6. AKUSTINEN YHTEISÖ
6.3 A KUSTISEN YHTEISÖN TOIMINTA MELUSSA
Mekaanikkojen akustinen yhteisö joutuu toimimaan meluisassa ympäristössä. Kuten teoriaosuudessa kuvasin tällainen ympäristö on lähtökohtaisesti ongelmallinen akustisen yhteisön kannalta, sillä melu estää kommunikaatiota ja tällöin akustinen yhteisö ei pysy selvillä siitä, mitä yhteisössä tapahtuu. Aineistossa nousi vahvasti esille tämä melulla oleva kommunikaatiota haittaava ominaisuus. Toisaalta melu myös kertoi yhteisölle lentopäivän edistymisestä ja siinä tapahtuvista poikkeamista. Tästä syystä mekaanikko-jen akustisen yhteisön kannalta melu ei ole yksiselitteisesti negatiivinen asia, joka häi-ritsee kommunikaatiota.
Mekaanikkojen akustisessa yhteisössä melu toimii kahdella eri tavalla kontekstista riip-puen. Ensimmäinen tapa on kommunikaation häirintä ja toinen on tiedon välittäminen.
Joissain tapauksissa tämä samaan aikaan kuuluva melu voi toimia yhtä aikaa näillä mo-lemmilla tavoilla, riippuen siitä missä päin yhteisöä havaitsijat sijaitsevat. Tyypillisenä esimerkkinä tällaisesta tapauksesta toimii lentokoneiden lennolle lähetys. Lähetyksen aikana kuuluva moottorien käynnistymisestä ja käynnissä olemisesta aiheutuva melu kertoo koneilla työskenteleville mekaanikoille erilaisia asioita lähetystoimenpiteiden edistymisestä. Tällöin melu toimii tietoa välittävänä tekijänä. Tuo sama melu kantautuu samalla hetkellä myös lentokonehallin sisälle, jolloin siellä olevat pystyvät päättele-mään lentopäivän kulkuun liittyviä asioita melun perusteella. Jälleen kerran melu välit-tää tietoa yhteisön jäsenille. Mikäli hallissa sisällä olevat haluavat kommunikoida pu-heella keskenään, niin tuo edellä kuvattu melu saattaa häiritä tätä kommunikaatiota.
Tällöin melu toimii perinteisemmässä roolissaan. Melun vaikutus akustiselle yhteisölle riippuu siis siitä kontekstista, missä se havaitaan ja miten se koetaan.
On tietysti aiheellista pohtia, onko melu ollenkaan melua silloin kun sillä on tietoa välit-tävä ominaisuus. Edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa melu voi siis välittää tietoa, mut-ta kuunnellaanko tällöin yksittäisiä ääniä melun seasmut-ta, eikä melua?
7. Johtopäätökset
Tutkielmani tavoitteena oli tutkia akustisen informaation tulkintaa ja välittymistä Karja-lan Lennoston Lentotekniikkalaivueessa työskentelevien lentokonemekaanikkojen muodostamassa akustisessa yhteisössä. Tähän yhteisöön kuuluu henkilökunnan lisäksi myös varusmiesapumekaanikot. Tutkimuksessa käyttämäni aineiston keräsin kenttätyö-jakson aikana, jonka puitteissa tein osallistuvaa havainnointia laivuepalveluksen yhtey-dessä sekä ryhmähaastatteluja varusmiesten kanssa. Kenttätyön tuloksena syntynyttä aineistoa analysoin lähilukien äänimaisematutkimuksen keskeisten käsitteiden kautta nojaten Mieke Balin käsitteellistämisen ajatukseen.
