Ä ÄNIYMPÄRISTÖ TUTKITTAVIEN KUULOKULMASTA

Haastattelujen aluksi pyysin haastateltavia kuvailemaan työympäristönsä ääniympäris-töä. Kaikissa vastauksissa ensimmäisenä nousi esille se, että ääniympäristössä on paljon lentokoneiden moottoreiden aiheuttamaan melua ja toisena mainittiin lentokoneiden huollossa tarvittavien maalaitteiden äänet.

Janne: … minkälaisia ääniä siellä kuuluu, tai mitä ääniä siellä kuuluu?

Juho: Eiköhän se oo eniten tuo lentokonneista lähtevä melu, ku se on käynnissä

Juuso: Sitten jos ois noissa huoltotoimenpitteissä, siinä on niitä hydrauli-myllyjä sun muuta mitkä piästää myöskii vaikka minkälaista ääntä ja jos käytetään isoja sähköjä se on on se maapuhallin mikä siellä tekkee sitä iäntä (RH2: 1)

Kun pyysin haastateltavia erittelemään millaisia ääniä laivueen ääniympäristöön kuuluu, niin erittelyssä lähdettiin nimenomaan melun kautta liikkeelle.

Janne: Öö, minkälaisia esimerkkejä ois niikun, että mitä jos pitäisi eritellä mitä kaikkia ääniä?

Otto: No vaikka kovista, häiritsevistä äänistä jos lähdetään listaamaan niin tulee ensimmäisenä niiku, vaikka avioniikan maapuhallin … ja sitten ihan lentokoneiden äänet (RH1: 1)

Halusin kuitenkin tietää, onko nämä voimakkaat, häiritsevät ja tekniset äänet oikeasti ainoat äänet, joita työympäristössä kuuluu. Ensimmäisten vastausten perusteella laivu-een äänimaisema vaikuttaa lohduttoman meluisalta ja mekaaniselta.

Janne: Niin, siis kaikki äänet on tuommosia että ne liittyy jotenkin niinku johonkin teknisiin vehkeisiin vai?

Juuso: Kyllä tietysti puhettakin kuuluu

Heikki: Kaikki muut äänet on niin pieniä että ei niillä sitten oo –

Juho: Niin, niillä ei oikein oo merkitystä (RH2: 1)

En osannut haastattelutilanteessa puuttua tuohon, miksi noilla pienemmillä äänillä ei ole merkitystä. Voiko olla että äänen merkityksettömyys johtuu siitä, etteivät ne välitä tar-peellista informaatiota, vai siitä että ne hukkuvat tuon kovan melun alle? Näistä vasta-uksista saa myös sellaisen vaikutelman, että melu on jatkuva tilanne, mutta vastauksissa kumotaan tämä ja todetaan melun olevan vain lyhytkestoista.

Markus: Niin tai sitten kun koneet nousee tuosta kentältä niin siinä käy ai-ka moinen melu siinä sisällä (lentokonehallissa) –

Juho: Niin se on kyllä

Markus: - mutta se on sitten tietysti niin noppee että se menee ohite aika äkkiä (RH2: 5)

Vaikka melu ei ole jatkuvaa, se on silti niin voimakasta, että melu nousee ääniympäris-töä määrittäväksi tekijäksi. Tämä voi myös johtua siitä, että lentokoneisiin ja lentämi-seen liitetään lentomelu, vaikkei välttämättä niin läheistä kokemusta lentokoneista ole-kaan. Tämä siis saattaa ohjata vastaajia nostamaan lentomelun ensimmäisenä asiana esille. Lentomelun, maalaitteiden ja puheen lisäksi haastateltavilla on myös huomioita muista äänistä, mitä ääniympäristössä kuuluu. Lisäksi haastateltava nostaa esille mitä pitäisi näköhavainnon perusteella kuulua, mutta tämä ääni puuttuu.

Otto: Sitten yksi ääni mikä täällä on tuuli, toi platta on aika tuulinen paik-ka … siitäkin tulee omat äänensä

Toni: Täällä justiin tosi vähän kuuluu sitä ns. ulkona olemisen ääniä, ei kuulu lintuja eikä … mitään semmosta justiin, varmaan sen takia kun … siinä on sitä muuta mökää mikä peittää sen alleen … vaikka täälläkin niitä lintuja näkyy aina välillä, mutta niist ei juuri mistään ääntä kuulu (RH1: 1)

Haastateltavien mukaan ääniympäristöä hallitsee melu, joten halusin myös kuulla haas-tateltavien määrittelyn melusta.

