• Ei tuloksia

Raittiina yliopistossa: Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuri raittiiden opiskelijoiden kokemuksissa

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Raittiina yliopistossa: Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuri raittiiden opiskelijoiden kokemuksissa"

Copied!
68
0
0

Kokoteksti

(1)

Raittiina yliopistossa

Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuri raittiiden opiskelijoiden kokemuksissa

Siiri Timonen Maaliskuu 2021

Yhteiskuntatieteiden laitos

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden

Laitos

Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä

Siiri Timonen Työn nimi

Raittiina yliopistossa: Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuri raittiiden opiskelijoiden koke- muksissa

Oppiaine

Yhteiskuntapolitiikka

Työn laji

Pro gradu -tutkielma Tutkielman ohjaaja/ohjaajat

Sirpa Lappalainen Aika

Maaliskuu 2021

Sivumäärä

67 sivua, 3 liitettä (4 sivua) Tiivistelmä

Tutkimus keskittyy tarkastelemaan raittiiden yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia opiskelijoiden juhlimis- kulttuurista. Tutkimuksen lähtökohtana on, että alkoholin juominen on yliopisto-opiskelijoiden juhlimis- kulttuurissa normatiivista ja tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millaisena sosiaalisena tilana opiskelijoi- den juhlimiskulttuurin raittiit opiskelijat kokevat. Analyysimenetelmänäni toimii teoriaohjaava sisäl- lönanalyysi, jossa teoriana oli Henry Lefebvren (1974) teoria sosiaalisesta tilasta. Tutkimusaineisto koos- tuu kymmenestä haastattelusta, joiden litteroitu pituus on 88 sivua.

Aineisto analysoitiin teemoittelua ja tyypittelyä käyttäen, ja näiden muodostettiin viisi teemaa ja kolme tyyppiä. Teemat ovat Juhlien esityksellinen ulottuvuus, Juhlien symbolinen ulottuvuus, Sosiaaliset suhteet osana juhlimista, Raittiisiin opiskelijoihin suhtautuminen juhlissa, ja Raittiiden opiskelijoiden omat kokemukset.

Teemojen pohjalta luotiin kolme tyyppiä, jotka kuvaavat eräänlaisia raittiiden opiskelijoiden kokemusko- konaisuuksia. Tyypit ovat Raitis juhlija, Ulkopuolinen raitis ja Näkymätön raitis. Nämä tyypit eivät kuvaa kenenkään haastateltavan kokemusta täysin, vaan ne ovat eräänlaisia kiteytyksiä monien ihmisten koke- muksista. Raittiilla opiskelijoilla oli hyvin monenlaisia kokemuksia yliopiston juhlimiskulttuurista aina hyväksytyksi tulemisesta ulkopuolelle jäämiseen.

Tutkimus osoittaa, että raittiiden opiskelijoiden kokemukseen yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurissa vaikuttivat eniten juhlien järjestäjän ja muiden juhliin osallistuvien toiminta. Juhlien järjestäjät voivat va- linnoillaan juhlien kulusta, tarjoilusta ja ohjelmasta vaikuttaa siihen millainen kokemus raittiilla on

(3)

juhlissa, ja muu juhlakansa voi omalla käytöksellään joko hyväksyä tai torjua heidän valintansa olla juo- matta alkoholia.

Asiasanat

Raittius, juhlimiskulttuuri, alkoholi, absolutismi, yliopisto-opiskelijat, sosiaalinen tila Säilytyspaikka

Itä-Suomen yliopiston kirjasto Muita tietoja

(4)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty

Faculty of Social Sciences and Business Studies

Department

Department of Social Sciences Author

Siiri Timonen Title

Abstainer in university: The party culture of university students in the experiences of abstainer students

Subject

Social and public policy

Level

Master's thesis Supervisor

Sirpa Lappalainen Month and year March 2021

Number of pages

67 pages, 3 attachments (4 pages) Abstract

The study examines the experiences of abstainer students in the party culture of university students. The premise of the study is that drinking alcohol in the party culture of university students is normative and the study strives to unfold what kind of social space the party culture of university students is from the perspec- tive of abstainer students. I used theory directional content analysis as my research method and based it on Henri Lefebvre's theory of social space. The research data consists of ten interviews whose transcribed length was 88 pages.

The research data was analysed by using themes and types and based on the research data I created five themes and three types. The themes are: The presentational dimension of parties, The symbolic dimension of parties, Social relations as part of parties, The attitudes towards abstainer students in parties, and The personal experiences of abstainer students. Based on these themes, I created three types that represent a sum of the experiences of the abstainer students. These types are: Abstainer party, The outsider abstainer and The invisible abstainer. These types do not illustrate any of my interviewees fully, because they are a sort of crystalized form of many people´s experiences. The abstainer students had various experiences of the party culture of university students from acceptance to exclusion.

The study shows that the party organisers and other partygoers influenced how the abstainer student expe- rienced the party culture of university students the most. The party organisers could influence the experience of abstainer students with their choices of the evenings programme, servings and activities and the other partygoers can either accept or exclude the abstainer students with their behaviour.

(5)

Keywords

Abstinence, party culture, alcohol, absolutism, university students, social space Where deposited

University of Eastern Finland Library Additional information

(6)

Sisällysluettelo

1 Johdanto ... 1

2 Tutkimuskohteen esittely ... 3

2.1 Aikaisempi tutkimus ... 3

2.2 Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin erilaisia juhlia... 6

3 Teoreettinen viitekehys ... 10

4 Tutkimuskysymys ... 13

5 Tutkimuksen toteutus ... 14

5.1 Aineiston keruuprosessi ... 14

5.2 Tutkimuseettiset kysymykset ... 16

6 Analyysityökalut ... 18

6.1 Teoriaohjaava sisällönanalyysi ... 18

6.2 Teemoittelu ja tyypittely ... 19

7 Analyysi: Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin teemat ja tyypit... 23

7.1 Teemat: aineisto puhuu ... 23

7.2 Raittiiden opiskelijoiden kokemustyypit ... 45

8 Raittiit opiskelijat yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurissa ... 48

8.1 Kutsuva ja luotaantyöntävä tila ... 48

8.2 Yhteenveto ... 49

9 Pohdintaa ... 52

Lähteet ... 55

Liitteet ... 58

(7)

1

1 Johdanto

Olen aina ollut kiinnostunut julkilausumattomista sosiaalisista säännöistä. Saatamme joskus seurata normeja tietämättä koko asiasta. Yliopistoon tullessani ystävät kertoivat siitä, kuinka paljon tulen juomaan alkoholia ja juhlissa ollessani näin kuinka tärkeässä asemassa alkoholi ja sen kulutus olivat juhlien kulun kannalta. Jos juhlissa oli ilmaista alkoholia, se oli jopa parempi syy tulla paikalle kuin itse juhlat. Juhlissa muodostuivat kaveriporukat ja muunlaiset tärkeät suhteet, jotka voivat jatkua pit- källe työelämään. Millä tavalla tällaisesta juhlien keskipisteestä kieltäytyvien yliopisto-opiskelijoiden sosiaalinen elämä toimii? Jos henkilö kieltäytyy alkoholista, jääkö hän yliopisto-opiskelijoiden juh- limiskulttuurin ulkopuolelle vai onko mahdollista olla mukana bileissä raittiinakin?

Keskityn tutkimuksessani raittiiden yliopisto-opiskelijoiden kokemuksiin sosiaalisista asioista yli- opisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin ympärillä, sillä uskon alkoholilla olevan suuri merkitys yli- opisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurissa. Tutkimuksen lähtökohtana on oletus alkoholin juomisen normatiivisuudesta yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurissa, sillä YTHS:n tekemän kyselyn mu- kaan 80-90% kaikista Suomen yliopisto-opiskelijoista käyttää alkoholia vaihtelevasti (YTHS 2016, 274). Alkoholia tarjoillaan myös useimmissa yliopistojen ainejärjestöjen tapahtumissa.

Alkoholin mittavaa käyttöä opiskelijaelämässä on ryhdytty kyseenalaistamaan enemmän myös me- diassa. Helsingin Sanomissa Sara Vainion kirjoittamassa jutussa ”Pirtua suoneen”, ”verinäyte kra- pulassa” – lääkäriopiskelijoiden alkoholikeskeinen bilekulttuuri yllätti uuden opiskelijan (HS 19.9.2019) käytiin läpi Tampereen yliopistossa perinteiksi muodostuneita alkoholikeskeisiä fuksiteh- täviä ja pelottelevia jekkuja, joita ensimmäisen vuoden opiskelijoille tehdään. Artikkelissa kyseen- alaistettiin se, kuinka järkevää tuollaisen toiminnan säilyttäminen osana yliopiston ensimmäisen vuo- den kulttuuria on. Karjalaisessa puolestaan oli Petra Mustosen kirjoittama juttu "Olisi helpompi kä- vellä tyhjä kaljatölkki kädessä" - 17 prosenttia opiskelijoista kokee sosiaalista painetta käyttää alko- holia (Karjalainen 21.10.2019), joka käsittelee alkoholikeskeisyyttä yliopistojen tapahtumissa ja pai- netta juomiseen, joka tulee alkoholin käytön yleisyydestä. Samaan aikaan alkoholin kulutus on kään- tynyt laskuun ainakin miespuolisten korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa (YTHS 2016, 60-63).

Alkoholin valta-asemaa yliopisto-opiskelijoiden sosiaalisen kulttuurin keskiössä siis saatetaan olla ajattelemassa uudelleen.

(8)

2

Tutkimukseni on haastattelujen pohjalta tehty laadullinen tutkimus. Käytän apunani Henry Lefebvren teoriaa sosiaalisesta tilasta analysoidakseni haastateltavien antamaa kuvaa yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurista. Aloitan työni esittelemällä aikaisempaa tutkimusta aiheeseen liittyen, josta siir- ryn oman tutkimukseni teoreettisen pohjan, tutkimuskysymyksen ja toteutuksen esittelyyn. Analyy- sityökaluina minulla toimii tässä tutkimuksessa teemoittelu ja tyypittely, joiden molempien prosessit avaan alempana. Lopuksi esittelen tutkimuksen yhteenvedon ja pohdintaa.

