3.5.2.1
Ulkopuolinen kolmas taho
Edellä on käsitelty jätehuoltotehtävien antamista ulkopuolisen hoidettavaksi ilman, että tehtävien siirto vaikuttaa jätehuoltovelvollisen vastuuseen (Beauftragung). Tä-män lisäksi kierrätystalous- ja jätelaissa mahdollistetaan jätehuoltotehtävien
siirtä-20 Fritsch 1996, s. 78; Kloepfer siirtä-200, s.180.
206 Fritsch 1996, s. 79–80; Kloepfer 200, s. 180–180.
207 Fritsch 1996, s. 79–80; Kloepfer 200, s. 180–180.
minen kolmannen hoidettavaksi siten, että myös vastuu velvoitteiden täyttämisestä siirtyy (Übertragung). Kierrätystalous- ja jätelain 16.2 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen voi tietyin edellytyksin hakemuksesta antaa suostumuksen jätehuol-totehtävien ja -vastuiden siirtämiselle. Laista ei selkeästi ilmene, mikä taho on oi-keutettu tekemään hakemuksen viranomaiselle. Koska aloiteoikeutta ei ainakaan ole nimenomaisesti rajoitettu, se voidaan myöntää melko vapaasti. Käytännössä aloiteoikeutta käyttää joko jätteenkäsittelijä, jolta tehtäviä siirretään tai se kolmas, jonka hoidettavaksi tehtäviä on tarkoitus siirtää.208
Kierrätystalous- ja jätelain 16.2 §:n mukainen jätehuoltotehtävien ja -vastuiden siirtäminen poikkeaa 1 momentin mukaisesta tilanteesta, jossa kolmas taho on ai-noastaan apuna jätehuoltovastuiden täyttämisessä myös siten, että kaikki jätteiden hyödyntämiseen ja loppukäsittelyyn velvoitetut eivät voi 2 momentin nojalla siirtää tehtäviään ja vastuitaan, vaan ainoastaan julkisoikeudellisten ja yksityisoikeudellis-ten jätteenkäsittelijöiden (eli kierrätystalous- ja jätelain 1, 17 tai 18 §:n mukaisilla jätteenkäsittelijöillä) velvollisuudet voidaan 2 momentin nojalla siirtää. Näin ollen yksityiset jätteen tuottajat ja haltijat eivät voi siirtää vastuitaan kolmannelle. Säännök-sen tarkoitukSäännök-sena on vähentää julkisoikeudellisten ja yksityisoikeudellisten jätteenkä-sittelijöiden taakkaa209. Silloin, kun jätehuoltotehtävien toteuttamiseksi on perustettu yhteisöjä taikka taloudellisten itsehallintoelimien yhteenliittymiä ja näiden tehtävät ja vastuut siirretään kolmannelle, on kyseisten elinten perustaminen nähtävä ikään kuin välivaiheena lopulliselle tehtävien ja vastuiden siirtämiselle.210
Kierrätystalous- ja jätelain 16.2 §:ssä asetetaan kolme edellytystä velvollisuuksien siirtämiselle. Ensinnäkin kyseessä olevan kolmannen on oltava asiantunteva, ammat-titaitoinen ja luotettava. Toiseksi siirrettyjen velvollisuuksien hoitaminen on oltava varmaa, ja kolmanneksi velvollisuuksien siirtäminen ei saa olla vastoin vallitsevia julkisia etuja. Jälkimmäisillä tarkoitetaan niin yleisiä kuin yksityisiä julkisia etuja.
