'Maija Län&i&ala
Tarina ‘Manni kertaa kitjeis&ään api&kelu&taan ja elämästään H£el&ing.i&&ä jatka (Sadan aikana
"Kerran ke skiviikko ilta n a - K iito s hyvästä korvikkeesta.
1 5 .9.1943 Tarm o M a n n i”
äin kirjoitti jatkosodan aikaan juuri Suomen Te
atterikouluun päässyt 22- vuotias Tarmo Manni (1921-99) Hilk
ka ja Tauno Suomelan vieraskirjaan Lannevedellä. Tuo lienee nuorukai
sen ensivisiittejä vanhempieni kotiin Osuuskassan yläkertaan, jonne nämä olivat asettuneet asumaan muutettuaan Keski-Suomeen.
Isäni Tauno oli huhtikuun alusta 1943 valittu Lanneveden Osuuskas
san hoitajaksi ja Sampo-nuorisoseuran sivutoimiseksi toiminnanjohtajaksi.
Hänen tehtäviinsä kuului myös vuo
den alussa perustetun Sampo-lehden toimittaminen yhdessä Eeti Hännisen
kanssa. Äitini liittyi lehden toimitus
kuntaan tultuaan muuttokuorman mu
kana vapuksi Lannevedelle. Osuus- kassa myönsi Tarmolle opintolainan, jonka Eeti Hänninen ja Markku Oksa
nen takasivat. Eetistä tuli vanhempieni elinikäinen ystävä ja minun kummini.
Vieraskirjamerkinnöistä voi päätellä, että Tarmokin kyläili usein Suomeloi- den luona.
Opiskeluvuosinaan ja näyttelijä- uransa alkuvaiheessa hän kävi vilkasta kirjeenvaihtoa vanhempieni, erityises
ti äitini Hilkan kanssa. Kalmarilaisen suutarinpojan ja Viipurissa kasvaneen toimittaja-kirjastonhoitajan ystävyys kesti äitini kuolemaan saakka.
Olen poiminut tähän muutamia Tar
mon teatterikouluvuosien aikaisia kir
jeitä niiden alkuperäisessä muodossa puuttumatta kirjoitusasuun tai oma
peräiseen välimerkkien käyttöön. Ne
voi julkaista, koska ne eivät ole niin henkilökohtaisia kuin Tarmon äidilleni myöhemmin lähettämät vuolaat viestit.
Kirjeistä välittyvät nuoren näyttelijän- alun jatkosodan aikaiset kokemukset ja mielialat. Sulkuihin olen laittanut omia selventäviä kommenttejani. Vie- raskirjamerkinnät ovat olleet avuksi tapahtuminen ajoituksessa, ja Sampon vuosikerroista olen löytänyt lisätietoa moniin kirjeissä mainittuihin asioihin.
Taustamateriaalia Tarmon neljä vuotta kestäneistä kuulusteluista ja ristiriidoista Suomen armeijan kanssa olen saanut Lauri Meren viime vuon
na ilmestyneestä teoksesta "Näyttelijät sodan varjossa.Teatterikoulun ensim
mäinen kurssi 1943-1945”. Meri, joka on Sota-arkistossa tutkinut Mannin jatkosodan aikaisia moninaisia vai
heita, kertoo yksityiskohtaisesti tämän aseistakieltäytymisestä sekä vankila- ja
mielisairaalakokemuksista.
Viimekesäinen Teatteri Lumperon Manni-näytelmä ”Suot siellä” yllätti monet katsojat. Harvat tiesivät en
tuudestaan Tarmo Mannin sodanvas
taisuudesta hänelle aiheutuneista vai
keuksista.
” J a e h d o t a n h ä n e t p ä ä s t e t t ä v ä k s i t a k a i s i n t e a t t e r i k o u l u u n . ”
Suomen Teatterikoulun ensimmäisel
le, kaksi vuotta kestävälle kurssille oli syyskuussa 1943 otettu viisitoista varsinaista oppilasta. Heidän lisäkseen koulussa oli "kuunteluoppilaita” Hel
singin Kansanteatterista ja Suomen Filmiteollisuuden ylläpitämästä filmi- koulusta. Tarmon opiskelutovereita olivat mm. Ritva Arvelo, Pia Hattara, Rauni Ikäheimo. Hilkka Kinnunen ja Marja Korhonen. Hänen ensimmäinen lukukautensa Helsingissä, Kirjatyönte- kijöiden talossa eli Kirjalla sijaitsevas
sa teatterikoulussa jäi kuitenkin vain neljän viikon mittaiseksi.
