Aineiston analyysi

Saatuani haastattelut kirjalliseen muotoon, tiivistin tekstin koodaamalla. Koodaamisen avulla tekstin käsittelyä helpotetaan siten, että samankaltaiset asiat liitetään saman koodin alle, minkä jälkeen pyri-tään löytämään yhteisiä malleja, rakenteita ja säännönmukaisuuksia. (Kananen 2017, 137.) Valitsin analyysimenetelmäksi väljän teoriaohjaavan sisällönanalyysin, jossa teemoittelen ja tyypittelen ai-neiston. Seuraavaksi esittelen eriteltynä nämä molemmat analyysimenetelmät ja kuinka niitä hyödyn-sin omassa analyysissani.

Aloin järjestellä aineistoa luokittelemalla sen ensin erilaisiksi teemoiksi, jotka ovat relevantteja tut-kimusaiheen ja -kysymyksen kannalta. Teemoittelulla tarkoitetaan aineiston pilkkomista ja ryhmitte-lyä eri aihepiirien mukaisesti (Tuomi & Sarajärvi 2018, 105). Teemat alkoivat muotoutua lukemalla aineistoja toistuvasti läpi ja perehtymällä niihin perinpohjaisesti. Etsin aineistoista merkityksellisiä ilmauksia, joiden pohjalta laadin erillisen taulukon. Löysin 175 pelkistettyä ilmaisua, joista muodos-tin 32 alaluokkaa. Näistä rakentuivat aineistoni 5 yläluokkaa, jotka muodostivat aineistoni teemat.

Esille nousseet teemat olivat suunnitelmallisuus, resurssit, tunteet, avoin vuorovaikutus ja tieto.

Suunnitelmallisuuden alaluokat olivat jatkuva arviointi, asiakkuuden siirto, pitkäaikainen suunni-telma, asteittain päättyvä asiakkuus ja seuranta. Resurssien alaluokat koostuivat ajan puutteesta, asia-kasmääristä, palveluista ja saavutettavuudesta. Tunneteemassa suurin alaluokka oli epävarmuus.

Muut tunteisiin viittaavat alaluokat olivat varmuus, mielihyvä, huolettomuus, usko itseen, luottamus, pettymys, kaipaus, pelko, turvallisuuden tunne, ärtymys, huojennus, hämmennys ja tunteiden syrjään laitto. Avoimen vuorovaikutuksen teeman paljastumiseen johtavat alaluokat käsittelivät keskustelua, yhteistä suunnitelmaa, yksimielisyyttä, osallisuutta ja kuulluksi tulemista. Viimeinen teema, tieto, koostui asiakkaan tiedosta, verkoston tiedosta, kokemuspohjaisesta tiedosta ja virallisesta tiedosta.

Samalla, kun huomasin, mitä haastateltavat kertoivat, tuli näkyviin myös se, mitä he eivät kertoneet.

Keskustelun ulkopuolelle jäi esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden työtä ohjaava hiljainen tieto. Pu-huttiin työn rutinoitumisesta ja sosiaalityön ”kaavasta”, mutta tätä kaavamaisuutta ja rutiineja ei au-kaistu. Samalla ei myöskään tunnustettu sitä, että sosiaalityöntekijän omat tunteet voisivat toisinaan ajaa objektiivisuuden yli tai että arviota ja päätöksiä tehdessä ei kaikkea tietoa ole mahdollista saa-vuttaa, vaan kyse on todennäköisyyksistä ja pienemmän pahan periaatteesta. Päätökset tehdään aina vaillinaisin tiedoin.

Mainitsematta jäi myös se, että sosiaalityöntekijät tekevät toisinaan myös virheellisiä päätöksiä ja että vallitsevat käytännöt eivät ole optimaaliset. Tällä ylläpidetään varmuuden luomisen harhaa. Yhtä tär-keää, kuin kerrotun luokitteleminen onkin myös sen havaitseminen, mistä ei puhuta, mistä vaietaan ja mikä jää keskusteluiden ulkopuolelle (Hollander 2004, Pietilä 2010, 220 mukaan).

Aineistoni teemojen kautta jatkoin analyysiani tyypittelyn keinoin ja sain vielä kaksi erillistä pää-luokkaa: Joustavan ja neuvottelevan tyypin sekä joustamattoman ja autoritäärisen tyypin. Tyypittely vie analyysia teemoittelua syvemmälle kuvaten aineistoa runsaiden teemojen sijaan laajemmin.

Tyyppien muodostamisessa voidaan kuitenkin hyödyntää teemoittelua koodaamisen ja kvantifioinnin ohella. (KvaliMOTV 2021b.) Jos teemoittelussa etsitään näkemyksiä, jotka kuvaavat tiettyä teemaa, tyypittelyssä etsitään näiden näkemysten yhteispiirteitä ja -ominaisuuksia, joista muodostetaan yleis-tys, niin sanottu tyyppiesimerkki (Tuomi & Sarajärvi 2018, 107).

Tyypittelyssä kiinnitetään huomiota aineiston tyypillisyyteen ja toistuvasti esiin nouseviin seikkoi-hin. Vaihtoehtoisesti huomio voidaan kohdentaa poikkeaviin, erikoisiin ja yksittäisiin seikkoiseikkoi-hin.

(KvaliMOTV2012b.) Tutkielmassani kiinnitin huomiota toistuvasti kahteen esille nousseeseen tyyp-piin, joista kerron myöhemmin lisää. Joka tapauksessa laadullisessa tutkimuksessa kiinnostus koh-distuu aina johonkin yleisempään kuin vain erilaisten haastatteluiden tai kertomusten moninaisuuteen (KvaliMOTV 2021b). Pelkkien havaintojen teko ei kuitenkaan ole riittävää analyysia, vaan havainnot tulee liittää tutkimusaihetta koskeviin teorioihin, tieteelliseen keskusteluun ja laajempiin asiayhteyk-siin (Pietilä 2010, 235). Yksityinen kertoo näin aina jotakin yleisestä.

