Tulvariskien alustava arviointi
Simojoen vesistöalueella
Sisällysluettelo
1 Taustaa ... 3
2 Vesistön kuvaus ... 4
2.1 Hydrologia... 6
2.2 Asutus ja maankäyttö ... 8
2.3 Kaavoitus ... 9
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintökohteet ... 10
2.5 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö ... 11
3 Historiallinen tulvatieto ... 12
3.1 Toteutuneet tulvat ... 12
3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa ... 13
4 Tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit ... 14
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus ... 14
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin ... 14
5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden tunnistamisessa ... 15
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen ... 16
6.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset ... 16
6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ... 17
6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeälle toiminnalle ... 17
6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle ... 18
6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka ... 18
7 Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet ... 19
8 Lähteet ... 20
1 Taustaa
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pe- lastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydel- le ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Eurooppa 2007).
Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariski-kartat (määräai- ka 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähen- tämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mah- dollinen merkittävä tulvariskialue.
Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympä- ristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tie- toon. Vesistöalueiden tulva-riskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittä- vät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta.
Tulvariskien alustavan arvioinnin tavoitteena on löytää tulvariskilain (620/2010) 8§:n mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Merkittävyyden arvioinnissa otetaan huomioon seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle
2 Vesistön kuvaus
Simojoen vesistöalue (64) on Kemijoen vesienhoitoalueen toiseksi suurin vesistöalue. Vesistöalue sijaitsee Kemijoen vesienhoitoalueen eteläisessä osassa ja laskee Perämereen (Kuva 1). Kemijoen vesienhoitoalu- eeseen kuuluvat Kemijoen, Simojoen ja Kaakamojoen vesistöalueet sekä Perämeren rannikkoalue. Simojo- en vesistöalue on laajuudeltaan 3 160 km² ja sen järvisyysprosentti on 5,66 (Ekholm 1993). Vesistöalueen merkittävimmät taajamat ovat Simo ja Ranua.
Kuva 1. Kemijoen vesienhoitoalue ja Simojoen vesistöalue.
Simojoen pääuoma saa alkunsa Ranuan kunnan alueella sijaitsevan Simojärven itäpuolen karuilta ylänkö- alueilta. Valjastamaton Simojoki virtaa Ranuan ja Simon kuntien halki päätyen Perämereen (Kuva 2). Simo- joen pituus on 193 km ja kokonaispudotuskorkeus on 176 metriä. Sen suurimmat kosket ovat Valajankosket, Maaninkakoski, Mötyskoski, Tainikoski, Veitsikoski, Harrikosket, Hamarinkosket ja Isopetäjä. Simojoen pää- uoman lisäksi vesistössä on 7 sivujokea, joiden valuma-alue on yli 100 km² (Taulukko 1). Vesistöalueen merkittävimmät joet ovat Simojoki, Tainijoki, Ruonajoki, Kuivasjoki, Kämäjoki, Kelukkajoki, Ylijoki ja Martimo- oja. Vesistössä on 38 järveä, joiden pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Simojärvi, Ristijärvi- Välttämönselkä, Penämöjärvi, Impiönjärvi, Toljanjärvi ja Särki-Kämä (Taulukko 2).
Kuva 2. Simojoen vesistöalueen merkittävimmät joet ja järvet.
Taulukko 1. Simojoen vesistöalueen suurimmat joet.
Nimi Pituus [km] Valuma-alueen
pinta-ala [km2]
Pudotus- korkeus [m]
Simojoki 127 3 160 150
↑ IsoTainijoki 22 245 50
↑ Ruonajoki 23 201 30
↑ Kuivasjoki 20 147 45
↑ Kämäjoki 15 147 33
↑ Kelukkajoki 23 117 55
↑ Ylijoki Simojoki 20 116 36
↑ Martimo-oja 15 108 34
Taulukko 2. Simojoen vesistöalueen järvet, joiden pinta-ala on yli 50 ha.
Nimi Vesiala [ha] Kunta
Simojärvi 8993 Ranua
Ristijärvi-Välttämönselkä 1006 Ranua
Penämöjärvi 443 Ranua
Impiönjärvi 419 Ranua
Toljanjärvi 329 Ranua
Särki-Kämä 283 Rovaniemi
Portimojärvi 280 Ranua
Martimojärvi 255 Simo
Kuopasjärvi 222 Ranua
Sääskijärvi 191 Ranua
Saunajärvi 175 Ranua
Siika-Kämä 172 Ranua
Luolajärvi 164 Simo
Korvajärvi 160 Ranua
Kaitajärvi 142 Ranua
Roosinginjärvi 125 Ranua
Ylimmäinen Sankajärvi 116 Simo
Saarijärvi 115 Ranua
Alajärvi 107 Ranua
Peurajärvi 106 Ranua
Hiisijärvi 96 Ranua
Rytijärvi 89 Ranua
Ristijärvi 88 Ranua
Yli-Soppananjärvi 85 Ranua
Kuivasjärvi 83 Simo
Yli-Portimojärvi 82 Ranua
Majavajärvi 79 Ranua
Saukkojärvi 79 Ranua
Paavonjärvi 69 Ranua
Keski-Voho 66 Posio
Ruonalampi 65 Ranua
Suhankojärvi 61 Ranua
Koskenlampi 59 Ranua
Soppananjärvi 57 Ranua
Juurikkajärvi 57 Ranua
Mämmilampi 56 Ranua
Lihalampi 56 Rovaniemi
Tainijärvi 55 Ranua
Saukkojärvi 55 Ranua
Saarijärvi 53 Ranua
Auralampi 53 Ranua
Niskajärvi 52 Ranua
2.1 Hydrologia
Simojoen vesistöalue (64) jakautuu yhdeksään valuma-alueeseen (kuva 3, taulukko 3), joista kukin jakaan- tuu 4-9 osavaluma-alueeseen. Vesistöalueella on käytössä 3 vedenkorkeuden ja 2 virtaaman mittausase- maa (kuva 3). Taulukossa 4 ja 5 on kuvattu Simojoen vesistön keski- ja ääriarvoja eri mittausasemilla. Simo- joen pääuoman keskivirtaama on noin 45 m3/s, sivujoista ei ole virtaamahavaintoja. Alin mitattu virtaama Simojoella on ollut 3 m³/s ja suurin virtaama on ollut 730 m³/s. Keskimäärin virtaama vaihtelee 6 m³/s ja 427 m³/s välillä.
