Pro gradu -tutkielma toteutettiin osana T2D-GENE-tutkimusta, jonka tavoitteena oli verrata elin-tapaintervention vaikutuksia tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn henkilöillä, joilla on heikentynyt paastoglukoosi ja matala tai korkea geneettinen riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. T2D-GENE-tutkimus oli käynnissä vuosina 2016–2021 ja intervention kesto oli kolme vuotta. Intervention ai-kana tutkittavat saivat ryhmämuotoista ohjausta ravitsemukseen, liikuntaan ja painonhallintaan liittyen. Tavoitteena oli motivoida tutkittavia elämäntapamuutoksiin. Kaikille tutkittaville järjestet-tiin viisi ryhmätapaamista ja lisäksi heille, joilla painoindeksi oli yli 28 kg/m2, järjestettiin kaksi pai-nonhallinta-aiheista tapaamista. Ensimmäisen vuoden aikana järjestettiin suurin osa tapaami-sista. Tarkempi kuvaus intervention kulusta on kuvattuna liitteessä 1. Kontrolliryhmään kuulu-neet eivät saakuulu-neet yksilötason ohjausta eivätkä käykuulu-neet ryhmätapaamisissa.
Läpi koko tutkimuksen interventioryhmään kuuluviin oltiin kuukausittain yhteydessä internet-sivuston kautta. Mikäli tutkittavalla ei ollut mahdollisuutta päästä internetiin, järjestettiin yhtey-denpito kirjeitse. Tutkittavat saivat tutkimuksen aluksi henkilökohtaiset tunnukset verkkosivuille, jonka kautta myös he pystyivät olemaan yhteydessä tutkijoihin. Sivustolta löytyi myös materiaa-lia tutkittavien käytettäväksi. Laillistetut ravitsemusterapeutit vastasivat interventioryhmään kuu-luvien ravitsemus- ja liikuntaohjauksesta. Ravitsemusohjaus perustui pohjoismaisiin ja suomalai-siin ravitsemussuosituksuomalai-siin. Tutkimuksen aikana tutkittavat täyttivät yhteensä viisi kertaa neljän päivän ruokapäiväkirjan, joista he saivat henkilökohtaisen palautteen terveyttä edistävän ruoka-valion omaksumiseksi ja ylläpitämiseksi. Fyysisen aktiivisuuden tavoitteena oli, että tutkittavilla olisi vähintään viitenä päivänä viikossa vähintään 30 minuuttia kerrallaan liikuntaa, joka vastaa rasittavuudeltaan reipasta kävelyä. Tutkittavat saivat korvata reippaan kävelyn myös muilla lii-kuntamuodoilla, kuten pyöräilyllä, hiihdolla, voimaharjoittelulla, kotitöillä tai haravoinnilla. Ylipai-noisilla tutkittavilla minimitavoitteena oli, että paino ei tutkimuksen aikana nousisi.
4.1 Aineisto
Tutkittavat olivat valikoituneet mukaan T2D-GENE-tutkimukseen osallistuttuaan vuosina 2005–
2010 MOM-tutkimukseen (Metabolinen oireyhtymä miehillä) (Laakso ym. 2017). Tuolloin heidän
perimänsä oli seulottu ja tästä oli määritetty heidän geneettinen riskinsä sairastua tyypin 2 dia-betekseen. Tutkimuksessa määriteltiin yhteensä 76 geeniä, jotka ovat yhteydessä suurentunee-seen riskiin sairastua tyypin 2 diabeteksuurentunee-seen. Tutkittavat (n=1200) olivat itäsuomalaisia miehiä, joista 600 kuului interventioryhmään ja 600 kontrolliryhmään. Sekä interventio- että kontrolliryh-mässä noin puolella oli korkea ja noin puolella matala geneettinen riski. Aiemmin tutkittujen ris-kialleelien mukaan heidät oli jaettu joko matalan tai korkean riskin ryhmään. Tutkimuksen si-säänottokriteerit on esitetty taulukossa 6.
Taulukko 6. T2D-GENE-tutkimuksen sisäänottokriteerit.
Tekijä Arvo
Ikä 50–75 vuotta
Painoindeksi ≥ 25 kg/m2
Paastoglukoosi 5,6–6,9 mmol/l
HbA1c < 47 mmol/mol
Geneettinen alttius Matala tai korkea riski
Tämän pro gradu -tutkielman aineistoon otettiin mukaan kaikki interventioryhmään kuuluneet tutkittavat eli 635 miestä. Tutkittavien keski-ikä oli 65 vuotta ja painoindeksi keskimäärin 28,7 kg/m2 eli tutkittavat olivat lihavuuden luokituksen mukaan keskimäärin ylipainoisia (Lihavuus:
Käypä hoito -suositus, 2020). Tätä tukee myös tutkittavien keskimääräinen vyötärönympärys 103 cm, joka on tavoitearvojen yläpuolella ja voidaan luokitella merkittäväksi vyötärölihavuudeksi.
Tutkittavien lähtötason piirteet on kuvattu taulukossa 7.
