Tulvariskien alustava arviointi Simojoen vesistöalueella
II suunnittelukausi
Sisällysluettelo
1 Johdanto ... 3
1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus ... 3
1.2 Tulvariskien alustava arviointi ... 4
1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta ... 4
2 Vesistöalueen kuvaus ... 5
2.1 Korkeussuhteet ja maaperä ... 5
2.2 Ilmasto-olosuhteet ... 6
2.3 Hydrologia ... 7
2.4 Asutus- ja maankäyttö ... 11
2.5 Kaavoitus ... 13
2.6 Vesien tila ... 14
2.7 Luonnonsuojelualueet ja kulttuuriperintökohteet ... 15
2.8 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö ... 16
2.8.1 Tulvasuojelu ... 16
2.8.2 Vesistön käyttö ... 18
3 Historiallinen tulvatieto ... 19
3.1 Toteutuneet tulvat ... 19
3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa... 21
4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit ... 22
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus ... 22
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin ... 23
5 Tulvariskien tunnistamisen menetelmä ja arviointitekijät ... 24
5.1 Vahingollisten seurausten arviointi ... 24
5.2 Tulvariskien tunnistamisen lähtötiedot ... 25
6 Vesistöalueen tulvariskien tunnistaminen ... 27
6.1 Tulvariskit terveydelle ja turvallisuudelle ... 27
6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille ... 28
6.3 Tulvariskit kulttuuriperinnölle ... 29
6.4 Tulvariskit ympäristölle ... 29
6.5 Tulvariskit yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle ... 30
6.6 Muut tulvariskit ... 31
6.6.1 Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot ... 31
6.6.2 Alueelliset ja paikalliset olosuhteet ... 31
6.6.3 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvariski ... 31
7 Tulvariskien arvioinnin yhteenveto ... 32
7.1 Kooste tunnistetuista tulvariskeistä... 32
7.2 Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi ... 33
8 Lähteet ... 34
9 Liitteet ... 35
1 Johdanto
1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelas- tustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvaris- kien arvioinnista ja hallinnasta, Eurooppa 2007).
Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden ni- meäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen (Kuva 1). Tulvaris- kien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Suomessa vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavien arviointien laadinta kuuluu elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksien (ELY) tehtäviin.
Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueillaan.
Kuva 1. Tulvariskien hallinnan suunnittelun prosessi
1.2 Tulvariskien alustava arviointi
Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehitty- misestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavä- lillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vai- kutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan tarkastelu pe- rustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta.
Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sel- laisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8§). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan to- dennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seu- raukset:
1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vas- taavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta
Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Arvioinnissa selvitettiin alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Suomessa nimettiin yhteensä 21 merkittävää tulvariskialuetta, niistä Lapin alueelle sijoittui viisi merkittävää tulvariskialuetta (Rovaniemi, Kittilä, Kemijärvi, Ivalo ja Tornio).
Simojoen vesistöalueelta ei nimetty merkittäviä tulvariskialueita, mutta Simon taajama tunnistettiin muuksi tul- variskialueeksi tulvavaarassa olevan asukasmäärän ja aiemmin esiintyneiden tulvien perusteella.
Arvioinnissa nimetyille merkittäville tulvariskialueille on tehty tulvavaara- ja tulvariskikartoitus vuonna 2013 ja on laadittu koko vesistöalueen kattavat tulvariskien hallintasuunnitelmat vuonna 2015. Tulvariskien hallinta- suunnitelmissa on esitetty tulvariskien hallinnan tavoitteet vesistöalueella sekä toimenpiteet tulvariskien vä- hentämiseksi.
Simojoelle on laadittu yleispiirteinen tulvavaarakartta vuonna 2010. Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa käytettiin Simojoen pääuoman osalta tulvavaarakarttaa ja muualla vesistöalueella yleispiirteistä tulvariskien alustavaa arviointia varten tehtyä tulvamallia (turina-tulvamallia). Simojoen vesistöalueelle ei ole laadittu tulvariskien hallintasuunnitelmaa, koska vesistöalueella ei ole merkittäviä tulvariskialueita. Simojoen alueella on suurien tulvien jälkeen tehty tulvapenkereitä talojen suojaksi Simon keskustassa, Simonkylällä ja Tainikoskella. Tulvapenkereiden myötä tulvavahingot asutukselle on vähentynyt merkittävästi. Yksityiskohtai- nen tulvakartoitus Simojoelle laaditaan lähivuosina.
2 Vesistöalueen kuvaus
Simojoen vesistöalue (64) kuuluu Kemijoen vesienhoitoalueeseen. Kemijoen vesienhoitoalueeseen kuuluvat Kemijoen, Simojoen ja Kaakamojoen vesistöalueet sekä Perämeren rannikkoalue. Simojoen pääuoma saa alkunsa Ranuan kunnan alueella sijaitsevan Simojärven itäpuolen karuilta ylänköalueilta. Simojoki virtaa Ra- nuan ja Simon kuntien halki päätyen Perämereen (Kuva 2). Simojoen vesistöalue on laajuudeltaan 3 160 km² ja sen järvisyysprosentti on 5,66 (Ekholm 1993). Vesistöalueen ainoa taajama-alue (YKR) on Simo.
Simojoen vesistöalue on suojeltu koskiensuojelulailla voimalaitosrakentamiselta. Simojoki on osa Natura 2000 -suojeluverkostoa ja se edustaa Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyyppiä. Simojoessa on run- saasti koskia, joissa sijaitsevat myös luonnonvaraisen lohikannan tärkeimmät elinalueet.
Kuva 2. Kemijoen vesienhoitoalue ja Simojoen vesistöalue
2.1 Korkeussuhteet ja maaperä
Simojoen vesistöalueen maa- ja sisävesialueet kuuluvat Fennoskandian kilven luonnonmaantieteelliseen alu- eeseen. Vesistöalue sijaitsee melko tasaisella alueella, jossa korkeuserot ovat pienet. Vesistöalueen ala- ja keskiosassa on laajoja suoalueita. Ylempänä vesistöalueella maasto on mäkisempää ja maisemaa luonnehti- vat metsän peittämät moreeniselänteet. Meren lähellä Simon kunnassa korkeus pysyttelee alle 50 metriä me- renpinnan yläpuolella ja maanpinnan korkeus nousee hitaasti Ranualle päin (Kuva 3). Vesistöalueen korkein alue sijaitsee vesistöalueen itäisessä osassa, Posion kunnan alueella. Korkeimmat alueet ovat noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella.
Alaosa Simojokivarresta on maaperältään jokikerrostumaa. Suurin osa vesistöalueen maaperästä on sora- ja hiekkamoreenia ja turvekerrostumaa. Kumpumoreenia on vesistöalueella Portimojärven, Simojärven sekä
Siika-Kämän välisellä alueella. Pienialaisia alueita prekvartäärisen kallioperän paljastumia on eri puolilla ve- sistöaluetta.
Simojoen vesistöalueen alaosa kuuluu kasvimaantieteellisesti Pohjanmaa-Kainuun alueeseen ja ylemmät osat Peräpohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen (Kalliola 1973). Alue sijaitsee Etelä- ja Pohjois-Suomen väli- sessä vaihettumisvyöhykkeessä, jossa esiintyy eteläisiä ja pohjoisia lajeja sekä kasvillisuustyyppejä.
Ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston mukaan Simojoen vesistöalueella on kaiken kaikkiaan 44 pohjavesi- aluetta. Vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita on yhteensä 15. Niistä neljä sijaitsee Simon kunnassa ja loput Ranuan kunnassa. Vedenhankintaan soveltuvia alueita on yhteensä kuusi ja muita vedenhankinta- käyttöön soveltuvaa pohjavesialuetta on viisi. Loput ovat muita pohjavesialueita. Pohjavesien kokonaismää- räksi on arvioitu yhteensä 11 000 m3/d.
Kuva 3. Maanpinnan korkeussuhteet ja pohjavesialueet Simojoen vesistöalueella. (yhdistetty KM2 ja KM10 korkeusmallit)
2.2 Ilmasto-olosuhteet
Simojoen vesistöalue kuuluu keskiboreaaliseen lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Ilmastolle on tyypillistä sa- teisuus ympäri vuoden, pitkät ja kylmät talvet sekä lyhyt kesä. Alueen keskilämpötila on +1-2 astetta (ºC).