Taulukko 3. Simojoen vesistöalueen valuma-alueiden pinta-alat [F] ja järvisyys [L].
Nro Nimi Alaraja F km² L % F₁ km² L₁ %
64 Simojoen vesistöalue Perämeri 3 159,75 5,66 3 159,75 5,66
64.01 Simojoen alaosan alue Perämeri 411,88 0,96 3 159,75 5,66 64.02 Simojoen keskiosan alue Kalmakoski 374,54 1,06 2 601,06 6,66 64.03 Portimojärven alue Köngäs (Q-1017) 557,05 3,71 1 981,29 8,46 64.04 Simojoen yläosan alue Toljanjärvi 446,21 4,68 1 076,69 12,49 64.05 Simojärven valuma-alue Välttämönsalmi 630,48 18,02 630,48 18,02 64.06 Kuivasjoen valuma-alue Simojoki 146,81 1,21 146,81 1,21 64.07 Iso Tainijoen valuma-alue Simojoki 245,23 0,69 245,23 0,69 64.08 Ruonajoen valuma-alue Simojoki 200,75 1,18 200,75 1,18 64.09 Kämäjoen valuma-alue Simojoki 146,8 6,86 146,8 6,86 [*₁= yläpuolisen valuma-alueen ala ja järvisyys valuma-alueen purkupisteessä.]
Kuva 3. Simojoen vesistöalueen 2. jakovaiheen valuma-alueet sekä toiminnassa olevat hydrologiset havain- toasemat.
Taulukko 4. Simojoen vesistöalueen vedenkorkeusasemat ja vedenkorkeuden keski- ja ääriarvoja. Havain- toarvot [N₆₀+m] käyttöönotosta vuoden 2008 loppuun.
Tunnus Vedenkorkeus-
asema Käytössä MW HW NW MHW MNW
6400100 Simojärvi 1.1.1962 alkaen 176,19 177,16 175,65 176,61 175,99 6400300 Portimonsalmi 3.5.1961 - 31.12.1995 141,71 144,00 141,03 143,25 141,34 6400310 Hosionkoski 17.1.1962 alkaen 109,60 111,84 108,91 111,13 109,14 6400400 Simo 10.4.1912 - 31.12.1963 8,02 11,63 7,16 10,15 7,51
6400410 Simo 1.1.1965 alkaen 10,85 13,21 10,25 12,49 10,41
MW = keskivedenkorkeus, HW = ylävedenkorkeus, NW = alivedenkorkeus, MHW = keskiylävedenkorkeus, MNW=keskialivedenkorkeus
Taulukko 5. Simojoen vesistöalueen virtaama-asemat ja veden virtaamien keski- ja ääriarvoja. Havaintoar- vot [m²s] käyttöönotosta vuoden 2008 loppuun.
Tunnus Virtaama-asema Käytössä MQ HQ NQ MHQ MNQ
6400310 Hosionkoski 1.1.1962 alkaen 25 341 2,8 225 4,8
6400400 Simo 1.1.1911 - 31.12.1955 49 685 1 427 4,8
6400410 Simo 1.1.1965 alkaen 40 730 3 427 6,0
MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, NQ = alivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = keskialivirtaama
Kuva 4. Korkeussuhteet Simojoen vesistöalueella
Simojoen vesistöalue sijaitsee melko tasaisella alueella, jossa korkeuserot ovat pienet. Meren lähellä Simon kunnassa korkeus pysyttelee alle 50 metriä merenpinnan yläpuolella ja maanpinnan korkeus nousee hitaasti Ranualle päin. Korkeimmat alueet ovat noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Vesistöalueen korkein alue sijaitsee vesistöalueen itäisessä osassa, Posion kunnan alueella. Ympäristöhallinnon pohjavesiaineis- ton mukaan Simojoen vesistöalueella on 17 I-luokan, 6 II-luokan ja 25 III-luokan pohjavesialuetta.
