Arvioinnin toteuttaminen

Ensimmäisen kyselykierroksen toteutin maaliskuussa 2017, samalla viikolla, kun Draiwin ensimmäiset kuntotestit alkoivat. Osallistuin kuljettajien viikkopalaveriin sekä tapasin hallinnon työntekijöitä henkilökohtaisesti kerraten tutkimuksen etenemisen sekä rohkaisten osallistujia vastaamaan kyselyyn. Koska työyhteisö on pieni, jokainen osallistuja sai anonymiteetin vahvistamiseksi itselleen 5-merkkisen henkilökohtaisen koodin, jonka he syöttivät lomakkeeseen nimensä tilalle. Koodin/ nimen käyttö oli tärkeää, koska näin pystyin seuraamaan muutosta ryhmä- ja yksilötasoilla. Jaoin samalla koko henkilöstölle vastauslomakkeet sekä heidän henkilökohtaiset koodinsa. Vastaaminen oli mahdollista sekä sähköisen linkin, että paperisen lomakkeen avulla, joka jätettiin lukittuun postilaatikkoon, johon vain itselläni oli avain. Vastausaikaa annoin ensin kaksi viikkoa ja määräajan jälkeen lisäaikaa ensin yhden ja vielä toisen viikon. Työntekijöitä muistutettiin vastaamisesta kaikille lähetetyillä tekstiviesteillä sekä keskijohdon toimesta viikkopalavereissa.

Kevään 2011 aikana yksi Draiwin osallistujista joutui jättämään ohjelman kesken, joten lopullinen osallistujamäärä oli 11 henkeä (+ 2 johdon edustajaa). Johto ei osallistunut kyselyihin.

Kontrolliryhmän edustajina toimivat 2. ja 3. mittauskerroilla vain ne henkilöt, jotka olivat Tehoimussa Draiwin alkaessa.

Kyselyyn tuli kolmella mittauskerralla yhteensä 47 vastausta. Seitsemän näistä oli henkilöitä, jotka vastasivat yhteensä kolme kertaa. Muuten toisella ja kolmannella vastauskerralla vastaajat vaihtelivat.

Koska kolme kertaa vastanneita oli niin vähän, päätin olla seuraamatta muutoksia yksilötasolla.

Maaliskuu 2017 – Ennen Draiwin alkamista

Ensimmäisellä vastauskerralla kyselyyn vastasi 10 Draiwilaista sekä 12 kontrolliryhmän (tavoite 20) edustajaa. Ensimmäisessä otoksessa 66% hallinnon työntekijöistä ja 42% kentän työntekijöistä vastasi kyselyyn. Vastaajajoukko edusti 37% henkilöstöstä.

En eritellyt vastaajia ryhmittäin sen mukaan, kuinka paljon kentältä ja hallinnosta oli vastaajia, koska tämä olisi voinut vaarantaa heidän anonymiteettinsa. Otoksen suuruus on suhteutettu oheisissa taulukoissa kunkin henkilöstöryhmän henkilötyövuosiin (htv). Kaikki draiwilaiset työskentelivät vuonna 2017 kokoaikaisesti.

* Draiwilaisten toteutunut osallistujalkm.: 11 (hlö.) Ylin johto (2 hlö.) ei mukana laskussa

* Hallinnon työntekijät v. 2017=10,58 (htv) Kentän työntekijät v. 2017=35,66 (htv)

Taulukko 4.5.1: 3/2017 Kyselyn vastaajat.

Syötin 1. otoksen vastaukset SPSS-järjestelmään ja tein niistä ensimmäisen tilastollisen analyysin nähdäkseni draiwilaisten ja kontrolliryhmän profiileja sekä saadakseni taustatietoja yhdelle luentosarjan viimeiselle luennolle. Siellä osallistujat saivat kuulla joitakin välituloksia tutkimuksesta.

