Monikemikaaliherkkyys ja sisäilmaoireet toimistoympäristössä – oireilu ja sen hallinta
Anni Varis Monikemikaaliherkkyys ja sisäilmaoireet toimistoympäristössä – oireilu ja sen hallinta
Pro Gradu –tutkielma Ympäristötiede Itä-Suomen yliopisto, Ympäristö- ja biotieteiden laitos
Lokakuu 2017
Anni Varis: Monikemikaaliherkkyys ja sisäilmaoireet toimistoympäristössä – oireilu ja sen hallinta
Pro Gradu –tutkielma 80 sivua, 8 liitettä (11 sivua) Tutkielman ohjaajat: Anne Palonen ja Marko Hyttinen Lokakuu 2017
________________________________________________________________________
avainsanat: MCS, monikemikaaliherkkyys, sisäilma, sisäilmamittaukset TIIVISTELMÄ
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää toimistotyöntekijöiden sisäilmaoireilua, oireilun syitä sekä toimenpiteitä oireilun vähentämiseksi. Tutkimus koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kokeellisesta osasta.
Tutkimuksen kokeelliseen osaan osallistui 27 toimistotyöntekijää yliopistosta ja sairaalaympäristöstä. Sisäilman laatua, oireilua ja oireita vähentäviä toimenpiteitä selvitettiin sisäilmastokyselyn, haastattelujen sekä sisäilmamittauksien avulla. Työtilojen TVOC- pitoisuudet olivat tyypillisesti alle 100 µg/m3 ja yksittäisten VOC-yhdisteiden pitoisuudet alle 10 µg/m3. Ilmamäärät olivat valtaosassa työtiloista epätasapainossa ja ilmanvaihtokertoimet 1,3–8,2 1/h välillä.
Osallistujat kokivat työtilassaan muun muassa tunkkaisuutta, ilmanvaihdon riittämättömyyttä, epämiellyttäviä hajuja sekä lämpötilan vaihtelua. Osallistujista 66 % koki huonon sisäilman aiheuttamia oireita työtilassaan pian työtilaan saapumisen jälkeen. Tyypillisimpiä oireita olivat hengitystie- ja silmäoireet, väsymys sekä raskaalta tuntuva pää. Osallistujista 59 % oli aikaisemmin altistunut homeelle. Suurin osa koki sisäilmaan liittämänsä oireilun heikentävän työkykyä, mutta uskoi kuitenkin selviytyvänsä nykyisessä työssään jatkossa normaalisti.
Eniten oireita aiheuttivat ihmisten käyttämät hajusteet ja deodorantit, pakokaasut ja pesuaineet. Oireita vähentävinä toimenpiteinä osallistujat raportoivat muun muassa remontin, työn tauottamisen, IV-huollon sekä ikkunan ja/tai oven aukaisumahdollisuuden. Eniten toivottiin työtilan vaihtoa, tutkimuksia ja korjaavia toimenpiteitä, ilmanvaihdon kuntoon laittamista sekä kunnollista siivousta hajusteettomilla pesuaineilla.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että pikainen puuttuminen työympäristön aiheuttamaan oireiluun on tärkeää, jotta oireilu ei pitkity tai muutu vakavammaksi. Oireilevan tilannetta voidaan helpottaa monin eri toimenpitein.
Anni Varis: Multiple Chemical Sensitivity and indoor air symptoms in office environment – relating symptoms and coping with them
Master of Science thesis 80 pages, 8 appendixes (11 pages) Supervisors: Anne Palonen and Marko Hyttinen
October 2017
________________________________________________________________________
Keywords: MCS, Multiple Chemical Sensitivity, indoor air, indoor air measurements ASBTRACT
The aim of this study was to find out reasons on individual office workers suffering from unspecific symptoms related to indoor environment and seek actions, which could ease these symptoms. The study is divided into literature and experimental part.
In present study, 27 subjects who felt unspecific symptoms related to the office rooms located in universities or hospital environment participated in the study. Unspecific indoor air related symptoms of participants and symptoms reducing actions were studied through the modified indoor air questionnaire, interviews and indoor air quality measurements. TVOC concentra- tions were typically below 100 µg/m3 and VOC-concentrations below 10 µg/m3. Most of the office rooms’ ventilation was imbalanced and air change rates varied in between 1.3 to 8.2 1/h.
Subjects felt in their room e.g. stuffy indoor air, insufficient ventilation, bad smells and vari- able temperature. 66 % of the subjects told to have unspecific symptoms related to the work- place, and the symptoms appeared soon after arriving to the office room. Most typical symp- toms were respiratory and eye symptoms, fatigue and heavy head feeling. Previously 59 % of the subjects told to be exposed to mold. Most of the subjects felt that the symptoms reduced their capacity for work; however, they could continue working as normally. Participants re- ported symptoms related to e.g. others perfumes or deodorants, exhausts and detergents. In the workspaces actions, which reduced symptoms, were renovation, leaving the workspace, cleaning and adjustment of HVAC unit and opening window and/or door. Remedial actions what participants hoped for were changing the office room, a thorough investigation of the workplace and renovation, fixing and/or adjusting the ventilation system and proper cleaning.
In conclusion, rapid intervention for the symptoms related to workplace is important that the symptoms do not get worse. There are actions that can reduce symptoms.
Tämän Pro Gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ovat olleet vaikuttamassa monikemikaaliherkkyyden ilmaantumiseen ja kartoittaa oireiden hallinnan keinoja. Tutkielman aihe oli haastava ja moniulotteinen. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n ja Kuopion yliopistollisen keskussairaalan kanssa. Tutkimukseen kuuluvat haastattelut ja mittaukset tehtiin kevään ja kesän 2016 aikana. Tutkimukseen osallistui yliopisto- ja sairaalahenkilökuntaa Kuopiosta (yliopisto ja sairaala) sekä Turusta (yliopisto).
Haluan kiittää pääohjaajaani, lääkäri Anne Palosta ohjaamisesta ja erinomaisista kommenteista. Kiitos kuuluu myös toiselle ohjaajalleni, yliopisto-opettaja Marko Hyttiselle mielenkiintoisesta tutkielman aiheesta, avusta, ohjaamisesta sekä työpanoksesta. Tutkielman tarkastamisesta kiitokset kuuluvat Anne Paloselle ja tutkimusjohtaja Pertti Pasaselle. Haluan kiittää koko tutkimuksen toteutumisesta Suomen yliopistokiinteistöt Oy:tä sekä Kuopion yliopistollista keskussairaalaa. Kiitokset kuuluvat myös muille tutkimukseen osallistuneille ja apua antaneille tahoille. Ystävien ja perheen apu ja tuki oli mittaamattoman arvokasta koko graduprosessini ajan. Lopuksi haluan osoittaa kiitokseni tutkittaville henkilöille tutkimukseen osallistumisesta ja hyvien vastausten antamisesta. Ilman heitä tutkimus ei olisi onnistunut näin hyvin. Kiitos!
Kuopiossa 30.10.2017 Anni Varis
HVAC Lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmä (Heating, ventilation and air conditioning)
ICD-10 Kansainvälinen tautiluokitusjärjestelmä (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, versio 10)
MCS Monikemikaaliherkkyys (Multiple Chemical Sensitivity) SBS ”Sairas rakennus” -oireyhtymä (Sick Building Syndrome)
TVOC VOC-yhdisteiden yhteispitoisuus (Total Volatile Organic Compounds) VOC Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (Volatile Organic Compounds)
1. JOHDANTO... 9
2. KIRJALLISUUSKATSAUS ... 11
2.1 Monikemikaaliherkkyys ... 11
2.1.1 Taustaa ... 11
2.1.2 Määritelmä ... 11
2.1.3 Monikemikaaliherkkyys osana ympäristöherkkyyttä ... 12
2.1.4 Mekanismi ... 13
2.1.5 Kriteerit ... 14
2.1.6 Yleisyys... 14
2.1.7 Monikemikaaliherkkyys ja työkyvyttömyys ... 15
2.2 Monikemikaaliherkkyyteen vaikuttavia tekijöitä ... 16
2.2.1 Kemikaalit ... 16
2.2.2 VOC-yhdisteet ... 17
2.3 Monikemikaaliherkkien altistumisen vähentämiskeinoja ... 18
2.3.1 Välttämiskäyttäytyminen ... 18
2.3.2 Hoito ... 19
2.4 Oireet ... 20
2.4.1 Monikemikaaliherkkien oireet ... 20
2.4.2 Tyypilliset sisäilmaoireet julkisissa rakennuksissa ... 21
2.5 Sisäilman laatu ... 23
2.5.1 Hyvä sisäilma ... 23
2.5.2 Sisäilmaongelmat ... 24
2.5.3 Eniten valituksia aiheuttaneet sisäilmaongelmat ... 25
2.5.4 VOC-yhdisteet sisäilmassa ... 26
2.5.5 Sisäilmaoireiden ja psykososiaalisen työympäristön välinen yhteys... 27
2.5.6 Sisäilmastokysely osana sisäilman laadun selvittämistä ... 28
3. AINEISTO JA MENETELMÄT ... 29
3.1 Yhteistyökumppanit, tutkimuskohteet ja tutkimuksen toteutus ... 29
3.2 Haastattelut ... 29
3.3 Mittaukset ... 30
3.3.1 Materiaalikartoitus, lämpötila ja suhteellinen kosteus ... 30
3.3.2 VOC-näytteiden kerääminen ... 30
3.3.3 Ilmamäärämittaukset ... 31
4.1.1 Taustatietoja ... 32
4.1.2 Työn sisältö ja työjärjestelyt ... 32
4.1.3 Koettu stressin määrä ... 34
4.1.4 Työympäristö... 34
4.1.5 Oireet ... 35
4.2 Haastattelut ... 38
4.2.1 Taustatietoja ... 38
4.2.2 Työympäristö... 39
4.2.3 Oireilun kuormittavuus ja työyhteisö ... 40
4.2.4 Oireista seuranneet elämäntapamuutokset ... 41
4.2.5 Viestintä ja toimenpiteet... 42
4.2.6 Oireet ... 42
4.2.7 Oireita aiheuttaneet hajut ja kemikaalit... 44
4.2.8 Toimenpiteet ... 45
4.2.9 Toivottuja toimenpiteitä ... 46
4.3 Tietoja tutkimuskohteista ... 47
4.3.1 Tietoa työtiloista sekä materiaalikartoituksen tulokset ... 47
4.3.2 Lämpötila ja suhteellinen kosteus ... 48
4.4 TVOC-pitoisuudet ... 49
4.5 Yksittäisten VOC-yhdisteiden pitoisuudet ... 49
4.5.1 Työpistemittaukset ... 49
4.5.2 Poistopääte-elin mittaukset ... 50
4.6 Ilmamäärät ... 50
4.6.1 Kaikki mittauskohteet ... 50
4.6.2 Yliopisto ... 51
4.6.3 Sairaala ... 52
5. TULOSTEN TARKASTELU ... 53
5.1 Taustatietoja ja aikaisempi altistuminen ... 53
5.2 Työn sisältö, työjärjestelyt ja stressi ... 53
5.3 Työympäristö ... 54
5.4 Oireista seuranneet elämäntapamuutokset sekä viestintä ja toimenpiteet ... 55
5.5 Oireet ja niitä aiheuttaneet hajut ja kemikaalit ... 56
5.6 Tehdyt sekä toivotut toimenpiteet ... 57
5.9 Ilmamäärät ... 60
5.10 Virhelähteet ja tutkimuksen kehittämisehdotukset ... 60
6. JOHTOPÄÄTÖKSET... 63
LÄHDELUETTELO ... 65
LIITTEET ... 1
LIITE 1. Sisäilmastokyselylomake ... 1
LIITE 2. Haastattelulomakkeen kysymykset ... 1
LIITE 3. Haastattelujen oiretiedot numeerisesti ... 1
LIITE 4. Työtilojen tietoja numeerisesti ... 1
LIITE 5. Materiaalikartoituksen tulokset ... 1
LIITE 6. TVOC-pitoisuudet ja ilmamäärät työtiloissa... 1
LIITE 7. VOC-pitoisuudet työpistemittauksissa ... 1
LIITE 8. VOC-pitoisuudet poistomittauksissa ... 1
1. JOHDANTO
Tilannetta, jossa ihmisestä tulee herkkä normaalitasoisena esiintyville jokapäiväisille kemikaaleille ja biologisille aineille, jotka eivät aiheuta ongelmia suurimmalle osalle väestöstä, kutsutaan monikemikaaliherkkyydeksi (Multiple Chemical Sensitivity, MCS) (Lipson 2001). Usein taustalla on aikaisempi altistuminen eri kemikaaleille, jotka aiheuttavat monikemikaaliherkille muun muassa päänsärkyä, nenä-, silmä- ja iho-oireita, väsymystä sekä pahoinvointia (Reijula ja Sundman-Digert 2004, Shinohara ym. 2004).
