31.10.2018
Tulvariskien alustava arviointi Tuulomajoen latvavesistöalueella
II suunnittelukausi
Sisällysluettelo
1 Johdanto ...3
1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus ...3
1.2 Tulvariskien alustava arviointi ...4
1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta ...5
1.4 Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi ...5
1.5 Kuuleminen alustavasta arvioinnista ...6
2 Vesistön kuvaus ...7
2.1 Hydrologia ...7
2.1.1 Valuma-alue ...7
2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet ... 11
2.2 Asutus ja maankäyttö ... 12
2.3 Kaavoitus ... 15
2.4 Vesien tila ... 17
2.5 Suojelualueet ja kulttuuriperintö ... 19
2.6 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö ... 21
3 Historiallinen tulvatieto ... 22
3.1 Toteutuneet tulvat ... 22
3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksista nykytilanteessa ... 22
4 Tulvat ja tulvariskit tulevaisuudessa ... 23
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus ... 23
4.2 Muun pitkänvälin kehityksen vaikutus tulvariskeihin ... 24
5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä ... 25
5.1 Vahingollisten seurausten arviointi ... 25
5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot ... 26
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen ... 27
6.1 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ... 27
6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille ... 27
6.3 Tulvariski kulttuuriperinnölle ... 27
6.4 Tulvariski ympäristölle ... 27
6.5 Tulvariski yhteiskunnan taloudellisille toiminnoille ... 28
6.6 Muut tulvariskit ... 28
6.6.1 Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot ... 28
6.6.2 Säännöstelyn ja vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka ... 28
6.6.3 Alueelliset ja paikalliset olosuhteet ... 28
7 Tulvariskien arvioinnin yhteenveto ... 29
8 Lähteet ... 30
9 Liitteet ... 31
1 Johdanto
1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010.
Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seu- rauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hal- linta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet.
Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun, raken- tamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingol- lisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Eu- roopan unionin tulvadirektiivi (2007/60/EY).
Tulvariskien hallinnan suunnitteluun kuuluvat tulvariskien alustava arviointi (ks. luku 1.2), mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpi- teiden selvittäminen. Lisäksi tulvariskien hallinnan suunnitteluun sisältyy viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (SOVA-laki) (tarkemmin luvussa 1.4). Tulvariskien hallinnan suunnittelun prosessi ja SOVA-lain mukaiset vaiheet on esitetty kuvassa 1.
Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla tunnistetaan alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää va- hinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat. Tulva- vaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvaris- kikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauk- sista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Vesistöalueiden ja me- renrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan.
Tulvariskien hallinnan suunnittelussa Tuulomajoen latvavesistöalueella on myös otettava huomioon seuraavat Lapin alueen erityispiirteet:
Saamelaisten kotiseutualueella on otettava huomioon saamelaisten oikeudellinen asema joka on sää- detty perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Saamelaiset ovat Suomessa alkuperäiskansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Suomen perustuslain (PeL) 17.3 §:n mukaan saamelaisilla alkuperäiskan- sana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, PeL 121.4 §:n mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tämä koskee myös elinkeinojen harjoittamista ja siihen liittyvää kulttuuria. Saamelainen kulttuuri jakautuu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä materiaaliseen ja henkiseen kulttuuriin. Mate- riaaliseen kulttuuriin kuuluvat muun ohella poronhoito, kalastus ja metsästys sekä näihin perustuvat elinkeinot ja näihin elinkeinoihin pienimuotoinen ja luontoa kunnioittava matkailuelinkeinotoiminta saa- melaisten kotiseutualueella. Saamelaisten vesien käyttöön liittyvät oikeudet tulee huomioida saamelais- ten kotiseutualueella arvioitaessa eri toimintojen vaikutuksia vesiin ja niiden käyttöön.
Laki saamelaiskäräjistä (974/1995) (9 §) velvoittaa viranomaiset neuvottelemaan saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä ta- valla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualu- eella. Neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi asianomaisen viranomaisen on varattava saamelaiskäräjille tilaisuus tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta. Tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei estä viranomaista jatkamasta asian käsittelyä.
Poronhoitolakia (848/1990) sovelletaan poronhoidon harjoittamiseen poronhoitoalueella. Poronhoito- alue käsittää Lapissa koko maakunnan alueen Kemiä, Keminmaata ja Torniota lukuun ottamatta. Lisäksi lailla on määritetty erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettu alue. Tällä alueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Poronhoitolain 53 §:n mukaan suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa.
1.2 Tulvariskien alustava arviointi
Tulvariskilain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja ve- siolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttu- minen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tul- vista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja met- sätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, lii- kenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta.
1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeyty- minen
4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle
1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta
Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Arvioinnissa selvitettiin alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Suomessa nimettiin yhteensä 21 merkittävää tulvaris- kialuetta, joista viisi aluetta sijaitsee Lapin alueella. Kemijoen vesistöalueelta nimettiin Rovaniemen kau- punki, Kittilän kirkonkylä sekä Kemijärven kaupunki, Ivalojoen vesistöalueelta Ivalon taajama ja Torni- onjoen-Muonionjoen vesistöalueelta nimettiin Tornion kaupunki.
Tuulomajoen vesistöalueella ei ole sattunut suuria vahinkoja aiheuttaneita tulvia eikä merkittäviä muu- toksia maankäytössä ensimmäisen alustavan arvioinnin jälkeen.
1.4 Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristö- vaikutusten arviointi
Tulvariskien hallinnan suunnitteluun liittyy olennaisena osana myös ympäristövaikutusten arviointi, josta säädetään laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) (SOVA-laki). Tulvariskien hallintasuunnitelmasta vastaavan viranomaisen tulee selvittää ja arvioida suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen mahdollisesti merkittävät ympäris- tövaikutukset ja laatia ympäristöselostus.
Ympäristöselostuksen sisältövaatimukset on määritelty valtioneuvoston asetuksessa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (347/2005, 4 §). Lain mukaisesti ympäris- tövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan suunnitelman välittömiä tai välillisiä vaikutuksia
a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen;
b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen;
c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön;
d) luonnonvarojen hyödyntämiseen;
e) a–d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin;
SOVA-lain mukaisesti kuuleminen ympäristövaikutusten arvioinnista toteutetaan kahdessa vaiheessa.
Suunnitelman käynnistyessä suunnitelmaa laativan viranomaisen on kuultava ympäristöselostuksessa annettavien tietojen laajuudesta ja yksityiskohtaisuudesta ja suunnittelun edetessä suunnitelman ja ym- päristöselostuksen luonnoksesta. Viranomaisten kuuleminen ensimmäisessä vaiheessa voidaan toteut- taa joko lausuntomenettelyin tai viranomaisten välisessä neuvottelussa ja toisessa vaiheessa lausunto- menettelyin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on kuultava ainakin elinkeino-, liikenne- ja ympäristö- keskusta ja tarpeen mukaan kunnan terveys- ja ympäristöviranomaisia sekä muita vaikutusalueella toi- mivia viranomaisia. Jos kysymyksessä on alueellisesti laajakantoinen tai muuten merkittävä suunni- telma tai ohjelma, viranomaisen on kuultava myös ympäristöministeriötä sekä sosiaali- ja terveysminis- teriötä.
Lain mukaisesti myös yleisöllä tulee olla mahdollisuus saada tietoja suunnitelman ja ympäristöselostuk- sen lähtökohdista, tavoitteista ja valmistelusta ja esittää asiasta mielipiteensä. Mikäli suunnitelmalla on
mahdollisia rajat ylittäviä todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tulee ympäristöministeriön huolehtia tiedottamisesta ja neuvottelutehtävistä kyseisen valtion kanssa.
Suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä tai suunnitelmasta on käytävä ilmi perusteltu kan- nanotto siitä, miten ympäristöselostus ja siihen liittyvät lausunnot, mielipiteet ja neuvottelut on otettu huomioon. Lisäksi suunnitelmassa on oltava selvitys millä tavoin ympäristönäkökohdat ovat vaikuttaneet suunnitelman sisältöön ja vaihtoehtojen valintaan. Suunnitelmassa on tultava myös ilmi, miten suunni- telmasta aiheutuvia merkittäviä ympäristövaikutuksia seurataan (200/2005,12 §) ja millaisiin toimenpi- teisiin ryhdytään ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.
Tulvariskien alustavan arvioinnin kuulemisen (ks. luku 1.5.) yhteydessä toteutettiin ensimmäisen vai- heen kuuleminen valtakunnallisesti yhteisellä asiakirjalla "Tulvariskien hallintasuunnitelman ja ympäris- töselostuksen valmistelu: osallistuminen, tiedottaminen ja kuuleminen". Toisen vaiheen kuuleminen to- teutetaan hallintasuunnitelman ja ympäristöselostuksen luonnoksesta vuonna 2021.
Ympäristövaikutusten arvioinnista huolehtiminen on tärkeää toimittaessa luonnonsuojelun kannalta eri- tyisillä alueilla (Natura 2000 -alueet, yksityiset suojelualueet, muut suojelualueet). Lisäksi tulvariskien hallinnassa tulee huomioida myös vesien- ja merenhoidon suunnitelmat. Lain tulvariskien hallinnasta (620/2010, 12 §) mukaisesti on huolehdittava siitä, että tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyt toi- menpiteet sovitetaan yhteen vesienhoidontoimenpideohjelman ympäristötavoitteiden kanssa
1.5 Kuuleminen alustavasta arvioinnista
Lapin ELY-keskus on järjestänyt tulvariskilain (620/2010, 17§) mukaisen kuulemisen 9.4. - 9.7.2018 ehdotuksesta Lapin merkittäviksi tulvariskialueiksi. Samassa yhteydessä järjestettiin SOVA-lain (200/2005, 8§) mukainen kuuleminen tulvariskien hallintasuunnitelman ja ympäristöselostuksen valmis- telun osallistumisesta, tiedottamisesta ja kuulemisesta (ks. luku 1.4). Lapin ELY-keskus on pyytänyt lisäksi asiaa koskettavilta viranomaisilta lausunnon ehdotuksesta merkittäviksi tulvariskialueiksi. Kuule- misen aikana käytiin neuvottelut niiden kuntien kanssa, joiden alueelle ehdotetaan nimettäväksi merkit- täviä tulvariskialueita (Kemi, Tornio, Rovaniemi, Kittilä, Kemijärvi ja Inari).
Lausuntoja saatiin Lapin alueelta kaikkiaan 17 kpl ja muita mielipiteitä 1 kappale. Lausunnoista 2 kpl saapui lausuntopalvelu.fi -palvelun kautta. Lausunnoissa ei ole ollut huomautettavaa Lapin ELY-kes- kuksen ehdotukseen Lapin merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta muutamissa lausunnoissa ja kuulemi- sen aikana pidetyissä neuvotteluissa kuntien kanssa on esitetty joitakin korjaustarpeita tausta-asiakirjo- jen tietoihin. Kooste ja vastine lausuntoihin on saatavilla osoitteesta: www.ymparisto.fi/vaikutavesiin >
tulvariskien hallinta > Lappi.
Tenojoen tulvariskien alustavan arvioinnin raporttiin on tehty seuraavat täydennykset kuulemisen jäl- keen:
Päivitetty tulvariskien hallinnan prosessikaavio sisältämään SOVA-lain (200/2005) mukaiset vaiheet ja lisätty tietoa tulvariskien hallinnan suunnittelussa huomioon otettavasta Lappia kos- kettavasta lainsäädännöstä lukuun 1.1.
Lisätty luku 1.4. Luvussa kerrotaan viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaiku- tusten arvioinnista ja lain soveltamisesta tulvariskien hallinnan suunnittelussa
Lisätty luku 1.5. Luvussa kerrotaan alustavan arvioinnin kuulemisesta ja mitä muutoksia raport- tiin on tehty kuulemisen jälkeen
Tarkennettu tekstiin poronhoitoalueen koskevan valtion maita
2 Vesistön kuvaus
Tuulomajoen vesistöalue sijaitsee karussa tunturierämaassa, jossa asutusta ja muuta yhdyskuntara- kennetta on hyvin vähän. Vesistöalue on osa Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta. Tuu- lomajoen vesistöalueesta reilu 80 prosenttia sijaitsee Venäjän puolella (kuva 2). Luttojoki laskee Venä- jän puolella Ylä-Tuuloman tekoaltaaseen (ent. Nuorttijärvi), josta lähtee vesistöalueen laskujoki Tuulo- majoki, joka puolestaan laskee Kuolavuonon kautta Jäämereen. Suomen puolella vesistöalue on vähä- järvistä.
Kuva 2. Tuulomajoen vesistöalue.
2.1 Hydrologia
2.1.1 Valuma-alue
Tuulomajoen latvavesistöalueella on paljon korkeudenvaihtelua ja tuntureita (kuva 3). Alavampi osuus sijoittuu Nuorttijoen valuma-alueelle. Tuulomajoen vesistöalueella keskikorkeus Suomen puolella on korkeusaineiston mukaan noin 290 m mpy. Venäjän puolella vesistöalue on vuoristoisempaa ja muuta- mia tunturihuippuja kohoaa jopa yli kilometrin korkeuteen meren pinnasta.
Kuva 3. Korkeussuhteet Tuulomajoen vesistöalueella.
Koko vesistöalue Venäjän puoleisine osineen voidaan jakaa neljään osavaluma-alueeseen (Lutto, Nuortti, Petcha ja Ala-Tuuloma) (United Nations 2007). Suomen puoleinen Tuulomajoen latvavesistö- alue jakautuu yhdeksään 2. jakovaiheen valuma-alueeseen (kuva 4 ja taulukko 1), mutta vesistöalue- hierarkia ei ole kaikilta osin voimassa. Vesistöalueen pinta-ala on kokonaisuudessaan 21140 km2, josta Suomen puolella on 3285 km2 (United Nations 2007).
Taulukko 1. Tuulomajoen vesistöalueen valuma-alueiden pinta-alat (F) ja järvisyydet (L). (Ekholm 1993)
Numero Nimi Alaraja F
[km2]
L [%]
FAla
[km2]
LAla
[%]
72 Tuulomajoen latvavesistöalue Suomujoki, Jaurujoki 4874,64* - 4874,64* -
72.01 Luttojoen Rajajoosepin a Kivijoki (ml) 547,97 2,16 1950,51 2,20
72.02 Luttojoen yläosan va Kolmosjoki (pl) 539,68 1,96 539,68 1,96
72.03 Hirvasjoen yläosan va Papuhaara (ml) 339,28* - 339,28* -
72.04 Nuorttijoen latvan va Jaurujoki (Venäj. p.) 1771,34 0,05 1771,34 0,05
72.05 Kokko-ojan – Vitsaojan va Jaurujoki 168,62* - 168,62* -
72.06 Jaurujoen yläosan va Anterinjoki (Venäj. p.) 277,95 0,00 277,95 0,00 72.07 Anterinjoen yläosan va Jaurujoki (Venäj. p.) 366,94 0,26 366,94 0,26
72.08 Suomujoen va Luttojoki 610,97 0,76 610,97 0,76
72.09 Kivijoen va Suomujoki 251,89 6,46 251,89 6,46
Kuva 4. Tuulomajoen vesistöalueen valuma-aluejako ja hydrologinen havaintoverkko.
