Haastattelut & terveystapa-asenteet

Käsittelin terveystapa-asenteita haastatteluissa ennen kaikkea liikkumisesta ja ruokailutottumuksista käsin. Olen jaotellut seuraavat terveystapa-asenteisiin liittyvät vastaukset Ajzenin TPB teorian (2005) mukaisesti neljään osaan: kokemukseen subjektiivista normeista, kokemukseen kontrollin kokemuksesta, hyvinvointiin liittyviin asenteisiin sekä aikomuksiin.

Kokemus muutosta tukevista normeista

Haastateltavat kuvasivat eri tavoin omaa ja kollegoidensa suhtautumista Draiwin lanseeraukseen.

Hallinnossa, jossa myös interventioon osallistuva johto työskenteli, kukaan ei muistanut kokeneensa

naljailua, mutta sen sijaan kentällä työskentelevät kertoivat, kuinka heille oli kommentoitu uuden elämäntavan aloittamista.

”Jos oli jotain, mikä oli epäterveellistä, niin sitten sanottiin että ”Onko Draiwin mukaista ja voitko ottaa enempää?” Tommosta. Ne ketkä ei ollu Draiwissa, niin ne alkoi naljailla niille, jotka oli

Draiwissa. Ja sehän ei tietenkään tee sitä helpommaks.” (T7)

Tämänkaltaista käytöstä kuvanneet kentän työntekijät korostivat, kuinka toisten kommentointi loppui

”aika pian” ja miten ”se ei kestänyt kauaa”. Vastauksissa näkyy kuitenkin selvästi, miten niin kentän kuin hallinnonkin osalta draiwilaiset alkoivat itse luoda uusia normeja. Vastauksissa ei eritelty tarkkaan missä vaiheessa ja kuinka pian tämä alkoi tapahtua. Kronologista muutosta on kuitenkin vahvistettu päällekkäisillä tasoilla. Kuukausittaiset hyvinvointiluennot ovat tukeneet kaikkien draiwilaisten jaettuja asenteita samaan aikaan, kun henkilökohtaiset valmennukset ja omat suunnitelmat ovat edistäneet osallistujien asenteita yksilötasolla. Näin alkoi syntyä uusi normeja, josta osa haastateltavista käyttää jopa ilmausta ryhmäpaine:

”On selvästi se ryhmäpaine tullu.. et kannustetaan toisiamme ja ”ootteko käyny treenaamassa” ja... näin et.. kyllä se on vaikuttanu.” (T4)

Aikaisemmin vastaavanlaista ryhmäpainetta on liitetty Tehoimussa nimenomaan epäterveellisiin ruokatottumuksiin. Osa vastaajista esimerkiksi kertoo, kuinka he olisivat aikaisemmin halunneet elää terveellisemmin, mutta eivät siihen pystyneet. T7 esimerkiksi kuvasi, miten hän ei ole ennen pystynyt syömään kollegoidensa kanssa terveellisesti, mutta vastaushetkellä pystyi.

”Sit jos työkaverit on selkeesti semmosella linjalla (epäterveellisellä), niin se on vaikeeta sanoa, että ”mä en lähe sinne (epäterveellisen ruoan lounaspaikka).” Se yhtenäisyys tulee muilta.. ku

muilta tulee sitä tukee, niin se helpottaa sitä omaa syömistä. (T7)”

Hallinnon työntekijät korostivat haastatteluissa yksin ja pareissa työskenteleviä kentän työntekijöitä enemmän tiiviin yhteisön merkitystä. Heidän mielipiteissään korostui kentän esimerkiksi arkinen Draiwista puhuminen. Yksi kentällä työskentelevä draiwilainen kuvasi, kuinka hän pystyi alkuvaiheessa puhumaan treenaamisesta vain toimistolla:

”Kyl mä oisi jossain vaiheessa kaivannu semmosta tsemppiä, et oltais päästy vähän.. oikeestaan Juhani on ollu ainoa kenen anssa on tullu puhuttua... ku häntä on näkyny.” (T4)