Janne: No jos teidän pitäisi määritellä mitä (melu) teidän mielestä on niin miten työ sen omin sanoin määrittelisitte?

Ville: Kova äänistä ääntä joka häiritsee Luka: Ja joka on jatkuvaa

Aleksi: Kyllä se siitä tulee et se häiritsee niinku et voi esimerkiks sanoo jollekin jotain asiaa ku kumpikaan ei kuule (RH3: 1)

Haastateltavien mielestä ääni on melua silloin, kun äänen voimakkuus on kova, ääni on jatkuvaa ja se estää kommunikaatiota. Lisäksi haastatteluissa melun ominaisuuksiksi mainittiin, että se häiritsee keskittymistä, se hermostuttaa ja ärsyttää, pitkä altistuminen melulle alkaa väsyttää ja meluun on mahdotonta tottua. Yksi haastateltava määritteli melun ei-toivotuksi ääneksi. Kysyin myös osallistuvan havainnoinnin yhteydessä muu-tamalta henkilökuntaan kuuluvalta mekaanikolta, mitä heidän mielestään melu on. Vas-taukseksi sain samanlaisia määritelmiä kuin varusmiehiltäkin ja hämmästyttävästi sekä henkilökunnan että varusmiesten määritelmät olivat kuin suoraan oppikirjoista. Teo-rialuvussa esittelemäni Truaxin kritiikki melun subjektiivista määrittelyä kohtaan ei ole tämän aineiston perusteella ongelma, koska kaikki vastaajat olivat yksimielisiä siitä että melu ei ole vain yksilön ongelma. Vastaajien melu koskettaa koko yhteisöä ja melu myös vaikeuttaa kommunikaatiota.

Edellä haastattelukatkelmassa tuli jo esille, että melu estää kommunikoinnin. Sama me-lun ominaisuus nousi esille myös toisessa haastattelussa.

Otto: No äänimaisemat on aika vaihtelevat välillä (…) on suhteellisen hil-jaista ja pystyy ihan keskustelemaan, mutta sitten tietyissä tilanteissa (…) tulee taas ihan äärimmäistä meteliä mikä estää kaikenlaisen kommuni-koinnin äänellä (RH1: 1)

Tämä melun ominaisuus nousi vahvasti esille myös muissa yhteyksissä haastattelujen aikana. Melun kommunikoinnille aiheuttama ongelma mekaanikkojen kannalta erittäin meluisissa tilanteissa, kuten lennolle lähetyksissä ja vastaanotossa, on ratkaistu käsi-merkkien käytöllä. Lähetys ja vastaanotto ovat rutiinia kokeneille apumekaanikoillekin ja näissä tilanteissa tehtävät toimenpiteet tehdään jokaisella kerralla samalla tavalla ja samassa järjestyksessä, riippumatta paikasta, ajasta, tai siitä kuka toimenpiteitä on te-kemässä. Alkuperäinen syy tälle käytännölle löytyy lentoturvallisuusajattelusta ja siitä, että minkään toimenpiteen ei pitäisi jäädä tekemättä, kun se tehdään jokaisella kerralla

samalla tavalla. Tämä myös johtaa siihen, että kommunikaatiota ei tarvita yhtä paljon, koska kaikki osapuolet tietävät mitä tapahtuu missäkin vaiheessa.

Ere: Kyllä ne tietyt asiat onnistuu, mitä on niinku päivittäin tehhään ja semmoset normaalitoimenpitteet, kun on tietää käsimerkit ja tuommoset, mut sitten erikoistilanteissa on vähän haastavampi sitten kommunikoija, jos ei kuule toista

Janne: Onko mitään esimerkkejä jostain erikoistilanteesta mielessä Ere: No eipä nyt tule äkkiä mieleen, ihan mikä vaan uus tilanne

