Kunta vastaa siis sekä kotitalousjätteiden että eräiden asetuksella määriteltävien elin-keinotoiminnan jätteiden jätehuollosta, mutta voi myös halutessaan ottaa hoitaakseen tiettyjä elinkeinotoiminnassa syntyneitä jätteitä, jotka (”koostumuksensa, määränsä ja sijaintinsa”) puolesta muistuttavat sen keräämiä kotitalousjätteitä. Kuntien toteutta-maan jätehuoltoon liittyvästä verotuksesta ja maksuista säädetään lähinnä lakikokoel-massa Code général des collectivités territoriales. Käytännössä keskeisessä aselakikokoel-massa ovat kuntien jätehuoltovastuuta määrittäviin artikloihin L2224-13 ja L2224-14 (Code général des collectivités territoriales) liittyvät jätehuoltomaksut. Ne voivat olla joko yleisiä kaikkien käyttäjien, myös kotitalouksien, maksettavaksi tulevia maksuja tai ns. erityisiä maksuja, joita maksavat vain tietyt elinkeinotoiminnan jätteitä tuottavat tahot, mutta eivät kotitaloudet.485
Yleisistä jätehuoltomaksuista (une redevance d’enlèvement des ordures ménagè-res) säädetään lakikokoelman Code général des collectivités territoriales artiklassa L2333-76. Maksuja voivat määrätä artiklassa L2224-13 tarkoitetut tahot eli kunnat, EPCI:t ja syndicat mixte:t. Siinä säädetään myös maksuista saatavien tuottojen jaka-misesta tilanteissa, joissa kunnat hoitavat vain osan jätehuollosta (esimerkiksi vain
480 Ks. ADEME 2008, s. 25.
481 Ks. lainsäädännöstä myös esim. ympäristölakikokoelman L541-24 ja L541-13 artiklat sekä décret 96-1009.
482 ADEME 2008, s. 7-8 viittauksineen ja esim. s. 37.
483 Ks. ADEME 2008, s. 6 ja 23.
484 Pakkausjätteisiin liittyviä jätehuoltokysymyksiä tarkastellaan lähemmin jäljempänä; ympäristölaki-kokoelman art. R543-66; ADEME 2008, s. 23.
485 Kunnilla on samat velvollisuudet valitessaan jätteiden käsittelymuotoja kuin yksityisillä avustuksen-saajilla. ADEME 2008, s. 6 ja 12.
jätteiden keräyksen) sekä lukuisista muista erityistilanteista. Seuraavassa artiklassa (L2333-77) säädetään eräistä vapaa-ajan matkailuun liittyvistä, esimerkiksi leirintä-alueilla syntyvistä ja kotitalousjätteiksi luokiteltavista jätteistä vastaavien kuntien ja EPCI:en mahdollisuudesta periä näihin jätteisiin liittyviä maksuja.486
Lakikokoelmassa Code général des collectivités territoriales säädetään myös yleis-ten jätehuoltomaksujen ja ns. kotitalousjätteitä koskevan veron (la taxe d’enlèvement des ordures ménagères, jäljempänä TEOM) keskinäisistä suhteista. TEOM:sta sääde-tään tarkemmin verotusta koskevassa lakikokoelmassa (Code général des impôts), ja se on yksi muista tavoista, joilla kunnat rahoittavat jätehuoltoa.487 Yleisen artiklassa L2333-76 tarkoitetun jätemaksun periminen saa aikaan sen, että sekä TEOM:n että artiklassa L2333-77 tarkoitetun maksun maksuvelvollisuus poistuu (art. L2333-79).
Vastaavasti perittäessä artiklassa L2333-77 tarkoitettuja maksuja esimerkiksi leirin-täalueilla, TEOM:n maksuvelvollisuus poistuu (art. L2333-80).488
Sen sijaan TEOM:a täydentävänä maksuna voidaan muilta jätteen tuottajilta kuin kotitalouksilta periä erityistä jätehuoltomaksua. Lakikokoelman Code général des collectivités territoriales L2333-78 artiklan mukaan kuntien, EPCI:en ja syndicat mixte:
en, jotka eivät peri edellä kuvattua (artiklan L2333-76 mukaista) yleistä jätehuolto-maksua, on perittävä erityistä jätehuoltomaksua artiklassa L2224-14 tarkoitettujen jätteiden jätehuollon järjestämiseksi. Vaikka erityistä jätehuoltomaksua voidaan periä rinnakkaisesti TEOM:n kanssa, voidaan erityisen jätehuoltomaksun alaiset tahot perustellusta syystä vapauttaa TEOM:sta.489
Ranskassa on käytössä myös muita, etenkin muihin kuin suoraan jätteiden tuot-tajiin sovellettavia taloudellisia ohjauskeinoja. Esimerkiksi lakikokoelmassa Code de douanes säädetään siitä, milloin jätehuoltoon (erityisesti jätteidenkäsittelylaitoksiin) sovelletaan yleistä ympäristön pilaantumista aiheuttavia toimintoja koskevaa vero-tusta (taxe générale sur les activités polluantes eli TGAP)).490 Taloudellisiin ohjaus-keinoihin lukeutuvat myös erilaiset yritysten ympäristöinvestointeihin suunnatut avustukset.491