Tuulomajoen vesistöalueen Suomen puoli on vähäjärvinen. Yli 50 ha suuria järviä on yhteensä 11 kap- paletta. Vesistöalueen suurimmat järvet Suomen puolella ovat Vuoksijärvi ja Kurujärvi (taulukko 2). Ve- näjän puolella suurin järvi on noin 745 km2:n suuruinen säännöstelty Nuorttijärvi, joka tunnetaan nykyisin Ylä-Tuuloman tekojärvenä (Verhnetulomskoe Vodohranlisce).
Taulukko 2. Tuulomajoen vesistöalueen suurimmat järvet.
Nimi Pinta-ala Kunta
Vuoksijärvi 165 Inari
Kurujärvi 118 Inari
Kolmosjärvi 93 Inari
Iso Arttajärvi 80 Inari
Kattajärvi l. Kätteejärvi 79 Inari
Osa Ylä-Tuuloman tekoaltaaseen virtaavista jokiuomista saa alkunsa Suomen puolelta. Vesistöalueen Suomenpuoleisella osalla käytännössä onkin vain jokien latvaosia (kuva 5). Suurimpana latvana virtaa Luttojoki vesistöalueen pohjoisosassa. Lähes yhtä suurena latvana virtaa Nuorttijoki vesistöalueen ete- läosassa. Vesistöalueen pääjoki, Tuulomajoki, alkaa Ylä-Tuuloman tekoaltaasta. Suurimpiin sivujokiin laskee yhteensä 7 sivujokea ja niihin edelleen virtaa 2 sivujoen sivujokea, joiden valuma-alueen pinta- ala on suurempi kuin 100 km2 (taulukko 3).
Kuva 5. Tuulomajoen vesistöalueen suurimmat joet ja järvet.
Taulukko 3. Tuulomajoen vesistöalueen suurimmat joet.
Nimi Pituus
[km]
Valuma-alueen pinta-ala 2 [km2]
Pudotuskorkeus 3 [m]
Tuulomajoki 65 211404 815
Luttojoki 62,4 1951 187
↑ Kulasjoki 27,2 158 115
↑ Suomujoki 43,8 611 205
↑ Muorravaarakanjoki 27,6 216 180
↑ Kiertämäjoki 18,71 128 63
↑ Kivijoki 13,1 252 154
Nuorttijoki (sis. Yli-Nuortin) 65,3 1771 110
↑ Jaurujoki 30,2 278 85
↑ Anterijoki 20,8 367 180
↑ Tulppiojoki 25,7 169 48
↑ Sotajoki 15,4 135 20
Hirvasjoki 7,4 339* 140
1 Mitattu likimääräisesti peruskartta 1:10 000 pohjalta (Suomen puoleinen osa) 2 Vesistöaluekirja Ekholm 1993, yläpuolisen valuma-alueen pinta alarajalla 3 Laskettu peruskartan korkeuskäyrien avulla
4 United Nations 2007
5 Ennen patoamista 48,3 m (ylemmän padon pudotuskorkeus 62 m ja alemman 19 m)
* vesistöaluehierarkia ei ole voimassa
Tuulomajoen latvavesistöalueella on yksi vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Saariselän alueella ja 30 muuta pohjavesialuetta. Vesistöalueen pohjavesiä arvioidaan muodostuvan reilu 16 000 m3/d (tau- lukko 4).
Taulukko 4. Tuulomajoen vesistöalueella sijaitsevien pohjavesialueiden määrä, pinta-ala ja arvio antoisuudesta.
Pohjavesiluokka Määrä Pinta-ala
[km2]
Arvio antoisuudesta [m3/d]
Muu pohjavesialue 30 45,39 16 423
Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue 1 0,57 0
Yhteensä 31 45,96 46 423
2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet
Vesistöalueella on yksi käytössä oleva vedenkorkeuden ja virtaaman mittausasema Luttojoessa (kuva 4) ja yksi käytöstä poistettu virtaama- ja vedenkorkeusasema (Yli-Nuortti) Suomen puolella. Taulukon 5 ja 6 keski- ja ääriarvot on laskettu käyttöönoton alusta vuoden 2017 loppuun tai aseman käyttöönotto- ajalle, mikäli kyseessä on käytöstä poistettu asema. Venäjän puolella vesistöalueella on ainakin kolme vedenkorkeuden havaintoasemaa (yksi Luttojoessa, yksi Ylä-Tuuloman tekoaltaassa ja yksi Ylä-Tuulo- man voimalaitoksen alapuolella) (gis.waterinfo.ru).
Vedenkorkeuden ja virtaaman vaihtelu tulvakautta lukuun ottamatta on pientä (kuva 6 ja kuva 7). Vir- taama Luttojoessa on keskimäärin 20 m3/s vaihteluvälin ollessa 1,76 m3/s ja 348 m3/s. Tuulomajoen alaosassa virtaama on keskimäärin 221 m3/s (Kommersant). Korkein syksyn vedenkorkeus on vuodelta 1992, joka oli poikkeuksellisen sateinen koko maassa ja Lapissa satoi ennätyksellisen paljon.
Taulukko 5. Vedenkorkeusasemat Tuulomajoen vesistöalueella.
Tunnus Vedenkorkeusasema Korkeus-taso Käytössä oloaika MW HW NW MHW MNW
7200500 Lutto* N2000 1.8.1992 alkaen 113,03 116,08 112,59 114,57 112,72
7200100 Yli-Nuortti asteikkolu-
kema 1.1.1987 – 31.5.1992 68,1 178 44 130 48
MW = keskivedenkorkeus, HW = ylävedenkorkeus, NW = alivedenkorkeus, MHW = keskiylävedenkorkeus, MNW = keskialive- denkorkeus *havaintoarvot osin puutteellisia
Taulukko 6. Virtaama-asemat Tuulomajoen vesistöalueella.
Tunnus Virtaama-asema Käytössä oloaika MQ HQ NQ MHQ MNQ
7200500 Lutto 1.1.1993 alkaen 21 348 1,76 163 4,4
7200100 Yli-Nuortti 1.1.1988 – 31.12.1991 1,74 7,7 0,50 7,3 0,59
MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, NQ = alivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = keskialivirtaama
Kuva 6. Keskivedenkorkeus ja vedenkorkeus vuonna 2017 Luttojoen havaintoasemalla. Harmaalla havaintojen vaihteluväli.
Kuva 7. Keskivirtaama ja virtaama vuonna 2017 Luttojoen havaintoasemalla. Harmaalla havaintojen vaihteluväli.
2.2 Asutus ja maankäyttö
Tuulomajoen latvavesistö levittäytyy Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Inarin kuntien alueille (kuva 8).
Vesistöalueella asui vakituisesti vuonna 2016 rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan reilu 240 henki- löä, joista pääosa Inarin kuntaan kuuluvan Saariselän alueella. Saariselän aluetta lukuun ottamatta ve- sistöalue on käytännössä lähes asumatonta erämaata. Inarin kunnassa väkiluvun ennustetaan kasva- van tulevaisuudessa (taulukko 7).
Taulukko 7. Tuulomajoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien kokonaisväestö vuosina 2009 ja 2016 ja ennustettu väestönkehi- tys vuosille 2021 ja 2027 (Lähde: Tilastokeskus 2018)
Kunta 20091 2016 2021 2027 Muutos (%) 2009-2016
Muutos (%) 2016-2027
Inari 6799 6825 6810 6841 0,38 0,23
Salla2 4231 3 596 3 253 2 961 -15,01 -17,66
Savukoski2 1181 1074 1019 971 -9,06 -9,59
Sodankylä2 8801 8817 8812 8821 0,18 0,05
1 Ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin tilanne
2 Kuntien väestö ei sijoitu vesistöalueelle
Venäjän puolella vesistöalue sijoittuu Murmanskin hallintoalueelle. Hallintoalueen viidestä kunnallispii- ristä Kuolan ja Petsamon piirit osuvat alueelle sekä kaupunkipiirikunnista Murmansk. Kuolan piiri jakau- tuu kuuteen kaupunkikuntaan ja viiteen maalaiskuntaan. Petsamon piirissä vastaava jako on kolme kau- punkikuntaa ja yksi maalaiskunta. Alueen suurin asutuskeskus on Murmanskin kaupunki.
