68
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 8 / 2 0 0 9Kirjallisuutta
Auerbach, C./Holmberg, J./Reutercro- na, H. (1932/1967): Tysk-svensk ordbok. Deutsch-Schwedisches Wörterbuch. Stockholm: Nor- stedt.
DUDEN (1999) = Das große Wörter- buch der deutschen Sprache in 10 Bänden. 3., völlig neu bearb.
und erw. Aufl. Hg. vom Wis- senschaftlichen Rat der Duden- redaktion. Mannheim et al.:
Dudenverlag.
DUW (2001) = Duden Deutsches Uni- versalwörterbuch. 4., neu bearb.
und erw. Aufl. Hg. von der Dudenredaktion. Mannheim et al.: Dudenverlag.
Godenhjelm, B. Fr. (1873): Saksa- lais–Suomalainen Sanakirja.
Deutsch-Finnisches Wörterbuch.
Helsinki: Frenckell.
Godenhjelm, B. Fr. (1906/1916): Sak- salais-suomalainen sanakirja.
Deutsch-Finnisches Wörterbuch.
2 nidettä. 2., uudistettu laitos.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 112. Hel- sinki.
Korhonen, J. (2001): Alles im Griff.
Homma hanskassa. Saksa–suo- mi-idiomisanakirja. Idiomwör- terbuch Deutsch–Finnisch. Hel- sinki: WSOY.
Kujanmäki, P. (2007): Lauri Hirvensa- lo (1892–1965). Teoksessa: Suo- mennoskirjallisuuden historia.
Toim. H. K. Riikonen et al. Hel- sinki: Suomalaisen Kirjallisuu- den Seura. Osa I, s. 591–595.
Norstedts tyska ordbok (1998). Tysk–
svensk. Svensk–tysk. Huvudred.
I. Lindestam. Stockholm: Nor- stedt.
Norstedts tysk–svenska ordbok (1994).
Huvudred. I. Lindestam/M.
Thiel. Stockholm: Norstedt.
Rankka, A. W./Streng-Renkonen, W. O.
(1918/1940/1952): Saksalais- suomalainen sanakirja. Deutsch- Finnisches Wörterbuch. Porvoo/
Helsinki: WSOY.
Varpio, Y. (2000): Godenhjelm, Bern- hard Fredrik (1840–1912).
Tyttökoulun johtaja, yliopis- ton lehtori, toimittaja, profes- sori. Ks. http://artikkelihaku.
kansallisbio grafia.fi/artikke- li/2884/.
www.ids-mannheim.de.
Kirjoittaja on Turun yliopiston saksa- laisen filologian professori.
Seksuaalisuuden mysteerien äärellä
Tommi Paalanen
Osmo Kontula: Between Sexual Desire and Reality. The Evolution of Sex in Finland. Väestöliitto 2009.
Osmo Kontulan teos Between Sex- ual Desire and Reality on tiivistet- ty käännös hänen aiemmasta teok- sestaan Halu & intohimo (2008).
Teos käsittelee suomalaisten seksi- ja parisuhde-elämässä tapahtunei- ta muutoksia FINSEX-tutkimuk- sen perusteella ja asettaa niitä kon- tekstiin seksologian teoreettisessa kentässä. Tutkimuksessa on jär- jestetty kyselyjä neljä kertaa, vuo- sina 1971, 1992, 1999 ja 2007, jo- ten se kattaa neljä vuosikymmentä.
Eri vuosien kyselyissä on riittäväs- ti yhteneväisyyksiä, jotta muutok- sia voidaan tarkastella trendeinä.
Käännöksen ja alkuperäisen vä- lillä on joitakin eroja, sillä englan- ninkielinen versio on tarkoitettu kansainväliseen käyttöön, siksi yk- sityiskohtaisia tietoja on alkupe- räistä vähemmän. Toinen eroavai- suus on runsaampi kuvaajien käyt- tö, mikä havainnollistaa tilastolli- sia löydöksiä ja helpottaa teoksen käyttöä tietolähteenä. Maija Mäki- sen käännös on jokseenkin jäykkää englantia, kokonaisuudesta jääkin huolittelematon vaikutelma, ai- van kuin teos olisi haluttu julkais- ta nopeasti ja viimeisestä oikolu- kukierroksesta olisi luovuttu. Jos aihe kiinnostaa vain harrastuksen vuoksi, niin suosittelen ehdotto- masti suomenkielistä teosta, jos- sa Kontulan teksti soljuu miellyttä- västi eteenpäin tilastotiedon run- saudesta huolimatta.
