Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella

(1)

9.4.2018

lisätty tiivistelmän käännökset 16.4.2018

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen

vesistöalueella

II Suunnittelukausi

(2)

Sisällysluettelo

Sisällysluettelo ...2

1 Johdanto ...3

1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus ...3

1.2 Tulvariskien alustava arviointi ...5

1.3 Kooste I suunnittelukaudesta ...6

2 Vesistön kuvaus ...8

2.1 Hydrologia ...8

2.1.1 Valuma-alue ...8

2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet ... 13

2.1.3 Sadanta ja lämpötila ... 15

2.2 Asutus ja maankäyttö ... 17

2.3 Kaavoitus ... 23

2.4 Vesien tila ... 26

2.5 Suojelualueet ja kulttuuriperintö ... 27

2.6 Tulvasuojelu ... 30

2.7 Vesistörakenteet ja vesistön käyttö ... 31

3 Historiallinen tulvatieto ... 34

3.1 Toteutuneet tulvat ... 34

3.2 Jääpatotulvat ... 35

3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa ... 36

4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit ... 38

4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus ... 38

4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin ... 39

5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä ... 41

5.1 Vahingollisten seurausten arviointi ... 41

5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot ... 42

6 Tulvariskialueiden tunnistaminen ... 44

6.1 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ... 44

6.1.1 Asukkaat ja rakennukset tulvavaara-alueella ... 44

6.1.2 Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvavaara-alueella ... 45

6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille ... 45

6.2.1 Vesihuolto ... 45

6.2.2 Lämmön- ja sähkön jakelu ... 46

6.2.3 Liikenneyhteydet ... 47

6.2.4 Tietoliikenneyhteydet ja muut välttämättömyyspalvelut ... 48

6.3 Tulvariskit kulttuuriperinnölle ... 49

6.4 Tulvariskit ympäristölle ... 50

6.5 Tulvariski yhteiskunnan taloudellisille toiminnoille ... 51

6.6 Muut tulvariskit ... 52

6.6.1 Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot ... 52

6.6.2 Säännöstelyn ja vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka ... 53

6.6.3 Alueelliset ja paikalliset olosuhteet ... 53

7 Tulvariskien arvioinnin yhteenveto ... 54

7.1 Kooste tunnistetuista tulvariskeistä ... 54

7.2 Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi ... 55

8 Tulvariskien alustava arviointi Ruotsissa ... 57

9 Lähteet ... 59

10 Liitteet ... 61

(3)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 3

1 Johdanto

1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus

Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010.

Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet.

Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (2007/60/EY).

Tulvariskien hallinnan suunnitteluun kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvit- täminen (kuva 1). Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla tunnistetaan alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvaris- kikartat. Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyy- dellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Vesis- töalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii elinkeino-, liikenne-, ja ym- päristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan.

Kuva 1. Tulvariskien hallinnan suunnittelun prosessi.

(4)

Saamelaisten kotiseutualueella on otettava huomioon saamelaisten oikeudellinen asema joka on sää- detty perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Saamelaiset ovat Suomessa alkuperäiskansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Suomen perustuslain (PeL) 17.3 §:n mukaan saamelaisilla alkuperäiskan- sana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, PeL 121.4 §:n mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tämä koskee myös elinkeinojen harjoittamista ja siihen liittyvää kulttuuria. Saamelainen kulttuuri jakautuu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä materiaaliseen ja henkiseen kulttuuriin. Mate- riaaliseen kulttuuriin kuuluvat muun ohella poronhoito, kalastus ja metsästys sekä näihin perustuvat elinkeinot ja näihin elinkeinoihin pienimuotoinen ja luontoa kunnioittava matkailuelinkeinotoiminta saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten vesien käyttöön liittyvät oikeudet tulee huomioida saamelaisten kotiseutualueella arvioitaessa eri toimintojen vaikutuksia vesiin ja niiden käyttöön.

Laki saamelaiskäräjistä (974/1995) (9 §) velvoittaa viranomaiset neuvottelemaan saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä ta- valla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella. Neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi asianomaisen viranomaisen on varattava saamelaiskäräjille tilaisuus tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta. Tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei estä viranomaista jatkamasta asian käsittelyä.

Poronhoitolakia (848/1990) sovelletaan poronhoidon harjoittamiseen poronhoitoalueella. Poronhoito- alue käsittää Lapissa koko maakunnan alueen Kemiä, Keminmaata ja Torniota lukuun ottamatta. Lisäksi lailla on määritetty erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettu alue. Tällä alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Poronhoitolain 53 §:n mukaan suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimen- piteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa.

Rajajokisopimus Suomen ja Ruotsin välillä (91/2010)

Suomalais-ruotsalainen rajajokisopimus (91/2010) on tullut voimaan 1.10.2010. Sopimuksen kattama alue muodostaa suomalais-ruotsalaisen vesienhoitoalueen. Sopimuksen tarkoituksena on mm. torjua tulva- ja ympäristövahinkoja sekä sovittaa yhteen vesienhoitoalueella ohjelmat, suunnitelmat ja toimenpiteet, jotka ovat tarpeen vesien tilalle ja kestävälle käytölle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä mm. yhteisten pinta- ja pohjavesien tilatavoitteiden saavuttamiseen sekä vesivarojen kestävään käyttöön. Rajajokikomissio toimii yhteistyöelimenä valtioiden välillä. Sen tehtävänä on kehittää sopimuspuolten yhteistyötä vesienhoitoalueella sekä edistää sopimuspuolten viranomaisten ja kuntien suunnittelutyön yhteensovittamista tulva- ja ympäristövahinkojen torjumiseksi rajajoissa.

Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio: www.fsgk.se

(5)

1.2 Tulvariskien alustava arviointi

Tulvariskilain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja ve- siolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttu- minen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja met- sätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta.

Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8§). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:

1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle

2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen

3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen

4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.

(6)

1.3 Kooste I suunnittelukaudesta

Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Arvioinnissa selvitettiin alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Suomessa nimettiin yhteensä 21 merkittävää tulvaris- kialuetta, joista viisi aluetta sijaitsee Lapin alueella. Kemijoen vesistöalueelta nimettiin Rovaniemen kaupunki, Kittilän kirkonkylä sekä Kemijärven kaupunki, Ivalojoen vesistöalueelta Ivalon taajama ja Torni- onjoen-Muonionjoen vesistöalueelta nimettiin Tornion kaupunki.

Tornionjoen alaosan tulvavaarakartat päivitettiin vuonna 2013 ja samalla laadittiin tulvariskikartoitus Tor- nion merkittävälle tulvariskialueelle. Tornionjoen-Muo- nionjoen vesistöalueelle on laadittu koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma vuonna 2015.

