Keurusselän Seuran puheenjohtaja Matti Kansanaho esittää Einari Vuorelalle kutsun seuran kunniajäseneksi. Tilaisuutta todistaa Vihtori Hurttia.
Einari Vuorelan sävelletty runous
Einari Vuorela puhuu 80-vuotispäiväkseen tehdyssä haastattelussa Toini Havulle: ” Tuuli ja metsä ovat musiikin alkajat. Musiikki on tullut luonnosta ihmiseen. Musiikki ja runous,
niinkuin muukin taide, ovat sukulaisia.”
Vuorela on eräs eniten sävellettyjä runoilijoitamme. Lyhytsäkeinen rytmi on yhtä musiikin rytmin kanssa ja taipuu vaivatta säveliin. Vuorela kertoo em. haastattelussa edelleen, että kotona veisattiin paljon virsiä, varsinkin äidillä oli kaunis ääni, ja että poika jo nelivuotiaa
na, vaikka ei osannut lukea, tiesi kaikki virret ja lauloi niitä, virsikirja lattialla. Rytmi jäi niistä alitajuntaan. 'Tänne Jeesus tulimme Pyhää sanaas kuulem ahan.’
Toini Havu piirtää laajempiakin näköaloja: 'Vuorela on kaikessa viattomuudessaan liitty
nyt ikivanhaan pohjoismaiseen virsiperinteeseen, josta esimerkkinä on 1600-luvulta oleva J.C . M elartopaeuksen virsirunous. Sävyn ja mitan sukulaisuus Vuorelan runouteen on ilmei
nen.’
15
E inari V uorelan seuran puitteissa on alet
tu k erätä e rää n ä osa-alueena tieto ja hänen sävelletyistä ru n o istaan . Se ei ole niinkään vähäinen piirre hän en lyyrikonkuvaansa, niin h u o m a ttav a jo u k k o m erk ittäv iä sävel
täjiä on h avainnut hänen ru n o jen sa laulul- lisuuden.
L uettelo ei to k i vielä ole läheskään täy dellinen. V arhaisin tieto on v:lta 1922. Sil
loin esitti 18 v. Sulho R an ta h arrastu sn äy t- teenään N u o ren V oim an L iitto o n pyrkies
sään m m . 'V ap aa eh to iste n m arssin E. V uo
relan sanoihin, jo u k k o lau lu lle pian o n (to r
vien) säestyksellä tai yksin pianolle (torvil
le)’ — Siis jo 60 v u o tta , 20-luvun alu sta as
ti, ru n o on m u u n tu n u t luontevasti lauluksi, ja se m u u n tu u yhä. V uorelan o m an arvelun m ukaan sävellyksiä olisi (v. -69) n. 300, jo ista Y rjö Kilpisen 70.
Säveltäjien luettelo on nim ekäs: Sulho R annan ja Y rjö Kilpisen lisäksi Ossi Elo- kas, T aneli K uusisto, Ilkka K uusisto, Selim Palm gren, O lavi P esonen, H eino Kaski, M artti T u ru n en , L auri P arviainen, A arre M erik an to , E ino L innala, E inari M arvia, T auno P y lk k än en , A hti S onninen, Ju h an i P o h jan m ies, T eofilus A h o n en , T oivo Elo- v aara, H em m o L o u h iv u o ri, E ino Kirvessa- lo, V eikko T o u ru n en jne.
T äm än päivän uusia säveltäjänim iä ovat Lauri S aikkola, Jyrki H eikkilä, P e k k a Kos
tiainen, P irjo K oskenperä, Kim K uusi, Y kä M attila, T .H . P ih a, M atti R iihim äki.
K eräilyn kohteena ovat olleet sekä nuot- tik o p io t että äänitteet, jo ista k in on tiedossa pelkkä m aininta. H elp o in ta on k erätä ä ä nitteitä, sillä varsinkin vanhem pia lauluja on runsaasti levytetty, ja tuskin m enee viik
koa, ettei rad io sta kuule hänen ru n o jaan laulettuina. Sieltä on ne m elko vaivaton n a u h o itta a , kun on ta rk k a n a ja seuraa oh
jelm atieto ja.
Sävellyksistä suurin osa on yksinlauluja.
T u nnetuim pia lienevät Prinsessa ja tru b a duuri (Tule ik k u n an ta a, m u tt’ varpaillas) ja Pesä (Oi, lennä unelm ainen, sä lintu val
koinen), jo tk a sisältyvät M artti T urusen sarja an K irjekyyhkynen. Ne ovat kaikki v arhaisinta V uorelaa, sam oinkuin ehkä tu n n etu in runo K aivotiellä, jo k a on T au n o P ylkkäsen säveltäm ä. V iim eisestä V uorelan eläessä ju lk a istu sta kokoelm asta K iurun p o rta a t (-71) on Ilk k a K uusisto Y leisradion tilauksesta tehnyt sam annim isen lau lu sar
ja n , jo k a sisältää viisi laulua. Esittelysa
noissa Ilkka K uusisto k erto o säveltäneensä laulut n im enom aan M atti Piipposelle ja ja t
kaa: 'V uorelan ru n o jen rytm i on aina sel
keä j a säveliin taip u v a. V iittauksia m usiik
kiin esiintyy toistuvasti hän en runokieles
sään. Siellä on so in tu ja, soittim ia, teem oja ja säveliä. Iän m u k an a V uorelan ru n o t m u u ttu v at aforistisem m iksi, ja niiden yh
teys lu o n to o n saa y hä enem m än m ystisiä piirteitä. K iurun p o rta a n ru n o t ovat suppei
ta, yhden säkeistön m u o to o n k irjo ite ttu ja , m u tta niiden sisältö on rikas ja k ie h to v a .’
