Tutkimukseen osallistujat kokivat työtehtävänsä usein kiinnostaviksi, pystyvänsä vaikuttamaan työhönsä sekä saavansa tukea ja apua työtovereiltaan. Suurin osa koki työtilan sisäilman laadun olevan huono. Silti suurin osa osallistujista ei ollut vaihtanut työtilaansa kertaakaan. Yli puolet osallistujista oli tehnyt oireilun hallitsemiseksi muutoksia henkilökohtaisessa elämässään, mutta vain muutamalla oireet olivat aiheuttaneet muutoksia sosiaaliseen elämään. Osallistujista noin puolet oli sitä mieltä, ettei ollut saanut tarpeeksi tietoa työtilassa tehdyistä tai tehtävistä toimenpiteistä. Osallistujien mukaan valituksiin ja/tai oireiluun suhtauduttiin vaihtelevasti. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja työskentelyolosuhteisiin sekä hyvälaatuinen sisäilma voivat auttaa oireilevaa henkilöä oireiden hallinnassa. Elämäntapamuutoksista voi olla apua oireiden hallinnassa, mutta oireita aiheuttavien altisteiden välttäminen voi vaikuttaa herkästi myös elämää kapeuttavasti. Selkeä tiedotus on oireilun hallinnassa keskeistä. Korjaustoimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa perusteellisesti ja toimenpiteiden tehoa oireilun hallintaan tulee seurata.
Eniten esiintyviä oireita olivat hengitystie-, silmä- ja iho-oireet, väsymys, päänsärky, keskittymisvaikeudet, äänen heikkeneminen sekä huonovointisuus. Suurimmalla osalla oireilu alkoi heti työtilaan saavuttaessa ja oireiden koettiin helpottavan vapaa-ajalla. Suurin osa osallistujista koki oireilun heikentävän työkykyä, mutta uskoi kuitenkin selviytyvänsä nykyisessä työssään jatkossa normaalisti. Osallistujien työyhteisö oli tietoinen osallistujan oireilusta työpaikalla ja usein oireilu huomioitiin. Työpaikalla esiintyvään oireiluun ovat voineet vaikuttaa myös muun muassa aikaisemmat sairaudet, aikaisempi ja nykyinen altistuminen home- tai kosteusvaurioille, stressi, työtilan jakaminen, työtilan siivoaminen, kemikaalien käyttäminen työssä, työtilan ilmamäärien epätasapaino sekä VOC-yhdisteet.
Pikainen puuttuminen työympäristön aiheuttamaan oireiluun on tärkeää, ettei oireilu pitkity tai hankaloidu.
Eniten oireita aiheuttivat hajusteet, pakokaasut ja pesuaineet. Altistavien tilanteiden välttämisen on nähty toimivan oireilua vähentävänä toimenpiteenä, mutta samalla on huomioitava, että välttäminen voi myös vahvistaa ja ylläpitää oireilua. Tässä tutkimuksessa tehokkaimmin oireita vähentävinä toimenpiteinä olivat remontti, työn tauottaminen, IV-huolto sekä ikkunan ja/tai oven aukaisumahdollisuus. Eniten osallistujat toivoivat tilan vaihtoa, tutkimuksia ja korjaavia toimenpiteitä, ilmanvaihdon huoltoa sekä siivousta hajusteettomilla puhdistusaineilla. Tilankäyttäjien toiveet tulisi huomioida työpaikalla esiintyvän oireilun vähentämisessä sekä suunniteltaessa uusia tai remontoidessa vanhoja työtiloja. Esimerkiksi
työtiloissa tulisi olla avattava ikkuna, jatkuvasti päällä oleva ilmanvaihto, lattiamateriaalina jokin muu kuin kokolattiamatto sekä riittävä siivous- ja kunnossapitotaso.
