Ihanteet ja realismi eivät kohtaa päätöksenteossa

On mielenkiintoista, että lastensuojelun ympärillä käytävä keskustelu keskittyy huostaanottoihin ja suuriin asiakasmääriin. Sen sijaan keskustelu lastensuojeluasiakkuuksien päättämisestä on niukem-paa, vaikka sen turvin voitaisiin vaikuttaa jatkuvasti kasvaviin asiakasmääriin ja työntekijöiden työ-taakkaan. Uusia asiakkuuksia syntyy jatkuvasti ja perheiden tilanteet ovat monimutkaisia ja vaativat laajoja interventioita.

Vaikka lastensuojelun toimintaa ohjataan lailla ja ohjeistuksilla ja lastensuojelun toimintaa pyritään tekemään läpinäkyvämmäksi asiakkaille, kävi ryhmähaastattelussa ilmi, että selkeys myös lastensuo-jeluasiakkuuksien päättämiseen on tarpeen, sillä asiakkuuksia päätetään melko usein. Työntekijät ar-vioivat keskimäärin päättävänsä asiakkuuden kuukausittain, joten työntekijää kohden päätettävien asiakkuuksien määrä on keskimäärin 12. Siun soten kantakaupungin alueella päätettäisiin tätä ajatusta soveltaen noin 132 lastensuojeluasiakkuutta vuosittain. Maanlaajuisesti asiakkuuksia päätetään siis merkittäviä määriä.

Sosiaalityöntekijät tiedostavat lukuisia eri tekijöitä, jotka mahdollistaisivat ihanteellisen tavan päättää lastensuojeluasiakkuus. Asiakkuuden päättämiselle tulisi olla riittävästi aikaa ja se edellyttäisi useita keskusteluja ja portaittain päättyviä palveluita. Sosiaalityöntekijät toivat esille, että asiakkuuden päät-tämisen tulisi olla perheen kanssa yhdessä suunniteltu ja prosessoitu asia, jonka taustalla olisi pidem-piaikainen suunnitelma suunnitellun asiakasprosessin kautta. Varsinainen asiakkuuden päättäminen tapahtuisi ihanteellisesti kasvokkaisessa tapaamisessa yhteisymmärryksessä perheen kanssa tilan-teessa, jossa lastensuojelullista huolta lapsesta ei enää olisi.

Jos perheellä kuitenkin olisi vielä tuen tarvetta, voisi asiakkuuden päätöspalaveri olla samanaikaisesti asiakkuuden siirtopalaveri lastensuojelusta kevyempiin palveluihin, esimerkiksi lapsiperheiden var-haiseen tukeen. Sosiaalityöntekijät painottivat kokevansa tärkeäksi sen, että asiakkuutta päätettäessä perheelle annetaan yhteystiedot esimerkiksi palveluntarpeenarvio-tiimiin, sosiaalipäivystykseen ja

varhaiseen tukeen. Tällä haluttiin varmistaa, että jos perheen tilanne uudelleen kriisiytyisi, olisi per-heellä tiedossa, kehen olla yhteydessä. Sosiaalityöntekijät kokivat asiakkaiden turvallisuutta lisää-vänä seikkana myös sen, että tuttua sosiaalityöntekijää voi aina konsultoida tarvittaessa ja asiakkuu-den voi aina aloittaa uudelleen tilanteen niin vaatiessa.

H1: ”No mullon ainaki semmonen, jotenki toiveissa tietysti, no sen lisäks, mitä H2 sano tossa aiem-min, että on niinkun aikkaa sille prosessin vaihheelle, sille päättämisen vaihheelle hyvin, että…että pysttyy tuota käymmään niinku keskustelut perhheen kanssa ja… ja tota sopimmaan sitten mahollisen siirtopalaverin vaikka toisseen palvelluun. Tai sitte muuten keskustelemmaan asiat kunnolla, et sil-leen ois niinkun hyvin aikkaa. Ja sitte se, et se koko prosessin vaihe on jotenki sen perhheen kanssa yhdessä suunniteltu ja vähän niinku pidemmällä tähtäimellä suunniteltu. Et ei silleen noppeesti, vaan sillä tavalla, et meillon joku pidempiaikanen suunnitelma, että jos teillä mennee nyt tällä tavalla hyvin, ni sit voijaan vaikka tiputtaa perhetyön tunteja. Ja sit, kun perhetyö päättyy, ni sitte voijaan miettii, että tarviitteko asiakkuutta ollenkaan. Niinku, et se ois tavallaan edennyt semmosen, semmo-sen suunnitellun, niinkun asiakasprosessin kautta, jossa on ollu jottain palvelluu meiltä ja sitte se niinku luontaisesti tavallaan portaittain päättyy se asiakkuus. Ja sillä tavalla, et perhe ois niinku samanmielinen siitä asiakkuuden päättämisestä, et se ois varmaan se ihanne.”