Aineiston tulkinnan perusteella näyttää siltä, että tutkittavaa äänimaisemaa hallitsevat mekaaniset äänet. Äänimaiseman hallitsevin äänilähde on lentokoneet ja niiden tuotta-ma lentomelu. Muita aineistossa vahvasti näkyviä mekaanisia ääniä ovat eri tuotta- maalaittei-den äänet ja työnteosta aiheutuvat äänet. Äänien mekaanisen luonteen, äänenvoimak-kuuden ja äänien yksipuolisuuden perusteella tutkittava äänimaisema vaikuttaa lo-fi-ympäristöltä. Tutkittavan äänimaiseman voi luokitella lo-fi-ympäristöksi, koska kom-munikaatio on vaikeaa ja välillä ääniä on hankala erottaa toisistaan. Toisaalta aineistos-sa näkyy tutkittavien havainto siitä, kuinka heidän äänimaisemakompetenssinaineistos-sa on ke-hittynyt ympäristössä vietetyn ajan myötä. Kompetenssin kehittymisen myötä lo-fi-ympäristön aiheuttamia ongelmia ei ainoastaan tunnisteta, vaan näiden ongelmien kans-sa on opittu elämään ja minimoimaan ongelmien vaikutukset kommunikaatioskans-sa.
Yksilön kannalta tarkasteltuna tutkittavien äänimaisemakompetenssissa on tapahtunut kehitystä työkokemuksen karttumisen myötä. Äänimaisemakompetenssin kehittyessä tutkittavat ovat oppineet tunnistamaan ja tulkitsemaan ympäristönsä erilaisia ääniä. Tut-kittavat käyttävät tätä karttunutta kompetenssia hyödyksi työtä tehdessään, joko tunnis-taessaan vikatilanteita tai muita poikkeuksia, sekä käyttävät äänien perusteella tunnistet-tuja tarjoumia sujuvoittamaan työntekoa. Lisäksi äänet kertovat tutkittaville ympäristön tapahtumista ja äänille on myös muodostunut henkilökohtaisia merkityksiä. Äänimai-sema tarjoaa tutkittaville akustisen kommunikaation kannalta paljon hyviä asioita, vaik-ka äänimaisema ei ole luonnollinen.
Akustisen yhteisön kannalta tarkasteltuna tutkittu äänimaisema on haastava, koska me-lulla on kommunikaatiota haittaava ominaisuus. Yhteisön jäsenet ovat tietoisia tästä äänimaiseman perusominaisuudesta ja ottavat tämän huomioon kommunikoinnissa.
Toisaalta tutkittu yhteisö pysyy selvillä siitä, mitä yhteisössä tapahtuu juuri melun ja sen joissain tapauksissa jaksottaisen esiintymisen avulla. Tutkittavalle yhteisölle on muodostunut yhteisiä käytäntöjä miten joissain meluisissa tilanteissa käyttäydytään ja viestitään, jotta kommunikaatio yhteisön jäsenten välillä onnistuu melusta huolimatta.
Äänimaisema erilaiset signaalit kertovat yhteisölle ympäristön tapahtumista ja joitain signaaleja käytetään tietoisesti viestinnän välineinä, vaikka näitä signaaleja ei alun perin ole viestintään tarkoitettukaan. Äänillä on yhteisöä yhteen sitova vaikutus, kun taas me-lulla on yhteisöä hajottava vaikutus kommunikaation häirinnän kautta. Tutkittavan yh-teisön tapauksessa asian voisi kääntää niin päin, että melu sitoo yhteisöä yhteen. Melu on yhteisön yhteinen vihollinen, jota vastaan on opittu taistelemaan yhteisin keinoin.
Tämän aineiston perusteella mielestäni vahvistuu aikaisemman äänimaisematutkimuk-sen havainto siitä että, melu ei ole tutkittavan yhteisön kannalta pelkästään negatiivista, vaan melulla on myös positiivisia ominaisuuksia. Tämän vuoksi melu tulisikin mieles-täni jakaa negatiiviseen meluun ja positiiviseen meluun. Vaikka tämä jako tuntuu hie-man kömpelöltä, niin mielestäni se kuitenkin kuvaa hyvin melun ongelmaa. Tässä jaos-sa negatiivinen melu on melua perinteisessä mielessä, josjaos-sa melu on häiriötekijä, eikä mitään muuta. Positiivinen melu puolestaan tuo ilmi jo tuohon sanapariin liittyvän risti-riidan kautta hyvin esiin sen, mitä hyviä ominaisuuksia melulla on samaan aikaan sen aiheuttamat ongelmat tiedostaen. Melu välittää akustisen yhteisön jäsenelle tietoa, vaik-ka se samalla häiritsee tai on muulla tavalla epämiellyttävää. Tässä näkemyksessä nou-see esille myös kuuntelemisen konteksti, kuka kuuntelee ja missä ympäristössä. Tämä kontekstitieto on erittäin tärkeää ottaa huomioon, eikä tuomita äänimaisemaa helposti havaittavien ominaisuuksien perusteella. On siis tärkeää kuunnella äänimaiseman lisäksi myös äänimaisemassa eläviä ihmisiä.