Tulvariskien hallintasuunnitelmissa vuosille 2016-2021 on esitetty tulvariskien hallinnan tavoitteet vesistöalu- eella sekä toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi.

Hallintasuunnitelmien valmistelussa tarvittavaa viranomaisyhteistyötä varten maa- ja metsätalousminis- teriö asetti 22.12.2011 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelle tulvaryhmän. Tulvaryhmän tehtävänä oli viranomaisten yhteistyön järjestäminen ELY-keskusten, maakuntien liittojen, kuntien ja alueiden pe- lastustoimen kesken sekä muiden viranomaisten ja etutahojen kytkeminen suunnitteluun vuorovaiku- tuksen avulla. Tulvaryhmä asetti tulvariskien hallinnan tavoitteet, käsitteli tarvittavat selvitykset ja hyväk- syi ehdotuksen hallintasuunnitelmaksi ja siihen sisältyviksi toimenpiteiksi. Ensimmäisen suunnittelukau- den tulvaryhmän toimikausi päättyi 22.12.2015. Tornionjoen tulvaryhmä on asettanut tulvariskien hallinnan tavoitteet Tornion merkittävälle tulvariskialueelle ja koko Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelle (taulukko 1).

Taulukko 1. Tulvariskien hallinnan tavoitteet Tornion tulvariskialueella ja koko vesistöalueella Tavoitekate-

goria Tornion tavoitteet Koko vesistöaluetta koskevat tavoitteet

Ihmisten terveys ja turvallisuus

Harvinaisen tulvan (1/100a) peittämällä alueella ei sijaitse asuinrakennuksia (tai rakennukset on suojattu niin, ettei ihmisten terveys ja turvallisuus vaarannu).

Erittäin harvinaisen tulvan (1/250a) peittämällä alueella ei sijaitse vaikeasti evakuoitavia kohteita tai kohteet on suojattu ja kulkuyhteydet varmistettu.

Melko harvinainen tulva (1/50a) ei aiheuta vahinkoja asuinrakennuksille

Asukkaat ovat tietoisia tulvavaarasta ja osaavat suo- jata omaisuuttaan sekä varautua tulvatilanteeseen omatoimisesti

Ylläpidetään ajantasaista tulvatilannekuvaa viran- omaisille ja kansalaisille

Välttämättö- myyspalvelut

Lämmön ja sähkön jakelu toimivat erittäin harvinaisessa tulvatilanteessa (1/250a).

Merkittävät liikenneyhteydet eivät katkea erittäin har- vinaisella tulvalla (1/250a).

Ympäristö

Erittäin harvinaisen tulvan (1/250a) peittämällä alueella ei sijaitse sellaista toimintaa, josta voisi aiheutua pitkäkestoista ja laaja-alaista vahingollista seurausta ympäristölle.

Tulvariskien hallinnan toimenpiteet eivät ole ristirii- dassa vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa

Kulttuuri- perintö

Kulttuuriperinnölle ei aiheudu korjaamatonta vahingollista seurausta erittäin harvinaisessa tulvatilanteessa (1/250a).

Tornionjoen tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyillä toimenpiteillä pyritään saavuttamaan tulvariskien hallinnalle asetetut tavoitteet vähentämällä tulvan vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, välttämättömyyspalveluille, yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille, ympäristölle sekä kulttuuriperinnölle. Toimenpiteitä valittaessa on mahdollisuuksien mukaan pyritty vähentämään tulvien todennäköisyyttä sekä käyttämään muita kun tulvasuojelurakenteisiin perustuvia tulvariskien hallinnan keinoja. Toteutettavaksi esitetyt tulvariskien hallinnan toimenpiteet on jaettu viiteen pääryhmään (taulukko 2).

Tulvakartat ovat katseltavissa:

www.ymparisto.fi/tulvakartat Tulvariskien hallintasuunnitelma

on luettavissa:

www.ymparisto.fi/trhs/tornionjoki

(7)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 7 Taulukko 2. Tornionjoen tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyt tulvariskien hallinnan toimenpiteet.

Toimenpide Toimenpiteen

vaikutusten laajuus

Toimenpiteen tila

Yhteensopivuus vesienhoidon kanssa Tulvariskiä vähentävät toimenpiteet

Tulvakarttojen laadinta ja päivittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvatietojärjestelmän kehittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Maankäytön suunnittelu Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Myönteinen + Viemäriverkoston kehittäminen

tulvakestäväksi Tornion tulvariskialue Uusi toimenpidet Erittäin myönteinen ++

Omatoiminen varautuminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvasuojelutoimenpiteet

Tulvapenkereet Tornion tulvariskialue

Koko vesistöalue Uusi toimenpide Neutraali Luonnonmukainen vesien

pidättäminen valuma-alueella Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Erittäin myönteinen ++

Jäänsahauksien käyttö Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Valmiustoimet

Tulvaennuste- ja –varoitusjärjestelmien

kehittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali

Tulvaviestinnän kehittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Pelastus- ja evakuointisuunnitelmat Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvantorjunnan harjoitukset Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Neutraali Toiminta tulvatilanteessa

Tilapäisien tulvasuojelurakenteiden käyttö Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Myönteinen + Jääpatojen purku Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Jälkitoimenpiteet

Toimintojen uudelleen sijoittaminen Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Myönteinen + Puhdistus- ja ennallistamistoimenpiteet Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Myönteinen + Kriisiapu ja vapaaehtoistoiminnan

kehittäminen Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Neutraali

Ruotsin puolelta vesistöaluetta nimettiin vuonna 2011 merkittäväksi tulvariskialueeksi Haaparannan kaupunki. Suomella ja Ruotsilla on omat erilliset hallintasuunnitelmat, mutta niiden tietoja on yhteen sovitettu hallintasuunnitelmien laatimisen aikana. Haaparannan tulvariskien hallintasuunnitelma on luettavissa internetissä: http://www.lansstyrelsen.se/Norrbotten/Sv/publikationer/2015/Pages/riskhante- ringsplan-gallande-oversvamningsrisk-i-haparanda.aspx

(8)

2 Vesistön kuvaus

Tornionjoen – Muonionjoen vesistöalue ulottuu Perämeren rannikolta Pohjois-Lapin käsivarteen saakka (kuva 2). Ruotsin puolella Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue kuuluu Perämeren vesienhoitoaluee- seen (Bottenvikens vattenförvaltningsområde). Vesistöalue muodostuu kahdesta päähaarasta, Ruotsin puolelta tulevasta Tornionjoesta sekä Muonionjoesta, joka virtaa pitkin Suomen ja Ruotsin rajaa. Nämä joet yhtyvät noin 10 km Pajalan taajaman yläpuolella. Jokireitin pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on yh- teensä noin 520 km ja Tornionjärvestä (MW 342 m) perämerelle noin 470 km. Tornionjoen pituus Muo- nionjoen yhtymäkohdasta mereen saakka on 180 km ja putouskorkeutta tällä suhteellisen alavalla Tor- nionjokilaakson alueella on 126 m. Ennen yhtymistään Tornionjokeen Muonionjoki virtaa noin 230 km pituisen matkan pudottaen korkeutta yhteensä 205 m. Muonionjokeen laskeva Könkämäeno puolestaan virtaa Kilpisjärvestä (MW 473 m) käsivarren tunturiylänköä pitkin laskien 90 km:n matkalla 142 m. (Puro- Tahvanainen ym. 2001)

Tornionjoki-Muonionjoki on yksi neljästä suuresta säännöstelemättömästä joesta Ruotsissa ja toinen kahdesta suuresta säännöstelemättömistä joista Suomessa.