Monikemikaaliherkkyyden mekanismi ei ole vielä tiedossa, mikä hankaloittaa monikemikaaliherkkien esiintymislaajuuden määrittämistä (Martini ym. 2013). Eri tutkimuksissa monikemikaaliherkkyyttä on raportoitu esiintyvän keskimäärin 1,4–40 % väestöstä (Hannuksela ja Haahtela 2011, Sainio ja Karvala 2017). Monikemikaaliherkkyys on osittain päällekkäinen muun muassa ”sairas rakennus”-oireyhtymän (Sick Building Syndrome, SBS) kanssa (Schwenk 2004). Tiedetään, että ympäristötekijät (fysikaaliset ja psykososiaaliset), henkilökohtaiset tekijät ja elämäntilanne vaikuttavat oireiluun (Salonen ym.
2009d). Vuonna 2014 ympäristöherkkyys, johon monikemikaaliherkkyys kuuluu, lisättiin ICD-10-tautiluokitusjärjestelmään (THL 2014, STM 2016). Tulevaisuudessa lisätutkimuksia tarvitaan monikemikaaliherkkyyden esiintyvyydestä, kemikaalialtistumisen roolista oireiden puhkeamisessa sekä muista mahdollisista työpaikalla esiintyvistä tekijöistä. Uuden tiedon myötä pystyttäisiin ehkäisemään uusien monikemikaaliherkkyys tapausten kehittymistä.
(Moen 2005.)
Sisäilman laatu on keskeinen tekijä terveyden kannalta, sillä ihmiset viettävät suuren osan (81–92 %) ajastaan sisätiloissa sekä kotona että työpaikalla (Hussein ym. 2012).
Toimistotyöpaikoilla sisäympäristöongelmat ovat yleisiä ja ne koskettavat merkittävää osaa Suomen työntekijöistä, sillä 2/3 Suomen työvoimasta työskentelee toimistoissa tai vastaavissa tiloissa (Salonen ym. 2011). Toimistotyöntekijöiden määrä Suomessa onkin kasvanut huomattavasti viime vuosina (Salonen 2009a). Rakennuksiin liittyvien valitusten määrä on kasvanut energiatehokkaiden, tiiviiden rakennusten myötä, mikä voi johtaa sisäilman VOC- pitoisuuden nousuun, jos ilmanvaihtoa ei ole huomioitu riittävästi (Salonen 2009a, Dalton ja Jaén 2010). Työskentely tällaisissa ongelmia aiheuttavassa rakennuksessa voi aiheuttaa hengitystieoireita, iho-oireita sekä monia yleisiä oireita (Skyberg ym. 2003, Reijula ja Sundman-Digert 2004, Salonen ym. 2009d). Näistä oireista ainakin osa voi selittyä toimistoympäristöjen fysikaalisilla ja kemiallisilla altisteilla (Skyberg ym. 2003), mutta myös riittämätön ilmanvaihto, pölyisyys sekä biologiset epäpuhtaudet voivat myötävaikuttaa
valituksien ja oireiden ilmaantuvuuteen rakennuksissa (Salonen ym. 2009d). Oireet rakennuksissa ovat tyypillisiä ”sairas rakennus”-oireyhtymälle, mutta myös monikemikaaliherkkyydestä kärsiville henkilöille (Reijula ja Sundman-Digert 2004). Oireilu rakennuksissa on todellista, vaikka vielä ei tiedetä tarkasti oireiden aiheuttajaa tai terveysvaikutusten mekanismia (Salonen 2009a). Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että rakennuksen olosuhteiden (esim. lämpöolosuhteet, ilmanvaihto, home ja melu) sekä ihmisten hyvinvoinnin välinen yhteys on monimutkainen ja vaikeasti ratkaistavissa (Bluyssen ym. 2016).
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat olleet vaikuttamassa monikemikaaliherkkyyden ilmaantumiseen ja kartoittaa oireiden hallinnan keinoja. Tutkimus jakautuu kahteen osaan. Kirjallisuuskatsausosiossa paneudutaan monikemikaaliherkkyyteen ja sisäilman laatuun vaikuttaviin tekijöihin. Kirjallisuuskatsauksessa keskitytään aiemmin löydettyihin oireilun hallintakeinoihin. Tutkimuksen kokeellinen osa keskittyy toimistotyöntekijöiden sisäilmasta johtuvien oireiden selvittämiseen ja niiden hallintakeinoihin yliopisto- ja sairaalarakennuksissa. Tässä apuna käytetään sisäilmastokyselyä, haastatteluja sekä sisäilmamittauksia. Sisäilmamittaukset käsittävät haihtuvat orgaaniset yhdisteet sekä tulo- ja poistoilmamäärät. Haastattelujen avulla selvitetään, mitkä tekijät ovat auttaneet vähentämään oireilua työtilassa. Lopuksi pohditaan keinoja työpaikalla tapahtuvan oireilun vähentämiseksi.
2. KIRJALLISUUSKATSAUS
2.1 Monikemikaaliherkkyys 2.1.1 Taustaa
Monikemikaaliherkkyyden (Multiple Chemical Sensitivity, MCS) määritelmän kuvasivat ensimmäisen kerran Schottenfeld ja Cullen USA:ssa vuonna 1985 löydettyään potilaita, joille oli kehittynyt oireita erilaisista aineiden ja/tai materiaalien hajuista (Moen 2005). Työhön liittyvänä monikemikaaliherkkyys nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1987 (Martini ym.
2013). Ensimmäiset havaitut tapaukset liittyivät työtapaturmien kemikaalialtistuksiin (Moen 2005). Vastaavanlaisia oireita on löydetty myös liian tiiviisti rakennettujen rakennusten työntekijöillä ja asukkailla, toistuvasti kemikaaleille altistuvilla työntekijöillä, saastuneilla ja/tai pilaantuneilla alueilla (esim. teollisuuden saastuttamat alueet ja pilaantuneet pohjavesialueet) elävillä ja/tai työskentelevillä henkilöillä sekä henkilöillä, jotka syystä tai toisesta altistuvat äkillisesti kemikaaleille (Winder 2002, Moen 2005, Martini ym. 2013).
Kemikaaliherkkiä henkilöitä on kaikissa väestöryhmissä (Winder 2002). Tutkimuksissa on huomattu, että oireyhtymä ei sovi herkkyyden toksikologisen (myrkkyoppi) käsitteen alle, eikä kyseessä ei ole myöskään tyypillinen allergia (Moen 2005). Monikemikaaliherkkyyden tiedetään rajoittavan merkittävästi potilaiden elämää ja työskentelyä (Martini ym. 2013).
Monikemikaaliherkkyydestä käytetään myös muita termejä, kuten tuoksu(yli)herkkyys (Hannuksela ja Haahtela 2011) sekä hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys.
2.1.2 Määritelmä
Monikemikaaliherkkyydellä tarkoitetaan yksilön herkkyyttä monille yksittäisille kemikaaleille (Hausteiner ym. 2005). Kyseessä on hankittu krooninen häiriö tai sairaus (Martini ym. 2013), jolle ovat ominaisia uusiutuvat oireet sekä oireiden liittyminen moniin elinjärjestelmiin (Moen 2005). Vaste esiintyy selvänä altistuttaessa monille kemiallisille yhdisteille annoksilla, jotka ovat selvästi alle normaaliväestölle haitallisia vaikutuksia aiheuttavan annoksen (Hausteiner ym. 2005, Moen 2005, Martini ym. 2013).
Monikemikaaliherkille kemikaalialtistuminen aiheuttaa monen tyyppistä oireilua lievistä invalidisoiviin oireisiin (Eberlein-König ym. 2002, Martini ym. 2013). Tyypillisiä oireita ovat hengityselinten ärsytys, päänsärky, nivel- ja lihasoireita, väsymys, pahoinvointi ja huimaus (Shinohara ym. 2004). Monikemikaaliherkkyyden vaikutukset ulottuvat elämään myös laajemmin muokaten sairastuneen elämäntapoja, sosiaalisia suhteita ja työskentelytapoja.