Työtiloissa TVOC-pitoisuudet sekä yksittäisten VOC-yhdisteiden pitoisuudet olivat alle nykyisin käytössä olevien toimenpiderajojen sekä ehdotettujen viitearvojen. VOC-mittauksissa mikään yhdiste ei noussut esiin hälyttävästi, joten varmuudella ei voida sanoa VOC-yhdisteiden olevan työtiloissa tapahtuvan oireilun syynä. Tilankäyttäjien oireiden aiheuttaja voi olla jokin muu tekijä kuin VOC-yhdisteet, joita tässä tutkimuksessa mitattiin.
Työtiloissa tulo- ja poistoilmamäärät eivät olleet kaikissa kohteissa tasapainossa, mikä on voinut vaikuttaa oireiluun. Ilmanvaihtokertoimien mukaan ilma vaihtui työtiloissa kuitenkin riittävästi. Vaikka sisäilmamittauksissa ei löytynyt mitään epäilyttävää, valittivat osallistujat kuitenkin huonosta sisäilman laadusta sekä saivat oireita.
Tutkimuksen perusteella ei voitu osoittaa selvää syytä sisäilman aiheuttamaan oireiluun.
Lisätutkimuksia monikemikaaliherkkien ja sisäilmasta oireilevien henkilöiden oireilun hallitsemiseksi tarvitaan. Paitsi sisäilman kemiallisten tekijöiden, myös psykososiaalisen työympäristön merkitystä tulee selvittää lisää.
LÄHDELUETTELO
Andersson K., Bakke J. V., Bjørseth O., Bornehag C. G., Clausen G., Hongslo J. K., Kjellman M., Kjærgaard S., Levy F., Mølhave L., Skerfving S. ja Sundell J. 1997. TVOC and Health in Non-industrial Indoor Environments. Indoor Air 7: 78–91.
Bell I. R. ja Baldwin C. M. 2013. Chapter 94 Multiple Chemical Sensitivity. Goldman M. B., Troisi R. ja Rexrode K. Women and Health, Second Edition: 1379–1394. Elsevier.
Berg N. D., Linneberg A., Dirksen A. ja Elberling J. 2008. Prevalence of self-reported symp-toms and consequences related to inhalation of airborne chemicals in a Danish general popu-lation. International Archives of Occupational and Environmental Health 81: 881–887.
Bluyssen P. M., Roda C., Mandin C., Fossati S., Carrer P., de Kluizenaar Y., Mihucz V. G., de Oliveira Fernandes E., Bartzis J. 2016. Self-reported health and comfort in “modern” of-fice buildings: first results from the European OFFICAIR study. Indoor Air 26: 298–317.
Britman H. S., Milton D. K., Wypij D., Burge H. A. ja Spengler J. D. 2008. Evaluating build-ing-related symptoms using the US EPA BASE study results. Indoor Air 18: 335–345.
Dalton P. H. ja Jaén C. 2010. Responses to odors in occupational environments. Current Opinion in Allergy and Clinical Immunology 10:127–132.
Das-Munshi J., Rubin G. J. ja Wessely S. 2006. Update review Multiple chemical sensitivi-ties: A systematic review of provocation studies. Journal of Allergy and Clinical Immunology volume 118, issue 6: 1257–1264.
Eberlein-König B., Przybilla B., Kühnl P., Golling G., Gebefügi I. ja Ring J. 2002. Multiple chemical sensitivity (MCS) and others: Allergological, environmental and psychological in-vestigations in individuals with indoor air related complaints. International Journal of Hy-giene and Environmental Health 205:213–220.
Gibson P. R. ja Lindberg A. 2007. Work accommodation for people with multiple chemical sensitivity. Disability and Society vol 22, no 7: 717–732.
Hannuksela M. ja Haahtela T. 2011. Tuoksuherkkyys on todellista. Duodecin vol 127 no7:
706–711.
Hauge C. R., Rasmussen A., Piet J., Bonde J. P., Jensen C., Sumbundu A. ja Skovbjerg S.
2015. Mindfulness-based cognitive therapy (MBCT) for multiple chemical sensitivity (MCS):
Results from a randomized controlled trial with 1-year follow-up. Journal of Psychosomatic Research 79: 628–634.