Sosiaalityöntekijät ovat hyvin tietoisia siitä, kuinka asiakkuudet tulisi päättää, sillä vastaukset olivat hyvin samankaltaisia, kuin asiakkaan esille nostamat. Pohdittaessa ihanteellista tapaa päättää lasten-suojeluasiakkuus, asiakas painotti yhteistyön merkitystä, yhteisymmärrystä, kokonaisvaltaista harkintaa, riskitekijöiden kartoitusta, riittävää seurantaa ja jatko-ohjeistusta, kuinka toimia, jos tilanne uudelleen kriisiytyy.

Konkreettisesti asiakkuuksia ei kuitenkaan aina voida päättää ihanteita noudattaen, vaan lastensuoje-lun sosiaalityöntekijän työarki on usein hektistä ja ennakoimatonta ja yllättäen vaihtuvat tilanteet vaativat mukautumiskykyä ja joustavuutta. Vaikka työtä tehdään suunnitelmallisesti, ei suunnitel-missa aina voida pysyä. Sosiaalityöntekijöiden suurin haaste asiakkuuksien päättämisessä on ajan puute. Vaikka sosiaalityöntekijä olisi tietoinen siitä, että hänen asiakaslistoillaan on perheitä, joilla ei asiakkuuden tarvetta enää olisi, on vaikea saada aikaa järjestymään asiakkuuden päättämiselle.

H2: ”Mul on pitemmän aikkaa nyt ollu semmosia asiakkuuksia, missä mul on ollu ajatuksena, että joo, mie oon sinne perhheeseen nyt yhteydessä, että lopetettaan tämä, mutta sitte se ajan löytäminen siihen, et tuota pääsis siihen lopettamiseen, ni on vaikkee löytää, koska sitten nää tulipaloperhheet niinku viepi sen ajan.”

Sama ajan puute heijastuu asiakastyön kautta myös asiakkaalle, joka on tuen ja keskustelun tarpeessa, mutta jonka asiat jäävät sellaisten perheiden jalkoihin, joiden hätä on sillä hetkellä suurempi.

Asiakas: ”Ja sitte varmmaan just se, se tuota niinkun kiire ja asiakasmäärät siihen nähen, että koska on aina niitä, kellä menee huonommin, ketkä on akuutimpia…”

Vaikka kasvokkaisen kohtaamisen merkitys tunnustetaan, joudutaan asiakkuudet päättämään valitet-tavan usein puhelimitse.

Asiakas: …aikasemmin on ehkä ollut silleen et on katkastu oikkeestaan niinku ilmotuksella ja miun mielestä asiat on jääny vähän niinkun kesken… lapsen asioissa ja siitä niitä ollaanki kiireellisinä palattu takasin sitten, koska se tilanne onki sit räjähtäny… puhelimessa ne pääsääntösesti on menny ja ne on ollu… ne on ollut tosiaan semmonen niinku ilmotusluontonen asia, että… Et ei oo tarvetta ja ei tuota jatketa asiakkuutta tai sit selvityksen jälkeen on tultu siihen tulokseen et ei oo niinkun kotona ei oo ongelmia ja äiti jaksaa ja…et tuota, ei… ei aloteta asiakkuutta…vaikka mie oisin ehkä ollu sitä mieltä, että nyt vois niinkun jo pikkuhiljaa alotella …sitä asiakkuutta, mut siinä tuota oik-keestaa niinku jätetty sit vähä silleen, et katsellaan ja kuulostellaan.”

