Aineiston keruumenetelmä

Toteutin aineiston keruun suorittamalla ryhmähaastattelun teemahaastatteluna Siun soten lastensu-ojelun avohuollon sosiaalityöntekijöille sekä yksilöhaastattelun teemahaastatteluna samalla alueella niille vanhemmille, joiden lapsen lastensuojeluasiakkuus on päätetty maalis-huhtikuussa 2021. Ry-hmähaastattelukutsun esitin 10 sosiaalityöntekijälle, joista kaksi sosiaalityöntekijää osallistui.

Yksilöhaastattelukutsun esitin neljälle vanhemmalle, joista haastatteluun osallistui yksi henkilö.

Haastattelut olivat puoliavoimia teemahaastatteluita. Siun sote valikoitui alueellisesti aineiston keruuta ajatellen sen vuoksi, että olen itse työskennellyt Siun soten lastensuojelun avohuollossa kuntayhtymän alusta alkaen ja tutkielman toteuttaminen oman työni ohella tuntui antavan konkreettista lisäarvoa myös omalle työlleni ja työyhteisölleni. Ryhmähaastattelun toteutin avohu-ollon sosiaalityöntekijöille, sillä avohuollossa asiakkuuksia päätetään sijaishuoltoa useammin. Päätös asiakkuuden päättämisestä on aina sosiaalityöntekijän, eikä esimerkiksi sosiaaliohjaajan, vaikka lastensuojelussa tiivistä työparityöskentelyä tehdäänkin.

Haastattelussa haastattelija yleensä esittää suullisesti kysymyksiä haastateltavalle kirjaten tämän vas-taukset muistiin. Haastattelun etuna on joustavuus, sillä haastattelussa voi ajantasaisesti korjata mah-dollisia väärinkäsityksiä, toistaa kysymyksiä ja käydä keskustelua haastateltavan kanssa. Kysymysten järjestystä voi muuttaa jopa kesken haastattelun ja haastattelija voi tarvittaessa mukauttaa omaa toi-mintaansa suhteessa haastateltavaan. Toisaalta haastattelut ovat kalliita ja aikaa vieviä eikä niiden kautta herkästi tavoiteta yhtä laajaa vastaajajoukkoa kuin esimerkiksi postikyselyllä. (Tuomi & Sara-järvi 2018, 84-86.)

Tutkimuksessani keskityn tarkastelemaan paikallisesti lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöi-den ja yksittäisten asiakkaisosiaalityöntekijöi-den ja heidän vanhempiensa näkemyksiä, joten mittavan osallistujajoukon haaliminen ei ole tässä tutkimuksessa tarkoituksenmukaista, vaan merkittävämmässä roolissa on osal-listujien asiantuntemus käsiteltävästä aiheesta. Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää, että aineisto ja tieto kerätään henkilöiltä, jotka tietävät tai omaavat kokemusta tutkimuksen kohteena olevasta il-miöstä mahdollisimman paljon (Tuomi & Sarajärvi 2018, 98). Jos tutkimuksen ulottaisi kansalliselle tasolle, olisi tuolloin tärkeää saada laajempi ymmärrys käsiteltävästä aiheesta ja tuolloin osallistuja-määränkin tulisi olla huomattavasti suurempi.

Haastattelut voidaan jakaa eri kategorioihin, joista esimerkiksi mainittakoon lomakehaastattelu, tee-mahaastattelu ja syvähaastattelu. Teetee-mahaastattelu, jota itse tutkimuksessani käytin, on niin sanottu puolistrukturoitu haastattelu, jonka tarkoituksena on ymmärtää kohteena olevaa ilmiötä. Siinä edetään etukäteen määriteltyjen, viitekehykseen perustuvien teemojen mukaisesti ja sen etuna on kysymysten tarkentaminen ja syventäminen haastattelun aikana lisäkysymyksin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 87-88.)

Teemahaastattelussa korostuvat osallistujien merkityksen annot ja tulkinnat käsiteltävästä aiheesta eivätkä haastattelussa käytettyjen sanojen, lauseiden ja eleiden merkitykset ole aina yksiselitteisiä.

Kieli on moninaista ja sanoja ja käsitteitä voidaan käyttää hyvin laveasti. Tutkijan on myös huomioi-tava haastatelhuomioi-tavan kehonkieli, joka voi olla hyvinkin ristiriidassa verbaalisen viestinnän kanssa. (Ka-nanen 2017, 89-90; Tuomi & Sarajärvi 2018, 88.)