Vesistöalueen päätieverkosto on esitetty kuvassa 8. Pohjoispuolella vesistöaluetta kulkee päätie Iva- losta Raja-Joosepin raja-asemalle. Eteläpuolella kulkee päätie Savukoskelta Tulppioon ja siitä edelleen Sokliin ja Ainijärvelle sekä takaisin Savukosken kunnan puolelle Kemihaaraan. Vesistöalueen keskiosa on tietöntä. Vesistöalueella ei ole rautateitä.
Kuva 8. Yhdyskuntarakenne, kunnat ja päätieverkosto Tuulomajoen vesistöalueella.
Vesistöalueen pohjoisosa kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen ja vesistöalue kuuluu Suomen puo- lelta kokonaisuudessaan poronhoitoalueeseen. Poronhoitoalueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Suunnitellessaan valtion maita kos- kevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neu- voteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa (poronhoitolaki 53 §). Vesistöalueella toimivat Ivalon (7), Lapin (21), Kemin-Sompion (22) ja Pohjois-Sallan (23) paliskunnat, jotka vastaavat poronhoi- dosta alueillaan (kuva 9).
Kuva 9. Suomen paliskunnat, poronhoitoalue ja saamelaisten kotiseutualueen raja. Lähde: www.paliskunnat.fi
Vesistöalueen Suomen puoli on lähes kokonaan metsää, avointa kangasta ja kalliomaata (taulukko 8).
Rakennettuja alueita on hyvin vähän ja ne keskittyvät vesistöalueen luoteisnurkassa Saariselän alueelle (kuva 10). Maatalousalueita ei ole juuri lainkaan.
Taulukko 8. Maankäyttö Tuulomajoen vesistöalueella (Corine 2000)
Maankäyttöluokka Pinta-ala [ha] %
Rakennetut alueet 350 0,11
Maatalousalueet 1 0
Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 301 663 92,98
Kosteikot ja avoimet suot 18 615 5,7
Vesialueet 3 802 1,17
Kaikki yhteensä 324 430 100
Kuva 10. Maankäyttö CLC2000-aineiston mukaan Tuulomajoen vesistöalueella.
2.3 Kaavoitus
Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua, ja kaavoilla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaavoitettavalle alueelle. Kaavoituksella alueiden tulvariskejä voidaan vä- hentää ohjaamalla merkittävät toiminnot tulvavaara-alueiden ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelu on tehokkain keino vähentää alueiden tulvariskejä. Maankäytön suunnittelu perustuu maankäyttö- ja ra- kennuslakiin (MRL). Maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alueidenkäyttöta- voitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaava ohjaa periaatteet ja suuntaviivat alueiden käytölle ja yleiskaavoissa ja asemakaavoissa määrätään tarkemmat määräykset tulvauhan alaisen alueen rakentamisesta.
Valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24 §). Uusien VAT:ien mukaisesti tulva- asiat tulee huomioida seuraavasti:
"Varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakentaminen si- joitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin."
Maakuntakaavassa suunnitellaan rakentamisen ja ympäristön kehittämisen suunnat maakunnassa tu- leville vuosikymmenille. Maakuntakaava on ohjeena kuntien kaavoitukselle ja muulle viranomaistoimin- nalle, jolla vaikutetaan alueidenkäyttöön. Maakuntakaavan laatii ja siitä päättää maakunnan liitto. Maa- kuntakaavaa laadittaessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettava huomioon ja kaavaa laa- dittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Tuulomajoen vesis- töalueen maakuntakaavoissa on otettu tulvat huomioon kaavamääräyksin (taulukko 9).
Taulukko 9. Tuulomajoen vesistöalueen kunnissa voimassa olevat maakuntakaavat.
Maakuntakaava Kunta Lainvoimainen Miten tulvariskit huomioitu
Pohjois-Lapin maakuntakaava Sodankylä Inari
28.1.2008 Päivittäminen
tullut vireille 2017
Kaavamääräys: Tulva-, sortuma- ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asemakaavoissa joko alueina tai rakentamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tul- van, sortuman tai vyörymän vaaraa."
Rovaniemen ja Itä-Lapin maa- kuntakaava
Savukoski
Salla vireillä
Kaavamääräys: Tulva-, sortuma- ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asemakaavoissa joko alueina tai rakentamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tul- van, sortuman tai vyörymän vaaraa. Tästä voidaan poiketa vain, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perus- tuen osoitetaan, että tulvariskit pystytään hallitsemaan ja että rakentaminen on kestävän kehityk-sen mu- kaista. Maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomi- oon tulvariskialueet ja tulvien hallinta-suunnitelmat.
Soklin vaihemaakuntakaava
Savu- koski, Salla, Pelkosen-
niemi
2010 Ei tarvetta tulviin liittyvälle kaavamääräykselle.
Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toi- mintojen, kuten asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen sekä virkistysalueiden sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laatimista.
Tulvalle alttiit alueet voidaan osoittaa yleiskaavoihin, jolloin tulvat tulevat huomioiduksi sekä yleiskaa- voituksessa että niiden pohjalta tehdyissä asemakaavoissa. Sitä kautta uutta rakentamista voidaan oh- jata pois tulvauhan alaisilta alueilta. Yleiskaavoissa on myös usein esitetty kaavamääräys alimmasta rakentamiskorkeuksista (taulukko 10).
Taulukko 10. Tuulomajoen vesistöalueen kunnissa voimassa olevat yleiskaavat.
Kunta Yleiskaava Voimassa Miten tulvariskit huomioitu
Inari
Ivalon alueen osayleiskaava, osa- alueet 4-10
16.9.2010
Rakennuspaikka ei saa olla tulvauhanalainen (MRL 116§). Alaville alueille rakennettaessa tulee huomioida tulva- ja kosteusvahinkojen vaara. Kosteudelle alttiit rakennusosat on sijoitettava vähintään 0,5 m ylemmäksi kuin kerran 100 vuodessa laskettu korkein tulvakorkeus (HW 1/100), elleivät kaavan hyväksymisen jälkeen valmistuvat selvi- tykset muuta osoita, taikka rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle.
Mikäli em. rakentamiskorkeus on joskus ylitetty (jääpatotulva), on tämä korkeampi korkeus otettava määrääväksi korkeudeksi alimpia rakentamiskorkeuksia määritettäessä. Niillä alueilla, joilla HW 1/100 laskentaa ei ole tehty, alimmat rakentamiskorkeudet määritetään ta- pauskohtaisesti suurimpien havaittujen tulvakorkeuksien perusteella.
Saariselän osayleis- kaava, Alue 1. Kau- nispää-Laanila oyk
10.11.2011 Ei tarvetta tulviin liittyville määräyksille
Savukoski Soklin osayleis-
kaava 15.9.2016 Kaavamääräys: Rakennuksia ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, vyörymän tai sortuman vaaraa.
kaavamääräys, jonka mukaisesti alimmat kastuvat rakenteet tulee sijoittaa suositusten mukaisesti vä- hintään kerran 100 vuodessa toistuvan tulvakorkeuden yläpuolelle. Asemakaavassa voi olla myös yksi- tyiskohtaisia määräyksiä ranta-alueelle rakentamisessa (rakennuspaikan korkeusasema, materiaalit, pengerrys yms.) tai tulvasuojauksen rakentamisesta. Asemakaavan määräys alimmasta rakentamiskor- keudesta voi olla muodoltaan samanlainen kuin em. yleiskaavoissa esitetyt määräykset.
