Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella

(1)

31.10.2018

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen

vesistöalueella

II Suunnittelukausi

(2)

Sisällysluettelo

Sisällysluettelo ...2

1 Johdanto ...4

1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus ...4

1.2 Tulvariskien alustava arviointi ...6

1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta ...7

1.4 Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi ...9

1.5 Kuuleminen alustavasta arvioinnista ... 10

2 Vesistön kuvaus ... 11

2.1 Hydrologia ... 11

2.1.1 Valuma-alue ... 11

2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet ... 16

2.1.3 Sadanta ja lämpötila ... 18

2.2 Asutus ja maankäyttö ... 21

2.3 Kaavoitus ... 26

2.4 Vesien tila ... 29

2.5 Suojelualueet ja kulttuuriperintö ... 30

2.6 Tulvasuojelu ... 33

2.7 Vesistörakenteet ja vesistön käyttö ... 34

3 Historiallinen tulvatieto ... 37

3.1 Toteutuneet tulvat ... 37

3.2 Jääpatotulvat ... 38

3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa ... 40

4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit ... 41

4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus ... 41

4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin ... 42

5 Tulvariskien tunnistamisen menetelmä ja arviointitekijät ... 44

5.1 Vahingollisten seurausten arviointi ... 44

5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot ... 45

6 Tulvariskialueiden tunnistaminen ... 47

6.1 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ... 47

6.1.1 Asukkaat ja rakennukset tulvavaara-alueella ... 47

6.1.2 Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvavaara-alueella ... 48

6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille ... 48

6.2.1 Vesihuolto ... 48

6.2.2 Lämmön- ja sähkön jakelu ... 49

6.2.3 Liikenneyhteydet ... 50

6.2.4 Tietoliikenneyhteydet ja muut välttämättömyyspalvelut ... 51

6.3 Tulvariskit kulttuuriperinnölle ... 52

6.4 Tulvariskit ympäristölle ... 53

6.5 Tulvariski yhteiskunnan taloudellisille toiminnoille ... 54

6.6 Muut tulvariskit ... 55

6.6.1 Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot ... 55

6.6.2 Säännöstelyn ja vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka ... 56

6.6.3 Alueelliset ja paikalliset olosuhteet ... 56

(3)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 3

7 Tulvariskien alustava arviointi Ruotsissa ... 57

7.1 Ruotsin alustavan arvioinnin tulokset ... 57

7.2 Suomen puolen arviointi ruotsalaista menetelmää mukaillen ... 59

8 Tulvariskien arvioinnin yhteenveto ... 60

8.1 Kooste tunnistetuista tulvariskeistä ... 60

8.2 Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi ... 61

9 Lähteet ... 63

10 Liitteet ... 65

(4)

1 Johdanto

1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus

Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010.

Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet.

Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun, rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Eu- roopan unionin tulvadirektiivi (2007/60/EY).

Tulvariskien hallinnan suunnitteluun kuuluvat tulvariskien alustava arviointi (ks. luku 1.2), mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpi- teiden selvittäminen. Lisäksi tulvariskien hallinnan suunnitteluun sisältyy viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (SOVA-laki) (tarkemmin luvussa 1.4). Tulvariskien hallinnan suunnittelun prosessi ja SOVA-lain mukaiset vaiheet on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Tulvariskien hallinnan suunnittelun (siniset laatikot) ja ympäristöselostuksen valmistelun (vihreät laatikot) vaiheet ja niiden kytkeytyminen toisiinsa (mustat nuolet). (* huom. kuulemisen päivämääriä ei ole vielä vahvistettu)

(5)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 5 Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla tunnistetaan alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat. Tulva- vaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvaris- kikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauk- sista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan.

Tulvariskien hallinnan suunnittelussa Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on myös otettava huomioon seuraavat Lapin alueen erityispiirteet:

Saamelaisten kotiseutualueella on otettava huomioon saamelaisten oikeudellinen asema, joka on säädetty perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Saamelaiset ovat Suomessa alkuperäis- kansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Suomen perustuslain (PeL) 17.3 §:n mukaan saamelaisilla alkupe- räiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, PeL 121.4 §:n mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tämä koskee myös elinkeinojen harjoittamista ja siihen liittyvää kulttuuria. Saa- melainen kulttuuri jakautuu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä materiaaliseen ja henkiseen kulttuuriin. Materiaaliseen kulttuuriin kuuluvat muun ohella poronhoito, kalastus ja metsästys sekä näihin pe- rustuvat elinkeinot ja näihin elinkeinoihin pienimuotoinen ja luontoa kunnioittava matkailuelinkeinotoi- minta saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten vesien käyttöön liittyvät oikeudet tulee huomioida saamelaisten kotiseutualueella arvioitaessa eri toimintojen vaikutuksia vesiin ja niiden käyttöön.

