Yhdeksän vuosikymmentä Naisyhdistystoimintaa - Arvokasta vapaaehtoista työtä · DIGI

Yh deks än ^vuo sikymm ^e ntä I{ ai syh di stys toiminta a

- ^Arvokasta vapaaehtoista tJ,ötä

Naisasialiike alkoi maassamme

I 800-luvun lopulla. Ensimmäinen naisjärjestö, Suomen Naisyhdis-

tys

perustettiin

v.

^{1884 naisten}

oikeudellisen aseman parantami- seksi. Suomen Naisyhdistys tai sen poliittisen jakautuman osa

oli

kiertokirjeessään kehoitta- nut naisyhdistyksen perustamista myös Huittisissa, silloisessa Suur- Huittisten pitäjässä.

Naisyhdistyksen perustaminen

Marraskuun 26. päivänä 1905

Lauttakylän poikakansakoululle kokoontui ¹⁷

5

naista keskustele- maan äänioikeuden laajentami-

sesta. Tällöin kansanopiston joh-

tajatar Elsa Koponen

(myöh.

Hästesko-Heporauta)

esitti

nais- yhdistyksen perustamista Huit- tisiin.

Alkui nnostuksessa seitsemisen- kymmentä naista, silloisia valveu-

tuneita ja vahvoja,

luontaista arvokkuutta omaavia talonemän- tiä, Lauttakylän rouvia

ja

neiteja liittyi heti yhdistykseen. Myöhem-

min

jäsenmäärä

vakiintui

noin viiteenkymmeneen.

Säännöt

ja

toimintaperiaatteet

valmistuivat ripeästi ja

vielä saman vuoden lopulla joulukuun 28. päivänä ne hyväksyttiin tyttö- kansakoululla Kuninkaisissa. En- simmäiseen johtokuntaan _valit-

tiin

puheenjohtajaksi opettaja Iida Vilenius (myöh. Vemmelpuu)

36

Opettaja

Iida Vemmelpuu.

ja kirjuriksi

opettaja

Hilja

Kivi (myöh. Ihamuotila). Varapuheen- johtajaksi

valittiin

pastorinrouva

Elli

Stenros, varakirjuriksi neiti E.

Heinonen,

varainhoitajaksi neiti Anna Hannula (Myöh. em.

Jaatinen). Tilintarkastajiksi neidit H. Loimaranta

ja

H. Ytti.

Naisyhdistyksen toiminnan tar- koitus

kiteyettiin

sääntöjen ^en- simmäiseen pykälaan. "...työsken-

nellä

naisen kohottamiseksi tie- dollisessa

ja

siveellisessä suh- teessa sekä hänen taloudellisen ja

yhteiskunnallisen asemansa pa- rantamiseksi." Huittisten Naisyh- distys

liittyi heti

Suomen Nais- yhdisrykseen ja _omaksui sen peri- aatteet sailytäen kuitenkin oikeu- den itsenäiseen toimintaan.

Toimin taa virkein mielin

"Jäsentensä keskinäinen herät- täminen ja sivistyseläman elvyttä- minen oli yhdistyksen päämäärä."

Alkuaikojen

kuukausikokouk- sissa keskusteltiin tuomittavista asioista: "Jumalan sanan hylkää-

misestä, huonosta

kirjallisuu- desta, nurkkatansseista, kaupun- kien porttoloista ja naisten esiinty- misestä puolialastomina suurissa huvitilaisuuksissa-". Siveellisyys- kurissa mies

oli

asetettava naisen kanssa saman häpeän

ja

rangais- tuksen kohteeksi, koska rikos oli

yhteinen." Moraalista rajaa

ei

saanut

olla.

Kuukausikokous-

ten

esitelmien skaala

oli

laaja:

"Joulun vieton merkitys ennen ja

oyt'" "Pyhäpäivän

kunnioitta- minen" "Vaimo-oikeudesta esihis- toriallisena aikakautena" "Naisen asema eduskunnassa

ja

heidän esittämiensä anomusten kohtalo";

"Naisten oikeudellisesta

ase-

masta" Siveellisyys-

ja

kasvatus- kysymyksistä, teryeyden-, kodin- ja _{pienten lasten} hoidosta karjan-

hoitoon j.r.e.

monista

koti-

ja ulkomaisista aiheista.

