148
kirja-arviot
TAMPEREEN YLIOPISTON his- torian, yhteiskunnan ja kirjalli- suuden tutkijoiden toimittama ja kirjoittama teos Hajoava perhe rakentaa uudenlaista yliopistope- dagogiikan ja tutkimuksen mene- telmägenreä. Se nostaa esiin kau- nokirjallisuuden mahdollisuuksia yhteiskunta- ja kasvatustieteelli- sen tutkimuksen aineistona ja ra- kentaa näkökulmaa sosiaalisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin kauno- kirjallisuuden lähtökohdista käsin.
Kaunokirjallisuus aineistona toimii sekä analyyttisellä tasolla että luo jännitteitä todellisuuden, representaatioiden ja merkitysten rakentumisen välille. Teos myös avaa uudenlaista ymmärrystä kau- nokirjallisuuden käytöstä yliopis- to-opetuksessa ja laajemminkin ai- kuiskasvatuksen erilaisilla kentillä.
Teos on syntynyt pitkäjän- teisen työn innoittamana. Läh- tökohtana on ollut Tampereen
Kaunokirjallisuus poikkitieteellisen yliopisto- opetuksen ja tutkimuksen lähtökohtana
Hyvärinen, Matti, Oinonen, Eriikka & Saari Tiina (2015). Hajoava perhe.
Tampere: Vastapaino. 300 s. ISBN 978-951-768-530-6
yliopistossa viisi kertaa järjestetty poikkitieteellinen kurssi ”Hajoava perhe”. Toimittajien mukaan suo- situn kurssin aikana opiskelijat ja ohjaajat keskustelivat poikkeuk- sellisen kiihkeästi. Kirjan kirjoit- tamisen mahdollisti Tampereen yliopistoon perustettu monitie- teinen ja laaja Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, jonka rajoja myös ylitettiin ja opettajia ja kirjoittajia oli mukana yli yksikkö- rajojen. Ilman oppiaineiden laajaa kirjoa – sosiologia, sosiaalipsyko- logia, psykologia, kasvatustiede, sukupuolentutkimus, historia, kirjallisuuden tutkimus – tämän- kaltaista rajoja rikkovaa opetusta ja tutkimusta ei olisi mahdollista toteuttaa.
Teosta voi myös tulkita ajan- kohtaisena kannanottona poikki- tieteisen ja laaja-alaisen yliopisto- sivistyksen puolesta vastapuheen- vuorona yliopistojen ja yksiköiden
profiloitumisvaatimuksille. Teos osoittaa, kuinka poikkitieteellinen yliopisto-opetus voi synnyttää ai- van uudenlaista tieteidenvälistä vuoropuhelua sekä avata tuoreita tutkimuksellisia ja yliopistopeda- gogisia näkökulmia.
MONIPUOLISIA NÄKÖKULMIA
Teoksessa esitetään viisi hyvää syytä käyttää kaunokirjallisuutta opetuksen ja tutkimuksen lähtö- kohtana erityisesti perheen kaltai- sia aiheita käsiteltäessä. Ensinnäkin romaani toimii ajallisesti vieraan- nuttavana. Rannalla-romaanin 1960-luvun Englantiin sijoittuva perhe, avioliitto ja seksuaalisuus näyttäytyvät kovin erilaisena kuin tänään, mikä mahdollistaa vertai- levat tulkinnat.
Toiseksi fiktion avulla voi teh- dä monia sellaisia asioita, joissa tieteen diskurssit ovat huonom-
AIKUISKASVATUS 2/2016
149
KIRJA-ARVIOT
kuin vanhan tuttavan tapaaminen luettuani ensin Hajoava perhe -teoksen esittämät tulkinnat ro- maanista.
Teoksen artikkelit alkavat lai- nauksilla romaanista. Näihin lai- nauksiin kiteytyvät ne yksitoista erilaista näkökulmaa, joita teos ke- rii auki tulkintoja sekä täydentäen ja syventäen että haastaen. Teos on samaan aikaan sekä monitul- kintainen että ehyt kokonaisuus.
Kuten teoksessa todetaan ”Ran- nalla -romaani ankkuroi kaikki tul- kinnat yhteen pisteeseen, 1960-lu- vun alun Englantiin, Florencen ja Edwardin tarinaan” (Hyvärinen, s.
13). Ilman Hajoava perhe -teok- sen tulkinnallista kirjoa olisin tus- kin tullut ajatelleeksi romaania yhtä monipuolisesti erilaisista nä- kökulmista käsin.
KIRJALLISUUS, YHTEISKUNTA JA TUTKIMUS KIETOUTUVAT YHTEEN
Romaanin nimi Rannalla viittaa romaanin päähenkilöiden Flo- rencen ja Edwardin avioliiton hajoamiseen katkeraan riitaan heidän hääyönään Englannin eteläisellä rannikolla 1960-luvul- la. Hajoava perhe -teoksen nimi puolestaan viittaa perinteisten perheiden ja perhemallien ha- joamiseen ja moninaistumiseen 1960-luvun Englannissa.
Hajoava perhe valottaa Ran- nalla -romaania ainakin toisen maailmansodan jälkeisen histo- riallisen ajan, nuoruudesta aikui- suuteen tapahtuvien elämänkulun siirtymien, keskiluokkaa ja eliittiä edustavien yhteiskuntaluokkien,
häpeän tunteiden, merkittävien käännekohtien ja oppimiskoke- musten, kerronnallisuuden, sek- suaalisuuden, trauman, perheen ja vammautumisen sekä vuorovai- kutuksen näkökulmista. Samalla se toimii myös oivallisena johdan- tona näihin tutkimusaloihin.