Kuva 2. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue, saamelaisten kotiseutualue ja valtakunnan rajat.

2.1 Hydrologia

2.1.1 Valuma-alue

Valuma-alueen osa Ylitorniolta alavirtaan sijaitsee alavalla Perämeren rannikolla (kuva 3). Seuraava vyöhyke muodostaa suurimman osan vesistöalueesta, jossa maaston korkeus on 200 – 500 m meren- pinnasta. Vesistöalueen latvat ulottuvat Skandien vuoriston alueelle, jossa useat tunturit yltävät yli tu- hannen metrin korkeuteen (Lapin ympäristökeskus 2010) Alueen korkeimmat tunturit ovat Ropi (945 m), Saana (1029 m), Kahperusvaarat (1144 m) ja Kovddoskaisi (1210 m). Haltitunturin korkein huippu, Hal- ditsohkka, nousee 1328 metriin. (Tunturi-Lapin maakuntakaavan maisemaselvitys) Ruotsin puolella Tor- niojärven länsipuolella sijaitsevan Kåppetjåkkan korkein huippu on 1410 m mpy ja itäpuolella sijaitsevan Tidnotjåkkan huippu 1539 m mpy. (Puro-Tahvanainen ym. 2001)

(9)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 9 Kuva 3. Korkeussuhteet Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella.

(10)

Vesistöalueen kokonaispinta-ala on 40 157 km², josta 14 480 km² on Suomessa, 25 393 km² Ruotsissa ja 284 km² Norjassa. Järvisyysprosentti on alhainen (4,6 %). (Puro-Tahvanainen ym. 2001.) Suomalai- sen valuma-aluejakojärjestelmän mukaan Tornionjoen vesistöalue (nro 67) jakaantuu yhdeksään osavaluma-alueeseen (taulukko 3 ja kuva 4), joista jokainen jakaantuu 6-9 pienempään osavaluma-alueeseen ja ne edelleen pienempiin kolmannen jakovaiheen osavaluma-alueisiin. Ruotsissa Tornionjoki- Muonionjoki (nro 1) jakautuu 788 (SMHI 2011a) pienempään alueeseen, jonka numero kertoo etäisyy- den jokisuusta (Puro-Tahvanainen ym. 2001).

Taulukko 3. Osavaluma-alueiden pinta-alat (F) ja järvisyys (L). (Ekholm 1993)

Nro Nimi Alaraja F

[km²]

L [%]

Fala

[km²]

Lala

[%]

67 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue Perämeri 40 131,35 4,63 40 131,35 4,63

67.1 Tornionjoen alaosan a Perämeri 1 882,81 0,32 40 131,35 4,63

67.2 Tornionjoen keskiosan a Tengeliönjoki (pl) 19 303,35 1,78 35 130,85 4,26

67.3 Kolarin – Äkäsjoen a Tornionjoki (pl) 2 897,00 1,43 14 561,31 3,18

67.4 Kangosjärven – Muonion a Pakajoki (ml) 3 839,82 4,15 11 664,31 3,58

67.5 Kuttasen – Kaaresuvannon a Palojoki (ml) 2 943,09 3,86 7 824,49 3,30

67.6 Könkämäenon va Lätäseno (pl) 2 729,31 4,65 2 729,31 3,95

67.7 Lätäsenon va Könkämäeno 2 152,09 3,21 2 152,09 3,21

67.8 Naamijoen va Tornionjoki 1 266,19 1,88 1 266,19 1,88

67.9 Tengeliönjoen va Tornionjoki 3 117,69 8,65 3 117,69 8,65

ala = yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys alarajalla.

Arvoihin sisältyy myös Suomen ulkopuoliset osat.

Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on Suomen puolella 171 järveä ja Ruotsin puolella 250 järveä, jonka pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Miekojärvi, Kilpisjärvi, Iso-Vietonen, Raanujärvi, Je- risjärvi, Iso Lohijärvi ja Äkäsjärvi Suomen puolella ja Torneträsk, Råstojaure, Sautusjärvi, Rautasjaure ja Puostijärvi Ruotsin puolella (katso liite 1). Alueen järville on tyypillistä mataluus.

Suomen puolella Tornionjoella on 18 sivujokea, 25 sivujoen sivujokea ja 8 niihin virtaavaa jokea, joiden valuma-alueen ala on yli 100 km² (katso liite 1). Suomen puolen merkittävimmät sivujoet ovat Lätäseno, Jietajoki, Tarvantojoki, Palojoki, Jerisjoki, Äkäsjoki, Ylläsjoki, Naamijoki ja Martimojoki (kuva 5). Ruotsin puolen suurimmat sivujoet ovat Rautaseno, Vittankijoki ja Lainiojoki. Junosuandossa Tärännönjoki eroaa Tornionjoesta Kalixjokeen. Noin 56 % Tornionjoen virtaamasta kääntyy Kalixjokeen (bifurkaatio).

Lainiojoki, joka on toiseksi suurin Tornionjoen sivujoista, yhdistyy Tornionjokeen bifurkaatiokohdan jäl- keen.

Tornionjoen vesienhoitoalueella (Suomen puolella) muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi on arvioitu reilu 190 000 m³/d. Pohjavesivaroista noin 20 % on käytössä. Yhteensä pohjavesialueita on noin 590 km² (471 kpl), josta 70 km² (71 kpl) on I-luokan alueita (taulukko 4). (Lapin ympäristökeskus 2010) Ruotsin puolella pohjavesialueita on 61 kpl (Vattenmyndigheten Bottenviken 2009).

Taulukko 4. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella sijaitsevien pohjavesialueiden määrä, pinta-ala ja arvio antoisuudesta.

Pohjavesiluokka Määrä Pinta-ala

[km²] Arvio antoisuudesta [m³/d]

Muu pohjavesialue 342 428,58 142 301

Muu vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjave-

sialue 8 20,72 10 285

Pohjavesialue jonka pohjavedestä pintavesi- tai

maaekosysteemi on suoraan riippuvainen 2 3,41 646

Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue 71 75,58 22 818

Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue 48 57,86 16 781

Yhteensä 471 586,15 192 831

(11)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 11 Kuva 4. Vesistöalueen ja osavaluma-alueiden rajat Suomessa ja Ruotsissa.