Taulukko 7. Tutkittavien lähtötason piirteet (n=635).
Muuttuja Keskiarvo ± keskihajonta
Ikä, v 65,0 ± 5,9
Paino, kg 89,6 ± 11,5
BMI, kg/m2 28,7 ± 3,2
Vyötärönympärys, cm 103 ± 9
Rasvamassa, % 26,9 ± 5,9
OGTT paastoglukoosipitoisuus, mmol/l 6,0 ± 0,3 OGTT 120 min plasman glukoosipitoisuus, mmol/l 6,3 ± 1,6
BMI, body mass index, painoindeksi; OGTT, oral glucose tolerance test, glukoosirasituskoe
4.2 Menetelmät
T2D-GENE-tutkimuksen interventioon osallistuneet kävivät tutkimuksen aikana neljä kertaa labo-ratoriossa. Tarkemmat tiedot käyntien sisällöistä on esitetty taulukossa 8.
Taulukko 8. Laboratoriokäyntien sisällöt.
Aika Sisältö
Aloitus Haastattelu1, kliiniset2 ja laboratoriomittaukset3
1. vuosi HbA1c, paino, liikuntakysely
2. vuosi Haastattelu1 (pl. ruoankäytön kyselylomake), kliiniset2 ja laboratoriomittaukset3
3. vuosi Haastattelu1, kliiniset2 ja laboratoriomittaukset3
1Haastattelu: liikuntakysely, tupakointi, alkoholin käyttö, koulutus, ruoankäytön kyselylomake, sairaushistoria ja käytössä olevat lääkkeet, FINRISKI-tulos
2Kliiniset mittaukset: verenpaine (3 mittausta), paino, pituus, bioimpedanssi
3Laboratoriomittaukset: oraalinen glukoosirasituskoe (glukoosi, insuliini 0, 30 ja 120 minuutin kohdissa), HbA1c, kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, HDL-kolesteroli, triglyseridit, ALT, kreati-niini,
Pro gradu -tutkielmassa insuliinin eritystä tarkasteltiin kahden tunnin OGTT:lla, jonka aikana ve-restä määritettiin glukoosi- ja insuliinipitoisuudet. Tutkittavat paastosivat ennen tutkimuskäyntiä 12 tuntia. Heitä oli myös ohjeistettu välttämään tutkimuskäyntiä edeltävänä päivänä rankkaa fyy-sistä aktiivisuutta, alkoholin käyttöä sekä tupakointia tutkimuspäivän aamuna. Tutkittavilta otet-tiin käynnin aluksi paastoglukoosinäyte esijäähdytettyyn putkeen (0-näyte). Tämän jälkeen tutkit-tavat joivat viiden minuutin kuluessa 75 g glukoosia sisältävää liuosta yhteensä 375 ml (glukoosi–
anhydridi–jauhe 75 g, Vitabalans Oy, Hämeenlinna). Paastonäytteen lisäksi tutkittavilta otettiin puolen tunnin ja kahden tunnin kuluttua glukoosiliuoksen nauttimisesta 7 ml EDTA-verta ja 3 ml fluoridisitraattiverta, joista määritettiin plasman glukoosipitoisuus, seerumin insuliinipitoisuus ja C-peptidipitoisuus. Entsymaattisella reaktiolla määritettiin plasman glukoosipitoisuus (Konelab Glucose (HK) tuotenumero 981779, Thermo Fisher Scientific, Vantaa, Suomi ja Konelab 20 XTI klii-nisen kemian analysaattori, Thermo Fisher Scientific, Vantaa, Suomi). Kemiluminometrisellä vasta-ainemäärityksellä puolestaan määritettiin seerumin insuliini- ja C-peptidipitoisuudet (Liaison® Insulin-kitti, tuotenumero 310360, Liaison® C-Peptid tuotenumero 316171, DiaSorin
S.p.A., Saluggia, 49 Italia ja DiaSorin Liaison®Analyzer, DiaSorin Deutschland GmbH, Dietzen-bach, Saksa). OGTT suoritettiin tutkittaville intervention aikapisteissä 0, 2 v ja 3 v (taulukko 8).
OGTT:n aikana mitatuista arvoista laskettiin Matsudan insuliiniherkkyysindeksi (ISIMatsuda) (kap-pale 2.1.3). Insuliinin eritystä kuvaava dispositioindeksi (DI) laskettiin kaavalla ISIMatsuda x InsSec30.
Fyysistä aktiivisuutta seurattiin tutkittavilta heidän viikoittain tallentamiensa tietojen perusteella.
