Sepän Soitto : Kansanmusiikkitapahtuman synty osana Suomen yhteiskunnallista muutosta kansallisvaltiosta hyvinvointivaltioksi · DIGI

I.

JH; k

t s,

% SEPÅN soıTTo ?

a - ' 1 Q

I- Kansanmusiíkkítapahtuman synty osana Suomen yhteiskunnallista muutosta -f,

' f kansallisvaltiosta hyvinvointivaltioksi. _

Susanna Salokannel,

Kulttuurihistoriaa kirjoittaminen, 5 op

17.12.06

SEPÄN SOITTO

Kansanmusiikkitapahtuman synty osana Suomen yhteiskunnallista muutosta

kansallisvaltiosta hyvinvointivaltioksi.

Johdanto

Tutkin mikrohistorian keinoin mäntsäläläisen kansanmusiikkitapahtuman Sepän Soiton alkua vuonna 1974. Paneudun kulttuuripolitiikan toiseksi aalloksi kutsutun ajankohdan alkuun 1960-70

-lukujen vaihteessa ja pohdin millainen vaikutus kulttuuripolitiikan murroksella oli kyseisen tapahtuman perustamiseen ja kuinka kunta tuki toimintaa sekä miten kunnallinen

kulttuuripolitiikka näkyi tapahtuman järjestelyissä.

Vastauksia esittämiini kysymyksiin olen löytänyt kulttuuripolitiikkaa käsittelevistä tutkimuksista, Mäntsälä-lehden vuoden 1974 numeroista sekä haastattelemalla päätoimittaja Reijo Alankoa sekä Mäntsälän kunnan museoamanuenssi Sirkku Nläkelää.

Kulttuuripolitiikan toinen aalto - kulttuuri osaksi ylıteiskuntapoiitiikkaa

1960-luvun lopulla kulttuuripoliittisissa keskusteluissa hyväksyttiin taiteen olevan osa yleistä hyvinvointipolitiikkaa. Siksi taiteen arvolle haluttiin tunnustusta ja sille annettiin legitiimi asema yhteiskunnassa. Yhteiskunnan odotettiin lisäksi tukevan taiteen tekemistä. 1970-luvun alussa vaatimus oli muutunut kaikkien kansalaisten yhtäläisten mahdollisuuksien turvaamiseksi.

Kaikkien oli saatava sekä vastaanottaa taidepalveluksia että harrastaa kulttuuriai. Kangas nimittää tätä aikaa kulttuuripolitiikan toiseksi vaiheeksi. Eurooppalaisten keskustelujen 1 Tuomikoski-Leskeläfl977.5-9

2ll10 innostamana kulttuuripoliittinen järjestelmä vaati kansalaisten demokraattista oikeuksia politiikan

ja kulttuuritoiminnan sisällöllisiin määrittelyihin ja tavoitteli väestön kulttuuritoimintoihin

osallistumisen lisäämistä. Puhuttiin myös taiteista ja taideväritteisistä toiminnoista. Ajatuksena oli

vähentää politiikan paternalistista sävyä sekä madaltaa korkean ja matalan, eliitin ja kansan kulttuurien välisiä raja-aitoja. Tuona aikana luotiin tehokas julkinen palvelujärjestelmä, jonka tavoitteena oli mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttaminen kulttuuritoiminnan tuottamisessa ja vastaänottamisessa, kuten asiakaspainotteinen lähtökohta asian määritteli. Tuolta ajalta ovat peräisin myös käsitteet kuten kulttuuripolitiikan tavoitteet, Kulttuuriministeri, kulttuuritoimintalaki, taiteen keskustoimikunta, kulttuuripalvelu, kulttuurisektori, kulttuurityö ja niin edelleeni.

Taide otettiin puolueiden välisissä taisteluissa välineeksi taiteilijoiden ja heidän ammattijärjestönsä ryhmittäytyessä puoluepoliittisesti. Vasemmisto sai vahvistusta monien eturivin taiteilijoiden ryhmittyessä sen aattellisuuden taakse. Tästä esimerkkinä vuosina 1970-74 jätetyt yhteensä 32 näyttämötaidetta koskevaa eduskunta-aloitetta. Aloitteiden jättäjät olivat

muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sosiaalidemokraattisen tai SKDLm eduskuntaryhmien

jäsentää.