2.2 Asutus ja maankäyttö
Simojoen vesistöalue sijoittuu yhteensä kuuden kunnan alueelle, mutta suurin osa vesistöalueesta sijoittuu Simon ja Ranuan kuntien alueelle. Simojoen vesistöalue ulottuu pieniltä pohjoisilta reunaosiltaan Kemin- maan, Tervolan ja Rovaniemen kuntien alueille ja itäiseltä reunalta Posion kunnan alueelle. Ranuan kunnan keskusta sijaitsee vesistöalueen ulkopuolella.
Koko vesistöalueella asuu noin 3 000 ihmistä, heistä noin 55 % asuu Simojoen pääuoman varrella. Yli 90 % Simojoen vesistöalueen pinta-alasta on metsämaata ja suota. Rakennetun alueen osuus kokonaispinta- alasta on pieni, ainoastaan Simon taajama on luokiteltu rakennetuksi alueeksi. Maatalousalueita on vesistö- alueella Simojoen varrella, jossa on maataloudelle sopivaa rehevää maaperää. Maankäyttöluokat ovat esitet- tynä taulukossa 5 ja kuvassa 5.
Taulukko 5. Maankäyttö Simojoen vesistöalueella. [Corine 2000]
Maankäyttöluokka Pinta-ala
[ha]
Määrä [%]
Rakennetut alueet 2 609 0,8
Maatalousalueet 5 259 1,7
Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 219 788 69,6
Kosteikot ja avoimet suot 68 563 21,8
Vesialueet 19 758 6,3
Kaikki yhteensä 315 977 100,0
Kuva 5. Corine-aineiston mukainen maankäyttö Simojoen vesistöalueella.
2.3 Kaavoitus
Tulvariskien hallinnan kannalta kaavoituksen ja muun alueellisen maankäyttösuunnittelun vaikutukset koske- vat asutusta, elinkeinoa ja muuta rakennettua ympäristöä, mutta lisäksi ne koskevat luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita.
Simojoen vesistöalueella keskiosissa on voimassa Rovaniemen maakuntakaava 1/2 ja Rovaniemen vaihe- maakuntakaava osa 2/2. Lisäksi vesistöalueen itäosassa on voimassa Itä-Lapin maakuntakaava. Simon kunnan alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava. Länsi-Lapin maakuntakaavaa ollaan tekemässä ja se tulee valmiiksi vuoteen 2012 mennessä. Maakuntakaava tulee kumoamaan Länsi-Lapin seutukaavan.
Yleiskaavoja Simojoen vesistöalueella on yhteensä kahdeksan. Yleiskaavat sijoittuvat Simojen varteen, Si- mojärven rannalle ja Ranuan kaivosalueelle (kuva 6).
Maakuntakaavoissa ja seutukaavassa lähes koko Simojoen vesistöalue on osoitettu maa- ja metsätalous- alueeksi. Lisäksi suojelualueita löytyy eri puolilta vesistöaluetta. Simojärvelle on merkitty kolme venesatama- aluetta liikennealueiksi. Lisäksi Simojärven ympäristöön on osoitettu useita alueita matkailulle. Taajamatoi- minnon alueiksi ovat merkitty Simon keskusta sekä vesistöalueen suurimmat asutuskeskittymät. Turvetuo- tantoalueet on merkitty kaavaan erityisalueiksi (kuva 6).
Kuva 6. Simojoen vesistöalueella sijaitsevat yleiskaavat sekä seutukaavan ja maakuntakaavojen aluevara- ukset.
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintökohteet
Simojoen vesistöalueella on 12 Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa suojelualuetta, joista neljä on VPD Natu- ra-aluetta (taulukko 6). VPD Natura-alueista Korouoma-Jäniskaira sijaitsee hyvin pieneltä osin vesistöalueen länsireunalla. Rakennettuja kulttuuriympäristökohteita ovat Simon rautatieasema Simossa, Putkivaaran kylä Ranualla ja Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus Simossa. Lisäksi Pohjanmaan rantatie kulkee vesistöalu- een länsireunalla. Valtion asetuksella suojeltuja kohteita Simojoen vesistöalueella on yksi, Martimoaavan niittysauna Simossa. Muinaisjäännösrekisterikohteita vesistöalueella on 80.
Taulukko 6. VPD Natura-alueet Simojoen vesistöalueella.
Tunnus Nimi VPD peruste
FI1301205 Simojärvi Alueellisesti merkittävä karu kirkasvetinen järvi FI1301602 Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat Luontotyypit, linnusto
FI1301613 Simojoki Jokireitti, kalasto mm. lohi, uhanalainen laji FI1301104 Korouoma-Jäniskaira Luontotyypit
Taulukko 7. Kulttuuriympäristökohteet Simojoen vesistöalueella.
Kulttuuriympäristökohteet Määrä
Valtion asetuksella suojellut kohteet 1 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut
kulttuuriympäristöt (RKY) 4
Muinaisjäännökset 80
Yhteensä 85
Kuva 7. Simojoen vesistöalueella sijaitsevat VPD Natura2000 -alueet ja kulttuuriympäristökohteet.