Voimassa olevia asemakaavoja on Saariselän matkailukeskuksen alueella. Yksi rantakaava sijoittuu Tuulomajoen latvavesistöalueen luoteiskulmaan Saariselän alueelle.
2.4 Vesien tila
Tulvariskien hallintaa ja vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toi- menpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon, että suunniteltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia.
Parhaassa tapauksessa tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat tukea vesienhoidon hyvän ekologisen tilan tavoitetta ja parantaa vedenlaatua. Vesienhoidon tavoitteita voivat uhata lähinnä perkaukset, pen- kereet ja virtaamien ja vedenkorkeuksien säännöstely. Niitä suunniteltaessa ja toteutettaessa vaikutuk- set ekologiseen tilaan ja veden laatuun täytyy ottaa erityisesti huomioon.
Vesienhoidon ympäristötavoitteet perustuvat vesienhoitolain (1299/2004) 21–25 §:iin. Vesienhoitosuun- nitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että
pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä
keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vä- hintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila
pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan, siten että aiemmissa kohdissa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015
pohjavesimuodostumia pilaavien aineiden pitoisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista eh- käistään.
Kuva 11. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen vesien tila vuonna 2013. (Räinä ym. 2017)
Tuulomajoen vesistöalue on osa Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta. Vesienhoitoalueen järvistä kaikki on luokiteltu hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan (kuva 11). Hyvää huonompaa tilaan ei ole luokiteltu yhtään järveä. Jokivesistöistä ainoastaan Akujoki Paatsjoen vesistöalueella on luokiteltu vedenlaadun perusteella huonoon tilaan. Pohjavesistä kaikki ovat hyvässä tilassa. (Räinä ym.
2015.)
Taulukko 11. Tilatavoitteet vesienhoitoalueen jokivesissä ja järvissä osa-alueittain (ei voimakkaasti muutetut vedet) vuoteen 2021 mennessä. (Räinä ym. 2015)
Osa-alue
Jokivedet [km / %] Järvet [km2 / %]
Erinomaisena säilyminen
Hyvänä säilyminen
Hyvän saavuttaminen
Erinomaisena säilyminen
Hyvänä säilyminen
Luttojoki-Nuorttijoki 481 / 96 18 / 4 0 8,5 / 92 0,7 / 8
Näätämöjoki 234 / 100 0 0 137,1 / 78 38,5 / 22
2.5 Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Suojelualueet
Vesistöalueilla on yhteensä kaksi Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa aluetta, joista kumpikin kuuluu ve- sienhoidon järjestämisen suojelualuerekisteriin (Taulukko 12). Suojelualuerekisteriin valituilla suojelu- alueilla veden tilan ylläpidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai lajien suojelun kannalta.
Voimalaitosrakentaminen on kielletty Tuulomajoen Suomen puoleisissa sivuvesistöissä koskiensuoje- lulain nojalla (35/1987).
Taulukko 12. VPD-Natura2000 –alueet vesistöalueilla.
ID Nimi Tyyppi Suojelun peruste
FI1300205 Tsarmitunturin erämaa SCI Pienvedet, erityisesti lähteiköt
FI1301701 UK-puisto – Sompio- Kemihaara SCI ja SPA Luontotyypit, Linnusto, Uhanalainen laji, Kalasto SCI = Site of Community Interest (alueella jokin luontodirektiivin (92/43/ETY) laji)
SPA = Special Protected areas (alueella jokin lintudirektiivin (79/409/ETY) laji)
Kulttuurimaisema1
Ympäristöministeriön johdolla on inventoitu maaseudun edustavimpia kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita on Suomessa156. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä 1995. Arvokkaat mai- sema-alueet otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa. Tuulomajoen vesistöalueella ei ole valta- kunnallisesti arvokkaita maisema-alueita.
Maailmanperintökohteet
Suomessa on tällä hetkellä seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista kuusi kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde. Jokainen Suomen kohteista edustaa yleismaailmallisesti erityisen arvokasta kult- tuuri- tai luonnonperintöä. Tuulomajoen vesistöalueella ei sijaitse maailmanperintökohteita.
Rakennettu kulttuuriympäristö2
Rakennettua kulttuuriympäristöä ovat kaupunkien, kuntakeskusten ja maaseudun eri ikäiset rakennuk- set ja rakennetut alueet, niitä yhdistävät liikenneväylät ja energiaverkot. Rakennettu ympäristö on kehit- tynyt vaiheittain esihistorialliselta ajalta ja keskiajalta lähtien ja jatkunut Ruotsin kuningaskunnan, Venä- jän keisarikunnan sekä itsenäisen tasavallan aikana. Valtaosa Suomen rakennetusta ympäristöstä on hyvinvointivaltion rakentamisen ajalta. Museovirasto on inventoinut vuonna 2009 valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009). Inventoinnin kohteet tulee huomioida aluei- denkäytön suunnittelussa. Tietoa inventoinnin kohteista on luettavissa internetissä sivulla www.rky.fi.
Tuulomajoen vesistöalueella rakennettuja kulttuuriympäristökohteita ovat kolttasaamelaisten asutuspai- kat (Kolmosjärvi, Oskarinjärvi, Oskarinkoski ja Suomujoen kolttakenttä) ja Raja-Joosepin asuinkenttä.
RKY2009-kohteisiin kuuluu edellä mainittujen lisäksi myös Lapin uitto ja savottatukikohta Tulppio.
Kirkollisten rakennusten suojelusta3 on säännöksiä sekä evankelis-luterilaista kirkkoa koskevassa kirkkolaissa (1054/1993) että laissa ortodoksisesta kirkosta (985/2006). Kirkkolain mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut evankelis-luterilaiset kirkolliset rakennukset kiinteine sisustuksineen ja taidete- oksineen ovat suojeltuja. Kirkkojen lisäksi kirkollisiin rakennuksiin kuuluvat mm. kellotapulit ja hautakap-
pelit. Myös ortodoksisesta kirkosta annetun lain mukaan ennen vuotta 1917 rakennettu kirkko on kiin- teine sisustuksineen, taideteoksineen ja piha-alueineen suojeltu. Tuulomajoen vesistöalueella ei ole kirkkolain nojalla suojeltuja kirkkoja.
Merkittävä osa valtion omistamista rakennuksista, rakennusryhmistä ja rakennetuista alueista on suo- jeltu asetuksella (480/1985). Asetuksen nojalla tehdyt suojelupäätökset pysyivät voimassa omistuksesta riippumatta, vaikka asetus kumottiin kun laki rakennusperinnön suojelemisesta säädettiin (498/2010).
Rakennusperinnön suojelemisesta4 annetun lain (498/2010) nojalla voidaan suojella rakennusten li- säksi rakennelmia, rakennusryhmiä tai rakennettuja alueita. Niillä tulee olla merkitystä rakennushisto- rian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen tai rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien kannalta. Suojelu voi koskea myös rakennuksen osaa, rakennuksen kiinteää si- sustusta taikka muuta rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta. Tuulomajoen vesistöalueella on viisi kohdetta, jotka on suojeltu valtion asetuksella (480/1985). Näihin kohteisiin kuuluvat: Oskarin- järven (2 rakennelmaa), Oskarinkosken (8 rakennelmaa) ja Suomujoen kolttakentät (8 rakennelmaa), Rumakurun autiotuvat (2 rakennelmaa) ja Raja-Joosepin asuinkenttä (10 rakennelmaa).