Sivistämismielessä perustettiin

Orpokodin

väki

ulkoilemassa toiminnan alkuvaiheessa. Johtajatar Hulda Havu Yasemmalla.

tunut tarmokas nainen, innoittava ihanteiden

jakaja.

Iida-tyttönen

oli jo

koulunkäyntinsä ^aloittaes- saan omaksunut kuulemansa lau- seen elämänsä ohjeeksi: "Sivistys

on

siveyttä

ja

tietoa, se

on

rak- kautta ja alituista fyötä oman kan- san palveluksessa."

Kotipaikkakunnalla Huittisissa gpettaja. V.emmelpuu toimi.ja vai-

kutti

raittiusseuran, -nuorisoseu-

ran,

kansanopistofl, kunnansai- raalan

-

ja kunnalliskodin johto-

kunnissa,

kunnanvaltuustossa v:sta 1919 vuotee n l92l sekä seura- kunnallisessa toiminnassa, erityi- sesti lähetystyössä. E,nsimmäises- sä yksikamarisessa eduskunnassa Vemmelpuu

oli

kansanedusta- jana kaksi kertaa. V. 1907 han kuu-

lui

varajäsenenä anomusvalio- kuntaan

ja toisella

kaudellaan

1908 hän

oli

suuren valiokunnan jasen ja sivistysvaliokunnan vara-

jäsen.

Tässä ominaisuudessaan

Iida

Vemmelpuu tarttui voimak- kaasti naisen aseman kohottami-

seen ja maalaisväestön elinolojen parantamiseen

sekä pyrki

pu-

pieni

lainakirjasto. Naisyhdisfys perusti oman laulukuoron

ja

_voi-

misteluseuran. Kiertävän sairaan- hoitajan

ja

koulukeittolain val- mistelut

ja

toimeenpano aloitet-

tiin

naisyhdistyksessä.

Vuonna

1909 suuntauduttiin yhä enemmän sosiaaliselle autta-

misalalle, valmistettiin

pienten lasten vaatteita kymmeniin varat- tomiin koteihitr,

joihin

_katilo Eva

Grönlöf niita

jakeli.

Kunnansai-

raalaan valmistettiin

liinavaat- teita. Punaiselle Ristille lähetettiin toista sataa paitaa, lähes 100 paria sukkia

ja

_kymmeniä housuja.

l9l4 alettiin

avustaa haavoit- tuneita. Huittisten Naisyhdistyk- sen auttamistyön arvo

oli

erittäin

suuriarvoista aikana' ^jolloin

maassamme

oli

ankara puute ja

pula, suurempi kuin

^koskaan

myöhemmin.

Virkistykseksi juhlia

Jo ensimmäisenä työvuotenaan yhdistys vietti jouluj uhlaa "kimal-

tavine

^kuusineen

ja

joululah- joineen hengellisellä ohjelmalla"

joulukuun

28:päivänä. Huhti- kuun 30.p:nä ¹⁹⁰⁶ vietettiin kevät- juhl aa ja Vappuna järjestettiin ^iso juhla varojen hankkimiseksi.

Huhtikuussa

oli

myös kutsuil-

tama

vähävaraisille naisille, ^ja palvelij

attarille

"vapaaviikolla"

järjestettiin kolmetkin illanvietot, joihin kuhunkin kutsuttiin 50 pal- velij atarta vieraaksi.

Naisten äänioikeuden saamista Naisyhdistys

vietti juhlien

loka-

kuun

ensi päivänä 1906. Kodin

päivää alettiin viettää

vuonna l9l 5.

Retket Ripovuorelle ja huvimat-

kailu laivalla

Kokemäenjoelle koettiin virkisfykseksi.

Naisyhdistyksen voimisteluseuran jäseniä muodikkaissa voimistelua- suissaan vuoden 1906 vaiheilla. Oikealla op. Iida Vemmelpuu.

Huom attava vaikuttaja naisyhdistyksessä

Huittisten Naisyhdistyksellä oli

onni

saada ensimmäiseksi pu- heenjohtajakseen

opettaja

Iida Vemmelpuu (s. 1868

ja k.

