Työn sisältö ja työjärjestelyt

Kuvassa 3 on esitetty sisäilmastokyselyyn vastanneiden kokemukset työn sisällöstä ja työjärjestelyistä yhteensä sekä yliopistolta että sairaalasta. Y-akselilla on vastausten lukumäärä prosentteina (%) ja x-akselilla työjärjestelyt. Kuvasta 3 nähdään, että 86 % vastaajista koki työtehtävät usein kiinnostaviksi. Vastaajista 63 % koki työmäärän liialliseksi toisinaan. Vastaajista 46 % koki vaikutusmahdollisuudet työhön hyviksi, vain 9 % sanoi, ettei voi vaikuttaa työhönsä. Vastaajista 63 % koki saavansa työtovereiden tukea ja apua usein ja vain 3 % en tai ei koskaan.

Kuva 3. Työn sisältö ja työjärjestelyt, Yhteensä (n=35)

Vastaavat työn sisällön ja työjärjestelyjen tulokset on esitetty myös erikseen yliopistolta (Kuva 4) ja sairaalasta (Kuva 5). Sairaalassa työtehtävät koettiin usein kiinnostavammiksi ja siellä vaikutusmahdollisuudet työhön olivat paremmat kuin yliopistolla. Yliopistolla koettiin töitä olevan useimmin liikaa kuin sairaalassa. Sekä yliopistolla että sairaalassa työtovereiden tukea ja apua saatiin usein. Vain muutama yliopistovastaaja koki, ettei saa tukea ja apua työtovereiltaan.

Kuva 4. Työn sisältö ja työjärjestelyt, Yliopisto (n=21)

86

Kuva 5. Työn sisältö ja työjärjestelyt, Sairaala (n=14) 4.1.3 Koettu stressin määrä

Kuvassa 6 on esitetty osallistujien itse tekemä arvio koetusta stressin määrästä. Stressin määrä on esitetty yliopistolta (siniset pylväät), sairaalasta (oranssit) sekä yhteensä kaikista mittaus-kohteista (harmaat). Y-akselilla on vastausten lukumäärä prosentteina (%) ja x-akselilla stressin määrä. Kuvasta 6 selviää, että vastaajista 6 % ei kokenut lainkaan stressiä, 37 % vain vähän, 31 % jonkin verran, 17 % melko paljon ja 9 % erittäin paljon. Yliopistolla koettiin enemmän stressiä kuin sairaalassa. Esimerkiksi yliopistovastaajista stressiä koki 14 % erittäin paljon ja 24 % melko paljon, kun taas vastaavat prosentit sairaalassa olivat 0 % ja 7 %.

Kuva 6. Koettu stressin määrä 4.1.4 Työympäristö

Kuvaan 7 on koottu tulokset työympäristöstä ja –olosuhteista. Ympyrän ulkokehällä on listattu työympäristöön ja –olosuhteisiin liittyviä sisäilmastotekijöitä. Ympyrän sisemmät kehät ovat ”kyllä, usein”–vastausten lukumääriä prosentteina (%). Yliopiston tulokset on

100

ei lainkaan vain vähän jonkin verran melko paljon erittäin paljon

Vastausten lkm (%)

Stressin määrä

Yliopisto (n=21) Sairaala (n=14) Yhteensä (n=35)

esitetty sinisellä viivalla ja sairaalan oranssilla. Eniten raportoitiin tunkkaisesta, huonosta ilmasta (52 % yliopisto, 100 % sairaala), riittämättömästä ilmanvaihdosta (48 %, 86 %), kuivasta ilmasta (33 %, 57 %) sekä epämiellyttävistä hajuista (38 %, 36 %). Myös havaittavasta pölystä ja liasta (29 %, 7 %), melusta (19 %, 29 %) sekä liian korkeasta lämpötilasta (10 %, 21 %) raportoitiin jonkin verran.

Kuva 7. Työympäristö ja –olosuhteet 4.1.5 Oireet

Sisäilmastokyselyssä kysytyt oireet viimeisen kolmen kuukauden aikana on koottu kuvaan 8.

Kuvassa 8 on esitetty yhdessä sekä yliopiston että sairaalan oireet (työperäiset ja ne, joiden työperäisyyteen vastaaja ei ottanut kantaa) (oranssi viiva) sekä työhön liittyvät oireet (sininen viiva). Ympyrän ulkokehällä on listattu erilaisia oireita ja sisäkehillä on ”kyllä”-vastausten lukumäärät prosentteina (%). Eniten esiintyviä oireita olivat käheys ja kurkun kuivuus (63 %), nenän ärtyminen (57 %), väsymys (51 %), silmien ärtyminen (49 %) sekä raskaalta tuntuva pää (37 %). Lisäksi oireiksi raportoitiin myös yskää (34 %), kasvojen kuivuutta tai punoitusta (34 %), käsien iho-oireita (31 %), päänsärkyä (26 %), keskittymisvaikeuksia (14 %) sekä muita oireita (6 %). Merkittävin työhön liittyvä oire oli nenän ärtyminen.

