Aikaisempi tutkimus

Alkoholikulttuuri raittiiden ihmisten näkökulmasta on vähemmän tutkittu aihe, mutta tilastollista tie-toa alkoholin kulutuksesta tuotetaan jatkuvasti. Yleensä raittiiksi näissä tilastoissa määritellään ihmi-nen, joka ei ole käyttänyt alkoholia viimeisen vuoden aikana. Tutkimuksia suomalaisten alkoholin juomiskulttuurista tuotetaan paljon (Esimerkiksi: Huhtanen, Miekkala, Mustonen & Mäkelä 2011;

Mäkelä, Mustonen & Tigerstedt 2010; Karlsson 2009; Ahonen 2008), mutta raittiiden ihmisten juh-limisesta Suomessa on niukasti tutkimusta.

Alkoholinkulutus yhteiskunnassa on kansanterveydellinen kysymys. Suomessa alkoholin kulutuslu-vut ovat muita pohjoismaita suuremmat ja erityisesti alkoholikuolleisuus on kasvanut. Vaikka van-hempien ikäluokkien alkoholinkulutus on ollut kasvussa, ovat nuoret yhä useammin raittiita. Valtio on pyrkinyt vaikuttamaan kansalaistensa kulutuskäyttäytymiseen esimerkiksi vuosina 2008 ja 2009 alkoholiveroa nostamalla, mikä hillitsi alkoholin kulutusta jonkin verran. (Karlsson 2009.)

Koko Suomen tasolla alkoholin käyttömäärää ja samalla raittiiden määrää on kuvattu esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportissa Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 1968-2008, juo-matapatutkimuksen tuloksia (2011). Alkoholia käyttämättömiä suomalaisia on paljon ennen sotia syntyneiden keskuudessa. Kun 60-luvulla naisista melkein 40% oli raittiita, vuoteen 2008 tultaessa määrä oli enää 10 %. (Huhtanen, Miekkala, Mustonen & Mäkelä 2011.) Tällainen muutos on selitet-tävissä historiallisilla tekijöillä. Suomessa oli voimassa kieltolaki vuoteen 1932 asti ja alkoholin myy-misen säännöstely vapautui vähitellen 60-luvulle tultaessa, joten ennen sotia syntyneiden joukossa on luonnollisesti enemmän niitä, jotka eivät koskaan ole kuluttaneet alkoholia (Ahonen 2008).

4

Raittius oli ennen erityisen yleistä juuri naisten keskuudessa. Sukupuolten välinen ero raittiiden mää-rässä on tasoittunut lähes umpeen 2000-luvulle tultaessa, mutta miehet kuluttavat edelleen alkoholia enemmän kuin naiset. Raittiita ihmisiä on enemmän vähemmän koulutettujen keskuudessa ja alueel-lisesti heitä on vähemmän Etelä-Suomessa, missä alkoholin kulutus on yleisempää. Alkoholia käyt-tämättömiä ihmisiä oli tutkimuksen mukaan kansalaisista noin 10%. (Huhtanen et al. 2011.)

Suomalaisten alkoholinkäyttötavoista on tehty paljon tutkimuksia ja selvityksiä, mutta erityisesti nuorten päihteiden käyttöä seurataan runsaasti. (Salasuo & Tigerstedt 2007, 9). Esimerkiksi Tervey-den ja hyvinvoinnin laitos sekä Sosiaali- ja terveysministeriö ovat tehneet selvityksiä juuri nuorten päihteidenkäytöstä. Raitasalon, Huhtasen, Miekkalan ja Ahlströmin Terveyden ja hyvinvoinnin lai-tokselle tekemä raportti tarkastelee vuosien 1995-2011 välillä tapahtuneita muutoksia ja Rimpelän tekemä raportti Sosiaali- ja terveysministeriölle tarkasteli vuosia 1977-2007. Vaikuttaisi siltä, että raittius on lähtenyt kasvamaan nuorten keskuudessa 2000-luvun taitteesta lähtien. Hieman isompi osuus pojista on raittiita verrattuna tyttöihin. Raporttien mukaan myös nuorten humalahakuinen juo-minen ja juotujen alkoholiannosten määrä on laskenut. (Raitasalo, Huhtanen, Miekkala, Ahlström, 2012; Rimpelä 2007.) Raittius on siis kasvava ilmiö nuorten keskuudessa, mikä voi heijastua yliopis-ton opiskelijakulttuuriin nuorten siirtyessä yliopistoon.