Tieto monikemikaaliherkkyyden vaikutuksista jokapäiväisiin toimintoihin on vielä kuitenkin
rajallista. (Skovbjerg ym. 2009.) Monikemikaaliherkät henkilöt kokevat usein jäävänsä vaille kanssaihmisten ymmärrystä (Schwenk 2004).
Monikemikaaliherkkien keskushermosto näyttää reagoivan herkästi uhkaaviin signaaleihin (Sainio ja Karvala 2017). Monikemikaaliherkkien tiedetään raportoivan kohonnutta tietoisuutta ympäristön hajuista, vaikkeivat he poikkea normaaleista kansalaisista hajukynnys- tai tunnistustesteissä (Bell ja Baldwin 2013). Hannuksela ja Haahtela (2011) toteavat, etteivät monikemikaaliherkät aisti tuoksuja ja hajuja pienempiä pitoisuuksia kuin terveet, mutta heidän hajuaistinsa ei vain totu tuoksuun ajan mittaan. Hajuherkkyys onkin lähes aina osa monikemikaali- ja sisäilmaherkkyyttä. Hajuherkkyys ja naisten miehiä herkempi haistaminen selittyvät eroilla hajuinformaation kognitiivisessa käsittelyssä ja merkityksen tulkinnassa, eivät paremmalla hajuaistilla. (Sainio ja Karvala 2017.) Shinoharan ym. (2004) tutkimuksissa on osoitettu selvästi, että yliherkkyysoireita aiheuttavat kemikaalit vaihtelevat eri potilaiden välillä ja että pitoisuudet, joilla yliherkkyysoireet havaittiin, olivat paljon alle ohje-arvojen.
Koska monikemikaaliherkät ovat tyypillisesti herkkiä hajuille (Schwenk 2004), on hajujen ajateltu olevan pääasiallinen laukaisija monikemikaaliherkkien oireille (Dalton ja Jaén 2010).
2.1.3 Monikemikaaliherkkyys osana ympäristöherkkyyttä
Ympäristöherkkyydellä tarkoitetaan sisäilmaan liittyvää toistuvaa ja pitkäaikaista oireiluherkkyyttä, jota ei voida selittää sisäilmatekijöillä tai muilla sairauksilla. Siihen kuuluvat samankaltaiset ympäristöön liittyvät oirekuvat, kuten monikemikaaliherkkyys, sähköherkkyys ja muihin altisteisiin (esim. homeisiin) liittyvät oireiluherkkyydet. (Sainio ja Karvala 2017.) Ympäristöherkkyyden oireita ovat muun muassa keskushermosto-oireet, limakalvojen, hengitysteiden, ihon, tuki- ja liikuntaelimistön, ruoansulatuskanavan sekä sydän- ja verenkiertoelimistön oireet (Palmquist ym. 2014, Sainio ja Karvala 2017).
Ympäristöherkkyyden ei katsota olevan lääketieteellinen sairaus (Palmquist ym. 2014, Sainio ja Karvala 2017). Monet kemikaaleille herkistyneet raportoivat myös oireiden liittyvän sisäilmaan ja sisäilmalle reagoivilla voi olla samanaikaisesti monikemikaali-, ääni- tai sähköherkkyyttä. Usein esiintyy myös esimerkiksi fibromyalgiaa, kroonista väsymysoireyhtymää, astmaa, itseraportoitua allergiaa ja psykiatrisia sairauksia.
Kuormittuneisuus joko oireilusta tai huonoksi koetusta sisäilmasta tai muusta arki- ja työstressistä lisää riskiä ympäristöherkkyydelle. (Sainio ja Karvala 2017.)
Monikemikaaliherkkyys voi sekoittua ”sairas rakennus” -oireyhtymän (Sick Building Syndrome, SBS) kanssa (Schwenk 2004). Usein puhutaankin, että monikemikaaliherkkyys ja
SBS-oireyhtymä olisivat samamerkityksisiä, vaikka niiden välillä löytyykin eroja, sillä monikemikaaliherkillä henkilöllä esiintyy oireita kaikissa sisä- ja ulkoympäristöissä, jos henkilö altistuu siellä kemikaaleille (Bell ja Baldwin 2013). SBS:llä tarkoitetaan asukkaiden tai työntekijöiden oireita tietyssä rakennuksessa (Sainio ja Karvala 2017). Usein SBS on yhteisnimitys valituksille, joita ilmaantuu samanaikaisesti muutamilla ihmisillä rakennuksessa, tyypillisesti remontoinnin jälkeen (Schwenk 2004). SBS-oireyhtymää esiintyy eniten toimisto-, koulu- ja/tai sairaalatyöntekijöillä (Dalton ja Jaén 2010).
Monikemikaaliherkkyyden tyypillisimmät oireet, kuten silmien ja nenän ärsytysoireet, päänsärky ja limakalvoärsytys, voidaan liittää myös SBS-oireyhtymään (Reijula ja Sundman- Digert 2004, Salonen 2009a). SBS-oireita, kuten myös monikemikaaliherkkien oireita, voivat laukaista muun muassa huono ilmanvaihtojärjestelmä, riittämätön ilmanvaihto, rakennusmateriaaliemissiot sekä pahat hajut (Schwenk 2004, Dalton ja Jaén 2010).
2.1.4 Mekanismi
Monikemikaaliherkkyyden mekanismia ei vielä tunneta (Winder 2002, Shinohara ym. 2004), vaikka lukuisia yliherkkyys-, immunologisia, psykologisia, neurologisia, toksikologisia sekä käyttäytymiseen liittyviä mekanismeja ja malleja taudille on jo esitetty (Winder 2002, Schwenk 2004, Bell ja Baldwin 2013). Monikemikaaliherkkyyden epidemiologinen tutkiminen on ollut haasteellista määritelmän ollessa laaja-alainen (Moen 2005).
Monikemikaaliherkkyyden mekanismia ei voida selittää lääketieteellisellä (Hausteiner ym.
2005) tai ympäristötekijöiden aiheuttamalla toksikologis-fysiologisella mekanismilla (Sainio ja Karvala 2017). Tutkimuksissa on kuitenkin saatu lupaavia todisteita sen mahdollisesta keskushermostoperäisyydestä (Winder 2002, Bell ja Baldwin 2013, Sainio ja Karvala 2017).
On esitetty myös, että monikemikaaliherkkyyden mekanismi olisi psykologinen ja elimistön somaattiset vasteet olisivat opittuja (Das-Munshi ym. 2006, Hannuksela ja Haahtela 2011).
Sainion ja Karvalan (2017) mukaan monikemikaaliherkkyys kehittyy fysiologisena stressivasteena koettuun uhkaan ja sen taustalla voi olla monenlaista kuormitusta ja yksilöllistä alttiutta. Monikemikaaliherkkyyden on ehdotettu myös liittyvän ympäristömyrkkyjen pelkoon ja huoleen yli teollistumisesta (Das-Munshi ym. 2006).
Monikemikaaliherkkyyden laukaisevana tekijänä voi olla yksittäinen altistuminen korkealle kemikaalipitoisuudelle tai monia altistumisia yhdelle tai useammalle kemikaalille matalilla pitoisuuksilla (Shinohara ym. 2004, Martini ym. 2013). Winder (2002) toteaa, että matalantason altistuminen kemikaaleille on todennäköisemmin monikemikaaliherkkyyden taustalla kuin voimakas altistuminen kemikaaleille. Alussa henkilöt reagoivat johonkin
tiettyyn kemikaaliin, mutta reagointi laajenee yhä useampiin tekijöihin (Winder 2002, Sainio ja Karvala 2017). Altistumista aiheuttavaa kemikaalia voi olla vaikea tunnistaa, sillä henkilökohtaisen ja työhistorian muistaminen voi olla hankalaa. Lisäksi altistuminen voi tapahtua eri tapauksissa ja/tai olosuhteissa. (Martini ym. 2013.) Krooninen altistuminen matalille annoksille voi aiheuttaa myös oireita (Salonen ym. 2009d). Tyypillistä on, että yliherkkyysoireet voimistuvat jatkuvassa tai toistuvassa altistumisessa (Hannuksela ja Haahtela 2011).
2.1.5 Kriteerit
Koska monikemikaaliherkkyys ei ole aikaisemmin ollut laajasti hyväksytty diagnosoitava sairaus, sille ei ole aikaisemmin määritetty tarkkoja kriteerejä (Hausteiner ym. 2005).
Kuitenkin on ehdotettu, että se on krooninen ja vammauttava olotila (Skovbjerg ym. 2009).
Monikemikaaliherkkyyden diagnoosi perustuu lähinnä potilaan kertomiin oireisiin ja käyttäytymiseen (Hannuksela ja Haahtela 2011). Ensimmäisiksi kriteereiksi esitti Cullen vuonna 1987 muun muassa dokumentoidun altistumisen sekä useamman kuin yhden elinjärjestelmän oireet (Schwenk 2004). Nykyisin käytettyjä kriteereitä ovat muun muassa oireiden uusiutuvuus, tilan kroonisuus ja elintapamuutosten liittyminen, matalan tason altistumisen aiheuttamat oireet, oireiden lievittyminen tai häviäminen altistumisen päättyessä, vasteiden ilmeneminen useille eri kemikaaleille ja oireiden esiintyminen useammassa eri elinjärjestelmässä (Eberlein-König ym. 2002, Winder 2002, Martini ym. 2013). Työperäisessä monikemikaaliherkkyydessä oireet ilmaantuvat työpaikalla ja hankaloituvat työpäivän kuluessa, merkittävää altistumista työpaikan ulkopuolella ei tapahdu ja muut henkilöt työpaikalla eivät saa oireita (Martini ym. 2013).
Monissa maissa monikemikaaliherkkyydelle on annettu tautiluokitusnumero kansainvälisessä tautiluokitusjärjestelmässä ICD-10:ssä (Hannuksela ja Haahtela 2011). Suomessa vastaava ICD-10-tautiluokitus annettiin ympäristöherkkyydelle, johon monikemikaaliherkkyys kuuluu, vuonna 2014 nimikkeellä R68.81: Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille (THL 2014, STM 2016). Tautinimikkeen käyttöön ottaminen edistää potilaiden ohjaamista hoitoon, mutta myös ympäristöherkkyyden tilastointia ja tutkimusta (STM 2016).