Arkeologinen kulttuuriperintö5
Kiinteät muinaisjäännökset ovat keskeinen osa arkeologista kulttuuriperintöä ja ne on rauhoitettu mui- naismuistolailla muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta. Arkeologiseen kulttuuriperintöön kuu- luu myös sellaisia rakenteita ja paikkoja, joita Museoviraston linjauksen mukaisesti ei lueta muinais- muistolain tarkoittamiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, mutta joiden säilyttämistä pidetään perusteltuna niiden historiallisen merkityksen ja kulttuuriperintöarvojen vuoksi. Tällaisia kulttuuriperintökohteita voi- daan esittää säilytettäväksi esimerkiksi kaavoituksen keinoin.
Museovirasto ylläpitää muinaisjäännösrekisteriä, johon on koottu muinaismuistolain (295/1963) nojalla rauhoitetut kiinteät muinaisjäännökset. Vesistöalueen Suomen puoleiselta osalta on löydetty 124 kiin- teää muinaisjäännöstä, joista suurin osa sijaitsee Lutto- ja Nuorttijokien varsilla. Osalle pistemäisistä kohteista on digitoitu aluemainen rajaus, joka kuvaa muinaisjäännöksen laajuutta tämänhetkisen tutki- mustiedon perusteella. Aluemaisia rajauksia vesistöalueella on 79 kappaletta.
Kuva 12. Kulttuuriympäristökohteet ja vesienhoidon järjestämisen suojelualuerekisterin Natura2000 alueet Tuulomajoen vesis- töalueella.
2.6 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö
Vesistöalueen Suomen puoleisella osalla ei ole tehty tulvasuojelutoimenpiteitä. Vesistöalueelta ei ole aiempia tutkimuksia tulvanpidättämisalueista tai –tasanteista.
Venäjän puolella vesistössä on kaksi venäläisen TGK-1 yhtiön vesivoimalaitosta (HPP-12 ja HPP-13), joilla säännöstellään Ylä-Tuuloman (Верхнетуломское водохранилище) ja Ala-Tuuloman tekoaltaita.
Ylä-Tuuloman tekoallas on rakennettu vuosina 1964–65 ja sen pinta-ala on 745 km2 ja keskisyvyys 11,5 m. Säännöstelyväli on kuusi metriä (http://dic.academic.ru). Ala-Tuuloman voimalaitos on käytännössä padonnut yläpuolisen jokiuoman noin 60 kilometriä pitkäksi altaaksi.
Voimalaitoksista ensimmäinen HPP-13 (Nizhnetulomskaya Нижнетуломский гидроузел) on raken- nettu vuosina 1934–1936 Tuulomajoen alajuoksulle ja jälkimmäinen HPP-12 (Verkhnetulomskaya Верхнетуломский гидроузел) vuosina 1962–1965. Ylemmän voimalan putouskorkeus on 62 metriä ja vuosituotto 800 GWh/a ja alemman vastaavasti 19 metriä ja 250 GWh/a. Molemmissa laitoksissa on kalaportaat, mutta ylemmän laitoksen kalaportaat eivät ole toiminnassa. (Karppinen ym. 2002.)
3 Historiallinen tulvatieto
3.1 Toteutuneet tulvat
Alueilta ei ole tiedossa vahinkoja aiheuttaneita tulvia. Alla olevassa kuvassa on havainnollistettu vuosit- taiset huippuvirtaamat Luttojoen havaintoasemalla. Havaintoaseman huippuvirtaama 348 m3/s on vuo- delta 2000. Vedenkorkeus havaintoasemalla oli tällöin N2000+116,08 m. Luttojoen havaintoaseman kes- kiylivirtaama on vuosijaksolla 1993-2017 ollut 163 m3/s.
Kuva 13. Huippuvirtaamat vuosittain ja ajanjakson keskiylivirtaama (MHQ) Luttojoella.
3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksista nykytilan- teessa
Alueelta ei ole tiedossa huomattavia vahinkoja aiheuttaneita tulvia. Vedet virtaavat pääosin asumatto- massa tunturierämaassa. Vesistöalueen maankäytössä ei ole tapahtunut huomattavia muutoksia vii- meisten vuosikymmenten aikana, lukuun ottamatta Saariselän matkailukeskuksen aluetta.
4 Tulvat ja tulvariskit tulevaisuudessa
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus
Lumen määrän muuttuminen on yksi merkittävimpiä ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa. Keski- määrin lumen määrä vähenee koko maassa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta (kuva 14). Lumipeittei- sen ajanjakson ennustetaan lyhenevän sekä syksyllä että keväällä. Runsaslumisia talvia kuitenkin esiin- tyy tulevaisuudessakin, etenkin Pohjois-Suomessa.
Kuva 14. Kartta: a) Lumen keskimääräisen maksimivesiarvo referenssijaksolla 1971–2000 (mm) ja sen muuttuminen (%) jak- solla 2040–69 referenssijaksoon verrattuna b) skenaariolla 1 (suuret lumen muutokset) ja c) skenaariolla 15 (pienet lämpötilan nousut ja lumen muutokset). (Kuvan lähde: Veijalainen ym. 2012)
Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu ja siitä johtuvat aikaisemmat keväät lisää- vät haihduntaa erityisesti keväällä. Haihdunnan ennustetaan kasvavan vuosina 2010-39 noin 5- 10 % ja vuosina 2040-96 noin 10-20 %. Sadanta kasvaa Suomessa keskimäärin 3-17 % jaksoon 2040-69 mennessä. Valunta kasvaa sadannan kasvua vähemmän kasvavan haihdunnan myötä. Pohjois-Suomessa valunnan ennuste- taan kasvavan kaikilla skenaarioilla 4-12 %.
Suhteellisesti valunta kasvaa erityisesti talvella (joulu-helmikuu). Kevään valunta kasvaa 6-19
%, kun aiemmin kesäkuulle jatkunut lumen sula- minen tapahtuu kokonaisuudessaan jo kevätkuukausien aikana (kuva 15). Lumen sulamisen siirtyminen kokonaan keväälle aiheuttaa valunnan pienentymisen kesällä.
Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena riippuu voimakkaasti tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista. Lapissa, jossa tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta, tul- vat tulevat pienenemään lumen vähenemisen johdosta. Tällaisia kohteita ovat etenkin Pohjois- ja Itä- Suomen pienehköt jokivesistöt. Kaikkein pohjoisimmilla alueilla Lapissa tulvat eivät jaksolla 2010-39 keskimäärin merkittävästi pienene. Vuosijaksolla 2070-99 kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien
Kuva 15. Päivittäinen keskimääräinen valunta referenssijak- solla 1971-2000 ja jaksolla 2040-69 skenaariolla Ka A1B Poh- jois-Suomessa. (kuvan lähde: Veijalainen ym. 2012)
4.2 Muun pitkänvälin kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Muulla pitkänvälin kehityksellä tarkoitetaan mm. asutuksen ja maankäytön muutoksia vesistöalueella.
Tuulomajoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestön ennustetaan vähenevän tulevaisuudessa. Li- säksi kuntien kasvukeskukset sijaitsevat Tuulomajoen vesistöalueen ulkopuolella ja pääosa vesistöalu- eesta on erämaa-aluetta.
Pohjois-Lapin maakuntakaavan mukaan uusi asuminen ohjataan pääasiassa olemassa oleviin kunta- ja matkailukeskuksiin sekä lähellä pääteitä oleville alueille. Uutta rakentamista suunnitellaan lähinnä kuntien päätaajamiin. Pienimpien kylien ja haja-asutuksen väki vähenee eniten ja monien kylien maata- lousmerkitys vähenee tai katoaa kokonaan. Aluerakenteen suurimpia muutoksia nykytilanteeseen ver- rattuna arvioidaan olevan matkailukeskusten voimakas kasvu, rajakauppakylien kasvu, kuntakeskusten vähäinen kasvu, maaseudun väestön väheneminen ja itä-länsisuuntaisten liikenneyhteyksien parane- minen.