0 25 50 75 100

veto

liian korkea lämpötila

vaihteleva lämpötila

liian matala lämpötila

tunkkainen (huono) ilma

kuiva ilma epämiellyttävä haju riittämätön ilmanvaihto

homeen tai maakellarin haju muiden tupakointi

melu heikko valaistus/häikäisy

havaittava pöly ja lika

Yliopisto (%) (n=21) Sairaala (%) (n=14)

Kuva 8. Oireet sekä työhön liittyvät oireet, Yhteensä

Vastaavat oiretulokset on esitetty myös erikseen yliopistolta (Kuva 9) ja sairaalasta (Kuva 10). Yliopistolla sekä sairaalassa eniten esiintyviä oireita olivat käheys ja kurkun kuivuus (57

% yliopisto, 71 % sairaala), nenän ärtyminen (48 %, 71 %), silmien ärtyminen (43 %, 57 %) sekä väsymys (43 %, 64 %). Lisäksi raportoitiin yskää (38 %, 29 %), käsien iho-oireita (33%, 29 %), raskaalta tuntuvaa päätä (33 %, 43 %), päänsärkyä (24 %, 29 %), kasvojen kuivuutta tai punoitusta (24 %, 50 %), keskittymisvaikeuksia (19 %, 7 %) sekä muita oireita (5 %, 7 %).

Yliopistolla nenän ärtyminen (Kuva 9) ja sairaalassa väsymys, käheys ja kurkun kuivuus sekä nenän ärtyminen liittyivät merkittävimmin työhön (Kuva 10). Yliopistolla ero oireiden ja työhön liittyvien oireiden välillä oli selkeämpi (Kuva 9) kuin sairaalassa (viivat päällekkäin) (Kuva 10).

0 25 50 75

väsymys

pää tuntunut raskaalta

päänsärkyä

pahoinvointi/huimaus

keskittymisvaikeudet

silmien ärtyminen nenän ärtyminen

käheys/kurkun kuivuus yskä

kasvojen kuivuus/punoitus pään/korvakäytävien kutina

käsien iho-oireet

muuta Työhön liittyvät oireet (%) (n=35) Oireet (%) (n=35)

Kuva 9. Oireet sekä työhön liittyvät oireet, Yliopisto

Kuva 10. Oireet sekä työhön liittyvät oireet, Sairaala

0

4.2 Haastattelut

4.2.1 Taustatietoja

Haastatteluihin osallistui 27 henkilöä (13 yliopisto, 14 sairaala), joiden taustatiedot ovat taulukossa 5. Vastaukset on annettu lukumäärinä sekä suluissa prosentteina (%).

Haastateltavat olivat ammateiltaan toimistotyöntekijöitä, tutkijoita, opettajia, sairaanhoitajia, vastaanottotyöntekijöitä, sihteereitä sekä osastonhoitajia. Haastatteluihin osallistuneista miehiä oli 7 % (2) ja keskimääräinen ikä oli 52 vuotta. Haastateltavat kokivat oman terveydentilansa ikäänsä verrattuna erinomaiseksi 7 % (2), hyväksi 63 % (17), tyydyttäväksi 22 % (6) ja heikoksi 7 % (2). Keskimäärin työpaikassa oli työskennelty 16,5 vuotta ja työtilassa 7,5 vuotta. Haastateltavista 52 % (14) työskenteli työtilassa yksin. Vain muutama haastateltava kertoi käsittelevänsä kemikaaleja työssään päivittäin tai satunnaisesti.

Suurimman osan (15) työtila siivottiin kerran viikossa. Kaikkien haastateltavien luona kävi vierailijoita (esim. asiakkaita ja opiskelijoita) päivän aikana.

Taulukko 5. Haastatteluihin osallistuneiden taustatiedot

Yliopisto Sairaala Yhteensä

Lukumäärä 13 14 27

Haastattelutulosten kokoamisen aikana havaittiin, että tulokset yliopiston ja sairaalan osalta ovat samankaltaisia. Tämän takia haastattelujen tulokset käsitellään jatkossa yhdessä sekä yliopistolta että sairaalasta, mutta joitakin poikkeavia tuloksia esitetään myös erikseen. Osaan kysymyksistä haastateltava on vastannut vain kerran, mutta joihinkin kysymyksiin haastateltava on voinut antaa monta vastausta tai mielipidettä. Tästä johtuen joidenkin kysymysten kohdalla vastausten lukumäärä on suurempi kuin osallistujamäärä.

4.2.2 Työympäristö

Taulukkoon 6 on koottu tiedot siitä, millaisiksi haastateltavat kokivat työympäristönsä olosuhteet. Vastaukset on annettu lukumäärinä sekä suluissa prosentteina (%). Vastaajat ovat voineet antaa kysymykseen monta eri vastausta. Haastateltavista 48 % (13) koki sisäilman laadun huonoksi, heikoksi tai vaihtelevaksi, ja 15 % (4) koki sen hyväksi. Haastateltavista 63

% (17) mielestä työtilan lämpöolosuhteet ovat hyvät tai sopivat. Home- tai kosteusvaurioiden esiintymisestä raportoi 70 % (19) haastateltavista. Haastateltavista 59 % (16) oli aikaisemmin altistunut homeelle: neljä henkilöä kotona ja kaksitoista työpaikalla vuosien 1960–2010 välisenä aikana. Haastatteluissa ilmeni, ettei suurin osa 78 % (21) ollut vaihtanut työtilaa kertaakaan. Työssä jaksamisessa heitä auttoi muun muassa kiinnostava työ, työkaverit sekä itsetehdyt toimenpiteet (esim. ikkunan aukaisu ja työn tauottaminen). Lisäksi heistä osa työskenteli välillä muissa tiloissa tai oli kiertävässä työssä. Muut osallistujat olivat vaihtaneet työtiloja seuraavasti: kerran 7 % (2), kahdesti 7 % (2), kolmesti 4 % (1) ja viidesti 4 % (1).

