Anna ja Lauri, työtä pelkäämättömät
uurastajat
lettiin syksyä 1949, kun Sitten kun saatiin öljylämmitys, muutenkin niin huonoa, ettei sitä Aumasen Anna (s.1918) tu- Laurista tuntui, että työ loppui ker- voitu käyttää. Oppilaille varattiin li Karstulan yhteiskouluun ta kaikkiaan. Niin paljon työtä läm- juomavesisanko ja muki ala-aulan siivooja - talonmies - vah- mityshommat olivat vaatineet. Nyt ikkunalle. Myöhemmin kiinnitettiin timestariksi. Se oli suuri muutos Laurin oli huolehdittava lämmitys- seinään peltisäiliö, niin että juoma- Annan elämässä, tulo kirkonkylään kattilan nuohoamisesta, ja pian hän vettä sai hanasta vääntämällä.
Vahangan Lehtolasta, ahtaasta, tu- putsasi lähinaapureidenkin kattiloi- Pesuvedet otettiin Kölsänpuros- van ja kaksi kamaria käsittävästä ta aina pappilaa myöten. ta. Kentällä oli iso pata, jossa Anna asunnosta, jossa sisaruksia oli kah- Lumityöt vaativat voimia talvel- lämmitti siivousveden joka päivä, deksan. Hännisen Lauri (s.1914) tuli la. Ne sujuivat vanerikolalla ja läpi- Alkuperäisen koulurakennuksen neljä vuotta myöhemmin Saarijär- olla. Joka tuiskuaamu piti lähteä jo ikkunoissa ei ollut saranoita muissa veltä samaan työpaikkaan, ja siitä ai- kuudelta pihaa ja teitä kolaamaan. kuin kapeissa tuuletusikkunoissa.
koi Annan ja Laurin pitkä yhteinen — Mutta ei se mittää. Siilon jakso Siksi kaikki sisäikkunat — juhlasa- taival. tehä työtä, kun oli pienestä oppinu. Iin korkeat ikkunatkin - piti ottaa
Anna ja Lauri tietävät, mitä työ Vasta kahtena viimeisenä vuo- alas pesua varten. Ulkopuolelta on. Ei ollut vielä nykyaikaisia konei- tena Lauri sai työhönsä helpotusta: peseminen onnistui kapean tuule
ta ja laitteita työtä helpottamassa, viereiseltä koululta sai lainata kun- tusikkunan välipuulla seisten ja kaikki oli tehtävä käsin. Laurilla oli nan traktoria, ja sillä lumenauraus kurkotellen.
apuna pokasaha ja kirves, kun hän sujui kevyemmin. Eikä kuulemma pelottanut! Tuol- kärräsi kottikärryillä koulun kentän Kuuden maissa Annakin lähti loin ei vielä tiedetty mitään nykyajan laidassa olevasta pinosta metrisiä sisähommiin pölyjä pyyhkimään, työsuojelusta!
halkoja pannuhuoneeseen. Kattila ovia avaamaan, luokkien liituvaras- Siivousta varten oli muutama pel- oli kellarissa. Laajennuksen jälkeen toa tarkistamaan jne. Aluksi koulul- tiämpäri ja nokkossäkki. Nokkossä- sinne asennettiin vielä toinen kattila, la ei ollut ollenkaan kaivoa, ja vettä kiliä pestiin lattioita köntyllään, ja se Kylmänä ja tuulisena talvena halkoja piti hakea 20 litran maitotonkalla oli uutena jäykkä,
meni viisikin mottia vuorokaudessa Laaksolan kaivosta. Myöhemmin —Sen piti ensin kulua, ja sitten kun - ja monet rukkaset kuluivat talven syksyllä tehtiin kyllä kaivo, mutta se kulu ja pehmeni, siitä lähti nuoh- mittaan! sen vesi oli liian rautapitoista ja koa lattialle, Anna muistelee.
- Hellä Vainio oli rehtorina. Näki, kun olin lattialla köntylläni pesemäs
sä ja sanoi, että tuosta ei tule yhtää mittää, joku apu on saatava.
Niin rehtori hommasi sitten ns. apuliisan, jossa oli resu varren päässä ja joka jousella puristettiin kuivaksi.
- Se oli tosi hyvä, kun seisaallaan sai pestä.
Muuta konetta Annan siivous- apuna ei ollut kuin "oikein pikku- ne" lattiapuuni sitten, kun laitettiin lattialaatat, että sai puunata. Ihan loppuvuosina hankittiin iso teolli- suusimuri.
- Ei sillä kyllä mittää tehny. Jos oi vähänki isompi hiekanjyvä lattialla, se jäi siihe.
Sodan jälkeen saippuasta ja pesuaineista oli pula. Kaupasta ei I I I I 11 H I I I I I I I I
n ii n
i i
n ii n
i i
n
ii n
ii
n ii n
i i
n
i i
n
ii
i iii n n
- I ’ l l i i l i f t t .JI
Vastavalmistunut yhteiskoulu v. 1949.
33
tahtonut saada edes lattiarättiä.