Laki saamelaiskäräjistä (974/1995) (9 §) velvoittaa viranomaiset neuvottelemaan saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä ta- valla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella. Neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi asianomaisen viranomaisen on varattava saamelaiskäräjille tilaisuus tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta. Tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei estä viranomaista jatkamasta asian käsittelyä.

Poronhoitolakia (848/1990) sovelletaan poronhoidon harjoittamiseen poronhoitoalueella. Poronhoito- alue käsittää Lapissa koko maakunnan alueen Kemiä, Keminmaata ja Torniota lukuun ottamatta. Lisäksi lailla on määritetty erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettu alue. Tällä alueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Poronhoitolain 53 §:n mukaan suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa.

Suomalais-ruotsalainen rajajokisopimus (91/2010) on tullut voimaan 1.10.2010. Sopimuksen kat- tama alue muodostaa suomalais-ruotsalaisen vesienhoitoalueen. Sopimuksen tarkoituksena on mm.

torjua tulva- ja ympäristövahinkoja sekä sovittaa yhteen vesienhoitoalueella ohjelmat, suunnitelmat ja toimenpiteet, jotka ovat tarpeen vesien tilalle ja kestävälle käytölle asetettujen tavoitteiden saavutta- miseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä mm. yhteisten pinta- ja pohjavesien tilatavoitteiden saavut- tamiseen sekä vesivarojen kestävään käyttöön. Rajajokikomissio toimii yhteistyöelimenä valtioiden vä- lillä. Sen tehtävänä on kehittää sopimuspuolten yhteistyötä vesienhoitoalueella sekä edistää sopimuspuolten viranomaisten ja kuntien suunnittelutyön yhteensovittamista tulva- ja ympäristövahinkojen tor- jumiseksi rajajoissa.

Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio: www.fsgk.se

(6)

1.2 Tulvariskien alustava arviointi

Tulvariskilain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja ve- siolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttu- minen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja met- sätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta.

Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8§). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:

1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle

2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen

3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen

4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.

(7)

1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta

Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Arvioinnissa selvitettiin alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Suomessa nimettiin yhteensä 21 merkittävää tulvaris- kialuetta, joista viisi aluetta sijaitsee Lapin alueella. Kemijoen vesistöalueelta nimettiin Rovaniemen kaupunki, Kittilän kirkonkylä sekä Kemijärven kaupunki, Ivalojoen vesistöalueelta Ivalon taajama ja Torni- onjoen-Muonionjoen vesistöalueelta nimettiin Tornion kaupunki. Lapista ei nimetty hulevesitulvariskialu- eita vuoden 2011 arvioinnissa.

Tornionjoen alaosan tulvavaarakartat päivitettiin vuonna 2013 ja samalla laadittiin tulvariskikartoitus Tor- nion merkittävälle tulvariskialueelle. Tornionjoen-Muo- nionjoen vesistöalueelle on laadittu koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma vuonna 2015.

Tulvariskien hallintasuunnitelmissa vuosille 2016-2021 on esitetty tulvariskien hallinnan tavoitteet vesistöalu- eella sekä toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi.

Hallintasuunnitelmien valmistelussa tarvittavaa viranomaisyhteistyötä varten maa- ja metsätalousminis- teriö asetti 22.12.2011 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelle tulvaryhmän. Tulvaryhmän tehtävänä oli viranomaisten yhteistyön järjestäminen ELY-keskusten, maakuntien liittojen, kuntien ja alueiden pe- lastustoimen kesken sekä muiden viranomaisten ja etutahojen kytkeminen suunnitteluun vuorovaiku- tuksen avulla. Tulvaryhmä asetti tulvariskien hallinnan tavoitteet, käsitteli tarvittavat selvitykset ja hyväk- syi ehdotuksen hallintasuunnitelmaksi ja siihen sisältyviksi toimenpiteiksi. Ensimmäisen suunnittelukau- den tulvaryhmän toimikausi päättyi 22.12.2015. Tornionjoen tulvaryhmä on asettanut tulvariskien hallinnan tavoitteet Tornion merkittävälle tulvariskialueelle ja koko Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelle (taulukko 1).

Taulukko 1. Tulvariskien hallinnan tavoitteet Tornion tulvariskialueella ja koko vesistöalueella Tavoitekate-

goria Tornion tavoitteet Koko vesistöaluetta koskevat tavoitteet

Ihmisten terveys ja turvallisuus

Harvinaisen tulvan (1/100a) peittämällä alueella ei sijaitse asuinrakennuksia (tai rakennukset on suojattu niin, ettei ihmisten terveys ja turvallisuus vaarannu).