Taiteella käsitettiin olevan välinearvo joko kansatlisuuspoliittisessa,

kansansivistyksellisessä tai puoluepoliittisessa mielessä. Kuitenkaan sen arvoa itsessään, taiteena taiteen vuoksi, ei puolueohjelmissa ollut. Puolueohjelmissa sen sijaan korostettiin omien viiteryhmien taideharrastusten tarpeita: Maalaisliitto maaseutuväestön, Rkp ruotsinkielisen väestön, Skdl ja Sdp työväestön kulttuurint. Taide- ja kulttuurityön arvon kohottamisen edellytys oli silloinkin, että se hyväksytään puolueiden ohjelmissa ja että päättäjät tekivät työtä ohjelmien saattamisessa eläväksi käytännöksi.

Taide ja taiteilijat olivat saavuttaneet työmarkkinoilla työn ja työntekijän virallisen aseman.

Nyt haluttiin sivistyksen ja koulutuksen nimissä antaa kaikille kansalaisille samankaltaiset tiedot ja taidot. Olen näkevinäni taustalla myös ajatuksen kulttuurin tekemisestä tutuksi ja

ymmärrettäväksi, jotta taiteilijoiden tekemän työn arvostus voisi nousta. "Tavallisen suomalaisen"

käsitys kulttuurista ja taiteesta saattoi olla hyvinkin kaksijakoinen, toisaalta nähtiin suurten

taiteilijoiden arvostettu työ hienona, mutta kulttuurin harrastaminen lähinnä ajanhukkana. Lasten 2 Kangas. 199ELS-153

3 Tuomikoski-Leskelä, s. 228-229 4 Tuomikoski-Leskelä,1977, s.1ö9

ja nuorten taideharrastuksen kieltämisestä meillä elää perinnetietona monta lannistavaa tarinaa.

1970-luvun kulttuuripolitiikka oli osa hyvinvointivaltion muodostumista. Kun teollistuminen

ja kaupungistuminen olivatjohtaneet vapaa-ajan lisääntymiseen, oli hyvä hetki kehittävälle ja

yhteisöllisyyttä lisäävälle vapaa-ajan toiminnalle. Tästä esimerkki omasta elämästäni. Tuona ajankohtana rakennettuihin kerrostaloyhtiöihin rakennettiin usein erilliset kerhohuoneet, joissa eri-ikäiset saattoivat harrastaa yhdessä. Meidän pihapiirimme lapset harrastivat näytelmiä. Ala-

asteikäisinä näyttelimme, lavastimme, puvustimme ja ohjasimme sekä teimme mainokset,

möimme liput, kahvit ja pullat vantaalaisen kerrostalon kellarikerrokseen rakennetussa tilavassa yhteisessä olohuoneessa. Taideväritteirıen toiminta oli meille itsestäänselvää ja edusti normaalia

elämää.

Kulttuuripolitiikan historiaa Mäntsälässä

Mäntsälään valittiin vuonna 1951 kulttuurilautakunta korvaamaan aiemmat raittius-, nuorisotyö- ja urheilulautakunnat. Jo seuraavana vuonna nimi muuttui toimintaa paremmin kuvaavaksi

nuorisotyö- ja urheilulautakunnaksi, sillä toimintakertomus vuoden 1951 toiminnasta kuvailee

erilaisia liikuntaan liittyviä tapahtumia. muttei mainitse kertaakaan taideväritteistä kulttuuria?

Kunnan oma kulttuuritoiminta hiipuikin välillä lähes kokonaan, kunnes vuonna 1966 perustettu kansalaisopisto antoi sille voimakkaan sysäyksen. Kansalaisopiston kautta järjestettiin teatteri- ja konserttimatkoja sekä harrastettiin taideaineita.

Huolimatta poliittisen kulttuurielimen puuttumisesta Mäntsälän kunta alkoi tukea kuvataiteita valtuuston päätöksellä? Kulttuurilautakuntaa ei kuitenkaan perustettu uudelleen ennen vuotta 19817.

Musiikin saralla Mäntsälässä oli toiminut useita puhallin- ja harmonikkayhtyeitä, joihin

kuului jokunen vireä nuoriso-orkesterikin. Vuonna 1974 perustettua Sepän Soittoa varten tai sen

innoituksesta syntyi vielä kaksi yhdistystä: Mäntsälän tanhuajat ja Mäntsälän Hannonikati.