1924).

Hän oli siirfynyt ¹⁹⁰⁴ kansanopis- ton johtajattaren virasta tSrttökan-

sakoulun opettajaksi Kuninkai- siin. Han

oli

valistunut

ja

yhteis-

kunnallisista asioista

kiinnos-

heenvuoroillaan kansan raitista-

miseen sekä

raittiusopetuksen saamiseksi kouluihin. Pontimena

oli

ilmeisesti olutjuopottelu Pry- kin oluttehtaalla. Siitahän oli har-

mia paikkakunnalla.

Tämän vuosisadan ensimmäisillä ^vuosi- lcymmenillä suurten valtiollisten

ja

muiden murrosten aikaan tar-

vittiin Iida

Vemmelpuun laaja- alaista perehtyneisyyttä Naisyh-

37

ten meijeri antoi kuukauden van-

han

pors.aan. Sosiaalista autta- mismielta huittislaisill a talollisilla

ja kauppiailla kuin

muillakin riitti. E,mäntä Manda Hakuni lah-

joitti _kilon voita

kuukaudessa Orpokodin perustamisesta alkaen elinikänsä vuoteen 1941. Naisyh-

disfyksen

vuosikertomuksessa vuodelta

l9l9

mainitaan: ^"Juma-

lan suuri

siunaus

on

liittynyt Orpokotiin, muuten ei voi ymmär- tää tätä, että on voitu huoltaa lai- tosta,

joka on vuoden

aikana

tarvinnut

rahassa

varoja

23000 mk.".

Huomattavimpia

rahalahjoi-

tuksia tekivät

valtiopäivämies Kaarlo Värri, mv:t Fredrik ja Juho Jaakola, tohtorinna Ida Karppi ja valtioneuvos Väinö Kivi sekä pas-

tori Mannelin. Rovasti ^E. Hak ala

oli

myös Orpokodin lämmin tu-

kija ja han

keräsi useissa tilai- suuksissa kolehdin Orpokodille.

Jo perustamisvuoden

l9l8

lopulla 22 orpoa sai kodin ja turvapaikan Orpokodissa

ja

myöhemmin sa- dat lapset, joista pyrittiin kasvatta-

maan kunnon

kansalaisia ja antamaan kestävä pohja heidan

elämälleen. Valtion

^avustusta

sotaorvoille vähennettiin vahitel-

len ja l6 vuotiaille

lopetettiin kokonaan.

I I

Huittisten Naisyhdistyksen jäseniä koolla Orpokodissa 1933. Edessä vas. ruustinna Elli Stenros, tohtorinna Ida Karppi, diakonissa Augusta Pohjannoro, emäntä Hilda Torkki, opettaja Kerttu Hasanen, emäntä Hulda Tolvi (Havu), apteekerska Anna Broms, ja rouva Anna Liinngren, takana vas. emäntä Anna Norri, ^hänen takanaan seisoo emäntä Anna Jaatinen, ?, rouva Maria Mattsson, opettaja Alina Martinantti, ^emäntä Hilda Kuiko, kauppias Maria Virtanen, rouva Anna Virtanen, emäntä Suoma Turto, opettaja Sirkka Suurkari, ?, emäntä Iida Ytti, ? ja opettaja Sanni Ailoniemi.

distyksessä ja _monilla

sektoreilla..

Listakeräyksiä

ja

elojuhlia oli

Huittisten

Naisyhdistyksen

en-

järjestettävä jatkuvasti, ja Naisyh- simmäiseksi

kunniapuheenjohta- distyksen jasenilta

_vaadittiin

jaksi Iida Vemmelpuu

tuli 1921.

^suurta kristillistä rakkautta jakaa

Orpokoti

-

Huittisten Naisyhdistyksen suurhanke

Naisyhdistyksen jasenia _huo-

lestutti

maamme raskaan ajan vuoden

l9l8

orvot. Heidat halut- tiin säästää huutokaupoilta, ^joissa ajan tavan mukaan ilman huolta- jaa olevat lapset myytiin sijoitus- koteihin. Nykyistä sosiaalihuoltoa ei silloin ollut.