2.5 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö
Simon kunnan alueella, lähinnä Asemanseudulla ja Simojoen suualueella, on rakennettu 1990-luvun alussa useita tulvapenkereitä. Simojoella on lisäksi suoritettu jokiuoman ruoppauksia. Ruoppauksilla on saatu mata- loituneet ja lietteiset väylät johtamaan tehokkaammin pois tulvavettä ja jää ei takerru pohjaan yhtä herkästi kuin aiemmin. Jääpatojen ehkäisemiseksi on suoritettu keväisin jäänsahauksia ja -hiekoituksia. (Ojala ym.
1999.)
Simon keskustassa on tehty useita kertoja tulvasuojelutoimenpiteitä. Tulvapenkereitä on rakennettu vuoden 1987 tulvan jälkeen yhteensä noin 1,2 kilometriä. Veteraanitien alueella on rakennettu tulvapengertä 432 m jätevedenpuhdistamon, veteraanitalon ja omakotitalon eteen. Erkinantin talon suojaksi on vuonna 2000 ra- kennettu tulvapengertä 163 m rakennusten ympärille. Onkalon tien varteen on rakennettu rakennusten suo- jaksi tulvapengertä kahteen eri paikkaan yhteensä n. 400 metriä. Lisäksi Taininiemen alueelle on rakennettu tulvapengertä omakotitalon suojaksi n. 200 metriä. (Saarijärvi 2009.) Tulvapenkereet on mitoitettu kerran 100 vuodessa toistuvalle tulvalle.
Simojoki on kunnostettu vuosina 1976-1977 sekä 1980-luvun loppupuolella Simojoen uittosäännön lakattua.
Simojoki-Life -hankkeeseen sisältyvä Simojoen ekologinen kunnostus on toteutettu vuosina 2002-2006. Si- mojoella kunnostettiin tällöin koski- ja virta-alueita yhteensä 155 hehtaaria.
3 Historiallinen tulvatieto
3.1 Toteutuneet tulvat
Simon keskustaajama on sijaintinsa vuoksi joutunut lähes vuosittain kärsimään tulvan seurauksista. Suuria tulvia on ollut vuosina 1913, 1929, 1934, 1948, 1967, 1977, 1982, 1993 ja 2000. Vuonna 2000 jääpatotulva Patosaaren yläpuolella ohjasi tulvavedet Oritojan kautta Simon keskustaan, jolloin tulvavedet veivät men- nessään yleistä tietä useamman sadan metrin matkalla. Tästä aiheutui useiden satojen tuhansien markkojen vahingot kunnalle. Lisäksi tulva kasteli useita rakennuksia kyseisen tien läheisyydessä. Tulvavahingoiksi arvioitiin vuonna 2000 Simon alueella 160 000 euroa. Vuosina 2000 ja 2001 Taininiemen alueella Tainikos- ken kohdalla jääpatotulva aiheutti huomattavia vahinkoja Hopetörmän tilalla. Vahinkojen korjaamiseen käy- tettiin kyseisinä vuosina rahaa n. 50 000 €. (Saarijärvi 2010.) Hosiossa 1980-1990 luvun taitteessa jouduttiin jääpadon takia evakuoimaan kaksi taloa ja navettaa. Kuvassa 8 on esitetty paikat, joissa on esiintynyt toistu- vasti jääpatoja.
Taulukko 8. Jääpatotulvien aikaiset havaitut vedenkorkeudet.
Jääpatopaikka Vedenkorkeus HW [N60+m]
Oritoja (Patosaaren yläpuolella / Pyttysaaren alapuolella) HW₂₀₀₀ 16,23
Leirintäalue HW₂₀₀₀ 11,33
Taulukko 9. Suurimmat havaitut vedenkorkeudet ja virtaamat Simon havaintoasemalla.
Päivämäärä Vedenkorkeus [N60+m]
Virtaama [m³/s]
15.5.1967 13,00 620
15.5.1973 12,88 572
14.5.1977 13,13 672
18.5.1981 12,91 584
10.5.1982 13,08 730
29.4.1989 13,19 716
4.5.1992 12,68 504
7.5.1993 12,92 595
1.5.1994 12,69 508
15.5.1997 12,67 500
30.4.2000 12,64 489
30.4.2001 12,82 558
29.4.2002 12,69 508
Kuva 8. Simojoen jääpatojen muodostumiskohdat.
3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa
Ennen sattuneiden tulvien vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida nykytilanteessa, sillä Simojoella tulvat ovat yleensä jääpatojen aiheuttamia. Jokaisen jääpatotulvan muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät, jolloin tulvan vedenkorkeutta ja laajuutta on vaikea arvioida. Vuoden 2000 jääpadon aiheuttaman tulvan vahingoiksi arvioitiin Simossa 160 000 euroa. Silloin tulvavedet veivät mennessään yleistä tietä useamman sadan metrin matkalla. Lisäksi tulva kasteli useita rakennuksia kyseisen tien läheisyydessä. Nykytilanteessa samansuurui- sen tulvan aiheuttamat vahingot olisivat hyvin samankaltaiset kuin vuonna 2000. Kaavoituksessa ja raken- nuslupamääräyksissä tulvat otetaan entistä paremmin huomioon, jolloin uutta rakennuskantaa ei pitäisi olla tulvaherkillä alueilla.