Alkoholi voi olla monille ihmisille perinteinen sosiaalista kanssakäymistä helpottava apuväline. Al-koholin ja sosiaalisuuden yhteys on tullut esille sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tutkimuk-sissa (Kunttu 1997; Borsari &Carey 2001; Maunu 2012; Mäkelä & Maunu 2016; yms). Esimerkiksi Kristiina Kuntun väitöskirjassa Korkeakouluopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen ja sosiaaliset suh-teet (1997) alkoholin käytön todettiin olevan perinteinen osa opiskelijakulttuuria ja korkeakoulujen tapahtumissa alkoholin kulutus oli yleistä. Alkoholin ja tupakan käyttö nähtiin nuorten kohdalla osit-tain johtuvan sosiaalisesta paineesta. (Kunttu 1997, 28-29; 52-53.) Myös Mäkelän ym. tuovat esille, kuinka aikaisempien laadullisten tutkimuksien mukaan nuoret vahvistavat sosiaalisuuttaan juomalla alkoholia (Mäkelä ym. 2010, 88). Alkoholin kuluttaminen vaikuttaakin olevan monille sosiaalisuuden lähde korkeakouluympäristössä.

Jenni Simonen on jäsentänyt erilaisia nuorten juomatapoja artikkelissaan Nuorten juomisen sosiaali-suuden lajit (2007). Simonen puhuu kolmesta sosiaalisosiaali-suuden lajista, joiden kautta hän kuvaa tutki-muksensa nuorten, 18-23-vuotiaiden, juomatapoja. Näistä sosiaalisuuden lajeista ensimmäinen on pidäkkeetön sosiaalisuus, jolloin ryhmä sulautuu todella tiiviiksi porukaksi, ja arjen asettamia sään-töjä voi väliaikaisesti rikkoa. Tahdikas sosiaalisuus taas edustaa juomista ryhmässä siten, että arjen

5

säännöt ovat yhä voimassaja yksilö on vapaampi ryhmän otteesta, mutta sosiaalinen kanssakäyminen ryhmän kanssa on silti tärkeää. Yksilökeskeisessä sosiaalisuuden lajissa keskitytään yksilön hyvään kokemuksen, jolloin muu ryhmä ei ole yhtä tärkeä. (Simonen 2007.) Nuoret voivatkin siis juoda so-siaalisesti hyvin vaihtelevilla tavoilla.

Antti Maunu on tutkinut,kuinka juominen on suomalaisessa kulttuurissa yhdessäolon rituaali ja sosi-aalinen tapa muodostua ryhmäksi yksilöiden yläpuolelle. Juomalla haetaan hauskuutta ja sosiaali-suutta, mikä on jopa vuosisatoja jatkunut perinne Suomessa. (Maunu 2012; 98, 147-149.)

Pia Mäkelän ja Antti Maunun artikkelissa (2016) jopa puolet heidän tutkimukseensa osallistuneista olivat kokeneet painostusta juomaan enemmän sosiaalisissa tapahtumissa viimeisen vuoden aikana.

Alkoholin juominen ryhmässä on vahva osa sosiaalisuutta ja juomasta kieltäytyminen voidaan mel-kein rinnastaa seurasta kieltäytymiseen. (Mäkelä & Maunu 2016; s. 316-317.)

Juomisen sosiaalisesta paineesta kertoo myös Brian Borsarin ja Kate B. Careyn tutkimus USA:n yli-opistojen opiskelijoiden luomista juomispaineista toisia opiskelijoita kohtaan. Sosiaalista painetta tuli sosiaalisten normien ja esimerkkien avulla, mutta myös suorina kehotuksina juomiseen. Sosiaalinen ympäristö siis vaikutti selvästi siihen, kuinka paljon opiskelijat joivat (Borsari &Carey 2001). Ryhmä, jonka kanssa mennään juomaan vaikuttaa myös paljon siihen, millaiseen paikkaan päätyy viettämään iltaa, sillä yleensä ryhmässä sinä iltana olevan tunnelman mukaan päätetään halutaanko mennä pubiin yksille vai yökerhoon tanssimaan (Maunu 2008, 28).