(12)

Kuva 5. Vesistöalueen suurimmat järvet ja joet.

(13)

2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet

Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on käytössä useita vedenkorkeuden ja virtaaman havaintoasemia. Nykyisin toimin- nassa olevat asemat keski- ja ääriarvoineen on listattu taulukoi- hin 3 ja 4 liitteessä 1 ja sijainnit esitetty kuvassa 8. Arvot on laskettu käyttöönoton alusta vuoden 2017 loppuun. Keskivir- taama Karungissa vuosien 1911-2017 aikana on ollut 389 m³/s (HQ 3667 m³/s, havaittu 11.6.1968 ja NQ 45 m³/s). Virtaama vaihtelee paljon vuosittain, sillä vesistöalueen koon lisäksi sadanta ja haihdunta vaikuttavat virtaaman suuruuteen. Kausien sisäiset vaihtelut ovat myös huomattavia (kuva 6). Tulvavirtaa- mat ovat keskimäärin kahdeksankertaisia verrattuna vesistöalu- een keskivirtaamiin ja keskivirtaamat noin kuusinkertaisia verrattuna vesistöalueen keskialivirtaamiin.

Vedenkorkeus Kukkolankoskella on ollut keskimäärin N2000 + 21,51 m (vuodet 1911-2017). Suurin vedenkorkeus (N2000 + 23,97 m) on havaittu 11.6.1968. 2000-luvulla suurin vedenkorkeus Kukkolankos- kella (N2000 + 23,59 m) on havaittu vuonna 2005. Kukkolankoskella viimeisin tason N2000+23,5 m ylittänyt tulva on havaittu vuonna 2012 (kuva 7).

Kuva 6. Keskivirtaama ja virtaama vuonna 2012 Karungin havaintoasemalla. Harmaalla havaintojen vaihteluväli.

Kuva 7. Keskivedenkorkeus ja vedenkorkeus vuonna 2012 Kukkolankoskella. Harmaalla havaintojen vaihteluväli.

Ajantasainen tieto Ruotsin puolen hydrolo-

gisista havainnoista:

http://vattenweb.smhi.se

Ajantasainen tieto Suomen puolen hydrolo-

gisista havainnoista:

www.ymparisto.fi/ennus- teetjavaroitukset

(14)

Kuva 8. Käytössä olevat hydrologiset havaintoasemat sekä Suomen ilmatieteenlaitoksen sääasemat Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella.

(15)

2.1.3 Sadanta ja lämpötila

Ilmatieteenlaitoksella on muutamia sateen ja lämpötilan havaintoasemia Tornionjoen vesistöalueella (ks. kuva 8). Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella keskimääräinen sadanta on 500 - 550 mm vuodessa. Sateisimmat vuodet ovat olleet Pellon havaintoasemalla 1992 (638 mm), 1998 (684 mm), 2000 (633 mm) ja 2012 (696 mm) (kuva 9). Pellon havaintoasemalla sataa keskimäärin 501 mm vuodessa (havainnot vuosilta 1971-2017). Kilpisjärvellä, vesistöalueen pohjoisosassa, puolestaan sateisimmat vuodet ovat olleet 1993 (612 mm), 1997 (702 mm), 2000 (614 mm) ja 2003 (597 mm) (kuva 10). Kilpis- järvellä keskimääräinen vuosisadanta on 465 mm (havainnot vuosilta 1961-2017).

Kuva 9. Vuosisadanta ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteenlaitoksen Pellon havaintoasemalla.

Kuva 10. Vuosisadanta ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteenlaitoksen Kilpisjärven havaintoasemalla.

Heinäkuu ja elokuu ovat yleisimmin sateisimmat kuukaudet (kuvat 11 ja 12). Kilpisjärven kuukausisa- dannan maksimeissa tammikuun ja huhtikuun poikkeuksellisen kovat kuukausisadannat ovat vuodelta 1997 ja maaliskuun suuri sadanta vuodelta 2014. Vuoden 2014 maaliskuu oli poikkeuksellisen lauha ja käsivarren Lapissa oli poikkeuksellisen sateista¹. Kilpisjärvellä mitattu sademäärä oli suurin mitä Suo- messa on koskaan maaliskuun aikana mitattu. Samaten tammikuun ja huhtikuun huippusadannat ovat kuukausisateiden Suomen ennätyksiä².

1 https://ilmastotieto.wordpress.com/2014/04/02/maaliskuu-suurimmassa-osassa-maata-poikkeuksellisen-lauha/ tai http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/2484066

2 http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ennatyksia

(16)

Kuva 11. Keskimääräinen kuukausisadanta ja sadannan vaihteluväli Ilmatieteenlaitoksen Pellon havaintoasemalla (1971- 2017)

Kuva 12. Keskimääräinen kuukausisadanta ja sadannan vaihteluväli Ilmatieteenlaitoksen Kilpisjärven havaintoasemalla (1961-2017).

(17)

2.2 Asutus ja maankäyttö

Vuoden 2016 lopussa vesistöalueen Suomen puoleisella osalla asui reilu 32 000 henkilöä (RHR2016) ja Ruotsin puolella asui vuonna 2009 reilu 39 000 henkilöä (MSB). Vesistöalueella sijaitsevista kunnista Kittilä ja Rovaniemi osuvat vesistöalueelle vain reunaosiltaan, joissa väestöä on vähän. Suurimmat asutuskeskukset Suomen puolella ovat Tornion kaupunki, Kolarin, Pellon ja Ylitornion kuntakeskukset, Äkäslompolo, Sieppijärvi, Karesuvanto ja Kilpisjärvi (kuva 15). Vesistöalueella on useita pienempiä kyliä (mm. Karunki, Korpikylä, Kainuunkylä, Tengeliö, Meltosjärvi, Raanujärvi, Väylänpää, Lappea, Kurtakko, Äkäsjokisuu, Kihlanki, Yli-Muonio, Kätkäsuvanto, Kuttanen, Kelottijärvi, Turtola, Lempeä, Juoksenki ja Lankojärvi), joista pääosa sijoittuu pääjoen varrelle.

Ruotsin puolella vesistöalue levittäytyy neljän kunnan (Haparanda, Övertorneå, Pajala ja Kiruna) alueelle, joissa suurimmat asutuskeskukset ovat kuntakeskukset. Lisäksi alueella on useita kyliä, mutta pääosa väestöstä asuu kuntakeskuksissa.