Maaliskuun 2017 ja elokuun 2017 välisenä aikana osallistujat tapasivat valmentajiaan yhteensä 10 kertaa. Jokainen osallistujavalmentaja-pari sopi tapaamisrytmistä erikseen. Näiden lisäksi draiwilaiset osallistuivat kuudelle hyvinvointiluennolle. Niiden teemat ja sisällöt on kuvattu liitteessä 3 (Luentojen aikataulu ja sisällöt). Luentojen aluksi osallistujille tarjottiin välipala.

Lokakuu 2017 – Intensiivijakson päättymisen jälkeen

Tein toisen kyselykierroksen lokakuussa 2017, intervention intensiivijakson, eli luentojen ja henkilökohtaisen valmennuksen päätyttyä. Tapasin hallinnon sekä kentän henkilöstöt erikseen ja jaoin kaikille kyselylomakkeet. Vastausaikaa annoin taas kaksi viikkoa ja tämän jälkeen henkilökuntaa muistutettiin vastaamisesta viikkopalavereissa sekä tekstiviestitse. Rohkaisusta huolimatta 2. vastauskerralla vastaajia oli vain 11, mikä oli 24% koko henkilöstöstä.

Taulukko 4.5.2: 10/2017 Kyselyn vastaajat.

Lokakuun 2017 ja maaliskuun 2018 välisen ajan valmentajat olivat draiwilaisiin yhteydessä kuukausittain sähköpostitse tai puhelimitse. Yksittäiset valmennettavat tapasivat valmentajia säännöllisesti, koska he eivät olleet tavanneet aikaisemmin.

3/2017

Yhteensä n=22 48% (koko henkilöstöstä) Draiwilaiset n=10 91% (draiwilaisista) Draiwilaisten

Yhteensä n=11 24% (koko henkilöstöstä)

Draiwilaiset n=7 64% (draiwilaisista)

Draiwilaisten osuus

kaikista vastaajista 64 %

Maaliskuu 2018 – 6 kk intensiivijakson päätyttyä

Suoritin kolmannen ja viimeisen kyselykierroksen maaliskuussa 2018. Tällöin vastaajien lukumäärä oli selvästi tavoiteltua alhaisempi, joten vastausmotivaation lisäämiseksi Tehoimu tarjosi 50€:n lahjakortin, jonka arvontaan kaikki vastaajat osallistuisivat. Tästä huolimatta yhteensä 14 henkeä vastasi kyselyyn, joista 10 oli Draiwilaisia ja neljä kontrolliryhmän edustajia.

4.5.3: 3/2018 Kyselyn vastaajat.

Analysointi

Suoritin aineistojen analysoinnin SPSS ohjelmalla. Ajoin jokaisen mittauskerran vastaukset ensin erikseen SPSS:n ja ne tarkastin ne lävitse. Aineiston muokkaamiseen käytin syntax-editoria, joka on hyödyllinen ja tehokas tapa työstää aineistoja esimerkiksi samankaltaisia analyysejä tehtäessä (Field 2013, 113). Tämän jälkeen koodasin kolme vastausaineistoa syntaxin avulla yhdeksi aineistoksi.

Koska osa kysymyksistä oli reliabiliteetin lisäämiseksi tehty käänteisiksi, koodasin nämä kaikki oikein päin. Lisäsin aineistoihin erottelevana muuttujana mittauskerran. Tämän jälkeen muodostin summamuuttujat. Rakensin summamuuttujat ensisijaisten muutosten, eli terveystapa-asenteiden osalta TPB:n ohjeistusten mukaisesti. Toissijaisten, organisaatiokulttuuria käsittelevien summamuuttujien muodostamisessa hyödynsin alaan liittyvä kirjallisuutta sekä laadullisissa haastatteluissa esiin nousseita ilmiöitä.

Koska kyseessä oli tapahtuneen muutoksen tarkastelu, käytin kiinteinä muuttujina draiwilaisuutta (tutkimus ja kontrolliryhmä), sekä mittauskertaa. Näin pystyin katsastamaan jokaisen yksittäisen kysymyksen sekä ennalta päätetyt summamuuttujat lävitse selvien esiin nousevien ilmiöiden tunnistamiseksi. Tämän jälkeen aloitin aineiston analysoinnin klusteroitujen boxplot-graaffien avulla.

