Pöyhölä ja sen riihi · DIGI

Pöyhölä ja sen riihi

yt, kun Pöyhölässä on pidetty viim einen rip p i­

ko u lu le iri ja koko keskus on myytävänä, voidaan palauttaa m ie liin vanhan pappilan historiaa ja s ii­

hen liitty v iä tarinoita. Pöyhölän entiseen riiheen m in u lla on vahva henkilökohtainen suhde. P öyhölällä on pitkä ja uljas m enneisyys, jota tulevankin ostajan soisi arvosta­

van.

Keuruu o li runsaat 300 vuotta sitten suuri m ahtipitäjä, ja Ruovedestä erotettu seurakunta o li laaja. Kirkkoherralle tu li toki rakentaa pappila. Valtaneuvos L o re n tz C re u tz jo u tu i 1675 luovuttam aan om istam ansa Kangasm annilan tilan kruunulle ja sitä m yöten kirkolle. Suureen rä lss iti- laan kuului myös S eiponniem en (m yöhem m in Lehtinie­

men) tila, josta tu li aikanaan pappilan torppa. 1 6 0 0 -lu vu n lo p u lla Kangasm annilaan va lm istu iva t kirkkoherran pap­

pilan rakennukset.

Kun kirkkoherralla oli virkatalo, piti kappalaisellekin sellainen saada. A lun perin p astorille osoitettiin M a rk­

kulan talo Loilan kylästä, nykyisestä V ilppulasta, mutta se oli pitkän ja hankalan matkan päässä Keuruun kir­

kosta. Sopivam paa taloa e tsittiin lähempää kirkonkylää, ja sellainen löytyi 1690 P ie ta r i P ö y h ö s e n om istam asta Niem isveden tilasta, jota alettiin kutsua isännän mukaan Pöyhöläksi. Kappalainen m uutti uuteen virkataloonsa pari vuotta m yöhem m in. Seurakunnan kolm as pappi, pitäjänapulainen, asutti joko Seippolan torppaa tai M ark­

kulan taloa.

Pöyhölä ku u lu i Valkeelahden m aakirjakylään ja sieltä o li Keuruun k irko lle matkaa

2Vi

virstaa vesitse, m utta salm ien erottamaan Suolahden kirkonkylään maitse kokonaista 12 virstaa (virsta on 1069 m etriä). Kesällä kirko lle pääsi veneellä ja talvella hiihtäen tai reellä, m utta rospuuttoaikaan ainoa m a h d o llisu u s o li kiertää maitse.

Siihen piti käyttää kinttupolkua, edes kunnon kärrytietä ei o llu t Pöyhölän ja kirkon vä lillä . Keuruun - Kolhon maan­

tie va lm istu i vasta 1 9 2 0 -lu vu lla .

Pöyhölä ei o llu t mikään pientila. S illä oli verotuksessa 1/3 manttaalia, eikä se jäänyt kovin paljon jälkeen Kan­

gasm annilan Isopappilasta (7 /1 2 m anttaalia). V ilje ltyä alaa oli tosin vielä 1 8 0 0 -lu vu n lo p p u p u o le lla vain noin 7 hehtaaria, m utta n iittyjä sen sijaan noin 20 hehtaaria.

V iim e m a in ittu ja kylläkin raivattiin m elko nopeaan tahtiin p e llo iksi, s illä kappalaisen palkkaus oli pienem pi kuin kirkkoherralla ja pääasiallinen elanto piti etsiä luontaista­

loudesta. M etsiä seurakunnan v irk a ta lo illa torppineen oli paljon. 1 9 20 -lu vu n alussa niitä laskettiin olevan yhteensä 2700 hehtaaria, jo is ta Pöyhölässä 700 hehtaaria.