486 Ks. tarkemmin art. L2333-76 ja art. L2333-77.
487 Ks. tarkemmin Code général des impôts, muun muassa art. 1520.
488 Artiklassa. L2333-79 säädetään myös maksuvelvollisuuden poistumisen ajoittumisesta. ADEME 2008, s. 27. Ks. http://aida.ineris.fr/sommaires_textes/action_publique/cadre_action_publique.htm, (viittaus-päivä 28.1.2008).
489 Syndicat mixte:t, jotka perivät (artiklan L2333-76 mukaista) yleistä jätehuoltomaksua, voivat kuitenkin tietyissä tilanteissa periä myös erityistä jätehuoltomaksua. Ks. tarkemmin art. L2333-78. ADEME 2008, s.
27. http://www2.ademe.fr/servlet/KBaseShow?sort=-1&cid=96&m=3&catid=12550#qst1, (viittauspäivä 20.4.2008).
490 Ks. tarkemmin art. 266 ja ADEME 2008, s. 104. Ks. myös Instruction n° 01-127 du 13 septembre 2001 relative à la taxe générale sur les activités polluantes (TGAP) - Nouveautés réglementaires: http://aida.ineris.fr/tex-tes/instructions/text8405.htm, (viittauspäivä 20.4.2008).
491 Ks. näistä tarkemmin http://aida.ineris.fr/sommaires_textes/action_publique/cadre_action_publi-que.htm , (viittauspäivä 28.1.2008).
2.5
Yhteenvetokaavio
Kuva 1. Jätehuollon järjestämisvastuiden jakautumista määrittävä lainsäädäntö Ranskassa.492
492 Käännetty ja muokattu ranskankielisen kaavion pohjalta: ks. ADEME 2008, s. 106; Jätehuoltovelvoit-teiden tehosteista säädetään ympäristölakikokoelman lainsäädäntöosan L541-46 artiklassa, jossa muun muassa säädetään tietyt siinä kuvatut teot rangaistaviksi (vankeutta kaksi vuotta ja sakkoa 75 000 euroa).
Ks. myös ympäristölakikokoelman art. L541-47 – L541-48.
Y m päristölakikokelm a / C ode de l'environnem ent
A rt. L 541-1 M ääritelm ä: ”Jäte”
A rt. L 541-2
A rt. L 224-13 ja 14
M ääritelm ä: ”Jätehuolto”
M ääritelm ä: ”H yödyntäm inen”
A rt. L 2333-76 ja 78 A rt. L 541-2
Jätteen tuottajan vastuu A rt. L 541-4
C ode général des collectivités territoriales
K unnan vastuu
A rt. L 541-46 S anktiot
Jätehuoltom aksut
D écret 2000-404 T iedonantovelvollisuus
Y m päristölakikokelm a / C ode de l'environnem ent
art. R 543-67
Jätehuollon järjestäm inen M ääritelm ät
3 Jätehuoltotoimet
3.1
Säädöskehikko
Jätehuollon järjestämisestä ja jätteiden käsittelylaitoksista säädetään muun muassa ympäristölakikokoelman jätteitä koskevan osaston ensimmäisen luvun kolmannessa osassa (Livre V Titre IV Chapitre I Section 3: Elimination des déchets, lainsäädäntöä tarkennetaan ympäristölakikokoelman asetuksentasoisia säännöksiä sisältävässä osassa)493. Se jakautuu viiteen eri kokonaisuuteen, joista:
1. Ensimmäinen (Sous-section 1: Plans d’élimination des déchets) koskee erilaisia, esimerkiksi kansallisia ja maakuntakohtaisia jätehuoltosuunnitelmia. Tähän kokonaisuuteen sisältyvillä artikloilla ja eräillä päätöksillä on myös pantu täytäntöön EU:n jätedirektiivin jätesuunnitelmiin liittyvät vaatimukset.494 Jätehuoltosuunnitelmien noudattamisesta viranomaisten päätöksenteossa ja eräistä menettelyllistä seikoista säädetään artiklassa L541-15;
2. Toinen koskee lopullisten jätteiden (déchets ultimes) maanalaista varastointia (Sous-section 2: Stockages souterrains des déchets);495
Artiklassa L541-17 säännellään varastointipaikkojen etsimistä, jonka on tapahduttava joko maanomistajan toimesta tai suostumuksella ja joka edel-lyttää maaherralle (préfet) tehtävää ennakkoilmoitusta. Muussa tapauksessa etsinnälle on oltava viranomaisen myöntämä lupa. Tällöin maanomistajalle on varattava mahdollisuus esittää huomautuksensa. Maanalaisen varaston omis-tajana on pääsääntöisesti julkisyhteisö, mutta ei kaikissa tapauksissa. Varaston omistajan velvollisuuksista, varaston hallinnoinnista ja esimerkiksi varastoin-tiin liittyvistä turvallisuuskysymyksistä on yksityiskohtaiset säännökset (ks.