Talven keskilämpötila on -10 asteen vaiheilla ja kesän keskilämpötila on noin +14 vaiheilla. Vuoden lämpimin kuukausi on tyypillisesti heinäkuu ja kylmin tammikuu.
Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on noin 550–600 mm.. Sateisinta on heinäkuussa, jolloin sademäärä on 65–85 millimetriä. Lumipeite vesistöalueella on keskimäärin marraskuusta toukokuun alkuun asti. Keski- määräinen lumipeitteen paksuus on 60–70 cm. Lumipeite on talven aikana paksuimmillaan maaliskuun puoli- välissä.
Kuva 4 on esitetty vuoden keskilämpötilat ajanjaksolla 1963–2017 Ranuan havaintoasemilla (yhdistetty kir-
vuosia peräkkäin. Havaintojakson lämpimin vuosi on ollut vuonna 2015, jolloin keskilämpötila on ollut yli +2,5 astetta. Lähes yhtä lämmintä on ollut myös vuosina 1974, 1989, 2000, 2005, 2011 ja 2014.
Kuva 4. Vuoden keskilämpötilat Ranuan havaintoasemilla vuosina 1963–2017 (yhdistetty Ranuan kirkonkylän ja lentokentän havaintoasemien tiedot)
Simojoen vesistöalueen vuosisadanta ajanjaksolla 1965–2007 on esitetty Kuva 5. Sademäärissä on havaitta- vissa vuosien välistä vaihtelua. Sateisimpia vuosia ovat olleet vuodet 1992, 1998, 2000 ja 2007, jolloin vuosi- sadanta on ollut yli 600 mm.. Suurin vuosisadanta on vuodelta 1998, jolloin se oli yli 800 mm.. Kuivimpia vuosia on havaintoaseman tietojen mukaan mm. vuodet 1969, 1976, 1978 ja 1980, jolloin vuosisadanta on ollut noin 400 mm tasolla.
Kuva 5. Vuosisadanta vuosilta 1965–2007 Simon Simonniemen havaintoasemalta
2.3 Hydrologia
Simojoen vesistöalue (64) jakautuu yhdeksään valuma-alueeseen (Kuva 6, Taulukko 1), joista kukin jakaantuu 4-9 osavaluma-alueeseen.
Simojoen pituus on 193 km ja kokonaispudotuskorkeus on 176 metriä. Sen suurimmat kosket ovat Valajan- kosket, Maaninkakoski, Mötyskoski, Tainikoski, Veitsikoski, Harrikosket, Hamarinkosket ja Isopetäjä. Simojoen pääuoman lisäksi vesistössä on 7 sivujokea, joiden valuma-alue on yli 100 km² (Kuva 7, Taulukko 2). Vesistö- alueen merkittävimmät joet ovat Simojoki, Tainijoki, Ruonajoki, Kuivasjoki, Kämäjoki, Kelukkajoki, Ylijoki ja Martimo-oja. Vesistössä on 38 järveä, joiden pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Simojärvi, Ristijärvi- Välttämönselkä, Penämöjärvi, Impiönjärvi, Toljanjärvi ja Särki-Kämä (taulukko 3).
Taulukko 1. Simojoen vesistöalueen valuma-alueiden pinta-alat [F] ja järvisyys [L].
Nro Nimi Alaraja F km² L % F₁ km² L₁ %
64 Simojoen vesistöalue Perämeri 3 159,75 5,66 3 159,75 5,66
64.01 Simojoen alaosan alue Perämeri 411,88 0,96 3 159,75 5,66 64.02 Simojoen keskiosan alue Kalmakoski 374,54 1,06 2 601,06 6,66 64.03 Portimojärven alue Köngäs (Q-1017) 557,05 3,71 1 981,29 8,46 64.04 Simojoen yläosan alue Toljanjärvi 446,21 4,68 1 076,69 12,49 64.05 Simojärven valuma-alue Välttämönsalmi 630,48 18,02 630,48 18,02 64.06 Kuivasjoen valuma-alue Simojoki 146,81 1,21 146,81 1,21 64.07 Iso Tainijoen valuma-alue Simojoki 245,23 0,69 245,23 0,69 64.08 Ruonajoen valuma-alue Simojoki 200,75 1,18 200,75 1,18
64.09 Kämäjoen valuma-alue Simojoki 146,8 6,86 146,8 6,86
*₁= yläpuolisen valuma-alueen ala ja järvisyys valuma-alueen purkupisteessä
Kuva 6. Simojoen vesistöalueen 2. jakovaiheen valuma-alueet
Kuva 7. Simojoen vesistöalueen suurimmat joet ja järvet sekä käytössä olevat vedenkorkeuden ja virtaaman mittausasemat.
Taulukko 2. Simojoen vesistöalueen suurimmat joet (valuma-alue yli 100 km2).
Nimi Pituus [km] Valuma-alueen
pinta-ala [km2]
Pudotuskorkeus [m]
Simojoki 127 3 160 150
↑ IsoTainijoki 22 245 50
↑ Ruonajoki 23 201 30
↑ Kuivasjoki 20 147 45
↑ Kämäjoki 15 147 33
↑ Kelukkajoki 23 117 55
↑ Ylijoki Simojoki 20 116 36
↑ Martimo-oja 15 108 34
Taulukko 3. Simojoen vesistöalueen järvet, joiden pinta-ala on yli 50 ha.
Nimi Vesiala [ha] Kunta
Simojärvi 8993 Ranua
Ristijärvi-Välttämönselkä 1006 Ranua
Penämöjärvi 443 Ranua
Impiönjärvi 419 Ranua
Toljanjärvi 329 Ranua
Särki-Kämä 283 Rovaniemi
Portimojärvi 280 Ranua
Martimojärvi 255 Simo
Kuopasjärvi 222 Ranua
Sääskijärvi 191 Ranua
Saunajärvi 175 Ranua
Siika-Kämä 172 Ranua
Luolajärvi 164 Simo
Korvajärvi 160 Ranua
Kaitajärvi 142 Ranua
Roosinginjärvi 125 Ranua
Ylimmäinen Sankajärvi 116 Simo
Saarijärvi 115 Ranua
Alajärvi 107 Ranua
Peurajärvi 106 Ranua
Hiisijärvi 96 Ranua
Rytijärvi 89 Ranua
Ristijärvi 88 Ranua
Yli-Soppananjärvi 85 Ranua
Kuivasjärvi 83 Simo
Yli-Portimojärvi 82 Ranua
Majavajärvi 79 Ranua
Saukkojärvi 79 Ranua
Paavonjärvi 69 Ranua
Keski-Voho 66 Posio
Ruonalampi 65 Ranua
Suhankojärvi 61 Ranua
Koskenlampi 59 Ranua
Soppananjärvi 57 Ranua
Juurikkajärvi 57 Ranua
Mämmilampi 56 Ranua
Lihalampi 56 Rovaniemi
Tainijärvi 55 Ranua
Saukkojärvi 55 Ranua
Saarijärvi 53 Ranua
Auralampi 53 Ranua
Niskajärvi 52 Ranua
Vesistöalueella on käytössä 3 vedenkorkeuden ja 2 virtaaman mittausasemaa (Kuva 7, taulukko 4 ja taulukko 5). Taulukossa 4 ja 5 on kuvattu Simojoen vesistön keski- ja ääriarvoja eri mittausasemilla.
Simon havaintoasemalla Simojoen pääuoman keskivirtaama on noin 40 m3/s. Virtaamien vaihtelu on suurta ja tulva-aikoina virtaamat kasvavat moninkertaisiksi. Keskimäärin virtaama vaihtelee noin 6 m³/s ja 400 m³/s vä- lillä ja vedenkorkeus on keskimäärin N2000+11,36 metriä. Alin mitattu virtaama Simon havaintoasemalla on ollut maaliskuun loppupuolella ja huhtikuun alussa vuonna 1942, jolloin se oli vain 1 m³/s. Suurin virtaama on ollut vuonna toukokuussa 1982, jolloin se oli 730 m³/s. Vedenkorkeus oli tällöin N2000+13,57 metriä. Korkein havaittu vedenkorkeus on 2.5.1986, jolloin se oli N2000+13,70 metriä. Muita suuria virtaamia on ollut mm. vuosina 1977 (672m3/s), 1989 (716 m3/s) sekä vuonna 1948 (685 m3/s).