(9)

3

2 Tutkimuskohteen esittely

Tässä luvussa tulen avaamaan aiempaa tutkimusta tutkimusaiheeseeni liittyen. Tulen esittelemään erilaisia tilastollisia tutkimuksia suomalaisten alkoholinkäyttötavoista, mutta myös suomalaisia sekä kansainvälisiä tutkimuksia alkoholin käytön sosiaalisista vaikutuksista. Toisessa alaluvussa avaan yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin erilaisia juhlia ja perinteitä. Yliopisto-opiskelijoiden juh- limiskulttuuri on varsin rikas, ja pyrin esittelemään tässä luvussa vain sen pääpiirteet, en yksityis- kohtaisempia perinteitä.

2.1 Aikaisempi tutkimus

Alkoholikulttuuri raittiiden ihmisten näkökulmasta on vähemmän tutkittu aihe, mutta tilastollista tie- toa alkoholin kulutuksesta tuotetaan jatkuvasti. Yleensä raittiiksi näissä tilastoissa määritellään ihmi- nen, joka ei ole käyttänyt alkoholia viimeisen vuoden aikana. Tutkimuksia suomalaisten alkoholin juomiskulttuurista tuotetaan paljon (Esimerkiksi: Huhtanen, Miekkala, Mustonen & Mäkelä 2011;

Mäkelä, Mustonen & Tigerstedt 2010; Karlsson 2009; Ahonen 2008), mutta raittiiden ihmisten juh- limisesta Suomessa on niukasti tutkimusta.

Alkoholinkulutus yhteiskunnassa on kansanterveydellinen kysymys. Suomessa alkoholin kulutuslu- vut ovat muita pohjoismaita suuremmat ja erityisesti alkoholikuolleisuus on kasvanut. Vaikka van- hempien ikäluokkien alkoholinkulutus on ollut kasvussa, ovat nuoret yhä useammin raittiita. Valtio on pyrkinyt vaikuttamaan kansalaistensa kulutuskäyttäytymiseen esimerkiksi vuosina 2008 ja 2009 alkoholiveroa nostamalla, mikä hillitsi alkoholin kulutusta jonkin verran. (Karlsson 2009.)

Koko Suomen tasolla alkoholin käyttömäärää ja samalla raittiiden määrää on kuvattu esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportissa Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 1968-2008, juo- matapatutkimuksen tuloksia (2011). Alkoholia käyttämättömiä suomalaisia on paljon ennen sotia syntyneiden keskuudessa. Kun 60-luvulla naisista melkein 40% oli raittiita, vuoteen 2008 tultaessa määrä oli enää 10 %. (Huhtanen, Miekkala, Mustonen & Mäkelä 2011.) Tällainen muutos on selitet- tävissä historiallisilla tekijöillä. Suomessa oli voimassa kieltolaki vuoteen 1932 asti ja alkoholin myy- misen säännöstely vapautui vähitellen 60-luvulle tultaessa, joten ennen sotia syntyneiden joukossa on luonnollisesti enemmän niitä, jotka eivät koskaan ole kuluttaneet alkoholia (Ahonen 2008).

(10)

4

Raittius oli ennen erityisen yleistä juuri naisten keskuudessa. Sukupuolten välinen ero raittiiden mää- rässä on tasoittunut lähes umpeen 2000-luvulle tultaessa, mutta miehet kuluttavat edelleen alkoholia enemmän kuin naiset. Raittiita ihmisiä on enemmän vähemmän koulutettujen keskuudessa ja alueel- lisesti heitä on vähemmän Etelä-Suomessa, missä alkoholin kulutus on yleisempää. Alkoholia käyt- tämättömiä ihmisiä oli tutkimuksen mukaan kansalaisista noin 10%. (Huhtanen et al. 2011.)

Suomalaisten alkoholinkäyttötavoista on tehty paljon tutkimuksia ja selvityksiä, mutta erityisesti nuorten päihteiden käyttöä seurataan runsaasti. (Salasuo & Tigerstedt 2007, 9). Esimerkiksi Tervey- den ja hyvinvoinnin laitos sekä Sosiaali- ja terveysministeriö ovat tehneet selvityksiä juuri nuorten päihteidenkäytöstä. Raitasalon, Huhtasen, Miekkalan ja Ahlströmin Terveyden ja hyvinvoinnin lai- tokselle tekemä raportti tarkastelee vuosien 1995-2011 välillä tapahtuneita muutoksia ja Rimpelän tekemä raportti Sosiaali- ja terveysministeriölle tarkasteli vuosia 1977-2007. Vaikuttaisi siltä, että raittius on lähtenyt kasvamaan nuorten keskuudessa 2000-luvun taitteesta lähtien. Hieman isompi osuus pojista on raittiita verrattuna tyttöihin. Raporttien mukaan myös nuorten humalahakuinen juo- minen ja juotujen alkoholiannosten määrä on laskenut. (Raitasalo, Huhtanen, Miekkala, Ahlström, 2012; Rimpelä 2007.) Raittius on siis kasvava ilmiö nuorten keskuudessa, mikä voi heijastua yliopis- ton opiskelijakulttuuriin nuorten siirtyessä yliopistoon.

Alkoholi voi olla monille ihmisille perinteinen sosiaalista kanssakäymistä helpottava apuväline. Al- koholin ja sosiaalisuuden yhteys on tullut esille sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tutkimuk- sissa (Kunttu 1997; Borsari &Carey 2001; Maunu 2012; Mäkelä & Maunu 2016; yms). Esimerkiksi Kristiina Kuntun väitöskirjassa Korkeakouluopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen ja sosiaaliset suh- teet (1997) alkoholin käytön todettiin olevan perinteinen osa opiskelijakulttuuria ja korkeakoulujen tapahtumissa alkoholin kulutus oli yleistä. Alkoholin ja tupakan käyttö nähtiin nuorten kohdalla osit- tain johtuvan sosiaalisesta paineesta. (Kunttu 1997, 28-29; 52-53.) Myös Mäkelän ym. tuovat esille, kuinka aikaisempien laadullisten tutkimuksien mukaan nuoret vahvistavat sosiaalisuuttaan juomalla alkoholia (Mäkelä ym. 2010, 88). Alkoholin kuluttaminen vaikuttaakin olevan monille sosiaalisuuden lähde korkeakouluympäristössä.

Jenni Simonen on jäsentänyt erilaisia nuorten juomatapoja artikkelissaan Nuorten juomisen sosiaali- suuden lajit (2007). Simonen puhuu kolmesta sosiaalisuuden lajista, joiden kautta hän kuvaa tutki- muksensa nuorten, 18-23-vuotiaiden, juomatapoja. Näistä sosiaalisuuden lajeista ensimmäinen on pidäkkeetön sosiaalisuus, jolloin ryhmä sulautuu todella tiiviiksi porukaksi, ja arjen asettamia sään- töjä voi väliaikaisesti rikkoa. Tahdikas sosiaalisuus taas edustaa juomista ryhmässä siten, että arjen

(11)

5

säännöt ovat yhä voimassaja yksilö on vapaampi ryhmän otteesta, mutta sosiaalinen kanssakäyminen ryhmän kanssa on silti tärkeää. Yksilökeskeisessä sosiaalisuuden lajissa keskitytään yksilön hyvään kokemuksen, jolloin muu ryhmä ei ole yhtä tärkeä. (Simonen 2007.) Nuoret voivatkin siis juoda so- siaalisesti hyvin vaihtelevilla tavoilla.

Antti Maunu on tutkinut,kuinka juominen on suomalaisessa kulttuurissa yhdessäolon rituaali ja sosi- aalinen tapa muodostua ryhmäksi yksilöiden yläpuolelle. Juomalla haetaan hauskuutta ja sosiaali- suutta, mikä on jopa vuosisatoja jatkunut perinne Suomessa. (Maunu 2012; 98, 147-149.)

Pia Mäkelän ja Antti Maunun artikkelissa (2016) jopa puolet heidän tutkimukseensa osallistuneista olivat kokeneet painostusta juomaan enemmän sosiaalisissa tapahtumissa viimeisen vuoden aikana.

Alkoholin juominen ryhmässä on vahva osa sosiaalisuutta ja juomasta kieltäytyminen voidaan mel- kein rinnastaa seurasta kieltäytymiseen. (Mäkelä & Maunu 2016; s. 316-317.)

Juomisen sosiaalisesta paineesta kertoo myös Brian Borsarin ja Kate B. Careyn tutkimus USA:n yli- opistojen opiskelijoiden luomista juomispaineista toisia opiskelijoita kohtaan. Sosiaalista painetta tuli sosiaalisten normien ja esimerkkien avulla, mutta myös suorina kehotuksina juomiseen. Sosiaalinen ympäristö siis vaikutti selvästi siihen, kuinka paljon opiskelijat joivat (Borsari &Carey 2001). Ryhmä, jonka kanssa mennään juomaan vaikuttaa myös paljon siihen, millaiseen paikkaan päätyy viettämään iltaa, sillä yleensä ryhmässä sinä iltana olevan tunnelman mukaan päätetään halutaanko mennä pubiin yksille vai yökerhoon tanssimaan (Maunu 2008, 28).

Alkoholin käyttö on kasvanut Suomessa tasaisesti viime vuosisadan jälkimmäiseltä puoliskolta läh- tien (Mäkelä, Härkönen, Lintonen, Tigerstedt, & Warpenius 2018; Mäkejä & Österberg 2006). Alko- holin käyttö nuorten korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa on kuitenkin kääntynyt laskuun pienem- mällä aikavälillä. Vuoden 2016 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan alkoholia käyttämättömien ryhmä on kasvanut ja alkoholin kulutus on keskimäärin vähentynyt, varsinkin mie- hillä (Kunttu, Pesonen & Saari 2017). Vaikka suurin osa korkeakouluopiskelijoista kuluttaa alkoho- lia, on hyvä huomioida kulttuurin hidas muutos kohti alkoholin pienempää roolia korkeakoulujen juhlakulttuurissa.

Alkoholin runsas käyttäminen yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurissa on vahva mielikuva uu- sille opiskelijoille. Nyyti ry:n 2016 toteuttama kyselytutkimus opiskelijoille paljastaa, että peräti 17%

uusista opiskelijoista ei ollut osallistunut opiskelijatapahtumiin. Tapahtumien väliin jättämiselle oli

(12)

6

monia syitä, mutta osa liittyi selvästi alkoholiin. Esimerkiksi vastaajan alkoholin käyttämättömyys tai se että tapahtumassa alkoholin juominen oli pääroolissa, olivat joitakin tällaisia syitä. Nyytin tut- kimuksessa kyseltiin myös väittämien avulla uusien opiskelijoiden mielipiteitä alkoholista opiskeli- jatapahtumissa. 12% vastaajista olivat samaa mieltä väittämän kanssa: ”tapahtumien ohjelmissa ja järjestelyissä ei oteta huomioon ihmisiä, jotka eivät käytä alkoholia” ja peräti 28% oli samaa mieltä väittämän ”alkoholinkäyttö ei saisi olla pääroolissa” kanssa. Myös avoimissa vastauksissa kerrottiin siitä, kuinka alkoholi hallitsee liikaa opiskelijatapahtumia ja eristää siten raittiita opiskelijoita. (Sa- volainen, Lindberg, Salo, Kauliomäki, Akolahti & Tuuttila 2016.)