Näiden edellytysten lisäksi kierrätys- ja jätelain 16. §:ssä säädetään, että jätteenkä-sittelyvelvollisuudet voidaan siirtää kolmannelle vain määräajaksi. Lisäksi siirtämis-päätökseen voidaan liittää tiettyjä sivuehtoja, erityisesti siten, että myöntävä päätös on ehdollinen. Edelleen siirtämiselle voidaan asettaa tiettyjä takaisinottoehtoja tai -varaumia.211
Kierrätys- ja jätelain 16.2 §:n mukaisten edellytysten täyttymisen toteen näyttämis-tä on säännelty kierrätys- ja jätelain 16.3 §:ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan näytnäyttämis-tääk- näyttääk-seen toteen 16.2 §:n mukaisten kolmannen tahon on esitettävä jätetaloussuunnitelma (”Abfallwirtschaftskonzept”). Suunnitelman tulee sisältää 1) tiedot hyödynnettävien ja huollettavien jätteiden laadusta, määrästä ja sijaintipaikasta 2) esitys tehdyistä tai suunnitelluista toimenpiteistä jätteiden hyödyntämiseksi tai niistä loppukäsittelemi-seksi 3) esitys seuraavalle viidelle vuodelle suunnitelluista jätteenkäsittelykeinoista mukaan lukien tiedot tarpeellisesta sijainti- ja laitossuunnittelusta sekä niiden ajoittu-misesta ja ) selvitys sellaisista kohdassa 1 mainituista jätteistä, jotka hyödynnetään tai loppukäsitellään Saksan liittotasavallan ulkopuolella. Jätetaloussuunnitelma on aluksi esitettävä viideksi vuodeksi ja päivitettävä aina viiden vuoden välein, sikä-li kuin toimivaltainen viranomainen ei toisin määrää. Vuosittain sen jälkeen, kun vuosi on kulunut siitä, kun velvollisuudet on siirretty, on laadittava ja esitettävä niin sanottu jätetilinpäätös (”Abfallbilanz”), josta tulee ilmetä tiedot 1 ja kohtien perusteella mainittujen jätteiden laadusta, määrästä, syntymisestä ja sijaintipaikasta.
Mikäli jätetilinpäätöksen laatimiskaudella jätteitä on loppukäsitelty hyödyntämisen
208 Fritsch 1996, s. 82–8; Kloepfer 200, s.180.
209 Käytännössä julkisoikeudelliset jätteidenkäsittelijät ovat kuitenkin olleet haluttomia luopumaan jä-tehuoltovastuistaan, minkä vuoksi säännöksellä ei ole juuri ollut käytännön merkitystä. Ks. Bree 200, s.
80.
210 Fritsch 1996, s. 82–8; Kloepfer 200, s.180.
211 Fritsch 1996, s. 8–86.
sijasta, jätetilinpäätöksen tulee sisältää erikseen perustelut sille, miksi kyseinen jäte ei ole ollut hyödyntämiskelpoista.
Lisäksi on huomattava, että yksityisoikeudellisten jätteenkäsittelijöiden velvoit-teiden siirtäminen kolmannelle vaatii tuekseen aina julkisoikeudellisten jätteenkä-sittelijöiden suostumuksen. Vaatimuksen yhtenä tarkoituksena on antaa julkisoikeu-dellisille jätteenkäsittelijöille mahdollisuus valvoa jätteenkäsittelyinfrastruktuurin ja -verkoston toimivuutta.212
3.5.2.2
Yhteisöt ja talouselämän itsehallintoelinten yhteenliittymät
Kierrätystalous- ja jätelain 17 ja 18 §:ssä säädetään jätteiden tuottajien ja haltijoiden jätehuoltotehtävien ja -vastuiden siirtämisestä kyseisten lainkohtien mukaan perus-tetuille yhteisöille taikka talouselämän itsehallintoelinten yhteenliittymille. Toimi-valtainen viranomainen voi yhteisöjen tai yhteenliittymien hakemusten perusteella ja yhteisymmärryksessä julkisoikeudellisten jätteenkäsittelijöiden kanssa kokonaan tai osittain siirtää jätteen tuottajien ja haltijoiden velvollisuudet yhdistysten tai yh-teenliittymien hoidettavaksi. Kyse on siis tilanteesta, jossa sekä jätehuoltotehtävien käytännön toteuttaminen että vastuu tehtävien hoitamisesta siirtyvät. Asetelma on samantapainen kuin silloin, kun julkisten tai yksityisten jätteenkäsittelijöiden tehtäviä ja vastuita siirretään kolmannelle, mutta nyt puheena olevassa tilanteessa on kyse yk-sittäisten jätteiden tuottajien ja haltijoiden tehtävien ja vastuiden siirtämisestä. Kuten edellä on esitetty, yhteisöt ja yhteenliittymät voivat myös tällöin siirtää tehtäviensä hoitamisen ja vastuun siitä edelleen kolmannelle, jolloin yhteisöjen ja yhteenliittymien perustaminen ja tehtävien ja vastuiden siirtäminen niille on nähtävissä ainoastaan välivaiheena.213
Edellytykset jätehuoltotehtävien siirtämiselle yhteisöille tai yhteenliittymille ovat varsin samankaltaiset kuin edellä on esitetty jätehuoltotehtävien kolmannelle siir-tämisen yhteydessä. Siirtäminen ei saa olla vallitsevien yleisten etujen vastaista, ja edellytysten toteennäyttämiseksi on laadittava ja esitettävä edellä kuvatut jätetalous-suunnitelmat ja jätetilinpäätökset. Lisäksi kierrätys- ja jätelain 17.3 §:n mukaan vaati-muksena on, että siirrettyjen velvollisuuksien hoitaminen on varmaa, etenkin siten, jätteet loppukäsitellään turvallisesti ja sopusoinnussa osavaltioiden jätetaloussuun-nitelmien kanssa. Erityisenä edellytyksenä on, että yhdistyksen tai yhteenliittymän tarkoitus ei muutoin toteutuisi, mikäli jätehuoltotehtäviä ja -vastuita ei siirrettäisi.