Hosionkoskella virtaamat ovat hieman pienempiä kuin Simon havaintoasemalla. Keskivirtaama on alle 30 m3/s ja ylivirtaamat ovat keskimäärin noin 220 m3/s. Suurin mitattu virtaaman on ollut toukokuussa vuonna 1993, jolloin se oli 341 m3/s. Vedenkorkeus oli tällöin myös havaintojakson korkein, N2000+112,22 metriä. Alin mitattu virtaama on ollut noin 2 m3/s (syksyllä vuonna 2006), jolloin myös vedenkorkeus on ollut havaintojakson alin (N2000+109,29 metriä). Vedenkorkeus Hosionkoskella on keskimäärin N2000+110,0 metriä.
Simojoen vesistöalueen suurimmalla järvellä Simojärvellä on mitattu vedenkorkeutta vuodesta 1962 alkaen.
Simojärven keskimääräinen vedenkorkeus on havaintoaseman tietojen mukaan N2000+176,55 metriä. Suurin havaittu vedenkorkeus on vuodelta 1973, jolloin se oli N2000+177,51 metriä. Alimmillaan vedenkorkeus on ollut vuonna 1962, jolloin se oli N2000+176,0 metriä.
Taulukko 4. Simojoen vesistöalueen virtaamien keski- ja ääriarvoja. Havaintoarvot [m²s] käyttöönotosta vuoden 2017 loppuun.
Tunnus Virtaama-asema Käytössä MQ HQ NQ MHQ MNQ
6400310 Hosionkoski 1962 alkaen 26 341 2,1 221 5,0
6400400 Simo 1911 - 1955 49 685 1 427 4,8
6400410 Simo 1965 alkaen 41 730 3 410 6,5
MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, NQ = alivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = keskialivirtaama
Taulukko 5. Simojoen vesistöalueen vedenkorkeuden keski- ja ääriarvoja. Havaintoarvot [N2000+m] käyttöönotosta vuoden 2017 loppuun.
Tunnus Vedenkorkeus-
asema Käytössä MW HW NW MHW MNW
6400310 Hosionkoski 1962 alkaen 110,00 112,22 109,29 111,47 109,53
6400400 Simo* (NN) 1912 -1963 7,65 11,26 6,79 9,78 7,14
6400410 Simo 1965 alkaen 11,36 13,70 10,74 12,94 10,91
6400300 Portimonsalmi 1961–1995 142,07 144,36 141,39 143,61 141,70
6400100 Simojärvi 1962 alkaen 176,55 177,51 176,00 176,97 176,36
1 Korkeusjärjestelmä NN
2 MW = keskivedenkorkeus, HW = ylivedenkorkeus, NW = alivedenkorkeus, MHW = keskiylivedenkorkeus, MNW = keskialivedenkorkeus
2.4 Asutus- ja maankäyttö
Suurin osa Simojoen vesistöalueesta sijoittuu Simon ja Ranuan kuntien alueelle, mutta pieniltä pohjoisilta reu- naosiltaan vesistöalue ulottuu Keminmaan, Tervolan ja Rovaniemen kuntien alueille ja itäiseltä reunalta Posion kunnan alueelle. Vesistöalueen ainoa taajama-alueeksi (YKR 2016) merkitty alue on Simon keskustassa. Ra- nuan kunnan keskustaajama sijaitsee vesistöalueen ulkopuolella.
Koko vesistöalueella on yhteensä hieman alle 2 500 asukasta (RHR 2016). Asukkaiden määrä on hieman vähentynyt ensimmäisen alustavan arvioinnin jälkeen ja tilastokeskuksen ennusteiden mukaan vesistöalueen kuntien asukasmäärät vähenevät edelleen tulevina vuosina (Taulukko 6). Asukkaat ovat sijoittuneet Simojoen pääuoman varteen sekä Simojärven rannoille.
Taulukko 6. Simojoen vesistöalueen kuntien väestön määrä ja ennustettu kehitys (lähde: Tilastokeskus 2018)
Kunta v.20091 v.2016 v.2021 v.2027 Muutos (%)
2009–2016 Muutos (%) 2016–2027
Simo 3 496 3 223 3 063 2 895 -7,81 -10,18
Ranua 4 407 3 984 3 752 3 546 -10,00 -10,99
1Ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin tilanne
Kuva 8. Simojoen vesistöalueen kunnat ja taajamat
Simojoen vesistöalueen maankäytön jakautuminen on esitetty Taulukko 7 ja Kuva 9. Yli 90 % Simojoen vesis- töalueen pinta-alasta on metsämaata ja suota. Rakennetun alueen osuus kokonaispinta-alasta on hyvin pieni, ainoastaan Simon taajama on luokiteltu rakennetuksi alueeksi. Maatalousalueita on enimmäkseen Simojoen pääuoman varrella, jossa on maataloudelle sopivaa rehevää maaperää. Vesialueesta suurin osa sijoittuu Si- mojärven alueelle. Maankäyttö on säilynyt melko samanlaisena kuin ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa, jolloin oli käytössä vuoden 2000 maankäyttöaineisto. Uudemmassa aineistossa pinta-alatiedot ovat hieman tarkentuneet edellisestä arvioinnista.
Taulukko 7. Maankäyttö Simojoen vesistöalueella. [Corine 2012]
Maankäyttöluokka Pinta-ala [ha] Määrä [%]
Rakennetut alueet 157 0,05
Maatalousalueet 4 236 1,3
Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 245 482 77,6
Kosteikot ja avoimet suot 48 719 15,4
Vesialueet 17 126 5,4
Kaikki yhteensä 315 720 100,0
Kuva 9. Maankäytön jakaantuminen Simojoen vesistöalueella (Corine 2012, päätaso)
2.5 Kaavoitus
Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua, ja kaavoilla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaik- kojen, sijoittuminen kaavoitetulle alueelle. Kaavoituksella alueiden tulvariskejä voidaan vähentää ohjaamalla merkittävät toiminnot tulvavaara-alueiden ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelu on tehokkain keino vähentää alueiden tulvariskejä. Maankäytön suunnittelu perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Valtakunnallisten ta- voitteiden lisäksi maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava.
Maakuntakaava ohjaa periaatteet ja suuntaviivat alueiden käytölle ja yleiskaavoissa ja asemakaavoissa mää- rätään tarkemmat määräykset tulvauhan alaisen alueen rakentamisesta.
Valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja raken- nuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käy- tön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24 §). Uusien VAT:ien mukaisesti tulva-asiat tulee huomioida seu- raavasti:
"Varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin."
Ensimmäinen valtakunnallinen opas alimmista rakentamiskorkeuksista julkaistiin vuonna 1999 (Ollila ym).
Suosituksia on päivitetty ja uusimmat suositukset ovat julkaistu vuonna 2014 (Parjanne - Huokuna). Ensim- mäiset suositukset ylimpien vedenkorkeuksien huomioiseen rakentamisessa on julkaistu jo vuonna 1984. Op- paassa on annettu ohjeet ranta-alueille rakentamiseen ja valtakunnalliset suositukset minkä suuruiseen tul- vaan ranta-alueella rakentamisessa tulisi varautua riippuen rakennuksen käyttötarkoituksesta. Suositukset pi- tävät sisällään myös toistuvuuksiin liittyvät epävarmuudet. Suositusten mukaan asuinrakennuksien osalta tulisi varautua sisävesillä kerran 100 vuodessa toistuvaan tulvaan ja rannikolla kerran 250 vuodessa toistuvaan tulvaan.
Maankuntakaavassa suunnitellaan rakentamisen ja ympäristön kehittämisen suunnat maakunnassa tuleville vuosikymmenille. Maakuntakaava on ohjeena kuntien kaavoitukselle ja muulle viranomaistoiminnalle, jolla vai-
kutetaan alueidenkäyttöön. Maakuntakaavan laatii ja siitä päättää maakunnan liitto. Maakuntakaavaa laadit- taessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettava huomioon ja kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Simojoen vesistöalueella on voimassa Simon kun- nan alueella Länsi-Lapin maakuntakaava ja Ranuan kunnan alueella Rovaniemen maakuntakaava. Lisäksi vesistöalueen itäosassa on voimassa Itä-Lapin maakuntakaava. Länsi-Lapin maakuntakaavassa on seuraava kaavamääräys tulvien huomioisesta:
Tulva-, sortuma- ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asemakaavoissa joko alueina tai raken- tamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon tulvariskialueet ja tulvien hallintasuun- nitelmat.
Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toiminto- jen, kuten asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen sekä virkistysalueiden sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laatimista.
Simojoen vesistöalueen kaavoissa on huomioitu tulvariskit määräämällä kaavamääräys alimmasta rakenta- miskorkeudesta. Kaavojen päivittämisen yhteydessä korkeustaso yleensä päivitetään uusimman suosituksen mukaiseksi. Simojoen uusimpaan yleiskaavaan (ehdotusvaihe) on esitetty seuraava kaavamääräys:
"Tulvavahingoille alttiiden rakenneosien tulee olla vähintään kaavakartassa määrätyn korkeusaseman (merkitty jokeen) tasolla, mikäli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi ra- kennusta sijoitettavaksi korkeammalle."
Maankäytön suunnittelun tasoista asemakaava on yksityiskohtaisin kaava. Myös asemakaavoissa tulvariskit huomioidaan kaavamääräyksin ja kaavamerkinnöin. Asemakaavat pyritään suunnittelemaan jo lähtökohtai- sesti siten, että tulvavaara-alueille ei sijoiteta uutta rakentamista (MRL 116 §).
2.6 Vesien tila
Tulvariskien hallintaa ja vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toimenpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon, että suunniteltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi vesienhoidossa suunni- teltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia.
Simojoen vesistöalue kuuluu Kemijoen vesienhoitoalueeseen, joka koostuu Kemijoen, Simojoen ja Kaakamo- joen päävesistöalueista sekä Viantienjoen pienestä valuma-alueesta. Kemijoen vesienhoitoalueen pintavesien ekologinen tila on laajalti hyvä tai erinomainen lukuun ottamatta sisempiä rannikkovesiä ja keinotekoisia tai voimakkaasti muutettuja vesiä, jotka ovat pääosin tyydyttävässä tilassa. Simojoen vesistöalueella pintavesien ekologinen tila on Simojoen pääuomassa ja Simojärvellä erinomainen (Kuva10). Simojokeen laskevat sivujoet ja Simojärven pohjoisosa on luokiteltu hyvään ekologiseen tilaan. Vesistöalueella ei ole yhtään pintavesistöä luokiteltu hyvää tilaa huonomaan tilaan. Vesistöalueen pintavesien kemiallinen tila on myös pääosin hyvä.
Ainoastaan elohopean osalta on havaittu kansallisen ympäristölaatunormin ylittävää kuormitusta. (Räinä ym.
2015.)
Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa vesienhoidon ympäristötavoitteiksi on asetettu, että erinomaisessa ti- lassa olevien pintavesien tila säilyy erinomaisena ja hyvässä tilassa olevien pintavesien tila hyvänä. Hyvää
Kuva 10. Simojoen vesistöalueen vesien ekologinen tila
2.7 Luonnonsuojelualueet ja kulttuuriperintökohteet
Simojoen pääuoma on suojeltu koskiensuojelulailla (35/1987), joka kieltää voimalaitosrakentamisen Simojo- ella. Simojoen vesistöalueella on yhteensä 15 Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa suojelualuetta, mutta näistä kolme sijaitsee vesistöalueen reunassa eikä varsinaisesti vesistöalueella. Kaiken kaikkiaan Natura- verkos- toon kuuluvaa aluetta vesistöalueella on vajaa 30 000 hehtaaria. Luontodirektiivin mukaisia erityisten suojelu- toimien SAC-alueita on yhteensä noin 28 500 hehtaaria ja lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita, SPA -alueita on noin 11 500 hehtaaria. Kuusi vesistöalueen Natura 2000 -alueitta kuuluu molempiin suojelutyyp- peihin.
Vesistöalueen Natura 2000 -alueista neljä on merkitty vesienhoidon kannalta erityisiin alueisiin (Taulukko 8, Kuva 11). Ne ovat merkittäviä alueita vesiluontotyyppien ja lajien suojelun kannalta. Näistä Korouoma-Jänis- kaira sijaitsee vain hyvin pieneltä osin vesistöalueen itäreunalla.
Taulukko 8. Vesienhoidon kannalta erityiset Natura 2000 -alueet Simojoen vesistöalueella.
Tunnus Nimi VPD peruste
FI1301205 Simojärvi Alueellisesti merkittävä karu kirkasvetinen järvi
FI1301602 Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat Luontotyypit, linnusto
FI1301613 Simojoki Jokireitti, kalasto mm. lohi, uhanalainen laji
FI1301104 Korouoma-Jäniskaira* Luontotyypit
* Sijaitsee vesistöalueella vain hyvin pieneltä osin
Rakennettuja kulttuuriympäristökohteita ovat Simon rautatieasema ja Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus sekä Putkivaaran kylä Ranualla (Taulukko 9, Kuva 11). Lisäksi Pohjanmaan rantatie kulkee vesistöalueen länsireunalla. Valtion asetuksella suojeltuja kohteita Simojoen vesistöalueella on kaksi, Martimoaavan niitty- sauna sekä Simon rautatieasema (kohde sisältää 10 rakennusta). Muinaisjäännöksiä vesistöalueella on yh- teensä 114.
Taulukko 9. Kulttuuriympäristökohteet Simojoen vesistöalueella.
Kulttuuriympäristökohteet Määrä Kohteet
Valtion asetuksella suojellut kohteet 2 Simon rautatieasema (sis. 10 rakennusta), Martimoaavan niittysauna
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriym-
päristöt (RKY) 4 Pohjanmaan rantatie, Simon rautatieasema, Putkivaaran
kylä, Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus
Muinaisjäännökset 114 pistemäiset 114, aluemaiset 31
Kuva 11. Simojoen vesistöalueella sijaitsevat Natura 2000 -alueet ja kulttuuriperinnölle arvokkaat kohteet (vesienhoidolle mer- kittäville Natura 2000 -alueille on merkitty tunnus)
2.8 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö
2.8.1 Tulvasuojelu
Simon kunnan alueella, lähinnä Asemanseudulla ja Simojoen suualueella, on rakennettu 1990-luvun alussa ja 2000-luvulla useita tulvapenkereitä (Kuva 12). Simojoella on lisäksi suoritettu jokiuoman ruoppauksia. Ruop- pauksilla on saatu mataloituneet ja lietteiset väylät johtamaan tehokkaammin pois tulvavettä ja jää ei takerru pohjaan yhtä herkästi kuin aiemmin. Jääpatojen ehkäisemiseksi on suoritettu keväisin jäänsahauksia ja -hie- koituksia. (Ojala ym. 1999.) Useana keväänä jäänsahausta on tehty jääpatoalttiilla alueilla Simojokisuulla, Nik- kilänsuvannolla ja valtatien 4 (E75) sillan ja rautatiesillan välisellä alueella.
Tulvapenkereitä Simon taajamassa on rakennettu vuoden 1987 tulvan jälkeen yhteensä noin 1,2 kilometriä.
Veteraanitien alueella on rakennettu tulvapengertä jätevedenpuhdistamon, veteraanitalon ja omakotitalon eteen. Erkinantin talon suojaksi on vuonna 2000 rakennettu tulvapengertä rakennusten ympärille. Onkalon tien varteen on rakennettu rakennusten suojaksi tulvapengertä kahteen eri paikkaan yhteensä n. 400 metriä.
580 metriä, Nikkilänsuvantoon 600 metriä ja Uutun talon suojaksi 60 metriä Koivuojan varteen. Simon leirintä- alueen ympärille rakennettiin puuverhoiltua teräsponttiaitaa leirintäalueen päärakennuksen ympärille ja Ojalan alueelle tulvapengertä noin 500 metrin matkalle. Lisäksi Onkalontien tulvapenkereen kohdalle 4-tien suun- nasta laskeva luonnonoja käännettiin laskemaan Onkalontien itäpuolta noin 800 metrin päässä etelässä ole- vaan kuivatusojaan. Penkereiden korkeudet on esitetty taulukossa 10.