Klusteroitu boxplot -kaavio mahdollistaa mediaanien ja keskiarvojen yksinkertaisen vertailun kahden eri muuttujan avulla (Field 2013, 131). Myöhemmin testasin erilaisia summamuuttujien yhdistelmiä mahdollisten syventyäkseni aineistoon.

3/2018

n=yhteensä

Osuus henkilöstöryhmästä (htv)

Hallinto n=7 66% (hallinnossa työskentelevistä)

Kenttä n=7 20% (kentällä työskentelevistä)

Yhteensä n=14 30% (koko henkilöstöstä)

Draiwilaiset n=10 91% (draiwilaisista)

Draiwilaisten osuus

kaikista vastaajista 71%

Keskiarvojen käyttämisen heikkoutena, varsinkin pienissä aineistoissa(n<30), ovat poikkeavat, aineistoa mahdollisesti vääristävät ääriarvot (Tähtinen & Isoaho 2001, 47). Mikäli keskiarvoja käytettään, aineiston vääristymistä voidaan vähentää poistamalla aineistosta ääriarvot. Käytin itse kaikkien kyseaineistojen analysointiin mediaaneja. Jo valmiiksi pienten vastaajaryhmien (n= 4-12) takia en poistanut ääriarvoja, vaan säästin ne aineistossa jokaisen vastauksen hyödyntämiseksi.

Ennen aineistojen analysointia testasin käytettävien muuttujien normaalia jakautuneisuutta Shapiro-Wilk testin avulla (LIITE 6). Aineiston normaalia jakautuneisuutta testataan mm. soveltuvien testien määrittämiseksi. Normaalisti jakautuneen aineiston kanssa voidaan käyttää parametrisia ja ei-normaalisti jakautuneen aineiston kanssa epäparametrisia testejä. Päädyin käyttämään epäparametrisia testejä, mikä oli varmin tapa toimia enimmäkseen ei-normaalisti jakautuneen sekä pienen (n<10) aineiston kanssa.

Tutkimus- ja kontrolliryhmän välisiä eroja vertasin riippumattomien otosten - ja yhdessä ryhmässä tapahtuvia muutoksia riippuvien otosten epäparametrisilla testeillä. Epäparametristen testien tulokset ovat luotettavammat kuin t-testin tulokset, kun havaintoja on vähän (n<30) ja jakauma on jokin muu, kuin normaalijakauma. Riippumattomien otosten vertailussa käytin Mann-Whitney U - sekä Kolmogorov-Smirnov -testejä. Mann-Whitney:n U-testi on riippumattomien otosten t-testin vastine ja Kolmosgorov-Smirnov soveltuu paremmin pienempien aineistojen tarkasteluun (Field 2013, 877-878). Molempien testien käyttämisen tarkoituksena oli luotettavuuden lisääminen eräänlaisen tuplatarkastuksen avulla. Riippuvien otosten vertailussa käytin Wilcoxonin merkittyjen sijaislukujen testiä, joka on tarkoitettu riippuvien lukujen keskinäiseen vertailemiseen. Testin avulla pystyy testaamaan yksittäisen mittaustuloksen mahdollista tilastollisesti merkitsevää eroa vertailuaineiston keskiarvoista. Käytin testiä verratakseni ensimmäisen ja kolmannen mittauskerran, ensimmäisen ja toisen mittauskerran sekä toisen ja kolmannen mittauskerran välisiä eroja.

Ensisijaisia vaikutuksia, eli terveystapa-asenteita analysoin TPB:n mukaisesti liikunta- ja ravintoasenteiden neljästä osa-alueesta käsin (asenne, kontrolli, subjektiivinen normi ja aikomus).