Mäntsälän kunnan virallinen tuki kulttuurille oli ollut rahallista erilaisten avustusten muodossa 5 Tonttila, 1952, s.

6 Valtuusto päätti v. 1974, että kunnan julkisiin rakennuksiin on hankittava taidetta, jonka arvon piti olla ainakin prosentti kiinteistökustarınuksista.

7 Dksanen, 1997, s.564 ö üksanen, 1997, s. 565

4i10

annettua, ja jossain määrin myös työntekijöiden työpanoksen kautta kulttuuriyhdistysten

toiminnan auttamista. Aloitetta kulttuuritapahtumiin kunnalta ei ollut tullut, mutta yksityisten

kuntalaisten tai yhdistysten esittämiin aloitteisiirı oli resurssoitu tilanteen mukaan. Kunnan etu on

nähty elinvoimaisissa ja aktiivisissa yhdistyksissä aina näihin päiviin saakka. Sepän Soitto oli

erikoinen poikkeus tässä säännössä, kuten jatkossa tulen esittämään.

Valtakunnallisella tasolla kulttuuri oli siis saanut uusia piirteitä, puhuttiin kunnallisesta

kulttuurista ja hyvinvointivaltiosta, johon kulttuurin nähtiin itseoikeutetusti liittyvän. Yleisen

hengen mukaisesti myös Mäntsälässä oltiin avokätisempiä kulttuurille 1970-luvulla ja haluttiin

myöntää kulttuurityölle aikaisempaa suurempi arvostus. Tämä voidaan selittää sekä

valtakunnallisella diskurssilla että silloisen kunnanjohtaja Tapio Hyyryläisen kulttuuria tukevalla toiminnalla. Mäntsälässäkin elettiin 1970-luvulla kunnallisen kulttuurityön arvonnousun

aallonharjalla.

Parrasvaloissa: Sepän Soitto 31.5.-2.6.1'974

”Elämme täällä SEPÄN SOITON kansanmusiikkljiuhlilia mielenkiintoisen ja oikeastaan sykähdyttävän historiallisen ja kansanpsykologisen ilmiön keskellä. Olemme todistamassa rikkaan kansanperinteen voimakasta elämistä nykyajassa ja samalla tämän perinteen siirtymistä entistä useampien ihmistenja aikaisempaa laajempien kansankerrosten tietoisuuteen. Olemme

todistamassa kansanmusiikin ja kansantaiteen todellista renessanssia,

uudelleenelpymistä... Tosiasia kuitenkin on, että kansanmusiikki'ja kansantanssi ovat viime vuosina saaneet tuhansittain ystäviä ja harrastajia, emmekä voijuuri ajatella kesäistä

juhlatilaisuutta ilman niitä. Suomalaisen kulttuurikesän kuvaan kuuluvat erottamattomana suuret

kansanmusiikkijuhlat, . ..

...Kansanmusiikin aseman nousu antaa aineen eräisiin kulttuuripoliittisiin mietteisiin. Merkitseekö

kansanperinteen uudenlainen korostuminen jotakin olennaista murrosta

kulttuurikuvasaıjassarnme? Minusta näyttää, että tähän kysymykseen täytyy vastata

myönteisesti....Uusi vuosikymmen limit-luku, hakee omaa tietään. Näyttää siltä, että sen

valtaväylä on paluu kansan pariin. Tajutaan, että niin yhteiskunnallisten kuin kaikkien muidenkin uudistusten todellinen lähtökohta on kansan tahto ja halu uudistuksiin, ja tältä pohjalta alkaneen

-UUUUUUUUUUUUUUUUUCCUUCCWWvwvv'v-ı_._.

vuosikymmenen yhteiskunnalliset uudistukset käyvät epäilemättä siihen suuntaan, että kansan

vaikutusrnahdollisuuksia ja osallistumista yhteiskunnallisiin ratkaisuihin ja päätöksentekoon todella lisätään. ”9

Tapahtuman perimmäinen tarkoitus oli Mäntsälä-lehden artikkelin mukaan ”luoda

kansanmusiikin, sen laulajien, soittajienja kansantanhuajien suurten joukkojen esiinmarssi. Näin tuodaan esitteille maakunnan oma kansanmusiikki. Tällaisella tilaisuudella on merkitystä paitsi kansanmusiikin esiin tuojana, myös unholaan painuvien kappaleiden uudelleen elvyttäjänä.