Taulukko 5. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien kokonaisväestö vuosina 2009 ja 2016 ja ennustettu väestönkehitys vuosille 2021 ja 2027 (Lähde: Tilastokeskus 2018a ja 2018 b, Statistiska centralbyrån 2018)

Kunta 2009¹ 2016 2021 2027 Muutos (%)

2009-2016

Muutos (%) 2016-2027

Enontekiö 1908 1872 1936 1990 -1,89 6,30

Kittilä² 6068 6592 6893 7147 8,64 8,42

Kolari 3865 3827 3858 3886 -0,98 1,54

Muonio 2343 2350 2355 2356 0,30 0,26

Pello 4018 3565 3265 3023 -11,27 -15,20

Rovaniemi² 59851 62142 63504 64895 3,83 4,43

Tornio 22549 22117 22105 21974 -1,92 -0,65

Ylitornio 4783 4200 3810 3523 -12,19 -16,12

Haparanda 10112 9831 -2,78

Övertorneå 4920 4603 -6,44

Pajala 6309 6193 -1,84

Kiruna 22969 23178 0,91

1 Ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin tilanne

2 Kunnat kuuluvat vesistöalueeseen vain pieneltä osin

Vesistöalueen pohjoisosa kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen ja vesistöalue kuuluu Tor- nion kuntaa lukuun ottamatta poronhoitoaluee- seen. Poronhoitoalueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa (po- ronhoitolaki 53 §). Vesistöalueella toimivat Lo- hijärven (29), Orajärven (31), Kolarin (32), Muo- nion (13), Näkkälän (11) ja Käsivarren (12) paliskunnat, jotka vastaavat poronhoidosta alueil- laan (kuva 13).

Kuva 13. Suomen paliskunnat, poronhoitoalue ja saamelaisten kotiseutualueen raja. Lähde: www.paliskunnat.fi

(18)

Vesistöalueen tieverkosto on tiheämpää alueen eteläosassa (kuva 15). Vesistöalueen pohjoisosassa päätieverkosto on harvaa. Maantie kulkee kummallakin puolen Tornionjoen alaosaa ja Muonionjokea Karesuvantoon asti. Valtatie 21 (eurooppatie E8) kulkee jokivartta pitkin Torniosta Kilpisjärvelle ja siitä Norjan puolelle. Pellon ja Kolarin välillä tie kulkee sisämaassa. Tien rakentaminen Torniosta Turtolaan aloitettiin 1820-luvulla, mutta se valmistui vasta 1860-luvulla. Muonioon asti päästiin 1890-luvulla ja Enontekiön Hettaan vuonna 1905. Vuosina 1936-1938 tietä jatkettiin Palojoensuusta Karesuvantoon.

Karesuvannon ja Kilpisjärven välille rakennettiin jatkosodan aikana sotilastie, joka valmistui lopullisesti vuonna 1946. Sotien jälkeen tie Torniosta Kilpisjärvelle rakennettiin uudestaan 1950 ja 1960-luvuilla, joskin merkittäviä parannustöitä on tehty 1980-luvulle asti. (Grönroos, 2018³).

Kemimaan ja Tornion välinen moottoritie (valtatie 29) on Suomen lyhin valtatie. Tie valmistui vuonna 2001. Valtateiden lisäksi vesistöalueella on neljä kantatietä ja 12 seututietä (taulukko 6). Kantatiet suun- tautuvat jokivarresta sisämaahan. Seututeistä kaksi kulkee jokivarressa ja muut toimivat yhdysteinä si- sämaahan.

Vesistöalueella kulkee rautatie Kemistä Tornioon. Torniosta on ollut ratayhteys Ruotsin puolelle vuo- desta 1919 lähtien, mutta Suomen ja Ruotsin raideleveydet aiheuttavat haasteita raideliikenteelle. Tor- niosta on lisäksi ratayhteys Tornion Röyttän satamaan ja Outokummun teollisuusalueelle. Torniosta pohjoiseen rautatietä on päästy Kolariin asti vuoden 1966 lopusta alkaen. Vuonna 2016 Kemin ja Kolarin välillä tehtiin 65 000 henkilöliikenteen matkaa (koko Suomi 11 595 milj. matkaa) ja tavaraliikennettä Tornion ja Kolarin välillä oli reilu 200 000 tonnia (koko Suomi 21,6 milj. tonnia). ⁴

3 https://www.mattigronroos.fi/Tiet/Vt21.htm

4

(19)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 19 Taulukko 6. Keskimääräinen vuorokausiliikenne Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalu-

een päätieverkostolla vuonna 2016. Lähde: Liikennevirasto 2018.

Tieosuus Tieluokka ja

-numero ajoneuvoa/vrk

Kuva 14. Liikennemäärät Tornion alu- eella vuonna 2016. (Liikennevirasto, 2018)

https://www.liikennevirasto.fi/kar- tat/liikennemaarakartat

Tornio-Kemi Valtatie 29 11 000

Tornio-Aavasaksa Valtatie 21

Tornion keskusta -Kiviranta: 9160 Kiviranta-Liakanjoki: 4530

Liakanjoki-Ylitornio: 2000 Ylitornio-Aavasaksa: 3750 Aavasaksa-Pello Valtatie 21 Aavasaksa-Pellon keskusta: 2000

Pellon keskusta-Pellon tulli: 3824

Pello-Kolari Valtatie 21 1490

Kolari-Muonio Valtatie 21 Kolari-Muonion tulli: 1350 Muonion tulli-Muonion keskusta: 1390

Muonio-Karesuvanto Valtatie 21 850

Karesuvanto-Kilpisjärvi Valtatie 21 530

Pello-Sinettä Kantatie 83 890

Kolari-Kittilä Kantatie 80 650

Muonio-Kittilä Kantatie 79 Muonio-Sirkka: 660 Sirkka-Kittilä: 3160

Palojoensuu-Enontekiö Kantatie 93 530

Tornio-Röyttä Seututie 922 4860

Tornio-Lautiosaari Seututie 921 3910

Vojakkala-Paakkola Seututie 927 960

Aavasaksa-Muurola Seututie 930 Aavasaksa-Haapakoski: 1340 Haapakoski-Muurola: 360

Aavasaksa-Raanujärvi Seututie 932 390

Pakisvaara-Tervola Seututie 929 270

Saukkoriipi-Meltaus Seututie 935 760

Juurakkovaara-Jerisjärvi Seututie 940 340 Särkijärvi-Peltovuoma Seututie 957 290

Norja-Kilpisjärvi Valtatie 21 660

Ruotsi-Karesuvanto Seututie 959 670

Ruotsi-Muonio 180

Ruotsi-Kolari Seututie 943 780

Ruotsi-Pello Seututie 937 1000

Ruotsi-Aavasaksa Kantatie 98 1930

Ruotsi-Tornio Valtatie 29 8700

(20)

Kuva 15. Kunnat ja päätieverkosto Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella.