Lappi-sopimus on Lapin maakuntaohjelma vuosille 2018–
2021. Se on kehittämisstrategia, joka esittää alueen toimi- joiden yhdessä muodostaman kokonaiskuvan seuraavan neljän vuoden strategisesta kehittämisestä sekä rahoituk- sen suuntaamisesta. Lappi-sopimukseen6 sisältyy Lapin tu- levaisuuskuva vuodelle 2040 (kuva 16).
Tuulomajoen vesistöalueelle kohdistuu Lapin tulevaisuus- kuvassa valtakunnallinen kehittämiskäytävä. Murmanskin käytävä kulkee Meri-Lapista Rovaniemen ja Kemijärven kautta Sallaan, josta edelleen Venäjälle yhdistäen itä-länsi- suunnassa Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosat Luoteis- Venäjään ja Murmanskin rataan. Kehittämiskäytävän ta- voitteena on parantaa yhteyksiä eri toimintojen välillä. Yh- teyksien parantuminen voi luoda parempia mahdollisuuksia asutuksen lisääntymiselle, mikä voi aiheuttaa kaavoituspai- neita ja lisärakentamista. Yhteyksien paranemisen itses- sään ei arvioida lisäävän tulvariskejä.
Keski-Lapin mineraalivyöhykkeillä on merkittävää malmi- potentiaalia. Erittäin suurella todennäköisyydellä näille alu- eille syntyy tulevaisuudessa uusia kaivoksia. Niiden kaikkia vaikutuksia aluerakenteeseen ei voida vielä arvioida. Tuu- lomajoen vesistöalueella on vireillä Soklin kaivoshanke.
Kuva 16. Ote Lapin tulevaisuuskuvasta 2040 (kuvan lähde: Lappi-sopimus 2018-2021)
5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä
5.1 Vahingollisten seurausten arviointi
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan to- dennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeyty- minen
4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arvioissa on tarkasteltu kohteiden sijoittumista laskennalliselle tulva-alueelle. Tarkastelu perustuu saatavilla olevaan tietoon. Tulvariskien tunnistamisessa (luku 6) tulvien aiheuttamia vahingollisia seurauksia on arvioitu seuraavassa kuvassa esitettyjen tekijöiden mukaisesti.
Kuva 17. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa arvioidut tekijät
5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariski muodostuu vahingollisten seurausten lisäksi myös tulvan todennäköisyydestä. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa mahdollisten tulevien tulvien aiheuttaman tulvariskin tarkastelu perustuu ensi- sijaisesti harvinaisen, vuotuiselta todennäköisyydeltään noin 0,1 % eli keskimäärin noin kerran tuhan- nessa vuodessa toistuvan tulvan vahingollisiin seurauksiin. Merkittävyyden arvioinnissa käytetään har- vinaista tulvaa, koska näin on pyritty ottamaan huomioon erilaiset virhelähteet, kuten tulva-alueen mää- rittämiseen ja korkeusaineistoihin liittyvät epätarkkuudet sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvä epävarmuus.
Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa vuonna 2011 käytettiin useilla vesistöalueilla Suo- men ympäristökeskuksen tulvariskien alustavaan arviointiin kehittämää paikkatietoanalyysiä (Turina- paikkatietoanalyysi) työkaluna alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämisessä. Ko. paik- katietoanalyysiä ei ole saatavilla Tuulomajoen vesistöalueelle. Edellä mainitun vuoksi tulvariskialueita on arvioitiin 1. suunnittelukierroksella muilla menetelmillä.
Kun vesistöstä ei ole tiedossa yleiseltä kannalta katsoen merkittäviä vahinkoja aiheuttaneita tulvia ja vesistöalueella ei ole väestökeskittymiä, huomattavia ympäristölupavelvollisia toimijoita tai taloudellista toimintaa suurien vesistöjen varsilla, voidaan tulvariskialueiden tarkastelu tehdä kevyemmin ilman tulva- aluemallinnuksia. Mahdollisia tulvariskejä tarkastellaan tunnuslukujen avulla. Tunnusluvuilla voidaan ar- vioida erilaisten riskikohteiden määrää tai pinta-alaa vesistöalueella tai sen osalla. Lisäksi hyödynnetään digitaalista korkeusmallia alueelta. Tässä tarkastelussa on käytetty ympäristöhallinnon olemassa olevia tietokantoja ja rekistereitä. Tulvariskialueiden tunnistaminen suoritetaan vain Suomen puoleisille vesis- töalueiden osille.
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen
6.1 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle
Vesistöalue on käytännössä lähes asumatonta. Vesistöalueen luoteisnurkka on osittain Saariselän mat- kailukeskuksen alueella, jonka alueelle suurin osa vesistöalueen asutuksesta sijoittuu. Saariselän alu- een korkeustaso, alueen korkeusvaihtelut ja vesistöjen sijainti huomioon ottaen voidaan olettaa, että alueella ei ole tulvavaaraa.
Erityisiä riskikohteita tulvan uhatessa ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevine ihmisten liik- kuminen on rajoitettua. Muita merkittäviä riskikohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Tuulomajoen lat- vavesistöalueella ei ole edellä mainittuja kohteita.
6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille
Välttämättömyyspalveluilla tarkoitetaan yhteiskunnan infrastruktuuria ja sen ylläpitoa. Tässä luvussa tarkastellaan tulvariskejä lämmön- ja sähkönjakelulle, liikenneyhteyksille, vesihuollolle sekä tietoliiken- neyhteyksille. Tässä luvussa on tarkasteltu maastotietokannan muuntajien, muuntoasemien, rakennus- ja huoneistorekisterin voimalaitosrakennusten, yhdyskuntatekniikan ja tietoliikenteen rakennusten, ve- denottamoiden ja jätevedenpuhdistamoiden sijoittumista tulvavaara-alueelle. Lisäksi on tarkasteltu pa- loasemien ja väestönsuojien sijoittumista.
Päätieverkoston sijainti on esitetty kappaleen 2.2 kuvassa 8. Pääteiden yhteydessä kulkee jakelujänni- telinja muuntajineen. Lisäksi yksi jakelujännitelinjan haara kulkee Raja-Joosepista Anterinjoelle vesistö- alueen keskiosaan. Tiestölle ja jakelujännitelinjoille ei arvioida aiheutuvan merkittävää tulvavaaraa. Alu- eella ei ole rautatieverkostoa.
6.3 Tulvariski kulttuuriperinnölle
Tässä arvioinnissa merkittäviä tulvahaavoittuvia kulttuuriperintökohteita ovat sellaiset kohteet, jotka voi- sivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Kulttuuriperintökohteiksi käsitetään myös arvokkaat arkisto- ja ko- koelmatilat sekä kirjastot. Muinaisjäännöksille tulvaveden arvioidaan aiheuttavan vain harvoin vaurioita, mutta jääpadot sen sijaan voivat aiheuttaa haittaa, jos kohteessa on jäljellä rakennelmia.
Kulttuuriperintöön liittyvistä kohteista tässä on tarkasteltu luvussa 2.5 esitettyjä kohteita. Lähes kaikki kohteet, Rumakurun autiotupia lukuun ottamatta, sijaitsevat jonkin vesistön läheisyydessä. Alueelta ei ole tiedossa aiempia huomattavia vahinkoja aiheuttaneita tulvia, jotka olisivat vahingoittaneet kulttuu- riympäristökohteita. Vesistöalueella sijaitseville kohteille ei arvioida aiheutuvan sellaista tulvariskiä, josta aiheutuisi korjaamatonta vahinkoa.
