Sisäilman laatu

Sisäilman laatu on jatkuvasti muuttuva ja monimutkainen kokonaisuus, jossa yksittäisten tekijöiden laittaminen tärkeysjärjestykseen ei ole helppoa (Salonen 2009a). Hyvä sisäilman laatu vaikuttaa suotuisasti työntekijöiden terveyteen, työilmapiiriin ja toimiston tuottavuuteen (Reijula ja Sundman-Digert 2004), kun taas huono sisäilman laatu voi johtaa työperäisiin oireisiin ja sairauksiin (Reijula 2008). Sisäilman laadulla onkin tärkeä rooli ihmisten terveyteen, sillä ihmiset viettävät suurimman osan (81–92 %) ajastaan sisätiloissa sekä kotona että työpaikalla (Hussein ym. 2012). On ehdotettu, että sisäilman laatu vaikuttaa ihmisten terveyteen enemmän kuin ulkoilman laatu (Kostiainen 1995). Sisäilman laatu on noussut tärkeäksi kysymykseksi muun muassa kemikaalien ja synteettisten rakennusmateriaalien käytön myötä, sillä niiden käytössä voi vapautua huoneilmaan lisää orgaanisia yhdisteitä (Kostiainen 1995). Lisäksi energian säästö on lisännyt ilmatiiviiden rakennusten määrää, mikä

voi johtaa sisäilman VOC-pitoisuuden nousuun, jos ilmanvaihtoa ei ole huomioitu riittävästi (Salonen 2009a).

Hyvä sisäympäristö on terveellinen, turvallinen ja tukee työntekoa tilassa (Salonen ym. 2011).

Hyvään sisäilmaan ja sisäilman epäpuhtauksien kontrollointiin vaikuttavat muun muassa ilmanvaihdon tehokkuus, rakennuksessa tehtävän työn laatu, rakennuksen rakenteet ja ulkovaipan tiiveys, riittävä ilmansuodatus, ilmanpainesuhteet tiloissa ja/tai rakennuksissa sekä sisä- ja ulkoilman epäpuhtauksien lähteet (Hellgren ym. 2011). Moderni ja hyvin toimiva ilmanvaihtojärjestelmä tukee hyvää sisäympäristöä (Hellgren ym. 2011) ja se pystyy poistamaan hajuongelmat tehokkaammin, mikä on tärkeää työpaikoilla (Dalton ja Jaén 2010, Hellgren ym. 2011). Laadukkaan ja hyvän sisäilman tunnistaa kunnolla toimivasta ja tehokkaasta ilmanvaihdosta sekä vähäpäästöisistä rakennusmateriaaleista (Salonen 2009a).

Hyvät toimintatavat rakennuksen ylläpidossa, huollossa sekä sisäilmaongelmien hallinnassa ehkäisevät sisäilmaongelmien syntyä ja pitkittymistä sekä ylläpitävät hyvää sisäympäristöä (Salonen ym. 2011).

2.5.2 Sisäilmaongelmat

Jo 1980-luvulla raportoitiin työympäristön aiheuttavan ongelmia työntekijöille (Reijula ja Sundman-Digert 2004). Sisäilmaongelmien yleisyys on paljastunut vasta myöhemmin tehdyissä tutkimuksissa, sillä kolmasosa toimistotyöntekijöistä on valittanut jatkuvista sisäympäristön ongelmista ja viidesosa on raportoinut sisäilmaan liittyvistä oireista (Reijula 2008). Yleisimpiä sisäympäristön ongelmia ovat olleet kuiva tai tunkkainen ilma, pöly tai lika, veto, liian kylmä tai kuuma huoneen lämpötila sekä melu (Skyberg ym. 2003, Reijula ja Sundman-Digert 2004, Reijula 2008, Hellgren ym. 2011), jotka kaikki näyttävät ainakin osittain olevan yhteydessä huonoon ilmanvaihtoon (Hellgren ym. 2011). Sisäympäristön arvioinnissa tilojen käyttäjien kuuleminen on tärkeää, sillä mitattu ja koettu sisäympäristö eivät aina vastaa toisiaan. Ihminen on hyvä ja herkkä ”mittari”, sillä ihminen pystyy aistimaan sisäympäristöön vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutukset ja yksilölliset erot kokemuksissa voivat olla suuria. (Salonen ym. 2011.)

