Takkalan talo.
ILMARI TAKKA LA
Karstulan kotiseutumuseon luoja
tamalta lappalaiselta saatu kirves, jota isäntä pi
tää Juho Vesaisen kirveenä, tappelukirveenä. Se on pieni ja ohutteräinen, mutta leveä. Terään ei ole koskettu eikä sitä ole yritetty teroittaa nyky
aikana. Myös Lapista kotoisin oleva vanha karhu- pyssyn piippu, jossa ei ole enää perää jäljellä. Sil
lä on ammuttu 47 karhua. Tämä esine oli aikoi
naan Suomen rikkaimman poromiehen (1 4 0 0 0 poroa) omistuksessa. Sitten vanha sveitsil. Graf- ton-kivääri, jonka saamisesta taloon on aivan oma tarinansa. Silloin isäntä kertoo ensimmäisen ker
ran olleensa isänmaan asialla. Muitakin esineitä seinillä on, mm. kolme vanhaa kelloa, joista tila ei salli kertoa.
Vanhan eteisen läpi mentyä tullaan saliin, jossa on heti vasemmalla vanha kaappi täynnä ja hyvin järjestettynä erilaisia vanhoja esineitä, jot
ka mikä tahansa olisivat museoon kelpuutettuja.
Tämän kaapin päällä on myös muutamia pulloja, kaikki erilaisia ja erikoisia. Tuleekin puhe, että isäntä on elämänsä aikana kerännyt myöskin tois
ta tuhatta pulloa. Tuossakin Böömistä kotoisin oleva hevosenpäänkuva-likööripullo, joka siinä seisoo vanhan apteekkipullon vierellä.
Jutellaan monista eri asioista; Vermlannin suo
malaisista, "läskikapinasta” , josta isännällä on pu
helinpylväästä otettu ilmoitus, liekö ainutlaatui- Sateisena, syksyisenä iltana tervehtii vanha öl
jylamppu "kuistilla” punertavalla liekillään Tak- kalaan saapuvia vieraita. Sähköä ei ole, onpahan kuitenkin muutamaan asuttavaan huoneeseen hil
jakkoin asennettu kaasuvalo ja tehty muutakin korjausta, joka on kohentanut huoneiden lämpi- myyttä. Kaikki on muuten koetettu säilyttää mah
dollisimman "vanhanaikaisena” .
Vanha tupa, neljäs päärakennus, muodostaa oman erikoisen nautittavuutensa vanhoine esinei
neen ja suurine takkoineen, josta muuten koko Takkalan nimitys on saanut aikoinaan alkunsa.
Joku Oinoin (tai Mattsson) rakensi ensimmäise
nä kylään takan. Taloa alettiin nimittää takkatu
vaksi, siitä Takkala. Tämä takka ei kuitenkaan ole nyt käytössä oleva. Se on tehty 1911. (Mm.
Pääjärvenmäen Riihimäessä on samalla tyylillä muurattu takan yläosa). Noin puolen metrin le
vyisessä kattohirressä on taitavin sormin tehty vuosiluku 1835. Tupa on muuten iso, kuten en
nen talontuvat yleensä, nurkassa vanha kaappi, jonka ikä tuntuu olevan etäisempi taloa. Entinen alkuperäinen maali on peitetty hyvin tummalla ruskealla, mutta kaappi entisöidään tulevana ke
sänä. Toisella seinällä on astiakaappi, sekin luul
tavasti ainakin talon ikäinen. Sitten muutamia esi
neitä seinillä, jotka kiinnostavat; Saariselältä muu- 14
nen ja ainoa Suomessa, jossa ilmoituksessa pohjo
lan työläisiä kehoitetaan ryhtymään taisteluun . . . jne. Puhutaan vanhoista tai’oista ja uskomuksis
ta. Niitä sanoo Ilmari Takkala luovuttaneensa Karstula-seuran arkistoon, josta tulevatkin suku
polvet saavat niitä lukea. Erinomaisena kertojana mainitsee isäntä muistavansa Karstulan Rantaky
lällä asuneen Pirttisen ukon, joka pitkäpartaisena ja lupsakkana tarinamiehenä saattoi iskeä ilta- kaudet tarinaa saatuaan "suunkastiketta” .
Entisenä aktivistina ja suojeluskuntamiehenä kertoo Ilmari Takkala Pietarsaaressa käynnistään, joka tapahtui 1905. Oli muuan harjantekijä, jolta saatiin tietää kalastajan nimi, jolla oli aseita. He
vosella, matkareellä, tehtiin tämä matka kahdessa viikossa. Sieltä saatiin mukaan 25 John Grafto- nista saatua kivääriä. Tämä aselaiva toi ”Voima- liitolle” 2 5.000 kivääriä. Mutta laiva ajoi karille, ja se räjäytettiin suomalaisten toimesta. Aseet jou
tuivat kuitenkin suurimmaksi osaksi Suomen ak
tivisteille. Osan saivat santarmit. Nämä 25 kivää
riä saatiin konjakkipullolla -— se oli hinta — eräästä vajasta ja sijoitettiin reen pohjalle, vähän heiniä päälle. Niin ne tulivat Karstulaan — Tak- kalaan. Sattuipa kuitenkin, että kuvernööri tuli tarkastukselle mukanaan sittemmin Turun ja Po
rin läänin maaherrana kuuluisaksi tullut Vuori
nen, mieleltään suomalaisvastainen. Tulosta ei ol
lut tietoa, joten kiväärejä oli salin nurkassa pys
tyssä ja ihme oli, etteivät kuvernööri ja hänen apurinsa huomanneet sängyn takaa näkyviä aseita, vaikka salin läpi kulkivat perähuoneeseen. Saatta
massa olevan karstuslaisen poliisin vihjauksesta eräs naisihminen ehti heittää jonkin liinan piip
pujen nenään, ennenkuin vieraat toisen kerran saapuivat samaan saliin.
Museon perustaminen Karstulaan ansaitsisi oman lukunsa, mutta mainittakoon vain, että Il
mari Takkala rouvineen muutti kahdeksi vuodeksi kirkonkylään asumaan museon perustamisen ai
koihin saaden apua Salolta (palopäällikkö), Ukko Karstulta, Eelis Savoselta, ja monelta muulta, joita tässä yhteydessä on mahdoton luetella. Jokainen esine on tuttu Takkalalle. Hän tietää sen arvon ja löytöhistorian. Mainittakoon vielä, että Ilmari Takkala on kerännyt satamäärin vanhoja loitsuja ja taikoja, jotka on talletettu Kansanvalistusseu
ran toimesta.
M. S.
Karstulan museo.
Sisäkuva eräästä museon huoneesta.
Vanhoja ruuhia museosta. Toinen näistä erittäin harvinai
nen vuosilukunsa (1614) ansiosta, löydetty Karstulan Latvalammesta. Toinen Pääpohjan järvestä.
15
•• t ■