Näitä yhteensä kahdeksaa (4*2) summamuuttujaa arvioin yksitellen sekä erilaisten yhdistelmien avulla. Terveystapa-asenteiden mahdollisen muuttumisen tarkastelua varten loin myös ”oma hyvinvointi”- summamuuttujan, joka koostui yhteensä yhdeksästä summamuuttujasta ja 46 kysymyksestä. Toissijaisten muutosten analysointiin käytin organisaatiokansalaisuuteen ja työhyvinvointiin liittyviä yksittäisiä kysymyksiä sekä summamuuttujia. Työhyvinvointi

summamuuttuja koostui seitsemästä summamuuttujasta ja 38 kysymyksestä. Jaoin tarkasteltavat kysymykset niihin, jotka käsittelivät henkilön omaa käytöstä sekä kokemusta toisten käytöksestä. Osa tarkasteltavista kysymyksistä oli selvästi ”positiivisia” (mm. avun tarjoaminen, oikeudenmukainen käytös) ja osa negatiivisempia (paine tulla sairaana töihin, kuppikuntaisuuden kokemus, jne.).

Laadulliset haastattelut

Suoritin aineistonkeruun viimeisen, laadullisen osion, eli kaksi fokusryhmähaastattelua sekä yksilöhaastattelut kesä- ja elokuussa 2018. Fokusryhmähaastattelut tein kesäkuussa ja yksilöhaastattelut elokuussa, eli kolme-viisi kuukautta viimeisen sähköisen kyselyn jälkeen.

Fokusryhmä- ja yksilöhaastattelut ovat laadullisia tutkimusmenetelmiä. Niissä todellisuutta käsitellään useimmiten sosiaalisena elämismaailmana, jossa oleellisinta ovat merkitykset, joita haastateltavat itse antavat tutkittaville asioille (Varto 1992, 24-25). Nämä merkitykset tulevat luonnollisesti näkyviin, kun haastateltavat voivat itse sanoittaa ja kuvata kokemuksiaan tarkasteltavista aiheista keskustelun kaltaisessa haastattelutilanteessa tutkijan kanssa. Näissä tilanteissa kaikki osapuolet jakavat yhteisen todellisuuden (Varto 1992, 27) ja tuottavat aktiivisesti tutkimusaineistoa (Alasuutari 1995, 89).

”Fokusryhmähaastattelu on tutkimustekniikka, jossa aineistoa kerätään ryhmän vuorovaikutuksen ja tutkijan päättämän teeman avulla” (Morgan 1996, s. 130 ref. Wibeck 2000, 23). Draiwilaisten haastatteluiden tarkoituksena oli kerätä täydentävää tietoa elämäntapaintervention vaikutuksista osallistujiin ja organisaatiokulttuuriin. Fokusryhmämetodin suurimmat vahvuudet liittyvät ryhmäläisten erilaisten merkitysten tarkasteluun sekä ryhmän keskinäisen dynamiikan analysointiin.

Mikäli tutkija ohjaa haastatteluja aktiivisesti, haastattelu on strukturoitu ja jos hän antaa osallistujien keskustella vapaasti, haastattelu on strukturoimaton. Siinä missä strukturoimaton haastattelu antaa osallistujien puhua vapaammin, strukturoidumpi haastattelu tuottaa tutkimuksen kannalta olennaisempaa tietoa (Wibeck, 45). Toteutin itse haastattelut puolistrukturoidusti antaen välillä ryhmän keskustella vapaasti keskenään ja tarjoten heille välillä erilaisia teemoja, joista puhua.

Vaikka ryhmähaastattelut tuottavat monipuolista aineistoa, niiden yksi heikkous verrattuna yksilöhaastatteluihin voi olla aineistojen syvyydessä sekä henkilökohtaisuudessa.

Yksilöhaastatteluilla on mahdollista syventyä tarkasteltavaan ilmiöön ja yksittäisen vastaajan mielipiteisiin sekä mahdollisesti tarkastella asioista ja tuntemuksista, joista ryhmähaastattelussa puhuminen ei olisi ehkä niin helppoa (Alasuutari 1997, 92).