Rikas musiikkipennne voidaan näin säilyttää ja siiıtää edelleen uuden sukupolven soitettavksi.

Jokaisella kansanmusiikin esittäjällä, harrastajaila ja kuulljialla on mahdollisuus tulla

osallistumaan tähän kulttuuritapahtumaan, jonka uskotaan nostavan Uudenmaan maakunnan

sille kuuluvaan arvoonsa muiden maakuntien joukossam

Kyseessä oli siis ajan hengen mukaisesti suurieleinen tapahtuma", johon tuli esiintyjiä ympäri eteläistä Suomea, vaikka tapahtuma aluksi koetti profiloitua vain uusmaalaisena tapahtumana.

Kansanmusiikki oli suosittua, eikä kuulijoita tarvinnut houkutella paikalle sen ajan iskelmätähdillä.

Etelä-Pohjalaiset Spelit oli perustettu joitakin vuosia aikaisemmin ja Kaustisen

kansanmusiikkijuhlat oli järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1968. Tilausta uusmaalaiselle

kansanmusiikki- ja tanssijuhlalle oli olemassa. Mäntsälä-lehti mainisee artikkelissaan", että

Mäntsälän kunta ja Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistys toimivat tapahtuman järjestäjinä.

Tapahtuman suojelijaksi oli saatu maaherra Kaarlo Pitsinki.

Olen pohtinut kunnan osallisuutta kyseisen tapahtuman järjestelyihin. Jo aikaisemmin kiinnitin huomiota, että Mäntsälän kunnan kulttuurityö oli ollut yhdistystoiminnan ja aktiivisten ihmisten aluetta. Kunnan tuki kulttuurityölle oli ollut tähän saakka varsin vähäinen ja ihmettelen, miksi kunta on ollut toinen järjestävä taho juuri tälle tapahtumalle. Kahden uuden yhdistyksen

perustaminen Sepän Soittoa varten kuvastaa sitä, että pelkästään kunnan varassa toiminta ei

ollut. Museoamanuenssi Sirkku Mäkelä” kertoi, että Sepän Soiton alkuaikoina tapahtuman oli 9 Ote opetusministeriön silloisen kansiapäällikkö Jaakko Nummisen 2.6.1974 klo 13 pitämästä juhlapuheesta.

10 ML 3.1.1974

11 Folklore oli merittävässä asemassa myös itä-blokin maissa. Kansanmusiikin nousu näyttäytyy myös osana vasemmistoliikettä. Musiikiifestivaalit ympäri maailmaa olivat muodostuneet massatapahtumiksi.

12 29.5.1974

13 Haastattelu 1.-2.11.2006

BHD mahdollista laskuttaa kuntaa osasta menoistaan. Kunnan tuki muodostui jonkinlaisen tappiotakuun turvin taloudellisesti mittavaksi. Tapahtuman laskuja on maksettu kunnan menoina. Lisäksi

kunnanjohtaja Hyyryläinen toimi tiedotustoimikunnan johdossa ja siten myötävaikutti monella tavalla tapahtuman onnistumiseen.

Mäntsälä-lehden pitkäaikainen päätoimittaja Reijo Alankoi* kertoi tapahtuman alkuajoista ja erityisesti kyselin poliittisen kentän osallistumisesta tapahtumajärjestelyihin. Hän kertoi, että

Sepän Soiton alkuvaiheessa puheenjohtajana toimi pitkän linjan keskustalainen valtuuston

puheenjohtaja Onni Laine. Kunnanjohtaja Tapio Hyyryläinen osoittautui myöhemmin kokoomuslaiseksi ja Osmo Viljanen, yksi tapahtuman kantavista voimista ja Sepänmäen perustaja ja toiminnan kehittäjä, taisi olla ajatusmaailmaltaan kallellaan vasemmalle, muisteli Alanko. Minkään puolueen jäsen 'vfiljanen ei hänen yrnmärtääkseen ollut.

