Tässä luvussa kerron millä teoreettisilla työkaluilla kävin aineistoni läpi. Olen avannut analyysita-pani, mutta myös tarkemmin konkreettisemmat toimeni siitä miten analyysi eteni.
6.1 Teoriaohjaava sisällönanalyysi
Tutkimukseni on toteutettu teoriaohjaava sisällönanalyysin keinoin, eli osittain aineistolähtöisen si-sällönanalyysin menetelmin, mutta teorian avustuksella. Tällaisessa tutkimustavassa käytetään käy-tännössä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä analyysin alussa.
Jouni Tuomi ja Anneli Sarajärvi kuvaavat aineistolähtöisen sisällönanalyysin perustuvan tutkijan päättelykykyyn ja tulkintaan, jossa tavoitteena on tehdä aineistosta lähtöisin teoreettinen kuva tutkit-tavasta ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 122-127). Aineistolähtöinen sisällönanalyysi keskittyy ai-neistoon ja lähtee rakentamaan tutkimuksen tuloksia alhaalta ylöspäin, aineistosta kohti teoriaa (Es-kola & Suoranta 1998,19). Haastatteluilla kerätty aineisto on laaja, mutta samalla haastateltavien määrä on vähäinen, jolloin tutkimuksen tulokset eivät ole laajasti yleistettävissä. Vaikka tutkimukseni tulokset eivät ole tilastollisesti merkittäviä tai laajasti yleistettäviä, tavoittaa tutkimukseni haastatte-lemieni ihmisten kokemukset heidän omasta näkökulmastaan käsin. Toivon näiden kokemusten avaa-van laajempaa yhteiskunnallista keskustelua aiheen ympärillä sekä tarjoaavaa-van samaistumiskohteen korkeakoulujen raittiille vähemmistölle.
Käytännössä aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä on kolme päävaihetta: 1. aineiston pelkistämi-nen, 2. aineiston ryhmittely ja 3. teoreettisten käsitteiden luominen (Miles & Huberman 1994 sit.
Tuomi & Sarajärvi 2018, 122). Teoriaohjaava sisällönanalyysi eroaa tästä siten että vaiheessa 3. ote-taan mukaan jo valmiit teoriapohjaiset käsitteet. Käytännössä sekä aineistolähtöisyys että teoria vai-kuttavat analyysiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 133.) Eli kun aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä pyrittäisiin luomaan kokonaan uudet käsitteet, tässä tutkimuksessa käytetään valmiita käsitteitä, eli Henri Lefebvren teoriaan sosiaalisesta tilasta.
Ensimmäisenä tutustuin haastatteluihin syvällisesti. Koska tein haastatteluni itse ja litteroin ne itse, kuuntelin nauhoitteet ja luin litteroidut tekstini useaan kertaan, samalla saaden hyvän kuvan yli 80
19
sivua sisältävästä aineistostani. Toisen vaiheen, eli aineiston ryhmittelyn tein käyttäen hyväkseni AT-LAS.ti-ohjelmaa. ATLAS.ti on laadullisten aineistojen analysointia helpottamaan luotu ohjelma.
ATLAS.ti helpotti erityisesti teemoittelua, sillä minulla oli 88 sivua analysoitavaa aineistoa. Vanhan-aikaisen värikoodauksen ja alleviivauksen sijaan koodasin ohjelmaan ilmiöitä kuvaavia koodeja, joi-den avulla sain yhdisteltyä kaikki samaa teemaa käsittelevät aineistokatkelmat saman otsikon alle.
Lisäksi saman lainauksen lisääminen useaan eri koodiin oli paljon helpompaa. Loin ohjelman avulla listat kaikista aineistokatkelmista, joka oli lopulta 73 sivua pitkä. Sama lainaus saattoi sisältyä use-ampaankin koodiin, minkä vuoksi listoista tuli varsin pitkä kokonaisuus. Pystyin ohjelman avulla myös luomaan kuvaajan siitä, kuinka koodit jakautuivat aineistossa teemojen kesken.