Tarmon pitkään kestänyt konflikti puolustusvoimien kanssa oli alkanut talvisodan jälkeen, välirauhan aikaan marraskuun 1940 kutsunnoissa, kun hän oli ilmoittanut haluavansa aseet
tomaan palvelukseen. Kutsuntalau
takunnan mielestä hän oli perustellut kantansa vakuuttavasti, ja hän sai vapautuksen. Jatkosodan puhjettua kesäkuussa 1941 hänet oli kuitenkin määrätty asepalvelukseen. Idealistina ja pasifistina Manni oli selittänyt, et-
^ —
\s~ h l
Tällaisen kiitoksen raapusti juuri teatte
rikouluun päässyt Tarmo M anni Hilkka ja Tauno Suomelan vieraskirjaan Lan
nevedellä jatkosodan aikaan.
tei voi tarttua aseeseen eikä harjoitella sen käyttöä, koska hänen omatuntonsa sanoi murhan olevan väärin. Kieltäy- dyttyään uppiniskaisesti palveluksesta hän kärsi vankeusrangaistuksen Pelson pahamaineisessa varavankilassa. Vaik
ka hänelle oli vuoden 1942 elokuussa ehdotettu vapautusta asepalveluksesta terveydellisistä syistä - hän oli ollut hoidettavana mm. Lapinlahden ja Ki
velän sairaaloissa - hänet käskettiin Sisä-Suomen Suojeluskuntapiirin esi
kuntaan Suolahteen uusintatarkastuk
seen syyskuussa 1943. Siksi hän pääsi aloittamaan teatterikoulun muita myö
hemmin.
Opiskelu keskeytyi kuitenkin yllät
täen jo lokakuussa, kun hänet komen
nettiin Jalkaväen koulutuskeskukseen Miehikkälään, missä alkoi koulutus
jakso aiemmin terveydellisten syiden perusteella asepalvelusta vapautetuille.
Sieltä hänet passitettiin tutkimuksiin Mikkelin piirimielisairaalaan. Osas- tolääkärin lausunto oli samantyyppi
nen kuin aiemmat Kivelän sairaalan lausunnot. Siinä luki: ”Mielenheikko, sairasmielinen, reaktiivinen mielisai
raus.” Suluissa oli lisäys: ”Ja ehdotan hänet päästettäväksi takaisin teatteri
kouluun.”
' ' O i k e a s t i h u l l u v a i n ä y t t e l e e k ö h u l l u a ? ' ’
Nuorukaista ei kuitenkaan vapautettu sotapalveluksesta, mutta marraskuun lopussa hänet lähetettiin kahdeksi vii
koksi kotiin toipumaan. Tuolloin hän kävi Lannevedellä tapaamassa van
hempiani, joiden vieraskirjasta löytyy tämä melankolinen, omintakeinen poh
dinta:
"M iksi on päivä -? M iksi yö — ?.M iksi tie - ? - Sam m unut tulitikku m aantiellä - - k ilo m etripylväs - ? - - - M iksi linnunrata - ? M iksi keväällä puro? - M iksi aseet? — Kynsiviila - ? M iksi viha m aailmassa? - M iksi rakkaus - M iksi tämä vieraanvaraisuus m inua kohtaan - Ihanin sana olemassa - k iito s ? --- Siksi - - - ’Yhä luom inen jatkuu’
4.12.1943 Tarmo M anni”
Mannin palattua joulukuun puolivälis
sä toipumislomalta esikuntaan hän jou
tui jälleen lääkärintarkastukseen Mik
keliin. Siellä yritettiin selvittää, oliko hän oikeasti hullu vai näyttelikö hän hullua. - Tätähän monet aprikoivat hä
nen taiteilijauransa myöhemmissäkin vaiheissa.
Sairaalan lausunnosta huolimatta hänet velvoitettiin osallistumaan pal
velukseen, tällä kertaa lähetin tehtä
viin suojeluskuntapiirin komendantin toimistoon. Sinne hän ei kuitenkaan ilmaantunut. Parin päivän kuluttua hä
net löydettiin Kalmarista ja passitettiin Suolahden poliisivankilaan.
Kuulustelut ja tutkimukset jatkui
vat. Sisä-Suomen Suojeluskuntapiiris
sä pohdittiin, oliko Manni karatessaan kotikyläänsä ollut syyntakeinen. Lää
kärien lausunnot olivat ristiriitaisia:
toisissa hänet määriteltiin sopimatto
maksi sotapalvelukseen, toisissa hänen arveltiin vain näytelleen mielisairasta.
Joulukuun lopulla syytteen valmistelu kuitenkin keskeytettiin ja Manni pääs
tettiin vapaaksi. Uuteen lääkärintarkas
tukseen hänen oli määrä saapua helmi
kuussa teatterikoulusta.
” K a i k k i o n i h a n a a j a i h m e e l l i s t ä j a v a i k e a a . . . ”
Kun teatterikoulun kevätlukukausi al
koi tammikuussa 1944, Tarmo ilmestyi rehtori Wilho Ilmarin ja opiskelijato- veriensa hämmästykseksi armeijaselk- kaustensa jälkeen jälleen kouluun. Sa
malla kun hän paneutui vointinsa mu
kaan opiskeluun, hänen hoitonsa jatkui Kivelän sairaalassa.
Maaliskuussa hän lähetti vanhem
milleni kirjeen, jossa hän murehtii ot
tamaansa velkaa, kertoo opiskelustaan ja Helsingin pommituksista sekä hel
mikuisesta uusintatarkastuksesta, jos
sa hänet oli jälleen kerran vapautettu sotapalveluksesta. ”01en taas ainiaaksi vapautettu - - aika näyttää kuinka kau
aksi? ---- ”, hän toteaa epävarmana tu
levaisuudestaan.