Keskeinen huomio ylläolevassa kommentissa on Juhanin (nimi muutettu) väliesimiesasema. Hänen toimenkuvaansa kuuluu työskentely enimmäkseen hallinnossa, mutta hän on kaikista hallinnon jäsenistä eniten kentällä. Juhani oli yksi Draiwin osallistujista. Kommentti osoittaa myös, että jostain syystä T4 ei ole kokenut voivansa puhua muille kuin väliesimiehelleen treenaamisesta intervention alkuaikoina. Kentällä työskenteleviä draiwilaisia oli todellisuudessa useita, mutta kommentti osoittaa, kuinka jostain syystä kentällä työskentelevät henkilöt eivät puhuneet treenaamisesta keskenään (ainakaan T4:n kanssa). T4 kuvasi samassa haastattelussa, kuinka hän oli kentän ainut osallistuja, mutta todellisuudessa Draiwiin osallistui seitsemän henkeä kentältä ja näistä kuusi oli mukana loppuun asti. Näistä kaksi haastateltua (kentän työntekijää) mainitsivat uudenlaisen ilmapiirin, joka alkoi nousta myöhemmin, Draiwi 2:n myötä. Draiwi 2:n haastatellut osallistujat (T10-T15), joista kaikki olivat kentällä töissä, kuvasivat aivan toisenlaista keskinäistä yhteyttä kuin T4.

Myöhemmässä kommentissaan T4 osoittaa itse, että normeissa on tapahtunut muutos, joka näkyy ennen kaikkea puheen tasolla:

” Mä keskustelen päivässä (Draiwista) enemmän mitä mä oon koko ensimmäisen vuoden aikana niitten ykkösryhmäläisten kanssa siitä keskustellu… Se on ihan jokapäiväistä.” (T4)

Uudet terveyttä edistävät sosiaaliset normit

Tärkeä todiste subjektiivisten normien muuttumisesta ovat lukuisat uudenlaiseen puheeseen liittyvät esimerkit, joita vastaajat asemastaan ja kysymyksistä riippumatta nostivat esiin. Nämä keskustelut ovat tilanteita, joissa omasta liikkumisesta puhutaan ja kerrotaan toisille esimerkiksi viikonlopun jälkeen. Useat vastaajat huomauttivat, kuinka juuri yhteisön apu on auttanut heitä elämään terveellisemmin. Siinä, missä valmentajan kanssa on keskitytty ennen kaikkea vapaa-ajalla tapahtuvaan liikkumiseen, työyhteisö on auttanut heitä syömään terveellisemmin. Niin kentällä kuin hallinnossa työskentelevät korostivatkin kollegoiden tärkeää merkitystä lounaspaikan tai eväiden valinnassa.

Vahvimmillaan uudet normit ovat ilmenneet toisten käyttäytymisen tai olemuksen ajoittaisena kommentointina. Monet vastaajat huomauttivat, kuinka tämänkaltainen kommentointi tapahtuu hyvässä hengessä ja se ei ole luonteeltaan negatiivista. Paikoitellen toisten käyttäytymiseen liittyvät huomiot ovat tosin olleet hyvinkin voimakkaita. Siinä, missä kentän työntekijät saattoivat kokea

Draiwin alkumetreillä kuittalua toisilta henkilöiltä, osa Draiwilaisista tunnusti haastattelussa konfrontoivansa heidän mielestään ei-terveellisiä valintoja tekeviä henkilöitä:

”Et jos täs on jollain jotain "einespaskaa", niin kyl se huomataan sanoo, et hei "eiks vittu mitään muit?" "Niinku tää oli niin halpaa." "No ei se oo nii kallista ottaa niitä salaatteja!"… ja se on ihan hyvän henkistä.” (T3)

Yllä oleva esimerkki kertoo nimenomaan uuden normaalin ja – normien voimakkuudesta. Kaikki haastateltavat eivät olleet kokeneet kommentointia terveellisten valintojen aloittamisesta ja tuskin kaikki vielä ”epäterveellisesti” toisten mielestä syövät saavat vastaavanlaisia huomioita, mutta muutos on silti ilmeinen. Oheinen kommentti on myös väliesimiehen sanoma. Se kuvastaa, kuinka keskijohto on ollut mukana uudenlaisen kulttuurin vahvistamisessa.

Kaikki kommentointi ei liity vain yksilötason valintoihin, vaan myös selviin henkilökohtaisuuksiin, kuten siihen, kuinka hyvin Draiwissa on onnistuttu:

”Ja yhelle mä sanoin, että "tee itelles jotain" ja heti otti taas ohjat käteen… säälitti et se oli saanu jo niin hyvin pois, niin kaikki alko tulla taas takaspäin.” (T6)

Vastaavanlaista keskinäisen tukemisen ja eräänlaisen vertaissparrauksen kulttuuria ilmeni monissa esimerkeissä. Tapahtui tukeminen sitten suoraan kommentoiden, kiroillen tai toisia opettaen, haastatteluista huokui eräänlainen urheiluseuramainen yhteishenki, jossa kauemmin mukana olleet opastavat ns. nuorempia. Tämä tapahtui valmentajien ja Draiwin toimesta formaalisti, mutta kohta yhteisön toimesta epämuodollisemmin. Huomiot vaikuttivat keskittyneen erityisesti ruokaan.