Taulukko 10. Simon alueen tulvapenkereiden korkeuksia (korkeudet N2000 -korkeusjärjestelmässä)
Penkereen nimi Korkeus (m) Pituus (m)
Simojokisuun länsirannan tulvapenger 4,20 500
Onkalon tulvapenger 4,4-5,3 580
Nikkilän suvannon tulvapenger 9,4-10,4 600
Uutun talon tulvapenger 9,9 60
Ojalan alueen tulvapenger 12,90 500
Veteraanintien tulvapenger* 10.9-11.3 432
Erkinantin tulvapenger* 12,2 163
Onkalontien tulvapenkereet 10,8-12,2 400
Leirintäalueen tulvaeste 12,22 132
Tainiemen Hopeatörmän penger - 200
*Penkereen korkeus on arvioitu maaston korkeusmallista
Kuva 12. Simon ja Simojoen suualueen tulvapenkereiden sijainti
2.8.2 Vesistön käyttö
Simojoki on Tornionjoen ohella toinen Suomen Itämeren puoleinen lohijoki, jossa on oma luontaisesti lisään- tyvä lohikanta. Simojoen vesistöalueella tavattavia alkuperäisiä kalalajeja ovat muun muassa lohi, taimen, vaellussiika, muikku, harjus ja ankerias. Taloudellisesti tärkeä on Simojokisuulla pyydettävä nahkiainen. Ra- pua pyydetään joen alajuoksulla ja Portimojärven seudulla. Vapakalastajien piirissä Simojoki tunnetaan yhtenä maamme suosituimmista virkistyskalastuskohteista.
Simojoki oli jo keskiajalla tunnettu kalastuksesta. Simojoen tärkein saaliskala oli lohi, jota pyydettiin kesäkuun alusta elokuun alkuun. Syksymmälle ajoittuva siianpyynti oli myös merkittävää. Joesta kalastettiin myös tai- menia ja muuta pienempää kalaa. Simojoella 1950-luvulla suoritettujen uitto- perkausten seurauksena lohen poikastuotanto aleni ja lohisaaliit heikkenivät huomattavasti, kun suojapaikat ja kutualueet vähenivät ja elinym- päristö yksipuolistui.
Simojoen kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä on tehty useissa eri hankkeissa. Kalataloudellisesta kun- nostamisesta hyötyy etenkin Simojärven vaeltava taimenkanta, jonka poikastuotannon ja luontaisen lisäänty- misen edellytykset paranevat kunnostusten myötä. Jokien ja virta-alueiden kunnostukset luovat edellytyksiä myös alueen harjuskannan tilan kohentumiselle ja mahdollistavat myös muun vesieliöstön monimuotoisuuden lisääntymisen kunnostetuilla alueilla. Koskikunnostusten, pitkäjänteisen lohikannan hoidon ja kalastusjärjeste- lyjen vaikutuksesta Simojoesta kehittyi 1990-luvun loppupuolella jälleen suosittu virkistyskalastuskohde. Hil- jaisten vuosikymmenien jälkeen lohi on jälleen palannut takaisin Simojokeen.
Simojoki on kunnostettu mm. vuosina 1976–1977 sekä 1980-luvun loppupuolella Simojoen uittosäännön la- kattua. Simojoki-Life -hankkeessa "Simojoen kunnostus ja suojelu" vuosina 2002–2007 Simojoen pääuoman virta- ja koskialueita kunnostettiin koneellisesti kaikkiaan 155 hehtaaria, yhteensä 24,5 km. Ekologisen kun- nostuksen tavoitteena oli virta-alueiden alkuperäisen biologisen tuottavuuden, eliöstön monimuotoisuuden ja koskimaisemien palauttaminen lähelle luonnontilaa. Kalataloudellista kunnostusta on tehty myös Simojärven itärannalle laskevien, Ranuan ja Posion kunnissa sijaitsevien Paason-, Keski-, Paha-Paason-, Korva-, Pe- nämö- ja Impiönjoen alueille vuosina 2012–2013. Jokien kalataloudellisella kunnostamisella on pyritty palaut- tamaan muuttuneet jokiuomat lähemmäksi niiden luontaista tilaansa.
Uusin virtapaikkojen kunnostushanke Simojoen alueella on ollut vuosina 2016–2017, jolloin Simojoella oli kan- sainvälinen yhteistyöhanke "Perämereen laskevia vesistöjä – Menetelmien kehittäminen ja ekologinen kun- nostaminen – Rajat ylittävä Suomalais-Ruotsalainen yhteistyöhanke vuosina 2016–2017". Hankkeessa kun- nostettiin kaikkiaan 14 koskialuetta. Simojoen kutualueiden kunnostustoimenpiteet sisälsivät mm. koskien ki- veämistä, kynnysrakenteiden rakentamista, virtasyvänteiden tekoa, suisteiden purkua ja kutusoran laittoa jo- keen. Kunnostustoimenpiteet Simojoella parantavat arvokkaiden virtakutuisten kalalajien lisääntymismahdol- lisuuksia, lisäävät poikastuotanto- ja oleskelualueita, kalansaaliita ja virkistyskalastusmahdollisuuksia sekä pa- rantavat kalankulkua. Hankkeen on myös arvoitu olevan yleisen kalatalousedun kannalta merkittävä. Koskien kiveäminen ja kynnystäminen hidastavat veden virtausnopeutta ja pienentävät talvella sulana pysyvien aluei- den pinta-alaa, jolloin todennäköisyys supon ja hyydepatojen muodostumiselle pienenee.
Simojoen lisäksi Simojärvellä on erinomaiset kalastusmahdollisuudet. Lähes koko järvi on yhteislupa-alueena.
Taimen- ja kuhaistutusten ansiosta järvi on suosittu vetouistelukohde. Järvellä järjestetään vuosittain useita kalastustapahtumia. Heinäkuussa Simojärvellä soudettava Kultainen taimen -uistelu on noussut Suomen suu- rimpien vetouistelukilpailujen joukkoon. Veneenlaskupaikkoja on Kultisalmen tuntumassa kalasatamassa ja järven eteläpäässä Simontaipaleen venesatamassa.
Kalastuksen ohella Simojoki on suosittu myös melontaharrastajien keskuudessa. Monimuotoinen jokireitti tar-
3 Historiallinen tulvatieto
3.1 Toteutuneet tulvat
Simojoen alajuoksulla Alaniemestä alaspäin useat vesistöalueen sivujoet laskevat sulamisvedet yhtä aikaa pääuomaan aiheuttaen nopeasti veden nousun ja jäiden liikkumisen. Simojoen törmät ovat monin paikoin hie- norakeista silttiä ja hiekkaa, jotka lähtevät helposti kulkeutumaan tulvaveden mukana. Huuhtoutuneet maa- massat ovat laskeutuneet alavirran suvantoihin madalluttaen jokiuomaa. Madaltunut jokiuoma on osaltaan lisännyt huipputulvien vedenkorkeutta sekä keväisin jääpatojen riskiä.
Simon keskustaajama on sijaintinsa vuoksi joutunut lähes vuosittain kärsimään tulvan seurauksista (Taulukko 11). Suuria tulvia on ollut mm. vuosina 1913, 1929, 1934, 1948, 1967, 1977, 1982, 1993 ja 2000 (Saarijärvi 2010). Vuonna 2000 jääpatotulva (Kuva 13) Patosaaren yläpuolella ohjasi tulvavedet Oritojan kautta Simon keskustaan, jolloin tulvavedet veivät mennessään yleistä tietä useamman sadan metrin matkalla. Tästä aiheu- tui mittavat vahingot kunnalle. Lisäksi tulva kasteli useita rakennuksia kyseisen tien läheisyydessä. Tulvava- hingoiksi arvioitiin vuonna 2000 Simon alueella 160 000 euroa. Simon keskustan alueella on esiintynyt jääpa- totulvia useina vuosina 2000 -luvulla, mutta suuremmilta vahingoilta on vältytty tehokkaan jääpatojen torjunnan avulla. Jääpatoja on ollut ainakin vuosina 2001, 2002, 2004, 2006 ja 2009. Simon keskustaan on rakennettu useita tulvapenkereitä suojaamaan asuinrakennuksia jääpatojen aiheuttamilta tulvilta, mikä on merkittävästi vähentänyt tulvavahinkoja Simon alueella. Kuva 14 on esitetty paikat, joissa on esiintynyt toistuvasti jääpatoja.