Keuruun kirkkoherra, lääninrovasti A. F. Leikola

Varakas seurakunta onn istu i houkuttelem aan k irkko ­ herran lisäksi ansioituneita kappalaisia, jotka viih tyivä t K euruulla pitkään. A lfre d T a n ila v a littiin kappalaiseksi 1911 E. A . S a ra s to n jälkeen, m utta hän kuoli jo yhdek­

sän vuotta m yöhem m in 1920. Tanila jo u tu i huolehtim aan pitäjäläisten hengellisestä elämästä vaikeina aikoina yhdessä kirkkoherra A . F. L e ik o la n kanssa. Itsenäinen Suom i ei syntynyt tuskitta.

Kappalaisen virkatalosta luovutaan

K

appalaiset o liva t jatkuvasti valittaneet hankalia maa- kulkuyhteyksiä P öyhölästä kirkonkylään. Tanilan jälkeen Keuruun kappalaiseksi v a littiin pastori E. A.

M a lm iv a a r a vuonna 1922. Seurakunta lunasti om ista­

mansa Lehtiniem en m aa-alueelle pystytetyt rakennukset, jotka kunnostettiin uutta pappia varten. Torpan m aille oli pitäjänapulainen, m yöhem m in seurakuntalaisten suuresti arvostam a kirkkoherra F. H . B e rg ro th ("Lehtiniem en p astori” ), 1847 rakennuttanut itselleen asunnon, jota rovasti-vainaan jälkeläiset käyttivät kesäisin. P itkällisten riito je n jälkeen M alm ivaaran vaali kum ottiin, eikä hän koskaan K euruulle tu llu t. Vuodesta 1924 Lehtiniem eä asutti uusi, pitkäaikainen kappalainen F ra n s K o tira n ta .

Pöyhölästä luopum iseen vaikutti m onta m uutakin tekijää kuin vain hankalat yhteydet. Keuruun seurakunta o li pienentynyt. M u ltia n ja Pihlajaveden kappelit olivat itsenäistyneet 1 8 0 0 -lu vu n lopulla. Kun V ilp p u la n pitäjä ja seurakunta m uodostettiin 1 9 0 0 -lu vu n alku p u o le lla ja M änttä jonkun verran m yöhem m in, ja kun papiston tu lo n m u o d o stu s m uuttui rahapalkaksi, ei kappalaisen m aanviljelystilaa enää tarvittu. Kaiken lisäksi o li 1921 säädetty laki pappiloiden torppien ja m äkitupien itsenäis­

täm isestä. P öyhölälläkin oli 1 8 0 0 -lu vu n lopussa viisi torppaa.

48

Kappalaisen pappila oli jäänyt ilm an asukasta ja se pää­

tettiin myydä. S uurin osa m etsistä jäi seurakunnalle, sillä valtioneuvosto antoi luvan vain 100 hehtaarin m yynnille.

Tämä alue jaettiin kahteen osaan. Valtaosan (97 heh­

taaria) ostivat W e r n e r ja A n tti K iv im a n n ila . Pienen huvilatilan (3 hehtaaria) kaikkine rakennuksineen lunas­

tiva t U uno K iv im a n n ila ja E m il A la n e n He m yivät sen 1928 Suom en K ris tillis e lle N u o ris o liito lle , nykyiselle Nuorten Keskus r.y:lle.

N u o ris o liito n ta rko itu s oli kehittää P öyhölästä kris ­ tillin e n leirikeskus, m utta pariin vuoteen ei tapahtunut m itään. Sitten 6.7.1931 alkoi Suom en P artiotyttöjärjestön järjestäm ä ” K eu ru le iri” . S iitä tu lik in s u u rin Pöyhölässä koskaan järjestetty leiri. Sen päällikkönä oli P artiotyttöjär­

jestön johtaja, suom alaisen n a isvo im iste lu n uranuurtaja A nni C o lla n . Se o li S uom essa partiotyttöjen en sim m ä i­

nen kansainvälinen leiri, jossa o li Suom esta o sa llistu jia 464 ja m uista P ohjoism aista 270. P artio lip p u ku nta Toi­

men Tyttöjä le irillä jo h ti 19 -vu o tia s E lli S u o la h ti, joka kolm e vuotta m yöhem m in meni n a im isiin rovasti A. F.

Leikolan pojan Erkin kanssa.