Johtokunnan puheenjohtaja, kaup
pias Eero Heikkinen sai hommattua väkevää Toro-pesuainetta, ja pian ru
pesi saamaan myös harmaata flanel- lia, joka syrjäytti nokkossäkit. Kun teki Äänellistä harjan päälle pussin, se otti lian ja oli kätevä huuhdella.
- Flanelli oi pehmosta ja hyvveä, siihen kuivi lattiat niin mahottoman hyvi.
Halkovajan yhteydessä olivat ulkovessat.
- Kyllä minä olin kovilla niiden vessojen kanssa. Ne vaativat alitui
seen pesemistä, mutta ei niitä pak
kasella voinut pestä. Piti olla nollassa ilma.
Anna kävi lisäksi monta vuotta siivoamassa yhden luokan myös vanhalla kansakoululla, koska yh
teiskoulun pojat kävivät siellä veis
tossa. Oli laaja alue siivottavana, ja 16 vuotta Anna siivosi yksin.
- Se oli likasta siilon, kun savi kuohu pihassa, kun ei ollu päällys
tettä.
Kaikesta huolimatta Anna sanoo, että hänellä oli hyvä työpaikka. Sai tehdä oman suunnitelman mukaan.
- Kukaan ei riskannu eikä ko-
Lauri sulkemassa koulun ovia viimei
senä työpäivänään. Kuvan otti rehtori Osmo Salmia 1977.
Kotisohvalla kesällä 2004.
mentanu eikä sanonu, että tee pa
remmin.
Laajennusten myötä siivousala lisääntyi, lopulta siivottavaa oli kaikkiaan yli 2000 neliötä. Silloin otettiin lisää työvoimaa niin, että viimeiseltä oli jo neljä vakinaista sii
voojaa. Viikin Lilja ja Moision Saara tulivat ensin, ja lopulta otettiin pari puolipäiväsiivoojaakin.
- Yksityisoppikoulujen liitto pe
rustettiin ja me liityttiin siihen. Sieltä annettiin neliömäärät itse kullekin siivoojalle.
Ensimmäinen asunto Annalla ja Laurilla oli pieni ja vaatimaton: Yksi luokka oli jaettu kahtia. Toisesta puo
likkaasta tehtiin opettajainhuone, toisesta talonmiehen asunto.Yhden huoneen asuntoon piti kulkea opet
tajien eteisen läpi. Päällysvaatteille ei ollut naulakkoa, ne piti pitää sii
vouskomerossa. Talonmiehen asun
nossa oli koulun ainoa (puu)liesi, jossa opettajat keittivät päiväkah
vinsa, tai useimmiten Anna keitti sen. Siellä keittivät myös oppilaat tarjoilut illanviettoihinsa.
Minkäänlaista pesumahdolli- suutta ei ollut, kun ei ollut vettä
kään.
- Saunassa käytiin kotona Vahan
galla tai siskon luona Kaihlaperällä.
Laurilla oli moottoripyörä ja sillä käytiin.
Kun lumi tuli maahan, kauppias Heikkinen hommasi saunomismah- dollisuuden Karppiseen. (Siellä asui silloin Eino Koskinen, joka puuvers
taassaan teki ruumisarkkuja.) - Siellä päästiin käymään saunas
sa kerran viikossa. Vuoroin lämmi
tettiin.
- Sitten kun lisärakennus val
mistui, sitten meille alko juhlat, kun saatiin oma asunto: huone ja keittiö.
Kolmetoista vuotta oltiin siinä asun
nossa, ja siinä oli saunakin.
Vanhasta asunnosta tuli laajen
nusvaiheessa opetuskeittiöön pie- noiskoti.
Saman ajan - 13 vuotta - Anna ja Lauri ehtivät asua koululla myös kolmannessa asunnossa, joka on musiikkiluokkana nykyisin. Se asunto oli vieläkin tilavampi: oli makuuhuone, olohuone ja keittiö.
Kodin tuntu ja yksityisyys paranivat.
Tosin tässä viimeisessä asunnossa oli jonkin verran meluhaittoja, se kun sijaitsi takimmaisen ulko-oven tuntumassa.
Annalle työvuosia kertyi 32, ja hän on ehtinyt olla kohta 23 vuotta eläkkeellä. Neljä vuotta hän sai naut
tia eläkepäivistä terveenä. Sitten tuli aivohalvaus ja aiheutti sen, että jalat ovat kankeat eikä pääse yksin ulos.
Myöhemmin on ilmaantunut yhtä ja toista sairautta, mutta muisti on vielä hyvä.
Lauri jäi eläkkeelle v. -77. Hän kulkee rollaattorin avulla vielä päi
vittäin kuntolenkillä, hoitelee kaup- pa-ja pankkiasiat, vaikka hänelläkin on ollut sairautta ja 90 vuotta tuli täyteen tänä syksynä. He ovat tyy
tyväisiä ja kiitollisia, että kunnalliset hoitajat pitävät heistä hyvää huolta.
- Ei ole valittamista, sanoo Anna, ja molemmat toteavat yhdestä suus
ta Sillanpään Taatan sanoin:
"M inulla on nyt autuaallinen olo." Sen he ovat ansainneet hyvin suoritetun, uskollisen päivätyön jälkeen.
Kerttu Lehtonen
34