Sisäilmaongelmille löytyy useita selittäviä tekijöitä, jotka yhdessä aiheuttavat koetut haitat, jotka liittyvät usein ikääntyneisiin ja/tai puutteellisesti toteutettuihin, huollettuihin tai korjattuihin rakenteisiin ja taloteknisiin järjestelmiin (Ympäristöministeriö 2016). Yleisimpiä sisäilman laatuongelmia aiheuttavia tekijöitä ovat muun muassa puutteellinen ilmanvaihto, fysikaaliset tekijät (kuten veto ja lämpötilan muutokset), biologiset sekä kemialliset sisäilman

epäpuhtaudet (kuten kosteusvaurio- ja materiaaliemissiot), ulkoilman laatu, asukkaan henkilökohtaiset ominaisuudet ja käyttäytyminen, epämiellyttävät hajut, pöly ja lika, siivousongelmat, ympäristön tupakansavu, asbesti, radon sekä teollisten mineraalikuitujen aiheuttamat ongelmat (Lahtinen ym. 2004, Reijula 2008, Salonen 2009a, Salonen ym. 2011, Ympäristöministeriö 2016). Altistuminen kemiallisille aineille, mikrobeille ja hiukkasille sisäympäristössä voi aiheuttaa altistuneille työntekijöille terveysriskejä. Etenkin uusissa ja remontoiduissa rakennuksissa kemiallisten aineiden emissiot rakennusmateriaaleista voivat aiheuttaa valituksia ja oireita. (Reijula 2008.) Suomalaisissa sairaalarakennuksissa tehdyissä tutkimuksissa välittömiä korjauksia vaativissa tiloissa työskentelevillä todettiin selvästi enemmän rakennukseen liitettyjä oireita kuin hyväkuntoisissa tiloissa työskentelevillä henkilöillä (Hellgren ym. 2008). Tämä havainnollistaa rakennuksen kunnon ja korjaustarpeen yhteyttä käyttäjien hyvinvointiin (Ympäristöministeriö 2016).

2.5.3 Eniten valituksia aiheuttaneet sisäilmaongelmat

Tutkimuksissa esiin tulleita eniten valituksia aiheuttaneita työympäristön sisäilmaan liittyviä ongelmia on esitetty prosentteina (%) taulukossa 2. Taulukon 2 vasempaan laitaan on listattu työympäristön ongelmia, jotka ovat aiheuttaneet valituksia ja ylhäällä on listaus käytetyistä artikkeleista. Yleisimpiä valituksen aiheita ovat olleet kuiva ja tunkkainen ilma, lämpötila ongelmat, havaittava pöly ja lika sekä veto. Bluyssen ym. (2016) tutkimuksen vastaajista 29

% uskoi työtilansa ympäristöolojen vaikuttavan työnsä tuottavuuteen.

Taulukko 2. Työympäristön ongelmat

On havaittu, että naiset raportoivat enemmän työympäristön ongelmia kuin miehet;

suurimmat erot sukupuolten välillä on havaittu kuivasta ja tunkkaisesta ilmasta, pölystä, liasta ja vedosta raportoimisessa. Nuoremmat työntekijät valittivat usein liian alhaisesta lämpötilasta ja tunkkaisesta ilmasta, kun taas vanhemmat työntekijät valittivat ympäristön melusta. (Reijula ja Sundman-Digert 2004.) Hellgrenin ym. (2011) tutkimuksen mukaan suomalaiset sairaalatyöntekijät ovat raportoineet enemmän sisäilmaongelmia ja sisäilman laatuun liittyviä oireita kuin toimistorakennusten työntekijät, (vaikka ilmavirtaus on suurempi sairaaloissa kuin toimistorakennuksissa). Sairaalahenkilökunta raportoi kuitenkin vähemmän pölystä ja liasta toimistorakennuksissa työskenteleviin henkilöihin verrattuna (Hellgren ym.

2011). Hellgrenin ym. (2011) tutkimuksessa kunnollisesti toimiva ilmanvaihto ei aiheuttanut sairaalanhenkilökunnalle vedon tunnetta, vaikka ilmanvaihdon tehostamisen on sanottu lisäävän valituksia vedon tunteesta.

2.5.4 VOC-yhdisteet sisäilmassa

Tutkimusten mukaan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (Volatile Organic Compounds, VOC) pitoisuudet ovat korkeampia sisäilmassa kuin ulkoilmassa (Kostiainen 1995, Salonen ym. 2009c, Missia ym. 2010). Remontoiduissa tai uusissa rakennuksissa VOC-pitoisuudet ovat 10–100 kertaa suurempia verrattuna remontoimattomiin tai vanhoihin rakennuksiin (Salonen 2009a, Missia ym. 2010, Salonen ym. 2011). Lisäksi VOC-pitoisuuksien on havaittu olevan suurempia yksityisasunnoissa kuin julkisissa rakennuksissa (Salonen 2009a, Salonen ym. 2011). Toimistoissa pitoisuudet ovat korkeampia iltapäivisin. Kohonneet VOC-pitoisuudet voivat säilyä tiloissa viikoista kuukausiin. (Salonen 2009a.)