Alkoholin käyttö on kasvanut Suomessa tasaisesti viime vuosisadan jälkimmäiseltä puoliskolta läh-tien (Mäkelä, Härkönen, Lintonen, Tigerstedt, & Warpenius 2018; Mäkejä & Österberg 2006). Alko-holin käyttö nuorten korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa on kuitenkin kääntynyt laskuun pienem-mällä aikavälillä. Vuoden 2016 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan alkoholia käyttämättömien ryhmä on kasvanut ja alkoholin kulutus on keskimäärin vähentynyt, varsinkin mie-hillä (Kunttu, Pesonen & Saari 2017). Vaikka suurin osa korkeakouluopiskelijoista kuluttaa alkoho-lia, on hyvä huomioida kulttuurin hidas muutos kohti alkoholin pienempää roolia korkeakoulujen juhlakulttuurissa.

Alkoholin runsas käyttäminen yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuurissa on vahva mielikuva uu-sille opiskelijoille. Nyyti ry:n 2016 toteuttama kyselytutkimus opiskelijoille paljastaa, että peräti 17%

uusista opiskelijoista ei ollut osallistunut opiskelijatapahtumiin. Tapahtumien väliin jättämiselle oli

6

monia syitä, mutta osa liittyi selvästi alkoholiin. Esimerkiksi vastaajan alkoholin käyttämättömyys tai se että tapahtumassa alkoholin juominen oli pääroolissa, olivat joitakin tällaisia syitä. Nyytin tut-kimuksessa kyseltiin myös väittämien avulla uusien opiskelijoiden mielipiteitä alkoholista opiskeli-jatapahtumissa. 12% vastaajista olivat samaa mieltä väittämän kanssa: ”tapahtumien ohjelmissa ja järjestelyissä ei oteta huomioon ihmisiä, jotka eivät käytä alkoholia” ja peräti 28% oli samaa mieltä väittämän ”alkoholinkäyttö ei saisi olla pääroolissa” kanssa. Myös avoimissa vastauksissa kerrottiin siitä, kuinka alkoholi hallitsee liikaa opiskelijatapahtumia ja eristää siten raittiita opiskelijoita. (Sa-volainen, Lindberg, Salo, Kauliomäki, Akolahti & Tuuttila 2016.)

Yliopisto-opiskelijoiden yhteisöllisyyttä ovat tutkineet Koivisto, Komulainen, Räty & Vanhalakka-Ruoho artikkelissaan Kastajaisista kostajaisiin – etnografinen tutkimus uuden opiskelijan vastaanot-tamisesta yliopistoyhteisöön (2017), jossa tarkasteltiin uusien opiskelijoiden ottamista mukaan yli-opiston opiskelijayhteisöön erilaisten rituaalien ja symbolien avulla. Esimerkiksi eri väriset haalarit, haalarimerkit, yliopistoon rehtorin kättely ensimmäisenä päivänä tai ainejärjestön kastajaiset olivat erilaisia mukaan ottamisen ja ryhmään kuulumisen symboleja ja rituaaleja. Yliopiston ryhmäytymi-nen näyttäytyi sipulimaisena rakenteena, jossa opiskelija kuuluu moniin sisäkkäisiin ryhmiin aina oman ainejärjestönsä fuksiryhmästä koko akateemisen maailman kokonaisuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että ryhmät voivat näyttäytyä myös ulossulkevina, jos opiskelija ei koe voivansa samaistua ryhmän prototyyppiin, eli tavoista ja uskomuksista muodostuneeseen kokonaisuuteen siitä millainen ryhmän jäsenen pitäisi olla. Artikkelissa yhtenä esimerkkinä mahdollisesta ulossulkevasta tekijästä annettiin sosiaalisen median käyttämättömyys, mikä saattaa aiheuttaa ryhmien ulkopuolelle joutu-mista. Tämä johtui siitä, että tuutoreiden ryhmäyttämiskäytännöt perustuvat sille ajatukselle, että fuksin prototyyppi osaa ja haluaa käyttää sosiaalista mediaa. (Koivisto, Komulainen, Räty & Vanha-lakka-Ruoho 2017.) Jos osa tällaisista rituaaleista sisältää alkoholia tai jos opiskelijan prototyyppi näyttäytyy alkoholia kuluttavana, on mahdollista että raittiin on vaikeampaa päästä sisälle yliopiston ryhmiin.