165
AIKUISKASVATUS 2/98
M
eillä suomalaisilla on kaksi keskustelu- jen kestosuosikkia: sää ja joulu. Säästä puhuttaessa muistojen lokerikoista löytyvät lap- suuden lämpimät ja aurinkoiset kesät. Ei los- kaisia ja kylmiä talvia kannata muistella, pian- han on taas vuosikymmenen kesä!Mihin ihmeeseen katoaa tuo positiivisuus muis- tellessa omia kouluaikoja? Keskustelijoiden pos- ket kiristyvät heidän kilpaillessaan siitä, kenel- lä oli ankarin opettaja tai kuka jäi useimmin jälkkään. Ainakin kouluruoka oli hirvittävää sontaa, niin ja liikuntatunnilla piti juosta ve- renmaku suussa. Toivomme omien lastemme saavan entistä laadukkaampaa opetusta, vaik- ka samaan hengenvetoon ihmettelemme ettei
“vanhaa kunnon koulua” enää tunnu olevan.
Ristiriitaistako? Koulukulttuurin muutos on hi- das prosessi. Vieläkin piilotajuisesti ollaan kiinni oppimisen, oppijan ja opettajan kliseiseisissä rooleissa, vaikka toinen jalka hamuaakin kai- vatun kehittämisen perään. Tarvitaankin mää- rätietoista opettajienkoulutusta, jotta kehitty- minen ja oppiminen koulussa voisivat vastata nykyaikaisen oppimiskäsityksen haasteisiin.
Muutosta ei kuitenkaan voida kaataa valmiina pakettina mihinkään opettajainhuoneeseen. Ke- hittymishalun täytyy lähteä yhteisöstä itses- tään.Tarvitaan yhteisöllisiä arvokeskusteluja,
tavoitteita ja määrätietoisia ponnisteluja uuden opettajuuden polulla.
T
ärkeä keino tuolle polulle pääsemisessä ja siellä pysymisessä on opettajien välinen yh- teistyö. Edellä mainitun koulukulttuurin ohje- nuorana on valitettavan pitkään ollut V.A. Kos- kenniemen säe: “Yksin oot sinä, ihminen, kai- ken keskellä yksin.” Onneksi tuosta koulukult- tuurista on vähitellen saatu karistettua sellaiset eteenpäin menoa haittaavat takiaiset kuin: opet- tajien välinen kilpailu, kateus ja heikkouksien etsiminen. Vasta vähitellen on alettu ymmär- tää, että kollegiaalinen yhteistyö ja pedagogi- nen vapaus eivät syö vaan täydentävät toisiaan.Enää minun ei opettajana tarvitsekaan piilou- tua 45 minuutiksi omaan luokkaani, suoriutua opetus- ja kasvatustehtävästäni siten, ettei siitä kenenkään tarvitse vaivautua seuraavan väli- tunnin kahvipöytäkeskusteluissa. Voin tehdä työtä tiimissä!
T
yöpari, työryhmä, kollegiaalinen tukiryh- mä, tiimi, työnohjaus?Yhteistyön käsittei- tä ja niiden määritelmiä on vähintäänkin yhtä monta kuin ryhmiäkin. On hyvä, että tuodaan esiin useita erilaisia yhteistyömalleja. Niistä kukin työyhteisö voi etsiä, ja edelleen räätälöi- dä itselleen parhaiten sopivan mallin. Yhteis- työrukkasen täytyy hiertämättä sopia mahdol-Ryhmätyö tiimeissä vai tyhmätyö riimeissä? - Kokemuksia ja käsityksiä
opettajatiimeistä
Anna Tanner
NÄKÖKULMIA
166
AIKUISKASVATUS 2/98lisimman monen käteen. Yhteistyöhön ei luon- nollisestikaan voida pakottaa, mutta ainakin koulun tärkeimmän työkalun, opetussuunnitel- man, laatimisen pitäisi yhdistää kaikki yhtei- sön jäsenet. Koulun keskeisenä tavoitteena tänä päivänä on kasvattaa kansainvälisestikin mo- nenlaisissa tilanteissa pärjääviä nuoria. Tähän tavoitteeseen tuskin päästään, jos opettaja pi- tää oman työnsä kovin eristäytyneenä. Pitäisi tietoisesti pyrkiä siihen, että kaikki työyhteisön jäsenet voisivat toimia jossain säännöllisesti kokoontuvassa ryhmässä. Yhteistyömuotojen vakiintuessa voidaan vähitellen unohtaa Kos- kenniemen sanat runokirjan sivuille ja tarkas- tella opettajan työtä vastuun ja tehtävien jaka- misen näkökulmasta.