Taulukko 6. Työympäristön olosuhteet

Yliopisto Sairaala Yhteensä

Lukumäärä 13 14 27

Home- tai kosteusvauriot työtilassa ja/tai -kiinteistössä

kyllä esiintyy (%) 8 (62) 11 (79) 19 (70)

4.2.3 Oireilun kuormittavuus ja työyhteisö

Haastateltavien oireilun vaikutukset työkykyyn ja kuormittavuuteen sekä työyhteisöön liittyvät vastaukset on esitetty taulukossa 7. Vastaukset on annettu lukumäärinä sekä suluissa prosentteina (%). Haastateltavista 82 % (22) koki sisäilmaan liittämiensä oireiden (esim.

hengitystie- ja silmäoireet, väsymys, päänsärky) heikentävän työkykyä. Haastateltavista 30 % (8) kertoi oireilun kuormittavan paljon ja 22 % (6) koki, ettei oireilu ollut lainkaan kuormittavaa. Viisi yliopistolla työskennellyttä haastateltavaa, jotka oli siirretty oireettomiin työtiloihin, kokivat oireilun vähentyneen ja kuormittavan heitä siirron myötä vain vähän tai ei lainkaan.

Kaikkien haastateltavien työyhteisö oli tietoinen heidän oireilustaan työpaikalla.

Haastateltavista 52 % (14) sanoi, ettei työyhteisö huomioinut heidän oireiluaan tai he kokivat, ettei oireilua tarvitse erityisesti huomioida. Haastateltavista 48 % (13) oireilu huomioitiin työyhteisössä muun muassa hajusteettomuudella, empaattisella suhtautumisella, palaverihuoneiden valinnalla, sillä että tieto oireilusta välitettiin eteenpäin sekä sillä ettei

oireilevan tarvitse olla oireilua aiheuttavassa työtilassa. Muilta henkilöiltä tukea oireilun aiheuttamaan kuormitukseen kertoi saavansa 70 % (19) haastateltavista. Suurin osa haastateltavista (59 % (16)) uskoi selviytyvänsä nykyisessä työssään jatkossa normaalisti.

Taulukko 7. Oireilun vaikutus työkykyyn ja kuormittavuuteen sekä työyhteisö

Yliopisto Sairaala Yhteensä

Lukumäärä 13 14 27

Sisäilmaan liittyvä oireilu heikentää työkykyä

kyllä (%) 12 (92) 10 (71) 22 (82)

Työyhteisön tietoisuus oireilusta työpaikalla

kyllä (%) 13 (100) 14 (100) 27 (100)

ei (%) 0 0 0

Huomioiko työyhteisö oireilua työpaikalla

kyllä (%) 7 (54) 6 (43) 13 (48)

ei (%) 6 (46) 8 (57) 14 (52)

Saatko tukea muilta oireilun aiheuttamaan kuormitukseen

kyllä (%) 7 (54) 12 (86) 19 (70)

4.2.4 Oireista seuranneet elämäntapamuutokset

Haastatteluun osallistuneista henkilöistä 59 % (16) oli tehnyt muutoksia henkilökohtaiseen elämäänsä oireilun takia. Henkilökohtaisen elämän muutoksia olivat muun muassa hajusteettomien ja allergiatestattujen tuotteiden käyttäminen, tiettyjen kauppojen (esim. missä kemikaaliosasto heti sisäänkäynnin jälkeen) tai harrastusten välttäminen, puhtauden korostaminen ja siivoaminen useammin, tekstiilien peseminen ennen käyttöä sekä hajusteiden käytön lopettaminen. Vastaavasti muutoksia sosiaaliseen elämään oireilun takia oli tehnyt 15

% (4) haastateltavista. Sosiaalisen elämän muutoksia olivat muun muassa julkisen liikenteen, julkisten tilaisuuksien sekä ravintoloiden välttäminen, istumapaikan vaihtaminen esimerkiksi teatterissa sekä matkasuunnitelmien tarkka miettiminen. Yliopiston ja sairaalan välillä ei elämäntapamuutoksissa ollut juurikaan eroavaisuuksia. Haastateltavat olivat tehneet useita elämäntapamuutoksia, joista useat liittyvät välttämiskäyttäytymiseen ja voivat siten rajoittaa

haastateltavan elämänpiiriä ja kaventaa sosiaalista elämää. Välttämiskäyttäytymisestä ja siitä seuraavasta elämänpiirin ja sosiaalisen elämän kaventumista ei kuitenkaan kysytty suoraan tässä tutkimuksessa. Jatkossa välttämiskäyttäytyminen tulisi huomioida osana tutkimusta.