Helsinki 3.3.1944 Hyvät Hilkka ja Tauno!
Ensiksi parhaim m at terveiseni m itä m inulla on m ahdollisuus sanoa - - ja toiseksi kiitos kir
jeestänne ja siitä rahasta - - ja kiitos viim eises
tä - - ihanasta vuoteesta, ruuasta, - kirjoista, - - lukulam pusta - - kaikesta, kaikesta.- -
Sain äsken nähdä Sammon Toikkasella.
(Eeti Hänninen oli järjestänyt Tarmolle asunnon saarijärveläisen hierojan Eino Toikkasen ja tämän vaimon luota Kap
teeninkadulta. Siellä Tarmo oli asunut helmikuuhun asti.) Paras oli Hilkan kirjoitus - - - Se oli suurta! Puristan k ä ttä si!- - - - (Äitini oli kirjoittanut Ilona-nimimerkil- lään suvaitsemattomuudesta. Sampo nro 6/1944: "Oletko tullut ajatelleeksi...”. )
En ym m ärrä mitään niistä ”finanssi”asioista muuta kuin että velka on kam alaa?--- Ko
etan jos osaan kirjoittaa nim eni oikeaan paik
kaan, en ym m ärrä tosiaankaan tätä "finanssia” . Saa nähdä m illaiseen loukkuun m inä vielä jään tämän velan kanssa? - Koetan elää niin nätisti kuin suinkin - -
Teillä on ollu t siellä kovasti juhlia, ja oikein sellaista iloistakin kyllä se on hauskaa. - Vai
"rääkkiä” Taunokin harrastaa, m inä m yös pidän sitä puolta yllä nykyään kohdallani. - Kyllä se on suuriarvoista, että Te kum painenkin olette siellä Lännellä! -
Vai vielä siellä vaan esiintyy myrskyä vesila
sissa - ei se lopu - koskaan - niin - "S tultorum num erus est infinitUS” (sitaatti Vanhasta tes
tamentista: "Rajaton on typerysten mää
rä.”) - se ihm ism ysterio? - Ei se ole kumma vaikka siihen kyllästyy - kyllä m inä kuitenkin täällä "Baabelissa” olen onnellinen - kaikesta huolim atta - ei täällä kukaan katso "kie ro on” ! --- Niiden "urhojen” pitäisi tulla tänne
"yhdeksi yöksi” - ? (Tarmo viittaa kuo
huntaan, jonka hänen asepalveluksesta kieltäytymisensä ja vankilatuomionsa Lannevedellä aiheuttivat.)
"Jaahah” - ja sitten se m inun "m enestykse- n i” - ei sitä olekkaan - ainoastaan vain yrittää jotakin. - Kumpahan tässä nyt saisi sitten yrittää - -. Lukem ista on m ahdottom asti, ja tenttejäkin aikaa jo olla. Harjoituksen alla on kohtauksia ja osia näytelmistä Anna-Liisa, Sylvi, Yhdeksästä kuuteen, Veronika, Kuningas O idipus y.m. - M usiikin teoria on kau he aa --- mutta sitä parempi. - Teatterinhistoria on vaikeaa mutta
"taivaallista” — Im provisointi on m ullistava ala näyttämömaailmassa. - - Kaikki on ihanaa ja ihm eellistä ja vaikeaa - - mutta vaikeuden kautta "kai vie tie vo itto on ” - - -
Tässä olisi niin paljon sanom ista etten tiedä oikein m itä sanoisin. - Ehkä m ulle tulee tila i
suus sydämen purkamiseen, kun tässä päivät pite n e e ---
Ja se levoton aika - tosiaankin täällä on levotonta - ne edelliset pom m itukset kai tie
dättekin - tämä viim einen pom m itus oli hurjin.
Jäljet olivat surulliset. Osumia Stockm anniin, Stadioniin, M etsätieteelliseen, Suureen kasar
m iin - - aivan yleensä koko kaupunkiin. Ja se Y liopisto, katsoin sen paloa sunnuntaina.
- M inu lla on jo neljäs asunto, ja tästäkin meni ik k u n a t---
Kyllä täällä taas on "sakkaa ilm assa” tuon rauhan jutun takia. On m ielenkiintoista mitä siitä tulee. (Tuolloin käytiin alustavia rau
hanneuvotteluja.) - Täällä on kaikki koulut evakuoitu. Teatterikoulu jatkaa vielä niinkuin ennenkin. - Teatterit on viiko lla suljettu, näy
täntöjä ainoastaan sunnuntainm aissa. - Koit
toon (Koiton talo, jossa Helsingin Kan
santeatteri toimi) tuli täyso sum a.--- Ja se sotajuttu. - Täällä oli m onenlaista juttua ennen kuin asiani selvisi. Sitten se kävi niin mukavasti että kävin vaan hakemassa paperini täällä S.K. piiristä (suojeluskunta- piiristä). Kivelän lääkäri ja S.K:n ylilääkäri selvittivät koko jutun. Suolahtelaiset hälyyttivät H elsingin rikospoliisin m inun perääni, mutta kun he saivat asiat tietää he nauroivat koko jutulle. Suolahtelaiset eivät lähettäneet m inun papereitani tänne, täällä tehtiin uudet paperit.