Haastatteluihin osallistui yhteensä 16 henkeä. Haastattelin näistä kolme kaksi kertaa (ylin johto_2 hlö. ja keskijohdon edustaja), koska sovitusta ensimmäisestä fokusryhmähaastattelusta ei oltu väärinkäsitysten takia informoitu työntekiöitä. Haastateltavat T1-T9 olivat Draiwi 1:n osallistujia (ml. johto sekä keskijohto). T10-T16 olivat osallistujina Draiwi 2:ssa, joka oli aloitettu kevään 2018 aikana. Osa heistä oli siis saattanut osallistua myös sähköiseen kyselyyn kontrolliryhmän vastaajina.

Taulukko 4.7.4: Laadulliset haastattelut

Tein fokusryhmähaastattelut Tehoimun neuvottelutilassa, joka oli kaikille läsnäolijoille ennestään tuttu ja luonnollinen ympäristö. Ensimmäinen keskijohdon ja ylimmän johdon kanssa toteutettu haastattelu oli melko tiivis (15-20 min.), koska olimme sopineet, että haastattelu toteutettaisiin uudestaan myöhemmin. Kaikki Draiwiin osallistuneet henkilöt olivat saaneet kutsun tähän toiseen, työajalla toteutettuun haastatteluun. Sen kesto oli 60 minuuttia. Koska paikalla oli työntekijöitä hallinnosta ja kentältä, keskijohtoa, ylintä johtoa sekä ulkopuolinen valmentaja, ryhmää voidaan pitää heterogeenisenä. Heterogeenisten haastatteluryhmien vahvuus on siinä, että ne tuovat esiin erilaisia mielipiteitä ja auttavat näin monipuolisen aineiston tuottamisessa sekä ennaltaehkäisevät ”group think” -ilmiötä, jossa vastaajat ajattelevat samalla tavalla (Wibeck 2000, 27). Erilaisuuden lisäksi on kuitenkin oleellista, että haastateltavat voivat kokea kuuluvuutta ryhmän kanssa ja heillä on myös riittävän tasapuolinen asema suhteessa toisiinsa. Tässä tapauksessa draiwilaisuus toimi toimenkuvien eroja ja valta-asetelmia vähentävänä yhteisenä nimittäjänä. Tämänkaltainen toisiin samaistuiminen tuo haastattelutilanteeseen luonnollisuutta ja auttaa haastateltavia sitoutumaan käsiteltävään teemaan (Wibeck 2000, 30).

Kolmannen, Draiwi 2:n osallistujien ryhmähaastattelun tein spontaanisti ensimmäisen ryhmähaastattelun päätyttyä. Koska haastateltavat olivat saapuneet Draiwi 2:n hyvinvointiluennolle, päätin haastatella heidät lyhyesti lävitse samalla, kun valmentaja valmisteli luentoa. Haastattelu koostui yhdestä kysymyksestä, ”Miksi päätit osallistua Draiwiin”. Lisäksi esitin jokaiselle täydentäviä kysymyksiä.

Ryhmähaastattelun moderaattorina toimivan tutkijan olisi hyvä auttaa ryhmäläisiä kokemaan olonsa rentoutuneeksi, olla ohjaamatta keskustelua liikaa, toimia puolueettomasti ja olla myös joustava erilaisten esiin nousevien puheenaiheiden suhteen (Wibeck 2000, 72-76). Itse samaisessa työyhteisössä useita vuosia sitten työskennelleenä, miehenä ja ohjelmaan osallistumattomana henkilönä koin, että pystyin olemaan samanaikaisesti ryhmäläisiä lähellä ja etäällä. Draiwia edeltäneen ForMaren arvioinnin toteuttaminen auttoi minua myös tuntemaan itse ohjelman.