Tutkijan näkökulmasta teos so- veltuu hyvin lähdemateriaaliksi kansainväliseen seksologiseen kes- kusteluun. Teoksessa on kuiten- kin yksi ikävä puute: lähdeviitteitä on tarjolla hyvin niukasti. Kontu- la nojaa vankkaan henkilökohtai- seen asiantuntemukseensa kirjoit- taessaan erilaisista tutkimuksista ja teorioista, joita seksologian mo- nitieteisellä alalla on tehty, mutta usein juuri mielenkiintoisimmat lyhyet maininnat jäävät vaille läh- dettä. Vaikka lähteet eivät olisikaan erityisen merkittäviä Kontulan ar- gumentaation kannalta, niin luki- jan näkökulmasta ne jättävät teok- seen harmillisia aukkoja.
Teoksen teoreettisessa konteks- tissa paneudutaan hyvin laajoihin aihepiireihin, kuten siihen, miten uskonnot ovat vaikuttaneet sek- suaalikulttuuriimme. Monien ai- heiden laajuus ja monimutkaisuus eivät pääse oikeuksiinsa siinä tilas- sa, joka niille on varattu tämänkal- taisessa yleisteoksessa. On hyvä, että teoksen empiiristä tietosisäl- töä taustoitetaan kulttuurihistori- alla, mutta tällöin joudutaan teke- mään hankalia valintoja käsittely- tavan laajuuden ja täsmällisyyden välillä. Toisaalta taas laajojen aihe- piirien lyhytkin esittely voi jättää lukijaan halun kaivautua omaeh- toisesti syvemmälle asiaan.
Erittäin kiinnostavia ovat ver- tailut kahdeksan muun Euroopan maan seksuaalitutkimusten kans- sa. Vertailussa ovat olleet Norjan, Britannian, Ranskan, Portugalin, Sveitsin, Espanjan, Italian ja Krei- kan tiedot. Aiemmin tällaisia ver- tailuja ei ole ollut mahdollista teh- dä, sillä muista Euroopan maista ei ole ollut saatavilla yhdenmukaista tutkimustietoa. 1990-luvun lopus- sa EU-rahoituksella koordinoidut
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 8 / 2 0 0 9
69
tutkimukset mainituissa maissaovat tarjonneet uuden mahdolli- suuden tarkastella seksuaalikult- tuurien eroavaisuuksia ja eroja tuottavia rakenteita Euroopassa.
Vapautumista ja ristivetoa
Neljän vuosikymmenen aikana teh- dyt seksitutkimukset antavat sel- keän kuvan suomalaisen sek suaali- kulttuurin jatkuvasta vapautumis- kehityksestä 70-luvun seksuaali- vallankumouksen jälkeen. Monissa tutkimuksen kartoittamissa tren- deissä näkyy asenteiden liberalisoi- tuminen sukupolvesta toiseen. En- simmäiseen tutkimukseen vastan- neista henkilöistä monet ovat elä- neet nuoruutensa 50-luvulla, kun taas kahden viimeisimmän tutki- muksen nuoremmat vastaajat ovat seksuaalivallankumouksen koke- neiden vanhempien lapsia. Erot sek- siasenteissa näiden ryh mien välillä ovat valtavat.
Erityisen voimakkaita vapau- tumistrendejä on nähtävissä suh- tautumisessa nuorten seksuaali- suuteen, itsetyydytykseen, avioitu- misnormiin ja pornografian käyt- töön. Nämä trendit osoittavat, että seksuaalikulttuurissa painopiste on siirtynyt poispäin sosiaalisten instituutioiden vallasta kohti yk- silökeskeistä ajattelua. Halu, nau- tinto ja yksilön seksuaalinen itse- määrääminen ovat nousseet uusik- si seksuaalisuuden arvoa määrittä- viksi mittareiksi.
Kontula ei ota suoraan kantaa seksuaalikulttuurissa tapahtunei- den muutosten hyvyyteen tai toi- vottavuuteen, mutta hänen tavas- taan kuvailla muutosten dynamiik- kaa voi päätellä hänen kannattavan kaikkea sellaista vapautumista, jo- ka tuo muassaan seksuaalisen hy- vinvoinnin lisääntymistä. Tällai-
nen näkemys on seksologilta hy- vin ymmärrettävä, sillä seksolo- gian alalla on 2000-luvun aikana esitetty hyvin voimakasta evidens- siä sen puolesta, että yksilön tyy- tyväisyys omaan seksielämäänsä on tärkeä hyvinvoinnin ja tervey- den osatekijä. Vaikka tämä on ol- lut jo kauan yleisesti tiedetty tosi- seikka, sek suaa lisuuden myönteis- tä merkitystä vähätellään yhä niin kasvatuksessa kuin terveyspalve- luissakin.