Kontrollin kokemus

Lisääntynyt kontrollin kokemus näkyi osassa vastauksissa energisyytenä, uudenlaisena suhtautumisena työtehtäviin sekä positiivisuutena. Omasta mielestään ”aikaisemminkin jo positiiviset” tai melko paljon liikkuneet vastaajat totesivat, etteivät he kokeneet vireystilassaan tai jaksamisessaan mitään selkeitä muutoksia. Monet sanoivat uusien kuljettajien tuoneen mukanaan paljon positiivisuutta. Yksittäiset vastaajat olivat aivan eri mieltä. Erään vastaajan mukaan ohjelmaan osallistumisella on ollut väliä:

”Kyl se vaikuttaa... ne vireystasot ja energiatasot.. pienetkin jutut ei tunnu niin kauheen isoilta, kun on se henkinen hyvinvointi parempi (T6)”.

Kommentti kuvastaa miten vastaaja liittää virkeyden, henkisen hyvinvoinnin ja vastoinkäymisiin suhtautumisen toisiinsa. Tämä oli tyypillistä myös muille vastaajille, joiden mukaan he tuntevat olevansa virkeämpiä ja jaksavansa enemmän. T4 kuvasi tätä konkreettisen esimerkin kautta.

”Ku joku on raskasta... Ku ennen se asenne on ollu se, että "vittu ku tää on raskasta", nyt se on, että "ei tää nyt vittu mulle raskasta oo, ku mä oon sen verran voimakas,

et ei tässä mitään ongelmaa oo.” (T4)

Osa haastatelluista keskittyi omaan kontrollin kokemukseensa, siinä missä osa puhui toisten kohonneesta jaksamisesta. Kontrollin kokemus näkyi selvinten pystyvyytenä tehdä aikaisempaa terveellisempiä valintoja. Vaikka niin kentän kuin hallinnon työntekijät nostivat itsenäisesti esiin intervention vaikutusten arvioimisen vaikeuden, he muistivat mainita miten he tekevät töissä ja arjessaan Draiwin takia terveellisempiä valintoja kuin ennen. Hallinnon työntekijät mainitsivat moottorisoidut pöydät tai uusien tilojen ilmastoinnin, joka on edistänyt vireyttä ja jaksamista. He kuitenkin korostivat, kuinka ohjelman kautta he nyt jaksavat seistä pöytänsä ääressä ja nukkuvat öisin paremmin. Hallinnon edustajat olivat samaa mieltä siitä, että Draiwi ja uudet toimitilat ovat tukeneet ja vahvistaneet toistensa hyviä vaikutuksia.

Kontrollin kokemuksen muutoksia arvioitaessa on oleellista nähdä Tehoimun erilaiset henkilöstöryhmät. Hallinnon ja kentän työntekijöiden kokemukset sekä tehtävien fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus eroavat toisistaan selvästi vaihtelevat toimenkuvittain kausittain ja päivittäin. Lisäksi kentänkin tehtävien välillä on merkittäviä eroja.

Asenteet

Muuttuneet asenteet näkyivät uudenlaisena suhtautumisena terveellisiin valintoihin sekä toisenlaisena suhtautumisena kollegoihin. Draiwiin osallistuneen Tehoimun toimitusjohtajan kommentti kuvastaa miten tämä käytös heijastui myös ylimmän johdon uudenlaisessa puheessa:

”itsekin siihen syyllistyin... "aah... toi on vaan salaatti, ei sillä mies elä.."

mutta ei.. se kommentti on jääny… ja salaattii syödään.” (T1)

Enemmistö haastateltavista (ml. hallinto ja kenttä) oli sitä mieltä, että henkilöstön keskinäinen dynamiikka on Draiwin myötä parantunut. Haastateltavat selittivät tätä itse sillä, että urheilusta puhumisen, yhdessä tekemisen ja yhteisten puheenaiheiden nähtiin vaikuttaneen työntekijöiden tapaan suhtautua toisiinsa. Kolmen haastateltavan mukaan on onnistunut vähentämään eri ryhmien välistä vastakkainasettelua, mutta muut eivät olleet huomanneet tässä mitään muutoksia.