Yksilöhaastattelut suoritin kesälomakauden takia kaksi kuukautta fokusryhmähaastatteluiden jälkeen elokuussa 2018. Lähetin sähköpostitse yksilöidyn haastattelupyynnön kaikille draiwilaisille, jotka eivät päässeet osallistumaan fokusryhmähaastatteluun. Haastattelin kolme vapaaehtoista puhelimitse heidän työajallaan. Haastatteluiden kesto oli 15-50 minuuttia. Kaikki haastatellut kertoivat itsestään ja työyhteisöstä ryhmässä haastateltuja rohkeammin. Aineiston laajuus nähdään perinteisesti riittäväksi silloin, kun aineisto alkaa toistaa itseään, eli saavuttaa ns. saturaatiopisteen (Alasuutari 1997, 59). Yksilöhaastatteluiden osalta tämä ei täysin toteutunut, koska puhelinhaastatteluissa nousi esiin teemoja ja asioita, joita ei ollut noussut esiin fokusryhmähaastattelussa ollenkaan. Nämä uudet näkökulmat liittyivät poikkeuksetta organisaatiokulttuuriin sekä ryhmädynamiikkaan. Lisäksi yksilöhaastattelujen tulokset olivat osittain ristiriitaisia fokusryhmähaastatteluiden kanssa. En kuitenkaan tehnyt enempää haastatteluita, koska loput draiwilaiset eivät vastanneet haastattelupyyntöihin.

Haastattelujen analysointi ja onnistuminen

Äänitin kaikki haastattelut, mikä auttaa tavallisesti osallistujia olemaan rentoutuneita (Wibeck 2000, 79). Haastattelujen aikana tehtyjen muistiinpanojen lisäksi tein joitakin muistiinpanoja heti haastattelujen jälkeen. Kun viimeinen haastattelu oli tehty, litteroin kaikki haastattelut.

Muistiinpanojeni ja aineistoissa toistuvien ilmiöiden pohjalta aloitin analyysin rakentamalla ensimmäisen, eri pääteemat sisältävän taulukon. Tällaisen ns. ”koodauskehyksen” (Barbour 2007, 117) avulla on helppoa suorittaa laadullisen aineiston ensimmäinen ryhmittely. Tämän jälkeen kävin

aineistot läpi uudestaan ja ryhmittelin eri vastaajien kommentteja eri alateemojen alle. Poistin osan teemoista ja lisäsin uusia. Lopulliset teemat rakentuivat esiin nousevien ilmiöiden lisäksi käyttämieni teorioiden pohjalta. Terveystottumuksiin liittyvien asenteiden analysointiin käytin Ajzenin (2005) TPB:n eri tasoja ja organisaatiokulttuurin analysointiin Southernin (2015) kulttuurin neljää tasoa.

Suorien sitaattien analysoinnin lisäksi pyrin huomioimaan kontekstin (Wibeck 2000, 94) ja työntekijöiden aseman mahdollisimman hyvin. Sen sijaan kehonkieltä, hiljaisuuksia ja erilaisia äänenpainoja en analysoinut. Tämä olisi saattanut vaarantaa vastaajien anonymiteetin sekä monimutkaistaa arviointia entisestään, kuitenkaan tuomatta tutkimukseen merkittävää lisäarvoa.

Eri haastatteluaineistoja yhdistävää, ei-erittelevää, aineistoanalyysiä kutsutaan horisontaaliseksi analyysiksi (Wibeck 2000, 96). Tämän analyysitapa tuki osallistujien anonymiteettiä ja asetti esimerkiksi hallinnossa ja kentällä työskentelevät henkilöt yhdenvertaiseen asemaan keskenään.

Vaikka fokusryhmä- ja yksilöhaastatteluiden aineistoja tulisi analysoida eri tavoin ja eri tasoilla (Alasuutari 1997, 92), käsittelin niitäkin horisontaalisesti yhdenvertaisina. Tein tämän valinnan, koska näin aineistojen olevan yhtenäisen haastattelurungon takia riittävän samankaltaisia. Lisäksi yhdenvertainen käsittely yksinkertaisti Draiwin vaikutusten arviointia kokonaisuudessaan.

Aineistojen isoin ero oli, että yksilöhaastatteluissa osallistujat kertoivat enemmän omasta haavoittuvuudestaan. En kuitenkaan nähnyt tätä aineistojen luotettavuuden kannalta niin ratkaisevana, että sen johdosta olisi kannattanut suorittaa aineistojen analyysit erikseen.