2.1.6 Yleisyys
Eri tutkimuksissa monikemikaaliherkkyyttä on raportoitu esiintyvän keskimäärin 1,4–40 % väestöstä (Hannuksela ja Haahtela 2011, Sainio ja Karvala 2017). Vastaavanlaiseen osuuteen
ovat päässeet myös Martini ym. (2013), joiden mukaan 13–33 % ihmisistä pitää itseään
”epätavallisen” herkkinä tavallisille ympäristön kemikaaleille. USA:ssa on arvioitu, että 12 % Atlantalaisista, 16 % Kalifornialaisista ja 18 % Pohjois-Carolinan asukkaista olisi erityisen herkkä kemikaaleille (Martini ym. 2013). Monikemikaaliherkkyyden esiintyvyys kasvaa iän myötä, ja joka toisen aikuisoireilijan vaivat ovat alkaneet jo lapsuudessa (Hannuksela ja Haahtela 2011). Monikemikaaliherkkyyttä esiintyy yleisimmin 30–40 vuotiailla. Nuorisosta (13–19 vuotta) 16 % on itseraportoituja monikemikaaliherkkiä. (Bell ja Baldwin 2013.)
Ruotsalaisen väestötutkimuksen mukaan itseraportoituja monikemikaaliherkkiä oli 7,3 % ja lääkärin toteamia 2,1 % (Palmquist ym. 2014, 3406 osallistujaa). Vuonna 2004 USA:n koko väestöstä tehdyssä tutkimuksessa itseraportoituja monikemikaaliherkkiä oli 11 % ja lääkärin toteamia tapauksia 3 %. Samanlaisia tuloksia on saatu myös Atlantassa, jossa itseraportoituja oli 13 % ja lääkärin toteamia 3 %. (Martini ym. 2013.) Saksassa tehdyn tutkimuksen (195 osallistujaa) mukaan itseraportoituja monikemikaaliherkkiä oli vastaavasti 9 % ja lääkärin toteamia 0,5 % (Hausteiner ym. 2005). Eräässä tutkimuksessa on osoitettu, että itseraportoituja monikemikaaliherkkiä oli 0,5–16 % ja lääkärin toteamia tapauksia 0,5–6 % (Martini ym. 2013). Väestöön pohjautuvissa tutkimuksissa 9–33 % vastaajista raportoi oireita, jotka he liittivät yleisiin ilmassa oleviin kemikaaleihin (Skovbjerg ym. 2009).
2.1.7 Monikemikaaliherkkyys ja työkyvyttömyys
Monikemikaaliherkkien ongelmat työssä eivät johdu ainoastaan työperäisestä altistumisesta, vaan myös monikemikaaliherkkyyden ja työn yhteensopimattomuudesta (Martini ym. 2013).
Tutkimuksissa on havaittu, että osa oireilevista henkilöistä on joutunut vaihtamaan työpaikkaa oireiden takia (Moen 2005). Martinin ym. (2013) mukaan itseraportoiduista monikemikaaliherkistä 75 % (268 vastaajaa) oli menettänyt työnsä tai joutunut lähtemään työpaikastaan työpaikalla tapahtuneen altistumisen takia. 45 % 269 monikemikaaliherkästä oli menettänyt työnsä kemikaalien aiheuttaman oireilun takia (Martini ym. 2013). USA:n kansalaisista 1,8 % (1582 osallistujaa) oli menettänyt työnsä herkistymisen takia. Työttömyys on yhteydessä myös taloudellisiin, sosiaalisiin ja psykososiaalisiin menetyksiin. (Gibson ja Lindberg 2007.) Vaikka monikemikaaliherkkyyden määritelmän kanssa ollaan erimieltä, tällaisia monikemikaaliherkkiä henkilöitä on, ja he ovat usein hyvin pysyvästi invalidisoituneita, jopa työkyvyttömiä (Moen 2005).
2.2 Monikemikaaliherkkyyteen vaikuttavia tekijöitä 2.2.1 Kemikaalit
Maailmassa on yli 70 miljoonaa yksittäistä kemiallista yhdistettä (orgaanisia ja epäorgaanisia), kuten metalliseokset, rinnakkaisyhdisteet, mineraalit, seokset, polymeerit ja suolat. Kemikaaleja löytyy monista päivittäisistä kulutustuotteista, kuten pesu- ja puhdistusaineista, tekstiileistä, vaatteista ja huonekaluista. Useita aineita on yhdistetty monikemikaaliherkkyyteen, mutta niitä on vaikeaa määrittää kattavasti ja systemaattisesti, koska uusia kemikaaleja tulee markkinoille koko ajan lisää. (Martini ym. 2013.) Erilaiset kemikaalit voivat laukaista yliherkkyysoireita monikemikaaliherkille jo pienillä, alle ohje- arvoja olevilla pitoisuuksilla, joita yleisesti enemmistö vastustaa (Shinohara ym. 2004, Hausteiner ym. 2005). Yleisimpiä yliherkkyysoireita aiheuttavia kemikaaleja ovat muun muassa 2-etyyli-1-heksanoli, formaldehydi, asetaldehydi, tolueeni, limoneeni, p- ja m- ksyleeni, diklooribentseeni, etyylibentseeni, asetoni, etikkahappo sekä etyyliasetaatti (Shinohara ym. 2004, Salonen ym. 2009d). Näiden ja muidenkin ärsyttävien yhdisteiden pitoisuudet toimistorakennuksissa ovat usein kuitenkin alhaisia (Salonen ym. 2009d). Yleinen ominaisuus on, että monikemikaaliherkkyyteen yhdistetyt kemikaalit kuvattiin aromaattisiksi (Moen 2005).
Monikemikaaliherkkyyttä voivat aiheuttaa esimerkiksi orgaaniset liuottimet (esim. maalit, lakat, liimat, lakkojen ohennusaineet, painomuste); pestisidit eli tuholaistorjunta-aineet;
parfyymit, ilmanraikastajat, kosmetiikka- ja ihonhoitotuotteet ym.; hiilivety-yhdisteet (esim.
polttoaineet); erilaiset savu- ja pakokaasut (esim. autot, tupakka, hitsaus, lämmitys);
sanomalehdet ja paperi; metallit (esim. nikkeli, lyijy); useat kemikaalit; homeet; jauheet ja pölyt; ruoka ja vesi sekä niiden lisäaineet ja kontaminantit; sairaus (esim. syyhy, herpes);
huonekalut, matot ja toimistokoneet; uusi rakennus ja uudet rakennusmateriaalit sekä siivoustuotteet (Lipson 2001, Schwenk 2004, Moen 2005, Martini ym. 2013).
Monikemikaaliherkkyyteen liittyviä oireita ovat laukaisseet muun muassa uuteen asuntoon muuttaminen, muiden luona vierailu, ilman ilmanvaihtoa olevassa tilassa oleskelu, kirjastoon tai matto-, kenkä- tai levykauppaan meneminen sekä jatkuva tulostimen käyttö (Shinohara ym. 2004). Kuvaan 1 on koottu tutkimuksissa havaittuja monikemikaaliherkkyyden aiheuttajia (Hausteiner ym. 2005 (2032 osallistujaa), Berg ym. 2008 (4242 osallistujaa)). Y- akselilla on listaus altisteista ja x-akselilla niiden todennäköisyys (prosentteina (%)) olla syynä yliherkkyyteen. Yleisimpiä monikemikaaliherkkyyttä aiheuttavia altisteita ovat tupakointi ja passiivinen tupakointi, kemikaalit sekä sisäilma.
Kuva 1. Monikemikaaliherkkyyden aiheuttajia (Hausteiner ym. 2005, Berg ym. 2008) 2.2.2 VOC-yhdisteet
VOC-termiä (Volatile Organic Compounds, VOC) käytetään sekoituksesta, jossa on lukematon määrä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, joiden fysikaaliset, kemialliset ja toksiset ominaisuudet vaihtelevat suuresti (Salonen 2009a). Maailman terveysjärjestö WHO (World Health Organization) on määritellyt VOC-yhdisteet niiden kiehumispisteiden mukaan seuraavasti: VOC-yhdisteisiin kuuluvat yhdisteet, joiden kiehumispiste on 50–100 °C ja 240–
260 °C välillä ja joiden sulamispiste on alle huoneen lämpötilan (WHO 1987). TVOC- termillä (Total Volatile Organic Compounds) tarkoitetaan VOC-yhdisteiden yhteispitoisuutta (Ympäristöministeriö 2016). VOC-yhdisteet voivat aiheuttaa ärsytystä tai muita akuutteja oireita ja tavallisesti vaikutukset ilmaantuvat pitoisuuksilla, jotka ovat korkeampia kuin sisäilmasta mitatut pitoisuudet (Salonen ym. 2009d). VOC-yhdisteisiin reagoitaessa yksilölliset erot herkkyydessä voivat olla kuitenkin suuria (Salonen ym. 2011), sillä herkistyneet henkilöt voivat saada oireita jo pienillä, ohjearvojen alapuolella olevilla VOC- pitoisuustasoilla (Kostiainen 1995, Salonen ym. 2009d).
VOC-yhdisteet ovat osa normaalia elinympäristöä (Ympäristöministeriö 2016), vaikka VOC- yhdisteiden kirjo rakennuksissa onkin muuttunut erilaiseksi muun muassa kehittyneen
0 5 10 15 20 25 30 35
tupakointi ja passiivinen tupakointi kemikaalit
sisäilma orgaaniset liuottimet ja maalit työn tai yksityiselämän stressi ajoneuvojen pakokaasut muiden ihmisten käyttämät hajusteet siivoustuotteet ruuan toksiinit ja lisäaineet vastatulostettu paperi/lehti puunpolton savukaasut kynsilakanpoistoaine/liima/leimasin elektromagneettiset kentät elohopea (ruuasta tai hammaspaikat)
uusi huonekalu pikinen/märkä asfaltti kokkaushuurut hammasmateriaalit pestisidit/insektisidit puunkyllästysaine muut raskasmetallit kuin elohopea maapallon säteily pehmyt muovi/kumi uusi elektroninen laite vähintään yksi altiste
Altiste syynä oireisiin (%)
Altiste
tekniikan ja uusien rakennustuotteiden ja liuottimien takia (Salonen 2009a). VOC-yhdisteiden päälähteitä sisäilmassa ovat esimerkiksi rakennusmateriaalit, huonekalut, siivoustuotteet, aromiaineet, maalit, lakat, kosmetiikka, tekstiilit, ulkoilman lähteet sekä ihmiset ja heidän toimintansa (Kostiainen 1995, Salonen ym. 2009c). Noin puolet (40–50 %) sisäilman VOC- yhdisteistä on peräisin rakennusmateriaaleista (Missia ym. 2010, Ympäristöministeriö 2016) ja loput (50 %) emittoituu muista lähteistä (Salonen 2009a, Ympäristöministeriö 2016).