Tieteellinen seksologinen tut- kimus ei ole pelkästään seksuaali- kulttuurin raportoimista, vaan tut- kimus myös muokkaa seksuaali- kulttuuria. Tieteellisen tiedon vai- kutus on suurinta erityisesti silloin, kun tutkimus osoittaa selkeäs ti vääriksi erilaisia ennakkoluulo- ja tai ideologisia asenteita seksu- aalisuutta kohtaan. Oiva esimerk- ki tällaisesta on pornografian käyt- töä koskevan kysymyksen tulokset.
Kun nuorista miehistä 70 % ja nai- sista 43 % oli katsonut pornovide- oita edeltäneen vuoden aikana, niin lienee enää turha esittää perinteisiä pornon vastaisia väittämiä, joiden mukaan ”pornon katsominen kielii vääristyneestä suhteesta seksiin” tai että ”porno tekee miehistä raiskaa- jia”. Tuskinpa valtaosa koko ikäluo- kasta voi olla patologisia tapauksia.
Tutkimus paljastaa myös sek- suaa likulttuurin kipupisteitä osoit- tamalla ristiriitaisia suuntia tren- deissä ja asenteissa. Yhden kiintoi- san ristivedon synnyttää parisuh- dekäsitysten muuttuminen. Siinä missä avioitumista ei enää pide- tä välttämättömänä, ja avoliitot ja etäsuhteet valtaavat alaa, on uskol- lisuuden tärkeys noussut Suomes- sa häkellyttävän korkeaksi. Suo- malaiset ovat uskollisuuteen liitty- vissä asenteissaan vertailumaiden
tiukkapipoisimpia – jopa ohi kato- lisen Etelä-Euroopan. Kontula se- littää tätä kehitystä pohjoismaisel- la tasa-arvoisen parisuhteen mallil- la, jossa suhteen pysyvyyttä ei enää mitata virallisella aviosopimuksel- la, vaan kumppanien välisellä si- toutumisella, joka konkretisoituu uskollisuuden vaatimuksena.
Jyrkkä uskollisuuden vaatimus johtaa hyvin kielteisiin asenteisiin rinnakkaissuhteita kohtaan, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että jul- kisessa keskustelussa ei juuri löy- dy ymmärrystä yksiavioisesta pa- risuhdemallista poikkeaville nä- kemyksille. Samalla kun ihmiset ovat yhä tyytymättömämpiä sek- sielämäänsä, synnyttää tiukka us- kollisuuden vaatimus varsin mus- tavalkoisia käsityksiä ihmissuhtei- den pelisäännöistä ja ongelmien ratkaisemisesta. Esimerkiksi, jos parin seksihalut eivät kohtaa, ku- ten enenevässä määrin näyttää ta- pahtuvan, niin suhdetta määrittele- vä tiukka uskollisuusvaade voi joh- taa loukkuun, josta ainoa tie ulos on eroaminen.
Uskollisuuden ihanne on siis samalla sekä parisuhteen vahvista- ja että sen tuhoaja. Tällainen asen- neilmapiiri on johdonmukaisesti synnyttänyt uuden parisuhdemal- lin, sarjamonogamian, jossa pari- suhteiden ongelmien vakioratkai- su on eroaminen ja uuden kump- panin etsintä. Jos ongelmat johtu- vat omista toimista ja käsityksistä, niin tämä ei ymmärrettävästi ole optimaalinen ratkaisu.
Toinen ristivetotilanne on ke- hittynyt seksuaalisen nautinnon ympärille. Yhdyntöjen määrät ovat laskeneet 2000-luvulle tultaes- sa ja samalla seksuaalinen halutto- muus on lisääntynyt. Tämä on suu- ri mysteeri, sillä seksuaalikulttuu-
70
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 8 / 2 0 0 9rimme vapautumisen myötä voisi kuvitella myös yhdyntäaktiivisuu- den lisääntyvän. Yhdyntöjen vähe- nemistä paikkaamaan on noussut roimasti lisääntynyt itsetyydytys.
Kontula arvelee, että itsetyydytyk- sen suuri suosio kertoo asetelmas- ta, jossa seksuaalisen nautinnon arvostus on suuri ja yhä kasvussa, mutta seksikumppanin löytäminen ja kahden ihmisen seksihalujen yh- teensovittaminen on kuitenkin en- tistä haasteellisempaa.
Kohtaamisen vaikeus
Viimeisimmän kyselytutkimuk- sen mukaan suomalaisten tyyty- väisyys seksielämäänsä on heiken- tynyt 2000-luvulle tultaessa. Tyy- tymättömyyteen liittyvät naisil- la haluttomuuden lisääntyminen ja orgasmivaikeudet sekä miehillä erektio-ongelmat, herkkä siemen- syöksy ja seksin puute. Kontula et- sii syitä tyytymättömyydelle pai- neista, joita erilaiset seksuaalikult- tuurissamme vallitsevat roolimallit tuottavat. Viihde pursuaa täydelli- sen rakastajan ja parisuhteen mal- leja, jotka ohjaavat odotuksiam- me tarpeettoman korkealle toisen ihmisen kohtaamisessa ja suhteen aloittamisessa.
