Monipuolinen kirja japanilaisesta musiikista näkymä

KIRJALLISUUS

Monipuolinen kirja japanilaisesta musiikista

Lasse Lehtonen on koonnut laa- jan kokonaisesityksen japanilai- sesta musiikista kautta aikojen.

Haaste on ollut valtava, mutta lop- putulos on muhkea tietopaketti esihistoriasta nykyisyyteen. Luki- jan iloksi kustantamon verkkosi- vuilla on kuunneltavia (ja katselta- via) esimerkkejä erityisesti kirjan

72 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2020

TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2020 73 KIRJALLISUUS

ensimmäiseen osaan liittyvistä pe- rinteisistä japanilaisista musiikki- esityksistä.

Kirja jakautuu kolmeen osaan.

Ensimmäisessä osassa Lehto- nen käsittelee japanilaisen musii- kin varhaisvaiheita vuoteen 1868 saakka. Toinen osa käsittelee vuosia 1868−1989 ja kolmas siitä eteenpäin nykyaikaan.

Lehtonen on lähtenyt liikkeel- le ajatuksesta, että musiikki syntyy täyttämään tiettyjä tarpeita yhteis- kunnassa ja että musiikin muutok- set kulkevat käsi kädessä yhteis- kunnan muutosten kanssa. Teos antaa siten käsityksen myös japa- nilaisen yhteiskunnan vaiheista ja muutoksista.

Muinaisuudesta nykyaikaan Musiikin historia ulottuu kaukai- seen menneisyyteen. Japanissa musiikki on liittynyt uskonnollisiin seremonioihin ja hienostuneisiin hovitapoihin mutta myös taval- lisen kansan arkielämään ja hil- peään huvitteluun. Osa vanhasta musiikista on säilynyt nykyaikaan, mutta monenlaista musiikkia on myös hävinnyt kokonaan.

Japanilaiseen musiikkiin on liittynyt monia länsimaisesta poikkea via piirteitä. Esimerkiksi nuottikirjoitus on ollut soitinkoh- taista ja eri koulukunnilla on ol- lut erilaisia nuottikirjoituksia, joten yhtenäistä japanilaista nuottikirjoi- tusta ei ole olemassa. Tavallisesti nuottikirjoituksessa ei ole merkitty nuotteja, vaan esimerkiksi puhalti- missa sormitus. Länsimaissa tärke- än sävelkorkeuden lisäksi tärkei- tä ovat sointiväri sekä soitettaessa syntyvä häly ja hiljaiset hetket, joil- la on omat merkityksensä.

Vanhempi musiikki on ollut miesten musiikkia siinä mieles- sä, että julkisen musiikin esittäjik- si kelpasivat pääosin miehet. Nais- ten esittämä musiikki liittyi usein prostituutioon tai kerjäämiseen.

Vuosi 1868 on Meiji-uudistuk- sen vuosi, jolloin Japanissa ta- pahtui paljon. Ylin valta palautet- tiin keisarille ja feodaalijärjestelmä lakkautettiin. Maassa alkoi no- pea modernisaatioprosessi, jonka

myötä maahan tuli runsaasti länsi- maisia vaikutteita, jotka luonnolli- sesti vaikuttivat myös musiikkiin.

Uudistusinnossa haluttiin pääs- tä eroon vanhasta, joten myös pe- rinteisiä musiikinmuotoja työn- nettiin syrjään ja otettiin käyttöön länsimaisia sävelmiä. Toisaalta myös vanhat muodot pitivät pin- tansa, jotkut jopa vahvistuen, jot- kut uudistuen. Jotkut japanilais- muusikot, kuten Kōsaku Yamadan, opiskelivat länsimaissa. Aivan uusi populaarimusiikin perinne syntyi 1910-luvulla. Siihen kuuluivat le- vytuotanto, tiedostettu tekijyys ja tähtikultti sekä länsimaiset vaikut- teet yhdistyneinä perinteisiin.

Toisen maailmansodan aikana varsinkin viihdemusiikkia sensu- roitiin ja valvottiin tarkasti. Viran- omaiset suosivat reipasta mars- simusiikkia, jonka sanoituksessa haluttiin vuodattaa vihollisverta ennen kunniakasta kuolemaa. So- dan jälkeen musiikissa haluttiin nähdä kansakunnan nousu ja toi- saalta myös Japanin kansainvä- linen nousu. Ennen pitkää myös Japanissa nähtiin Beatlesit ja te- levisio musiikkiohjelmineen löysi tiensä joka talouteen.

Kirjan viimeinen osa on hiu- kan muita laajempi ja käsittelee ja- panilaista nykymusiikkia vuodes- ta 1989 lähtien. Tähänkin osaan mahtuu paljon monenlaista. Leh- tonen tarkastelee Suomessakin erittäin suositun j-popin ja j-rockin syntyvaiheita, kehitystä, musiikin- tekijöitä ja esittäjiä sekä japani- laisen idoli- ja fanikulttuurin piir- teitä. Myös kuvitteelliset idolit, kuten Hatsune Miku, sekä toisaal- ta karao keharrastus saavat oman osansa.

Japanilaiseen musiikkimaail- maan kuuluu myös pelien sekä animen ja muiden elokuvien mu- siikki. Lehtonen nostaa esille muun muassa Suomessakin suo- sittujen Dragon Quest ja Final Fantasy -pelien musiikkimaailmat ja musiikin tekijät. Kirjan jokaises- sa osassa Lehtonen esittelee pe- rusteellisesti monia nykyisiä ja jo edesmenneitä japanilaisia musii- kintekijöitä ja esittäjiä. Kirjan vii-

meiset viisikymmentä sivua ennen loppusanoja sisältävät Lehtosen tekemiä musiikkihenkilöiden haas- tatteluja, jotka on kirjoitettu kiin- nostavaan artikkelimuotoon.

Japanilainen musiikki on moni- puolisuudessaan ja yksityiskohdis- saan niin runsas, että sen sisältä- mää asiaa on mahdoton omaksua yhdeltä istumalta. Kirja onkin mai- nio lähdeteos, josta löytyy valta- vasti tietoa Japanin perinteisistä soittimista, musiikinlajeista ja nii- den esittäjistä aina nykypäivän peli- ja elokuvamusiikkien tekijöi- hin saakka. Kirjan lopun henkilö- hakemisto ja asiasanahakemisto lisäävät kirjan käyttökelpoisuut- ta lähdeteoksena. Japanilaisen musiikin lähdeluettelon teoksis- ta suuri osa on japaninkielisiä, eli niiden tiedot olisivat useimmille lukijoille saavuttamattomia ilman tätä kirjaa. Ennen varsinaista läh- deluetteloa on kuitenkin lisäluke- misto-osio, jossa on mainittu lu- vuittain paljon englanninkielisiä teoksia ja joitain suomenkielisiä- kin. Lisäksi osiossa on mainittu eri aikakausien suosittuja musiikki- kappaleita.

MERJA LEPPÄLAHTI

Kirjoittaja on folkloristi, tietokirjailija, krii- tikko ja Japani-fani.