- Olen taas ainiaaksi vapautettu - - aika näyttää kuinka kauaksi? —
No - niin - vielä kerran Kiitos kaikesta! Toi
von kauniita keväisiä päiviä - paikkakunnalle rauhallista elämää - koska minä olen täällä - hyvää terveyttä ja ruokahalua - ! Kuulem iin!
Tarmo Osoitteeni on T öölöntullinkatu 3 A 26.
K aikille terveisiä! Eelille ja Lyylille, Hanneksel
le, Martalle, Dagmarille, Honkaseen y.m. y.m.
y.m. y.m.
"Sotajutulla” Tarmo tarkoittaa uu
sintatarkastusta, joka oli pidetty hel
mikuun puolivälissä 1944 Helsingin Suojeluskuntapiirin esikunnassa. Sitä ennen Sisä-Suomen Suojeluskunta- piirin esikunta oli pyytänyt Helsingin rikospoliisia kuulustelemaan Mannia.
Teatterikoulun rehtoria Wilho Ilma
riakin kuultiin. Hänen käsityksensä mukaan nuori oppilas ei teeskennellyt, vaan oli hermosairas ja erittäin herkkä.
Rehtori otaksui, että tämä palvelee yh
teiskuntaa paremmin näyttelijänä kuin armeijassa. Lopulta Manni vapautettiin sotapalveluksesta häntä hoitaneen Ki
velän sairaalan lääkärin Inkeri Kijaisen ja Helsingin Suojeluskuntapiirin jälki- tarkastustoimikunnan lääkärijäsenen E. Jokivartion lausuntojen perusteella.
” 0 1 e n k u i n s i l a k a n r u o t o . . . ”
Huhtikuussa 1944 Tarmo lähetti kir
jeensä mukana jäljennöksen adressista, jonka hänen opettajansa ja tukijansa Bertha Lindberg oli hänen puolestaan kerännyt. Siinä oli yli kolmenkymme
nen kulttuurivaikuttajan allekirjoituk
set, mm. Wilho Ilmarin ja Mika Walta
rin. Nimilista oli laadittu Suolahdessa 23.3. pidettyä kenttäoikeuden istuntoa varten. Siellä oli vielä käsitelty Man
nin joulukuista karkaamista. Häntä edusti Lindbergin palkkaama asianaja
ja Olavi Kaatari, ja hänet vapautettiin kaikista syytteistä. Valtion villasukkien hukkaaminenkin annettiin anteeksi.
Kirjeessä Tarmo arvioi myös Sam
pon sisältöä, olihan hän osallistunut lehden ensimmäisen, monistetun näy
tenumeron tekemiseen piirtämällä sen kanteen joulutähden ja veivaamalla kä
sikäyttöistä monistuskonetta. Lehdestä oli otettu muutaman sadan kappaleen painos ja se oli lähetetty jouluksi 1942 Lanneveden miehille rintamalle ter
vehdyksenä kotipaikkakunnalta. (Sam
po nro 6/1968, 25-vuotisjuhlanumero:
”Sampo-lehden alkuvuodet toimitus
sihteerin tuolilta nähtynä” ja ”Ensim- mäinen Sampo tehtiin käsityönä”.)
Helsinki 19.4.1944 Terve vaan Te ystävät Hilkka ja Tauno!
Suokaa anteeksi huolim attom uuteni - - mutta kun elämä on "työ n ” täyteistä niin - Kiitos siitä rahasta! - Sain muuten täältäkin rahaa - kai Eeti on puhunut? - Sain "stip e n d in ” 2500 markkaa - mutta onhan se kuitenkin tunnustus!
- Toisen sai eräs tyttö, 2000 markkaa. Onhan se mukavaa sa a d a !---
Tenttejä alkaa jo olla - ja työpäivä vaan pi- tenee, koulu alkaa jo 8.30 - ja kestää viiteen.
- Olen laihtunut - Olen kuin silakan ruoto...
Joka aamuhan täällä on armo uus -
Olisihan sitä juttua, yhtä ja toista tältä alal
ta, m utta kerron sitten kun tulen - koulu kai loppuu ensikuun puolivälissä. - En tiedä vielä mitään kesäsuunnitelmasta? On ollu t onnea m ulla jos on ollu t epäonneakin - mutta siksi
hän ihm inen on luotu, että oppisi.
Lähetän teille tämän Berthan listan puoles
tani - koska se juttu on m ennyt niin "kireälle” ! (Bertha Lindbergin keräämä nimilista oli ehkä tarkoitettu hillitsemään mylläkkää Lannevedellä, missä kohistiin edelleen Tarmon rettelöinnistä puolustusvoimien kanssa. Ennen kenttäoikeuden istuntoa Suolahden oikeusupseeri oli kuulustellut myös saarijärveläisiä selvittääkseen hei
dän käsityksiään näyttelijän mielenter
veydestä. Lannevedellä oli kuultu mm.
opettaja Taavi Sillantausta ja seurantalon vahtimestaria Niilo Stenmania.)