Yhdistettäessä VOC-yhdisteet kaikista rakennuksen lähteistä voidaan altistua 50–300 VOC- yhdisteelle (Salonen 2009a). Myös täysin virheettömistä materiaaleista vapautuu VOC- yhdisteitä, joiden päästöt pienenevät kuitenkin yleensä ajan mittaan. Mikäli rakennusmateriaaleissa tapahtuu kosteus- tai homevaurioita, vaurioituneen rakennusmateriaalin VOC-päästöt kasvavat ja/tai niiden koostumus voi muuttua. (Valvira 2016.) VOC-yhdisteistä on noussut esiin erityinen huoli niiden aiheuttamien terveysvaikutuksien takia (Missia ym. 2010). Esimerkiksi paljon tutkitut formaldehydi ja bentseeni on luokiteltu Kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen (IARC) mukaan ihmiskarsinogeeneiksi (Missia ym. 2010, Salonen ym. 2011). Toksikologisen tiedon puutteen vuoksi terveysvaikutukset monille VOC-yhdisteiksi luokitelluille kemikaaleille ovat tuntemattomia ja vaikeita ennustaa (Missia ym. 2010).
2.3 Monikemikaaliherkkien altistumisen vähentämiskeinoja 2.3.1 Välttämiskäyttäytyminen
Altistumista vähentävät keinot saattavat rajoittaa ihmisen yhteyksiä muihin ihmisiin sekä heidän pääsyä töihin ja harrastuksiin (Martini ym. 2013). Tutkimuksissa onkin todettu monikemikaaliherkkyyden haittaavan kemikaaliherkistyneiden elämää monella tavalla (Bell ja Baldwin 2013). On raportoitu muun muassa työ- ja talousongelmia, harrastusten rajoittuneisuutta, vähentynyttä käyntiä julkisissa paikoissa sekä sosiaalista tuen ja ihmissuhteiden ongelmia, jotka kaikki pahentavat huomattavasti kemikaaliherkkien henkilökohtaista huolta ja tuskaa (Lipson 2001, Bell ja Baldwin 2013). Sosiaalisen elämän vähetessä monikemikaaliherkkä voi menettää ystäviä, ja monikemikaaliherkkyydestä puhuminen perheen ulkopuolisten henkilöiden kanssa voi olla monille vaikeaa (Skovbjerg ym. 2009). Tukihenkilöiden olemassaolo on tärkeää herkistyneelle henkilölle, jotta vältetään esimerkiksi krooninen masennus (Lipson 2001).
Monikemikaaliherkille ongelmia aiheuttavia tekijöitä (kuten kemikaaleja) on joka paikassa, joten he joutuvat muuttamaan elämäntyyliään suojellakseen terveyttään (Lipson 2001).
Muutoksia on tehty muun muassa kotioloihin luomalla kemikaaleista vapaa elintila, muuttamalla ruokailutottumuksia ja kulutustuotteita (esim. siivous-, henkilökohtaiset tuotteet, vaatteet), tuulettamalla oleskelutiloja, rajoittamalla sosiaalista elämää sekä suojaavien toimenpiteiden (kuten työtilan vaihto, siivoaminen ja työskentely lähellä avattavaa ikkunaa) viemisellä myös työpaikalle (Lipson 2001, Gibson ja Lindberg 2007, Skovbjerg ym. 2009, Martini ym. 2013). Altisteettoman ja oireettoman asuinpaikan löytäminen on tärkeää monikemikaaliherkälle (Lipson 2001) ja osa vaihtaa vaatteensa heti kotiin tullessaan, etteivät muualta tarttuneet hajut leviäisi kotiin (Skovbjerg ym. 2009). Vasta tulostettu lehti saatetaan jättää ulos tai lukea se ulkona ja vieraiden tulee olla hajuttomia vieraillessaan oireilevan henkilön luona. Monikemikaaliherkillä kaupoissa asionti voi hankaloitua ja elämänsuunnitelmallisuus korostua. (Skovbjerg ym. 2009.) Moni kemikaaleille herkistynyt välttelee julkisia tilaisuuksia (kuten teattereita) ja osa käyttää hengityssuojainta, koska ei voi kulkea ilman sitä. Hengityssuojaimen käyttö voi aiheuttaa käyttäjässä sekavia tunteita, sillä monesti ihmiset tuijottavat ja välttelevät. (Lipson 2001.) Myös kanssaihmiset voivat vaikuttaa käyttäytymisellään monikemikaaliherkkien arkeen, esimerkiksi henkilökohtaisten tuotteiden (esim. hajusteet, käsirasvat) sekä voimakastuoksuisten pesu- ja huuhteluaineiden käytön vähentämisellä (Martini ym. 2013) sekä puhelimen tai sähköpostien käyttämisellä tapaamisten sijaan (Skovbjerg ym. 2009).
Monissa tutkimuksissa nähdään altistavien tilanteiden välttämisen toimivan monikemikaaliherkkien oireilua vähentävänä toimenpiteenä (Schwenk 2004, Shinohara ym.
2004, Skovbjerg ym. 2009, Hannuksela ja Haahtela 2011, Martini ym. 2013). Sainio ja Karvala (2017) huomauttavat, että vaikka oireilijalle altistumisen välttäminen on luonnollisin keino helpottaa oireita, välttämisen on nähty myös vahvistavan uskomusta altistumisen vaarallisuudesta ja näin ylläpitävän sairauskäyttäytymistä. Välttämiskäyttäytymisen ja oireiluherkkyyden purkaminen sekä asteittainen totuttautuminen tavanomaisiin ympäristöihin on pitkä prosessi, sillä ongelma nähdään itsen ulkopuolella. Tieto herkistymisen mekanismeista antaa hyvät mahdollisuudet ehkäistä ja lieventää monikemikaaliherkkyyttä vähentämällä huolestuneisuutta. Lisäksi toipumisen edellytyksenä on potilaan valmius tarkastella oireita edeltäviä tilanteita, pohtia vaihtoehtoisia selitysmalleja oireilleen sekä pyrkiä tervehdyttäviin tulkintoihin ja toimintatapoihin. (Sainio ja Karvala 2017.)
2.3.2 Hoito
Monissa tapauksissa monikemikaaliherkän hoito on ongelmallista (Winder 2002), eikä hyvää hoitoa välttämättä ole (Hannuksela ja Haahtela 2011). Joitakin potilaita helpottavat
antihistamiinit, nenään suihkutettavat kortikosteroidit tai laimeat paikallispuudutteet, mutta lääkkeet ja siedätys näyttävät toimivan kuitenkin huonosti monikemikaaliherkkyyden kohdalla. Myös karaisuhoitoa on kokeiltu vaihtelevin tuloksin. (Hannuksela ja Haahtela 2011.) Monikemikaaliherkkyyden hoitomuotona voidaan ehkä käyttää kognitiivista käyttäytymisterapiaa (Das-Munshi ym. 2006, Sainio ja Karvala 2017). Myös mindfulness- menetelmään perustuvalla terapialla on saatu aikaan positiivisia tuloksia, kuten Sampalli ym.
(2009), Merkes (2010) ja Hauge ym. (2015) ovat tutkimuksissaan osoittaneet. Kuitenkin Martini ym. (2013) väittävät tutkimuksessaan, että altistuksen välttäminen ja elämän tyylin muutos ovat tehokkaampia menetelmiä kuin mikään terapia.
2.4 Oireet
2.4.1 Monikemikaaliherkkien oireet
Monikemikaaliherkkien oireet voivat näkyä usean elinjärjestelmän alueella (Lipson 2001).
Esimerkiksi iho- ja hengitystieoireet ovat tavallisemmin raportoituja ja yleisimmin tiedossa (Lipson 2001, Martini ym. 2013). Oireet voivat kestää tunneista päiviin tai pidempääkin (Lipson 2001, Gibson ja Lindberg 2007). Oireet voivat vaihdella lievistä hengenvaarallisiin oireisiin (Gibson ja Lindberg 2007), ja pahimmillaan ne voivat invalidisoida potilaan pahoin (Hannuksela ja Haahtela 2011). Monikemikaaliherkille ei kehity elinvaurioita tai pysyviä patofysiologisia muutoksia, vaikka oireet voivat kroonistua (Sainio ja Karvala 2017). Kuvassa 2 on esitetty itseraportoitujen ja lääkärin toteamien monikemikaaliherkkien oireita. Kuvasta 2 nähdään, että samoja oireita (esim. päänsärky, väsymys ja nivelkipu) esiintyy sekä itseraportoiduilla että lääkärin toteamilla monikemikaaliherkillä.
Kuva 2. Monikemikaaliherkkien oireita (Hausteiner ym. 2005)
Shinoharan ym. (2004) tutkimuksessa oli mukana 15 monikemikaaliherkkää (12 verrokkia), joiden tyypillisimpiä oireita olivat päänsärky (n=9) ja pahoinvointi (n=5). Lisäksi havaittiin huimausta, silmä-ärsytystä, masennusta, astmaa, kuumetta, kielen puutumista tai tunnottomuutta, kurkkukipua, raajakipua ja tihentynyttä hengitystä (Shinohara ym. 2004).
Edellä mainittujen oireiden lisäksi eri tutkimuksissa on liitetty monikemikaaliherkkyyteen muun muassa muistinmenetystä, lihasoireita, sormien tai varpaiden kihelmöintiä, kuumetta, rintakipua, ärsyyntyneisyyttä, ruuansulatuskanavan ongelmia, sekavuutta ja epätodellista oloa, astmaa sekä tajunnanmenetyksen pelkoa (Winder 2002, Gibson ja Lindberg 2007, Bell ja Baldwin 2013). Oireita kärsivät henkilöt ovat yleensä keski-ikäisiä tai sitä vanhempia naisia, vaikkakin osalla oireet voivat alkaa jo lapsena (Hannuksela ja Haahtela 2011). Tutkimusten mukaan naiset raportoivat useammin oireista kuin miehet (Skyberg ym 2003, Reijula ja Sundman-Digert 2004, Salonen 2009a). Esimerkiksi suurimmat erot sukupuolien välillä työhön liittyvissä oireissa olivat käsi- ja silmäoireet, nenäoireet sekä väsymys (Reijula ja Sundman-Digert 2004). Naiset raportoivat altistuksen ärsyttävämmäksi ja he tekivät oireiden vuoksi enemmän muutoksia henkilökohtaisessa elämässään (Berg ym. 2008).
