimuksessa suoritettiin kysely, johon vastasi noin 550 kotitaloutta Jyväskylän kaupungista, Jyväskylän maalaiskunnasta, Laukaasta ja Muura-mesta. Tuloksia tarkasteltiin pääsääntöisesti muuton suunnan mukaan eli jaottelulla kaupungista kehys-kuntiin muuttaneet, kehyskunnista kaupunkiin muuttaneet ja kaupungin sisällä muuttaneet. Kaupungista tai kehyskunnista muualle Suomeen muuttaneet - tai päinvastoin - eivät kuuluneet tutkimuksen kohde-ryhmään. Jyväskylän kaupungin lisäksi tutkimuksen kohteeksi valittiin Muurame, Laukaa ja Jyväskylän maalaiskunta, sillä valtaosa kaupunkiseudun sisäisestä muutosta on näiden kuntien välistä muuttoa.
Riippumatta muuton suunnasta tärkein syy muutolle kaupunkiseudulla oli asunnon vaihtaminen. Tämä syy korostui erityisesti kaupungista kehyskuntiin muuttaneiden vastauksissa. Kaupunkiin muuttaneille tärkeänä motiivina tuli esille myös perhesuhteissa tapahtuneet muutokset (kuten ero tai yhteen muutta-minen). Sen sijaan työhön tai opiskeluun liittyvät syyt olivat vain harvoin keskeisiä asioita muuttopää-töksissä.
Keskeiset asumismieltymykset ovat suurelta osin samat riippumatta muuton suunnasta. Kaikkien muut-tajien arvostamia piirteitä olivat mm. asuinalueen turvallisuus, luonnon läheisyys ja asuinalueen viihtyi-syys. Kuitenkin siinä, missä määrin eri tekijöitä muuttopäätöksissä painotettiin, oli eroja. Kaupungista kehyskuntiin muuttaneille kotitalouksille tunnusomaisia motiiveja (verrattuna kaupunkiin muuttaneisiin) olivat mm. halu viettää maalaiselämää, asuntojen edullisempi hintataso, halu päästä isompaan asuntoon, suuremman tontin löytyminen ja asuinalueen kokeminen hyväksi kasvuympäristöksi lapsille. Kaupun-kiin muuttaneille kotitalouksille (verrattuna kaupungista kehyskuntiin muuttaneisiin) tyypillisiä asioita muuttopäätöksissä olivat mm. halu viettää kaupunkilaiselämää, huvi- ja iltaelämän viettäminen, ystävien
24 http://www.stat.fi/til/opty/tau.html
asuminen kaupungissa, kulttuuritarjonta ja mahdollisuus monipuolisiin ihmissuhteisiin. Yhteenvetona muuttoa ohjaavien tekijöiden eroista voi todeta, että kehyskunnista kaupunkiin muuttaneilla motiivit liittyvät tyypillisesti ihmissuhteisiin, harrastuksiin ja opiskeluun, kun taas kehyskuntiin muuttaneilla ne liittyvät rakentamiseen, asumiseen ja asuinympäristöön.
Kaupungista kehyskuntiin muuttaneista kotitalouksista noin puolet oli harkinnut muuttoa myös johon-kin toiseen kuntaan. Tyypillisimmin vaihtoehtoina oli ollut kaksi tai kolme kuntaa Jyväskylän seudulla - muutto seudun ulkopuolelle oli ollut vain hyvin harvojen mielessä. Yli kolmanneksella kaupungista muuttaneilla kotitalouksista oli yhtenä vaihtoehtona myös pysyminen Jyväskylän kaupungissa. Kuiten-kin edullisemman asunnon löytyminen (hinta tai hinta-laatusuhde), tonttitarjonta (hinta, koko, saata-vuus) ja luonnonläheisempi asuinympäristö houkuttelivat kehyskuntaan. Kehyskunnista kaupunkiin muuttaneista yli kahdella kolmasosalla kaupunkiin muuttaminen oli ainoa vaihtoehto. Kaupungissa asuinpaikkaa vaihtaneilla poismuuttoalttius oli verraten pieni, sillä vain alle viidennes oli pohtinut muut-toa myös johonkin toiseen kuntaan.