Kontulan mielestä seksuaali- suudesta käytävä julkinen keskus- telu juuttuu ongelmakeskeisyyteen.
Seksiin liittyviä riskejä ja terveys- näkökulmia tuodaan esille, mutta myönteinen, salliva ja avoin suh- tautuminen seksuaalisuuteen jää marginaaliin. Yksilön seksuaa- lioikeuksista keskustellaan pää- sääntöisesti negatiiviselta kannal- ta, siten että korostetaan oikeutta välttyä väkivallalta ja kaltoinkoh- telulta. Kontula peräänkuuluttaa- kin seksuaalioikeuksien positiivis- ta puolta: ne tarkoittavat myös oi-
keutta seksuaaliseen ilmaisuun ja nautintoon.
Erityisesti naiset kärsivät epä- tyydyttävästä seksistä. Luvut ovat paikoin jopa hätkähdyttävän kor- keita; naimisissa olevista naisis- ta 46 % ja avoliitossa olevista 40 % on kokenut säännöllisesti halutto- muutta parisuhteessaan. Miehillä vastaavat luvut ovat 10 % luokkaa.
Kun tähän lisätään vielä huomio, että miehet haluavat selvästi naisia enemmän seksiä parisuhteissaan, niin edessä voi olla suuria ongelmia parisuhteiden toiminnassa. Halut- tomuuteen liittyvät seksuaaliongel- mat heijastuvat myös itsetuntoon ja elämänasenteisiin, joten seksuaali- elämän ongelmien ennaltaehkäi- sy ja tehokas hoitaminen parantaa elämänlaatua kokonaisuudessaan.
Vastaava kohtaamisongelma on havaittavissa myös nuorten sink- kujen keskuudessa. Sinkkumiesten kaipaama yhdyntöjen määrä oli lä- hes kolminkertainen naisiin verrat- tuna. Kontula kuvailee miesten ja naisten seksihalujen eroa noin 20 ikävuoden välisellä kuilulla. Seksi- halujen vähetessä iän myötä miehet löytäisivät keskimäärin yhtä haluk- kaita kumppaneita 20 vuotta nuo- remmista naisista. Ei siis ole mi- kään ihme, jos sopivan seksikump- panin etsintä on nuorille miehille päänvaivan aihe. Halujen epäta- sapaino synnyttää naisia usein är- syttävän vonkaamistavan miesten käytöksessä, mutta tällä kehityk- sellä kummankaan sukupuolen ti- lanteeseen ei ole helpotusta välittö- mässä näköpiirissä.
Kontula ottaa kantaa teorioihin, jotka pyrkivät selittämään seksiha- luihin liittyvät sukupuolierot. Hän katsoo evolutiivisen teorian se- littävän parhaiten sen seikan, et- tä 40 vuoden aikana tapahtuneet
muutokset seksuaalikulttuuris- samme eivät ole vaikuttaneet juu- ri lainkaan miesten ja naisten sek- sihalujen eron suuruuteen. Vaik- ka sosiaaliset normit ja käyttäyty- mismallit tekevät naisille miehiä vaikeammaksi ilmaista halujaan hyväksytysti, nämä eivät selitä riit- tävästi sukupuolieroa. Erityisesti it- setyydytystä koskevat tulokset tu- kevat tätä näkemystä, sillä vaikka itsetyydytysaktiivisuus on lisään- tynyt tasaisesti kummankin suku- puolen osalta, on miesten aktiivi- suus säilynyt koko ajan samassa suhteessa naisia korkeampana.
Vaikka Kontula katsookin löy- döstensä tukevan voimakkaammin evolutiivista näkemystä seksihalu- jen sukupuolierosta, yksisilmäi- seksi hänen ajatteluaan ei voi kut- sua. Hän käsittelee seikkaperäises- ti myös konstruktivistista seksuaa- liteoriaa, biokulttuurista teoriaa ja sosiaalisen vaihdon teoriaa ottaen näistä kaikista käyttöönsä ainek- sia erilaisten seksuaalikulttuurim- me ilmiöiden selittämiseksi. Sek- suaalisuuden rakenteet ovat niin monimutkaisia, että Kontula tote- aakin tutkimustensa ”inspiroivan enemmän kysymyksiä kuin lopul- lisia vastauksia”.
Kirjoittaja on filosofi, seksuaalietiikan tutkija ja Sexpo-säätiön puheenjoh- taja.