4 Tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa tulviin lämpötilan ja sateiden muutosten kautta. Nämä tekijät vaikuttavat lumipeit- teen paksuuteen, joka vaikuttaa kevättulvien kokoon. Lapissa suurimmat tulvat ovat kevään lumen sulamis- tulvia, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti lumen määrän muutosten kautta.
Suomen ympäristökeskuksessa on tutkittu Clim-ATIC-hankkeessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulviin Kemijoen vesistöalueella (Veijalainen 2010). Simojoen vesistöalueella ilmastonmuutoksen vaikutus on hyvin samanlainen kuin Kemijoen vesistöalueella. Tutkimusten mukaan ilmastonmuutos näyttäisi pienentävän tulvariskejä minimiskenaarion mukaan erityisesti seuraavan 30 vuoden jälkeen. Maksimiskenaariot ennusta- vat tulvien pientä kasvua ensimmäisellä tutkimusjaksolla. Muutosprosentit ovat hyvin vaihtelevia, koska on käytetty useita eri skenaarioita, jotka antavat erilaisia tuloksia.
Clim-ATIC-hankkeen tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että tulvien koko pysyy samansuuruisena kuin ny- kyisin tai hieman pienenee tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta myös kesän ja syksyn vesi- sateesta aiheutuvat tulvat todennäköisesti kasvavat, mutta eivät kuitenkaan yllä yhtä suuriksi kuin kevättul- vat. (Veijalainen 2010.)
Taulukko 10. Ilmastonmuutoksen vaikutus (%) virtaamiin Simojoen vesistöalueen Hosionkoskella. (Veijalai- nen 2009)
Jakso 2010-2039 Jakso 2070-2099
Maksimi muutos
Minimi
muutos Keskiarvo Maksimi muutos
Minimi
muutos Keskiarvo
Hosionkoski 7,2 -25,6 -16,3 -12,0 -46,6 -30,4
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Suurimmat tulvavahingot aiheutuvat yleensä teille sekä ranta-alueen asutukselle. Vuonna 2009 vesistöalu- eella oli noin 3000 asukasta (RHR2009). Simojoen vesistöalueella väestön määrän arvioidaan hieman vä- hentyvän tulevaisuudessa. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kunta- kohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Väestöennusteiden mukaan tulevaisuudessa väestö vähenee sekä Simon että Ranuan kunnissa (taulukko 11). Väestö keskittyy yhä enemmän suuremmille paik- kakunnille, joten haja-asutus vähenee. Ranualla väestön on ennustettu vähenevän -25 % ja Simossa -7 % vuoteen 2025 mennessä. Kuntien yhteinen ennuste väestön vähenemiseen on -16 %. Simojoen varsi on myös suosittua loma-asuntoaluetta, joten mökkiläisten määrä alueella voi kuitenkin lisääntyä tulevaisuudes- sa.
Taulukko 11. Simojoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestö vuonna 2009 ja ennustettu väestönkehi- tys vuoteen 2030. (Lähde Tilastokeskus 2011)
Kunta 2009 2015 2020 2030 Muutos
Ranua 4 407 3 993 3 774 3 513 -25 %
Simo 3 496 3 411 3 361 3 271 -7 %
Yhteensä 7 903 7 404 7 135 6 784 -16 %
Metsätalouden toimenpiteet sekä turvetuotanto voivat äärevöittää jokien virtaamia ja voivat sitä kautta lisätä tulvariskejä Simojoen vesistön alueilla. Metsäojitukset ovat lisänneet Pohjois-Suomessa keski- ja ylivirtaamia erityisesti heti ojituksen jälkeen. Hyvärinen ja Vehviläinen (1981) ovat arvioineet metsäojitusten aiheuttamak- si kevätylivirtaamien lisääntymiseksi n. 0,5 % valuma-alueen yhtä ojitusprosenttia kohti Pohjois-Suomen aapasuoalueilla. (Hyvärinen 1984.) Turvetuotannon, metsähakkuiden sekä soiden kunnostusojituksen voi- makas lisääntyminen vesistöalueella voi hieman vaikuttaa jokien tulvimiseen Simojoen vesistöalueella sekä lisätä haitallisia vaikutuksia veden laatuun.
5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden tun- nistamisessa
Suomen ympäristökeskuksessa tulvariskien alustavaan arviointiin kehitettyä paikkatietoanalyysiä (Turina- paikkatietoanalyysi) voidaan käyttää työkaluna alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämises- sä. Tulva-alueen määrittäminen perustuu laskentaan, jossa otetaan huomioon maaston topografia, yläpuoli- sen valuma-alueen koko, järvisyys ja uoman kaltevuus. Laskenta suoritetaan valuma-alueittain ja kalibrointi tehdään virtaama ja vedenkorkeushavaintojen avulla. Laskennan suurimpana ongelmana on maastoaineis- ton heikko tarkkuus, joka on pääasiassa 2,5m (25m ruutuja) ja joiltakin osin 1m (10 m ruutuja). Määritetyt tulva-alueet yhdistetään maankäyttöä kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa, jolloin voidaan karkealla tasolla arvioida mahdolliset tulvariskialueet. Menetelmän avulla voidaan lisäksi arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvan peittämiin alueisiin ja tunnistaa tulvatasanteita.