Tutkimus viittaa siihen, ettei mikään erityinen tekijä ole aiheuttanut viime vuosina lisääntynyttä pois-muuttoa Jyväskylän kaupungista. Erityisesti nuorten perheiden kasvanut muuttoliike vuonna 2006 ke-hyskuntiin liittyy Jyväskylässä ja muuallakin trendiin, joka on alkanut jo vuosia aiemmin. Tätä tukee myös se, että kyselyn perusteella kohderyhmän muuton motiivit eivät ole oleellisesti muuttuneet vuo-desta 2004 vuoteen 2006. Onkin syytä epäillä, että viimeisten vuosien aikana alhainen korkotaso, pit-kään jatkunut hyvä suhdannetilanne ja kuluttajien luottamus talouteensa ovat merkittäviä yleisiä tekijöitä siihen, miksi muuttaminen kaupungista kehyskuntiin on lisääntynyt viime vuosina. Jyväskylä ei myös-kään muodosta poikkeusta muiden suurten yliopistokaupunkiseutujen joukossa Suomessa, vaan kuntien välinen maassamuutto on useilla korkeakoulu- ja yliopistopaikkakunnilla samansuuntaista kuin Jyväsky-län seudulla. Muun muassa Tampereen seutukunnassa muuttokäyttäytyminen on pitkälti samanlaista (ks. Kallio 2006).
Seudun sisäisestä asumismuutosta voidaan lisäksi todeta, että Jyväskylän seudulla, kuten muillakin vas-taavanlaisilla seuduilla, perheet joutuvat punnitsemaan asunnonvaihtoon liittyviä muuttopäätöksiään suhteessa koko seudun tarjoamiin asumismahdollisuuksiin, omiin asumispreferensseihinsä ja taloudelli-siin resursseihinsa. Näin ollen kuntarajat eivät ole oleellinen tekijä asuinpaikan valinnassa. Elämänvaihe ja perhetilanteen muutokset vaikuttavat oleellisesti muuttopäätöksiin, ja perheillä on tavoitteena löytää sopiva kombinaatio asuntojen hinnan, saavutettavuuden, tilantarpeen, hyvän asuinympäristön ja vapaa-ajan harrastuksia palvelevan luonnonympäristön välillä. Tällaisia asuntoja ja asuinympäristöjä löytyy kohtuullisella hinnalla tällä hetkellä pääosin kehyskunnista.
Huomattavaa on, että monissa Euroopan maissa urbanisaatio on hidastunut ja kaupungeista muutetaan myös kaupunkialueiden ulkopuolelle. Kuitenkin Keski-Euroopassa etäisyydet ovat Suomeen verrattuna pienet, joten siellä muuttoliike suuntautuu suhteellisen tiheään asutuille ja paljon työpaikkoja tarjoaviin maaseutumaisiin ja pikkukaupunkimaisiin ympäristöihin. Sen sijaan Suomessa urbanisaatio on tilastolu-kujen perusteella ollut vielä voimakasta, mutta merkkejä muutoksesta keskieurooppalaiseen suuntaan on havaittavissa (esim. Eskelinen ym. 2006; vrt. Kumpulainen 2006).
Kuntatalousvaikutukset
Kunnallistalouden näkökulmasta muuttoliikkeen ja sen aikaansaamat väestörakenteen muutokset vai-kuttavat mm. palvelujen kysyntään, verotulokertymään ja valtionosuuksiin. Tyypillisenä yliopistokau-punkina Jyväskylän kaupungin nettomuutto on valikoivaa siten, että muuttovoittoa syntyy 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä, kun taas muuttotappio kohdistuu 25–34-15–24-vuotiaiden ikäryhmään ja alle kou-luikäisiin lapsiin. Jyväskylän kaupunkiin muuttajat ovat usein opiskelunsa aloittavia nuoria, joiden ve-ronalaiset tulot ovat vähäiset. Sen sijaan hieman vanhemman ikäluokan poismuuttajilla on jo selvästi enemmän veronalaisia tuloja.