4.2.5 Viestintä ja toimenpiteet

Haastateltavat kertoivat työympäristön aiheuttamasta oireilusta ensisijaisesti esimiehelle (89

% (24)), työterveyshuoltoon (59 % (16)), työsuojeluun (33 % (9)), työkavereille (22 % (6)) sekä kiinteistöstä vastaavalle taholle (19 % (5)). Haastateltavista 22 % (6) kertoi, että tilanteen selvittämiseen ryhtyminen oli nopeaa ja 41 % (11) mukaan tilannetta alettiin selvittää muutaman päivän-kuukauden sisällä. Neljä haastateltavaa kertoi asian selvittämisen alkaneen vasta vuosien jälkeen ja kuusi henkilöä ei osannut kertoa vastausta. Yliopistolla tilanteen selvittämiseen ryhtymiseen kului päiviä-kuukausia, kun taas sairaalassa ryhdyttiin toimiin heti tai toimiin ei ryhdytty kuin useiden muistutusten jälkeen (saattoi mennä vuosia).

Haastateltavista 41 % (7 yliopisto, 4 sairaala) koki saaneensa tarpeeksi tietoa työtilassa tehdyistä tai tehtävistä toimenpiteistä, 52 % ei ollut saanut tietoa tarpeeksi (4 yliopisto, 10 sairaala) ja 7 % (2) ei osannut sanoa. Yliopiston ja sairaalan välillä havaittiin eroja tiedotuksessa, sillä sairaalan haastateltavat kokivat tiedotuksen puutteellisemmaksi kuin yliopistolla haastatellut henkilöt. Haastatteluissa ilmeni, että valituksiin ja/tai oireiluun suhtauduttiin vaihtelevasti. Haastateltavien mukaan osassa tapauksista (33 % (9)) valituksiin ja/tai oireiluihin ei suhtauduttu vakavasti, vaan he joutuivat sanomaan asiasta useita kertoja ja tiedon kulku oli puutteellista. Vastaavasti osan (66% (18)) mielestä valitukset ja/tai oireilu otettiin vakavasti. Eräs haastateltava kertoi sisäilmaongelmiin suhtautumisen muuttuneen ajan myötä.

4.2.6 Oireet

Haastateltavien oireet viimeisen kuluneen vuoden aikana on koottu kuvaan 11 (tarkemmat numeeriset tiedot löytyvät liitteestä 3). Y-akselilla on vastausten prosenttiosuudet (%) ja x-akselilla esiintyneet oireet. Yliopistossa (siniset pylväät) ja sairaalassa (oranssit) esiintyvät oireet on kuvattu erikseen sekä yhdessä (harmaat). Eniten esiintyi hengitystieoireita 74 % (20), silmäoireita 70 % (19), väsymystä 67 % (18), päänsärkyä 52 % (14), iho-oireita 41 % (11) sekä äänen heikkenemistä 37 % (37). Lisäksi 10–20 % haastateltavista esiintyi huimausta, keskittymisvaikeuksia, huonovointisuutta sekä lihasoireita. Yliopiston ja sairaalan välillä eroavaisuudet olivat pieniä. Suurimmat erot havaittiin huonovointisuudessa, jota esiintyi enemmän sairaalassa, ja äänen heikkenemisessä, jota esiintyi enemmän yliopistolla.

Kuvassa 11 esitettyjen oireiden lisäksi haastateltavat kokivat yksittäisinä oireina esimerkiksi hengitysteiden pitkittyneitä infektioita, kuumetta, ärtyneisyyttä sekä korvatulehduksia.

Kuva 11. Oireet (%)

Taustatiedot haastateltavien oireista on koottu taulukkoon 8. Vastaukset on annettu lukumäärinä sekä suluissa prosentteina (%). Suurimmalla osalla 66 % (18) oireet ilmaantuivat heti työtilaan saavuttaessa (kuitenkin viimeistään 3 tunnin kuluessa). Työtilasta poistuttaessa 59 % (16) koki oireiden häviävän muutaman tunnin kuluessa tai illan aikana, 4 % (1) mukaan oireet eivät hävinneet ollenkaan. Haastateltavista 82 % (22) koki oireiden helpottavan vapaa-ajalla. Haastateltavista 59 % oli ollut sairaslomalla 2–30 päivää viimeisen vuoden aikana.

Kysymyksen ”onko oireilu vähentynyt, pysynyt ennallaan vai lisääntynyt viimeisen vuoden aikana?” kohdalla havaittiin selkeitä eroavaisuuksia yliopiston ja sairaalan välillä. Suurin osa 69 % (9) yliopistolla haastatelluista henkilöistä koki, että oireilu on pysynyt ennallaan viimeisen vuoden aikana, kun taas sairaalassa sen koettiin lisääntyneen 64 %:lla (9).