Sosiaalityöntekijät toivat esille, että heillä on yleensä jo etukäteen ollut näkyvissä asiakkuuden päät-tämisen tarve ja asiasta on ennakoiden jo keskusteltu perheen kanssa. Asiakkaan omakohtainen kokemus oli, että vaikka asiakkuuden päättymistä oli osattu uumoilla vähenevien palveluiden ja arjen sujumisen kautta, tuli varsinainen asiakkuuden lopettaminen hyvin nopeana päätöksenä. Koska työtä ei tehdä tyhjiössä, on huomioitava myös muut perheen kanssa toimivat tahot ja puntaroitava, voisiko perhe hyötyä muista palveluista.

Koska lastensuojelutyötä tehdään usein monialaisessa ammatillisessa verkostoyhteistyössä, on ennen asiakkuuden päättämistä myös kartoitettava lastensuojelun rooli lapsen verkostossa ja tiedotettava muita lapsen asioissa toimivia tahoja lastensuojeluasiakkuuden päättymisestä. Ennen kuin asiakkuus päätetään, on sosiaalityöntekijä tai hänen työparinsa sosiaaliohjaaja usein vielä yhteydessä yhteistyö-tahoihin ja varmistaa, että vaikka lastensuojeluasiakkuus päättyy, mahdollistuvat lapselle muut mo-nialaisen verkoston tuottamat palvelut.

Myös asiakas toi esille verkostojen merkityksen asiakkuutta päätettäessä, että asiakkaalle jää tieto siitä, kehen olla yhteydessä, jos tilanne kriisiytyy ja tuen tarve kasvaa. Lastensuojelun rooli verkostoyhteistyössä oli havaittu merkittäväksi jo asiakkuuden aikana, sillä asiakas oli kokenut, ettei huolta hänen välittämänään oltu huomioitu riittävästi ja tilanne koheni vasta, kun lastensuojelu alkoi luoda painetta hoitotahon suuntaan lapsen hoidon osalta. Sama lastensuojelun rooli verkostojen hal-linnoijana seuraa usein asiakkuuden päättämisvaiheeseen, sillä on totuttu siihen, että lastensuojelu on toimiva yhteistyötaho luovimaan palvelujärjestelmässä eri toimijoiden välillä.

Asiakkuuden päättämisessä sosiaalityöntekijän on huomioitava perheen nykytilanne ja sen muutos lähtötilanteeseen verrattuna. Perheen tilannetta ja lastensuojeluasiakkuuden tarvetta on koko ajan ar-vioitava. Lastensuojeluasiakkuuden aloittaminen koettiin selkeäksi, sillä lastensuojeluasiakkuus tulee aloittaa, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi itse käyttäytyy omaa kehitystään ja terveyttään vaarantavalla tavalla ja lapsi on lastensuojelun palve-luiden ja tukitoimien tarpeessa.

Koska lainsäädäntöä ei ole lastensuojeluasiakkuuden päättämisestä, hyödynnetään asiakkuutta päätettäessä lakia lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseen liittyen. Ovatko kasvuolosuhteet muuttuneet riittävästi, etteivät ne enää vaaranna lapsen terveyttä ja kehitystä? Onko lapsen oma toiminta ja käytös muuttunut itseään vähemmän vaurioittavaksi? Onko vahvoille lastensuojelun palveluille enää tarvetta?

Lainsäädännön ohella sosiaalityöntekijät nostivat keskusteluun myös perheen näkökulman ja mieli-piteen, millä oli selkeä vaikutus myös siihen, millaiseen ratkaisuun sosiaalityöntekijä päätyy asiak-kuuden osalta. Jos perhe vastusti lastensuojelun asiakasiak-kuuden päättämistä kiivaasti, olivat sosiaali-työntekijät taipuvaisia ottamaan lisäaikaa asian prosessoinnille ja jatkamaan asiakkuutta vielä muu-taman kuukauden ajan. Sosiaalityöntekijät kokivat, että asiakkuuden aloittaminen on enemmän sosi-aalityöntekijästä kiinni, kuin asiakkuuden päättäminen, missä asiakkaan mielipiteellä on suurempi merkitys etenkin hyvässä yhteistyössä olleiden perheiden kanssa:

H2: ”Mut täs on mun mielestä semmonen ehkä tämmönen sävyero sitte sen lopettamisessa ja alotta-misessa kumminki, että alkaminenhan voipi, voipi olla enemmänkkii sitä, että vaikka asiakas on sitä mieltä, että ei tarvii palveluja, ni sehän niinku käynnistettään…ja siitä ei ees pysty valitta-maan, että siitä päätöksestä tai ratkasusta että, että se alotettaan. Mut tuota… tässä lopettamisessa varmaan tullee sitten ehkä enemmän se kysymys essiin, että mikä se on se asiakkaitten kokemus siitä omasta pärjäämisestä, että miten hyö kokkee pärjäävänsä sitte ilman lastensuojelua… Etenki niissä asiakkuuksissa, missä niinku perheissä tosiaanki on mielellään ottanut sitä tukkee vastaan ja kokkee hyötyvänsä siitä.”

Asiakkaalla oli vaihtelevia kokemuksia omasta osallisuudestaan asiakkuutta päätettäessä, sillä asiak-kuus oli aloitettu ja päätetty useasti. Asiakas koki oman osallisuutensa mahdollistuvan, jos sosiaali-työntekijä mahdollisti sen. Kyse oli siis sosiaali-työntekijäkohtaisista eroista, jotka asiakas koki suuriksi.

Asiakas: ” No niissä on ihan jotenkin (naurua) miust tuntuu et hirveesti eroja. Et tuota.. et on ollu semmosia, kenest tuntuu, et mie en tuu niinku kuulluks ollenkaan… joidenki työntekijöitten kanssa on kyllä niinku niin, niin haastava mulla ollu, ollu tuota jotenki se yhteistyö, et miust tuntuu, et se on ihan sama, et sanonko mie yhtään mitään, kun ei sitä kuulla oikein kuitenkaan. Ja sitten… sit on taas niitä työntekijöitä, kenen kanssa ollaan jotenki saatu hirvveen hyvä yhteistyö molemppiin suunttiin, molempien vanhempien kanssa…’’

Merkittävässä roolissa oli myös perheen kokonaistilanteen selkeys. Sosiaalityöntekijöillä oli tarve saada perheen tilanne kokonaisvaltaisesti selvitettyä ja jättää niin sanotusti puhdas pöytä ja varmuus siitä, että perhe pärjää kevyemmillä palveluilla jatkossa. Myös asiakas koki tärkeäksi mahdollisten riskien kartoituksen, että perheen tilanne olisi ollut jo pidemmän aikaa vakaa ja perheelle jäisi varmuus omasta pärjäämisestäään lastensuojeluasiakkuuden päättyessä.

Sosiaalityöntekijät pohtivat, että asiakkuutta päätettäessä on otettava huomioon myös asiakkuuden kannalta sensitiivisiä, tunnepitoisia asioita, kuten se, millä tavoin keskustelut käydään, miten asiat ilmaistaan, miten asiakkuuden päättämistä ennakoidaan perheelle, missä aikaraamissa keskustelut on hyvä käydä ja jääkö työskentelyn päätyttyä perheelle turvallinen olo oman pärjäämisensä suhteen.

Vaikka huomioitavia seikkoja lastensuojeluasiakkuutta päätettäessä on lukuisia, teknisesti näkyviin jäävät kuitenkin usein vain kirjaus asiakkuuden päättymisestä ja raksi ruutuun, että asiakkuus on päät-tynyt. Yksi sosiaalityöntekijä nostikin esille myös kirjausten merkityksen asiakkuuden päättämisvai-heessa. Työntekijöiden vaihtuvuuden ollessa suurta, on tärkeä tietää, miksi asiakkuuden päättymiseen on päädytty ja millaista jatkosuunnitelmaa perheen osalta on muissa palveluissa tehty, että niin perhe kuin mahdollisesti jatkossa toinen työntekijä ymmärtää ratkaisun taustalla olleet syyt, jos lapsi palai-sikin myöhemmin uudestaan lastensuojeluasiakkuuteen.