2.4.2 Tyypilliset sisäilmaoireet julkisissa rakennuksissa
Taulukossa 1 on esitetty tutkimuksissa raportoituja tyypillisiä sisäilman aiheuttamia oireita.
Yleisimmät sisäilman aiheuttamat oireet ovat ylähengitystieoireet, päänsärky, väsymys sekä
0 25 50 75 päänsärky
väsymys
unihäiriöt nivelkipu
mielialanvaihtelut
hermostuneisuus
keskittymisvaikeudet
vatsakivut muistinmenetys ruuansulatushäiriöt pelko/ahdistuneisuus
nopea/epätavallinen syke lihasoireet huimaus raajan puutuminen
hikoilu ruokahaluttomuus
iho-oireet pahoinvointi
kurkkukipu Itseraportoidut
monikemikaaliherkät (%) (n=195)
Lääkärin toteamat monikemikaaliherkät (%) (n=7)
nenä- ja silmäoireet. Muihin nenäoireisiin kuuluu muun muassa aivastelu ja muihin silmäoireisiin muun muassa vetiset ja väsyneet silmät. Toimistotyöntekijöiden oireiden syitä ei vielä ymmärretä hyvin, ja sisäympäristön ja oireiden välinen yhteys on vielä epäselvä (Bluyssen ym. 2016).
Taulukko 1. Kirjallisuudesta löydetyt tyypilliset sisäilman aiheuttamat oireet
Oireet (%)
Berg ym.
2008
Bluyssen ym.
2016
Brightman ym. 2008 (NIOSH- tutkimus)
Brightman ym. 2008 (BASE- tutkimus)
Reijula ja Sundman- Digert 2004
Roulet ym.
2006
Salonen ym.
2009d
Lukumäärä 4242 7441 2345 4326 11154 5992 1076
Ärtynyt, tukkoinen ja
vuotava nenä - 17 22 13 20 21 19
Muut nenäoireet 16 - 18 11 29 14 -
Kutisevat, polttavat
ja ärtyneet silmät - 35 30 19 17 27 18
Muut silmäoireet 13 - 33 22 22 25 -
Käheä ja kuiva
kurkku 9 23 16 7 20 25 15
Yskä - 10 9 5 - - 6
Väsymys 4 18 27 15 28 39 13
Päänsärky 17 29 25 15 - 28 6
Huimaus 6 - 8 3 - - -
Keskittymisvaikeudet 4 - 10 5 - - 5
Pahoinvointi 2 - 5 3 - - 2
Iho-oireet 6 15 9 5 26 - -
Rintakipu 3 4 6 2 - - -
Lihasoireet 1 - 22 17 - - -
Reijulan ja Sundman-Digertin (2004) tutkimuksessa nuoret (18–44-vuotiaat) työntekijät raportoivat useimmin työhön liittyviksi oireiksi väsymyksen, päänsäryn ja käsien kuivuuden kuin vanhemmat (yli 45-vuotiaat) työntekijät. Skybergin ym. (2003) mukaan vanhemmat (yli 48-vuotiaat) työntekijät raportoivat muita useammin limakalvo-oireita. Allergiset henkilöt, joilla oli lääkärin toteama astma, siitepölyallergia, allerginen nuha tai atooppinen ihotulehdus, raportoivat ympäristön ongelmista sekä oireista ei-allergisia useammin (suurin ero nenä- ja silmäoireet, käheä ja kuiva kurkku). Sama on havaittu Saksassa tehdyssä tutkimuksessa.
(Reijula ja Sundman-Digert 2004.) Astman ja itseraportoidun kemikaaliherkkyyden välinen yhteys on hyvin tunnettu ja astman yleisyyden tiedetään lisääntyvän kemikaalialtistusten, kemikaalien aiheuttamien oireiden ja käyttäytymismuutosten lisääntyessä (astma 12 % 4242
vastaajasta) (Berg ym. 2008). On myös havaittu, että tupakoijat valittivat enemmän ympäristön ongelmista sekä työhön liittyvistä oireista kuin ei-tupakoivat. Nenä-, silmä- ja käsioireista tai väsymyksestä raportoivat henkilöt raportoivat useammin ympäristön ongelmia kuin henkilöt, joilla ei koskaan ole ollut vastaavia oireita. Lisäksi henkilöt, jotka raportoivat kuivasta ja/tai tunkkaisesta ilmasta, vedosta tai pölystä, raportoivat työhön liittyviä oireita useammin kuin henkilöt, jotka eivät olleet kokeneet vastaavia oireita aikaisemmin. (Reijula ja Sundman-Digert 2004.)
Rakennuksen sijainti keskusta-alueella, tupakointi sekä siivouksen vähäisyys näyttivät lisäävän yleisiä oireita. On osoitettu, että kerran viikossa tapahtuva lattioiden imurointi lisäsi yleisten oireiden riskiä 47 % verrattuna 2–4 kertaa viikossa tapahtuvaan imurointiin. (Skyberg ym. 2003.) Oireita vähentäviä tekijöitä näyttäisi olevan henkilökohtaisen lämmityksen ja/tai jäähdytyksen säätömahdollisuus, tavallista parempi ilmansuodatustehokkuus (Skyberg ym.
2003) sekä suuret ilmamäärät (yli 10 l/s) (Seppänen ym. 1999). On myös osoitettu selkeä ero hyvin ja huonosti toimivan ilmanvaihtojärjestelmän osalta, sillä ilmanvaihtojärjestelmän toimiessa hyvin (ikä alle 20 vuotta, hyväkuntoinen, riittävät ilmamäärät) esiintyi vähemmän muun muassa nenä-, kurkku-, iho- ja silmäoireita sekä väsymystä. Nämä oireet korreloivat hyvin ilmanvaihdon toimivuuden kanssa. (Hellgren ym. 2011.)
2.5 Sisäilman laatu 2.5.1 Hyvä sisäilma
Sisäilman laatu on jatkuvasti muuttuva ja monimutkainen kokonaisuus, jossa yksittäisten tekijöiden laittaminen tärkeysjärjestykseen ei ole helppoa (Salonen 2009a). Hyvä sisäilman laatu vaikuttaa suotuisasti työntekijöiden terveyteen, työilmapiiriin ja toimiston tuottavuuteen (Reijula ja Sundman-Digert 2004), kun taas huono sisäilman laatu voi johtaa työperäisiin oireisiin ja sairauksiin (Reijula 2008). Sisäilman laadulla onkin tärkeä rooli ihmisten terveyteen, sillä ihmiset viettävät suurimman osan (81–92 %) ajastaan sisätiloissa sekä kotona että työpaikalla (Hussein ym. 2012). On ehdotettu, että sisäilman laatu vaikuttaa ihmisten terveyteen enemmän kuin ulkoilman laatu (Kostiainen 1995). Sisäilman laatu on noussut tärkeäksi kysymykseksi muun muassa kemikaalien ja synteettisten rakennusmateriaalien käytön myötä, sillä niiden käytössä voi vapautua huoneilmaan lisää orgaanisia yhdisteitä (Kostiainen 1995). Lisäksi energian säästö on lisännyt ilmatiiviiden rakennusten määrää, mikä
voi johtaa sisäilman VOC-pitoisuuden nousuun, jos ilmanvaihtoa ei ole huomioitu riittävästi (Salonen 2009a).
Hyvä sisäympäristö on terveellinen, turvallinen ja tukee työntekoa tilassa (Salonen ym. 2011).
Hyvään sisäilmaan ja sisäilman epäpuhtauksien kontrollointiin vaikuttavat muun muassa ilmanvaihdon tehokkuus, rakennuksessa tehtävän työn laatu, rakennuksen rakenteet ja ulkovaipan tiiveys, riittävä ilmansuodatus, ilmanpainesuhteet tiloissa ja/tai rakennuksissa sekä sisä- ja ulkoilman epäpuhtauksien lähteet (Hellgren ym. 2011). Moderni ja hyvin toimiva ilmanvaihtojärjestelmä tukee hyvää sisäympäristöä (Hellgren ym. 2011) ja se pystyy poistamaan hajuongelmat tehokkaammin, mikä on tärkeää työpaikoilla (Dalton ja Jaén 2010, Hellgren ym. 2011). Laadukkaan ja hyvän sisäilman tunnistaa kunnolla toimivasta ja tehokkaasta ilmanvaihdosta sekä vähäpäästöisistä rakennusmateriaaleista (Salonen 2009a).
Hyvät toimintatavat rakennuksen ylläpidossa, huollossa sekä sisäilmaongelmien hallinnassa ehkäisevät sisäilmaongelmien syntyä ja pitkittymistä sekä ylläpitävät hyvää sisäympäristöä (Salonen ym. 2011).
2.5.2 Sisäilmaongelmat
Jo 1980-luvulla raportoitiin työympäristön aiheuttavan ongelmia työntekijöille (Reijula ja Sundman-Digert 2004). Sisäilmaongelmien yleisyys on paljastunut vasta myöhemmin tehdyissä tutkimuksissa, sillä kolmasosa toimistotyöntekijöistä on valittanut jatkuvista sisäympäristön ongelmista ja viidesosa on raportoinut sisäilmaan liittyvistä oireista (Reijula 2008). Yleisimpiä sisäympäristön ongelmia ovat olleet kuiva tai tunkkainen ilma, pöly tai lika, veto, liian kylmä tai kuuma huoneen lämpötila sekä melu (Skyberg ym. 2003, Reijula ja Sundman-Digert 2004, Reijula 2008, Hellgren ym. 2011), jotka kaikki näyttävät ainakin osittain olevan yhteydessä huonoon ilmanvaihtoon (Hellgren ym. 2011). Sisäympäristön arvioinnissa tilojen käyttäjien kuuleminen on tärkeää, sillä mitattu ja koettu sisäympäristö eivät aina vastaa toisiaan. Ihminen on hyvä ja herkkä ”mittari”, sillä ihminen pystyy aistimaan sisäympäristöön vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutukset ja yksilölliset erot kokemuksissa voivat olla suuria. (Salonen ym. 2011.)