Sisäilmaa oireiden syyksi saivat epäilemään seuraavat asiat: oireiden ilmaantuvuus vain töissä 52 % (14), muiden työntekijöiden samankaltainen oireilu 33 % (9), aikaisempi kokemus tai altistuminen 15 % (4), työyhteisön keskustelut 11 % (3) sekä tiedossa olevat rakennuksen

Taulukko 8. Taustatietoja oireista

Yliopisto Sairaala Yhteensä

Lukumäärä 13 14 27

muiden työntekijöiden samankaltainen oireilu (%) 2 (15) 7 (50) 9 (33) aikaisempi kokemus tai altistuminen (%) 2 (15) 2 (14) 5 (15)

työyhteisön keskustelut (%) 3 (23) 0 3 (11)

tiedossa olevat rakennuksen ongelmat (%) 0 2 (14) 2 (7)

ei osaa sanoa (%) 1 (8) 0 1 (4)

4.2.7 Oireita aiheuttaneet hajut ja kemikaalit

Kuvassa 12 on esitetty oireita tai epämiellyttäviä reaktioita aiheuttaneet hajut ja/tai kemikaalit. Y-akselilla on vastausten prosenttiosuudet (%) ja x-akselilla oireita aiheuttaneet tekijät. Yliopistossa (siniset pylväät) ja sairaalassa (oranssit) ilmoitetut oireiden tai epämiellyttävien reaktioiden aiheuttajat on kuvattu erikseen sekä yhdessä (harmaat). Eniten oireita tai epämiellyttäviä reaktioita aiheuttivat ihmisten käyttämät hajusteet ja deodorantit 63

% (17), moottoriajoneuvojen pakokaasut 56 % (15), pesuaineet 48 % (13), kynsilakanpoistoaine, liima tai leimasin 41 % (11) sekä uusi huonekalu 41 % (11). Suurimmat erot vastauksissa yliopiston ja sairaalan välillä olivat moottoriajoneuvojen ja puunpolton

pakokaasuissa, kynsilakanpoistoaineessa, liimassa tai leimasimessa sekä uudessa elektronisessa laitteessa. Haastateltavista 36 % (keskiarvo 9,7 ja keskihajonta 4,2) oireili kaikille kuvassa 12 esitetyille tekijöille.

Kuva 12. Oireita tai epämiellyttäviä reaktioita aiheuttaneet hajut ja/tai kemikaalit 4.2.8 Toimenpiteet

Haastateltavista 70 % (19) työtilassa oli tehty toimenpiteitä oireiden vähentämiseksi, mutta 30

% (8) työtilassa ei. Oireita vähentäneet toimenpiteet on koottu kuvaan 13. Y-akselilla on vastausten lukumäärä prosentteina (%) ja x-akselilla toimenpiteet. Kuvassa 13 on esitetty yliopiston ja sairaalan tulokset yhdessä, ja haastateltava on voinut mainita useita oireilua vähentäviä toimenpiteitä. Eniten koettuja oireita vähentäviä toimenpiteitä olivat remontti (esim. lattiamateriaalin vaihto, ikkunoiden tiivistäminen, rakenteiden korjaus) 56 % (15), työtilasta poistuminen ja/tai työn tauottaminen 52 % (14), IV-huolto (ilmanvaihtojärjestelmän puhdistaminen, tehostaminen ja/tai tasapainottaminen) 44 % (12), ikkunan ja/tai oven aukaisumahdollisuus 44 % (12), lääkitys (allergia- ja/tai astmalääkkeet) 37 % (10) sekä siivoaminen (siivoajien tekemä ylläpito- tai tehostettu siivous työtilassa ja tilankäyttäjän itsensä tekemä lisäsiivous (esim. sälekaihdinten pyyhintä, luuttuaminen)) 33 % (9). Kaikilla tutkimukseen osallistujilla ei ollut ikkunan aukaisumahdollisuutta, muutoin sitä olisi käytetty.

Kuvassa esitettyyn ”muu toimenpide” -pylvääseen (22 % (6)) kuuluvat muun muassa

tavaroiden jättäminen vanhaan, oireilua aiheuttaneeseen työtilaan, hajusteeton työyhteisö, työyhteisön osallistuminen tilanteen parantamiseen sekä sauna ja ulkoilu.

Kuva 13. Oireita vähentäneet toimenpiteet (n=27)

Haastateltavat listasivat myös toimenpiteitä, joista ei ollut apua oireilun vähentämisessä.

Nämä vastaukset menivät osittain päällekkäin oireita vähentäneiden toimenpiteiden kanssa.

Toimenpiteitä, jotka eivät vähentäneet oireita olivat: IV-huolto 30 % (8), remontti 19 % (5), siivous 15 % (4), ilmanvaihdon sulkeminen yöksi ja viikonlopuksi 4 % (1) sekä kosmeettiset korjaukset 4 % (1). Yliopiston ja sairaalan välillä erot olivat pieniä. Esimerkiksi yliopistolla ylläpitosiivous koettiin yleisemmäksi ei-auttavaksi toimenpiteeksi, kun taas sairaalassa remontti ja IV-huolto olivat yleisimmät ei-auttavat toimenpiteet. Siivous koettiin tutkittavissa työtiloissa tärkeäksi tekijäksi, mutta aina siivoajien tekemä ylläpitosiivous ei riittänyt tilankäyttäjien mielestä. Tehostetun ylläpitosiivouksen koettiin vähentävän oireilua, mutta sitä tehtiin tutkittavissa työtiloissa liian harvoin. Osa henkilöistä siivosikin työtilaansa välillä itse, esimerkiksi luuttuamalla lattioita. Itsetehdyn siivouksen vaikutus oireilun vähentämisessä ei ollut kuitenkaan aina selvää.