Kuva 13. Vuoden 2000 kevättulva Simossa (kuva Veikko Saarijärvi)
Muulla vesistöalueella tulvavahinkoja syntyy harvemmin. Vuosina 2000 ja 2001 Taininiemen alueella Taini- kosken kohdalla jääpatotulva aiheutti huomattavia vahinkoja Hopeatörmän tilalla. Vahinkojen korjaamiseen käytettiin kyseisinä vuosina rahaa n. 50 000 €. (Saarijärvi 2010.) Hopeatörmän tila on nykyisin suojattu tulva- penkereellä. Hosiossa 1980-1990 luvun taitteessa jouduttiin jääpadon takia evakuoimaan kaksi taloa ja navet- taa. Vuonna 2012 on havaittu hyydetulva Heinikoskella ja Simonkankaalla.
Ensimmäisen kierroksen tulvariskien alustavan arvioinnin jälkeen Simojoella ei ole esiintynyt suurtulvia, mutta hieman tavanomaista suurempi tulva on ollut mm. vuonna 2014, jolloin tulvavahinkotilastojen mukaan kaksi asuinrakennusta kärsi vahinkoja. Tulvavahinkoja on korvattu Simon kunnan alueella yhteensä noin 128 000 euroa (tulvavahinkotilastot) vuosien 1995–2015 välillä. Näistä suurin osa (noin 120 000 €) on korvattu vuonna
2014 asuinrakennusvahinkoihin. Loput korvaukset ovat kohdistuneet vapaa-ajan asuinrakennusvahinkoihin ja muihin pienempiin vahinkoihin.
Taulukko 11. Suurimmat havaitut vedenkorkeudet ja virtaamat Simon havaintoasemalla (toistuvuus laskettu virtaaman mu- kaan) sekä tietoa vahingoista
Päivämäärä Vedenkorkeus [N2000+m]
Virtaama [m³/s]
Arvio toistuvuudesta
(Gumbel)
Tietoa vahingoista
1932 11,26 NN 357 1/20a -
1963 11,26 NN - 1/20a -
1967 13,49 620 1/15a -
1977 13,62 672 1/20a -
1982 13,57 730* ~1/35a -
1986 13,70* 440 1/5a -
1989 13,68 716 ~1/30a -
1993 13,41 595 ~1/10a -
2000 13,13 489 alle 1/5a
Tietä rikkoontui ja useita rakennuksia kastui Simossa, vahingot noin 160 000 €, lisäksi va- hinkoja omakotitalolle Taininiemessä 50 000 €
2006 12,57 277 alle 1/5a Ei vahinkoja
2009 12,60 286 alle 1/5a
Muutamia piharakennuksia siirtyi ja kastui (va- joja ja saunoja), Leirintäalueen 6 mökkiä ja kioski kastui (lattiat), Asuin-/mökkitiet kärsivät pieniä vaurioita.
2014 12,54 197 alle 1/5a 2 asuinrakennusta kärsi vahinkoja, vahinkojen
korvaussumma 120 000 €
*Korkein mitattu havainto (korkeusjärjestelmämuutos Simon alueella N2000= N60+40 cm)
Kuva 14. Simojoen jääpatojen muodostumiskohdat
3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa
Ennen sattuneiden tulvien vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida nykytilanteessa, sillä Simojoella tulvat ovat yleensä jääpatojen aiheuttamia. Jokaisen jääpatotulvan muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät, jolloin tul- van vedenkorkeutta ja laajuutta on vaikea arvioida.
Rakennetut tulvapenkereet suojaavat asuinrakennukset nykyisin, jolloin niiltä osin tulvavahingot Simossa pie- nevät merkittävästi. Kaavoituksessa ja rakennuslupamääräyksissä tulvat otetaan entistä paremmin huomioon, jolloin uutta rakennuskantaa ei pitäisi tulla jatkossakaan alaville tulvaherkille alueille.
Vuoden 2000 jääpadon aiheuttaman tulvan vahingoiksi arvioitiin Simossa 160 000 euroa. Nykytilanteessa sa- man tyyppinen tulva aiheuttaisi samankaltaiset vahingot kuin vuonna 2000. Tulvapenkereitä Simossa tarvittai- siin vielä Oritojan suun alueelle noin 0,5 – 1 km ja Matansaaren rakennusten suojaksi tulvaestettä noin 200 metriä.
4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa tulviin sateiden ja lämpötilan muutosten kautta. Tuoreimmat tutkimukset ilmaston- muutoksen vaikutuksista osoittavat, että tulevaisuudessa lämpötilat tulevat nousemaan kesällä 2-3 astetta ja talvella 4-5 astetta sekä sateet tulevat kasvamaan erityisesti talvella. Nämä tekijät vaikuttavat lumipeitteen paksuuteen, joka vaikuttaa merkittävästi kevättulvien kokoon. Simojoen vesistöalueella on havaittavissa kes- kilämpötilan lievää nousua 1990-luvulta alkaen (ks. luku 2.2.).
Etelä- ja Keski-Suomessa talven vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun talven aikana entistä suurempi osa sateesta tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkor- keuksissa tulevat hitaammin Pohjois-Suomessa, jossa luminen talvi säilyy pidempään. Keskimäärin lumen määrä vähenee koko maassa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta (Kuva 15). Lumipeitteisen ajanjakson arvioi- daan lyhenevän sekä syksyllä että keväällä. Runsaslumisia talvia kuitenkin esiintyy tulevaisuudessakin, eten- kin Pohjois-Suomessa.
Kuva 15. Kartta: a) Lumen keskimääräisen maksimivesiarvo referenssijaksolla 1971–2000 (mm) ja sen muuttuminen (%) jaksolla 2040–69 referenssijaksoon verrattuna b) skenaariolla 1 (suuret lumen muutokset) ja c) skenaariolla 15 (pienet lämpötilan nousut ja lumen muutokset). (Kuvan lähde: Veijalainen ym. 2012)
Suomen ympäristökeskuksessa on tutkittu ilmastonmuutoksen vaikutuksia virtaamiin mm. Clim-ATIC-hank- keessa. Tutkimusten mukaan ilmastonmuutos näyttäisi pienentävän tulvariskejä minimiskenaarion mukaan erityisesti seuraavan 30 vuoden jälkeen. Maksimiskenaariot ennustavat tulvien pientä kasvua ensimmäisellä tutkimusjaksolla. Muutosprosentit ovat hyvin vaihtelevia, koska on käytetty useita eri skenaarioita, jotka anta- vat erilaisia tuloksia. Clim-ATIC-hankkeen tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että tulvien koko pysyy saman- suuruisena kuin nykyisin tai hieman pienenee tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta myös kesän ja syksyn vesisateesta aiheutuvat tulvat todennäköisesti kasvavat, mutta eivät kuitenkaan yllä yhtä suuriksi kuin kevättulvat. (Veijalainen 2010.)
Taulukko 12. Ilmastonmuutoksen vaikutus (%) virtaamiin Simojoen vesistöalueen Hosionkoskella. (Veijalainen 2009)
Ilmastonmuutoksen vaikutus tulvien muuttumiseen on vielä epävarmaa, sillä se riippuu paljonko lämpötila ja sadanta muuttuvat. Lähivuosikymmeninä suurimman riskin tulvien syntymiseen aiheuttaa skenaario, jossa sa- danta kasvaa talvella ja keväällä, mutta lämpötila nousee vain vähän. Tällöin lumen sulaminen yhdistettynä koviin sateisiin saa aikaan suurimmat tulvat. Lisäksi jääpatoriski suurenee. Riskinäkökulmasta voisi olla pe- rusteltua varautua pahimpaan eli tulvien pieneen kasvuun. (Veijalainen 2010.)