Yliopisto-opiskelijoiden yhteisöllisyyttä ovat tutkineet Koivisto, Komulainen, Räty & Vanhalakka- Ruoho artikkelissaan Kastajaisista kostajaisiin – etnografinen tutkimus uuden opiskelijan vastaanot- tamisesta yliopistoyhteisöön (2017), jossa tarkasteltiin uusien opiskelijoiden ottamista mukaan yli- opiston opiskelijayhteisöön erilaisten rituaalien ja symbolien avulla. Esimerkiksi eri väriset haalarit, haalarimerkit, yliopistoon rehtorin kättely ensimmäisenä päivänä tai ainejärjestön kastajaiset olivat erilaisia mukaan ottamisen ja ryhmään kuulumisen symboleja ja rituaaleja. Yliopiston ryhmäytymi- nen näyttäytyi sipulimaisena rakenteena, jossa opiskelija kuuluu moniin sisäkkäisiin ryhmiin aina oman ainejärjestönsä fuksiryhmästä koko akateemisen maailman kokonaisuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että ryhmät voivat näyttäytyä myös ulossulkevina, jos opiskelija ei koe voivansa samaistua ryhmän prototyyppiin, eli tavoista ja uskomuksista muodostuneeseen kokonaisuuteen siitä millainen ryhmän jäsenen pitäisi olla. Artikkelissa yhtenä esimerkkinä mahdollisesta ulossulkevasta tekijästä annettiin sosiaalisen median käyttämättömyys, mikä saattaa aiheuttaa ryhmien ulkopuolelle joutu- mista. Tämä johtui siitä, että tuutoreiden ryhmäyttämiskäytännöt perustuvat sille ajatukselle, että fuksin prototyyppi osaa ja haluaa käyttää sosiaalista mediaa. (Koivisto, Komulainen, Räty & Vanha- lakka-Ruoho 2017.) Jos osa tällaisista rituaaleista sisältää alkoholia tai jos opiskelijan prototyyppi näyttäytyy alkoholia kuluttavana, on mahdollista että raittiin on vaikeampaa päästä sisälle yliopiston ryhmiin.

2.2 Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin erilaisia juhlia

Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin voi ymmärtää monella tavalla. Kulttuurin käsitteelle on arkikielessä monia erilaisia määritelmiä ja sosiologiassakin kulttuurin määrittämisellä on useita pe- rinteitä (Sulkunen 1998, 51-59). Tässä tutkimuksessa käytin Pertti Alasuutarin määritelmää, jossa

(13)

7

kulttuuri on ”jonkin yhteisön tai yhteiskuntaluokan piirissä omaksuttua elämäntapaa sekä maailman hahmottamisen ja mielekkääksi kokemisen tapaa” (Alasuutari 1994, 57). Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin käsitteen tulkitsen aikaisempaa määritelmää käyttäen seuraavasti: Opiskelijayhtei- sön omaksumia erilaisia juhlimisen tapoja ja perinteitä, jotka muodostavat mielekkään juhlan ja juh- limisen kokemuksen. Perinteisesti alkoholin juominen on ollut keskeisessä osassa näissä juhlissa, mikä tekee alkoholittoman juhlijan näkökulmasta mielenkiintoisen.

Yliopisto-opiskelijoiden juhlimisperinteet ovat yksi keskeinen osa yliopiston opiskelukokemusta.

Tässä tutkimuksessa keskityin enemmän opiskelijalähtöisiin, eli ainejärjestöjen järjestämiin juhliin, enkä niinkään yliopiston järjestämiin juhliin. Pyrin tässä luvussa avaamaan joitakin näistä juhlista, ja juhlien järjestämisen dynamiikasta.

Ainejärjestöt, jotka ovat jonkin oppiaineen opiskelijoiden järjestäytymisen tulos, järjestävät erilaisia juhlia. Näiden juhlien tarkoitus on usein kerätä varoja ainejärjestölle, jolloin ainejärjestö pysyy toi- mintakykyisenä. Ainejärjestöön kuuluminen on vapaaehtoista ja liittyminen yleensä vaatii liittymis- maksun, minkä lisäksi saattaa olla vuosittainen jäsenmaksu. Vastineeksi jäsenyydestään ainejärjes- töihin kuuluvat opiskelijat saavat usein etuja kyseisen ainejärjestön tapahtumissa, esimerkiksi hal- vemman sisäänpääsyn, ja muita etuja ainejärjestön kanssa yhteistyötä tekevissä baareissa, kuten il- maisen narikan. Tyypillisesti ainejärjestöön kuuluu vain sen edustaman opintoalan opiskelijoita, mutta joihinkin ainejärjestöihin voi liittyä myös muiden alojen opiskelijoita, mikäli kyseistä alaa opis- kelemattomien mahdollisuutta liittyä jäseniksi ei ainejärjestön säännöissä ole rajattu.

Jotkin ainejärjestöjen jokavuotiset juhlat ovat yleisesti tunnettuja opintoalasta riippumatta. Vuosi- kymmeniä samassa paikassa samaan vuodenaikaan järjestetyt juhlat ovat muodostuneet perinteeksi, ja niihin osallistuu paljon opiskelijoita eri aloilta. Tällaisien tapahtumien aikana kaupungin keskusta on täynnä eri värisiin haalareihin pukeutuneita ihmisiä kiertelemässä baareja, rasteja tai parveile- massa jonkun tietyn baarin edessä, mikä on yhteistyössä tapahtuman kanssa. Nämä ovat yleensä lu- kuvuoden alussa tai vappuna järjestettäviä suuria juhlia. Pyrin avaamaan nyt erilaisia poikkitieteelli- siä juhlaperinteitä yliopistossa, eli juhlia, joihin kuka tahansa opiskelija saa osallistua.

Approilla tavoitteena on kerätä leimoja eri baareista, joiden kanssa approjen järjestäjät ovat yhteis- työssä. Leiman saa baarista tai ravintolasta yleensä juomalla juoman, mutta joissakin tilanteissa leima on mahdollista saada ruokailemalla tai karaokea laulamalla. Useimmiten leimoja keräämällä saa

(14)

8

haalarimerkin kerättyjen leimojen määrän perusteella. Yleensä leimoja, eli käytännössä juomia, tulee saada approilla ainakin kuusi, mutta ”korkeammat” merkit voivat vaatia lähemmäs 20 leimaa. On olemassa myös täysin alkoholittomia approja, joissa leimat kerätään ruokaa tai alkoholitonta juomaa vastaan.

Rastitapahtumissa tai suunnistuksissa ympäri kaupunkia on erilaisia rasteja, joita kierrellään ryh- mänä. Jokaisella rastilla tulee suorittaa jonkinlainen tehtävä joukkueena. Tehtävän suorituksen jäl- keen rastin pitäjät antavat joukkueelle pisteet, joita yleensä voi nostaa lahjomalla tuomareita makei- silla, esityksillä, alkoholilla tai muilla tuomareita miellyttävillä asioilla. Eniten pisteitä kerännyt jouk- kue palkitaan yleensä jotenkin, esimerkiksi VIP-pöydällä illan jatkoilta tai tapahtumalipuilla.

Sitsit ovat virallisesti akateeminen pöytäjuhla, joissa ruokaan ei kuitenkaan välttämättä panosteta al- haisten lippuhintojen säilyttämiseksi. Sitseillä on yleensä teema, jonka mukaan osallistujien tulee pu- keutua. Sitsit ovat myös tunnettuja monista säännöistään, joita rikkomalla voi saada rangaistuksia illan kulusta vastaavilta toasteilta. Sitseillä lauletaan paljon juomalauluja, pidetään puheita ja järjes- tetään erilaisia kisoja pöytien välillä. Yleensä osallistuja voi tilata itselleen alkoholittoman menun, jolloin myös lipun hinta saattaa olla hieman alkoholillista menua halvempi.

Haalaribileet järjestetään yleensä yhden tai useamman baarin kanssa yhteistyössä. Haalaribileissä mennään haalarit päällä juhlimaan tiettyyn baariin tai yökerhoon. Yleensä haalaribileissä on jonkin teema ja osallistujat saavat bileistä haalarimerkin lipun oston yhteydessä. Baarissa on usein myös erilaisia haalaribileisiin liittyviä juomatarjouksia.

Ainejärjestöt myös järjestävät joitakin juhlia vain omille jäsenilleen. Vuosijuhlat ovat yleensä viral- lisimmat ainejärjestöjen järjestämistä juhlista. Vuosijuhlissa pukeudutaan paremmin ja syödään hy- vää ruokaa. Pääsymaksu usein heijastaa juhlien korkeampaa tasoa ja paikalla saattaa olla kutsuttuna yliopiston henkilökuntaa tai jo valmistuneita entisiä opiskelijoita. Vuosijuhlilla on yleensä myös jat- kot, joilla tunnelma rentoutuu. Lisäksi ainejärjestöillä voi olla yhteistyötä toisten yliopistojen saman alan ainejärjestöjen kanssa ja heillä voi olla joitakin yhteisiä tapahtumia.

Pienempiä ainejärjestöjen sisäisiä juhlia ovat esimerkiksi ainejärjestöjen pikkujoulut, vappujuhlat, peli-illat ja saunaillat. Jotkut ainejärjestöt järjestävät myös matkoja tai risteilyjä omille jäsenilleen.

Jokavuotisia fukseille järjestettäviä perinteitä ovat muun muassa haalarinkastajaiset ja tutustumisillat, joissa uusia opiskelijoita pyritään tutustuttamaan vanhempiin vuosikursseihin. Tällaisissa juhlissa

(15)

9

ainejärjestö saattaa tarjota jäsenilleen juomat ja ruuat ilmaiseksi ja mukaan pääsee ilman lippua.

Fukseille järjestettävissä tutustumistapahtumissa on yleensä mukana ainejärjestöön ottamisen rituaa- leja, kuten fuksikaste.

Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurissa on paljon yhteisön jäseneksi ottamisen rituaaleja jotka on kudottu kiinni erilaisiin ainejärjestöjen omanlaisuutta kuvaaviin juhlimisperinteisiin ja symbolei- hin (Koivisto, Komulainen, Räty & Vanhalakka-Ruoho 2017). Tullessaan Yliopistoon uusi opiske- lija päätyy keskelle täysin uutta kulttuuria, jossa on paljon vahvoja perinteitä. Lisäksi nuoret voivat aiheuttavat toisilleen sosiaalista painetta käyttäytyä juhlissa tietyllä tavalla (Mäkelä & Maunu 2016;

Mäkelä ym. 2010; Kunttu 1997). Raittiin opiskelijan voi olla vaikeaa pitää kiinni vakaumuksestaan tällaisessa ympäristössä, vaikka raittiiden nuorten määrä onkin kasvamassa (Kunttu, Pesonen &

Saari 2017). Vaikka kaikkiin aikaisemmin mainitsemissani perinteissä on mahdollista osallistua mukaan täysin alkoholittomana, alkoholin keskeisyyttä monissa näistä tapahtumista ei voi kieltää, ja se saattaa näkyä raittiiden opiskelijoiden kokemuksissa.

(16)

10

3 Teoreettinen viitekehys

Tässä luvussa esittelen tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen. Avaan tutkimukseni kannalta tärkeitä teoreettisia käsitteitä: sosiaalinen tila, normi ja kokemus.

Tässä tutkimuksessa käytän sosiaalisen tilan määrittelemiseen Henri Lefebvren klassikkoteoriaa, jonka hän on esitellyt teoksessa The production of space (1974). Lefebvren mukaan sosiaalinen tila luodaan tilassa tapahtuvien sosiaalisten käytäntöjen, kielen, itse tilan ja tilojen kontekstien avulla.

Tällainen tila koostuu kolmesta ulottuvuudesta. Nämä ulottuvuudet voidaan kiteyttää tarkoittamaan tilan sosiaalisia, esityksellisiä ja metaforisia ulottuvuuksia. (Lefebvre 1991: 68-92.) Pyrin selittämään nämä ulottuvuudet käyttämällä esimerkkinä tavallista työpaikan kahvihuonetta.

Tilan sosiaalinen ulottuvuus tarkoittaa sosiaalisia tapahtumia ja kanssakäymisiä, jotka luovat tilan omanlaisekseen (Emt). Kahvihuone on omanlaisensa tila juuri siellä tapahtuvan sosiaalisen kanssa- käymisen vuoksi. Kahvihuoneeseen kokoonnutaan juomaan päiväkahvia ja keskustelemaan esimer- kiksi viikonloppusuunnitelmista. Uskon, että tutkimuksessani alkoholin merkitys ilmaantuisi juuri tässä sosiaalisen tilan ulottuvuudessa juhlissa järjestettävien yhteisien ohjelmien ja pelien vuoksi, joi- hin kuuluu alkoholin kulutus. Lisäksi alkoholilla pyritään juuri rentouttamaan sosiaalista kanssakäyn- tiä juhlissa.

Tilan esityksellinen ulottuvuus kertoo siitä, miten tilaa esitetään ulospäin. Esimerkiksi kuvat tai kartat jostain tilasta kertovat tilan esityksellisyydestä, mutta myös se kuinka tila määritellään puheessa on osa tilan esityksellistä ulottuvuutta. (Emt.) Sama kahvihuone voidaan siis tässä ulottuvuudessa ku- vailla olevan kahdentoista neliön kokoinen huone, jossa on kahvinkeitin, jääkaappi ja mikroaaltouuni lounaan lämmittämistä varten.

Tilan metaforista ja symbolista ulottuvuutta kuvaavat ne mielikuvalliset määritelmät, jotka tilalle an- netaan (Emt). Esimerkiksi kahvihuonetta voidaan pitää lepäämisen ja voimien keräämisen paikkana.

Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurilla on monia metaforisia merkityksenantoja nuorten yhteis- hengen luomisesta stressin lievittämiseen.

Kaikissa edellä mainituissa ulottuvuuksissa on sosiaalinen puolensa: sosiaalinen ulottuvuus muodos- tuu kanssakäymisestä, esityksellisen ulottuvuuden mielikuvat tilasta jaetaan sosiaalisesti puheessa ja

(17)

11

metaforisen ulottuvuuden puolet taas tulevat ihmisten yhteisistä uskomuksista ja jaetuista käsityk- sistä. Nämä kaikki ulottuvuudet yhdessä voivat muodostaa kuvan äärettömän monimutkaisesta ilmi- östä, joka on sosiaalinen tila.

Edellä esitettyjen kolmen ulottuvuuden avulla pyrin määrittelemään, millainen sosiaalinen tila yli- opisto-opiskelijoiden juhlakulttuuri on raittiille opiskelijoille. Sosiaaliset tilat ovat olemassa rinnak- kain, päällekkäin ja sisäkkäin toistensa kanssa, minkä vuoksi ainejärjestön järjestämä juhla on täynnä erilaisia sosiaalisia todellisuuksia ja kokemuksia (Emt). Tahdon tutustua juuri absolutistien sosiaali- seen todellisuuteen ja heidän kokemukseensa.

Tuula Gordon, Janet Holland ja Elina Lahelma ovat kirjoittaneet teoksessaan Making Spaces: Citi- zenship and Difference in Schools (2000) kouluinstituution sisäisistä erilaisista koulun kulttuureista:

virallisesta, fyysisestä ja informaalista. Informaali koulukulttuuri on eräällä tavalla vastakohta viral- liselle koulukulttuurille ja se on enemmän oppilaiden välillä tapahtuvista asioista koostuva todelli- suus. Informaali koulukulttuuri sisältää luokkahuoneen oppimiseen liittymättömän kanssakäymisen, ja oppilaiden luomat tilat ja hierarkiat, jotka ovat jatkuvasti muokkautuvia. (Gordon, Holland & La- helma 2000: 101-135) Olen kiinnostunut opiskelijoiden toisille opiskelijoille järjestämästä juhlimi- sesta, niin sanotusta informaalista opiskelijakulttuurista, en yliopiston virallisemmista juhlista, kuten esimerkiksi väitöstilaisuuksista.

Normi tarkoittaa yksilöiden sisäistämiä ajattelutapoja tai sääntöjä, jota ylläpidetään ryhmän, yhteisön tai jopa kulttuurin tasolla (Alasuutari 1994, 47; Sulkunen 1998, 79). Normit synnyttävät sosiaalista painetta mukautua kanssaihmisten tekemiseen. Jos kuvitellaan, että alkoholin juominen on yliopisto- opiskelijoiden juhlakulttuurissa normatiivista, voimme olettaa, että tämä luo jonkinlaisia sosiaalisia paineita niille, jotka eivät käytä alkoholia. Esimerkiksi aikaisemmin viittaamassani tutkimuksessa alkoholia käyttämättömät saattoivat jättää tulematta opiskelijatapahtumiin juuri siksi, että he eivät juoneet alkoholia (Savolainen ym. 2016). Toinen seuraus voi olla se, että raittiutta joudutaan selitte- lemään tilanteissa, joissa muut juovat (Mäkelä, Mustonen & Tigerstedt 2010, 178). Tutkimukseni pyrkii vastaamaan siihen, pidetäänkö alkoholin juomista yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin sosiaalisessa tilassa normatiivisena.

Kokemus on tutkimuskohteena hyvin monimuotoinen. Kokemus on yhtä aikaa subjektiivista ja hen- kilökohtaista, mutta myös yhteisöllisesti jaettua (Backman 2018, 26-27; Laine 2010, 30). Timo Laine puhuu kokemuksen tutkimuksesta fenomenologisin ottein artikkelissaan Miten kokemusta voidaan

(18)

12

tutkia? Fenomenologinen näkökulma (2010). Kokemus syntyy ihmiselle ärsykkeestä, joka tulee hä- nen ulkopuoleltaan. Kokemus muodostuu aina suhteessa omaan todellisuuteemme ja on sitä kautta hyvin yksilöllinen asia. Se millaisen merkityksen annamme asioille ja ärsykkeille ympärillämme, vai- kuttavat siihen millaisen kokemus meille tulee noista asioista. Toisaalta merkitykset, jotka annamme asioille, ovat vahvasti sidoksissa ympäristöömme ja kulttuuriimme, joten kokemus ei olekaan niin subjektiivinen mitä aluksi voisi luulla. (Laine 2010.) Juuri merkityksien kautta kokemuksemme muuttuvat enemmän yhteisön määrittämiksi kuin yksilöllisiksi. Voimme sanoa, että kokemus ja mer- kitys ovat kiinteässä suhteessa toistensa kanssa. Kulttuurin luoma merkitys alkoholin kulutukselle voi siis vaikuttaa kokemuksiin, joita absolutisteilla on yliopiston juhlakulttuurista. Jos Alkoholin kulutus on normi ja sen merkitys juhlinnassa suuri, vaikuttaa se vääjäämättä myös niihin ihmisiin, jotka eivät sitä juo. Normien, sosiaalisten paineiden ja kokemusten kautta voin pohtia kuinka alkoholittomuus vaikuttaa absolutistien sosiaalisiin suhteisiin.

(19)

13

4 Tutkimuskysymys

Tässä tutkimuksessa keskityn raittiiden kokemuksiin yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurista ja nostan heidän tarinansa esille. En ole tutkimassa heidän syitään olla juomatta tai heidän mielipiteitään alkoholista, vaan sitä millainen ympäristö yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuri on ihmisille, jotka eivät juo alkoholia. Tutkimuskysymykseni on:

Miten raittiit opiskelijat kokevat yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin sosiaalisena tilana?

Alkoholin käyttö on perinteistä nuorten sosiaalisessa kanssakäymisessä (Kunttu 1997; Mäkelä ym.2010; Maunu 2012). Tämän lisäksi alkoholin juomiseen koetaan painetta muiden juhlijoiden toi- mesta (Mäkelä & Maunu 2016; Borsari &Carey 2001). Hypoteesini on, että raittiit opiskelijat tuntevat ulkopuolisuuden tunteita sen seurauksena, että he eivät juo alkoholia. Voi olla, että heidän on myös vaikeampaa päästä osaksi ainejärjestön sosiaalisia verkostoja verrattuna alkoholia juoviin opiskeli- joihin. Useimmissa fuksivuoden tutustumistapahtumissa ainejärjestöt tarjoilevat alkoholia juuri tun- nelman rentouttamiseksi. Joillekin uusille opiskelijoille alkoholin läsnäolo saattaa kuitenkin olla enemmän heidän tunnelmaansa kiristävä tekijä, tai jopa syy jättäytyä pois koko tapahtumasta.