4.2.9 Toivottuja toimenpiteitä

Kuvaan 14 on koottu toiveita, joita toivottiin vielä tapahtuvan ja/tai tehtävän oireiden lievittämiseksi. Y-akselilla on vastausten lukumäärä prosentteina (%) ja x-akselilla toivotut toimenpiteet. Kuvassa 14 on esitetty yliopiston ja sairaalan tulokset yhdessä, ja haastateltava

56 52

44 44

37 33

19 15

11

22

0 25 50 75

Vastausten lkm (%)

Toimenpiteet

on voinut mainita useita toiveita. Toivottuja toimenpiteitä olivat työtilan vaihtaminen 41 % (11), tarvittavien tutkimusten ja korjaavien toimenpiteiden tekeminen 30 % (8) sekä IV-huolto (ilmanvaihtojärjestelmän puhdistaminen, tehostaminen ja/tai tasapainottaminen) 22 % (6).

Lisäksi toivottiin ilmanvaihdon kuntoon laittamista 11 % (3), ilmanvaihdon pitämistä käynnissä jatkuvasti 11 % (3), kunnollista siivousta hajusteettomilla puhdistusaineilla 11 % (3), kokolattiamattojen poistoa 7 % (2), tiedonkulun parantamista 7 % (2) sekä remonttia 7 % (2). Kuvan 14 ”muu toive”-pylväs (48 % (13)) kattaa yksittäisiä toiveita, kuten ikkunoiden aukaisumahdollisuus, palautteen käsittely ja asiaan ottautuminen, huolenpito kiinteistöstä, kiinteistöhuollon pitkäjänteinen suhtautuminen oireiluun ja valituksiin, kunnolliset rakennusmateriaalit, kannelliset roska-astiat, ovelliset säilytyskaapit tavaroille, ilmankostutin sekä oireeton työympäristö.

Kuva 14. Toivotut toimenpiteet (n=27)

4.3 Tietoja tutkimuskohteista

4.3.1 Tietoa työtiloista sekä materiaalikartoituksen tulokset

Tutkittavat työtilat (n=33) olivat yliopistolla toimisto- ja luokkahuoneita sekä sairaalassa erilaisia vastaanotto- ja tutkimushuoneita. Työtilojen tilavuudet vaihtelivat 17–192 m³ (30–

192 m³ yliopisto ja 17–56 m³ sairaala) välillä (Liite 4). Työtiloissa oli koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Keskimäärin työtiloissa oli yksi tulo- ja yksi poistopääte-elin, mutta etenkin sairaalassa pääte-elimiä saattoi olla työtilassa useita. Tyypillinen rakennusmateriaali työtiloissa oli kipsilevy ja lattiamateriaalina PVC-matto, mutta muutamassa työtilassa oli parketti, laminaatti tai laatta. Työtilojen ikkunat sijaitsivat sekä kadulle että sisäpihalle päin,

41

30 22

11 11 11 7 7 7

48

0 25 50 75

Vastausten lkm (%)

Toimenpiteet

lisäksi muutamassa työtilassa ei ollut lainkaan ikkunoita. Muutamissa työtiloissa sekä yliopistolla että sairaalassa esiintyi desinfiointiaineen hajua, imelää tai lääkemäistä hajua sekä tunkkaisuutta (mittaajan arvio). Työtiloista kolme oli siivottu ennen mittausten tekemistä.

Noin 27 työtilassa työskenteli mittausten aikana 1–3 henkeä.

Tutkimusten aikana työtiloissa tehtiin materiaalikartoitukset, joiden työtilakohtaisesti havainnot ovat liitteessä 5. Materiaalikartoituksen mukaan tyypillisessä tutkitussa työtilassa oli kansioita ja/tai papereita pöydillä (määrät vaihtelivat), erilaisia huonekaluja (esim.

työtuoli, työtaso ja kaappi), verhot, tietokone ja tulostin. Joissakin työtiloissa oli tilan jakava sermi, sohva ja nojatuoleja, matto, huonekasveja sekä tauluja. Muutamassa työtilassa oli lisäksi hedelmiä, lisäpatteri, tuuletin ja leluja. Sairaalassa käsidesipullot olivat yleisiä tutkituissa työtiloissa.

4.3.2 Lämpötila ja suhteellinen kosteus

Työtilojen lämpötilat ja suhteelliset kosteudet on esitetty kuvassa 15 (tarkat arvot mittaustuloksista liitteessä 4). Y-akselilla on lämpötila (°C) ja suhteellinen kosteus (%) sekä x-akselilla mittauskohteet. Kuvassa 15 on esitetty kaikki mittauskohteet (n=33), mittauskohteista 17 ensimmäistä on yliopistolta (tunnus Yo) ja loput (16) sairaalasta (tunnus KYS). Kuvasta 15 nähdään, että työtilojen lämpötilat vaihtelivat +21–27 °C välillä ja suhteellinen kosteus 16–45 % välillä. Lämpötilojen tai suhteellisten kosteuksien osalta yliopisto ja sairaala eivät juuri eronneet toisistaan. Mittaukset tehtiin kevään ja kesän aikana.