Yleisimmät VOC-yhdisteet sisäilmassa ovat esimerkiksi 1-butanoli, asetoni, bentsaldehydi, bentseeni, dekaani, etikkahappo, etyylibentseeni, halogenoidut hiilivedyt, heksaani, ksyleenit, nonanaali, terpeenit (a-pineeni ja limoneeni) sekä tolueeni (Salonen 2009a, Salonen ym.

2009b, Salonen ym. 2009c, Salonen ym. 2011). VOC-yhdisteiden pitoisuuteen sisäilmassa vaikuttavat muun muassa emissiolähteen voimakkuus, tilan ilmanvaihto ja painesuhteet, suhteellinen kosteus, kosteus- tai homevaurion olemassaolo, vuodenaika, mittauspaikka sekä tilan käyttö (Salonen ym. 2009c, Salonen ym. 2011, Ympäristöministeriö 2016). Korkea lämpötila ja suhteellinen kosteus suurentavat VOC-emissioiden määrää sisäilmassa (Ympäristöministeriö 2016). Tiedetään, että sisäilman VOC-yhdisteiden määrä on suoraan yhteydessä ilmanvaihtojärjestelmään, sillä vähentynyt ilmanvaihdon määrä lisää VOC-yhdisteiden pitoisuutta tilassa (Kostiainen 1995). Kohonnut VOC-VOC-yhdisteiden pitoisuus sisäilmassa voi indikoida epänormaalin sisäilmalähteen olemassaoloa. Puutteellinen

ilmanvaihto yhdessä työympäristön valitusten kanssa voi indikoida puolestaan sisäilmanlaadun muutoksista. Kohonnut VOC-yhdisteiden pitoisuus voi aiheuttaa terveysvaikutuksia. (Salonen ym. 2009c.) Kohonnutta VOC-yhdisteiden pitoisuutta ei kuitenkaan suositella käytettäväksi terveysvaikutusten ennustamisessa, sillä VOC-yhdisteet voivat sisältää erilaisia kemiallisia yhdisteitä, joilla voi olla vaihtelevia biologisia vaikutuksia.

Lisäksi matalan altistumisannoksen vaikutukset voivat olla aliarvioituja. (Andersson ym.

1997.)

Salonen (2009a) toteaa väitöskirjassaan, että tutkituissa toimistorakennuksissa VOC-yhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia. Tyypillisesti toimistorakennuksissa oireita aiheuttavana VOC-pitoisuutena pidetään 300–3000 µg/m³ (Salonen 2009a). Tutkimuksissa on todettu, että toimistoissa tavanomaisesti esiintyvät yksittäiset yhdisteet tai VOC-seokset eivät aiheuta ärsytystä toimistotyöntekijöille tavanomaisina pitoisuuksina (tiloissa ei ole epätavallisia VOC-lähteitä), mutta toksikologinen tieto tästä on osin vielä puutteellista (Salonen ym. 2009d, Salonen ym. 2011). Tämän takia on vaikeaa linkittää yhteen altistumista ja rakennukseen liittyviä oireita. Yhteyttä oireiden ja rakennusten VOC-pitoisuuksien välillä ei löydetty, sillä jopa samassa rakennuksessa oireilua aiheuttavien ja ei oireilua aiheuttavien tilojen VOC-pitoisuudet eivät välttämättä eronneet juurikaan toisistaan.

(Salonen ym. 2009d.) Kostiainen (1995) toteaakin, etteivät VOC-yhdisteet aina ole syynä valituksiin, sillä sisäilman laatu on monien kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden summa ja herkistyneille henkilöille jo pienet VOC-pitoisuudet voivat aiheuttaa oireita. Lisäksi hän toteaa, että emissiolähteen selvittäminen voi olla hankalaa, vaikka joissakin tutkimuksissa oireilun aiheuttajaksi on selvinnyt esimerkiksi lattiamateriaali, rakennuksen alle sijoitettu autotalli tai nahkasohva (Kostiainen 1995). Myös työperäiset riskitekijät, kuten näyttöpäätetyö ja alhainen ilman kosteus, voivat pahentaa aistiärsytystä (Salonen ym. 2009d).