En kuitenkaan väitä, että kaikki raittiit opiskelijat tahtoisivat eristää itsensä kaikista alkoholillisista tapahtumista, sillä on paljon ihmisiä, joille alkoholin juomattomuus on vain itseä koskeva henkilö- kohtainen valinta. Kuitenkin kulttuurissa, jossa alkoholin kuluttaminen on yhtä keskeistä kuin yli- opisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurissa, myös vain itseä koskevilla valinnoilla on seurauksia, vaikka ne vaikeasti erotettavissa olisivatkin. Eräänlaisia pieniä erontekoja, hieman erilaista kohtelua ja vähän omanlastaan suhtautumista raitista opiskelijaa kohtaan saattavat luoda kokonaisuuden eri- laisuuden kokemuksesta.

(20)

14

5 Tutkimuksen toteutus

Tämän luvun ensimmäisessä alaluvussa esittelen, kuinka tutkimukseni aineiston keruu tapahtui. Toi- sessa alaluvussa pohdin tutkimukseni eettisiä kysymyksiä haastateltavieni kannalta.

5.1 Aineiston keruuprosessi

Raitis ihminen määritellään usein sen mukaan, onko henkilö ollut juomatta alkoholia jonkun tietyn ajan, mutta tässä tutkimuksessa en ryhtynyt kyselemään raittiiden alkoholinkulutushistoriasta. Haas- tateltavia etsiessäni kuvailin tutkimustani alkoholia käyttämättömien kokemusten tutkimukseksi, jo- ten tutkimukseeni hakeutuneet ihmiset tunnistivat itsensä haastattelukutsusta. Määrittelen raittiin opiskelijan tässä tutkimuksessa siis informanttikeskeisesti, eli tutkimukseeni osallistuvat ihmiset määrittelivät itsensä raittiiksi.

Keräsin aineistoni haastattelemalla kymmentä itsensä absolutistiksi1 määrittelevää opiskelijaa ke- väällä 2020. Mainostin (liite 3) tutkimustani ensin Itä-Suomen yliopiston Yammerissa, sekä Face- book sivulla. Minuun otti yhteyttä 10 tutkimuksesta kiinnostunutta osallistujaa. Lähetin heille kaikille tutkimustiedotteen, jossa selitettiin tarkemmin tutkimukseni tarkoituksen ja aineistonkeruutavan luonteen. Ennen jokaista haastattelua pyysin vielä erikseen kaikilta osallistujilta suullisen suostumuk- sen tutkimukseeni, joka nauhoitettiin haastattelujen alkuun. Tein ensimmäisen haastattelun helmi- kuussa ja viimeisen toukokuussa. Alun perin pyrin siihen, että tapaisin kaikki haastateltavat kasvok- kain, mutta Covid-19-pandemian vuoksi viimeiset haastattelut tehtiin Skypen välityksellä.

Haastattelurungon (liite 1) laadin Lefebvren sosiaalisen tilan teoriassa esitettyjen ulottuvuuksien sekä omien opiskelijajuhlakulttuurikokemusteni pohjalta. Käytännössä haastattelurunkoni koostui kol- mesta teemasta: 1. millainen on yliopiston juhlimiskulttuuri?; 2. miten alkoholi tai alkoholittomuus muokkaa/tuottaa sosiaalisia suhteita?; ja 3. millainen paikka yliopiston juhlakulttuuri on absolutis- tille sosiaalisena tilana?. Ensimmäisen teeman tarkoituksena oli saada selville haastateltavien oma

1Muutin kirjoitusprosessin aikana terminologiaani hieman. Kun aikaisemmin kuvailin haastateltaviani abso- lutisteiksi, kuvaan heitä lopullisessa työssäni raittiiksi opiskelijoiksi. Tein tämän muutoksen lähinnä absolu- tismi-termiin liittyvän ehdottomuuden vuoksi. Lisäksi opiskelija loppuliite painottaa tutkimuskohteeni olevan juuri yliopisto-opiskelijoita.

(21)

15

käsitys siitä, millaiseksi he kokevat yliopiston juhlimiskulttuurin ja millä tavalla he itse määrittelisivät sen. Toisen teeman tarkoitus oli selvittää haastateltavien sosiaalista elämää ja alkoholin käyttämättö- myyden vaikutusta siihen. Kolmannen teeman tarkoitus oli yhdistää ensimmäinen ja toinen teema, ja selvittää millaisena paikkana yliopiston juhlimiskulttuuri avautui haastateltaville, eli kuinka he koki- vat heitä kohdeltavan juhlien järjestäjien ja osallistujien toimesta. Näiden osioiden lisäksi kysyin haastattelun alussa kaikkien haastateltavien perustiedot ja haastattelun lopuksi heidän omia ajatuksi- aan. Viimeisillä kysymyksillä pyrin saamaan esille haastateltavien omia ajatuksia siitä, millainen hei- dän mielestään on hyvä juhla ja millä tavalla he kehittäisivät juhlimiskulttuuria, jos voisivat. Haas- tattelurunko oli lopulta hyvin lyhyt ja hyvin avoin, joten suunnittelin joitakin apukysymyksiä itselleni, joita en kuitenkaan kysynyt kaikissa haastatteluissa.

Haastattelujen kestot vaihtelivat puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Haastateltavat saivat puhua vapaasti mielipiteistään ja ajatuksistaan kysymysrunkoni ohjatessa keskustelua. Kysyin myös paljon jatkokysymyksiä aiheista, joita ei välttämättä ollut haastattelurungossani, mutta jotka tulivat esille haastateltavilta. Lisäsin joitakin teemoja kysymysrunkooni niiden toistuvuuden vuoksi, sillä useampi haastateltava oli ottanut ne esille ja koin ne jälkikäteen mielekkäiksi. Lisäsin kysymykset verkostoi- tumisesta esimerkiksi vasta toisen haastattelun jälkeen ja kysymyksen sukupuolen vaikuttamisesta absolutismiin lisäsin haastattelun 5 jälkeen. Toisaalta jotkut apukysymyksistä eivät toimineet haas- tatteluissa, joten osa niistä jäi pois haastatteluiden edetessä.

Litteroin haastatteluni kesä- ja heinäkuussa 2020 analysoitavaan muotoonsa. Kirjoitin haastattelut puhtaaksi säilyttäen ihmisten omat murteet ja puhetavat pitääkseni haastateltavieni puheen mahdolli- simman alkuperäisessä muodossa. Poistin kuitenkin esimerkiksi joitakin sanoja, jotka toistuivat monta kertaa peräkkäin tai muuta toistoa tekstin selventämiseksi. Koen tämän olevan perusteltua sillä analyysitapani ei vaadi litteroinnin täydellisyyttä, sillä en tutki millä tavalla haastateltavani asioista puhuivat, vaan puheen sisältöä. Litteroitua aineistoa syntyi lopulta 88 sivua (kirjainkoko 12, riviväli 1,15).

(22)

16

5.2 Tutkimuseettiset kysymykset

Luottamuksen rakentaminen on keskeistä haastatteluaineiston keräämisessä. Haastattelijan tulee ker- toa todenmukaisesti siitä mihin haastatteluja käytetään ja mikä niiden tavoite on (Ruusuvuori &Tiit- tula 2005, 41). Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen en- nakkoarviointi Suomessa (2019) -ohjeistuksessa painotetaan, että tutkimukseen osallistuvilla pitää olla oikeus olla osallistumatta, lopettaa osallistuminen ja saada tietoa tutkimuksesta missä tahansa tutkimuksen vaiheessa (Kohonen, Kuula-Luumi & Spoof 2019). Jokainen haastateltavani osallistui haastatteluun omasta tahdostaan ja ennen jokaista haastattelua luin heille ennalta kirjoitetun lausun- non, jossa painotin heidän vapaaehtoisuuttaan osallistua tutkimukseeni. Kysyin myös jokaiselta haas- tateltavalta suullisen luvan käyttää heidän haastatteluitaan tutkimukseni aineistona. Lisäksi muistutin heitä siitä, että he saavat lopettaa haastattelun koska tahansa. Minulle oli tutkijana tärkeää tehdä haas- tateltavien olo mukavaksi haastattelun aikana ja yleensä haastattelut pidettiinkin tyhjissä huoneissa, joissa kukaan ei voinut kuunnella keskustelujamme. Vastasin myös rehellisesti kaikkiin kysymyksiin mitä haastateltavilla saattoi olla tutkimuksestani.

Nauhoitin haastattelut yliopistolta lainaamalleni erilliselle nauhoituslaitteelle. Siirsin äänitteet haas- tattelujen jälkeen tietokoneeni työpöydälle ja poistin haastattelut laitteelta. Poistin haastatteluiden ää- nitallenteet kokonaan vasta tutkimuksen valmistuttua mahdollistaakseni tutkimusraportissa käytettä- vien aineisto-otteiden tarkastuksen. Äänitteet olivat ainoa paikka erillisen paperilla pitämäni listan lisäksi missä haastateltavien oikeat nimet olivat, joten en säilyttänyt haastatteluiden äänitteitä missään vaiheessa kännykässäni tai pilvipalveluissa. Äänitteet olivat litterointiprosessin aikana väliaikaisesti tietokoneeni työpöydällä, joka on suojattu Avast Antivirus ohjelmalla ja myöhemmin erillisellä muis- titikulla, jota säilytin kotonani.

Haastatteluiden anonymisoiminen tarkoittaa käytännössä kaikkien sellaisten tietojen poistamista joi- den avulla haastateltava voitaisiin tunnistaa (Valaranta 2019). Eräs keskeinen eettinen kysymys haastattelututkimuksessa on tutkimukseen osallistuneiden henkilöllisyyden suojaaminen lopulli- sessa työssä (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 17). Muutin haastateltavien nimet koodeiksi, joissa näkyi haastateltavan ikä, sukupuoli ja yliopistossa opiskeltu aika. Myöhemmin annoin haastateltavilleni täysin uudet ja sattumanvaraiset nimet, joista pystyi päättelemään vain haastateltavan sukupuolen.