Paikallislehden päätoimittajaa ei härnrnästyttänyt yhteistyö, jota eri puolueiden välillä tehtiin. Hän sanoi, ettei Sepän Soitossa kukaan tehnyt puoluepolitiikkaa, se oli politiikan

ulkopuolella. Yleinen ilmapiiri oli kulttuurille suosiollinen, kuten puolueiden ohjelmien osalta aikaisemmin kirjoitin. Perimmäinen motiivi tapahtumalle on saattanut olla erilainen, mutta

päämäärä oli sama. Tahtotila oli luoda kaikille avoin kansanperinnettä ylläpitävä tapahtuma, joka niittäisi mainetta uusmaalaisena kansanmusiikkitapahtumana.

Sepän Soiton ensimmäinen vuosi

Yleisön kuljetus itse tapahtumapaikalle Sepänmäen museoalueelle oli järjestetty linja-autoilla

Kirkonkylän keskustasta. Siitä huolimatta kansallispukuisia naisia oli kulkenut bussireittiä

Mäntsälän keskustasta Sepänmäelle, jonne matkaa on noin 7 km. Autoille oli varattu pysäköintitilaa naapurimaatilojen pelloilta, mutta monituhatpäisen yleisön kyyditsemiseksi tarvittiin muitakin ratkaisuja.

Mäntsälä -lehtiiå kertoi, kuinka muonitus hoidettiin naisjärjestöjen toimesta. Aivan ongelmaton tuon viikonlopun emännöinti ei ollut, sillä ylioppilasjuhlat ja valmistujaiset verottivat emäntien saamista muonistusta hoitamaan. Toisessa artikkelissaan lehti kirjoittaaifi, että

jäıjestysmiehet puolestaan tulevat Mäntsälän Urheilijoiden riveistä. Tapahtuman käytännön työt

14 Haastattelu 3.11.2006 15 ML 13.5.1074 16 ML 13.5.1974

_i_ *_

lepäsivät vankasti vapaaehtoisten käsissä.

Sepän Soitan yhteistyöstä kunnan kanssa kertoo se, että kunnanarkistasta löytyvät niin

ensimmäisen tapahtuman tiedotteet. pöytäkirjat kuin toimikuntien kokoonpano ja yhteystiedot sekä niiden pöytäkirjat. Sillä an suurta merkitystä ajatellen kunnan historian taltioimista.

Ohjelma

Perjantaina 31.5.74 ohjelma alkoi tansseilla, jatka järjestettiin kolmessa tilaisuudessa Mäntsälän Kirkonkylän Suurlavalla, Nummisten Nuorisoseurantalolla ja Sälinkään Rientolassa. Tanssit alkoivat kussakin kylässä samaan aikaan. Näin vannistettiin se, että tapahtuma huomattiin laajalti ja kuntalaiset pystyivät ja mahtuivat osallistumaan tapahtumiin.

Lauantain 1.6. ohjelma alkoi jo kello 8.30 klarinettiseminaarilla Kirkonkylän kansakaulussa Tampereen yliopiston tohtori Erkki Alakönnln johdolla ja siihen osallistui 30 alan harrastajaa.

Seminaarin katkaisi klo 10.00 pidetty juhlajumalanpalvelus Mäntsälän kirkossa..

Sepänmäen museoalue ja pelimannien ja kansanlaulajien esitykset alkoivat klo 10 ja klo 13 Sepän Soitto avattiin virallisesti. ”Juhlan komean avauksen suoritti SY-miehinen

mäntsäläinen hannonikkayhtye soittaen vainioitten, Juseliusten ym vetämävään tyyliin metsäsuomalaisten kansallisvalssin Metsäkukkia sekä koski-ikäisten jytämusiikkina

Vesivehmaan jenkanöi. Juhlat avasi virallisesti Mäntsälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Onni Laine. Erilaiset Kansantanssi ja -lauluesitykset jatkuivat 14.00 alkaneessa Laulajat ja Pelimannit kohtaavat -ohjelmassa.

Kirkonkylän koululla pidettiin seminaarin päätteeksi klarinettikonsertti klo 15.30, jossa

esiintyivät Kauhajoen klarinettipelimannit ja Nunnijärven pelimannit. Konsertin juontajana toimi

Paavo Helistö ja yleisradio nauhoitti konsertin. Kansanmusiikklyhtye Bardit esiintyivät puolitoista

tuntia myöhemmin alkaneessa konsertissa nimeltä ”Rohdinmekkoballadi”.