Seuraavassa on esitetty menetelmän tärkeimmät työvaiheet:
korkeusmallin esikäsittely (painanteiden tasoittaminen ja uomaverkon kovertaminen)
virtausreitin, valuma-alueiden ja järvisyyden sekä kaltevuuksien mallintaminen korkeusmallista
virtaamalaskennan kalibrointi (toistuvuusanalyysi Hydroasemille, tulvatietojärjestelmä)
virtaamalaskenta Kaiteran nomogrammia soveltaen
vedenkorkeuslaskennan kalibrointi (toistuvuusanalyysi Hydroasemille, tulvatietojärjestelmä)
vedenkorkeuslaskenta Bernoullin ja Manningin yhtälöitä soveltaen
tulva-alueiden generointi perustuen path distance algoritmiin ja niiden esittäminen
Karkean tason tulvan peittävyyden avulla arvioidaan mahdolliset merkittävät tulvariskialueet, joita tulisi tar- kastella tarkemmin tulvavaara- ja tulvariskikarttojen avulla. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna ympäristöhal- linnon ohjetta Tulvariskien kartoittaminen (Alho et. al. 2008), jossa esitellään tulvariskien kannalta tärkeitä tulvahaavoittuvia kohteita ja alueita sekä annetaan työkaluja arvioinnin tekemiseen.
Merkittävien tulvariskikohteiden tunnistamisessa voidaan käyttää lisäksi ns. tulvariskiruutuja ja riskialueita, joita on sovellettu pelastustoimen riskiruuduista. Tulvariskien luokitusperusteena käytetään rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärää ja kerrosalaa (Taulukko 11) 250x250m kokoisella ruudulla. Tällöin ruudut, joissa on suurin riski, merkitään riskiluokkaan I ja ruudut, joissa on pienin riski, merkitään riskiluokkaan IV.
Riskialue muodostuu, kun vähintään 10 samaan tai sitä korkeampaan riskiluokkaan kuuluvaa riskiruutua ovat yhteydessä toisiinsa.
Taulukko 11. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella.
Riskiluokka Asukkaiden määrä Kerrosala [m2]
I >250 Tai >10 000
II 61-250 Tai 2 501-10 000
III 10-60 Tai 250-2 500
IV <10 Ja <250
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen
Tässä kappaleessa käsitellään merkittävien tulvariskialueiden tunnistamista kerran 1000 vuodessa toistuval- la tulvalla, joka kuvastaa suurinta mahdollista tulvaa. Kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan oletetaan katta- van myös mahdollisien jääpatotulvien vedenkorkeudet. Simojoen vesistöalueella tulvariskien arviointi perus- tuu Turina-paikkatietoanalyysin tulva-alueeseen, lukuun ottamatta Simojoen pääuomaa, jossa käytetään Turina-analyysiä tarkempaa tulvavaarakarttaa. Näissä tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arviossa on tarkasteltu kohteiden sijoittumista laskennalliselle tulva- alueelle.
Kuva 9. Simojoen vesistöalueen tulvakartoitettu alue sekä Turina-analyysin karkea malli tulvan leviämisestä.
6.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset
Simojoen valuma-alueen ominaisuuksia on herkkä reagointi vesisateista tai lumen sulamisesta syntyviin valumavesiin. Tämän seurauksena virtaamien kasvunopeus lumen sulamisen aikana on erittäin nopeaa.
Nopean sulamisen ja joen alaosan jyrkkyyden seurauksena jäät lähtevät usein vahvoina liikkeelle. Simojoelle ovatkin tyypillisiä jääpatojen aiheuttamat tulvat, joita esiintyy joen alajuoksulla välillä Hosionkoski – Perämeri.
Suuresta vesimassasta johtuvia tulvavahinkoja tapahtuu lähinnä vain jokisuulla, Simonkylällä, Jokikylällä ja Tainijokisuun alueella. Simojoen yläjuoksulla mainittavia tulvavahinkoja ei ole esiintynyt.
Vuosina 1984 ja 1985 joki tulvi aiheuttaen runsaasti vahinkoa. Vuonna 1987 syntyi vielä mittavammat vahin- got, jolloin vahinkoarvio oli rakennusvahinkojen osalta noin 500 000 € ja muiden vahinkojen osalta 80 000 €.
Vuonna 2000 jääpatotulva Patosaaren yläpuolella ohjasi tulvavedet Oritojan kautta Simon keskustaan, jolloin tulvavedet veivät mennessään yleistä tietä useamman sadan metrin matkalla. Tästä aiheutui useiden satojen tuhansien markkojen vahingot tielle, lisäksi tulva kasteli useita rakennuksia kyseisen tien läheisyydessä.
Tulvavahingoiksi arvioitiin vuonna 2000 Simon alueella noin 160 000 euroa. Vuosina 2000 ja 2001 Taininie- men alueella Tainikosken kohdalla jääpatotulva aiheutti huomattavia vahinkoja Hopetörmän tilalla. Vahinko- jen korjaamiseen käytettiin kyseisinä vuosina rahaa n. 50 000 €. (Saarijärvi 2009.)