Kuva 15. Lämpötilat (°C) ja suhteelliset kosteudet (%) mittauskohteissa (n=33)

0

4.4 TVOC-pitoisuudet

Kuvassa 16 on esitetty TVOC-pitoisuudet (µg/m³) mittauskohteissa sekä yliopistolla että sairaalassa (numeeriset arvot liitteessä 6). Y-akselilla on TVOC-pitoisuudet (µg/m³) ja x-akselilla mittauskohteet (n=25). Osa sairaalamittausten tulosten analyyseistä epäonnistui, joten tulokset puuttuvat työtilojen KYS 7–14 osalta. Kuvasta 16 nähdään, että työpisteeltä ja poistopääte-elimeltä mitatut TVOC-pitoisuudet olivat alle 100 µg/m³. TVOC-pitoisuus oli seitsemässätoista (68 %) kohteessa poistopääte-elimestä mitattaessa suurempi kuin työpisteeltä mitattuna.

Kuva 16. TVOC-pitoisuudet (µg/m³) mittauskohteissa (n=25)

4.5 Yksittäisten VOC-yhdisteiden pitoisuudet 4.5.1 Työpistemittaukset

Yksittäisten VOC-yhdisteiden pitoisuudet (µg/m³) työpistemittauksista (n=27) on koottu liitteen 7 taulukkoon 13. Taulukon vasempaan laitaan on listattu VOC-yhdisteitä ryhmittäin ja ylhäällä taulukossa on ilmoitettu mittauskohde (Yo 1–19 yliopisto, KYS 1–16 sairaala).

Taulukosta nähdään, että työpisteestä mitatut VOC-pitoisuudet olivat pieniä sekä yliopistolla että sairaalassa. Yleensä VOC-pitoisuudet olivat alle 10 µg/m³ ja usein alle 5 µg/m³. Ainoastaan nonanaalin, etanolin ja bentsoehapon kohdalla VOC-pitoisuudet nousivat muutamissa mittauskohteissa yli 10 µg/m³.

0 20 40 60 80 100 120

Yo 1 Yo 2 Yo 3 Yo 4 Yo 5 Yo 6 Yo 7 Yo 8 Yo 9 Yo 10 Yo 11 Yo 12 Yo 13 Yo 14 Yo 15 Yo 16 Yo 17 KYS 1 KYS 2 KYS 3 KYS 4 KYS 5 KYS 6 KYS 15 KYS 16

TVOC-pitoisuus (µg/m³)

Mittauskohde

Työpistemittaukset Poistomittaukset

4.5.2 Poistopääte-elin mittaukset

Poistopääte-elimestä mitattujen yksittäisten VOC-yhdisteiden pitoisuudet (µg/m³) (n=27) on esitetty liitteen 8 taulukossa 14. Taulukon vasempaan laitaan on listattu VOC-yhdisteitä ryhmittäin ja ylhäällä taulukossa on ilmoitettu mittauskohde (Yo 1–19 yliopisto, KYS 1–16 sairaala).VOC-pitoisuudet olivat kaikissa kohteissa matalia, yleensä alle 10 µg/m³ ja usein jopa alle 5 µg/m³. Pitoisuudet nousivat yli 10 µg/m³ dekanaalin, butanolin, 2-etyyli-1-heksanolin, etanolin, bentsoehapon, dekametyylisyklopentasiloksaanin sekä TXIB:n (2,2,4-trimetyyli-1,3-pentaanidioli diisobutyraatti) kohdalla muutamissa yksittäisissä mittauskohteissa.

4.6 Ilmamäärät

4.6.1 Kaikki mittauskohteet

Kuvassa 17 on esitetty kaikkien tutkittujen työtilojen ilmamäärät (l/s) sekä ilmanvaihtokertoimet (1/h) (numeeriset arvot liitteessä 6). Yliopiston ja sairaalan tulokset on esitetty erikseen kuvissa 18 ja 19. Y-akselilla on ilmamäärät (l/s) ja ilmanvaihtokertoimet (1/h) sekä x-akselilla mittauskohteet. Ensimmäiset mittauskohteet ovat yliopistolta (tunnus Yo) ja loput sairaalasta (tunnus KYS). Kaikissa mittauskohteissa ei ilmamääriä voitu mitata hankalassa paikassa olevien pääte-elinten takia, joten mittauskohteiden lukumäärä on 30.

Kohteista, joista ilmamääriä ei voitu mitata, ilmoitettiin ilmamäärien suunnitteluarvot, jos ne olivat saatavilla. Sekä yliopistolla että sairaalassa työtilojen tulo- ja poistoilmamäärät vaihtelivat suuresti. Myös työtilojen ilmanvaihtokertoimet vaihtelivat (1,3–8,2 1/h).

Kuva 17. Tulo- ja poistoilmamäärät (l/s) sekä ilmanvaihtokertoimet (1/h) (n=30) 4.6.2 Yliopisto

Kuvassa 18 on esitetty yliopiston ilmamäärät (l/s) ja ilmanvaihtokertoimet (1/h) (numeeriset arvot liitteessä 6) (n=15). Y-akselilla on ilmamäärät (l/s) ja ilmanvaihtokerroin (1/h) ja x-akselilla mittauskohteet. Mittauskohteissa Yo 13–17 ilmamääriä ei voitu mitata (kuvassa on ilmoitettu suunnitteluarvot). Yliopistolla useissa työtiloissa tulo- ja poistoilmamäärät olivat epätasapainossa. Tutkittujen työtilojen ilmanvaihtokertoimet vaihtelivat 1,5–5,0 1/h välillä.