Varhaisen äänimaisematutkimuksen näkemys siitä, että melu ainoastaan köyhdyttää äänimaisemia on tämän aineiston perusteella varsin yksioikoinen tulkinta. Ilman melua tätä tutkimuksen kohteena ollutta äänimaisemaa ei olisi olemassakaan. Tietenkään ää-nimaisemassa oleva kaikenlainen melu ei ole täyttänyt mitään äänellistä tyhjiötä, vaan korvannut jonkin kenties ihanteellisemman äänimaiseman. Tästä huolimatta tämä me-luisa äänimaisema on synnyttänyt akustisen yhteisön, joka on oppinut toimimaan
ympä-ristönsä ehdoilla. Samalla tämä kertoo ihmisten kyvystä sopeutua erilaisiin ympäristöi-hin ja kyvystä antaa merkityksiä ympäristönsä äänellisille ilmiöille.
Tutkimuksessa nousi odotetusti esille melun asema akustisessa yhteisössä. Historialli-sesta näkökulmasta tarkasteltuna tämä akustinen yhteisö on siinä mielessä erityinen, että yhteisössä kuultava melu ei ole tunkeutunut yhteisöön ulkopuolisen kehityksen, tai yh-teisön oman kehityksen seurauksena. Melu on ollut osa akustista yhteisöä sen syntymäs-tä asti, kun hävitsyntymäs-täjälensyntymäs-täminen alkoi Rissalan tukikohdassa1960-luvulla (Ilmavoimien historia, ilmavoimat.fi). Melu on pysynyt yhteisössä alusta asti, mutta yhteisön jäsenet ovat tänä aikana vaihtuneet. Tämä tutkimukseni kuvaa yhteisön nykyistä tilaa, mutta kokemukseni ja tietojeni perusteella yhteisö on muuttunut niin vähän viimeisen kym-menen vuoden aikana, että nämä tulokset kuvaavat hyvin tätä aikakautta. Yhteisön his-toriaan kuitenkin kuuluu yhteisön jäsenien vaihtumisen lisäksi, myös konekaluston vaihtumisia, joten myös samalla työvälineet ja työtavat ovat muuttuneet. Tämän vuoksi olisikin mielenkiintoista selvittää myös historiallisesta näkökulmasta kuinka jaetut mer-kitykset ovat siirtyneet tai muuttuneet yhteisön olemassaolon aikana.
Toinen jatkotutkimuksen paikka voisi olla hiljaisuus tässä yhteisössä. Koska melulla on kovin korostunut rooli yhteisössä, niin olisi hyvä kysyä mitä yhteisössä tapahtuu kun on hiljaista ja miten hiljaisuuteen suhtaudutaan? Hiljaisuuskin varmasti kertoo akustisen yhteisön jäsenille paljon, vaikka hiljaisuus ei noussut ryhmähaastatteluissa, eikä muuten tutkimuksen aikana esille. Oman kokemukseni perusteella tuo ympäristö tuntuu aivan erilaiselta kun on hiljaista. Oikeastaan hiljaisuus on väärä sana kuvaamaan tuollaista tilannetta, koska tällöin kuuluu kaikki ne äänet jotka muuten peittyvät yhteisön normaa-lien äänien alle. Hiljaisuuden lisäksi yhdessä ryhmähaastattelussa mainittiin pienet äänet joilla ei ole merkitystä. Haastattelussa ei selvinnyt mitä nämä pienet äänet ovat ja miksi niillä ei ole merkitystä, mutta nämäkin voisi lisätä hiljaisuuden lisäksi selvitettävien asioiden listalle.