Suurtulvaselvityksessä on arvioitu kerran 250 vuodessa toistuvan tulvan aiheuttamia vahinkoja. Selvityksen mukaan Simojoella tulvavahingot vuoden 1999 hintatasossa ovat n. 500 000 € rakennuksien osalta. Simon taajaman alueella on arvioitu tie- ja siltavahingoiksi n. 670 000 €. Simoon rakennettujen tulvapenkereiden harjakorkeudet ovat vajaat puoli metriä mitattujen huipputulvien yläpuolella. (Ollila ym. 2000.)
Aikaisempien tulvien sekä aikaisempien selvitysten perusteella esille nousi Simon keskustan alue.
6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle
Tulvariskiruutujen ja niistä johdettavien tulvariskialueiden avulla voidaan tarkastella väestölle ja rakennus- kannalle aiheutuvaa tulvariskiä. Simojoen vesistöalueelle muodostui hyvin vähän riskiruutuja. I ja II luokan riskiruutuja alueella ei ole lainkaan. III luokan riskiruutuja löytyy alueelta joitakin, ne sijoittuvat Simojoen suu- alueelle, Simon keskustaan ja muutama yksitäinen ruutu jokivarteen ja Simojärven rantaan. Suurin osa riski- ruuduista oli IV luokan riskiruutuja ja niitä oli Simojoen varrella ja Simojärven rannoilla. Simon vesistöalueelta löytyy kolme IV luokan tulvariskialuetta, Simon keskustan ja Patokosken kohdalle, Martimo-ojan suun ala- puolelle ja Alaniemeen.
Simojoen vesistöalueella on yksi asuinalueeksi luokiteltu alue, Simon keskusta. Rakennus- ja huoneistore- kisterin aineiston mukaan tulva-alueen asuinalueella arvioidaan olevan noin 15 asuinrakennusta ja yli 20 muuta rakennusta. Tulvan peittämällä asuinalueella asuu alle 50 asukasta. Simon asuinalueen lisäksi Simo- joen varrella ja Simojärven rannoilla on paljon haja-asutusta ja loma-asuntoja.
Erityisiä riskikohteita tulvan uhatessa ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita merkittäviä riskikohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen mukaan Simojoen vesistöalueella ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita tulva-alueella.
Simojoen vesistöalueella ei ole uusia rakentamisen painealueita tulvaherkillä alueilla. Simon kunnan vapaat tontit eivät sijoitu vesistön varrelle.
Tarkasteltaessa tulvariskejä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle esille nousee Simon keskustan alue.
6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeälle toiminnalle
Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi tässä luvus- sa tarkastellaan vesistöalueen merkittävimpiä taloudellisen toiminnan kohteita. Tällaisia kohteita ovat mm.
elintarvike- ja lääketeollisuus, satamat ja lentoasemat, joiden toimintojen pitkäaikainen keskeytyminen voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja yhteiskunnalle.
Simojoen vesistöalueella ei ole elintarvike- ja lääketeollisuuden toimintoja, satamia tai lentoasemia. Alueella ei ole myöskään muita taloudellisen toiminnan kohteita, joiden toiminnan keskeytyminen aiheuttaisi yhteis- kunnalle taloudellisia vahinkoja.
Vesistöalueella ei ole tulvauhanalaisia energiantuotanto- tai siirtolaitosrakennuksia eikä tietoliikenteen ra- kennuksia. Simojoen vesistöalueella sähkön jakeluverkko sijoittuu Simojoen varteen ja tulva-alueella on yh- teensä yli 30 muuntajaa. Vesistöalueella on yksi muuntoasema Patokoskella, mutta se ei sijaitse tulva- alueella. Suurin osa muuntajista sijaitsee pylväissä, joten niiden vaurioituminen tulvassa on epätodennäköis- tä. Suurjännitelinjan kantaverkko kestää rajujakin tulvia, mutta jakeluverkon sähköpylväät voivat olla tulva- haavoittuvia.
Liikenneväylien tarkastelussa otetaan huomioon ne pääväylät, jotka voivat katketa tulvan vuoksi ja vaikeut- taa kulkua. Simojoen vesistöalueella teiden katkeamiset ovat hyvin pienialaisia ja useissa kohdissa tien pen- ger on tarpeeksi korkealla, jolloin tulva ei todennäköisesti yllä tielle asti. Tulvamallinnus alueella ei huomioi
teiden korkeuksia. Mahdollisia teiden katkeamiskohtia on Simonkyläntiellä, Onkalontiellä, Ouluntiellä ja Ra- nuantiellä Simon taajaman kohdalla. Lisäksi pienialaisia katkeamiskohtia on molemmin puolin Simojokea sekä Pohjoispuolentiellä että Ranuantiellä. Teiden katkeamisia on mm. Alaniemellä ja Ruonajoen suualueel- la. Tainijoentie on myös monin paikoin tulvan alla. Yhteensä mahdollisia teiden katkeamiskohtia on yli 50 km.
Simojoen vesistöalueella on vain yksi rautatie, joka kulkee Simojoen yli. Tulva ei ylety rautatielle asti.
Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan tärkeille toiminnoille esille ei noussut tulvalle alttiita alueita.