Hausteiner C., Bornschein S., Hansen J., Zilker T. ja Förstl H. 2005. Self-reported chemical sensitivity in Germany: A population-based survey. International Journal of Hygiene and En-vironmental Health 208:271–278.
Hellgren U-M., Hyvärinen M., Holopainen R. ja Reijula K. 2011. Perceived indoor air quali-ty, air-related symptoms and ventilation in Finnish hospitals. International Journal of Occupa-tional Medicine and Environmental Health 24:48–56.
Hussein T., Paasonen P. ja Kulmala M. 2012. Activity pattern of a selected group of school occupants and their family members in Helsinki – Finland. Science of the Total Environment 425: 289–292.
ISO 16000-6 2004. Indoor air - Part 6: Determination of volatile organic compounds in indoor and test chamber air by active sampling on Tenax TA sorbent, thermal desorption and gas chromatography using MS/FID: 1–25.
Kostiainen R. 1995. Volatile organic compounds in the indoor air of normal and sick houses.
Atmospheric Environment 29:693–702.
Lahtinen M., Sundman-Digert C. ja Reijula K. 2004. Psychosocial work environment and indoor air problems: a questionnaire as a means of problem diagnosis. Occupational and Envi-ronmental Medicine 61:143–149.
Lipson J. G. 2001. We are the Canaries: Self-Care in Multiple Chemical Sensitivity Sufferers.
Qualitative Health Research 11:103–116.
Martini A., Iavicoli S. ja Corso L. 2013. Review Article. Multiple Chemical Sensitivity and the Workplace: Current Position and Need for an Occupational Health Surveillance Protocol.
Oxidative Medicine and Cellular Longevity 2013:13 sivua.
Merkes M. 2010. Mindfulness-based stress reduction for people with chronic diseases. Aus-tralian Journal of Primary Health 16(3): 200–210.
Missia D. A., Demetriou E., Michael N., Tolis E. I. ja Bartzis J. G. 2010. Indoor exposure from building materials: A field study. Atmospheric Environment 44:4388–4395.
Moen B. E. 2005. Chemical sensitivity and the work place environment: Research needs.
Psychoneuroendocrinology 30:1039–1042.
Palmquist E., Claeson A-S., Neely G., Stenberg B. ja Nordin S. 2014. Overlap in prevalence between various types of environmental intolerance. International Journal of Hygiene and Environmental Health 217:427–434.
Reijula K. ja Sundman-Digert C. 2004. Assessment of indoor air problems at work with a questionnaire. Occupational and Environmental Medicine 61:33–38.
Reijula K. 2008. Healthy air, better work – now and forever. Scandinavian Journal of Work, Environment and Health Supplements 4:83–86.
Roulet C-A., Flourentzou F., Foradini F., Bluyssen P., Cox C. ja Aizlewood C. Multicriteria analysis of health, comfort and energy efficiency in buildings. Building Research &
Information 34: 475–482.
Sainio M. ja Karvala K. 2017. Sisäilma ja ympäristöherkkyys. Suomen Lääkärilehti 13/2017:848-854. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/11/06/299/sll132017-848.pdf. Luettu 7.9.2017.
Salonen H. 2009a. Indoor air contaminants in office buildings. Finnish Institute of Occupa-tional Health. People and Work Research Report 87: 16, 21-22, 25-26, 37-40, 55-56, 102, 104, 110.
Salonen H., Pasanen A-L., Lappalainen S., Riuttala H., Tuomi T., Pasanen P., Bäck B. ja Reijula K. 2009b. Common VOCs and formaldehyde in indoor air of Finnish office buildings.
Indoor Air, 17-29 August 2008, Copenhagen, Denmark. Paper ID: 17.
Salonen H. J., Pasanen A-L, Lappalainen S. K., Riuttala H. M., Tuomi T. M., Pasanen P. O., Bäck B. C. ja Reijula K. E. 2009c. Airborne Concentrations of Volatile Organic Compounds, Formaldehyde and Ammonia in Finnish Office Buildings with Suspected Indoor Air Prob-lems. Journal of Occupational and Environmental Hygiene 6: 200–209.