P artiojohtajat ku tsu ttiin lu o n n o llis e s ti Keuruun vanhaa lääninrovastia tervehtim ään. E lli Leikola kertoi naureskel­

len saaneensa m yöhem m in kuulla, että kun Leikolan per­

heen lom alla o llu t nuorim m ainen, 3 0 -vu o tia s Erkki, näki ju h la -a su u n sonnustautuneen partio tyttö jo h ta jie n joukon, rinnukset täynnä kunniam erkkejä lähestyvän pappilaa, hän katsoi viisa im m a ksi hävitä jonnekin. Ovesta ei tieten­

kään v o in u t mennä, s illä hänet o lis i heti havaittu. N iinpä hän hyppäsi rannan puoleisesta ensim m äisen kerroksen ikkunasta ulos. N iin oli säädetty, että Elli ja Erkki eivät vielä kohdanneet kesällä 1931, vaikka vähältä piti. H elsin­

kilä ise llä Elli S uolahdella oli sukuyhteys Keuruulle, sillä hänen esi-isänsä oli Keuruun ensim m äinen kirkkoherra A k s e l T e o d o rik in p o ik a S u o la x iu s .

Riihi

K

ris tillis e lle N u o ris o liito lle Pöyhölän suuri pääraken­

nus sopi m a in iosti, m utta m aatilan kaikille u lkora­

kennuksille s illä ei o llu t käyttöä. Pöyhölä ei o llu t mikä tahansa talo, vaan satoja vuosia vanha tila, jo lla o li o llu t laajat pellot ja paljon puitavaa. Perinteiseen tapaan sen riih i oli kokonainen rakennuskom pleksi, jonka keskellä oli luuva, sen toisessa kyljessä pääriihi ja toisessa vähän m yöhem m in rakennettu a p u riih i. R iihi o li sisäänläm piävä ja siellä v ilja t kuivattiin o rsilla . Riiheen liitty i viisto ka t- toinen kylkiäinen ja e rillin e n suuri hevoskierto. V iim e ­ m ainitun tarkoituksena o li käyttää viskuukonetta, lietsoa ja pelum yllyä. Hevonen kiersi y ksito ikko ista rataansa neliön m uotoisessa rakennuksessa, josta hihna välitti voim an koneisiin. Luuvassa eli varsinaisessa p u in tih u o - neessa v ilja t viska ttiin vastapäiseen seinään, jo llo in liet-

Vastaleivottu yliop pilas Erkki Leikola kesä- retkellä Selkisaaressa sisarensa kanssa 1918.

son puhaltam a ilm a virta erotti akanat ja m uut ruum enet (pelut) jyvistä.

A. F. Leikola o li K euruulle tultuaan 1907 ostanut osia Selkisaaren pohjoisosasta ja rakennuttanut sinne kala­

majan. Rakennuksen hirret olivat peräisin jostakin r ii­

hestä, Eteläosan, josta suurin osa oli o llu t H äkki-Liukon torppana, hän hankki om istukseensa 1 9 2 0 -lu vu lla . N uori Erkki Leikola kävi m onet kerrat Selkisaaressa, ja kun isällä o li kalam aja pohjoisosassa, häntä alkoi haluttaa saada oma rakennus vastahankittuun eteläosaan.

Pöyhölän riihen hirret nousevat Selkisaa­

ressa kesällä 1931

49

Rakennus alkaa hahm ottua heinäkuussa 1932

Hän kysyi vanhalta isältään, saisiko hän rakentaa huvilan Selkisaareen. Isä o li hyvillään siitä, että poika tunsi vetoa kotise u d u lle ja antoi luvan m ielellään. M uuta rakennus­

lupaa ei siihen aikaan tarvittukaan. M olem m at o liva t sitä m ieltä, että parhaat rakennushirret sai vanhasta riihestä, s illä sen seinät ovat niin savun ja noen kyllästäm ät, että ainakin lutikat ja m uut syöpäläiset olivat kaikonneet. Jos katto o li o llu t ehjä, olivat hirret olleet kovia ja hyvässä kunnossa. Kun riihen hankki ja sen pani uudelleen nur­

killeen, niin siitä sai tukevan ja kestävän.