Teos liikkuu samanaikaisesti kiinnostavalla tavalla kirjallisuuden tulkinnan, yhteiskunnallisen ana- lyysin ja tutkimus- ja opetusmene- telmäkehittelyn kehyksissä. Tarja Aaltonen (s. 213) kirjoittaa Ran- nalla -romaanista, että ”Kirjan tarjo- ama kuva on yhtä monisyinen kuin elämä itse” – samaa voidaan sanoa myös Hajoava perhe -teoksesta.
HENKILÖKOHTAISESTA LUKUKOKEMUKSESTA KULTTUURIN KYSYMYKSIIN
Kaunokirjallisuuden poikkitieteel- linen luenta tekee mahdolliseksi myös pohdinnan, siitä millaisia tulkintoja erilaiset tutkimukselli- set kehykset ja paradigmaattiset selitysmallit romaanista tuottavat.
Miten näkökulma esimerkiksi Flo- rencen seksuaalisuudesta eroaa, kun lähtökohtana on feministinen kriittinen luenta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä selviäminen?
Tuula Juvonen lukee Rannalla -romaania feministisesti vastakar- vaan kyseenalaistaen essentialis- tisen käsityksen heteroseksuaali- suuden luonnollisuudesta. Hän tulkitsee Florencen seksuaalisuut- ta ja siihen liittyviä pelon ja inhon tunteita konstruktionistisesta lähtökohdasta käsin ja näkee sek- suaalisen käyttäytymisen sosiaa- lisena toimintana. Näkökulma pia, yksinkertaistavia ja rajoittavia.
Tästä on esimerkkinä ihmismielen toiminnan esittäminen, joka ei ole kuulunut sosiaalitieteiden yleiseen kuvastoon. Matti Hyvärinen tote- aakin osuvasti, että ”Sosiaalitieteili- jän olisi hyödyllistä ajatella, että fiktio seurauksineen on todellista, sillä juuri fiktiosta arjen ihmiset voivat saada kuvia, sanoituksia ja pitkälle vietyjä esimerkkejä toisen mielen toiminnas- ta” (s. 263). Kaunokirjallisuudessa mielen sisäinen maailma ja sosi- aalisen kanssakäymisen yksityis- kohdat kuuluvat yhtälailla tekijän tekstissä luomaan todellisuuteen ja ovat näin ollen myös lukijan tie- dettävissä.
Kolmantena kaunokirjallisuus mahdollistaa kokemusten ja tun- teiden käsittelyn, mikä ei ole pe- rinteisesti kuulunut teoreettiseen ja kriittiseen yliopisto-opetukseen.
Neljänneksi, toisin kuin useim- miten esimerkiksi haastatteluai- neisto, romaani tarjoaa julkisen ja eettisesti kestävän aineiston, joka on kaikkien saatavilla. Rannalla -romaani on yliopisto-opetukseen myös ”riittävän etevä eikä liiallisen kokeellinen” (Hyvärinen, s. 14), se jättää paljon auki ja mahdollistaa näin useat keskenään kilpailevat tulkinnat. Romaanin kertojan to- detaan myös olevan sosiologinen, selittelynhaluinen ja kaikkitietävä.
Kertoja paikantaa erilaisia sosiolo- gisia kuten yhteiskuntaluokkaan kiinnittyviä puhetapoja, jotka osaltaan mahdollistavat erilaiset tulkinnat romaanista.
Hajoava perhe herätti myös oman uteliaisuuteni lukea Ian McEwanin pienoisromaani (181 s.) Rannalla (2007). Kokemus oli
150
tuottaa erilaisia mahdollisia lesbo- ja queer -tulkintoja Florencen sek- suaalisuudesta.
Kirsi Peltosen psykologinen lu- enta puolestaan olettaa Florencen joutuneen lapsuudessaan isänsä seksuaalisen hyväksikäytön uhrik- si. Peltonen pohtii Florencen haa- voittuvuutta ja sietokykyä vaikeasta traumaattisesta tilanteesta selviämi- sessä. Hän päätyy tulkintaan, että Florence selviää puoliksi. Hän ky- kenee tekemään työtä arvostettuna muusikkona, mutta ”epäonnistuu”
rakkaudessaan ja kävelee rannalla
hääyön tapahtumien seurauksena pois juuri solmitusta avioliitostaan.
Juha Suoranta viittaa omassa kirjoituksessaan Norman Den- ziniin ja C. Wright Millsiin, jotka kehottavat sosiologeja kirjoitta- maan historiasta ja kulttuurista elämänkerrallisesti ja yhdistämään henkilökohtaisen julkiseen: ”Kir- joita aina niistä kohdista ja koke- muksista, niistä asioista ja käänne- kohtakokemuksista, jotka jättävät merkkinsä sinuun” (s. 138).
Hajoava perhe -teoksen kirjoi- tukset ovat juuri tällaisia tekstejä.
Rannalla -romaani on jättänyt jäl- kensä. Henkilökohtaisista lukuko- kemuksista on syntynyt hieno ja monitasoinen sosiaalisia ja kulttuu- risia kysymyksiä käsittelevä teos, joka rohkaisee lukijaansa ottamaan kaunokirjallisuuden ”vakavasti”.
Päivi Siivonen FT, yliopistotutkija Itä-Suomen yliopisto
LÄHDE:
McEwan, Ian (2007). Rannalla.
Suom. Juhani Lindholm. Helsinki:
Otava.