tarkemmin L541-17 - L541-20).
3. Kolmas koskee kotitalousjätteiden ja muiden niiden kaltaisten jätteiden kerä-ystä (Sous-section 3: Collecte des déchets ménagers et assimilés) ja sisältää pelkän viittaussäännöksen lakikokoelmaan Code général des collectivités territoriales (deuxième partie, livre II, titre II, chapitre IV, sections 1 et 3);496
493 Ks. esim. vesiensuojelullisista velvoitteista ADEME 2008, s. 9 (viittauksineen).
494 ADEME 2008, s. 100; Ks. lainsäädännön sisällöstä tarkemmin art. L541-11 – L541-15 (Esimerkiksi artiklan L541-13 mukaan kullakin alueella (région) on oltava aluekohtainen tai alueliittokohtainen (inter-régional) tiettyjä jätteitä koskeva jätehuoltosuunnitelma (déchets industriels spéciaux) sekä ADEME 2008, s.
10 viittauksineen; lainsäädäntöä kuvattu myös edellä.
495 Näitä säännöksiä ei sovelleta ydinjätteisiin (L541-16).
496 Ks. kuvaus lainsäädännöstä edellä.
4. Neljänteen (Sous-section 4: Installations ayant pour objet l’élimination des déchets) on koottu jätteidenkäsittelylaitoksia koskevia erityisiä säännöksiä. Niissä säädetään muun muassa eräistä vastuukysymyksistä ja luvista;
Muun muassa jätteenkäsittelylaitokset luokitellaan ns. installations classées pour la protection de l’environnement -laitoksiksi eli ICPE:ksi.497 Käsitettä ICPE käytetään viitattaessa erilaisiin laitoksiin ym. toiminnanharjoittajiin, joiden toimintaan liittyy ympäristö- ja terveysriskejä. Näitä tahoja koskevat, IPPC-direktiivin mukaiset ympäristönsuojelulliset velvoitteet on koottu ympäris-tölakikokoelman viidennen kirjan ensimmäisen osastoon.498 IPCE –laitoksia koskevia velvoitteita esitellään jäljempänä.
5. Viides koskee esimerkiksi materiaalien talteenottoa (Sous-section 5: Récupérati-on des déchets).
Ks. esim. art. L541-37, jossa säädetään jätteistä lämpöä tuottavien laitosten velvollisuudesta sallia, että osa niiden tuottamasta lämmöstä ohjataan esimer-kiksi kotitalouksien käyttöön jätevolyymin rajoittamiseksi.
Jätehuollosta on annettu myös erityislainsäädäntöä, jossa on lähinnä kyse tuottajavas-tuusta (ks. Livre V Titre IV Chapitre I Section 2: Production et distribution de produits générateurs de déchets).499 Valmistajien, maahantuojien ja viejien on osoitettava, että niiden valmistamista, maahantuomista tai viemistä tuotteista syntyvät jätteet ovat käsiteltävissä artiklan L541-2 mukaisesti. Viranomaiset voivat vaatia tietoa jätehuolto-tavoista ja tuotteiden käytön seurauksista (ks. art. L541-9). Tuottajavastuuta koskeva perussäännös on ympäristölakikokoelman L541-10, jossa käytetään käsitettä ”jätettä synnyttävät tuotteet” (produits générateurs de déchets). Erityislainsäädäntö kattaa esimerkiksi pakkausjätteet, johon liittyviä jätehuoltokysymyksiä esitellään jäljempänä selvityksen luvussa 4.
3.2