Sisäilmaongelmille löytyy useita selittäviä tekijöitä, jotka yhdessä aiheuttavat koetut haitat, jotka liittyvät usein ikääntyneisiin ja/tai puutteellisesti toteutettuihin, huollettuihin tai korjattuihin rakenteisiin ja taloteknisiin järjestelmiin (Ympäristöministeriö 2016). Yleisimpiä sisäilman laatuongelmia aiheuttavia tekijöitä ovat muun muassa puutteellinen ilmanvaihto, fysikaaliset tekijät (kuten veto ja lämpötilan muutokset), biologiset sekä kemialliset sisäilman
epäpuhtaudet (kuten kosteusvaurio- ja materiaaliemissiot), ulkoilman laatu, asukkaan henkilökohtaiset ominaisuudet ja käyttäytyminen, epämiellyttävät hajut, pöly ja lika, siivousongelmat, ympäristön tupakansavu, asbesti, radon sekä teollisten mineraalikuitujen aiheuttamat ongelmat (Lahtinen ym. 2004, Reijula 2008, Salonen 2009a, Salonen ym. 2011, Ympäristöministeriö 2016). Altistuminen kemiallisille aineille, mikrobeille ja hiukkasille sisäympäristössä voi aiheuttaa altistuneille työntekijöille terveysriskejä. Etenkin uusissa ja remontoiduissa rakennuksissa kemiallisten aineiden emissiot rakennusmateriaaleista voivat aiheuttaa valituksia ja oireita. (Reijula 2008.) Suomalaisissa sairaalarakennuksissa tehdyissä tutkimuksissa välittömiä korjauksia vaativissa tiloissa työskentelevillä todettiin selvästi enemmän rakennukseen liitettyjä oireita kuin hyväkuntoisissa tiloissa työskentelevillä henkilöillä (Hellgren ym. 2008). Tämä havainnollistaa rakennuksen kunnon ja korjaustarpeen yhteyttä käyttäjien hyvinvointiin (Ympäristöministeriö 2016).
2.5.3 Eniten valituksia aiheuttaneet sisäilmaongelmat
Tutkimuksissa esiin tulleita eniten valituksia aiheuttaneita työympäristön sisäilmaan liittyviä ongelmia on esitetty prosentteina (%) taulukossa 2. Taulukon 2 vasempaan laitaan on listattu työympäristön ongelmia, jotka ovat aiheuttaneet valituksia ja ylhäällä on listaus käytetyistä artikkeleista. Yleisimpiä valituksen aiheita ovat olleet kuiva ja tunkkainen ilma, lämpötila ongelmat, havaittava pöly ja lika sekä veto. Bluyssen ym. (2016) tutkimuksen vastaajista 29
% uskoi työtilansa ympäristöolojen vaikuttavan työnsä tuottavuuteen.
Taulukko 2. Työympäristön ongelmat Työympäristön ongelmat
(%)
Bluyssen ym. 2016
Brightman ym. 2008 (NIOSH- tutkimus)
Brightman ym. 2008 (BASE- tutkimus)
Reijula ja Sundman- Digert 2004
Salonen 2009a
Lukumäärä 7441 2345 4326 11154 1076
Kuiva ilma 47 38 25 35 27
Tunkkainen ilma 38 - - 34 26
Paikallaan pysyvä ilma 40 - - - -
Veto - 9 8 22 15
Vaihteleva lämpötila 31 - - 53 -
Liian matala lämpötila 15 33 26 51 -
Liian korkea lämpötila 15 37 27 48 -
Pöly ja lika - 50 41 25 20
Epämiellyttävät hajut - 25 16 46 -
Häiritsevä melu 47 65 58 - -
On havaittu, että naiset raportoivat enemmän työympäristön ongelmia kuin miehet;
suurimmat erot sukupuolten välillä on havaittu kuivasta ja tunkkaisesta ilmasta, pölystä, liasta ja vedosta raportoimisessa. Nuoremmat työntekijät valittivat usein liian alhaisesta lämpötilasta ja tunkkaisesta ilmasta, kun taas vanhemmat työntekijät valittivat ympäristön melusta. (Reijula ja Sundman-Digert 2004.) Hellgrenin ym. (2011) tutkimuksen mukaan suomalaiset sairaalatyöntekijät ovat raportoineet enemmän sisäilmaongelmia ja sisäilman laatuun liittyviä oireita kuin toimistorakennusten työntekijät, (vaikka ilmavirtaus on suurempi sairaaloissa kuin toimistorakennuksissa). Sairaalahenkilökunta raportoi kuitenkin vähemmän pölystä ja liasta toimistorakennuksissa työskenteleviin henkilöihin verrattuna (Hellgren ym.
2011). Hellgrenin ym. (2011) tutkimuksessa kunnollisesti toimiva ilmanvaihto ei aiheuttanut sairaalanhenkilökunnalle vedon tunnetta, vaikka ilmanvaihdon tehostamisen on sanottu lisäävän valituksia vedon tunteesta.
2.5.4 VOC-yhdisteet sisäilmassa
Tutkimusten mukaan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (Volatile Organic Compounds, VOC) pitoisuudet ovat korkeampia sisäilmassa kuin ulkoilmassa (Kostiainen 1995, Salonen ym. 2009c, Missia ym. 2010). Remontoiduissa tai uusissa rakennuksissa VOC-pitoisuudet ovat 10–100 kertaa suurempia verrattuna remontoimattomiin tai vanhoihin rakennuksiin (Salonen 2009a, Missia ym. 2010, Salonen ym. 2011). Lisäksi VOC-pitoisuuksien on havaittu olevan suurempia yksityisasunnoissa kuin julkisissa rakennuksissa (Salonen 2009a, Salonen ym. 2011). Toimistoissa VOC-pitoisuudet ovat korkeampia iltapäivisin. Kohonneet VOC- pitoisuudet voivat säilyä tiloissa viikoista kuukausiin. (Salonen 2009a.)
Yleisimmät VOC-yhdisteet sisäilmassa ovat esimerkiksi 1-butanoli, asetoni, bentsaldehydi, bentseeni, dekaani, etikkahappo, etyylibentseeni, halogenoidut hiilivedyt, heksaani, ksyleenit, nonanaali, terpeenit (a-pineeni ja limoneeni) sekä tolueeni (Salonen 2009a, Salonen ym.
2009b, Salonen ym. 2009c, Salonen ym. 2011). VOC-yhdisteiden pitoisuuteen sisäilmassa vaikuttavat muun muassa emissiolähteen voimakkuus, tilan ilmanvaihto ja painesuhteet, suhteellinen kosteus, kosteus- tai homevaurion olemassaolo, vuodenaika, mittauspaikka sekä tilan käyttö (Salonen ym. 2009c, Salonen ym. 2011, Ympäristöministeriö 2016). Korkea lämpötila ja suhteellinen kosteus suurentavat VOC-emissioiden määrää sisäilmassa (Ympäristöministeriö 2016). Tiedetään, että sisäilman VOC-yhdisteiden määrä on suoraan yhteydessä ilmanvaihtojärjestelmään, sillä vähentynyt ilmanvaihdon määrä lisää VOC- yhdisteiden pitoisuutta tilassa (Kostiainen 1995). Kohonnut VOC-yhdisteiden pitoisuus sisäilmassa voi indikoida epänormaalin sisäilmalähteen olemassaoloa. Puutteellinen
ilmanvaihto yhdessä työympäristön valitusten kanssa voi indikoida puolestaan sisäilmanlaadun muutoksista. Kohonnut VOC-yhdisteiden pitoisuus voi aiheuttaa terveysvaikutuksia. (Salonen ym. 2009c.) Kohonnutta VOC-yhdisteiden pitoisuutta ei kuitenkaan suositella käytettäväksi terveysvaikutusten ennustamisessa, sillä VOC-yhdisteet voivat sisältää erilaisia kemiallisia yhdisteitä, joilla voi olla vaihtelevia biologisia vaikutuksia.
Lisäksi matalan altistumisannoksen vaikutukset voivat olla aliarvioituja. (Andersson ym.
1997.)
Salonen (2009a) toteaa väitöskirjassaan, että tutkituissa toimistorakennuksissa VOC- yhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia. Tyypillisesti toimistorakennuksissa oireita aiheuttavana VOC-pitoisuutena pidetään 300–3000 µg/m3 (Salonen 2009a). Tutkimuksissa on todettu, että toimistoissa tavanomaisesti esiintyvät yksittäiset yhdisteet tai VOC-seokset eivät aiheuta ärsytystä toimistotyöntekijöille tavanomaisina pitoisuuksina (tiloissa ei ole epätavallisia VOC-lähteitä), mutta toksikologinen tieto tästä on osin vielä puutteellista (Salonen ym. 2009d, Salonen ym. 2011). Tämän takia on vaikeaa linkittää yhteen VOC- altistumista ja rakennukseen liittyviä oireita. Yhteyttä oireiden ja rakennusten VOC- pitoisuuksien välillä ei löydetty, sillä jopa samassa rakennuksessa oireilua aiheuttavien ja ei oireilua aiheuttavien tilojen VOC-pitoisuudet eivät välttämättä eronneet juurikaan toisistaan.
(Salonen ym. 2009d.) Kostiainen (1995) toteaakin, etteivät VOC-yhdisteet aina ole syynä valituksiin, sillä sisäilman laatu on monien kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden summa ja herkistyneille henkilöille jo pienet VOC-pitoisuudet voivat aiheuttaa oireita. Lisäksi hän toteaa, että emissiolähteen selvittäminen voi olla hankalaa, vaikka joissakin tutkimuksissa oireilun aiheuttajaksi on selvinnyt esimerkiksi lattiamateriaali, rakennuksen alle sijoitettu autotalli tai nahkasohva (Kostiainen 1995). Myös työperäiset riskitekijät, kuten näyttöpäätetyö ja alhainen ilman kosteus, voivat pahentaa aistiärsytystä (Salonen ym. 2009d).
2.5.5 Sisäilmaoireiden ja psykososiaalisen työympäristön välinen yhteys Liian suuri työtaakka on yleinen stressitekijä työntekijöiden keskuudessa Suomessa, sekä miehillä että naisilla (Lahtinen ym. 2004). Psykososiaalisen stressin oletetaan tekevän ihmisistä herkemmän ympäristön altisteille (Bluyssen ym. 2016). Psykososiaalisen työympäristön rooli sisäilmaongelmissa on monimutkainen ja vaatii lisätutkimusta.