(21)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 21 Vesistöalueen keski- ja yläosan tasaisilla mailla on paljon suoalueita (kuva 16). Koko vesistöalueen (sekä Suomen että Ruotsin puoli) pinta-alasta noin 0,8 % on maatalousaluetta, 76 % metsiä ja avoimia kankaita sekä reilu 16 % avosoita ja kosteikoita (taulukko 7). Rakennettuja alueita on noin 0,6 % koko vesistöalueen pinta-alasta.

Taulukko 7. Vesistöalueen maankäyttö (CLC2012).

Maankäyttö Suomi

[ha]

% Suomen puolen

pinta- alasta

Ruotsi [ha]

% Ruotsin puolen

Norja [ha]

% Norjan puolen

Rakennetut alueet 5 407 0,4 7 921 0,3 6 0,0

Maatalousalueet 16 593 1,2 13 319 0,5 0 0,0

Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 1 162 287 81,4 1 920 470 76,0 62 548 94,1

Kosteikot ja avoimet suot 178 265 12,5 458 154 18,1 2 320 3,5

Vesialueet 64 680 4,5 128 581 5,1 1 629 2,4

Kaikki yhteensä 1 427 232 100 2 528 445 100 66 503 100

Maatalous on keskittynyt vesistöalueen alaosan kuntiin. Maataloudesta pääosa on maitotilavaltaista ja peltoviljely on pääasiassa nurmiviljelyä. Tornionjoen vesistöalueen kunnissa oli vuonna 2016 yhteensä 328 maatilaa, joista 186 kotieläintilaa (taulukko 18). Maatilojen määrä on vähentynyt viime vuosina.

Taulukko 8. Käytössä oleva maatalousmaa ja kotieläintilojen lukumäärä vesistöalueen kunnissa vuonna 2016 (Lähde: SVT:

Luonnonvarakeskus 2018a) Kunta

Käytössä oleva maatalousmaa

(ha)

Käytössä oleva maatalousmaa (tilojen lkm)

Nautatilojen lukumäärä

Sikatilojen lukumäärä

Lammastilojen lukumäärä

Siipikarjatilo- jen lukumäärä

Enontekiö 247 13 6 - 1 -

Muonio 337 11 6 - - -

Kolari 1010 44 15 - 7 1

Pello 1400 42 19 - 4 -

Ylitornio 3667 81 44 - 3 1

Tornio 7582 137 58 1 16 4

Yhteensä 14243 328 148 1 31 6

(22)

Kuva 16. Maankäyttö Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella.

(23)

2.3 Kaavoitus

Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua, ja kaavoilla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaavoitettavalle alueelle. Kaavoituksella alueiden tulvariskejä voidaan vä- hentää ohjaamalla merkittävät toiminnot tulvavaara-alueiden ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelu on tehokkain keino vähentää alueiden tulvariskejä. Maankäytön suunnittelu perustuu maankäyttö- ja ra- kennuslakiin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden lisäksi maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaava ohjaa periaatteet ja suuntaviivat alueiden käytölle ja yleiskaavoissa ja asemakaavoissa määrätään tarkemmat määräykset tulvauhan alaisen alueen rakentamisesta.

Valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24 §). Uusien VAT:ien mukaisesti tulva- asiat tulee huomioida seuraavasti:

"Varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakenta- minen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muu- toin."

Maakuntakaavassa suunnitellaan rakentamisen ja ympäristön kehittämisen suunnat maakunnassa tu- leville vuosikymmenille. Maakuntakaava on ohjeena kuntien kaavoitukselle ja muulle viranomaistoimin- nalle, jolla vaikutetaan alueidenkäyttöön. Maakuntakaavan laatii ja siitä päättää maakunnan liitto. Maa- kuntakaavaa laadittaessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettava huomioon ja kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Tornionjoen-Muoni- onjoen vesistöalueen maakuntakaavoissa on otettu tulvat huomioon kaavamääräyksin (taulukko 9).

Taulukko 9. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen kunnissa voimassa olevat maakuntakaavat.

Maakuntakaava Kunta Lainvoimainen Miten tulvariskit huomioitu Lapin meri- ja rannikkoalueen

tuulivoimamaakuntakaava Tornio 16.6.2005 Ei tulviin liittyviä määräyksiä.

Tunturi-Lapin maakuntakaava

Enontekiö Kolari Muonio

16.5.2012

Tulva-, sortuma- ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asemakaavoissa joko alueina tai rakentamisra- joituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Tulvariskialueet tulee ottaa huomioon maankäy- tön suunnittelussa.

Länsi-Lapin maakuntakaava

Tornio Ylitonio

Pello

11.9.2015

Tulva-, sortuma - ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asema kaavoissa joko alueina tai rakentamisra- joituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon tulva riskialueet ja tulvien hallintasuunnitelmat.

Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toi- mintojen, kuten asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen sekä virkistysalueiden sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laatimista.

Tulvalle alttiit alueet voidaan osoittaa yleiskaavoihin, jolloin tulvat tulevat huomioiduksi sekä yleiskaa- voituksessa että niiden pohjalta tehdyissä asemakaavoissa. Sitä kautta uutta rakentamista voidaan oh- jata pois tulvauhan alaisilta alueilta.

Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen kuntien yleiskaavat on esitetty taulukoissa 9a ja 9b. Tulvat on pääasiassa huomioitu kaavoissa osoittamalla rakennuspaikat tulva-alueen ulkopuolelle, antamalla kaa- vamääräys alimmasta rakentamiskorkeudesta tai merkitsemällä tulva-alueen raja tai HW 1/100a tulva- korkeudet kaavakarttaan

(24)

Taulukko 10a. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen voimassa olevat yleiskaavat.

Kunta Yleiskaava Voimassa Miten tulvariskit huomioitu

Tornio

Tornion yleiskaava

2021 14.12.2009

Tulvat huomioitu merkitsemällä kaavaan 1/100a tulvakorkeus (Alueella havaittu tai arvioitu, kerran 100 vuodessa esiintyvä korkein tulvalukema N60 korkeusjärjestelmässä. Tulva-alueelle rakentaminen on kielletty MRL 116 §:n nojalla)

ja antamalla koko kaava-aluetta koskeva kaavamääräys Alaville alu- eille rakennettaessa tulee huomioida tulva- ja kosteusvahinkojen vaara.

Kosteudelle alttiit rakennusosat on sijoitettava vähintään 0,5 m ylem- mäksi kuin kerran 100 vuodessa laskettu korkein tulvakorkeus (HW 1/100), elleivät kaavan hyväksymisen jälkeen valmistuvat selitykset muuta osoita, taikka rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuh- teista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Mikäli em. rakentamiskorkeus on joskus ylitetty (jääpatotulva), on tämä korkeus otettava määrääväksi korkeudeksi alimpia rakentamiskorkeuk- sia määrättäessä.