Salonen H., Pasanen A-L, Lappalainen S., Riuttala H., Tuomi T., Pasanen P., Bäck B., ja Reijula K. 2009d. Volatile Organic Compounds and Formaldehyde as Explaining Factors for Sensory Irritation in Office Environments. Journal of Occupational and Environmental Hygiene 6: 239–247.
Salonen H., Lappalainen s., Lahtinen M., Holopainen R., Palomäki E., Koskela H., Backlund P., Niemelä R., Pasanen A-L. ja Reijula K. 2011. Toimiston sisäilmaston tutkiminen.
Työterveyslaitos. Tammerprint Oy, Tampere.
Sampalli T., Berlasso E., Fox R. ja Petter M. 2009. A controlled study of the effect of a mind-fulness-based stress reduction technique in women with multiple chemical sensitivity, chronic fatigue syndrome and fibromyalgia. Journal of Multidisciplinary Healthcare 2: 53–59.
Sandberg E. (toim.) 2014. Sisäilmasto ja ilmastointijärjestelmät. Ilmastointitekniikka osa 1, s.
81 ja 97. Talotekniikka-Julkaisut Oy, Tammerprint.
Schwenk M 2004. Multiple Chemical Sensitivity (MCS) – Scientific and Public Health As-pects. GMS Current Topics in Otorhinolaryngology – Head and Neck Surgery.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3199799/. Luettu 13.10.2016.
Seppänen O. A., Fisk W. J. ja Mendell M. J. 1999. Association of Ventilation Rates and CO2
Concentrations with Health and Other Responses in Commercial and Institutional Buildings.
Indoor Air 9: 226–252.
Shinohara N., Mizukoshi A. ja Yanagisawa Y. 2004. Identification of responsible volatile chemicals that induce hypersensitive reactions to multiple chemical sensitivity patients.
Journal of Exposure Analysis and Environmental Epidemiology 14:84–91.
Sisäilmastoluokitus 2008. Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset.
RT 07-10946.
Skovbjerg S., Brorson S., Rasmussen A., Johansen J. D ja Elberling J. 2009. Impact of self-reported multiple chemical sensitivity on everyday life: A qualitative study. Scandinavian Journal of Public Health 37:621–626.
Skyberg K., Skulberg K. R., Eduard W., Skåret E., Levy F. ja Kjuus H. 2003. Symptoms prevalence among office employees and associations to building characteristics. Indoor Air 13: 246–252.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 545/2015.
STM 2016. Sosiaali- ja terveysministeriö. Ympäristöherkkyydet.
http://stm.fi/ymparistoherkkyydet. Luettu 30.8.2017.
THL 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ympäristöherkkyyden nimike on lisätty ICD-10-tautiluokitukseen. https://www.thl.fi/fi/-/ymparistoyliherkkyyden-nimike-on-lisatty-icd-10-tautiluokitukseen. Luettu 30.8.2017.
Valvira 2016. Asumisterveysasetuksen soveltamisohje. Osa III, Asumisterveysasetus § 14-19.
Dnro 2731/06.10.01/2016.
https://www.valvira.fi/documents/14444/261239/Asumisterveysasetuksen+soveltamisohje+os a+III.pdf/997eeca1-53f7-4d4e-bb7a-df6ef7ee0e9c. Luettu 26.1.2017.
Winder C. 2002. Review article Mechanisms of multiple chemical sensitivity. Toxicology Letters 128: 85–97.
World Health Organization (WHO) 1987. Indoor air quality: organic pollutants. EURO Re-ports studies No. 111. Copenhagen: World Health Organization (WHO).
Ympäristöministeriö 2012. Ympäristöministeriön asetus rakennusten sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta. D2 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet 2012. Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto.
http://www.finlex.fi/data/normit/37187-D2-2012_Suomi.pdf. Luettu 19.1.2017.
Ympäristöministeriö 2016. Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus.
Ympäristöopas 2016. Ympäristöministeriö. Rakennetun ympäristön osasto. Toim. Miia Pitkäranta. Hansaprint Oy, Turenki 2016.