Eräs haastateltava kuvasi, kuinka urheilun kautta työntekijät ovat alkaneet myös kuunnella toisiaan ja lähentyä toistensa kanssa. Näissä tapauksissa voidaan puhua eräänlaisesta suhdetason asenteellisesta muutoksesta.

”Ja sitte semmosia, ketkä... on ollu tavallaan työhönsä vähän uupuneita ja ei oo hirveesti puhunu muille mitään ja näin. Niin… et ku niit on saatu vähän piristettyy, niin on tullu kans mukaan keskusteluihin…. Siis jotka on ollu sellaisella asenteella, että ”mä hoidan tän työn ja lähden täältä

niin nopeesti ku pääsen ja en kerro kenellekkään mitään.”” (T7)

”Ja ton sä näät, että tossa on ollu Draiwi avuks?” (Tutkija)

”On, on ollu joo… No se on ollut just se, että ollaan saatu joku aihe mistä jutella ja sit vähän niinku jaettua niitä kokemuksia ja sitä kautta, ku ollaan saatu se keskusteluyhteys auki, niin kyl sitä äkkiä alkaa tulla juttua muuhunki… ja varmaan just se, että kokee olevansa osa sitä porukkaa, niin

sit se vaikuttaa…. (T7)”

Vastaavanlaisia esimerkkejä terveystapaintervention vaikutuksista yhteisön dynamiikkaan ja vähemmän mukana oleviin henkilöihin, huomattiin myös Draiwin edeltäjän, Formaren arvioinnissa (Sinervuo ym. 2016).

Aikomukset

Laadullisia haastatteluja kesäkuussa 2018 tehtäessä uudenlaiset aikomukset näyttäytyivät haastatteluissa selvinä ja monitasoisina. Näitä olivat ennen kaikkea uudenlaiset hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät aikomukset. Tästä konkreettinen todiste oli huhtikuussa 2018, eli runsas vuosi ensimmäisen ohjelman päättymisen jälkeen alkanut Draiwi 2 johon osallistui 10 uutta osallistujaa.

Heistä valtaenemmistö oli kontrolliryhmän jäseniä ja osa tullut töihin ohjelmien välillä. Tämä kuvastaa, miten uudenlaisista aikomuksista voidaan puhua yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasoilla.

Draiwi 1:n päätyttyä heistä, jotka eivät olleet osallistuneet ensimmäiseen ohjelmaan, jopa 25% haki ja pääsi uuteen hyvinvointiohjelmaan.

Hyvinvointiin liittyvät aikomukset näkyivät haastatteluissa kaikista selvinten Draiwilaisten osalta, mutta yllättävän selvästi myös muun työyhteisön parissa. Oheinen koko Draiwista vastanneen valmentajan kommentti kuvaa, kuinka kiinnostus hyvinvointia kohtaan oli alkanut tarttua myös ei -draiwilaisiin.

”(2 Draiwilaiset) …on sanonu treenien yhteydessä et on alkanu tekee jo muutosta, kiitos Draiwi 1:sen… Kun ne on kuunnellu muitten juttuja ja kattonu esimerkkiä vaan. Kalle (nimi muutettu) sano

samaa tästä. Että se on alottanu jo etuajassa Draiwi 1:läisten niinku opetuksessa tätä hommaa pikkuhiljaa. Tuntuu että on vielä helpommin lähestyttävä ryhmä alkuun. Jää on murrettu enneku

tarvii ees ite murtaa sitä.” (Valmentaja)

Uudenlaisiin aikomuksiin ei liity tässä kommentissa vain pyrkimys oman hyvinvoinnin edistämiseen, vaan liikunnasta on tullut niin yhteistä, että sitä edistetään työkavereiden kanssa. Tässä tapauksessa ohjelman läpikäyneiden taipumus opettaa kollegoitaan kertoo kiinnostuksesta toisten hyvinvointiin ja valmiudesta tukea sitä. Tämä kollegoiden hyvinvoinnista välittäminen kuului lähes kaikissa vastauksissa. Sosiaalisten normien tasolla se näkyi konfontointina terveellistä käyttäytymistä kohtaan, pystymisen tasolla se liittyi toiveeseen siitä, että Draiwia eniten tarvitsevat osallistuisivat uuteen ohjelmaan ja asenteissa toisten mukaan kutsumisena.