Psykososiaalisen työympäristön (esim. työn kuormitus, työnkontrolloinnin ja sosiaalisen tuen puute) sekä havaittujen sisäilmaongelmien tai sisäilmaan liittyneiden valitusten välillä on havaittu selkeä yhteys. Yli 11 000 henkilön aineistossa henkilöt, jotka eivät tunteneet työtään milloinkaan kiinnostavaksi, joilla oli liian suuri työtaakka tai jotka kokivat
vaikutusmahdollisuutensa työhön vähäisiksi, raportoivat merkittävästi enemmän sisäilmaan ja työympäristöön liittyviä valituksia. Sosiaalisen tuen ja valitusten välillä ei ollut niin selvää yhteyttä. Kuitenkin henkilöt, jotka saivat apua harvoin tai eivät saaneet apua koskaan, valittivat useimmiten pölystä ja vedosta, muiden tupakoimisesta, epämiellyttävistä hajuista, melusta ja valaistuksesta. Vastaajista 35 % koki pystyvänsä vaikuttamaan työskentelyoloihinsa usein. Työskentelyolosuhteisiin vaikuttamisen on todettu olevan keskeinen tekijä työkyvyn ylläpidossa, kun työntekijä pystyy vaikuttamaan omaan työkuormaansa ja sitä kautta omaan mielentilaansa. Miehet kokivat vaikutusmahdollisuutensa työhönsä paremmiksi kuin naiset. (Lahtinen ym. 2004.)
Psykososiaalisen työympäristön ja oireilun välillä on havaittu yhteys (Lahtinen ym. 2004, Bluyssen ym. 2016). Henkilöt, jotka kokivat psykososiaalisen työympäristönsä negatiiviseksi, raportoivat useammin valituksia ja oireita sisäilmasta. Psykososiaalisen työympäristön ja sisäilmavalitusten ja oireiden välillä oli selvin ja voimakkain yhteys työpaikoilla, joissa koettujen sisäilmaongelmien laajuus ja yleisyys oli suurin. Yhteys oli merkittävä myös työn kiinnostavuuden puutteen, liian suuren työkuorman ja vaikutusmahdollisuuksien puutteen sekä koettujen oireiden, kuten väsymyksen, päänsäryn, huonovointisuuden sekä silmä-, nenä- ja iho-oireiden, välillä. Sosiaalisen tuen puuttuminen oli myös yhteydessä edellä mainittuihin yleisiin oireisiin. Stressaavassa tilanteessa naiset raportoivat yleisesti raportoituja oireita enemmän kuin miehet. (Lahtinen ym. 2004.)
2.5.6 Sisäilmastokysely osana sisäilman laadun selvittämistä
Usein sisäympäristön ongelmat liittyvät useisiin tekijöihin, vaihdellen fysikaalisista tekijöistä monikemialliseen altistumiseen (Reijula 2008). Sisäilmaongelmien ratkaisu vaatii pitkän ajan, hyvin organisoitua kehitystyötä (Lahtinen ym. 2004) sekä systemaattista työtä, johon vaikuttavat työpaikan ilmapiiri, työjärjestelyt ja ongelmien ratkaisumenetelmät (Reijula ja Sundman-Digert 2004). Aikaisemmin sisäilmaongelmat on ratkaistu keskittymällä yksittäisiin tekijöihin, mutta tulevaisuudessa sisäympäristön ongelmat tulisi osittaa ongelmanratkaisuprosessin eri osiin (työntekijä, työnantaja, omistaja ja kiinteistönhoito) (Reijula 2008). Tässä yhtenä apuvälineenä voidaan käyttää sisäilmastokyselyä (MM40) (Reijula ja Sundman-Digert 2004). Kyselyä käytetään yleisesti työperäisissä terveyteen liittyvissä tutkimuksissa selvitettäessä sisäilmaongelmia työpaikoilla ja se auttaa arvioimaan sisäilmaongelmien laajuutta sekä kiireellisten toimenpiteiden tarpeen ja niiden suunnan (Lahtinen ym. 2004). Kyselyllä tiedon kerääminen on kustannustehokasta ja sen avulla on helppo kerätä tietoa työympäristöstä ja oireilusta suurelta ihmisjoukolta (Salonen ym. 2011).
3. AINEISTO JA MENETELMÄT
3.1 Yhteistyökumppanit, tutkimuskohteet ja tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n (SYK Oy) ja Kuopion yliopistollisen keskussairaalan (KYS) kanssa. Tutkittavat työtilat olivat toimisto- ja vastaanottohuoneita, jotka sijaitsivat Kuopiossa (yliopisto ja sairaala) ja Turussa (yliopisto). Tutkimukseen osallistujien tiedot saatiin työsuojeluvaltuutettujen ja SYK Oy:n kautta tai osallistujat ottivat meihin itse yhteyttä. Yhteydenotot hoidettiin sähköpostitse sekä puhelimitse. Sähköposteissa lähetettiin tutkimussuunnitelma sekä kerrottiin, mitä työtiloissa tullaan tekemään (haastattelu ja mittaukset).
Tutkimukseen kuului haastattelu- sekä mittausosio. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät olivat vaikuttaneet oireiden syntymiseen työtilassa sekä etsiä keinoja oireiden vähentämiseen. Mittausosion avulla haluttiin selvittää sisäilmanlaatua työtilassa VOC- ja ilmamäärämittauksin. Mittaukset toteutettiin vuoden 2016 kevään ja kesän aikana.
3.2 Haastattelut
Haastattelun alussa osallistujalle kerrottiin tutkimuksen tavoitteista ja työtilassa tehtävistä mittauksista. Tutkimukseen osallistujat (n=35) täyttivät itsenäisesti sisäilmastokysely- lomakkeen (MM40-lomake, Liite 1) oireita aiheuttavan työtilan osalta. MM40 –kysely eli Örebro-lomake on kehitetty Ruotsissa ja se on käytössä kymmenissä maissa. Kyselyssä selvitetään taustatietoja osallistujasta sekä esitetään monivalintakysymyksiä työympäristöön, työjärjestelyihin, oireisiin ja oireiden liittymiseen työympäristöön sekä aikaisempiin ja nykyisiin sairauksiin liittyen.
Haastatteluun ja sisäilmamittauksiin halusi osallistua 27 henkilöä. Haastattelussa selvitettiin työympäristön sisäilman laadun vaikutusta työhyvinvointiin ja/tai oireluihin sekä etsittiin keinoja ja toimenpiteitä, joista olisi apua oireilun hallinnassa. Haastattelut kestivät noin 30–60 minuuttia ja ne tehtiin osallistujan työtilassa tai muussa sen lähellä sijaitsevassa tilassa.
Haastattelut toteutettiin tutkimusta varten laaditun lomakkeen avulla. Lomakkeen laadinnassa käytettiin apuna alan tieteellisiä artikkeleita ja tutkimuksessa mukana olevan lääkärin mielipidettä. Haastattelulomakkeessa oli 43 kysymystä liittyen työympäristöön, oireisiin, tehtyihin toimenpiteisiin, työyhteisöön sekä terveyteen ja yleisiin elintapoihin (Liite 2).
Kysymykset olivat avoimia, kyllä/ei- tai monivalintatyyppisiä kysymyksiä. Vastaukset käsiteltiin luottamuksellisesti ja täysin anonyymisti.
3.3 Mittaukset
3.3.1 Materiaalikartoitus, lämpötila ja suhteellinen kosteus
Työtiloissa (n=33) tehtiin aistinvarainen materiaalikartoitus, jossa kiinnitettiin huomiota muun muassa työtilassa oleviin huonekaluihin, sisustukseen, mahdollisiin kemikaaleihin ja huonekasveihin, toimistotarvikkeisiin ja niiden määrään sekä muihin sisäilman laatuun tai tilan VOC-pitoisuuteen vaikuttaviin tekijöihin (esim. hajusteet ja hedelmät). Tutkittavista työtiloista otettiin valokuvia sekä täytettiin näytteenottolomake. Näytteenottolomakkeeseen kirjattiin muun muassa tutkittavan työtilan tiedot, ilmanvaihto, rakennus- ja pintamateriaalit, mahdollisesti aistittavat hajut sekä ympäristön poikkeukselliset hajulähteet sekä läsnä olevat henkilöt. Lisäksi tutkittujen työtilojen mitat (pinta-ala ja tilavuus) otettiin ylös sekä lämpötila ja suhteellinen kosteus mitattiin Vaisala-mittarilla.
3.3.2 VOC-näytteiden kerääminen
VOC-mittauksissa käytettiin akkukäyttöisiä pumppuja (SKC AirChek 3000 ja SKC-222), joiden keräysajaksi säädettiin 40–60 minuuttia. VOC-pumppujen tilavuusvirrat mitattiin ennen tai jälkeen varsinaisten mittausten saippuakuplakalibraattorilla (Buck). VOC-näytteet kerättiin n. 1,0–1,5 m korkeudesta työpisteestä sekä poistopääte-elimestä. Pumppu asetettiin mittauspisteeseen pöydälle, hyllylle tai telineeseen. VOC-näytteet kerättiin Tenax-TA- adsorbenttiin. Huoneiden käyttäjät työskentelivät näytteiden keräysten aikana normaalisti, mutta mittaaja poistui työtilasta. Mittauksen aikana työtilan ikkunat ja ovet olivat suljettuina.
Keräyksen loputtua tenax-putki suljettiin kaasutiiviillä Swagelok-korkeilla, käärittiin folioon ja laitettiin metallirasiaan odottamaan analyysia. VOC-mittausten yhteydessä otettiin myös kenttänollanäyte avaamalla ja sulkemalla yksi puhdas Tenax-TA-putki.
Tenax-näytteet määritettiin standardin ISO 16000-6:2001 mukaisesti. VOC-näytteet analysoitiin termodesorptiolaitteella (Markes International Thermal Desorber TD-100) ja kaasukromatografilla (Agilent Technologies 7890A GC-system), johon oli kytketty massaselektiivinen detektori (Agilent Technologies 5975C VL MSD with Triple-Axis Detector). GC-MS-laitteiston ajo-ohjelmana oli MHVOC_30.
Standardien kantaliuos valmistettiin tolueenista 14.4.2016, josta tehtiin laimennokset analyysiä varten. Standardien pitoisuudet on esitetty taulukossa 3. Kantaliuosta sekä tehtyjä standardeja säilytettiin jääkaapissa. Standardiliuosta injektoitiin mikroruiskun avulla 1 µl puhtaisiin Tenax-GR-putkiin ja putket analysoitiin vastaavalla tavalla kuin varsinaiset näytteet. Kullekin analyysikerralle tehtiin uudestaan standardien injektointi kolmeen Tenax-
