Einari Vuorelan ikuisti pronssiin Eino Lehtinen.
Einari Vuorelan
pronssipää
k i r j a s t o s s a
Keuruun pääkirjastossa seisoo kaiteella vastaanottotiskiä
vastapäätä Einari Vuorelan pronssipää.
Se on melko huomaama- tori, monetkaan eivät
sitä havaitse tai eivät tunne.
Joskus se lähtee liikkeelle juhlista
maan kirjallista tai kotiseudun
juhlaa, mutta palaa aina
takaisin.
36
P ään on tehnyt taiteilija Eino Lehtinen. Se paljastettiin elokuussa 1975 Keuruun silloisessa kirjastossa kaupungintalon alakerrassa.
Se elokuu oli kuuma ja kuiva. Laura Vuore
la ja Varpu-Liisa lapsineen olivat Vuorelassa.
Tuttavat hakivat heitä aina joskus rantaelämää viettämään, varsinkin Filipille ja Stefanielle se oli virkistävää. Lapset siitä nauttivat suuresti, Vuorelaanhan järvet vain kaukaa pilkistivät.
Lauran kanssa joimme hyvät kahvit.
Laura puhui moneen kertaan, että kohta on Einarin pääjuhla, tulette silloin kirjaston tilai
suuteen. Varmuuden vuoksi hän soitti vielä Vuorelasta, että varmasti tulemme mukaan.
Tilaisuudesta ei ollut julkisesti ilmoitettu, olimme vähän epävarmoja menosta (Pääjuh
la?).
Läsnä olivat vain kutsuvieraat ja ohjelman esittäjät. Kutsutuista muistan Eero ja Eeva Tuomaalan.
ussi Rainio oli kirjaston johtok. pj, hän toi
votti tervetulleeksi ja puhui kunnioittavia
| sanoja Einarista. Pieni jousiorkesteri esitti usiikkia Kalle Kaipiaisen johdolla. Jyväskylä
läinen, silloin hyvin tunnettu lausuntataiteilija Terrtu Pajunen-Kivikäs lausui, kai Vuorelaa,
Läsnä olivat myös Kynäviikon kirjoituskil
pailun palkittavat, 10 nuorta. Aiheena oli ollut Tämän seudun lapset. Runojen sarjan voittaja oli Juha Rainio. Proosatekstien sarjan voitti Jussi Seppälä Multialta.
Kun jokaiselle kymmenestä jaettiin kirjapal
kinto, yhtye taas soitti ja Jussi Rainio puhui, odottelimme jo pitkästyneinä jotain tapahtu
vaksi.
Ja tapahtui:
Kun Jussi Rainio veti valkoisen vaatteen pii
lossa olleen esineen päältä, paljastui sen alta ihan vieraan näköinen Einari, ja kuului tuttu ääni: ” Vain kaiun korva viipyy liereillään, päin pohjoisesta ruskot puuntelee...” kuin pää olisi puhjennut puhumaan.
Muutaman hetken kesti ennenkuin olimme ajan tasalla.
Sitten tunnelma rikkoutui, kun SK:n toimit
taja ryntäsi kiireesti korot kopisten ottamaan kuvia Einarin päästä. Salama leimahteli, kun hän laukaisi useampaan kertaan, ikäänkuin se pää johonkin karkaisi! Ja Einari lausui Korpi- rastaan toista säkeistöä: ”Mä korven yksinäi
nen kulkijain oon täynnä koditonta ikävää.
- Mä olen harmaa kyntörastas vain, vain huilu, joka kuulijatta jää...”.
Kuuntelimme tuttua ääntä aina linnun ikui
siin säveliin asti.
T ilaisuuden loppupuolella keskusteltiin vilkkaasti pään ulkonäöstä. Se oli har
kittu teko.
Kirjastolautakunta ja m uut päättäjät olivat sopineet että Einaria ei kuvata vanhana, vaan alle 50 vuotiaana, Korpirastas-runon syntyai- kaan.
Läsnäolijoista ei kukaan muu kuin Laura ollut nähnyt Einaria sen ikäisenä. Kun he me
nivät naimisiin, oli Einari 50v Laura 42v.
Olihan Keuruulla vielä ihmisiä jotka muisti
vat Einarin hänen keski-iässään, oli runsaasti valokuvia, filmiäkin. Niiden perusteella Eino Lehtinen hahmotteli tämän pään. Ei hänkään ollut tavannut koskaan Einaria.
Mutta kehuja työ sai, silmät varsinkin ovat ilmeikkäät, joku huomasi silmien naururypyt- kin ihan paikallaan. Tähän päähän on 30 vuo
den aikana tottunut, se tuntuu jo tutulta.
WSOY:n kirjallinen äänilevy on seurankin hallussa.
P ää sijoitettiin pylvään päähän kirjastoon.
Otin siitä valokuvan, se suurennettiin ja kuva kiinnitettiin Vuorelan aittaan m u
seonmäellä.
Pääjuhla jatkui kahvihetkellä Vuorelassa.
Varpu-Liisa oli tehnyt tarjottavaa suuremmal
lekin väelle, mutta ei meitä siellä paljon ollut.
Eino Lehtinen viihdytti Varpun lapsia kama
rin puolella. Hän istui polviensa päälle, lapset ympärillään, ja leikkeli paperista taidokkaita satuhahmoja ja pitkiä ketjuja, joita Filip ja Ste- fanie suurin silmin ihailivat ja aina pyysivät lisää.
Jussi Rainio lopetti kirjastossa pääjuhlan sa
noin:
Keuruulaiset ja multialaiset haluavat muis
taa hänet kotiseutunsa Keuruun ja Multian ja erikoisesti Jukojärven syvien tuntojen laulaja
na.
Siksi me mielellämme puhumme Keuruun korpirastaasta ja korpirunoiljasta.
Siksi me mielellämme näemme tässäkin teoksessa juuri Korpirastaan sepittäjän unek
sivat piirteet.
Lea Riihimäki
37