Meren ranta-alueella kosteudelle alttiit rakennusosat tulee rakentaa vä- hintään korkeustasolle +2.30 m N60- järjestelmässä.)

Röyttän edustan meri- tuulivoimapuiston osayleiskaava

9.6.2014 Sijaitsee merialueella, ei tulviin liittyviä kaavamääräyksiä Kitkiäisvaaran tuuli-

voimapuiston osayleiskaava

29.10.2012 Ei tulva-alueella, ei tulviin liittyvää kaavamääräystä

Kukkolan ranta-

osayleiskaava 2.5.2001

Kaavamerkintä: Korkeusluku, joka ilmoittaa alim- man korkeuden, mille rakennusten tulvavahingoille alttiita rakenneosia saa sijoittaa, mikäli rakennuslu- van myöntävä viranomainen ei olosuhteista joh- tuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeam- malle.

Lisäksi yleismääräys koko kaava-alueelle: Tulva- vahingoille alttiiden rakenneosien tulee olla vähin-

tään kaavakartassa määrätyn korkeusaseman tasolla, mikäli rakennus- luvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Matkakosken ranta-

osayleiskaava 21.5.2004 Tulvat huomioitu määräämällä alimmista rakentamiskorkeuksista kuten Kukkolan rantaosayleiskaavassa.

Ylitornio Torniojoen yleiskaava 2003

Osayleiskaavan päivittäminen vireillä.

Voimassa olevassa kaavassa karttamerkintä alimmasta sallitusta rakentamiskorkeudesta (Merkinnällä on osoi- tettu se korkeustaso (N60), jonka alapuolelle ei saa sijoit- taa rakennusten tulvavahingoille alttiita rakenneosia, mi- käli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuh- teista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi muuhun korkeuteen. Aiotun rakennuspaikan tulvakorkeus saa- daan interpoloimalla lukuarvoista kyseisen paikan kohta).

Lisäksi on merkitty tulvauhka-alueen likimääräinen raja viiva-symbolilla.

Pello

Miekojärven ran-

tayleiskaava 2001 Yleiskaavamääräys: Rakennusten kosteudelle alttiiden rakennusosien alin sallittu rakentamiskorkeus on (N60)+79,00.

Torniojokivarren yleis-

kaava 2003-2004

Korkeusluvun kaavamerkintä, joka ilmoittaa alimman korkeuden, mille rakennusten tulvavahingoille alttiita rakenneosia saa sijoittaa, mikäli ra- kennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi ra- kennusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Lisäksi yleismääräys koko kaava-alueelle: Tulvavahingoille alttiiden ra- kenneosien tulee olla vähintään kaavakartassa määrätyn korkeusase- man tasolla, mikäli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuh- teista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Pellon kuntakeskuk-

sen yleiskaava 2011

Korkeusluvun kaavamerkintä: Alaville alueille rakennettaessa tulee huomioida tulva- ja kosteusvahinkojen vaara. Kaavakartassa esitetty korkeusluku ilmoittaa alimman korkeuden, mille rakennusten kosteu- delle alttiit rakenneosat on vähintään sijoitettava, elleivät kaavan hy- väksymisen jälkeen valmistuvat selvitykset muuta osoita, taikka raken- nusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi raken- nusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Korkeudet on esitetty N60-tasossa

(25)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 25 Taulukko 9b. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen voimassa olevat yleiskaavat.

Kunta Yleiskaava Voimassa Miten tulvariskit huomioitu

Kolari

Ylläksen osayleiskaava

27.2.2008 (KV hyväksy- nyt)

Ei tulviin liittyviä kaavamääräyksiä.

Kirkonkylän osayleis-

kaava 20.06.1979

Tornion-Muonionjoen yleiskaava

24.6.2013 (KV hyväksy- nyt))

Yleinen kaavamääräys: Kaikki kastuvat rakenteet tulee sijoittaa 0,5 metriä tulvarajan (max vedenkorkeus/100 vuotta) yläpuolelle, elleivät kaavan hyväksymisen jälkeen valmistuvat selvitykset muuta osoita, taikka rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusten sijoittamista korkeammalle. Mikäli em. rakentamis- korkeus on joskus ylitetty (esim. jääpatotulva), on tämä korkeampi kor- keus otettava määrääväksi korkeudeksi alimpia rakentamiskorkeuksia määritettäessä.

Muonio

Jerisjärvi-Äkäsjärvi

osayleiskaava 8.12.2015

Yleinen kaavamääräys: Asuinrakennuksen ja lomarakennuksen etäi- syyden keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta tulee olla vä- hintään 30 metriä ja asunnon alimman lattiatason vähintään 1 metri ylävesirajaa korkeammalla. Ellei ylävesirajaa ole tiedossa, alimman lat- tiatason on oltava vähintään 1 metri keskiveden korkeudesta.

Olos-Särkijärvi-Toras-

sieppi osayleiskaava 8.8.2014

Yleinen kaavamääräys: Asuinrakennuksen ja lomarakennuksen etäi- syyden keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta tulee olla vä- hintään 30 metriä ja asunnon alimman lattiatason vähintään 1 metri ylävesirajaa korkeammalla. Ellei ylävesirajaa ole tiedossa, alimman lat- tiatason on oltava vähintään 1 metri keskiveden korkeudesta.

Isonmaan yleiskaava 26.3.2012 Ei tulviin liittyviä kaavamääräyksiä.

Enontekiö

Maankäytön suunnittelun tasoista asemakaava on yksityiskohtaisin kaava. Myös asemakaavoissa tulvariskit huomioidaan kaavamääräyksin ja kaavamerkinnöin. Asemakaavat pyritään suunnittelemaan jo lähtökohtaisesti siten, että tulvavaara-alueille ei sijoiteta uutta rakentamista (MRL 116 §). Joissakin poik- keustapauksissa rakentamisen mahdollistavia tontteja on esitetty tulvavaara-alueille kaavaan, mutta niiden osalta on yleensä tarkistettu maanpinnan riittävä korkeus maastomittauksin ja lisäksi on esitetty kaavamääräys, jonka mukaisesti alimmat kastuvat rakenteet tulee sijoittaa suositusten mukaisesti vä- hintään kerran 100 vuodessa toistuvan tulvakorkeuden yläpuolelle. Asemakaavassa voi olla myös yksi- tyiskohtaisia määräyksiä ranta-alueelle rakentamisessa (rakennuspaikan korkeusasema, materiaalit, pengerrys yms.) tai tulvasuojauksen rakentamisesta. Asemakaavan määräys alimmasta rakentamiskorkeudesta voi olla muodoltaan samanlainen kuin em. yleiskaavoissa esitetyt määräykset.