LÄHDELUETTELO
Alasuutari, Pertti 1999: Laadullinen tutkimus. Vastapaino, Tampere
Andrisani, Vincent: Relocating the Ear: A Cross-Cultural Exploration of the Electrified Soundscape. 11.5.2015
[URL: http://www.sensorystudies.org/sensorial-investigations/relocating-the-ear-a-cross-cultural-exploration-of-the-electrified-soundscape/]
Bal, Mieke 2002, Travelling Concepts. Rough Guide in Humanities a Rough Guide.
Toronto: Toronto University Press.
Bruce, Neil S. & Davies, William J.: The effects of expectation on the perception of soundscapes. Applied Acoustics, Vol 85, November 2014, 1-11. 18.5.2015
[URL:
http://www.sciencedirect.com.ezproxy.uef.fi:2048/science/article/pii/S0003682X14000 802]
Davies William J., Adams Mags D., Bruce Neil S., Cain Rebecca, Carlyle Angus, Cu-sack Peter, Hall Deborah A., Hume Ken I., Irwin Amy, Jennings Paul, Marselle Melis-sa, Plack Christopher J. & Poxon John: Perception of soundscapes: An interdisciplinary approach. Applied Acoustics, Vol 74, 2013, 224-231. 18.5.2015 [URL: http://ac.els- cdn.com/S0003682X12001545/1-s2.0-S0003682X12001545-main.pdf?_tid=8a5e6de8-fd82-11e4-ab01
00000aab0f01&acdnat=1431969963_f54b5ccb91b4fa727d8a05a8893e36b9]
Feld, Steven 1994. From Schizophonia to Schismogenesis: On the Discourses and Commodification Practices of ‘World Music’ and ‘World Beat’. − Steven Feld &
Charles Keil (toim.) Music Grooves, 257–289. Chicago: University of Chicago Press.
Feld, Steven 2005. Places sensed, senses placed: toward a sensuous epistemology of environments. − David Howes (toim.) Empire of the senses. The sensual culture reader, 179–191. Oxford: Berg.
Fontana, Andrea & Prokos, Anastasia H 2007: The Interview: From formal to postmod-ern. Left Coast Press. (e-kirja)
Gibson, James J. 1966. The senses considered as perceptual systems. Boston: Houghton Mifflin.
Grönfors, Martti 1982: Kvalitatiiviset kenttätyömenetelmät. WSOY, Helsinki
Haanpää, Minni & Hakkarainen, Maria & García-Rosell, José-Carlos 2014: Etnografia kehittämisen välineenä. Teoksessa Pilvi Hämeenaho & Eerika Koskinen-Koivisto (toim.) Moniuloitteinen etnografia s. 287-307. Ethnos ry, Helsinki.
Introduction to five village soundscapes (1977): Barry Truax Five Village soundscapes toim. R. Murray Schafer, julkaistu yhtenä teoksena yhdessä teoksen Acoustic Environ-ments in Change kanssa, toim. H. Järviluoma, M. Kytö, H. Uimonen & N. Vikman, Tampere 2009
Järviluoma, Helmi 2003, Äänimaisematutkimus - Tuomas Eerola, Jukka Louhivuori &
Pirkko Moisala (toim.) Johdatus musiikintutkimukseen, 347−355. Vaasa: Suomen Mu-siikkitieteellinen Seura.
Järviluoma, Helmi 2005: Äänimaisema ja sosiaalinen muisti. Teoksessa Outi Ampuja &
Kaarina Kilpiö (toim.) Kuultava menneisyys – suomalaista äänimaiseman historiaa s.
71-95. Turun historiallinen yhdistys ry, Turku.
Kytö, Meri 2013: Kotiin kuuluvaa - Yksityisen ja yhteisen kaupunkiäänitilan risteymät,
”We are the rebellious voice of the terraces, we are Carsi” : construction a football sup-porter group through sound. University of Eastern Finland, Joensuu
Nielbo, Fredrik L., Steele Daniel & Guastavino Catherine. 2013. Investigating sound-scape affordances through activity appropriateness. Proceedings of Meetings on Acoustics, Volume 19, Acoustical Society of America. 13.12.2015 [URL:
http://scitation.aip.org/content/asa/journal/poma/19/1/10.1121/1.4800502]
Pöysä, Jyrki 2010: Lähiluku vaeltavana käsitteenä ja tieteidenvälisenä metodina. Teok-sessa Jyrki Pöysä & Helmi Järviluoma & Sinikka Vakimo (toim.) Vaeltavat metodit s.