Alkuperäisten asuinpaikkakuntien ja nykyisen ainejärjestön lisäksi poistin joitakin erityisen tunnis- tettavia yksityiskohtia. Poistin litteraatioista joitakin tiettyihin tiedekuntiin yhdistettäviä tekijöitä,

(23)

17

mutta joitakin suurempia juhlia, kuten Talvipäivät, jätin anonymisoimatta suuren osallistujamäärän ja juhlimisperinteen keskeisyyden perusteella. Jätin litteraatioihin myös joitakin muita suurempia juhlia, kuten 8-approt tai Vappuleijonan metsästyksen, joihin osallistuu useita satoja opiskelijoita eri ainejärjestöistä ja korkeakouluista vuosittain. Pienemmät tapahtumat, kuten jonkin ainejärjestön järjestämät tunnistettavat sitsit poistin aineistosta. Täydellinen aineiston anonymisointi niin että haastateltavat eivät tunnistaisi edes itseään ei ollut mahdollista henkilökohtaisten tarinoiden vuoksi, mutta ulkopuoliset henkilöt eivät voi tunnistaa haastateltavia. Lisäksi pyrin siihen, että en valinnut lopulliseen työhöni sellaisia tekstiotteita joista olisi voinut päätellä osallistujan identiteettiä tarkem- min.

(24)

18

6 Analyysityökalut

Tässä luvussa kerron millä teoreettisilla työkaluilla kävin aineistoni läpi. Olen avannut analyysita- pani, mutta myös tarkemmin konkreettisemmat toimeni siitä miten analyysi eteni.

6.1 Teoriaohjaava sisällönanalyysi

Tutkimukseni on toteutettu teoriaohjaava sisällönanalyysin keinoin, eli osittain aineistolähtöisen si- sällönanalyysin menetelmin, mutta teorian avustuksella. Tällaisessa tutkimustavassa käytetään käy- tännössä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä analyysin alussa.

Jouni Tuomi ja Anneli Sarajärvi kuvaavat aineistolähtöisen sisällönanalyysin perustuvan tutkijan päättelykykyyn ja tulkintaan, jossa tavoitteena on tehdä aineistosta lähtöisin teoreettinen kuva tutkit- tavasta ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 122-127). Aineistolähtöinen sisällönanalyysi keskittyy ai- neistoon ja lähtee rakentamaan tutkimuksen tuloksia alhaalta ylöspäin, aineistosta kohti teoriaa (Es- kola & Suoranta 1998,19). Haastatteluilla kerätty aineisto on laaja, mutta samalla haastateltavien määrä on vähäinen, jolloin tutkimuksen tulokset eivät ole laajasti yleistettävissä. Vaikka tutkimukseni tulokset eivät ole tilastollisesti merkittäviä tai laajasti yleistettäviä, tavoittaa tutkimukseni haastatte- lemieni ihmisten kokemukset heidän omasta näkökulmastaan käsin. Toivon näiden kokemusten avaa- van laajempaa yhteiskunnallista keskustelua aiheen ympärillä sekä tarjoavan samaistumiskohteen korkeakoulujen raittiille vähemmistölle.

Käytännössä aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä on kolme päävaihetta: 1. aineiston pelkistämi- nen, 2. aineiston ryhmittely ja 3. teoreettisten käsitteiden luominen (Miles & Huberman 1994 sit.

Tuomi & Sarajärvi 2018, 122). Teoriaohjaava sisällönanalyysi eroaa tästä siten että vaiheessa 3. ote- taan mukaan jo valmiit teoriapohjaiset käsitteet. Käytännössä sekä aineistolähtöisyys että teoria vai- kuttavat analyysiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 133.) Eli kun aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä pyrittäisiin luomaan kokonaan uudet käsitteet, tässä tutkimuksessa käytetään valmiita käsitteitä, eli Henri Lefebvren teoriaan sosiaalisesta tilasta.

Ensimmäisenä tutustuin haastatteluihin syvällisesti. Koska tein haastatteluni itse ja litteroin ne itse, kuuntelin nauhoitteet ja luin litteroidut tekstini useaan kertaan, samalla saaden hyvän kuvan yli 80

(25)

19

sivua sisältävästä aineistostani. Toisen vaiheen, eli aineiston ryhmittelyn tein käyttäen hyväkseni AT- LAS.ti-ohjelmaa. ATLAS.ti on laadullisten aineistojen analysointia helpottamaan luotu ohjelma.

ATLAS.ti helpotti erityisesti teemoittelua, sillä minulla oli 88 sivua analysoitavaa aineistoa. Vanhan- aikaisen värikoodauksen ja alleviivauksen sijaan koodasin ohjelmaan ilmiöitä kuvaavia koodeja, joi- den avulla sain yhdisteltyä kaikki samaa teemaa käsittelevät aineistokatkelmat saman otsikon alle.

Lisäksi saman lainauksen lisääminen useaan eri koodiin oli paljon helpompaa. Loin ohjelman avulla listat kaikista aineistokatkelmista, joka oli lopulta 73 sivua pitkä. Sama lainaus saattoi sisältyä use- ampaankin koodiin, minkä vuoksi listoista tuli varsin pitkä kokonaisuus. Pystyin ohjelman avulla myös luomaan kuvaajan siitä, kuinka koodit jakautuivat aineistossa teemojen kesken.

6.2 Teemoittelu ja tyypittely

Käytin analyysimenetelminäni aineiston teemoittelua ja tyypittelyä, jotka ovat hyvin yleisiä laadulli- sen tutkimuksen analysointivälineitä. Kokemusta tutkiessa on muistettava, että tutkittava kokemus ei ole ainoa oikea, eikä yhtään enempää tai vähempää totta kuin muut mahdolliset kokemukset, joita aineisto ei pitänyt sisällään (Saresma 2010, 60-62). Analysoin aineistoni siten, että ensin nostin kaikki aineistossa havaitsemani tutkimuksen kannalta kiinnostavat kokonaisuudet esille. Prosessi oli paina- vasti aineistolähtöinen, jolloin voimme nähdä tutkimuksen lopputuloksissa mahdollisimman moni- muotoisen, ja samalla realistisen esityksen raittiiden opiskelijoiden kokemuksista yliopiston juhlimis- kulttuurista.

Aloitin aineistoni käsittelyn siis teemoittelulla. Teemoittelussa aineistosta eritellään tutkimuksen kan- nalta mielenkiintoinen aines, joka sen jälkeen ryhmitellään erilaisien aiheiden eli teemojen alaisuu- teen (Tuomi & Sarajärvi 2018). Teemoittelu oli käytännössä työkalu, jolla erittelin aineistostani mer- kityksellisen tekstin analysointia varten. Teemoittelun yhteydessä kaikki tutkimuksen kannalta turha data karsiutui pois analysoitavan aineiston joukosta.

Teemoitellessani aineistoani huomasin tekstissä monenlaisia mielenkiintoisia teemoja. Lähdinkin liikkeelle niin, että aina törmätessäni johonkin mielestäni mielenkiintoiseen kokonaisuuteen, loin sille oman koodin, jonka alle ryhdyin keräämään haastatteluotteita. Ensimmäisen aineiston läpikäynnin jälkeen minulla oli 12 koodia. Päätin ottaa ohjenuorakseni Lefebvren kolme sosiaalisen tilan ulottu- vuutta ja käyttää niitä isompina kokonaisuuksina, joiden alle pystyisi keräämään pienempiä

(26)

20

koodiryhmiä. Tein tämän helpottaakseni aineistosta nousseiden koodien ryhmittelyä, mutta itse teks- tistä noussut aines oli tekstistä orgaanisesti noussutta.

Kolmesta sosiaalisen tilan ulottuvuudesta Tilan sosiaalinen ulottuvuus sisälsi selvästi eniten aineis- toa, kun taas Tilan esityksellinen ulottuvuus ja Tilan metaforinen ja symbolinen ulottuvuus pysyivät itsessään hallittavina teemakokonaisuuksina. Lopullisessa työssä Tilan esityksellinen ulottuvuus muuttui Juhlan esityksellisesksi ulottuvuudeksi ja Tilan metoforinen ja symbolinen ulottuvuus muuttui Juhlien symboliseksi ulottuvuudeksi. Koska Tilan sosiaalinen ulottuvuus oli liian suuri kokonaisuus itsessään ollakseen yksi teema, jaoin sen kolmeen pienempään teemaan: Sosiaaliset suhteet osana juhlimista, Raittiisiin opiskelijoihin suhtautuminen juhlissa, ja Raittiiden opiskelijoiden omat koke- mukset. Nämä kolme teemaa yhdessä luovat nyt aineistossani Tilan sosiaalisen ulottuvuuden.

Lopulta päädyin siis viiteen eri teemaan: Juhlien esityksellinen ulottuvuus, Juhlien symbolinen ulot- tuvuus, Sosiaaliset suhteet osana juhlimista, Raittiisiin opiskelijoihin suhtautuminen juhlissa, ja Rait- tiiden opiskelijoiden omat kokemukset. Koodit jakautuivat näiden teemojen alle alla olevan kuvan (KUVIO 1.) mukaisesti.

KUVIO 1. Aineiston koodien jakautuminen teemojen kesken

Tyypittelyn avulla teemoista muodostetaan ns. ideaaleja malleja, tyyppejä, joita kuitenkaan ei esiinny sellaisenaan todellisuudessa, sillä ne ovat vain yleistyksiä (Tuomi & Sarajärvi 2018). Analyysini lo- pussa yhdistelin teemat tyypeiksi, jotka kuvaavat erilaisia absolutistien kokemustyyppejä yliopiston

(27)

21

juhlimiskulttuurista. Tyypittely sopii hyvin tarinallisten aineistojen analysointiin, sillä sen avulla voi esittää tarinallisia kokonaisuuksia, mutta ongelmaksi saattaa koitua yksilön kokemuksen monimuo- toisuuden pelkistäminen yksinkertaisiin kaavoihin (Hänninen 2000, 33). Tyypittely on siis malli, jonka tehtävä on esittää helposti ymmärrettävä, yksinkertaistettu versio todellisuudesta (Metsä- muuronen 2001, 27). Haastatteluissa esille tulleista tarinoista sain yhdisteltyä eräänlaiset mallitarinat, joiden sisältö on kokemustyypit. Tyypeistä tulee siis muistaa se, että mikään näistä niistä ei tule ku- vaamaan kenenkään aineistoni haastateltavan mielipidettä täysin, vaan ne ovat yksinkertaistettuja malleja heidän erilaisista kokemuksistaan.