Lauantain iltaohjelman päätti klo 20 alkanut Kansanlaulun ilta, joka pidettiin myös Kirkonkylän koulun juhlasalissa. Siellä ohjelman aloitti Orimattilan mieskuoro, jonka jälkeen

esiintyivät Hyvinkään kansantanhuujat. Mäntsälän mieskuoro oli vuorossa seuraavaksi yhdessä

Fiat 5.6.1974

ııı._ı -I-

,|__ 1-

,_ __ _.. hmm;-

BHD

solistinsa Heikki Keinosenifl kanssa. Ohjelma jatkui Porvoolaisen Flamingo-kuoron nykyajan musiikkiesityksellä eli iskelmillä. Keravan laulupelimannit olivat saavuttaneet suuren suosion

hauskalla ohjelmallaan ja illan viimeisinä esiintyivät Järvenpään Mieslaulajatig.

Sunnuntaina 2.6. ohjelma alkoi klo 9.00 avautui Sepänmäen käsityömuseoalue ja alkoi pelimannien yhteisharjoitukset. Ohjelmassa oli myös kansanmusiikkia ja -tanssia. Klo 11.30 alkoi

polkkakilpailu ja puolitoista tuntia myöhemmin, klo 13.00, järjestettiin Sepän Soiton pääjuhla museoalueella.. Avajaisten jälkeen esiintyi Kansanpelimannien suuryhtye ja juhlat päättyivät

lipunlaskuun klo 20.00, jonka jälkeen myös museoalue suljettiin.”

Ensimmäinen Sepän Soitto oli suunnattu perinteen vaalimiseen ja

kansanmusiikkiharrastuksen esittelemiseen suurelle yleisölle. Ohjelman suuntaaminen uusmaalaiseen kansanmusiikkiin näkyy esiintyjäkaartissa, jossa on painotettu laajan Uudenmaan yhtyeitä ja kuoroja.

Kolmen päivän aikana esitettiin ilmeisen omaleimaista ja laadukasta musiikkia ja tanssia.

Perinteiset asut, tanssit ja instrumentit näkyvät Mäntsälän kunnan arkistossa olevassa diakokoelmasta. Kokonaisuus oli huoliteltu ja ilmeisesti tuolloin pyrittiin nostamaan

kansankulttuuri samaan arvoon kuin taide. Harrastamisen ja ammattilaisuuden välinen ero oli kansanmusiikissa pieni, lähes huomaamaton. Nykykansanmusiikki kokeellisuudessaan antoi vielä odottaa itseään.

Yhteenveto

Kulttuurihistorian näkökulmasta Sepän Soitto -nimisen kansanmusiikkitapahtuman synty osuu mielenkiintoiseen aikaan. On helppo osoittaa, että kulttuuripolitiikan ilmapiirin muutos toi mukanaan ajatuksen kansakuntaa yhtenäistävästä (perinnefltulttuurista. Se puolestaan johti suurten kansanmusiikkitapahtumien syntyyn ja suosioon. Sepän Soitto, Kaustisen

karısanmusiikkifestivaalitja Etelä-Pohjanmaan Spelit olivat merkittäviä massakulttuuritapahtumia 1900-luvulla.

Mäntsälän kunta ei ollut aiemmin osallistunut yhtä voimakkaasti kulttuuritapahtuman

13 Heikki Keinonen on mäntsäläläinen oopperalaulaja.

10 ML 5.6.1974 20 ivlL 29.5.1997

____,._.._._...,i__.,i,ı.ı.ı.ı.í-ı1- _ _

rahoittamiseen tai järjestelyihin. Mielenkiintoinen elementti oli myös paikallispoliitikkojen yhteistyö

ilman puoluepoliittisia rajoja. Yhteinen näkemys kansanmusiikin arvosta ylitti yhteistoimintaa

muutoin mahdollisesti rajoittavat esteet.

