2/2011 niin & näin 139
otteita ajasta
G
lobalisaation myötäyritysten yhteiskun- nallinen asema on muuttunut. Kansal- lisvaltioiden poliit- tisen pelitilan pienentyessä yritykset ovat ottamassa vastuulleen asioita, joita valtiot ennen hoitivat. Erityi- sesti monikansalliset yritykset pu- huvat itsestään uusilla tavoilla pai- nottaen vastuun ja kansalaisuuden teemoja.
Keskustelu rantautui huhtikuun alussa Suomeen, kun Hankenin ti- loissa järjestettiin kaksipäiväinen yritysvastuukonferenssi teemalla
”Vastuullisuuden voima”. Kansainvä- liseen kokoukseen saapui yli 70 osal- listujaa, mukana monia tunnettuja yritysvastuuteoreetikkoja. Myös po- liittinen yritysvastuu nousi tapahtu- massa näkyvästi esiin. Puhujia kiin- nosti erityisesti yritysten ja valtioiden uudenlainen työnjako globaalissa ta- loudessa. Perinteisiä käsityksiä libera- lismista ja demokratiasta punnittiin niin ikään muuttuneen työnjaon nä- kökulmasta.
Poliittisen yritysvastuun kes- kustelu voidaan jakaa karkeasti kahteen pääleiriin: uusliberalistiseen ja liberalistiseen. Näkemysten esit- täjät eivät välttämättä sijoita itseään etenkään uusliberalistiseen leiriin.
Sen sijaan he katsovat tekevänsä kä- sitteellistä työtä, jonka pohjalta po- liittisen yritysvastuun keskustelu voi edetä. Erottelu on kuitenkin siinä mielessä perusteltu, että se kuvaa osapuolten erilaisia kysymisen tapoja ja painotuksia.
Uusliberalistisen näkemyksen eräänlaisena taustateoriana toimii Dirk Mattenin ja Andrew Cranen kehittelemä ajatus ’laajennetusta yrityskansalaisuudesta’ (extended cor- porate citizenship). Vaikka Matten ja
Crane eivät itse osallistuneet kon- ferenssiin, heidän vaikutuksensa ilmeni monissa esitelmissä. Matten ja Crane seuraajineen puhuvat yri- tyskansalaisuudesta yritysmaailmasta tutuin sanakääntein. Tällöin keski- tytään yrityksen velvollisuuksiin ja oikeuksiin jossakin yhteisössä, tyy- pillisesti yksittäisen kansallisvaltion puitteissa tai globaalilla tasolla. Kir- jassaan Corporations and Citizenship (2008) Crane, Matten ja Jeremy Moon esittelevät käsitteellisen viite- kehyksen, jonka puitteissa yritykset voidaan nähdä kansalaisina samaan tapaan kuin yksittäiset kansalaiset on totuttu näkemään perinteisessä poliittisessa teoriassa. Yrityksillä on toki erilainen suhde kansalaisoi- keuksiin, mutta käsitteellisen työn tarkoituksena on mahdollistaa pu- hetapa, jossa yritykset linkittyvät yleisempään kansalaisoikeuskeskus- teluun. Yritykset voivat vaikkapa huolehtia kansalaisoikeuksista (kuten sosiaalisista oikeuksista), hallinnoida kansalaisoikeuksia tai toimia poliit- tisena kanavana, jonka kautta yksit- täiset kansalaiset saavat äänensä kuu- luviin.
Konferenssissa esiintynyt Guido Palazzo voidaan myös lukea uus- liberalistiseen leiriin. Hän on so- veltanut esimerkiksi Jürgen Ha- bermasin poliittista teoriaa yritys- vastuun tutkimiseen. Tilannetta, jossa yritykset, kansalaisjärjestöt ja mahdolliset muut toimijat ko- koontuvat päättämään yhteisistä asioista, voidaan hänen mukaansa luonnehtia yhteisen tahdonmuo- dostuksen tilaksi.
Liberaalista perspektiivistä nämä ajatukset herättävät kysymyksiä.
Jukka Mäkisen ja Petri Räsäsen esi- tyksen mukaan Mattenin ja Cranen malli sivuuttaa länsimaisen libera-
lismin perustavan kysymyksen työn- jaosta valtion ja yritysten välillä. Pe- rinteisesti valtion tehtävänä on ollut ohjata ja tasoittaa historiallista kehi- tysprosessia, jonka vapaasti toimiva,
”uusliberalistinen” sopimusyhteis- kunta saa aikaan. Näin on pyritty huolehtimaan liberaalien arvojen – vapauden, tasa-arvon ja demo- kratian – säilymisestä. Mattenin ja Cranen tapa määritellä ’laajennettu yrityskansalaisuus’ ei huomioi tätä rakenteellisen ja käsitteellisen tason siirtymää.
Palazzon näkemys poliitti- sesta yritysvastuusta puolestaan jää ohueksi. Vaikka kanta ilmentää tiettyjä Habermasin tunnustamia strategisen ja poliittisen päätök- senteon piirteitä, se ei tavoita deli- beratiivisen demokratiakeskustelun uutta luovia näköaloja.
Myös Martin Fougèr kritisoi esitelmässään uusliberalistista yri- tysvastuukeskustelua. Hän tarttui uusliberalistiseen tapaan laajentaa hallinnoinnin näkökulma osaksi yri- tysvastuun toteuttamista. Yrityksiltä vaadittavan läpinäkyvyyden korosta- minen ilmenee koodeissa ja ohjeissa, joita tulee noudattaa. Siirryttäessä uusliberalistiseen yhteiskuntaan tämä johtaa tilanteeseen, jossa ”hallinto syrjäyttää hallituksen”.
Akateeminen vääntö poliittisesta yritysvastuusta on ilahduttavan eri- mielistä. Vielä tarvitaan kuitenkin paljon käsitteellisen tason työtä, jotta näkemykset voisivat aidosti kohdata.
Merkille pantavaa on, että vain osa yritysvastuukeskustelusta huomioi yritysten poliittisen roolin yhteiskun- nassa. Tätä ulottuvuutta ei tarkastella monissa akateemisissakaan puheen- vuoroissa.
Petri Räsänen