Ruotsissa jokaisella kunnalla on ns. översiktsplan, joka kattaa koko kunnan alueen. Suunnitelma opas- taa ja tukee päätöksiä, jotka liittyvät maa- ja vesialueiden käyttöön ja rakennetun ympäristön kehittämi- seen ja säilyttämiseen.

(26)

2.4 Vesien tila

Tulvariskien hallintaa ja vesienhoitoa koskeva lain- säädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toimenpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ym- päristötavoitteiden kanssa. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon, että suunni- teltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittä- västi vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia. (Räinä ym. 2017.)

Parhaassa tapauksessa tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat tukea vesienhoidon hyvän ekolo- gisen tilan tavoitetta ja parantaa vedenlaatua. Ve- sienhoidon tavoitteita voivat uhata lähinnä per- kaukset, penkereet ja virtaamien ja vedenkorkeuk- sien säännöstely. Niitä suunniteltaessa ja toteutet- taessa vaikutukset ekologiseen tilaan ja veden laa- tuun täytyy ottaa erityisesti huomioon. (Räinä ym.

2017)

Vesienhoidon ympäristötavoitteet perustuvat ve- sienhoitolain (1299/2004) 21–25 §:iin. Vesienhoito- suunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että

 pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä

 keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen ve- simuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään

 hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila

 pintavesimuodostumia suojellaan, paranne- taan ja ennallistetaan, siten että aiemmissa kohdissa tarkoitettu

 tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015

 pohjavesimuodostumia pilaavien aineiden pi- toisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista ehkäistään.

Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue muodostaa Tornionjoen vesienhoitoalueen. Vesienhoitoalueen jokien yhteenlasketusta pituudesta noin 41 % on hyvässä ja 52 % erinomaisessa tilassa. Tyydyttävään tilaan luokittui seitsemän jokea. Luokittelematta jäi ainoastaan yksi joki. Myös järvien pinta-alasta valta- osa, 57 % on hyvässä tai 30 % erinomaisessa tilassa. Tyydyttävään tilaan luokiteltiin yhteensä 11 järveä.

Luokittelematta jäi viisi järveä. Tornionjoen vesienhoitoalueen vesimuodostumissa päätavoite on hyvän tai erinomaisen tilan säilyttäminen. Hyvän tilan saavuttaminen painottuu vesienhoitoalueen eteläosiin, missä vesistöjen parantamistarpeet liittyvät lähinnä ravinne- ja kiintoainekuormituksen ja sisäisen kuor- mituksen vähentämiseen sekä vesistöjen rakenteellisten tai hydrologisten muutosten aiheuttamien hait- tojen lieventämiseen. (Räinä ym. 2015.)

Kuva 17. Tornionjoen vesienhoitoalueen vesien tila vuonna 2013. (Räinä ym. 2017)

(27)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 27 Taulukko 11. Tilatavoitteet vesienhoitoalueen jokivesissä ja järvissä osa-alueittain vuoteen 2021 mennessä. (Räinä ym. 2015)

Osa-alue

Jokivedet [km / %] Järvet [km² / %]

Erinomaisena säilyminen

Hyvänä säilyminen

Hyvän saavuttaminen

Erinomaisena säilyminen

Hyvänä säilyminen

Hyvän saavuttaminen

Könkämäeno 420 / 97 14 / 3 91 / 89 11,1 / 11

Muonionjoki 770 / 74 227 / 22 23 / 2 40,6 / 31 87,7 / 67 2,5 / 2 Tornionjoki 30 / 4 710 / 82 124 / 14 21,3 / 8 188,7 / 69 47,6 / 17 Yhteensä 1220 / 52 951 / 41 147 / 6 152,9 / 30 286,9 / 57 50 / 10

2.5 Suojelualueet ja kulttuuriperintö

Suojelualueet

Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on Suomen puolella 34 Natura 2000 verkostoon kuuluvaa suojelualuetta. Natura-alueista yhdeksän kuuluu vesienhoidon järjestämisen suojelualuerekisteriin (Pal- las-Ounastunturi, Käsivarren erämaa, Ylläs-Aakennus, Muonionjärvi-Utkujoki, Pellojärvi-Säynäjäjärvi, Tornionjoen-Muonionjoen vesistö, Karunginjärvi, Meltosjärvet-Pysäjärvi ja Kainuunkylän saaret) (liite 2 - taulukko 1 ja kuva 18). Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan ylläpidolla tai paran- tamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai la- jien suojelun kannalta. Muita suojelualueita on vesistöalueella 143 kappaletta (liite 2).

Vesistörakentaminen on kielletty Tornion-Muonionjoen Suomen puoleisissa sivuvesistöissä koskien- suojelulain nojalla (35/1987). Ruotsissa Tornionjoki kuuluu ns. kansallisjokiin, joiden säännöstely tai veden johtaminen voimatalouskäyttöä varten on kielletty sekä pääuomassa, että sivu-uomissa (Miljöbal- ken 1998/808).

Kulttuurimaisema⁵

Ympäristöministeriön johdolla on inventoitu maaseudun edustavimpia kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita on Suomessa156. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä 1995. Arvokkaat maisema-alueet otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa.

Tornionjokilaakso rannikolta Pellon korkeudelle saakka on suurimmaksi osaksi maatalouden muovaa- maa kulttuurimaisemaa. Tornionjokilaakso Tornion kaupungin pohjoispuolelta lähelle Ylitornion taaja- maa kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Tornionjokilaakson lisäksi vesistöalueella on kahdeksan muuta valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta (Saana, Pallastunturit, Kajanki, To- ras-Sieppi, Venejärvi, Ratasjärven kulttuurimaisemat, Aavasaksa ja Lohijärvi-Leukumapää).

Maailmanperintökohteet⁶

Suomessa on tällä hetkellä seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista kuusi kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde. Jokainen Suomen kohteista edustaa yleismaailmallisesti erityisen arvokasta kulttuuri- tai luonnonperintöä. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on Suomen puolella kolme Struven astemittausketjun pistettä (Stuorrahanoaivi Enontekiöllä, Aavasaksa Ylitorniolla ja Alatornion kirkko Tor- niossa). Ruotsin puolella vesistöaluetta on neljä Struven ketjun pistettä (Tynnyrilaki Kiirunassa, Jupukka Pajalassa, Pullinki Övertorneålla ja Perävaara Haaparannalla). Struven ketju edustaa maailmanperintö- luettelossa tieteen ja tekniikan historiaa. Kohde koostuu kymmenen valtion alueella sijaitsevista 34 mit- tauspisteestä, joista kuusi sijaitsee Suomessa.)

5 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/kulttuurimaisema, luettu 27.3.2018

6 https://www.museovirasto.fi/fi/tietoa-meista/kansainvalinen-toiminta/maailmanperintokohteet-suomessa, luettu 27.3.2018