Erkki sai kuulla isältään Pöyhölän m yynnistä K ris tilli­

selle N u o ris o liito lle . Hän otti yhteyttä sinne. L iitto ei enää ta rvin n u t riih tä ja hän teki kaupat joko 1929 tai 1930.

Ostaja o lis i halunnut vain yhden riihirakennuksen, mutta m yyjä halusi päästä eroon koko kom pleksista. No, mitäpä tässä, ostetaan koko paketti hevoskiertoineen päivineen.

"T hink b ig ” , Erkki Leikolan päätä ei koskaan paleltanut.

R iih iko m p le ksi ja hevoskierto purettiin kesällä ja syksyllä 1930. A puriihen hirret ja osan luuvan hirsistä Erkki myi sisarelleen L a im ille , joka rakensi niistä Keuruun seura­

kunnan Päkärin torpan alueelle uljaan rakennuksen. S iitä piti tu lla vanhan rovastin eläkeasunto. Talon v a lm is tu m i­

sen a ik o ih in 1933 A. F. Leikola kuitenkin kuoli eikä ehtinyt koskaan muuttaa Päkärille. Sen sijaan sinne s iirty i siihen

saakka isopappilassa asunut Erkin ja Laim in sisar L a u h a A h o ra n ta . Rakennus on nykyään Kurussa Lauhan tyt- tärenpojan M a rc u s T a m m is e n kesä- ja vapaa-ajan asuntona.

Hirret Selkisaareen

T

alvella 1931 riihen ja luuvan hirret, hevoskierrot ja kaikki tykötarpeet kuljetettiin saareen. Saaren etelä­

osassa o li o llu t Liukon torpparin H e n rik H u lp io n ja tämän pojan K ris tia n in , eli S elki-H e ikin ja S elki-R iston m ökki, m utta Heikin kuoltua rakennus o li palanut 1920- luvun lo p pupuolella. Erkki su u n n itte li pystyttävänsä uuden huvilan tuhoutuneesta m ökistä satakunta m etriä itään H eikin vanhalle perunapellolle. M ö kin perustalle pystytettiin uusi asunto M o is io n perhettä varten.

Erkki Leikola sai kasaan hyvän, jo koetellun työ p o ru ­ kan: T e o filu s N ie m in e n ja H e rm a n M o is io eli Raja- lahen V iilu s ja M anniskylän M anni sekä E e m e li K y l­

m ä lä . Asiaa työnantajan kannalta katsoen o li omiaan auttamaan se, että maahan oli 19 3 0 -lu vu n alussa levinnyt talouslam a. Töitä oli vaikea saada ja palkat alenivat. Työ- m iehelle m aksettiin kolm e markkaa päivässä, etum iehelle neljä. Erkin veli A rvo, n im ism ie s kun o li, pystyi p ikku ve l­

50

jelleen myös lainaamaan, niin että projekti saatiin vietyä loppuun.

Etumiehenä oli V iilu s ja hänen apulaisenaan M anni.

Joukkoon mukaan tu li Eemelin ja m uutam an m uun m ie­

hen lisäksi Rajalahden isäntä, is ä -N ie m in e n . V iim e ­ m ainittu oli o p p in u t kivenhakkaajan ta id o t ja hän m uovasi um pikivestä Erkin uudelle hu vila lle sokkelin. Rakennuk­

seen tu li kolm e m etriä leveät verannan portaat, jotka o li­

vat myös N iem isen hakkaamat. Erkki itse m ietiskeli, oliko m aanom istajalle jossain mantereen puole lla koskaan mitään kerrottukaan siitä, että hänen graniitistaan lo h ­ kaistiin paloja uuden S elkilinnan perustaksi.