Tutkimuksessa on arvioitu vuoden 2005 muuttajamäärien perusteella, että muuttoliikkeen vaikutuksesta Jyväskylän kaupungille syntyisi vuodessa noin 4 miljoonan euron laskennallinen käyttötalouden tulon-menetys. Kehyskuntien käyttötaloudessa muuttoliike näkyy jonkin verran positiivisena keskimäärin pa-rempituloisten tulo- kuin lähtömuuttajien vuoksi. Mikäli laskelmassa olisi voitu käyttää vuoden 2006 lukuja, olisi todennäköistä, että Jyväskylän kaupungin näkökulmasta laskennallinen tulomenetys olisi tätäkin suurempi.
Laskelmaan on kuitenkin tarpeen liittää eräitä tulkinnallisia varauksia. Ensiksikin laskelma koskee aino-astaan eräitä suoria laskennallisia vaikutuksia kuntien käyttötalouteen eikä siinä huomioida investointi-tarpeen muutosten vaikutuksia. Muuttoliikkeellä on lisäksi myös monia epäsuoria vaikutuksia kuntien talouteen ja laajemmin vaikutuksia aluetalouteen. Esimerkiksi työmarkkinoiden näkökulmasta opiskelija-työvoima on Jyväskylän kaltaisessa yliopistokaupungissa tärkeä resurssi ja opiskelija-asuntojen rakenta-minen sekä opiskelijoiden asurakenta-minen ja kulutus heijastuvat verotuloina myös kaupungin käyttötalouteen.
Laskelman voidaankin nähdä korostavan muuttoliikkeen negatiivista talousvaikutusta keskuskaupungin näkökulmasta.
Vaikutus väestörakenteeseen
Kyselyn kohderyhmässä Jyväskylästä kehyskuntiin muuttaneet kotitaloudet ovat parempituloisia ja muuttajien koulutustaso on korkeampi kuin kehyskunnista Jyväskylän kaupunkiin muuttaneiden kotita-louksien. Erityisesti Jyväskylän maalaiskunta, Laukaa, Muurame ja Korpilahti erottuvat hyvätuloisia vastaanottavina kuntina. Kehyskuntiin muuttaneissa kotitalouksissa on myös tyypillisemmin alle kou-luikäisiä lapsia, vaikka lasten lukumäärä sinänsä ei poikkeakaan kaupunkiin päin muuttaneista. Edelleen vuosien 2003–2005 tilastoista on nähtävissä, että tulomuuton enemmyyttä nuorissa ikäluokissa hallitse-vat miehet, kun taas hieman vanhemmissa ikäryhmissä lähtömuuttajien enemmyyttä hallitsehallitse-vat naiset.
Määrältään muuton epätasapaino (nettomuutto) näissä ikäryhmissä ei kuitenkaan ole kaupungin väkilu-kuun verrattuna kovin suurta.
Tarkastelun kohteena oleva muutto indikoi tilannetta, että nimenomaan maksukykyinen ja koulutettu väestö muuttaa pois. Muuttajissa on kuitenkin suuri määrä niitä, jotka ovat muuttaneet Jyväskylään opiskelun vuoksi ja valmistuttuaan muuttavat pois. Näin ollen tämä muuttovirta ei varsinaisesti muuta Jyväskylän kaupungin väestörakennetta, mutta kuvaa yliopistokaupungille tyypillistä koulutustehtävästä aiheutuvaan muuttoa. Muuton valikoivuuden merkitystä kaupunkiseudulla ei ole syytä liioitella myös-kään siksi, että edelleen suurin osa kaupunkiseudun sisäisestä työllisten, hyvätuloisten ja korkeasti koulu-tettujen muutoista tapahtuu Jyväskylän kaupungin sisällä. Jyväskylän kaupungin lähtömuutosta puoles-taan kaksi kolmannesta suuntautuu verkostokaupungin ulkopuolelle, mitä voi pitää seudun näkökulmas-ta paljon huomionarvoisempana piirteenä kuin muutnäkökulmas-tamisnäkökulmas-ta seudun sisällä. Esimerkiksi muuttonäkökulmas-tappio pääkaupunkiseudulle ja Tampereen seudulle voi olla osoitus Jyväskylän seudun vetovoimaisuuden hii-pumisesta. Seudut käyvätkin ankaraa kilpailua osaavasta työvoimasta. Muuttoliikkeen edelleen lisäänty-essä ja toistuvaismuuttojen yleistylisäänty-essä valintoja mieluisimmista asuinpaikoista tehdään useiden alueiden välillä. Koulutettujen nuorten muuttoon liittyvät valinnat ovat tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeitä.