Kirjoittaessani tulososioon teemoittelun tuloksia käytin paljon sitaatteja konkretisoimaan jäsente- lyäni. Useat sitaateista olivat useammassa koodissa, joten kirjoitusprosessin aikana minun tuli siis tarkistaa, että en käyttänyt samaa lainausta moneen kertaan eri teemoja selittäessäni. Tyypittelyssä päädyin luomaan kolme kokemustyyppiä käyttäen hyväkseni kolmea viimeistä teemaa, jotka muo- dostavat yliopiston juhlimiskulttuurin sosiaalisen ulottuvuuden, eli Sosiaaliset suhteet osana juhli- mista, Raittiisiin opiskelijoihin suhtautuminen juhlissa, ja Raittiiden opiskelijoiden omat kokemukset.

Näistä teemoista löytyvistä suhtautumistavoista ja kokemuksista tehdään yhdistelemällä kokemus- tyypit.

Ensiksi kävin läpi kolmea viimeistä teemaa ja poimin sieltä erilaisia suhtautumistapoja yliopiston juhlimiskulttuuriin. Karkeasti minun oli helppo luoda positiivisen suhtautumisen, neutraalin suhtau- tumisen ja negatiivisen suhtautumisen tyypit. Kaikissa teemoissa oli aineksia näihin kolmeen tyyp- piin, ja esimerkiksi Raittiisiin opiskelijoihin suhtautuminen juhlissa oli jo pitkälti jaettu positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin suhtautumistapoihin.

Ensin erittelin nämä suhtautumistavat omille tiedostoilleen ja sitten kirjoitin kaikista alustavat ana- lyysit, jotka pyrin muodostamaan yhden kokemuksen muotoon. Näistä kokemuksista tuli hyvin kär- jistettyjä, mutta ne kuvaavat ääriesimerkkejä erilaisista kokemuksista. Ne ovat eräänlaisia erimerkki- tarinoita keksitystä henkilöstä, johon kiteytän siihen tyyppiin kuuluvat puolet. Kokemuksia muovaa- vat ympäristö ja siellä olevat ihmiset. Pyrin pitämään itse toimijan asenteet ja luonteen mahdollisim- man neutraalina, ja näyttämään vain ympäristön vaikutuksen.

Huomasin pian, että neutraalin kokemustyypin tärkein tekijä oli juomattomuuden niin sanottu näky- mättömyys. Tämän mahdollisti sekä juhlien järjestäjät mutta vielä enemmän seura, jossa absolutisti liikkui ja juhli. Näkymättömyydellä tarkoitan sitä, kun juhlissa raittiin opiskelijan juomattomuus ei

(28)

22

tullut esille, ja siten hän oli täsmälleen samalla viivalla muiden juhlijoiden kanssa. Kahdessa muussa tyypissä absolutismi oli paljon näkyvämpää, mutta toisessa tyypissä se johti hyviin tuloksiin toisessa huonompiin. Lopulta nimesin tyyppini seuraavasti: Raitis juhlija, Ulkopuolinen raitis ja Näkymätön raitis.

(29)

23

7 Analyysi: Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin teemat ja tyypit

Tässä luvussa esittelen ensimmäisenä teemoitteluprosessini. Käytin jokaisessa teemassa esimerkin- omaisesti haastatteluotteita tekemistäni haastatteluista konkretisoimaan tekstiä. Toisessa alaluvussa esittelen tyypittelyni.

7.1 Teemat: aineisto puhuu

Teemoja on yhteensä viisi, ja ne ovat muodostuneet Lefebvren sosiaalisten ulottuvuuksien pohjalta, joissa sosiaalinen ulottuvuus on jaettu kolmeen osaan. Haastateltavat esiintyvät haastattelukatkel- missa pseudonyymeillä ja haastattelijan puheenvuorot on merkattu minun nimeni ensimmäisellä kir- jaimella.

7.1.1 Juhlien esityksellinen ulottuvuus

Tässä teemassa käsittelen yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin esityksellistä puolta, eli sitä millaisia juhlat ovat konkreettisemmin ja millä tavalla niiden sisältö esitetään. Millainen koko- naisuus yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuri on haastattelujen mukaan ja kuinka he jäsensi- vät sitä? Missä juhlat pidetään, mitä juhlissa tapahtuu ja millaisia erilaisia juhlia on?

Annika

Annika: ”No se ehkä jakautuu vähä sellasiin virallisempiin juhliin jos olis vaikka vuosijuhlia ajattelee, ja sit on tällasii, vaikka ainejärjestön sitsejä ja tämmösiä vuosittaisia approja ja muita mitä on. Jakaisin silleen ehkä, viralliset ja vähä epävirallisemmat.”

S: ”Hmm, joo. Millä tavalla se virallinen ja epävirallinen eroaa toisistaan?”

Annika: ”No ne viralliset on vähä ehkä silleen juhlallisempia, niihin liittyy vaikka ruokaa ja jotain puheita. Vaikka musiikkia jos miettii vuosijuhlia nii siellä saattaa olla vaikka bändi, ja sitte taas tällaset epävirallisemmat nii ne on sitten vähän mitä ne on että, jos on approt nii sitte mennään vaan tuolla baareissa. No ehkä enemmän silleen ne näyttäytyy itelle enemmän sellasina humalahakusina. Että tää on ehkä silleen ero, miten nään.”

(30)

24

Marika

S: ”Okei. Kuinka suuri rooli siun mielestä alkoholilla on yliopiston juhlissa?”

Marika: ”No se nyt riippuu taas siit juhlasta et kyl sitseillä on aika suuri rooli tai jos on jotkut tällaset illanistujaiset tai on näitä saunailtajuttuja nii niissä on yleensä aika suuri rooli. Mut sitte taas ku on sellasia isompia missä on poikkitieteellisesti ihmisiä ja tällästä nii siellä ei kukaan ehdi vahtia sitä. Mutta sitseillä kaikki näkee mitä sä juot ja jossain pieni- muotosemmassa tapahtumassa kaikki näkee että mitä sä kaadat suuhus nii sit se voi olla vähä semmonen sinänsä suurempi merkitys sillon.”

S: ”Elikkä tämmösissä isommissa voi mennä vaan massan mukana ja ketään ei enempää kiinnosta?”

Marika: ”Niin. Ja ei siellä kukaan ehdi kattomaan ja eihän ne tiedä et jos mä nyt otan veden et oonko mä siellä edellisellä tiskillä ottanu jotain muuta tai mitään tällästä. Et kyllä mä oon huomannu sen jossain approilla että ei niitä kiinnosta siinä vaiheessa koska ne ei tiiä mitä mä oon tehny siinä aikasemmin mut sit jos ne on siellä sitseillä kattonu mua koko illan sit se on vähä suurempi merkitys koska ne pystyy näkemään kaiken mitä sä juot siinä illan aikana.”

Haastatteluissa yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuriin liitettiin juuri ainejärjestöjen järjestämät opiskelijajuhlat, kuin myös ainejärjestön virallisemmat vuosijuhlat juhlia, joissa yliopiston henkilö- kunta olisi mukana. Haastattelujen mukaan yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin voi jakaa eri- laisiin juhliin sen mukaan kuinka iso juhla on ja miksi juhla järjestetään. Esimerkkiotteissa Annika toi esille sen kuinka virallisemmat juhlat näyttäytyvät rauhallisempina ja vähemmän humalahakuisia verrattuna vapaamuotoisempiin juhliin, joissa kierrellään vain baareja. Esimerkiksi ainejärjestön vuo- sijuhlia pidettiin virallisempina juhlina, joissa tunnelma oli rauhallisempi verrattuna muihin vuosit- tain järjestettäviin enemmän rentoutumiseen tähtääviin juhliin, kuten alkusyksyn tutustumisbileisiin.

Toisaalta suuri ero nähtiin myös pienten illanistujaisten/saunailtojen ja suurempien poikkitieteellisten bileiden välillä. Illanistujaisissa oli vähemmän väkeä ja kaikki olivat yleensä samasta ainejärjestöstä, jolloin kaikki ainakin jokseenkin tiesivät toisensa, kun taas suurissa bileissä suuret joukot opiskeli- joita liikkuivat joko approjen tai kaupunkisuunnistuksen vuoksi kaupungilla. Marika ottaa esille sen, että suurissa juhlissa, joihin osallistuu opiskelijoita useista tiedekunnista, alkoholin juominen on helppo sivuttaa suuressa ihmisjoukossa, missä kukaan ei kiinnitä yksilöön huomiota.

Elina

S: ”Millä tavalla sie kuvailisit omin sanoin yliopiston juhlimiskulttuuria?”

Elina: ”No kyl mä sanosin että onhan se aika alkoholipainotteinen ja tosi usein jos on jo- tain juhlii nii kyl siihen alkoholi helposti liittyy. Et tavallaan on ollu sellasiiki tilaisuuksii mihin on menny vähä silleen et okei, pidetään kivaa ja sit siellä ollaanki juotu. Tai ei se nyt oo haitannu, mutta sinne on lähteny lähtökohtasesti silleen että tää on varmaan tämmönen

(31)

25

hengailu, mutta sitten, että se vaan jotenki tuppaa siellä paljon olemaan. En kiellä että ei olis tapahtumia missä ei juotas, mutta kyllä se on aika vahva se elementti.”

Mika

S: ”Aivan. Miten suuri rooli alkoholilla on siun mielestä yliopiston juhlimiskulttuurissa?”

Mika: ”No toi on ehkä vähän vaikea kysymys ku miettii miten sen määrittelee, koska kuiten- kin niissä tapahtumissa usein tavataan sen tietyn porukan kanssa etukäteen ennen sitä ta- pahtumaa, ja ollaan yhessä ja jotkut saattaa alotella siinä ja sit tavallaan tulee pikkuhiljaa se alkoholi mukaan siihen juttuun. Mutta kyllä se niinkun 95% kuuluu siihen että ne menee yhdessä se juhlinta ja alkoholi että se kuuluu siihen kulttuuriin. Mutta siinä on kyllä muu- taki tekemistä ja yhessäoloa on siinä muutakin kun se alkoholi.”

S: ”Eli järjestetäänkö se tapahtuma jonkun toisen asian ympärille mutta alkoholi on siellä mukana?”

Mika: ”Nii, se on niinkun käsi kädessä. Ihan sama ku sul on housut jalassa nii se alkoholi on mukana siin tapahtumassa. Et se on kyllä ehkä hyvä vertauskuva.”