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Suurimmat tulvavahingot aiheutuvat yleensä teille sekä ranta-alueen asutukselle. Vuonna 2016 vesistöalueella oli noin 2500 asukasta (RHR2016). Simojoen vesistöalueella väestön määrän arvioidaan hieman vähentyvän tulevaisuudessa. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvi- oita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Väestöennusteiden mukaan tulevaisuudessa väestö vähenee sekä Simon että Ranuan kunnissa (ks. luku 2.4). Väestö keskittyy yhä enemmän suuremmille paikkakunnille, joten haja-asutus vähenee. Väestön on ennustettu vähenevän noin 10 % sekä Simossa että Ranualla vuoteen 2027 mennessä. Simojoen varsi on myös suosittua loma-asuntoaluetta, joten mökkiläisten määrä alueella voi kui- tenkin lisääntyä tulevaisuudessa.
Metsätalouden toimenpiteet sekä turvetuotanto voivat äärevöittää jokien virtaamia ja voivat sitä kautta lisätä tulvariskejä Simojoen vesistön alueilla. Metsäojitukset ovat lisänneet Pohjois-Suomessa keski- ja ylivirtaamia erityisesti heti ojituksen jälkeen. Hyvärinen ja Vehviläinen (1981) ovat arvioineet metsäojitusten aiheuttamaksi kevätylivirtaamien lisääntymiseksi n. 0,5 % valuma-alueen yhtä ojitusprosenttia kohti Pohjois-Suomen aapa- suoalueilla. (Hyvärinen 1984.) Turvetuotannon, metsähakkuiden sekä soiden kunnostusojituksen voimakas lisääntyminen vesistöalueella voi hieman vaikuttaa jokien tulvimiseen Simojoen vesistöalueella sekä lisätä haitallisia vaikutuksia veden laatuun.
5 Tulvariskien tunnistamisen menetelmä ja arviointitekijät
5.1 Vahingollisten seurausten arviointi
Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tulvariskejä on selvitetty vesistöalueen taajamien, kylien sekä pienkylien (YKR 2016) alueilta. YKR-taajamalla tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettua aluetta. Rajaus perustuu 250 m x 250 m ruudukkoon, jossa huomioidaan asukasluvun lisäksi rakennusten lukumäärä, kerros- ala ja keskittyneisyys. Kylät -aineistoon kuuluvat yli 39 asukkaan kylät ja pienikyliin 20–39 asukkaan kylät.
Tulvariskien tarkastelu on rajattu taajama- ja kyläalueita mukaillen (esim. RHR-pisteet). Simojoella ei ole kuin yksi taajama-alue (Simo). Lisäksi tarkastelussa on 5 kyläaluetta sekä 4 pienkylää (Kuva 16). Muualla vesistö- alueella pitkin jokivartta tai järvien rannoilla sijaitseva asutus on melko harvaa.
Kuva 16. Simojoen vesistöalueen taajamat ja kylät, joilta tulvariskejä on tarkasteltu
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennä- köisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vas- taavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arvioissa on tarkas- teltu kohteiden sijoittumista laskennalliselle tulva-alueelle. Tarkastelu perustuu saatavilla olevaan tietoon. Tul-
Kuva 17. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa arvioidut tekijät
Jos tarkasteltavalla alueella on esiintynyt tulva, josta on aiheutunut lain 8 §:n tarkoittamia, yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia, voidaan tällainen alue nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi. Tällaisella alu- eella ei välttämättä tarvita harvinaisen tulvan tarkastelua.
5.2 Tulvariskien tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariski muodostuu vahingollisten seurausten lisäksi myös tulvan todennäköisyydestä. Tulvariskien alusta- vassa arvioinnissa mahdollisten tulevien tulvien aiheuttaman tulvariskin tarkastelu perustuu ensisijaisesti har- vinaisen, vuotuiselta todennäköisyydeltään noin 0,1 % eli keskimäärin noin kerran tuhannessa vuodessa tois- tuvan tulvan vahingollisiin seurauksiin.
Simojoen vesistöalueella tulvariskien alustava arvioinnin perustana on käytetty kerran 1000 vuodessa toistu- vaa (1/1000a) tulvaa, mutta lisäksi on tarkasteltu riskikohteiden määriä kerran 100 vuodessa toistuvan (1/100a) tulvan mukaisesti. Kerran 100 vuodessa toistuvaa tulvaa käytetään valtakunnallisesti alimpana rakentamiskor- keutena, joten arvioinnissa haluttiin lisäksi selvittää mille alueille ko. suuruinen tulva aiheuttaa vahingollisia seurauksia. Merkittävyyden arvioinnissa käytetään erittäin harvinaista tulvaa, koska näin on pyritty ottamaan huomioon erilaiset virhelähteet, kuten tulva-alueen määrittämiseen ja korkeusaineistoihin liittyvät epätarkkuu- det sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvä epävarmuus. Kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan arvioi- daan kuvaavan suurinta mahdollista tulvaa ja sen arvioidaan kattavan myös mahdollisien jääpatotulvien ai- heuttamat poikkeuksellisen suuret vedenkorkeudet.
Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa vuonna 2011 Simojoella käytettiin Simojoen yleispiir- teistä tulvakarttaa ja muualla vesistöalueella alavien alueiden määrittämisessä Suomen ympäristökeskuk- sessa tulvariskien alustavaan arviointiin kehitettyä paikkatietoanalyysiä (Turina-paikkatietoanalyysi). Tulva- alueen määrittäminen Turina-analyysissä perustui laskentaan, jossa otettiin huomioon maaston topografia, yläpuolisen valuma-alueen koko, järvisyys ja uoman kaltevuus. Laskennan suurimpana puutteena oli maasto- aineiston heikko tarkkuus, joka on pääasiassa 2,5 metriä (25 m ruutuja) ja joiltakin osin 1 metriä (10 m ruutuja).
Määritetyt tulva-alueet yhdistettiin maankäyttöä kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa, jolloin voitiin karke- alla tasolla arvioida mahdolliset tulvariskialueet.
Uudessa alustavassa arvioinnissa ei ole käytetty ensimmäisen kauden turina-paikkatietoanalyysiä, vaan on hyödynnetty Simojoen yksityiskohtaisia tulvakarttoja, laskennallisia tulvakorkeustietoja sekä maanpinnan kor- keustietoja ja niiden avulla on arvioitu tulvien aiheuttamia vahingollisia seurauksia vesistöalueella. Arviointi on
pystytty laatimaan hieman tarkemmalla tasolla kuin ensimmäisellä kaudella. Kuitenkaan koko Simojoen vesis- töalueelta ei ole saatavilla tarkkoja ja yhtenäisiä tietoja tulvan leviämisalueista tai maanpinnan korkeudesta, joten tiedot ovat osittain puutteelliset.
6 Vesistöalueen tulvariskien tunnistaminen
6.1 Tulvariskit terveydelle ja turvallisuudelle
Tulvariskejä tarkasteltaessa yhtenä tärkeimpänä tekijänä tulvariskialueen nimeämisen tarkastelussa pidetään tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyttä ja turvallisuudelle. Tulvasta voi aiheutua vaaraa asukkaille sekä terveydellisiä että taloudellisia haittoja. Erityisiä riskikohteita ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle ovat tulvan uhatessa mm. sairaalat, terveyskeskukset ja vanhainkodit, koska niissä asuvien ihmisten liikkuminen voi olla rajoittunutta. Näitä kohteita pidetään vaikeasti evakuoitavina kohteita. Muita vaikeasti evakuoitavia riskikohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut.
Seuraavaan taulukkoon (Taulukko 13) on koottu Simojoen vesistöalueen tulvavaarassa (tulvat 1/100a ja 1/1000a) olevien asukkaiden, asuinrakennusten ja rakennusten määrät sekä vaikeasti evakuoitavat kohteet.
Simon keskustan alueella kastuvat asuinrakennukset on suojattu tulvapenkereillä ja penkereet suojaavat ra- kennukset mitoitusta harvinaisemmiltakin tulvilta. Simojoen vesistöalueen taajama- ja kyläalueista eniten asuk- kaita on tulvavaarassa Simonkylän ja Alaniemen alueilla. Muualla erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alu- eella asukkaita on melko vähän tai ei ollenkaan. Kerran 100 vuodessa toistuvilla tulvilla asukkaita ja asuinra- kennuksia ei ollut kuin muutamia. Vapaa-ajan asuinrakennuksia tulva-alueella on jonkin verran. Simojoen ve- sistöalueella ei ole tulvavaarassa yhtään vaikeasti evakuoitava kohdetta rakennus- ja huoneistorekisterin (2016) tietojen mukaan.
Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa tulokset olivat hyvin samankaltaiset kuin nyt uudessakin arvioinnissa. Silloin mahdollisia tulvavaarassa olevia asuinalueita selvitettiin turina-paikkatietoanalyysin avulla tuotetun tulvariskiruudukon avulla. Mallin avulla saatiin suuntaa antavasti selville missä alueilla asukkaita olisi tulvavaarassa. Silloin tunnistettiin asukkaita olevan tulvavaarassa Simonkylän, Simon keskustan ja Patokos- ken alueilla, Martimo-ojan suualueella, Alaniemessä sekä Simojärven rannalla. Asukkaita todettiin olevan kui- tenkin hyvin vähän alueilla tulvavaarassa ja ainoastaan Simon keskustan alue nostettiin esille. Vaikeasti eva- kuoitavia kohteita ei ollut tulvavaarassa silloinkaan.
Taulukko 13. Simojoen vesistöalueella tulvavaara-alueella (1/1000a) olevien asukkaiden ja rakennusten määrät.
Suluissa asukkaiden ja rakennusten määrät kerran 100 vuodessa toistuvalla tulvalla. (Tiedot: RHR 2016)
Taajama/
kyläalue
Asukkaiden määrä
Asuinra- kennusten määrä
Vapaa-ajan asuinrakennukset
Rakennusten kokonais- määrä
Kerrosala Vaikeasti evakuoita- vat kohteet
Simonkylä1 15 (5) 17 (7) 16 (11) 65 (38) 4036 (2146) Ei kohteita
Simo2
(+Malininperä) 6 (0) 3 (0) 28 (19) 53 (36) 3704 (1374) Ei kohteita
Hamari 3 (3) 1 (1) 23 (13) 41 (24) 1306 (763) Ei kohteita
Karisuvanto-
Ala-jokikylä 0 (0) 0 (0) 5 (3) 9 (5) 278 (140) Ei kohteita
Soikko 0 (0) 0 (0) 16 (13) 28 (22) 724 (478) Ei kohteita
Alaniemi 21 (0) 8 (0) 29 (10) 78 (30) 3484 (1049) Ei kohteita
Yli-Kärppä 1 (1) 1 (1) 3 (2) 5 (3) 197 (122) Ei kohteita
Rovastinaho 0 (0) 2 (1) 10 (9) 22 (15) 666 (503) Ei kohteita
Portimojärvi 0 (0) 0 (0) 2 (1) 2 (1) 76 (38) Ei kohteita
Impiö3 0 0 - - - Ei kohteita
1 Simonkylä sijoittuu suurimmaksi osaksi vesistöalueen ulkopuolelle meren rantaan, tarkastelussa on koko YKR kyläalue, koska Simojoen tulva leviää vesistöalueen rajan ulkopuolelle tällä alueella.
2 Simossa rakennusten ja asukkaiden määrissä on huomioitu tulvasuojelu, asuinrakennuksia on suojattu tulvapenkereillä.
3 Impiöjärveltä ei ole tiedossa tarkempia tulvakorkeuksia, on arvioitu maaston korkeustietojen perusteella, että Impiön alueella ei ole asuinrakennuksia tulvavaara-alueella.
6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille
Välttämättömyyspalveluilla tarkoitetaan yhteiskunnan infrastruktuuria ja sen ylläpitoa. Tässä luvussa tarkas- tellaan tulvariskejä lämmön- ja sähkönjakelulle, liikenneyhteyksille, vesihuollolle sekä tietoliikenneyhteyksille.
Tulvat Suomessa aiheuttavat harvoin vahingollisia seurauksia voimalaitoksille tai sähköverkon rakenteisiin.
Suurjännitelinjan kantaverkko kestää rajujakin tulvia, mutta jakeluverkon sähköpylväät voivat olla tulvahaavoit- tuvia. Muuntoasemien vioittuminen tulvassa voi aiheuttaa sähkökatkoksen laajoillakin alueilla. Yksittäinen vika Suomen sähkönjakelun kantaverkossa ei aiheuta vielä pitkiä sähkökatkoksia, mutta useamman merkittävän voimalaitoksen samanaikainen putoaminen kantaverkosta voi aiheuttaa laajan ja pitkäaikaisen sähkökatkok- sen paikallisesti. Sähkönjakelukaappien kastuminen voi aiheuttaa alueellisia sähkön jakelun häiriöitä. Toi- saalta sähkönjakeluverkostot on usein vahvasti silmukoituja, jolloin yhden jakokaapin kastuessa, voidaan säh- köä toimittaa muiden jakokaappien kautta. Tässä arvioinnissa on tarkasteltu maastotietokannan muuntajien ja rakennus- ja huoneistorekisterin voimalaitosrakennusten tai yhdyskuntatekniikan rakennusten sijoittumista tulvavaara-alueelle.
Teiden liikennöitävyys tulva-aikana voi keskeytyä, jos tielle nousee vettä. Lisäksi tierakenne voi vaurioitua vedenpaineen vaikutuksesta vaikka vesi ei vielä nousisi tien yli. Tierakenteissa ei ole veden kulkeutumista estävää kerrosta, joten tiepenger läpäisee helposti vettä sulana ollessaan. Jos tiepenkereen toisella puolella on vettä selvästi enemmän vettä kuin toisella puolella, kohdistuu tierakenteeseen voimakas vedenpaine. Täl- löin on riski, että vesi löytää tiensä rakenteen läpi ja tie voi vaurioitua ja sortua. (Leskinen 2013.) Tiestöä on tarkasteltu Digiroad-aineiston avulla. Teiden määrät ovat suuntaa antavia ja mukana tarkastelussa on vain yleiset tiet, yksittäisiä pienempiä teitä ja katuja ei ole huomioitu.
Taulukko 14 on koottu yhteen Simojoen vesistöalueen tulvavaarassa olevien välttämättömyyspalveluiden koh- teet. Simojoen vesistöalueella ei ole välttämättömyyspalveluiden kohteita tulvavaarassa kuin muutamia yksit- täisiä muuntajia ja muutamalla alueella tulva voi nousta yleiselle tielle. Rautatietä ei ole tulvavaarassa. Simon jätevedenpuhdistamo jää analyysissä tulvaveden alle, mutta puhdistamon alue on suojattu tulvapenkereellä (ks. luku 2.8.1). Tulvapenger on riittävän korkea, eikä tulva nouse penkereen yli. Simojoen vesistöalueella ei sijaitse tulvavaara-alueella yhtään tietoliikenteen rakennusta. Tulvavaara-alueella ei sijaitse myöskään yhtään paloasemaa eikä väestönsuojaa.
Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa oli käytössä karkea tulvamalli, jolloin yleistä tietä jäi ve- den alle enemmän kuin nyt uudessa arvioinnissa, jossa on käytössä tarkempi maaston korkeusmalli ja tulva- malli. Muutoin ensimmäisessä alustavassa arvioinnissa tulokset olivat välttämättömyyspalveluiden osalta sa- manlaiset kuin uudessakin arvioinnissa.
Taulukko 14. Simojoen vesistöalueella tulvavaarassa (tulva 1/1000a) olevien välttämättömyyspalveluiden kohteiden määriä (tiedot: RHR 2016, Digiroad 2016, ympäristöhallinnon paikkatietoaineistot)
Taajama/
kyläalue
Maasto- tietokan- nan muuntajat
RHR yhdys- kuntateknii- kan raken- nukset1
RHR voi- malaitos- rakennuk- set
Veden- ottamot
Jäteve- denpuh- dista- mot
Katkea- vat tiet (m)
Palo- asemat
Väes- tönsuo-
jat
RHR tieto- liikenteen rakennuk-
set
Simonkylä 4 0 0 0 0 0 0 0 0
Simo 5 0 0 0 12 0 0 0 0
Hamari 1 0 0 0 0 350 0 0 0
Karisuvanto-
Ala-jokikylä 1 0 0 0 0 0 0 0 0
Soikko 1 0 0 0 0 0 0 0 0
Alaniemi 3 0 0 0 0 100 0 0 0
Yli-Kärppä 0 0 0 0 0 0 0 0 0
Rovastinaho 3 0 0 0 0 250 0 0 0