Tyypittelyssä informaatioaineisto tiivistetään havainnollisiin tyyppeihin etsien esimerkiksi tietynlai-sia vastauktietynlai-sia, joita yhdistävät tietyt elementit. Seuraavaksi muodostetaan tyyppikuvaukset, joita ver-tailemalla voidaan nähdä eri tyyppien eroavaisuudet. Kuvaukset ovat läpileikkauksia aineistosta, joissa on nähtävillä aineiston keskeisimmät elementit. (KvaliMOTV 2021b.) Tyypittely soveltuu mielestäni hyvin tekemäni tutkimuksen analyysimenetelmäksi, sillä se tarjoaa mahdollisuuden pere-htyä tutkimani aiheen tematiikkaan pintaa syvemmälle. Olen kiinnostunut tuotetun puheen sisällöstä, mutta sisällönanalyysi jää tiedollisesti valitettavan usein huolestuttavan ohueksi. Analyysikeinona teemoittelu pelkistyy harmillisen usein sitaattien runsaaseen viljelyyn vailla perusteellista analyysia tai tulkintaa, kun taas sen sijaan tyypittely edellyttää aineiston uutteraa työstämistä ja tavoitteellista toimintaa ja tekstin tiiviimpään muotoon jalostusta (emt. 2021b).

Analyysini tyypittelyssä esille nousivat joustava, neuvotteleva päätöksenteon tyyppi ja autoritäärinen, joustamattoman päätöksenteon tyyppi. Joustavan päätöksenteon tyypille ominaista on ajan antaminen asiakkaalle, avoin vuorovaikutus, hyvät neuvottelutaidot, tilanteen lukutaito, luoviminen palvelujärjestelmän, organisaation ohjeistusten ja asiakkaan tarpeiden välillä sekä ratkaisutilanteissa peilaaminen niin lakiin, aiempaan tilanteeseen kuin asiakkaan toiveisiin. Joustavan päätöksenteon tyyppi tekee työtä suunnitelmallisesti, mutta on valmis jatkuvasti arvioimaan asiakkaan tilannetta ja muuttamaan suunnitelmaa tarvittaessa.

Muutostyöskentelyyn kuuluu seuranta ja varmistuminen siitä, että perhe pärjää ja kokee pärjäävänsä jatkossa myös ilman lastensuojelun palveluita. Asiakkaiden oma kokemus on keskiössä ja asiakkaan tunnetta omasta pärjäämisestä tuetaan tarvittaessa siirtämällä asiakas toiseen palveluun ja palveluiden portaittaisella vähenemisellä. Joustavan päätöksenteon tyyppi painottaa palvelua holhouksen sijaan ja toimii asiakkaan rinnalla kumppanina. Vaikka joustavan päätöksenteon tyyppi toimii samojen resurssien puitteissa, kuin joustamattoman päätöksenteon tyyppi, on joustavan päätöksenteon tyyppi valmis tekemään myönnytyksiä ja joustoja asiakkaan etua ja toiveita mukaillen. Joustavan

päätöksenteon tyyppi on halukas osallistamaan päätöksentekoon myös asiakkaan ja tämän verkostot, mikä vähentää epävarmuuden tunnetta asiakkuutta päätettäessä.

Joustamattoman päätöksenteon tyyppi tekee päätökset saatujen ohjeistusten ja totutun tavan mukaisesti. Joustamattoman päätöksenteon tyyppi tekee ratkaisut itsenäisesti ja ratkaisut annetaan asiakkalle tiedoksi neuvottelun sijaan ilmoitusluontoisina. Joustamattoman päätöksenteon tyyppi ei kyseenalaista totuttuja tapoja tai käytäntöjä ja näkökulma on yksilökeskeisyyden sijaan kollektiivinen. Vaikka verkostojen kanssa tehdään yhteistyötä, tekee joustamattoman päätöksenteon tyyppi ratkaisut itsenäisesti ja vastuuttaa asiakkaan itse hakemaan tukea muista palveluista, jos asiakas kokee sille tarvetta.

Joustamattoman päätöksenteon tyyppi on sisäistänyt ja omaksunut organisaation arvot ja näkökulma on palvelun sijaan holhouksellinen. Perusteet päätökselle asiakkuuden päättämisestä jätetään joko tyystin antamatta tai ne perustellaan sosiaalityöntekijän omaan harkintavaltaan kuuluvina todeten, ettei tarvetta asiakkuudelle enää nähdä. Asiakkaan vastakkainen mielipide jää omaan arvoonsa ja hänet ohjataan muihin palveluihin. Asiakas ei ole osallisena päätöksenteossa eikä samanarvoisena tiedontuottajana. Prosessissa esille tulevat tunteet kielletään tai niiden merkitystä vähätellään.

Asiakkuudet päätetään pikaisesti, muutostyöskentelyn tuloksia ei seurata eikä perheen pärjäämisen kokemusta varmistella. Resurssit määrittävät työtä voimakkaasti ja niillä perustellaan palveluiden evääminen ja riittämätön tuki. Asiakkuudet pyritään pitämään lyhytkestoisina intensiivijaksoina työn tehokkuuteen vedoten. Joustamattoman päätöksenteon tyyppi tarkastelee asiakkuutta ja asiakasta objektina toimivan subjektin sijaan ja sen sijaan, että työskentelisi asiakkaan kanssa tämän rinnalla, tapahtuu työskentely autoritäärisellä tasolla asiakkaan yläpuolelle asettuen.