Lastenkotitoimikuntaan valit-

tiin

opettaja Vemmelpuun lisäksi

opettaja Sanni Sjöman

(Ailo-

niemi),

kirkkoherranrouva Elli Stenros, kappalaisen rouva Eeva Hakal a ja apteekkarinrouva Anna Broms sekä kätilö Eva Grönlöf ja emäntä

Hilda Kanni.

Kunnan omistuksessa

oleva

^Iso-Käen

asuinrakennus vuokrattiin

^ja

kunnostettiin. Johtajattareksi kut- suttiin kirjanpitäjä

Hulda

Havu Turusta.

Hän jatti

hyvätuloisen fyöpaikkansa työskennelläkseen lasten parissa. Pulmia ja _vaikeuk- sia riitti, kun oli tyhjasta perustet- tava orpolasten

koti.

Naisyhdis-

fyksen oli hankittava

kaikki

kodiss a tarvittava.

38

Orpokodinj ohtaj atar Augusta Pohj annoro lapsikatraan sa ym päröim änä 1933.

t

l

jatkuvasti omastaan. Kunta antoi

200 markkaa

perustamisrahaa sekä

l.

markan lasta

kohti

päi- vässä elatusmaksuksi ^sekä poltto- puita anomuksesta. Osuuskauppa

lahjoitti

1000 markkaa

ja

Huittis-

Vuonna 1944 orpokoti kunnal- listettiin

ja _nimi

muutettiin Las- tenkodiksi.

Se helpotti

Naisyh-

distyksen

vastuunkantamista., mutta edelleen yhdistys tuki Las- tenkotia

ja

muisti joululahjoilla

f

I

kodin asukkaita.

Naisyhdistys hankki 50:n kirjan kirjaston lasten käyttöön.

Huittisten

Naisyhdistys r.y:n osuus,, nelj ännes vuosis ata vapaa- ehtoista ja u.hrautuvaa auttamista on niin suuriarvoinen ja merkityk- sellinen asia, ettei sita Lastenko- din historiassa ^{missään vaiheessa} voida unohtaa.

Naisyhdistyksen

sosiaalinen auttamistyö

jatkui

sotavuosina ja niiden jälkeen. Se kohdistui siirto- väen, inkeriläisten, pohjoisen ja rajaseudun lapsiin, ja sinne missä apua kipeimmin tarvittiin.

Kunnansairaalan

synnytyso- sastolle Naisyhdistys m.m. lah-

joitti

kastemaljan. Seurakunta- keskukseen

lahjoitettiin

^upeat

kynttilänjalat.

8O-vuotis-juhlassaan

^ikaan- tyneet uurastajat vetosivat nuo' rempiin, ^että vanhin huittislaisten naisten perustamista ^yh distyksistä

jatkuisi.

Yhdistystä

johtaa

1995

Rebekka

Alppiranta,

sihteerinä

toimii Anne

Hievanen, varapu- heenjohtaja on Kerttu Jalarvo ja rahastonhoitaja

Aino Hurri.

^Jä-

seninä johtokunnassa ovat lisäksi

Aili

Hekali

ja

Leena VilPPo.

Arvokkaan työn ^perinne jatkuu.

Huittisten Naisyhdistys r.y. val- mistautuu

juhlimaan ja

^jatka-

maan

yhdeksänkYmmenvuotista taivaltaan.

Mirja

Hovi

Löhteet:

Kokemöen Kihlakunnan Rekisteritoimisto, Suomen Naisyhdistyksen vuosikertomukset

1906-1916,

Suur-Huinisrcn Histoia III, Huittisten Joulu 1977, Huittisten Joulu /,98/,.

Huittisten Naisyhdistyksen perustajajäsenet vas. Anna Jaatinen, Anna Norri ja Hilda Kuiko muistelemassa menneitä vuosikymmeniä Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtajan, kirjailija Tyyni Tuulion kanssa Huit- tisten Naisyhdistyksen 6O-vuotisjuhlassa Hannulassa v. 1966.

+++++

/l

I

J

il/"-^ &vt.,,',fr;vtuto'

gh-',frt4/^(x0-1J\,ffifu

,'

(n)o4/A"r-,^^^r- ft ur/Zå1" 'l

39