Kuva 18. Tulo- ja poistoilmamäärät (l/s) sekä ilmanvaihtokertoimet (1/h): yliopisto (n=15)

0

4.6.3 Sairaala

Kuvassa 19 on esitetty sairaalan ilmamäärät (l/s) ja ilmanvaihtokertoimet (1/h) (numeeriset arvot liitteessä 6) (n=15). Y-akselilla on ilmamäärät (l/s) ja ilmanvaihtokerroin (1/h) ja x-akselilla mittauskohteet. Sairaalassa useissa työtiloissa tulo- ja poistoilmamäärät olivat epätasapainossa. Ainoastaan työtiloissa KYS 10 ja KYS 12 tulo- ja poistoilmamäärät olivat tasapainossa. Tutkittujen työtilojen ilmanvaihtokertoimet vaihtelivat 1,3–8,2 1/h välillä.

Kuva 19. Tulo- ja poistoilmamäärät (l/s) sekä ilmanvaihtokertoimet (1/h): sairaala (n=15)

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9

0 20 40 60 80 100 120

KYS 1 KYS 2 KYS 3 KYS 4 KYS 5 KYS 6 KYS 7 KYS 8 KYS 9 KYS 10 KYS 11 KYS 12 KYS 13 KYS 14 KYS 15

Ilmanvaihtokerroin (1/h)

Ilmamäärä (l/s)

Mittauskohde Tuloilmamäärä

Poistoilmamäärä Ilmanvaihtokerroin

5. TULOSTEN TARKASTELU

5.1 Taustatietoja ja aikaisempi altistuminen

Tutkimukseen osallistui 35 henkilöä, joista miehiä oli vain kaksi. Huomioitavaa on, että tällaisiin kyselytutkimuksiin haluavat vastata innokkaimmin henkilöt, joita ko. asia koskee, joilla on oireita ylipäänsä ja jotka ovat tietoisia asiasta (Palmquist ym. 2014).

Sisäilmastokyselyn mukaan aikaisemmista sairauksista yleisin oli heinänuha tai muu allerginen nuha, myös astmaa ja maitorupea tai taiveihottumaa esiintyi jonkin verran (Taulukko 4). Reijula ja Sundman-Digert (2004) havaitsivat, että allergiset henkilöt raportoivat työympäristön ongelmista ja työhön liittyvistä oireista useammin kuin ei-allergiset henkilöt. Haastatteluissa selvisi, että yli puolet (52 %) työskenteli työtilassa yksin ja että suurin osa (85 %) haastateltavista ei käsitellyt työssään kemikaaleja (Taulukko 5). Tutkituista työtiloista suurin osa siivottiin kerran viikossa; joitakin työtiloja useammin. Sairaalassa siivottiin useammin kuin yliopistolla. Yli puolet (59 %) haastateltavista raportoi altistuneensa aikaisemmin homeelle joko kotona tai työpaikalla (Taulukko 6). Valtaosa (70 %) haastateltavista kertoi työtilassa tai kiinteistössä esiintyvän home- tai kosteusvaurioita. Suurin osa (78 %) haastateltavista ei ollut vaihtanut työtilaa kertaakaan, mutta osa näistä henkilöistä työskenteli välillä muissa työtiloissa tai oli kiertävässä työssä.

5.2 Työn sisältö, työjärjestelyt ja stressi

Suurin osa (86 %) sisäilmastokyselyyn vastanneista koki työtehtävänsä usein kiinnostaviksi (Kuva 3). Yli puolet (63 %) vastaajista oli sitä mieltä, että töitä oli toisinaan liikaa. Vastaajista noin puolet (46 %) pystyi usein vaikuttamaan työhönsä. Yliopistolla koettiin töitä olevan useimmin liikaa kuin sairaalassa, mutta sairaalassa vaikutusmahdollisuudet työhön koettiin usein paremmiksi (Kuvat 4 ja 5). Lahtisen ym. (2004) tutkimuksen mukaan, jos työ koettiin ei milloinkaan kiinnostavaksi, työtaakka oli liian suuri tai jos vaikutusmahdollisuudet työhön olivat vähäiset, raportoitiin merkittävästi enemmän sisäilmaan ja työympäristöön liittyviä valituksia sekä sisäilman aiheuttamia oireita. Työskentelyolosuhteisiin vaikuttamisen mahdollisuuden on todettu vaikuttavan merkittävästi työkyvyn ylläpitoon (Lahtinen ym.

2004).

Sisäilmastokyselyyn vastaajista kolmasosa (37 %) koki vain vähän stressiä (Kuva 6).

Sisäilmastokyselyyn vastaajista kolmasosa (37 %) koki vain vähän stressiä (Kuva 6).

In document Monikemikaaliherkkyys ja sisäilmaoireet toimistoympäristössä : oireilu ja sen hallinta (sivua 32-0)