6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle
Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa äkillistä, laaja- alaista ja pitkäkestoista ympäristön pilaantumista tulvatilanteessa ja aiheuttaa vahingollisen seurauksen ih- misen terveydelle, esim. talousveden pilaantumisen seurauksena. Tulvan sattuessa ympäristölle haittaa voivat aiheuttaa mm. polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot. Tässä tarkaste- lussa otetaan huomioon ympäristölupavelvolliset toimijat.
Valvonta- ja kuormitusjärjestelmä (VAHTI) -aineiston mukaan Simojoen vesistöalueella sijaitsee Konttijärvi - Ahmavaara metallien louhintakaivos Ranuan kunnan alueella. Simon keskustassa sijaitsee Simon jäteveden puhdistamo. Puhdistamo sijaitsee tulva-alueen reunassa ja todennäköisesti tulvavesi ei pääse kastelemaan puhdistamoa.
Simojoki on täysin rakentamaton, luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittävä joki, joka on suojeltu koskiensuoje- lulailla ja joka kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan. Simojoki on myös VPD-Natura kohde.
Kulttuuriympäristökohteista tulva-alueella ovat uhattuina Simojokivarren kulttuurimaisema ja Simonkylän alue. Muinaisjäännöksistä on uhattuina 23 kohdetta.
Tarkasteltaessa tulvariskejä ympäristölle ja kulttuuriperinnölle esille ei noussut tulvalle alttiita kohteita.
6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka
Simojoen vesistöalueella ei ole tulvauhkaa aiheuttavia vesistörakenteita.
7 Tarkastelussa esille nousseet tulvariskialueet
Simojoen vesistöalueella tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa on otettu huomioon luvussa kuusi tarkastellut yleiseltä kannalta katsoen tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Alue voidaan nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi kun se täyttää tulvalain 8 §:ssä tarkoitetut vahingollisen seurauksen kriteerit (620/2010, 8
§, 1 ja 2 momentti). Merkittävälle tulvariskialueelle tullaan laatimaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma.
Alueet, jotka eivät täytä merkittävän tulvariskialueen kriteerejä, mutta ovat nousseet esille tulvaherkkinä alu- eina, huomioidaan muina tulvariskialueina. Näille alueille voidaan tehdä resurssien ja tarpeiden mukaan paikallista tulvan hallinnan suunnittelua sekä tulvasuojelun toimenpiteitä. Yksittäisiä erityiskohteita voidaan myös suojata tilapäisillä tulvasuojelun toimenpiteillä.
Tarkasteltaessa tulvariskejä Simojoen vesistöalueella esille nousi Simon taajaman alue (kuva 10, taulukko 12). Simon keskustan alueella on aiemmin esiintynyt jääpatojen aiheuttamia tulvia, joista on aiheutunut va- hinkoja. Simon taajaman alue ei kuitenkaan täytä tulvariskilain (620/2010) 8 §:n vaatimuksia merkittävästä tulvariskialueesta, joten alue huomioidaan muuna tulvariskialueena. Alueelle voidaan tehdä resurssien ja tarpeen mukaan paikallista tulvanhallinnan suunnittelua sekä tulvansuojelutoimenpiteitä. Yksittäisiä tulva- herkkiä kohteita voidaan suojata erikseen tilapäisillä tulvasuojelurakenteilla
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ehdota Simojoen vesistöalueelle merkittäviä tulva- riskialueita.
Taulukko 12. Simojoen vesistöalueella tarkasteluissa esille nousseet muut tulva-alueet.
Tulvariskialue Perusteet ehdotukselle
Simon taajama Vahingollinen seuraus ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle:
- Alle 50 asukasta harvinaisen tulvan peittämällä asuinalueella Muuta huomioitavaa:
- Alueella on aiemmin esiintynyt jääpatotulvia
Kuva 10. Simojoen vesistöalueella tarkasteluissa esille nousseen Simon keskustan tulvariskialueen rajaus.
8 Lähteet
Ekholm Matti 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus.
Hyvärinen V.- Vehviläinen B. 1984. Virtaamaoloista Suomessa. Vesihallituksen monistesarja 278. Vesihalli- tus, Helsinki.
Lapin ympäristökeskus 2009. Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Yhteistyöl- lä parempaan vesienhoitoon. Lapin ympäristökeskus
Ojala J., Alaraudanjoki T. & Saarijärvi V. 1999. Lapin ympäristökeskuksen suurtulvaselvitys.
Ollila, M., Virta, H. & Hyvärinen, V. 2000. Suurtulvaselvitys, Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista va- hingoista Suomessa. Suomen ympäristö 441. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökes- kus. Helsinki.
Saarijärvi Veikko 2009. Simojoen alueen tulvasuojelu suurtulvilta, yleissuunnitelma. Lapin ympäristökeskus.
Tilastoskeskus 2011. Väestöennuste 2009. Ennustetut väestönmuutokset sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. 4.3.2011.
Tilastokeskus 2011. Väkiluku sukupuolen mukaan alueittain sekä väestömäärän muutos 31.12.2009. Tilas- tokeskuksen PX-Web-tietokannat 4.3.2011.
Veijalainen, N. 2010. Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Rovaniemellä ja Kittilässä.
Clim-ATIC- hanke. Julkaisematon raportti. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.