Valitsin kaksi erilaista tapaa kerätä aineistoa saadakseni monipuolisemman kuvan käsiteltävästä ai-heesta. Päädyin tekemään yksilö- ja ryhmähaastattelun, sillä niiden yhteiskäyttö samassa tutkimuk-sessa ei ole kovinkaan tavanomaista. Osittain tämä johtunee siitä, että ryhmähaastattelujen tutkimus-käytöstä kirjoittaneet tutkijat painottavat, ettei ryhmähaastattelujen analyysia voida perustaa saman-laisille oletuksille kuin yksilöhaastatteluissa. Tämän vuoksi ryhmä- ja yksilöhaastattelujen hyödyntä-minen rinnakkain on enemmän kuin osiensa summa ja tutkijan on pysyttävä herkkänä aineistotyyp-pien välisille eroille läpi analyysin. Kahden erilaisen aineiston vertaaminen samanaikaisesti paljastaa niiden keskinäiset erot ja yhteneväisyydet. Vertaamisen sijaan tutkijan olisikin hyvä käyttää eri ai-neistoja ikäänkuin peilaamispintoina, joiden avulla tutkija voi ymmärtää uusia näkökulmia kumpaan-kin aineistoon liittyen. (Pietilä 2010, 212.)

Vallitsevan Covid-19 tilanteen vuoksi, jouduin toteuttamaan ryhmähaastattelun internetin välityk-sellä, sillä lastensuojelun työntekijät on jaettu lähi- ja etätyöryhmiin eivätkä ryhmät saa kohdata toi-siaan, ettei koko työyhteisö joutuisi karanteeniin mahdollisen koronatartunnan tai -altistumisen vuoksi. Käytin haastattelussa Teams-alustaa, sillä se on entuudestaan työyhteisölle tuttu ja sen avulla istunnon tallentaminen on vaivatonta. Verkkohaastattelun haasteena on se, ettei haastattelija voi ha-vainnoida samalla tavoin haastateltavan kehonkieltä kuin kasvokkain tapahtuvassa haastattelussa (Kananen 2017, 115).

Vaikka internethaastattelun voi toteuttaa videovälitteisesti, ei videolle taltioidu kokonaisuus, vaan ainoastaan se, minkä haastateltava sallii haastattelijan havaita. Moni haastateltava voi kokea verkko-välitteisen haastattelun vieraana ja kylmänä lähestymistapana erityisesti, ellei haastateltava ole tottu-nut käyttämään teknisiä laite- ja ohjelmistoratkaisuja. Tämä voi korostua erityisesti sellaisten ihmis-ten keskuudessa, jotka tekevät ihmisläheistä työtä, kuihmis-ten sosiaalityöntekijät.

Toisaalta haastattelijan ollessa läsnä vain verkkovälitteisesti, voi tilanne olla haastateltavalle myös helpompi eikä haastattelijan läsnäolo muodostu samalla tavoin häiritseväksi tekijäksi kuin kasvok-kain ollessa (Kananen 2017, 115). Yksilöhaastattelun järjestin kasvokkasvok-kain, sillä käsiteltäessä henki-lökohtaisia, sensitiivisiä asioita, kuten lastensuojeluasiakkuutta ja sen päättämistä, koin kasvokkaisen kohtaamisen lempeämmäksi tavaksi lähestyä vaikeaa aihetta.

Ryhmähaastattelun erityisyytenä on ryhmän sisäinen dynamiikka, vuorovaikutus sekä prosessit, joissa ryhmänjäsenet muodostavat käsityksensä käsiteltävästä aiheesta. Myös tutkijan asema on ryh-mähaastattelussa erilainen verrattuna yksilöhaastatteluun. Tutkijan rooli on ikäänkuin keskustelun rakentaja, ohjaaja ja rohkaisija. (Pietilä 2010, 213.) Keskustelu ei siis koostu tutkijan kysymyksistä ja haastateltavien vastauksista, vaan ryhmän jäsenet ottavat aktiivisesti kantaa toistensa puheenvuo-roihin ja vastaavat ajatuksia ja näkemyksiä vaihtamalla niin toisilleen kuin haastattelijalle. Täten haastattelijan rooli ryhmähaastattelussa voi jäädä hyvin ohueksi ja tilaa jää enemmän haastateltaville.

Haastattelijan on kuitenkin oltava tarkkana siitä, että keskustelu pysyisi pääosin käsiteltävissä ai-heissa, eikä haastattelu liukuisi käsittelemään liiaksi aihepiirin ulkopuolisia asioita.