Liikuntaan käytetty aika ja luokittelu sen raskauden mukaan (kevyt, keskiraskas, raskas) tallen-nettiin internet-sivustolle, josta ravitsemusterapeutit pystyivät seuraamaan määriä. Myös manu-aalisesti täytettävä liikuntapäiväkirja oli mahdollinen, mikäli tutkittavalla ei ollut käytössään inter-netiä. Paperisen liikuntakirjauspohjan runko on nähtävissä liitteessä 2 ja internetversio liitteessä 3. Viikoittaisen liikuntamäärän ja kuormittavuuden avulla arvioitiin fyysisen aktiivisuuden vaiku-tuksia. Liikuntamuotoja ei eritelty tarkemmin ja myös hyötyliikuntaa ja arkiaktiivisuutta korostet-tiin. Omaseurannan lisäksi tutkittavat täyttivät liikuntakyselyn aikapisteissä 0, 1 v, 2 v ja 3 v (tau-lukko 8). Kyselyssä kartoitettiin sekä työaikaista liikkumista että vapaa-aikana tapahtuvaa liikku-mista ja rasitusta. Liikuntakysely on nähtävissä liitteessä 4. Tutkielmaan otettiin kyselystä mu-kaan liikkuminen vapaa-ajalla.
Antropometriset mittaukset otettiin tutkittavilta paastossa. Paino mitattiin henkilövaa’alla niin, että tutkittava riisui kengät pois ja hän oli kevyesti pukeutunut ja punnitustuloksesta vähennet-tiin vaatteiden arvioitu paino. Vaakoja oli useita käytössä, mutta kaikki olivat Seca-merkkisiä. Pi-tuuden mittauksessa tutkittava oli samalla tavalla pukeutunut kuin painoakin otettaessa. Mittaus toteutettiin seisomalla vartalo ojennettuna, kädet sivuilla, kantapäät yhdessä, jalkaterät ja var-paat eteenpäin ja hartioita jännittämättä. Tutkittavan pää oli niin, että korvakäytävän aukko ja silmäkuopan alareuna muodostivat vaakasuoran linjan. Painon ja pituuden perusteella tutkitta-ville laskettiin painoindeksi niin, että paino (kg) jaettiin pituuden (m) neliöllä. Tutkittavien vyötä-rön ympärysmitta mitattiin venymättömällä mittanauhalla vaakasuoralta tasolta, joka on keski-kainalolinjalta tunnustellun alimman kylkiluun ja suoliluun harjanteen puolivälissä. Tutkimuk-sessa myös tarkasteltiin tutkittavien kehonkoostumusta käyttämällä bioimpedanssimittausta (Bia 101, Body Composition Analyzer; Akern Srl, Florence, Italy), jolla saatiin kehon rasvapro-sentti.
Tulosten tilastollinen analysointi toteutettiin IBM SPSS Statistics -tilasto-ohjelmalla (IBM Inc, Ar-monk, NY, Versio 27). Liikuntaa tarkasteltiin sekä liikuntakyselyn että tutkittavien omien rapor-tointien pohjalta. Liikuntakyselystä tutkittavat jaettiin vastaustensa mukaan kahteen kategoriaan, passiiviset ja aktiiviset, vapaa-ajan liikkumisen ja rasituksen mukaan. Passiiviset vastasivat kyse-lyyn joko 1 tai 2 ja aktiiviset vastasivat 3 tai 4 (liite 4). Omaseurannoissa tarkasteltiin liikuntamää-riä ja kuormittavuutta ensimmäisen ja viimeisen puolen vuoden ajalta ja vertailtiin näiden eroja keskenään. Lisäksi liikunnan kokonaismäärän mukaan tutkittavat jaettiin vielä kolmeen kategori-aan, vähiten, keskimääräisesti ja eniten liikkuvien kolmanneksiin.
Kaikkien tutkittavien muuttujien normaalijakautuneisuus testattiin Kolmogorov-Smirnovin tes-tillä. Ei-normaalijakautuneet muuttujat muunnettiin kymmenkantaisen logaritmimuunnoksen avulla normaalijakautuneiksi, minkä jälkeen muuttujien normaalijakautuneisuus testattiin uudel-leen. Logaritmimuunnoksia käytettiin normaalijakautuneisuuden edellyttävissä tilastollisissa ana-lyyseissa. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa < 0,05. Pearsonin korrelaatioker-toimen avulla analysoitiin muuttujien välisiä yhteyksiä. Mikäli korrelaatiota löytyi, tarkasteltiin muuttujien välisiä yhteyksiä lineaarista regressiota käyttämällä. Lähtötilanteen ja kolmen vuoden välisten arvojen eroja tutkittiin riippuvien otosten t-testillä, jossa jokainen tutkittava toimi omana verrokkinaan.
Tulokset jaettiin niin, että ensin tarkasteltiin liikunta-aktiivisuutta ja niiden muutoksia sekä yh-teyttä insuliinin eritykseen. Sitten tarkasteltiin kehonkoostumusta ja siihen valittiin kirjallisuus-katsauksen perusteella muuttujiksi paino, painoindeksi, vyötärönympärys ja kehon rasvapro-sentti. Näistä katsottiin mm. mitä muutoksia oli intervention aikana tapahtunut sekä miten ne olivat yhteydessä insuliinin eritykseen. Insuliinin eritystä kuvaavana muuttujana käytettiin DI:ä, sillä se oli kirjallisuuskatsauksen perusteella yleisesti käytetty parametri insuliinin eritystä tutkit-taessa.