AIKUISKASVATUS 1/2018
59
KIRJA-ARVIOT
VAIKKA VIESTINTÄTAIDOISTA ja vuorovaikutuksesta on kirjoitettu paljon oppikirjoja, Ulla Klemola ja Markus Talvio löytävät aiheeseen tuoreita näkökulmia. Kirjoittajat tuntevat vuorovaikutusteemaa tutkijoina, opettajina ja kehittäjinä.
Toimiva vuorovaikutus lähestyy vuorovaikutustaitoja sosioemotio- naalisen oppimisen mallin avulla.
Taustateoriana on muun muassa yhdysvaltalaisen kliinisen psyko- login Thomas Gordonin tunne- ja vuorovaikutustaitoajattelu, joka kytketään sosioemotionaaliseen oppimiseen.
Sosioemotionaalisen oppimi- sen osa-alueina kirjassa esitellään minätietoisuus, itsensä johtami- nen, sosiaalinen tietoisuus, ihmis- suhdetaidot ja vastuullinen päätök- senteko. Vastavuoroista vuorovai- kutusta tarkastellaan muun muassa näiden osa-alueiden kautta.
OMA ASENNE RATKAISEE
Kirja korostaa toista ihmistä kun- nioittavaa ja tasa-arvoista asennet- ta vuorovaikutuksen perustana.
Epäonnistuneissa vuorovaikutus- tilanteissa on aina usea osapuoli, joten virheiden etsiminen vain toisten toiminnasta on lyhytnä- köistä. Voidakseen arvioida ko- konaisuutta on ensin pystyttävä puolueettomasti arvioimaan omaa toimintaansa.
Vuorovaikutuksesta tuoreesti ja käytännönläheisesti
Klemola, Ulla & Talvio, Markus (2017). Toimiva vuorovaikutus.
PS-Kustannus. 183 sivua.
Oppimisprosessissa tietojen, taitojen ja asenteiden avulla voi- daan tukea sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia. Yhteisöllisen toimin- nan kehittämisen rinnalla teokses- sa tarkastellaan vahvasti oman toi- minnan säätelyä ja itsereflektointia.
Esille nousevat tunteiden tiedosta- minen ja tilanteessa myötäelämi- nen. Vuorovaikutustaitojaan kehit- tämällä voi lisätä itsetuntemustaan ja syventää ihmissuhteitaan.
Vuorovaikutusta kuvataan usein kuin teknistä suoritusta, vaikka ti- lannesidonnaisuus ja osallistujat vaikuttavat merkittävästi vuorovai- kutustilanteeseen. Muiden käyttäy- tymiseen ja tekemiseen emme aina voi vaikuttaa, mutta omaa itseä voi tarkastella ja omaa toimintaansa voi parantaa. Omia taitoja kehittämällä on mahdollista tukea muiden osaa- mista ja parantaa vuorovaikutusta ryhmätilanteessa. Viestijöinä emme koskaan ole valmiita.
Kirjassa käsitellään kattavasti ryhmäviestintää ryhmän rooleista palautteen antoon, päätöksente- koon ja ystävyyssuhteisiin. Huo- miota kiinnitetään arvojen merki- tykselle vuorovaikutustilanteissa:
pohditaan muun muassa niin arvo- ristiriitojen haasteita kuin toisten arvojen kunnioittamista, vuorovai- kutuksen valtasuhteita unohtamat- ta. Tunnetaidot osana vuorovaiku- tusta korostuvat sosioemotionaali- sen käsittelytavan myötä.
TOIMIVA VUOROVAIKUTUS VAATII TYÖKALUJA
Kirjan toisessa osassa avataan toimivan vuorovaikutuksen työkaluja, joita ovat esimerkik- si kuuntelun taidot, ongelman- ratkaisutaidot, tunneymmärrys sekä tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen. Työkalujen moni- naisuus korostaa vuorovaikutuk- sen monisäikeisyyttä ja taitojen moninaisuutta.
Kirjoittajat pohtivat työkalu- jen yhteiskäyttöä, kuten aktiivi- sen kuuntelun ja minäviestien vuorottelua. Vuorovaikutuksessa on osattava keskittyä niin itseen- sä kuin keskustelukumppaneihin.
On annettava tilaa toisille unoh- tamatta itseilmaisua ja omista tar- peista huolehtimista.
Minä ja muut -ulottuvuus ko- rostuu vuorovaikutustilantees- sa: on tärkeä kohdata niin omat kuin muiden osapuolten tunteet, kuunnella itseään ja keskustelu-
60
kumppaneita sekä johtaa omaa ja muiden toimintaa.
Vaikka olisi opiskellut vuorovai- kutuksen teoriaa, ei välttämättä osaa soveltaa oppimaansa käytäntöön.
Parhaimmillaan vuorovaikutusosaa- minen tukee kasvatus- ja opetustyötä.
TOIMII PALASTELTUNA
Kirjan monet pohdinta- ja havain- nointitehtävät johdattavat aiheeseen ja itsetutkiskeluun. Vuorovaikutus näyttäytyy moniulotteisena tapahtu- mana, jota muokkaavat osallistujien inhimilliset piirteet ja käyttäytymi- sen vivahteet. Monet kirjan esimer- kit soveltuvat niin koulu- ja työym- päristöön kuin vapaa-ajan viestintä- tilanteisiin.
Toimiva vuorovaikutus sopii laa- jalle yleisölle, sillä se ei jää yksittäis- ten tieteenalojen sisäiseksi oppikir- jaksi. Vaikka asiat tuntuvat tutuilta, uudenlainen tarkastelutapa haas- taa tutustumaan niihin aiempaa syvemmin.
Kirja on helppolukuinen ja sel- keä. Sitä voi käyttää käsikirjamaises- ti ja hyödyntää yksittäisiä pohdin- taharjoituksia. Ammattikorkeakou- lun tai yliopiston opetustyöhön se on hyvä työkalu, mutta kirjan antia voi hyödyntää viestinnän opetuk- sessa myös alemmilla kouluasteilla.
Mukavana lisänä pidän kirjan esimerkkejä eri aloja koskevista vuorovaikutustutkimuksista. Esi- merkiksi lääkärin ammatissa puheen pienetkin vivahteet ja kommentit
On annettava tilaa toisille ja muistettava omat tarpeet.
ovat tärkeitä. Kirjassa esitellyt tut- kimuksen mukaan potilastyössä tarvittavat vuorovaikutustaidot on mahdollista oppia hyvinkin nope- asti. Eniten koulutuksesta hyöty- vät lääkäriopiskelijat, jotka tietävät vuorovaikutuksesta vähiten.
Teoksen viesti on, että tunne- ja vuorovaikutustaitoja ei kanna- ta ajatella synnynnäisenä lahjana, vaan niitä voi oppia. Opitutkin taidot vaativat ylläpitämistä.
HELI ANTILA
YTM, KM, EO, lehtori
Tampereen ammattikorkeakoulu