Ryhmähaastattelun kuvaukset syntyvät aina haastattelijan ja osallistujien vuorovaikutusprosessin kautta. Vuorovaikutusprosessien aukikirjoittamisen ja analyysin merkitys korostuu ryhmähaastatte-lussa, jossa osallistujia on yksilöhaastattelua enemmän ja keskustelun kulku on yksilöhaastattelua monivaiheisempaa, polveilevampaa ja usein yllätyksellisempää. Vuorovaikutuserojensa vuoksi ryhmä- ja yksilöhaastattelut tuottavat keskenään erilaista aineistoa. Yksilöhaastattelut rakentuvat haastattelijan esittämien kysymysten varaan ja ne painottuvat yksilöiden henkilökohtaisiin käsityksiin ja mielipiteisiin. (Pietilä 2010, 214-216.)

Ryhmähaastatteluissa osallistujat muodostavat yhteistyössä yhteistä ymmärrystä yksilöllisistä koke-muksista ja käsityksistä neuvottelun kautta. Kunkin osallistujan on perustellessaan omia näkemyksi-ään huomioitava myös muut osallistujat mielipiteineen ja näkemyksineen. Usein keskustelu suuntau-tuukin siihen, mikä on osallistujille yhteistä. Tietoa tuotetaan ryhmänä, joten ryhmän kontekstia ei voida sivuuttaa analyysivaiheessa. Analyysi kohdentuukin siihen, miten huolimatta erimielisyyksistä ja vastakkaisista mielipiteistä, ryhmä päätyy lopulta tiettyyn lopputulokseen. (Pietilä 2010, 214 - 216.)

Yksilöhaastatteluissa käsiteltävät aiheet ovat usein henkilökohtaisia. Ne voivat koskea haastateltavan henkilökohtaisia kokemuksia, uskomuksia, näkemyksiä ja käsityksiä. Ryhmähaastatteluissa aiheet ovat usein yleisempiä ja vaikka ne olisivatkin henkilökohtaisempia, niitä käsitellään ryhmässä ylei-sellä tasolla (Pietilä 2010, 217). Yksilöhaastattelun analyysin haasteena on, että haastateltavat antavat usein vastauksia, joita ajattelevat haastattelijan heiltä haluavan. Lisäksi haastateltavilla on tapana an-taa kaunisteltu kuva omasta elämästään ja omista valinnoisan-taan ulkoistaen haasteiden johtuvan itses-tään ulkopuolisista seikoista. Koska ryhmähaastatteluissa käsitellään aiheita yleisellä tasolla, on niissä pienempi paine tuottaa niin sanottuja oikeita vastauksia haastattelijalle, jolloin tuotettu keskus-telu on moniäänisempää (emt. 225-227).

Ryhmähaastattelu toteutettiin Teamsin välityksellä kahdelle haastatteluun suostuneelle sosiaalityön-tekijälle, joista kumpikin työskentelee Siunsoten lastensuojelun avohuollossa sosiaalityöntekijöinä.

Ryhmähaastattelu järjestettiin 15.3.2021. Yksilöhaastatteluun oli asiakkaista halukkaita yksi van-hempi. Lapset ja nuoret eivät olleet halukkaita osallistumaan haastateltaviksi. Haastattelu toteutettiin kasvokkain 1.4.2021 lastensuojelun uusissa toimistotiloissa. Toinen vanhempi jäi harkintakannalle haastattelun suhteen, mutta päätyi lopulta kieltäytymään haastattelusta.

Suoritettuani haastattelut, litteroin ne tekstimuotoon. Ryhmähaastattelun pituus oli 47 minuuttia, 42 sekuntia, mikä oli tekstimäärällisesti litteroituna 28 sivua fontin ollessa Times New Roman, rivivälin 1,5 ja fonttikoon 12. Yksilöhaastattelu oli pituudeltaan 23 minuuttia, 37 sekuntia, mikä oli tekstimäärällisesti litteroituna 21 sivua käyttäen samoja asetuksia kuin ryhmähaastattelussa. Koska kiinnostukseni kohdistui kerrotun asiasisältöihin, ei tarkka litterointi ollut tarpeen. Noudatin Ruusu-vuoren (2010, 425) ohjeistusta siitä, että tutkittaessa rajattua tapahtumakulkua tai muodostettaessa käsitystä tapahtumista, riittää litteroinnin tarkkuustasoksi se, että kirjaa ylös haastattelijan ja haastateltavien puheevuorot ja kertomat asiat sanatarkasti.