6.2 Teemoittelu ja tyypittely
Käytin analyysimenetelminäni aineiston teemoittelua ja tyypittelyä, jotka ovat hyvin yleisiä laadulli-sen tutkimuklaadulli-sen analysointivälineitä. Kokemusta tutkiessa on muistettava, että tutkittava kokemus ei ole ainoa oikea, eikä yhtään enempää tai vähempää totta kuin muut mahdolliset kokemukset, joita aineisto ei pitänyt sisällään (Saresma 2010, 60-62). Analysoin aineistoni siten, että ensin nostin kaikki aineistossa havaitsemani tutkimuksen kannalta kiinnostavat kokonaisuudet esille. Prosessi oli paina-vasti aineistolähtöinen, jolloin voimme nähdä tutkimuksen lopputuloksissa mahdollisimman moni-muotoisen, ja samalla realistisen esityksen raittiiden opiskelijoiden kokemuksista yliopiston juhlimis-kulttuurista.
Aloitin aineistoni käsittelyn siis teemoittelulla. Teemoittelussa aineistosta eritellään tutkimuksen kan-nalta mielenkiintoinen aines, joka sen jälkeen ryhmitellään erilaisien aiheiden eli teemojen alaisuu-teen (Tuomi & Sarajärvi 2018). Teemoittelu oli käytännössä työkalu, jolla erittelin aineistostani mer-kityksellisen tekstin analysointia varten. Teemoittelun yhteydessä kaikki tutkimuksen kannalta turha data karsiutui pois analysoitavan aineiston joukosta.
Teemoitellessani aineistoani huomasin tekstissä monenlaisia mielenkiintoisia teemoja. Lähdinkin liikkeelle niin, että aina törmätessäni johonkin mielestäni mielenkiintoiseen kokonaisuuteen, loin sille oman koodin, jonka alle ryhdyin keräämään haastatteluotteita. Ensimmäisen aineiston läpikäynnin jälkeen minulla oli 12 koodia. Päätin ottaa ohjenuorakseni Lefebvren kolme sosiaalisen tilan ulottu-vuutta ja käyttää niitä isompina kokonaisuuksina, joiden alle pystyisi keräämään pienempiä
20
koodiryhmiä. Tein tämän helpottaakseni aineistosta nousseiden koodien ryhmittelyä, mutta itse teks-tistä noussut aines oli teksteks-tistä orgaanisesti noussutta.
Kolmesta sosiaalisen tilan ulottuvuudesta Tilan sosiaalinen ulottuvuus sisälsi selvästi eniten aineis-toa, kun taas Tilan esityksellinen ulottuvuus ja Tilan metaforinen ja symbolinen ulottuvuus pysyivät itsessään hallittavina teemakokonaisuuksina. Lopullisessa työssä Tilan esityksellinen ulottuvuus muuttui Juhlan esityksellisesksi ulottuvuudeksi ja Tilan metoforinen ja symbolinen ulottuvuus muuttui Juhlien symboliseksi ulottuvuudeksi. Koska Tilan sosiaalinen ulottuvuus oli liian suuri kokonaisuus itsessään ollakseen yksi teema, jaoin sen kolmeen pienempään teemaan: Sosiaaliset suhteet osana juhlimista, Raittiisiin opiskelijoihin suhtautuminen juhlissa, ja Raittiiden opiskelijoiden omat koke-mukset. Nämä kolme teemaa yhdessä luovat nyt aineistossani Tilan sosiaalisen ulottuvuuden.
Lopulta päädyin siis viiteen eri teemaan: Juhlien esityksellinen ulottuvuus, Juhlien symbolinen ulot-tuvuus, Sosiaaliset suhteet osana juhlimista, Raittiisiin opiskelijoihin suhtautuminen juhlissa, ja Rait-tiiden opiskelijoiden omat kokemukset. Koodit jakautuivat näiden teemojen alle alla olevan kuvan (KUVIO 1.) mukaisesti.