Ville: Ym, joskus kuski saattaa yrittää näyttää semmosia käsimerkkejä että ei ne, ei ne oo mistään kirjasta se on ihan sen tilanteen, tilanteen takia yrit-tää sieltä jotain kommunikoida, niin tota se … sitten tota ei oo etukäteen sovittu, niin se voi olla hankala päätellä, mikä on tietysti maapuhelinhan siihen sitten löytyy avuks mutta tuota, tämmösii tilanteita voi olla (RH3:

2)

Kuten edellisessä esimerkissä näkyy lentokoneen lennolle lähetys tai lennolta vastaanot-to ei aina suju kuten on suunniteltu, vaan esimerkiksi jokin vikatilanne ja sen aiheutta-ma vianhaku aiheuttaa poikkeaaiheutta-man. Tällaisissa tilanteissa joudutaan turvautuaiheutta-maan joko tilanteessa keksittyihin käsimerkkeihin lentäjän ja mekaanikoiden välisessä kommuni-kaatiossa, tai mekaanikkojen kesken myös kommunikointi huutamalla on mahdollista.

Tällaisessa tilanteessa melu on niin kova, että mekaanikot joutuvat käyttämään kuulon-suojausta, joten puhe pitää saada kantamaan melun ja kuulonsuojauksen yli. Vää-rinymmärryksen vaara tällaisessa tilanteessa on hyvin todennäköinen. Kokeneempien mekaanikkojen kannalta tämä vaara on pienempi, koska tilanteen konteksti on todennä-köisesti jossain määrin tuttu, joten tulkintojen tekeminen on helpompaa. Haastatteluissa myös apumekaanikot kertoivat huomanneensa sen, että oman kokemuksen kasvaessa erikoisemmissa tilanteissa tulevia sekaannuksia on vähemmän. Hankalaksi kokematto-man mekaanikon kannalta tilanteen tekee juuri se, että alkuvaiheessa tarvitsisi enemmän kommunikoida muiden kanssa tilannetietoisuuden säilytämiseksi, mutta melu tekee kommunikoinnin hankalaksi.

Lentokoneen lähetyksen ja vastaanottamisen lisäksi haastatteluissa nousi esille myös toinen tilanne, jossa kommunikointi on tärkeässä roolissa.

Toni: (…) sillon kun koneet ei oo käynnissä, vaikka aseistetaan konetta, ni sillon on taas tosi tärkeetä että … jotenkin pystyy kuulemaan sen työsken-telyryhmän minkä kanssa työskentelee

Janne: Mm

Toni: Saa kommunikoitua sen, tota noin ni, aseistuksen, pystyy ne … käs-kyttämään suullisesti eikä tarvii huitoo käsillä, että mene sinä sinne ja sit-ten menee väärään paikkaan … että pystyy sitsit-ten tarkemmin sanomaan sen, että mitä pitää tehä … ja ainakin alkuvaiheessa huomas se oli tosi tär-keetä, että pysty käyttää ääntä siinä tilanteessa … mutta sekin harjottelun myötä senkin tarve vähenee, kun porukka alkaa tietää omat hommasa ja (RH1: 9)

Tämä havainto on varusmiesten aseryhmän ryhmänjohtajan näkökulmasta, jossa näkyy vielä selvemmin kommunikaation tärkeys ryhmän toiminnan kannalta aseistuksen aika-na. Aseistamisella tarkoitetaan erilaisten ilmataisteluvälineiden, kuten ohjusten, asenta-mista ja tykin lataaasenta-mista. Hornetin aseistaminen ei ole samalla tavalla yhtä tarkasti oh-jeistettu suoritusjärjestyksen kannalta kuin lennolle lähetys ja vastaanottaminen. Jokai-sen aseen aJokai-sentamiselle on ohje, mutta aseistuksessa suorittamiJokai-sen järjestys on vapaa ja myös tilanteesta riippuen joka kerralla ei tarvitse tehdä kaikkia eri toimenpiteitä. Voi esimerkiksi olla että lentokoneen tykillä ei ole ammuttu ollenkaan, jolloin sitä ei tarvitse ladata. Tämä eri muuttujien lisääntyminen lisää tarvetta kommunikaatiolle, koska jokai-sella kerralla ei välttämättä toimita täysin samalla tavalla, koska erilaisissa tilanteissä täytyy toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Haastateltava oli kuitenkin havainnut, että ryhmän kokemuksen kasvaessa tarve kommunikoinnille vähenee.