• Ei tuloksia

Einari Vuorelan pronssipää kirjastossa · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Einari Vuorelan pronssipää kirjastossa · DIGI"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Einari Vuorelan ikuisti pronssiin Eino Lehtinen.

Einari Vuorelan

pronssipää

k i r j a s t o s s a

Keuruun pääkirjastossa seisoo kaiteella vastaanottotiskiä

vastapäätä Einari Vuorelan pronssipää.

Se on melko huomaama- tori, monetkaan eivät

sitä havaitse tai eivät tunne.

Joskus se lähtee liikkeelle juhlista­

maan kirjallista tai kotiseudun

juhlaa, mutta palaa aina

takaisin.

36

(2)

P ään on tehnyt taiteilija Eino Lehtinen. Se paljastettiin elokuussa 1975 Keuruun silloisessa kirjastossa kaupungintalon alakerrassa.

Se elokuu oli kuuma ja kuiva. Laura Vuore­

la ja Varpu-Liisa lapsineen olivat Vuorelassa.

Tuttavat hakivat heitä aina joskus rantaelämää viettämään, varsinkin Filipille ja Stefanielle se oli virkistävää. Lapset siitä nauttivat suuresti, Vuorelaanhan järvet vain kaukaa pilkistivät.

Lauran kanssa joimme hyvät kahvit.

Laura puhui moneen kertaan, että kohta on Einarin pääjuhla, tulette silloin kirjaston tilai­

suuteen. Varmuuden vuoksi hän soitti vielä Vuorelasta, että varmasti tulemme mukaan.

Tilaisuudesta ei ollut julkisesti ilmoitettu, olimme vähän epävarmoja menosta (Pääjuh­

la?).

Läsnä olivat vain kutsuvieraat ja ohjelman esittäjät. Kutsutuista muistan Eero ja Eeva Tuomaalan.

ussi Rainio oli kirjaston johtok. pj, hän toi­

votti tervetulleeksi ja puhui kunnioittavia

| sanoja Einarista. Pieni jousiorkesteri esitti usiikkia Kalle Kaipiaisen johdolla. Jyväskylä­

läinen, silloin hyvin tunnettu lausuntataiteilija Terrtu Pajunen-Kivikäs lausui, kai Vuorelaa,

Läsnä olivat myös Kynäviikon kirjoituskil­

pailun palkittavat, 10 nuorta. Aiheena oli ollut Tämän seudun lapset. Runojen sarjan voittaja oli Juha Rainio. Proosatekstien sarjan voitti Jussi Seppälä Multialta.

Kun jokaiselle kymmenestä jaettiin kirjapal­

kinto, yhtye taas soitti ja Jussi Rainio puhui, odottelimme jo pitkästyneinä jotain tapahtu­

vaksi.

Ja tapahtui:

Kun Jussi Rainio veti valkoisen vaatteen pii­

lossa olleen esineen päältä, paljastui sen alta ihan vieraan näköinen Einari, ja kuului tuttu ääni: ” Vain kaiun korva viipyy liereillään, päin pohjoisesta ruskot puuntelee...” kuin pää olisi puhjennut puhumaan.

Muutaman hetken kesti ennenkuin olimme ajan tasalla.

Sitten tunnelma rikkoutui, kun SK:n toimit­

taja ryntäsi kiireesti korot kopisten ottamaan kuvia Einarin päästä. Salama leimahteli, kun hän laukaisi useampaan kertaan, ikäänkuin se pää johonkin karkaisi! Ja Einari lausui Korpi- rastaan toista säkeistöä: ”Mä korven yksinäi­

nen kulkijain oon täynnä koditonta ikävää.

- Mä olen harmaa kyntörastas vain, vain huilu, joka kuulijatta jää...”.

Kuuntelimme tuttua ääntä aina linnun ikui­

siin säveliin asti.

T ilaisuuden loppupuolella keskusteltiin vilkkaasti pään ulkonäöstä. Se oli har­

kittu teko.

Kirjastolautakunta ja m uut päättäjät olivat sopineet että Einaria ei kuvata vanhana, vaan alle 50 vuotiaana, Korpirastas-runon syntyai- kaan.

Läsnäolijoista ei kukaan muu kuin Laura ollut nähnyt Einaria sen ikäisenä. Kun he me­

nivät naimisiin, oli Einari 50v Laura 42v.

Olihan Keuruulla vielä ihmisiä jotka muisti­

vat Einarin hänen keski-iässään, oli runsaasti valokuvia, filmiäkin. Niiden perusteella Eino Lehtinen hahmotteli tämän pään. Ei hänkään ollut tavannut koskaan Einaria.

Mutta kehuja työ sai, silmät varsinkin ovat ilmeikkäät, joku huomasi silmien naururypyt- kin ihan paikallaan. Tähän päähän on 30 vuo­

den aikana tottunut, se tuntuu jo tutulta.

WSOY:n kirjallinen äänilevy on seurankin hallussa.

P ää sijoitettiin pylvään päähän kirjastoon.

Otin siitä valokuvan, se suurennettiin ja kuva kiinnitettiin Vuorelan aittaan m u­

seonmäellä.

Pääjuhla jatkui kahvihetkellä Vuorelassa.

Varpu-Liisa oli tehnyt tarjottavaa suuremmal­

lekin väelle, mutta ei meitä siellä paljon ollut.

Eino Lehtinen viihdytti Varpun lapsia kama­

rin puolella. Hän istui polviensa päälle, lapset ympärillään, ja leikkeli paperista taidokkaita satuhahmoja ja pitkiä ketjuja, joita Filip ja Ste- fanie suurin silmin ihailivat ja aina pyysivät lisää.

Jussi Rainio lopetti kirjastossa pääjuhlan sa­

noin:

Keuruulaiset ja multialaiset haluavat muis­

taa hänet kotiseutunsa Keuruun ja Multian ja erikoisesti Jukojärven syvien tuntojen laulaja­

na.

Siksi me mielellämme puhumme Keuruun korpirastaasta ja korpirunoiljasta.

Siksi me mielellämme näemme tässäkin teoksessa juuri Korpirastaan sepittäjän unek­

sivat piirteet.

Lea Riihimäki

37

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

ditonta ikävää», hän vaeltelee »autuaiden maassa, kedoilla r u o h o is illa --- , puissa laulaa satakielet armaat» tai hän sanoo olevansa »vain huilu, joka

Einari Vuorela puhuu 80-vuotispäiväkseen tehdyssä haastattelussa Toini Havulle: ” Tuuli ja metsä ovat musiikin alkajat.. Musiikki on tullut luonnosta

Saimme tästä talosta parisen hehtaaria maata ja Einari alkoi samana vuonna heti rakentaa Metsä- rinnettä isän tekemien piirustusten

Keskisessä Suom essa, etelään viettävän K otivuoren rinteellä, seisoo V uorelan talo, entinen V irkajärven to rp p a.. Voisi kuvitella, että jo issak in V uorelan

Johanna Kesäläinen ja Sinikka Uusitalo: Muistelupiirissä kerrattiin 1900- luvun kalastusmuistoja....97.. Martti Grönblom: Preiviikin

[r]

keistä metsien lyriikasta yleensä, koska myös Keuruun korpiseutujen suuren runoilijan Einari Vuorelan jälkeenjääneen runokokoelman nimi on on samansuuntainen:

Lähteinä Kerttu Monosen ja M artti Vuorelan haastat- telunauhoitukset, sam oinkuin monet nauhoitetut ju t­.. tu tu o k io t Lauran