2.5.5 Sisäilmaoireiden ja psykososiaalisen työympäristön välinen yhteys Liian suuri työtaakka on yleinen stressitekijä työntekijöiden keskuudessa Suomessa, sekä miehillä että naisilla (Lahtinen ym. 2004). Psykososiaalisen stressin oletetaan tekevän ihmisistä herkemmän ympäristön altisteille (Bluyssen ym. 2016). Psykososiaalisen työympäristön rooli sisäilmaongelmissa on monimutkainen ja vaatii lisätutkimusta.

Psykososiaalisen työympäristön (esim. työn kuormitus, työnkontrolloinnin ja sosiaalisen tuen puute) sekä havaittujen sisäilmaongelmien tai sisäilmaan liittyneiden valitusten välillä on havaittu selkeä yhteys. Yli 11 000 henkilön aineistossa henkilöt, jotka eivät tunteneet työtään milloinkaan kiinnostavaksi, joilla oli liian suuri työtaakka tai jotka kokivat

vaikutusmahdollisuutensa työhön vähäisiksi, raportoivat merkittävästi enemmän sisäilmaan ja työympäristöön liittyviä valituksia. Sosiaalisen tuen ja valitusten välillä ei ollut niin selvää yhteyttä. Kuitenkin henkilöt, jotka saivat apua harvoin tai eivät saaneet apua koskaan, valittivat useimmiten pölystä ja vedosta, muiden tupakoimisesta, epämiellyttävistä hajuista, melusta ja valaistuksesta. Vastaajista 35 % koki pystyvänsä vaikuttamaan työskentelyoloihinsa usein. Työskentelyolosuhteisiin vaikuttamisen on todettu olevan keskeinen tekijä työkyvyn ylläpidossa, kun työntekijä pystyy vaikuttamaan omaan työkuormaansa ja sitä kautta omaan mielentilaansa. Miehet kokivat vaikutusmahdollisuutensa työhönsä paremmiksi kuin naiset. (Lahtinen ym. 2004.)

Psykososiaalisen työympäristön ja oireilun välillä on havaittu yhteys (Lahtinen ym. 2004, Bluyssen ym. 2016). Henkilöt, jotka kokivat psykososiaalisen työympäristönsä negatiiviseksi, raportoivat useammin valituksia ja oireita sisäilmasta. Psykososiaalisen työympäristön ja sisäilmavalitusten ja oireiden välillä oli selvin ja voimakkain yhteys työpaikoilla, joissa koettujen sisäilmaongelmien laajuus ja yleisyys oli suurin. Yhteys oli merkittävä myös työn kiinnostavuuden puutteen, liian suuren työkuorman ja vaikutusmahdollisuuksien puutteen sekä koettujen oireiden, kuten väsymyksen, päänsäryn, huonovointisuuden sekä silmä-, nenä- ja iho-oireiden, välillä. Sosiaalisen tuen puuttuminen oli myös yhteydessä edellä mainittuihin yleisiin oireisiin. Stressaavassa tilanteessa naiset raportoivat yleisesti raportoituja oireita enemmän kuin miehet. (Lahtinen ym. 2004.)

2.5.6 Sisäilmastokysely osana sisäilman laadun selvittämistä

Usein sisäympäristön ongelmat liittyvät useisiin tekijöihin, vaihdellen fysikaalisista tekijöistä monikemialliseen altistumiseen (Reijula 2008). Sisäilmaongelmien ratkaisu vaatii pitkän ajan, hyvin organisoitua kehitystyötä (Lahtinen ym. 2004) sekä systemaattista työtä, johon vaikuttavat työpaikan ilmapiiri, työjärjestelyt ja ongelmien ratkaisumenetelmät (Reijula ja Sundman-Digert 2004). Aikaisemmin sisäilmaongelmat on ratkaistu keskittymällä yksittäisiin tekijöihin, mutta tulevaisuudessa sisäympäristön ongelmat tulisi osittaa ongelmanratkaisuprosessin eri osiin (työntekijä, työnantaja, omistaja ja kiinteistönhoito) (Reijula 2008). Tässä yhtenä apuvälineenä voidaan käyttää sisäilmastokyselyä (MM40) (Reijula ja Sundman-Digert 2004). Kyselyä käytetään yleisesti työperäisissä terveyteen liittyvissä tutkimuksissa selvitettäessä sisäilmaongelmia työpaikoilla ja se auttaa arvioimaan sisäilmaongelmien laajuutta sekä kiireellisten toimenpiteiden tarpeen ja niiden suunnan (Lahtinen ym. 2004). Kyselyllä tiedon kerääminen on kustannustehokasta ja sen avulla on helppo kerätä tietoa työympäristöstä ja oireilusta suurelta ihmisjoukolta (Salonen ym. 2011).