Luojan kiitos ei ollu t Kellin Ottoa Sammon viim eisessä numerossa. - M ielestäni tulee V oitto-V ihtoriakin aivan liian paljon - pikari pursuu sillä vähän yli. - Joko on Kellin Oton Otsake pienennetty? (Lehden ensimmäisiä vakinaisia avustajia olivat J.H. Vesteri
nen, joka kirjoitti nimimerkillä Kellin Otto, sekä Edvin Honkanen eli Voitto- Vihtori.)
Pääsiäisnumero oli hyvä! - M ulle kun ei vaan tule Sampoa, saan sen haalia käsiini m illoin m is tä k in --- ? M inulla ei ole sitä Sammon äänestyslippua, m utta äänestän "kyllä ” . (Ni
mimerkki Miettivä mies, eli Eeti Hänni
nen, ja seurakunnan papit Hugo Winter ja Eero Lehtinen olivat käyneet lehdessä polemiikkia vapaan tahdon ongelmasta.
(Sampo, nrot 4, 6, 7, 8 ja 9/1944.) Koska Miettivän miehen ajatukset olivat lou
kanneet herkkätuntoisten vakaumusta, lehti kysyi lukijoiltaan, pidetäänkö tuon- tapaisten elämänkatsomuksellisten ky
symysten pohtimista Sampon palstoilla suotavana. Lukijat hyväksyivät selvästi lehden omaksuman vapaamielisyyden ja ennakkoluulottomuuden tavoitteen.
582 vastanneesta 438 halusi pohdintaa jatkettavan. (Sampo nro 11/1944: "Kier
tokyselymme tulokset”.)
Täällä alkaa jo olla kevät. Tänä keväänä tu lee jo oppilasnäyte suljetulle p iirille - saa sitten nähdä???
M inulla on nyt hyvä hauska asunto! - Saan lukea rauhassa!
No niin, tulen sinne jonkun viikon kuluttua - parhainta kevättä. Rinteelle terveisiä! (Rinne oli Eeti ja Lyyli Hännisen talon nimi.)
Tarmo
Toukokuun puolivälissä ensimmäi
sen teatterikouluvuoden päätyttymistä Suomeloilla juhlivat Tarmon kanssa Markku Oksanen, Eeti ja Lyyli Hänni
nen sekä Vanhan Hännisen emäntä ja isäntä Anna ja Eino Hänninen. Vieras
kirjaan Tarmo raapusti:
"K iitos hyvästä jälkiruuasta!
- Kaikesta, kaikesta!
14.5.1944 Tarmo M anni”
” J a n e s u u r e t m o k k a k a k u t ! ! ! ! ”
Kun Tarmo oli syksyllä 1945 aloittanut toisen opiskeluvuotensa teatterikoulus
sa, hän kirjoittaa äidilleni tutustuneen
sa uusiin "kuuluisuuksiin”, olleensa Mika Waltarin syntymäpäivillä sekä Timo Mikkilän konsertissa ja vieraana tämän kodissa. Hän kuvailee pula-ai- kana harvinaisia herkkuja, kommentoi Sampon juttuja ja antaa ohjeita vasta valitulle valtuuston puheenjohtajalle.
Helsinki 27.9.1944 Hilkka kiltti! -
Tuhannet kiitokset siitä rahasta jonka lähetit juuri "kuolevan suuhun” ! Onhan se m ahdo
tonta kun m inulle tulee velkaa, mutta sille nyt ei voi mitään. Suo anteeksi tämä heti aluksi - "valitusvirsiajattelu” . - M utta voihan kapteeni kääntää purttakin!
- Siis koulu jatkuu niinkuin ennenkin, pitkät päivät - tarkoitan paljon tunteja. - Harjoituksen alla on m inun kohdallani m.m. Klaus Kurki ja Romeo - nyt m eillä on uusi lausunnan opettaja Eero Salola. Lausuntaa onkin nyt kuusi tuntia viikossa. - Äänellisesti olen m ennyt "kuulem a”
kovasti eteenpäin!
_ u * u * - *
C-V s a fik x u x <vvs—
, . . I " t O T “~ •» -4-'
cvUJv&Uä ( o.Lvw..g> -
i , _ V<Cöv VA-Ö-OK.
— T K
l u u L o m a
-*• ~ f - 1
Ay, , «u, i
W ^ v i chmJU*. c * * v u iv O A > G«-Xkxk.
*x » ***** *i
VvK». uUxLtlXX. . i\A ^ « J L c w , LCUäKGLmU/ ICC
. n *> . i ~ , i - , , ~ n
auuxAuäjoo, * uJuw * ^ ^
£ «X [ \ Auy_i i uJuc oC Ä ^ U i-vvqU ,
A C u A j a t c i,v'ä x uUx^ccx U_e~ -
CooX *> — tu A u K s -, JiA_oJLGO\iL«JUXU«i
e^CnXXi
h a . • ■ - r , ~ i
J y C _ (MaU^V ,
LcuäAvO , lU«jJLw, G ?
O u C c u a M * ___ aCkA. <*v
l,OUX kjulvJKjCv - - - _
VCö W-<U_v.Ci»v.
_ » o v \ ) a ^ . l u X t c « l I j L - C v
lp CU/VJ L c ä , _ h G u J J i ^ U j u ^ v v v C t t c t , / V O ^ J K ^uIaLxX
1 n
Ote kirjeestä, jonka Tarmo lähetti Hilkka ja Tauno Suom elalle m aaliskuussa 1944 päästyään jatkam aan opiskelua teatterikoulussa arm eijaselkkaustensa jälkeen.