331-360. Joensuu
Raimbault, Manon & Dubois Danièle 2005: Urban soundscapes: Experiences and knowledge. Cities, vol 22, No. 5, 339-350, Elevier, Iso-Britannia. 18.5.2015 [URL: http://ac.els-cdn.com/S0264275105000557/1-s2.0-S0264275105000557-
main.pdf?_tid=8a13cfa8-0233-11e5-a3e1-00000aacb35d&acdnat=1432485788_e39b54979ac088c798e61935a7e779b1]
Schafer, R. Murray 1977, The Tuning of the World. New York: Alfred A. Knopf Sulkunen, Pekka 1990: Ryhmähaastattelujen analyysi. Teoksessa Klaus Mäkelä (toim.) Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta s. 264-285. Gaudeamus, Helsinki
Rautiainen, Pirjo 2003: Antropologin kenttä ja työ. Jyväskylän yliopistopaino, Jyväsky-lä.
Truax, Barry 2001: Acoustic Communication Ablex Publishing
Uimonen, Heikki 2005: Ääntä kohti - Ääniympäristön kuuntelu, muutos ja merkitys.
Tampere University Press, Tampere
Uotinen, Johanna 2005: Merkillinen kone – Informaatioteknologia, kokemus ja kerto-mus. Joensuun yliopisto, Joensuu.
Vakimo, Sinikka 2010: Periaatteesta eettiseen toimijuuteen – tutkimusetiikka kulttuu-rintutkimuksessa. Teoksessa Jyrki Pöysä & Helmi Järviluoma & Sinikka Vakimo (toim.) Vaeltavat metodit s. 79-113. Joensuu
Valtonen, Anu 2005: Ryhmäkeskustelut - millainen metodi? Teoksessa Johanna Ruusu-vuori & Liisa Tiittula (toim.) Haastattelu – tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus 223-241. Vastapaino, Tampere.
Vasenkari, Maria 1996: Osallistuvan havainnoinnin menetelmä kulttuurin kenttätutki-muksessa. Teoksessa Maria Vasenkari (toim.) Kulttuurin kenttätutkimuksen alkeet s. 5-30. Turku.
Vikman, Noora 2007, Eletty ääniympäristö. Pohjoisitalialaisen Cembran kylän kuulo-kulman muutoksessa. Tampere: Tampere University Press
Vikman, Noora 2010, Alussa oli askel – katsaus kuuntelukävelyyn ympäristökulttuurin tutkimuksen metodina. − Jyrki Pöysä, Helmi Järviluoma & Sinikka Vakimo (toim.) Vaeltavat metodit , 190−212. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura
PAINAMATTOMAT LÄHTEET
Noora Vikman, Nigel Frayne, Janne Valkonen 21.3.2015, sähköpostikeskustelu Ilmavoimien historia. 13.9.2016 [URL: http://ilmavoimat.fi/ilmavoimien-historia#Yliääniaika alkaa (1960-luku)]
AINEISTO
Haastattelunauhat:
Ryhmähaastattelu 1, 9.12.2014 Ryhmähaastattelu 2, 9.4.2015 Ryhmähaastattelu 3 23.6.2015
Haastattelut kestoltaan noin 30min – 45min. Haastattelut tehnyt tutkielman tekijä. Haas-tattelunauhat ovat tutkielman tekijän hallussa.
Kenttäpäiväkirja:
Osallistuvan havainnoinnin (lokakuu 2014 – helmikuu 2015) aikana kirjoitettu kenttä-päiväkirja, yhteensä noin 17 liuskaa. Kenttäpäiväkirjan on tehnyt tutkielman tekijä.
Kenttäpäiväkirja on tutkielman tekijän hallussa.