Kivet tu o tiin saareen jäitse kuten hirretkin. Alkukesästä 1931 päästiin tö ih in . Erkki Leikolan mukaan "itse olin tonttipaikan v a lin n u t ja s ijo itta n u t rakennuksen niin kuin se nyt sie llä seisoo. Kaikki se, m ikä rakennettiin va rsi­

naisen hirsike h iko n päälle sam oin kuin kaikki akkunat, m inä s ijo itin paikoilleen. Voi to d e lla sanoa, että talo nousi ilm an m inkäänlaisia piiru stu ksia . S ikäli kuin ulkonäöstä o li kysym ys, niin se a rv io itiin aina paikan päällä. Akkunat pantiin so p iviin paikkoih in ja sam oin ovet. Se on ikään kuin itsestään siihen kasvanut.”

R iihi o li neliskanttinen, 8 x 8 m suuruinen rakennus, luuva jo n k in verran kapeampi. Riihen ja luuvan väliseinä poistettiin, ja niin saatiin aikaan tupa, jonka m itat olivat ju h la llise t 8 x 12,5 m. Luuvan u lkoovi o li entisellä pai­

kallaan, m utta tuvan to ise lle puo le lle keskelle rakennusta puhkaistiin toinen ovi, nykyinen S elkilin n a n pääovi. Ikku­

nat Erkki sai Keuruun pääpappilasta, jossa tuohon aikaan tehtiin suurta rem onttia. Erityisesti pohjoisen puolella olleet ikkunat olivat hyväkuntoiset ja ne Erkki osti karm ei- neen, pokineen, laseineen päivineen.

H uvila lla piti olla näkötorni. S ellaisia oli Terijoen, Linnu n la u lu n ja m o n illa m u illa h u v ilo illa . Näkötornin,

Tuvasta tuli korkea ja avara.

Melkein valm is Selkilinna kesällä 1933.

Tornin ik ku n at vielä pu uttu vat.

tai oikeam m in näköalalavan, olivat Erkin veljet rakenta­

neet Rovastin kalamajan katonharjalle. Erkki ei halunnut pelkkää lavaa, vaan katetun to rn in , jossa voi olla sade- sääliäkin. Hän halusi sen keskelle taloa. Hän oli asunut vähän aikaisem m in Budapestissä useamman kuukauden ja tu tu stu n u t siellä P arlam enttitalon suureen k u p o liin . Hän o li vielä jo sta in lukenut holvikaarten erinom aisista kannatusom inaisuuksista, ja kupolikaton hän halusi näkötornilleenkin.

Hän leikkasi tenn isp a llo n kahtia ja esitti V iilu kse lle , että tällaisen katon rakennatte. Lyijykynällä p iirre ttiin p a l­

loon ikkunoiden paikat. Kun to rn in katto keskellä taloa oli kupera, tu li m uiden kattojen olla vastaavasti koveria. Kas­

kenpolton ja 1 8 0 0 -lu vu n lo p u lla tapahtuneen m etsäpalon jä ljiltä saaren k o iviko t o liva t vielä matalia, joten korkean rakennuksen päältä näkisi kauas.

Lopputulos o li aika m erkillin e n . Kylällä a rva iltiin , että to h to ri Leikola - vielä poikam ies - on tehnyt yksityisen

"herm oparantolan” , olihan kunnanlääkäri O s k a ri H e i­

k in h e im o lla k in kirkonkylässä Kuusela, y ks ityis s a i­

raala. S uuri, kaksikerroksinen kuisti eli veranta m ahta­

vine pylväineen ja kaiken y lle nouseva kupoli hallitsevat Selkilinnaa. Puut ovat kasvaneet, eikä näköala ole enää kum m oinen, m utta näkötornin alkuperäisestä ta rko itu k­

sesta on jäänyt huoneen nim i: Torni.

Erkki Leikola kuoli kesällä 1986. Selkisaaren eteläosa on jaettu Erkin neljän pe rillise n kesken. Vaim oni M a ija ja m inä asutam m e nykyään S elkilinnaa ja siihen liitty v iä rakennuksia. Vanhan huvilan nykyisten om istajien ei ole kesäisin koskaan ta rvin n u t kysyä: M itä m inä nyt tekisin?

J u h a n i L e ik o la 51