Useimmat haastateltavat liittivät alkoholin yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuriin sen olennai- sena osana. Vaikka erilaisia tapahtumia järjestetäänkin, joissa alkoholia ei käytetä tai illanvieton tar- koitus on jokin muu muin alkoholin kulutus, nähtiin alkoholi tärkeänä osana juhlia suurimmassa osassa juhlista. Haastatteluotteessa Elina muistelee sitä, kuinka hän on tullut paikalle tapahtumiin, joissa ei tiennyt alkoholia nautittavan. Vaikka hän ei kiellä, että alkoholittomia tapahtumia olisi, hän tunnistaa alkoholin kulutuksen olevan yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurissa vahva elementti.

Erityisesti sitsit ja approt nähtiin alkoholikeskeisinä juhlina, vaikka niissäkin on alkoholiton vaihto- ehto osallistua. Mikan mukaan alkoholi liittyy selvästi suureen osaan juhlista, vaikka juhlat olisivat- kin rakennettu muiden asioiden ympärille. Juhlimisen tilassa ollaan siis yhdessä ja kokoonnutaan jonkun muun teeman kuin alkoholin vuoksi, mutta alkoholi on kuitenkin usein mukana tapahtumissa, vähän kuin mausteena tai lisänä. Monissa juhlissa, joissa painopiste näennäisesti oli jossain muualla, kuten esimerkiksi liikuntailtapäivinä, oikea painopiste annettiin jatkoille, jotka järjestettiin baareissa tai yökerhoissa.

Jere

S: ”Mutta yleisesti ku sie oot käyny noin paljon, nii onko ikinä alkoholittomia tapahtu- mia?”

Jere: ”No siis muutama. Ei niitä ihan kauheesti oo. Mutta siis ISYY:n tapahtumat on aina lähtökohtasesti alkoholittomia ja ainejärjestöt järjestää aina välillä holittomia tapahtumia.

Ehkä sillä mentaliteetilla että omat pullot mukaan. Ja se on ehkä se ajatus siinnä, kun olen mukana vähä tossa ainejärjestöhommassa sisällä nii silleen tiiän ainaki omasta ainejärjes- tössä miten siellä ajatellaan, että useimmat tapahtumat mitä meidän ainejärjestölle

(32)

26

suunnitellaan nii jätetään tarkotuksella se alkoholi pois siitä tapahtumainfosta sen takia et se ois vähä avoimempi et sitte nää raittiit ihmiset mitä meillä on ainejärjestössä ei kattos että aha tässä lukee alkoholi enpä mee sitte.”

Annika

”Mä muistan sillon kun mä muutin opiskelemaan, nii mua jotenki jännitti etukäteen se mi- ten niinku muhun suhtaudutaan, mut jotenki heti alusta alkaen kun tuutorit teki sen selväks et on ihan ok olla juomatta. Mut täski vähä varmaan vaikuttaa se et mis ainejärjestössä on mut, et voi olla et jossain toisessa ainejärjestössä olis vaikka kovemmat paineet jotenki ha- keutua ja kuuluu porukkaan, ja hakea sitä hyväksyntää alkoholin kautta mutta en oo aina- kaan minä kokenu omassa.”

Ainejärjestöt tarjoavat erilaisia vähemmän alkoholiin keskittyviä tapahtumia. Haastatteluissa tuli esille, esimerkiksi Jeren otteessa, kuinka mainostaessa tapahtumia alkoholin mainitsemista vältellään juuri siksi että tapahtumat olisivat avoimempia myös niille, jotka eivät käytä alkoholia. Monet haas- tateltavatkin allekirjoittivat väitteen, että jotkut absolutistit ovat ahdistuneita liian suuresta alkoholin käytöstä ja tämä on suora syy siihen miksi jotkut ihmiset eivät tahdo osallistua tapahtumiin. Mainos- tuksella saattaa siis olla hyvin suuri vaikutus siihen haluavatko ihmiset osallistua juhliin. Toisaalta täysin alkoholittomien tapahtumien mainostaminen saattaa rajata pois alkoholin käyttäjiä. Ratkaisuna tähän ongelmaan jotkut haastateltavat esittivät, että tapahtumia pitäisi muuttaa siirtämällä pääpointti pois juomisesta ja muuttaa tapahtumia tekemiskeskeisemmiksi. Jos tapahtumassa olisi enemmän mie- lekästä ohjelmaa, alkoholin juomista ei välttämättä tulisi edes ajatelleeksi. Tärkeä rooli nähtiin myös tuutoreilla, joiden tehtäväksi koettiin kannustaa myös absolutisteja osallistumaan alkoholia sisältäviin tapahtumiin, jolloin absolutistit kokisivat enemmän, että heidätkin halutaan mukaan niihin. Annikan haastatteluotteesta näemme kuinka suuri vaikutus haastateltavan tuutoreilla oli, kun haastateltava oli jännittänyt etukäteen sitä miten häneen suhtaudutaan.

Yliopiston juhlimiskulttuurissa näyttäytyi kokonaisuutena, jossa oli erilaisia juhlia ja tavoitteita. Joi- denkin tapahtumien kerrottiin keskittyvän selvästi muihin asioihin kuin alkoholiin, mutta suuressa osassa yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuria alkoholi nähtiin oleellisena osana. Raittiita opiske- lijoita pyrittiin kuitenkin houkuttelemaan mukaan juhliin tietoisilla mainontavalinnoilla ja tuutorei- den kannustavalla toiminnalla, ja osa haastateltavista olikin hyvin tyytyväisiä yliopiston juhlimiskult- tuurin tarjontaan.

(33)

27

7.1.2 Juhlien symbolinen ulottuvuus

Yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurin metaforinen ja symbolinen ulottuvuus muodostui haasta- teltavieni kertomuksista siitä, millaiset merkitykset juhlimiselle annettiin. Millaisia olivat ne tarinat, jota juhlimisesta kerrottiin ja millaisiin asioihin alkoholi kiinnitettiin. Nämä tarinat eivät tietenkään olleet täysin samanlaisia, vaan haastateltavillani oli eriäviäkin käsityksiä.

Jenni

S: ”Millanen kuva niistä puheista tulee opiskelijajuhlimisesta?”

Jenni: ”No kyl siin miun mielestä nousee sellanen tietty yhteisöllisyys että sit puhutaan niiden juhlien jälkeen että et oikein pysty olemaan mukana siinä jutussa jos sie et oo ite ollu siellä.

Yleisesti se kuva mikä välittyy sieltä on että on venyny pitkäks ilta ja on tapahtunu kaikkee siistiä ja vaan sellasta mitä voi tapahtua jos osallistuu näihin tapahtumiin. Et harvoin mie oon kuullu mitään negatiivista kuitenkaan, et olis ollu jotenki huonosti järjestetty tai jotain, että ehkä just se yhteisöllinen näkökulma on just korostunu, tai mitä on ite poiminu sieltä.”

Elina

S: ”Aivan. Miten opiskelijabileistä ja tapahtumista puhutaan opiskelijoiden keskuudessa?

Ihan vaikka käytävillä tai mainoksissa yms?”

Elina: ”No en mä tiiä. Onhan se aika semmosta tavallaan että kyllä kaikki tulee mukaan.

Semmosta puhutaan että kyllähän nyt kaikki tulee tänne ja kyllähän kaikki tulee näihin ta- pahtumiin että että kun sen pitäs olla ehkä enemmän sellasta kannustavaa että tulkaa kaikki eikä vähä niinku silleen että pakko tulla. Silleen että musta tuntuu ku puhuu kaveriporukois- saki nii se on semmosta että, no kyllä me nyt kaikki mennään että jos joku ei tuu nii se on vaan semmosta että aijaa, että miks et tuu? Ja että kyllähän kaikki menee. Että se vois olla jotenki vähä enemmän semmosta jotenki kutsuvampaa se puhe sillä tavalla.”

Juhliminen nähtiin monesti eräänlaisena taukona opiskelusta ja hyvänä syynä tavata kavereita. Jenni kertoo haastatteluotteessaan kuinka juhlista välittyvässä tarinassa kerrotaan yhteisöllisestä illasta jossa aika on venynyt ja on tapahtunut ” kaikkee siistiä ja vaan sellasta mitä voi tapahtua jos osallituu näihin tapahtumiin”. Juhlista luodaan eräänlaista legendaarista vaikutelmaa, johon pääsee mukaan vain osallistumalla. Juhlailta on täynnä mahdollisuuksia ja mitä vain voi tapahtua, ja toimintaan osal- listumattomuus voi johtaa siihen, ettei myöhemmin tunne olevansa mukana ihmisten kertomissa ta- rinoissa ja muistoissa. Yliopiston juhlimiskulttuurissa rakennettiin opiskelijoiden keskeistä yhteisöl- lisyyttä jopa siihen pisteeseen asti, että kaikkien oletetaan tulevan mukaan, mikä näkyy esimerkiksi Elinan haastatteluotteessa. Tällainen olettava ajattelu saattoi johtaa painostavuuden tunteeseen tulla

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Maija: mä oon vapauttanut itseni siitä, mä oon ajatellut, et jos mä tsekkaan välil- lä, että semmoinen henkilö mä tarjoon välillä, et jos sä sitten joskus haluat, niin täällä

Mutta ei se nyt niin mee, mun pitää itte niinku vähä tietää, mitä mä haluan, vähä niinku suuntauksia pitäs itellä olla --- kun mä aattelin että opo

No se on kyllä, niinku arvomaailman muutti kertaheitolla, ja mä koen että se on hirveen hyvä että se tapahtu ennen ku mä olin, siis koska mä olin opiskeluaikoina kun mun

(Anna: Joo. Miten, niinku, et se on tavallaan se odotus, mut sit se ei kuitenkaan oo silleen? Nii voisiksä kertoo siitä vielä. Tai siis että mitä sä tarkotat sillä.) No

Niin sitten, koska mä oon muslimi, mulle tulee sellanen olo että mä oon syyllinen, vaikka muut on pahoja.. Pablo: Jos jotkut ihmiset on terroristeja niin

”mul on semmonen et mä oon oikees paikas ja mä oon tekemäs just sitä mitä mun kuuluu nyt tehdä ja et se antaa niinku ihan hirveesti energiaa ja se vapauttaa myös sitä

Tiedän sen ihan itsestäni, että oon aika vahvasti myös sellanen, et jos mulla on joku tarkotus, mitä mä haluan niin saatan käyttää vähän kyseenalasia keinoja tai semmosia, en

I6: Mutta että niinku isoin asia, mikä teatterilla on niinku ollu, tai mist on oppinu, nii periaatteessa itestään, että sanotaan et ennenkö mä aloin niinku