- Kyllähän se on täällä eläm inen aivan her- mokeskuksessa - joka alalla. - Olen saanut tutustua uusiin "ku u luisu u ksiin ” . - Olin viim e sunnuntaina invaliidi ja näytte lijä illa llisilla - ne oli niin "kerman edustetut" etten voi kertoa niistä mitään. - Sitten oli M ika W altarin syn
tymäpäivät, joissa olivat m.m. Ruth Snellman, Regina Linnanheim o, Kyllikki Väre y.m. - Ja ne suuret mokkakakut!!!!
Olin toissa iltana sinfoniakonsertin pääl
le Tim o M ikkilän luona - hän nim ittäin soitti solistina Rachm aninovin pianokonserton - val
tavalla menestyksellä - niin hänen kotonaan.
Bostonkakut ja reksatut (umpioidut) man
sikat! - Ne ovat kaupunkilaisen toiveunelm at - myös m inun - on täällä ikkunoissa siis m yy
tävänä viin irypäleitä 520 markkaa kilo, luum uja 350 markkaa kilo j.n.e. - - Huh, huh - -
Sain eilen Sampon - kiitos vaan - Taunon juttu On loistava! (Osallistuttuaan talviso
taan isäni joutui jatkosodan loppuvai
heessa uudelleen rintamalle. Hän kirjoit
ti sieltä - ja haavoituttuaan sotilassairaa
lasta - Sampoon säännöllisesti. Tarmon mainitsemassa jutussa hän pohtii, miten sodan kauhut kokeneille nuorille mie
hille voidaan korvata kaikki se, mistä he ovat jääneet osattomiksi. Sampo nrot 22 ja 23/1944: "Mitä me heille annam
me”.)
- Bertha puhui m ulle että Keskisuom alai
nen oli lainannut sen Sinun haastattelusi hä
nestä. Se oli tosiaankin hyvä! - (Ohjaaja ja näyttelijä, teatterikoulun opettaja Bertha Lindberg oli viettänyt kesälomansa Lan
nevedellä Uudella Hännisellä. Vieraskir
ja osoittaa hänen käyneen äitini luona 13.8.1944. Tämä kirjoitti hänestä jutun, joka julkaistiin sekä Sampossa että Kes
kisuomalaisessa. Sampo nro 22/1944:
"Ammattinäyttelijä harrastelijoille: Har
tautta ennen kaikkea, sillä se hävittää ujouden. Taiteilija Bertha Lindbergiä jututtamassa”.)
N iin ja Eetistä on tu llu t suuri herra. (Eeti Hänninen oli valittu valtuuston puheen
johtajaksi. Sampo nro 22/1944.) - Sano hänelle että opettelee (jos ei jo ole ehtinyt oppia) m ahdollisim m an komean rykäisytyylin. Täytyy
hän joku merkki olla. Voiniem en Erkillä (Erkki Häkkinen, Lanneveden kunnallismies) on suklaan ruskeat nappula(linjaari)rattaat ja puolen kilon painoiset kellonperät (18 karaatin kultaa). - Tosiaankin se oli pitäjälle suuri onni, että saivat Eetin siihen v irk a a n ---
Niin Hilkka kiltti! - Se on nyt sitten "rauha
kin” maassa (toistaiseksi lainausm erkit) vaikka onhan se sota vielä pohjoisessa. Täällä on jo Venäläisiä upseereja, - vaikka en ole vielä näh
nyt - m utta sen tiedän, että he ovat käyttäyty
neet tähän saakka erittäin korrektisti. - Kun ne nyt pääsisi m iehetkin jo pois rintamalta. N iin ja
ennen kaikkea T a un o!---
Ukkolan Topi (Keihäänheittäjä Toivo Hyytiäinen Lannevedeltä; voitti Eu
roopan mestaruuden vuonna 1950 ja pronssimitalin Helsingin olympialai
sissa vuonna 1952.) oli täällä kilpailuissa.
Tapasin häntä, m yös tapasin Eino Käen - hän on hurm aantunut Sinuun. (Käki oli toimit
tanut jouluksi 1942 Eeti Hännisen kans
sa Sampon monistetun näytenumeron, jonka tekoon Tarmokin oli osallistunut.
Käki joutui rintamalle tammikuussa en
nen seuraavan, painetun numeron ilmes
tymistä.) Olim m e sitten illa lla katsomassa
"Gentieman J im iä ” .
Niin, ja niin - kuinka pikkuinen ruusunnup
pu X voi? Joko hän on saanut miehen! Toivot
tavasti! Raukka!! Ottais nyt edes XX hänet...
(Olen tässä jättänyt Tarmon mainitsemat nimet pois.)
Niitä valokuvia en ole vielä saanut, mutta lähetän heti kun saan - menee vielä monta viikkoa! - Sano kaikille tutuille terveisiä.