KUVIO 1. Aineiston koodien jakautuminen teemojen kesken
Tyypittelyn avulla teemoista muodostetaan ns. ideaaleja malleja, tyyppejä, joita kuitenkaan ei esiinny sellaisenaan todellisuudessa, sillä ne ovat vain yleistyksiä (Tuomi & Sarajärvi 2018). Analyysini lo-pussa yhdistelin teemat tyypeiksi, jotka kuvaavat erilaisia absolutistien kokemustyyppejä yliopiston
21
juhlimiskulttuurista. Tyypittely sopii hyvin tarinallisten aineistojen analysointiin, sillä sen avulla voi esittää tarinallisia kokonaisuuksia, mutta ongelmaksi saattaa koitua yksilön kokemuksen monimuo-toisuuden pelkistäminen yksinkertaisiin kaavoihin (Hänninen 2000, 33). Tyypittely on siis malli, jonka tehtävä on esittää helposti ymmärrettävä, yksinkertaistettu versio todellisuudesta (Metsä-muuronen 2001, 27). Haastatteluissa esille tulleista tarinoista sain yhdisteltyä eräänlaiset mallitarinat, joiden sisältö on kokemustyypit. Tyypeistä tulee siis muistaa se, että mikään näistä niistä ei tule ku-vaamaan kenenkään aineistoni haastateltavan mielipidettä täysin, vaan ne ovat yksinkertaistettuja malleja heidän erilaisista kokemuksistaan.
Kirjoittaessani tulososioon teemoittelun tuloksia käytin paljon sitaatteja konkretisoimaan jäsente-lyäni. Useat sitaateista olivat useammassa koodissa, joten kirjoitusprosessin aikana minun tuli siis tarkistaa, että en käyttänyt samaa lainausta moneen kertaan eri teemoja selittäessäni. Tyypittelyssä päädyin luomaan kolme kokemustyyppiä käyttäen hyväkseni kolmea viimeistä teemaa, jotka muo-dostavat yliopiston juhlimiskulttuurin sosiaalisen ulottuvuuden, eli Sosiaaliset suhteet osana juhli-mista, Raittiisiin opiskelijoihin suhtautuminen juhlissa, ja Raittiiden opiskelijoiden omat kokemukset.
Näistä teemoista löytyvistä suhtautumistavoista ja kokemuksista tehdään yhdistelemällä kokemus-tyypit.
Ensiksi kävin läpi kolmea viimeistä teemaa ja poimin sieltä erilaisia suhtautumistapoja yliopiston juhlimiskulttuuriin. Karkeasti minun oli helppo luoda positiivisen suhtautumisen, neutraalin suhtau-tumisen ja negatiivisen suhtausuhtau-tumisen tyypit. Kaikissa teemoissa oli aineksia näihin kolmeen tyyp-piin, ja esimerkiksi Raittiisiin opiskelijoihin suhtautuminen juhlissa oli jo pitkälti jaettu positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin suhtautumistapoihin.
Ensin erittelin nämä suhtautumistavat omille tiedostoilleen ja sitten kirjoitin kaikista alustavat ana-lyysit, jotka pyrin muodostamaan yhden kokemuksen muotoon. Näistä kokemuksista tuli hyvin kär-jistettyjä, mutta ne kuvaavat ääriesimerkkejä erilaisista kokemuksista. Ne ovat eräänlaisia erimerkki-tarinoita keksitystä henkilöstä, johon kiteytän siihen tyyppiin kuuluvat puolet. Kokemuksia muovaa-vat ympäristö ja siellä olemuovaa-vat ihmiset. Pyrin pitämään itse toimijan asenteet ja luonteen mahdollisim-man neutraalina, ja näyttämään vain ympäristön vaikutuksen.
Huomasin pian, että neutraalin kokemustyypin tärkein tekijä oli juomattomuuden niin sanottu näky-mättömyys. Tämän mahdollisti sekä juhlien järjestäjät mutta vielä enemmän seura, jossa absolutisti liikkui ja juhli. Näkymättömyydellä tarkoitan sitä, kun juhlissa raittiin opiskelijan juomattomuus ei
22
tullut esille, ja siten hän oli täsmälleen samalla viivalla muiden juhlijoiden kanssa. Kahdessa muussa tyypissä absolutismi oli paljon näkyvämpää, mutta toisessa tyypissä se johti hyviin tuloksiin toisessa huonompiin. Lopulta nimesin tyyppini seuraavasti: Raitis juhlija, Ulkopuolinen raitis ja Näkymätön raitis.
23