Siksi pitkäjänteinen seudullinen yhteistyö monipuolisten asuinympäristöjen tarjoamiseksi on ensiarvoi-sen tärkeää.
Vaikka yliopistokaupungeissa nuorten lähtö- ja tulomuuton osuudet muuttovirroista ovat suuria, vi-nouttaa muuttoliike väestörakennetta vasta sitten, kun lähtömuutto on suurempaa kuin koulutustehtä-västä aiheutuva lähtömuutto. Nuorten tulomuutto Jyväskylän kaupunkiin on määrältään suunnilleen samantasoista kuin hieman vanhempien ikäluokkien lähtömuutto, mistä syystä nettomuuton vaihteluja ei kokonaisuudessaan voida pitää kovin huolestuttavina. Muuttoliike ei myöskään näy oleellisesti Jyväs-kylän kaupungin väestörakenteen (ikä- ja sukupuolirakenteen) muutoksena ainakaan 2000-luvun
alku-puoliskon tilastoissa. Jyväskylän kaupunkiseudun sisäisen muuton pääosa onkin ihmisten eri elämänvai-heisiin liittyvää muuttoa.
Asunto- ja yhdyskuntarakenteen ja palvelujen näkökulma
Asunto- ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta kaupunkiseudun sisäinen muutto merkitsee asutusraken-teen hajautumista, mitä on pyritty estämään lainsäädännölläkin. Kaupunkisuunnittelun rooli asutusra-kenteen määrääjänä ei kuitenkaan ole aukoton. Asutusrakenne vaikuttaa hajautuvan joka tapauksessa väestön vaurastuessa. Yhteiskuntatieteilijät ovat varsin yhtä mieltä siitä, että asumismieltymysten ja tii-viin kaupunkisuunnittelun periaatteiden välillä on ristiriita. Kaikkia tiivis kaupunkirakenne ei yksinker-taisesti miellytä. Väljyyttä ja omakotiasumista haetaan haja-asutusalueelta. Tällaiseen muuttoon kaupun-kisuunnittelijoiden on hyvin vaikea vaikuttaa, koska he luonnollisesti pyrkivät noudattamaan periaatteil-taan hyvää ja idealistista lainsäädäntöä.
Muuton ja pendelöinnin lisääntyminen kaupunkiseudulla korostaa kaupunkiseudun kuntien toimivaa yhteistä suunnittelua maankäytön ja kaavoituksen, palvelurakenteen ja liikenteen alueilla. Esimerkiksi liikenteen sujuvuudesta tulee yhä tärkeämpi kilpailukykytekijä seudulle liikenteen edelleen kasvaessa.
Tienpidon voimavaroista merkittävä osa kohdistuu kaupungin läheiselle maaseudulle. Liikenteen kasvu edellyttääkin toimenpiteitä niin seudullisen liikennesuunnittelun kuin myös Tiehallinnon näkökulmista.
(ks. Lehtola 2007.)
Kuntien yhteistoiminta kaavoituksessa ei vaikuttaisi vielä olevan riittävää. Yhteistoimintaa voisi tehostaa seudun kuntien yhteinen paikkatietojärjestelmä, jolla kehitettäisiin yhteistä tietopohjaa, mikä todennä-köisesti edesauttaisi vuorovaikutusta myös suunnittelussa. Kovin voimakkaasti yhteisellä kaavoituksella-kaan ei kuitenkaavoituksella-kaan pystytä vaikuttamaan asutusrakenteen hajautumiseen. Jo nyt poikkeamislupien kas-vu osoittaa, että rakentamisen ohjauspyrkimyksiä halutaan ohittaa ja kiertää kasvavassa määrin.
Yhdyskuntarakennetta tulisikin kehittää asuinalue- ja yhteisökohtaisesti. Kun palvelujen tuottamista or-ganisoidaan uudelleen, niin väistämättä tullaan tarjontarakenteisiin, joissa kuntarajojen merkitys vähe-nee. Palveluja tuottaville yrityksille kuntarajat eivät ole samanlainen raja siinä missä se on kunnallishal-linnolle. Kokonaisuutena tulisikin pyrkiä madaltamaan keinotekoisia rajoja ja esteitä verkostokaupungin kuntien yhteistyölle.