6.4 Tulvariski ympäristölle
Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa äkillistä ym- päristön pilaantumista tulvatilanteessa ja aiheuttaa vahingollisen seurauksen ihmisen terveydelle, esim.
talousveden pilaantumisen seurauksena. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seuraus- ten laaja-alaisuus ja pitkäaikaisuus. Tulvan sattuessa ympäristölle haittaa voivat aiheuttaa mm. poltto- ainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon erityisesti ympäristölupavelvolliset toimijat. Ympäristölle haitalliset aineet voivat kulkeutua tulvaveden mukana ja aiheuttaa haittaa luonnolle ja erityisesti tärkeille elinympäristöille mm. pilaamalla ja rehevöit- tämällä vesistöjä tai aiheuttamalla maisemallisia haittoja. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI).
Tuulomajoen vesistöalueella ei ole yhtään IPPC (Integrated Pollution Prevention and Control)-laitosta
6.5 Tulvariski yhteiskunnan taloudellisille toiminnoille
Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi edellä mainittuihin toimintoihin sisältyy sellainen omaisuus ja elinkeinotoiminta, jonka toimivuus tulisi varmistaa kaikissa olosuhteissa.
Tuulomajoen vesistöalueella ei ole sellaista merkittävää taloudellista toimintaa (kuten elintarvike- tai lääketeollisuutta, satamia tai lentokenttiä), mikä turvaisi yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Muut yri- tykset voivat kärsiä taloudellisia vahinkoja, mikäli tulva vahingoittaa liikekiinteistöjä.
6.6 Muut tulvariskit
6.6.1 Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot
Tuulomajoen vesistöalueelta ei ole tietoa aikaisemmin tapahtuneista tulvista eikä mahdollisista tulvava- hingoista.
6.6.2 Säännöstelyn ja vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka
Patojen aiheuttamien tulvariskien hallinta on huomioitu Suomessa patoturvallisuuslaissa (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksessa patoturvallisuudesta (319/2010). 1 luokan padot on mitoitettu niin, että ne kestävät hyvin harvinaisia tulvia (tulvan esiintymisen todennäköisyys 0,02%-0,01%). Voidaan olettaa, että 2-luokan padot murtuvat, kun tulvan esiintymisen todennäköisyys on yli 0,1%. Edellä mainitun ja patoturvallisuuslain (494/2009) 11 §:n 2-luokan padon vahingonvaaran perusteella padon murtumisesta ei oleteta aiheutuvan merkittävää tulvariskiä.
Vesistöalueella ei ole Suomen puolella tulvauhkaa aiheuttavia vesistörakenteita.
6.6.3 Alueelliset ja paikalliset olosuhteet
Vesistöalueen Suomen puolelta ei ole havaintoja jääpatotulvista.
7 Tulvariskien arvioinnin yhteenveto
Tarkastelussa ei noussut esille mahdollisia tulvariskialueita Tuulomajoen latvavesistöalueelta.
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ehdota Tuulomajoen latvavesistöalueelta mer- kittäviä tulvariskialueita.
Tuulomajoen latvavesistöalueella ei ole tulvariskialueita, jotka täyttävät tulvariskilain (620/2010) 8 §:n vaatimukset merkittävästä tulvariskialueesta.
Vesistöalueelta ei ole tiedossa aikaisempia yleiseltä kannalta katsoen huomattavia vahinkoja aiheutta- neita tulvia.
Vesistöalueella ei ole vakituista asutusta sellaisen vesistöalueen läheisyydessä, missä voisi olla huo- mattavaa tulvavaaraa. Alueella ei ole sellaista ympäristölle haitallista toimintaa, jonka toiminnan häiriin- tyessä syntyisi pitkäkestoista tai laaja-alaista vahinkoa. Alueen kulttuuriympäristökohteiden ei arvioida kärsivän korjaamatonta vahinkoa.
Alueilla, jotka eivät täytä merkittävän tulvariskialueen kriteerejä, mutta joissa on paikallisia yksittäisiä kohteita tulvavaarassa, voi kiinteistön omistajat tehdä omatoimista tulvasuojausta mm. tilapäisillä tulva- suojelutoimenpiteillä. Näillä alueille voi myös tehdä resurssien ja tarpeiden mukaan paikallista tulvan hallinnan suunnittelua sekä tulvasuojelun toimenpiteitä ja niihin voi hakea kunnan kanssa yhteistyössä avustusta Lapin ELY-keskukselta. Avustusta voi hakea vuosittain sekä suunnitteluun että toteutukseen.
8 Lähteet
Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja –sarja A 126. Helsinki. 163 s. ISBN 951-47- 6860-4. Luettavissa: http://hdl.handle.net/10138/166681
Karppinen, P. (toim.), Mäkinen, T.S., Erkinaro, J., Kostin, V.V., Sadkovskij, R.V., Lupadin, A.I. & Kaukoranta, M. 2002. Migratory and route-seeking behaviour of ascending Atlantic salmon in the regulated River Tuloma. Hydrobiologia 483, 1-3 sivut 23- 30. Springer Netherlands. Luettavissa: http://www.springerlink.com/content/r03275212474h376/.Luettu 08,07,2010) Räinä, P. (toim.) 2015. Tenon–Näätämöjoen–Paatsjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016–2021. Ra-
portteja 87/2015. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Rovaniemi. 135 s. ISBN 978-952-314-322-7 (PDF). ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu). Luettavissa: http://www.doria.fi/handle/10024/124006
Räinä, P. (toim.). 2017. Vaikuta vesiin: Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen ve- sienhoitoalueella 2022 - 2027. Raportteja 79/2017. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Rovaniemi. 40 s. ISBN 978-952-314-649-5 (pdf). ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu) Luettavissa: http://www.doria.fi/handle/10024/147824 Tilastokeskus. 2018. Väestöennuste 2015 Ennustetut väestönmuutokset sukupuolen mukaan alueittain.2015-2040
http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/
United Nations. 2007. Assessment of the status of transboundary waters in the Unece region. Preliminary assessment of trans- boundary rivers discharging to the Barents Sea (Arctic Ocean) and their major transboundary tributaries. United nations, Economic and Social Council. Economic commission for Europe. Meeting of the parties to the convention on the protec- tion and use of transboundary watercourses and international lakes. Working Group on Monitoring and Assessment.
ECE/MP.WAT/WG.2/2007/5. Helsinki. Luettavissa: http://www.unece.org/env/docu- ments/2007/wat/wg.2/ECE.MP.WAT.WG.2.2007.5.e.pdf (luettu 30.6.2010)
Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2012. Helsinki. 138 s.
ISBN (pdf) 978-952-11-4018-1. Luettavissa: http://hdl.handle.net/10138/38789
Lainsäädäntö
Eurooppa. 2007. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta. Luettavissa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/Le-
xUriServ.do?uri=OJ:L:2007:288:0027:0034:FI:PDF
Laki tulvariskien hallinnasta. 2010. Laki tulvariskien hallinnasta 24.6.2010/620. Luettavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajan- tasa/2010/20100620
Kirkkolaki 1993. Kirkkolaki 26.11.1993/1054. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054
Koskiensuojelulaki 1987. Koskiensuojelulaki 23.1.1987/35. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870035 Laki saamelaiskäräjistä 1995. Laki saamelaiskäräjistä 17.7.1995/974. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajan-
tasa/1995/19950974
Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 2004.Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 30.12.2004/1299.
Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041299
Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 2005. Laki viranomaisten suunnitelmien ja oh- jelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 8.4.2005/200. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050200 Luonnonsuojelulaki 1996. Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096 Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999. Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajan-
tasa/1999/19990132
Patoturvallisuuslaki 2009. Patoturvallisuuslaki 26.6.2009/494. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090494 Poronhoitolaki 1990. Poronhoitolaki 14.9.1990/848. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090494
Valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta 2010. Valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta 29.4.2010 (319/2010). Luetta- vissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100319
Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta. 2010. Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) Luettavissa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100659
Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä. 2006. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 30.11.2006/1040. Luettavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061040
Valtioneuvoston asetus viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 2005. Valtioneuvoston ase- tus viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 19.5.2005 (347/2005). Luettavissa:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050347