(M in u lla meni nyt rahaa kun täytyi ostaa paita! -)
Tapaus Luukkonen sujuu rauhallisesti! Ju
m alalle kiitos!! (Tarmo asui jonkin aikaa Tunturikatu 13:ssa teatterikoulun ää
nenmuodostuksen ja laulun opettajan Anna-Liisa Luukkosen luona. Kipakka ja oikullinen vuokraemäntä komenteli ali vuokralaistaan joskus niin, että Tar
mo menetti malttinsa ja pakeni kerrosta alemmaksi Luukkosen sisaren Marjatta Waltarin ja tämän miehen Mika Waltarin huomaan.)
Voi hyvin ja kuulem iin! -
Tarmo
Tarmo vietti joulun 1944 Lannevedel
lä. Vieraskirja kertoo, että vanhempieni kodissa kokoontuivat "joulun kunniak
si” Eeti ja Lyyli Hänninen, Eetin veljet Eino, Erkki ja Hannes, sisar Anna-Lii
sa sekä Tarmo.
Teatterikoulun kevätlukukaudella 9.3.1945 päivätyssä postikortissa Tar
mo kirjoittaa äidilleni Hilkalle:
"K iinnitykseni teatteriin ratkeaa lähipäivinä - annan heti tiedon. - Jonkun täytyy tu lla tänne näytteiden aikana teatteripäiville! Kuulem iin!
- Tarmo”
tien Helsingin Sanomien, Uuden Suo
men, Iltasanomien, Sosialidemokraatin ja Karjalan arvosteluista. (Sampo nro 14/1945: ”Tarmo Manni saavuttanut menestystä teatteripäivillä.”)
Toukokuun 8. päivänä Osuuskassan yläkerrassa juhlittiin suutarinpojan val
mistumista Suomen Teatterikoulusta ja hänen kiinnitystään Helsingin Kansan
teatteriin. Paikalla olivat Tarmon ja vanhempieni lisäksi Eeti ja Lyyli Hän
ninen sekä Markku Oksanen. (Kansan
teatterissa Tarmo näytteli kolme vuot
ta. Suomen Kansallisteatteriin hänet kiinnitettiin syksyllä 1948.)
Sampo julkaisi 18.5. haastattelun, jossa Tarmo toivoo saavansa runsaasti opettavaista ja kehittävää työtä, kos
ka siitä riippuu hänen tulevaisuutensa näyttelijänä. Lehti kirjoittaa:
”01emme mielenkiinnolla seuran
neet nuoren saarijärveläisen taiteilija- alun, Tarmo Mannin vaiheita sen jäl
keen kun hänet 2 v. sitten hyväksyttiin oppilaaksi vasta perustettuun Suomen Teatterikouluun. Silloin tällöin olem
me saaneet nähdä hänen nimensä pil
kahtavan pääkaupungin sanomalehtien palstoilla milloin jonkun taiteilijajuh
lan avustajana, koulun oppilasnäytteis- sä teatteripäivillä ja nyt viimeksi ke- vätnäytteissä.” (Huhtikuun lopulla oli järjestetty teatterikoulun toiset oppilas- näytteet.) ”Jatkuvasti olemme saaneet iloita julkisen arvostelun suopeudesta ja myötämielisyydestä nuorta pitäjä- läistämme kohtaan, joka suurten vaike
uksien keskeltä ja eräiltä tahoilta osak
seen tulleesta ymmärtämättömyydestä huolimatta sittenkin on onnistunut
Äitini matkusti Helsinkiin seuraamaan Tarmon suoriutumista maaliskuun op- pilasnäytteistä. Sampo kertoo nuoren näyttelijän onnistuneesta esiintymises
tä lainaamalla otteita pääkaupunkileh-
■~'v-Vv.v^i. w.v VS, ~ Vx.a \
Va>/w»
^A » .. \v,h*\
k-.A - M -. V(, , /'-.[f 1^
J>. t e •
m 3 t~ fe u J c c
Monet Tarmon ystävät poikkesivat ke
säisin Lannevedellä. Elokuussa 1949 Kyllikki Forssell, työtoveri Kansalliste
atterista, ja toimittaja Heikki Eteläpää nauttivat Tarmon seurassa suvipäivistä Pirttilammen mökillä. He vierailivat myös Suomeloiden luona ja kirjoittivat kiitoksensa näiden vieraskirjaan.
Tarmo M anni tapaam assa nuoruudenys- täväänsä Hilkka Suom elaa ja tämän lapsenlasta Heikki Länsisaloa keväällä 1978. Tarmo kehotti syöttäm ään pikku- m iehelle karhunliha-naurispuuroa ja ka
tajanm arjoja. Kuva: Pekka Länsisalo.
raivaamaan itselleen tien 'aurinkoon’."
(Sampo nro 20/1945: "Tarmo Manni saanut päästötodistuksen Suomen Te
atterikoulusta ja kiinnitetty Helsingin Kansanteatteriin’’.)
” O H p a k o m e a i s ä ! ”
Teatterikouluvuosiensa jälkeen Tar
mo oleili kesälomillaan Lannevedellä Pirttilammen rannalla Eeti Hännisen ja vanhempieni omistamalla Erämö
killä. Siellä poikkesivat myös monet hänen tuttavansa ja näyttelijätoverinsa, mm. Heikki Eteläpää ja Kyllikki Fors
sell, jotka Suomeloiden vieraskirjassa 3.8.1949 kiittelevät Pirttilammen-päi- vistä. Tarmon merkintä kertoo hänen viettäneen "suloista kesälomaa" vaati
mattoman mökin rauhassa vielä 60-lu- vun puolivälissäkin.