Siirtämispäätöksen tekee toimivaltainen viranomainen, ja siirtäminen vaatii myös täs-sä tapauksessa tuekseen julkisoikeudellisen jätteenkäsittelijän suostumuksen. Velvol-lisuuksien siirtämiseen yhdistysten hoidettavaksi sovelletaan myös edellä esitettyjä määräaikarajoituksia ja päätöksen reunaehtoja koskevaa 16. §:ää.21
Kierrätystalous- ja jätelain 17. ja 18.2 §:ssä valtuutetaan toimivaltainen viran-omainen osoittamaan yhteisölle tai yhteenliittymälle myös muita kuin hakemuksesta siirrettyjä jätteenkäsittelyvelvollisuuksia. Toimivaltainen viranomainen voi yhteisön tai yhteenliittymän tarkoituksen rajoissa määrätä yhteisön tai yhteenliittymän lop-pukäsittelemään tietyn alueen kaikki jätteet. Viranomainen voi määrätä tällaisesta velvoitteesta, sikäli kuin velvoite on tarpeen yleisten etujen ja hyvinvoinnin suojaami-seksi ja jätteiden tuottajat ja haltijat eivät itse pysty huolehtimaan velvollisuuksistaan.
Säännöksen eräänä tarkoituksena on estää yhteisöjä tai yhteenliittymiä valikoimaan kokonaisjätteistä vain ”rusinat pullasta” ja siten jättämään julkisoikeudellisten
jät-212 Fritsch 1996, s. 82–8; Kloepfer 200, s.180.
213 Fritsch 199, s. 83; Kloepfer 200, s. 1806.
21 Fritsch 1996, s. 78–79; Kloepfer 200, s. 1806.
teenkäsittelijöiden hoidettavaksi ainoastaan jätteet, joiden loppukäsittely on vaikeaa ja kallista.21
Sikäli kun jätteen hyödyntämis- ja loppukäsittelytehtäviä ja vastuu niistä on edellä esitettyjen säännösten nojalla siirretty yksityisoikeudellisille jätteenkäsittelijöille eli yhteisöille tai yhteenliittymille, heidän asemansa on tuolloin verrattavissa julkisoi-keudelliseen jätteenkäsittelijään. Näin ollen yhteisöillä ja yhteenliittymillä on kier-rätystalous- ja jätelain 17. ja 18.2 §:n nojalla oikeus periä maksuja. Maksuperusteen (säännöstön) tulee kuitenkin olla toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä. Lisäksi jätteiden tuottajien ja haltijoiden tulee täyttää luovutus- ja sietämisvelvollisuutensa yksityisoikeudellisia jätteenkäsittelijöitä kohtaan. Yksityisoikeudellisten jätteenkä-sittelijöiden vaatimuksesta jätteet on myös säilytettävä erillään toisistaan ja ne on toimitettava tietyille keräyspaikoille tai käsittelylaitoksiin. (KrW-/AbfG 17.6 §). Toi-saalta selvyyden vuoksi säädetään, että velvollisuuksien siirtyminen yhteisöille tai yhteenliittymille ei vaikuta jätteiden tuottajien ja haltijoiden toimivaltaan käsitellä jätteet itse.216
3.5.2.3
Loppukäsittelylaitoksen toiminnanharjoittaja
Kierrätystalous- ja jätelain 28.2 §:ssä säädetään mahdollisuudesta rajoittaa julkisoikeu-dellisten tai yksityisoikeujulkisoikeu-dellisten jätteenkäsittelijöiden loppukäsittelyvelvollisuuksia siirtämällä velvollisuudet jätteiden loppukäsittelylaitoksen toiminnanharjoittajalle.