K uorosävellyksiä on sekä sekakuorolle (m m . P alm gren, L innala) että naiskuorolle (mm. K irvessalo). L auri S aikkola on sovit
ta n u t sävellyksiään m ieskvartetille. N uori
sokuorolle on säveltänyt ja so v ittan u t esim.
T .H . P ih a, jo n k a K o u lu laisk an taatti on le
vyllä M etsot soittim ella, jo k a sisältää keski
suom alaista m usiikkia. K antaatissa on 5 laulua V uorelan runoihin.
U u tta laulelm am usiikkia on p aljo n . Keu
ruulaisille tu n n etu in on P irjo K oskenperä, jo k a toim i täällä 4 v u o tta o p e tta ja n a , ja on tehnyt jo kaksi äänilevyä. H ä n on säveltä
nyt ja itse esittää ain ak in 8 laulelm aa. — K asetilla 'M in ä ra k a sta n sin u a ’ la u laa K a
roly G aram 2 Kim K uusen lau lu a, Pienellä huilulla huutelen ja K ehtolaulu (H äm ärtyy jo lehto, tu m m u u p ih ap u u ). K ehtolaulu on saanut sävelasun hyvinkin m onen säveltä
jä n kynästä.
U udem m at sävelnikkarit eivät vielä ole ehtineet levytyksiin asti. Jyrki H eikkilän viime talvena Jyväskylässä radioidussa sä- vellyskonsertissa löytyvät H u h tik u u ja Ke
vätyössä kuulen. Y rjö M attilan Kylätiellä ja V iluinen tie esitettiin R unoratsum atineas- sa v. -80. M atti R iihim äen sävellyksiä on kuultu m uutam issa paikallisissa tilaisu u k sissa.
V uorela teki k o tise u tu ru n o n /la u lu n kol
melle eri p aik k ak u n n alle, V irroille, M ultial- le ja K euruulle. V irtain laulua lau letaan E i
no Kirvesm iehen (m yöh. K irvessalo) sävel
tä m ä n ä . Siihen on m yös L in jam an sävellys.
M ultian laulun sävelsi Ju h an i P ohjanm ies, ja sovitti sen sekakuorolle. Se on yhteislau
luna m elko vaikea, m u tta sitkeästi sitä M ultialla lauletaan.
K eurusselän S euran täy ttäessä 10 v u o tta (1953) teki V uorela ju h la ru n o n K otiseudul
leni. Siihen on ain ak in kolm e sävellystä, T eofilus A hosen, A n tti W irtasen ja Ju k k a H a p u o ja n . V iim eksim ainittua laulettiin se
k ä yhteislauluna e ttä sek ak u o ro ssa H a p u ojan K euruulla ollessa, m u tta sen jälkeen se on jä ä n y t u n o h d u k siin . L uonnolliselta tuntuisi, että K euruulla olisi om an ru n o ili
ja n sa tekem ä ko tiseu tu lau lu kaikkien ju h la tilaisuuksien y h teislauluna, k u o ro je n ohjel- 16
K O T I S E U D U L L E N I
E in a ri V uorela
J U K K A H A P U O JA K o h tu u llis e s ti
f f tV- f.. r-r
’__iz__ i __j p i i —(sv 3 ] * ,
•-U
z = ä- 4 m= j
k o - t i - s e u - d u u t i e - n o o t a r - n i a a t . l a a k s o t , v u o r e t , k o r - v e t h a r m a a t
r i e - m u n r i u - t a - h a - ui t u o . Tä ä l - l ä a - s u u K e u r u u n k a n - s a
j t ¥ ~ n i i
- -^ - T - r - S
■
_j*— J m
- 0»1 ♦ I > • ■ ■ l
—lii I-jäi - s i s - sa t a - l oi s - s a n - s a , t u - l e - v a i - s u u t - t a n - s a l u o .
^ ^ J f * I P ^ * # 1 f ä 1 f fZ
T u o l t a s i i n t ä ä s i l - m i - h i - n i j ä r - v e n i - h a • n a i - n e n s i - n i ,
k e u r u s - s e l - k ä k i m r u e l - t ää. l u o l i a n i e m i , t u o l l a saa r i ,
J. J J jt i
t u o l l a p i i - v i , s a - t e e n - k a a - r i m a a n j a t a i - v a a n ) l i - i l i s - t ä ä .
m istossa, k o u lu jen m usiikkiopetuksessa.
H a p u o ja n sävellys ei ole liian vaikea, se k an n attaisi o tta a uudelleen esille ja käyt
töön.
M usikaalisuus, hyvä rytm in ta ju ovat oleellinen piirre E inari V uorelan p ersoonaa.
Vielä eläkepäivinään, k o rk eaan ikään ehti
neenä hänen kom ea äänensä kaikui T u u su lan k irk o n ju m alanpalveluksissa. H änen tu o tan n o ssaan ovat to teu tu n eet hänen sa
nansa " R u n o ja m usiikki ovat su k u laisia” . LE A R IIH IM Ä K I
17