Ensimmäiseen Sepän Soittoon saapui esiintyjiä sekä Uudeltamaalta että Etelä-

Suomesta. Yleisöä saapui enemmän kuin oli osattu odottaa, tarkkaa lukua ei ole tallella tai sitä ei laskettu, mutta tuhansista ihmisistä puhutaan lehtileikkeessä. Tapahtuma oli onnistunut ja sen

jatkoa ajatellen päätettiin perustaa Sepän Soitto ry, joka toimii edelleen. Myös tapahtuma Sepän

Soitto elää edelleen tosin muuttuneena ja kalvenneena. Massatapahtuma se ei ole ollut sitten 1990-luvun Iamavuosien.

Kulttuuripolitiikan keskeinen tavoite osana hyvinvolntipolitiikkaa oli madaltaa raja-aitoja taiteen ja taideväritteisen toiminnan välillä sekä toteuttaa mahdollisuuksien tasa-arvoa antamalla kaikille kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua kulttuuritoimintaan. Tätä varten luotiin laki kunnallisesta kulttuuritoiminnasta (1990), jota valmisteltiin pitkään 1970-luvulla. Mäntsälässä kulttuurin arvonnousu tarkoitti kansalaisopiston aktiivista toimintaa kulttuuritoiminnassa,

kulttuuriyhdistysten ja -tapahturnien lisääntymistä ja kuntalaisille syntynyttä käsitystä kunnan roolista kulttuuripalveluiden tuottajana.

myös, että kilpailuyhteiskunnan paineessa etsitään inhimiliisempää otetta. Kansanmusiikki välittää meille kuvan ihmisistä, joka näkee jokapäiväisen toimeentulon ja elintason tavoittelun ohella myös muut inhimillisen elämän alueet tärkeinä.” (Jaakko Numminen, 1974, juhlapuheen päätössanat).

Lähteet ja kirjallisuus:

Alkuperäislähteet:

Lehdet

UIIIIIIIIIIIIIUIUııvıvvıvı-ııvv-v..._._.

10110

Mäntsälä-lehden artikkelit keväällä 1974, ensimmäisen Sepän Soiton ajalta ilmestymispäivän mu aan:

3.1.1974 9.1.1974 8.5.1974 29.5.1974 5.6.1974 Haastattelut:

Alanko Reijo, Mäntsälä-lehden päätoimittaja (1972-) ja Sepän Soiton hallituksen pitkäaikainen

jäsen 3.11.2006. Haastattelija Susanna Salokannel, Turun avoin yliopisto, Kulttuurihistorian laitos

ı' kulttuurihistorian kirjoittaminen

Mäkelä Sirkku, Museoamanuenssi ja arkistonhoitaja 1-2.11.2006, Mäntsälän kunta. Haastattelija Susanna Salokannel, Turun avoin yliopisto. Kulttuurihistorian laitos I kulttuurihistorian

kirjoittaminen Kirjallisuus:

Mäntsälän kunnan kunnalliskertomus vuodelta 1951. Toim. kunnansihteeri Aarne Tonttila. Kerava 1952.

Tutkimuskírjallisuus:

Häyrynen, Simo: Suomalaisen yhteiskunnan kulttuuripolitiikka. Jyväskylä 2006.

Immonen, Kari ja Leskelä-Kärki, Maarit, toim: Kulttuurihistoria Johdatus tutkimukseen.

Hämeenlinna 2001.

Kangas, Anita (1999): Kulttuuripoiitiikan uudet vaatteet- Kulttuuripolitiikan uudet vaatteet. Toim.

Anita

Kangas ja Juha Virkki. Jyväskylä 1999, 156-178.

Kinnunen, Merja ja Löytty, Olli, toim.:fleteellinen kirjoittaminen. Tampere 2002.

Laisi, Karita: Repliikkejä ja Muistoja Ohkolan näyttämültä sadan vuoden ajalta. Toim. Karita Laisi.

Hämeenlinna 2000, 8-16

Oksanen, Eeva-Liisa:Kultturi ja taide - Mäntsälän Historia lll. Toim. Martti Bläfield. Jyväskylä 1997, 564-566.

Sokka, Sakarias: Sisältää kansallisvaltiolle - taide-elämän järjestäytyminen ja

asiantuntijavaltaistuva taiteen tukeminen. Helsinki 2005.

Tuomikoski-Leskelä, Paula: Väitöskirja "Taide ja politiikka" Helsingin Yliopisto 1977.

Internet:

Finlex-internetsivusto, Suomen laki (26.10.2006) http:llwvıwoulturalpolioiesnetlfinlandhtm (28.10.2006)