T
iimien muodostuminen vai muodostami- nen? Kaikenlaisen kehittämistyön sieme- nen täytyy löytyä työntekijöiltä itseltään. Tii- mitkin kannattaa mahdollisuuksien mukaan muodostaa intressitaustat huomioon ottaen.Toisaalta liian homogeeniset ryhmät saattavat klikkiytyä, eivätkä uudet tuulet pääse virtaa- maan ryhmään: opetustyö kaavoittuu helposti.
Liian heterogeenisten tiimien työskentely taas voi jäädä pinnalliseksi: tehdään kompromisse- ja, koetetaan saada käytäntö sujumaan, sisäl- lölliseen analyysiin sen enempää puuttumatta.
Suurelle koululle on tyypillistä, että työntekijät kuuluvat useaan erilaiseen tiimiin. Myöskin hen- kinen sitoutuminen noissa tiimeissä vaihtelee
“pakollisesta” istumisesta syvälliseen solmu- työskentelyyn (Engeström 1997).
Ryhmän toimivuuden kannalta pidän tärkeinä seuraavia asioita:
1. Tietoisuus
- Ryhmä on koottu tietoisesti ja kaikille jäse- nille on selviää, miksi he kuuluvat ko. ryhmään (esimerkiksi luokkien fyysinen läheisyys, sama luokkataso)
- tietoisuus siitä, että yhteistyössä ollaan yhtä- lailla antavana kuin saavana osapuolena 2. Yhteiset tavoitteet
- Ryhmän toiminnalle asetetaan tavoitteita, joi- hin kaikki ryhmän jäsenet haluavat pyrkiä. Kuu- luuko tavoitteisiin vain ns. koordinatiiviset (koordinoidaan yhdessä) vai sisällytetäänkö sii-
hen myös kooperatiivisia tavoitteita (suunnitel- laan ja tehdään yhdessä)?
3. Sopiminen ajankäytöstä
- kuinka usein ja missä ryhmä kokoontuu 4. Arviointi
- kuinka ryhmä arvioi työtään ja tuloksia 5. Sitoutuminen
- kaikkien tiedostettava sitoutumisen merkitys Ja sittenkö tiimit vain toimivat? Yhteisesti ase- tetut tavoitteet ja pelisäännöt ryhdittävät tiimi- en toimintaa, mutta loppujen lopuksi tiimityös- kentelyn merkitys on jokaiselle henkilökohtai- nen asia. Siinä missä toinen opettaja kokee yh- teistyön hedelmälliseksi saadessaan vaihtaa opetusmateriaaleja rinnakkaisluokkien opetta- jien kanssa, voi toinen opettaja kokea tiimityön antoisuuden kasvatuksellisia ongelmakohtia yhteisesti pohdittaessa. Tiimityön vaikutuksia on vaikea mitata, varsinkin kun ne saattavat ulottua kauas tulevaisuuteen.
T
oivottavasti tulevat sukupolvet voisivat muistella kouluaikaansa siten, että opetta- jien välinen yhteistyö vilahtaisi oppimiskoke- musten sääkartalla edes poutapilvenä.Viite Viite Viite Viite Viite
Yrjö Engeström käyttää käsitettä "improvisoitu solmu- työskentely" yhteistoiminnasta, jossa jokin akuutti on- gelma tai asia ratkaistaan mahdollisimman nopeasti niiden ihmisten kanssa, jotka vaikuttavat kyseiseen toi- mintaan.
Kirjoittaja Anna Tanner on luokanopettaja. Hän on kuulunut Merja Kärkkäisen väitöskirjaansa varten ana- lysoimiin opettajatiimeihin omassa koulussaan. Aikuis- kasvatus-lehti julkaisee Kärkkäisen tutkimukseen pe- rustuvan artikkelin "Ala-asteen opettajatiimit verkos- tonrakentajina - murtuuko perinteisen opetuksen suun- nittelu ja opetustyö?" numerossa 4/1998. Siinä tutkija mm. etsii vastausta kysymykseen, mikä on erillisten tii- mikonseptioiden ja tiimin verkostoyhteyksien käytön välinen suhde.