Toimivaltainen viranomainen voi tehdä tällaisen siirtämispäätöksen loppukäsittely-laitoksen toiminnanharjoittajan hakemuksesta, jos tämä pystyy loppukäsittelemään jätteet taloudellisemmin verrattuna loppukäsittelyyn velvoitettuun julkisoikeudel-liseen tai yksityisoikeudeljulkisoikeudel-liseen jätteenkäsittelijään. Tällöin myös vastuu tehtävien täyttämisestä siirtyy217. Edelleen lainkohdassa säädetään, että toimivaltainen viran-omainen voi tällöin myös määrätä, että loppukäsittelylaitoksen toiminnanharjoittajan on korvausta vastaan loppukäsiteltävä kaikki kyseisellä alueella syntyvät jätteet.
Tällaisen määräysmahdollisuuden perusteluna on pyrkimys välttää jätehuollon pirs-toutuminen.218
3.6
Tuotevastuu
Kuten edellä on esitetty, tuotevastuu (Produktverantwortung)219 on Saksan nykyisen jätepolitiikan kulmakivi. Tuotevastuujärjestelmällä voidaan velvoittaa tuotteiden val-mistajat ottamaan huomioon kierrätystalouden vaatimukset jo tuotteita valmistaessa.
Tuotevastuu nivoutuu myös kierrätystaloutta tukevien jätteenkäsittelyratkaisujen kehittämiseen. Tuotevastuuta on Saksassa konkreettisesti toteutettu taloudellisten toimijoiden vapaaehtoisten sitoumuksien (Freiwillige Selbsverpflichtung) avulla. Jos tällaiset vapaaehtoiset ratkaisut ovat osoittautuneet riittämättömiksi, liittohallitus on
21 Fritsch 1996, s. 79.
216 Kloepfer 200, s. 1806.
217 Vrt. kierrätystalous- ja jätelain 28.1 §, jonka nojalla viranomainen voi velvoittaa loppukäsittelylaitoksen toiminnanharjoittajan hyväksymään, että julkisoikeudellinen tai yksityisoikeudellinen jätteenkäsittelijä käyttää korvausta vastaan laitoksen jätteenkäsittelykapasiteettia. Lainkohdan nojalla vastuu jätteen lop-pukäsittelyn hoitamisesta ei siirry.
218 Kloepfer 200, s. 1807.
219 Saksassa ei tunneta tuottajavastuun käsitettä (Produzentenverantwortung), vaan käytetään termiä tuotevastuu (Produktverantwortung), jolla tuottajavastuun tapaisesti tarkoitetaan vastuuta tuotteen ai-heuttamista ympäristövaikutuksista. Tuotevastuu ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan tuotteen valmistajiin, vaan myös muihin tuotteen elinkaaren aikaisiin osallisiin. Ks. Abfallvermeidung und -verwertung durch das Prinzip der Produzentenverantwortung, s. 10–1.
antanut sitovia asetuksia. Asetuksia on annettu seuraavista tuotteista tai hyödykkeis-tä: pakkaukset, ajoneuvot, paristot, sähkö- ja elektroniikkalaitteet sekä öljy.
Mikäli lainsäätäjä on säätänyt takaisinottovelvollisuuksista, tuotteiden valmis-tajat tai jakelijat ovat vastuussa jätehuollon järjestämisestä jätteiden tuottajien ja haltijoiden sijaan. Tältä osin väistyy myös julkisoikeudellisten jätteenkäsittelijöiden jätteenkäsittelyvelvollisuudet samoin kuin luovutusvelvollisuudet julkisoikeudel-lisia jätteenkäsittelijöitä kohtaan. Seuraavassa käsitellään laajemmin tuotevastuuta koskevia säännöksiä.
3.6.1