Kun teatterilaisten kesäkiertueet suuntautuivat Keski-Suomeen, Tarmo toi näyttelijätovereitaan vanhempieni luo. Vieraskirjamerkintöjen mukaan Lannevedellä kyläilivät 2.7.1948 mm.
Eino Kaipainen, Seppo Sariola ja Rau
ha Puntti. Kansallisteatterin turneella näyttelijät Asta Backman, Eeva-Kaari
na Volanen, Martti Katajisto ja Jalmari
Rinne viettivät iltaa Hämeenniemen kodissamme vierailuesityksensä jäl
keen 16.8.1962. Seurue oli esittänyt Saarijärven Suojassa komedian "Sy
dämen asialla”. (Sampo nro 32/1962:
"Kansallisteatterin näyttelijät Sydämen asialla’’.)
Tarmo oli minulle lapsuudessani
"hassu setä”, jonka tapaamista odotin kuin joulupukkia. Hän jutteli kuten vertaiselleen, kertoi hulvattomia ta
rinoita ja jaksoi hullutella ja pelehtiä kanssani. Kouluikäisenä kävin van
hempieni kanssa usein Kansallisteat
terissa katsomassa näytelmiä, joissa hän esiintyi. Oli jännittävää kurkistaa näytöksen jälkeen kulissien taakse tai seurata Tarmon pukuhuoneessa hänen kuoriutumistaan teatterimaskista ja esiintymisvarusteista. Sokea Hamm Samuel Beckettin näytelmässä "Lei
kin loppu” on ensimmäinen hänen rooleistaan, joka on jäänyt mieleeni.
Kymmenvuotiaalle se oli järisyttävä kokemus. Opiskeluaikanani vuonna 1970 näin näytelmän uudelleen Tar
mon 25-vuotistaiteilijajuhlassa. Hänen inhimillinen, särmikäs Hamminsa oli silloinkin elämys.
Tarmo Mannia ja Hilkka-äitiäni yhdisti teosofinen elämänkatsomus.
Heidän yhteydenpitonsa jatkui kirjeen
vaihtona, myöhemmin puhelinsoittoi
na ja tapaamisina sekä Saarijärvellä että Helsingissä Tarmon luona Munk
kiniemessä Laajalahdentien ”Api- nalinnassa”. Äitini kävi pari kertaa Bökarsissakin Tarmoa ja Armi Ratiaa tapaamassa. He puolestaan pöllähtivät helikopterilla yllätysvierailulle hänen luokseen Paavontielle 70-luvun lop
pupuolella. Viimeisen kerran nuoruu- denystävät kohtasivat äitini ollessa jo vakavasti sairas. Sampo-lehti kertoo Tarmon piipahtaneen Saarijärvellä ja käyneen sairaalassa tapaamassa hyvää ystäväänsä Hilkka Suomelaa, jolle hän omistaa seuraavan Mielipuolen päivä
kirjan näytöksen. (Sampo nro 4/1986:
"Tarmolle näköispatsas - vaiko Leivän lähtö?”.)
Äitini kuoltua tapasimme Tarmon kanssa hänen taiteilijajuhlissaan - Kan
sallisteatterin jäähyväisnäytöksessä syksyllä 1989 ja 75-vuotissyntymäpäi- villä Aino Acten huvilalla 30.7.1996 - sekä silloin tällöin hänen Kuusitien asunnossaan ja meillä Hämeenniemes
sä. Kun professori oli jo heikko ja raih
naisessa kunnossa, piristimme häntä Hyvösen Mairen kanssa valmistamal
la hänen riemukseen pässinkiveksiä.
Konnevedeltä hommattuja herkkuja liotettiin Tarmon reseptin mukaan pir- tu-sherrymarinadissa jääkaapissamme päivätolkulla. Sulivat Tarmon suussa ja maistuivat meidän Pekalle ja Heikil
le sekä Honkimäen Matillekin.
Minä näin Tarmon viimeisen ker
ran kesällä 1999 Koskelan sairaalassa vähän ennen hänen kuolemaansa. "Mi
nulla ei ole kuolemaa, minulla on vain siirtymä,” hän sanoi ja erotessamme toivotti tapansa mukaan: "Hellyyttä!”
Tuttavuutemme oli alkanut Helsingissä Naistenklinikalla, missä äitini punnersi minut maailmaan. Tarmo näytteli sil
loin Helsingin Kansanteatterissa ja en
nätti ensimmäisenä ruusukimppuineen paikalle. "Olipa komea isä”, kätilöt huokailivat.
Tarmo M annin 75-vuotispäiviä juhlittiin Aino Acten huvilalla 30.7.1996. Paikalla oli myös joukko saarijärveläisiä. Päivänsankarin seurassa Kyllikki Kautto ( vasem m al
la), Maire Hyvönen sekä M aija ja Pekka Länsialo. Kuva: M atti Honkimäki.