Erittäin harvinaisen tulvan (1/250a) peittämällä alueella ei sijaitse vaikeasti evakuoitavia kohteita tai kohteet on suojattu ja kulkuyhteydet varmistettu.

Melko harvinainen tulva (1/50a) ei aiheuta vahinkoja asuinrakennuksille

Asukkaat ovat tietoisia tulvavaarasta ja osaavat suo- jata omaisuuttaan sekä varautua tulvatilanteeseen omatoimisesti

Ylläpidetään ajantasaista tulvatilannekuvaa viran- omaisille ja kansalaisille

Välttämättö- myyspalvelut

Lämmön ja sähkön jakelu toimivat erittäin harvinaisessa tulvatilanteessa (1/250a).

Merkittävät liikenneyhteydet eivät katkea erittäin har- vinaisella tulvalla (1/250a).

Ympäristö

Erittäin harvinaisen tulvan (1/250a) peittämällä alueella ei sijaitse sellaista toimintaa, josta voisi aiheutua pitkäkestoista ja laaja-alaista vahingollista seurausta ympäristölle.

Tulvariskien hallinnan toimenpiteet eivät ole ristirii- dassa vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa

Kulttuuri- perintö

Kulttuuriperinnölle ei aiheudu korjaamatonta vahingollista seurausta erittäin harvinaisessa tulvatilanteessa (1/250a).

Tornionjoen tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyillä toimenpiteillä pyritään saavuttamaan tulvariskien hallinnalle asetetut tavoitteet vähentämällä tulvan vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, välttämättömyyspalveluille, yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille, ympäristölle sekä kulttuu- riperinnölle. Toimenpiteitä valittaessa on mahdollisuuksien mukaan pyritty vähentämään tulvien todennä- köisyyttä sekä käyttämään muita kuin tulvasuojelurakenteisiin perustuvia tulvariskien hallinnan keinoja.

Toteutettavaksi esitetyt tulvariskien hallinnan toimenpiteet on jaettu viiteen pääryhmään (taulukko 2).

Tulvakartat ovat katseltavissa:

www.ymparisto.fi/tulvakartat Tulvariskien hallintasuunnitelma

on luettavissa:

www.ymparisto.fi/trhs/tornionjoki

(8)

Taulukko 2. Tornionjoen tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyt tulvariskien hallinnan toimenpiteet.

Toimenpide Toimenpiteen

vaikutusten laajuus

Toimenpiteen tila

Yhteensopivuus vesienhoidon kanssa Tulvariskiä vähentävät toimenpiteet

Tulvakarttojen laadinta ja päivittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvatietojärjestelmän kehittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Maankäytön suunnittelu Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Myönteinen + Viemäriverkoston kehittäminen

tulvakestäväksi Tornion tulvariskialue Uusi toimenpidet Erittäin myönteinen ++

Omatoiminen varautuminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvasuojelutoimenpiteet

Tulvapenkereet Tornion tulvariskialue

Koko vesistöalue Uusi toimenpide Neutraali Luonnonmukainen vesien

pidättäminen valuma-alueella Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Erittäin myönteinen ++

Jäänsahauksien käyttö Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Valmiustoimet

Tulvaennuste- ja –varoitusjärjestelmien

kehittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali

Tulvaviestinnän kehittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Pelastus- ja evakuointisuunnitelmat Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvantorjunnan harjoitukset Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Neutraali Toiminta tulvatilanteessa

Tilapäisien tulvasuojelurakenteiden käyttö Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Myönteinen +

Jääpatojen purku Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali

Jälkitoimenpiteet

Toimintojen uudelleen sijoittaminen Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Myönteinen + Puhdistus- ja ennallistamistoimenpiteet Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Myönteinen + Kriisiapu ja vapaaehtoistoiminnan

kehittäminen Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Neutraali Ruotsin puolelta Tornionjoen-Muonionjoen vesistö-

alueelta nimettiin vuonna 2011 merkittäväksi tulvariskialueeksi Haaparannan kaupunki. Suomella ja Ruotsilla on omat erilliset hallintasuunnitelmat, mutta niiden tietoja on yhteen sovitettu hallintasuunnitelmien laatimisen aikana. Merkittävimpänä erona Suomen ja Ruotsin hallintasuunnitelmissa on suun- nittelualueen rajaus. Suomessa hallintasuunnitelma kattaa koko vesistöalueen, mutta Ruotsissa vain

Haaparannan merkittävän tulvariskialueen. Tulvariskien tavoitteet ja toimenpiteet ovat kummassakin hallintasuunnitelmassa saman tyyppisiä (lisätietoja: Tornionjoen-Muonionjoen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2016-2021, luku 11.2). Merkittävimpiä yhteisiä tulvariskien hallinnan toimenpiteitä ovat Suensaaren tulvapenkereen korottaminen, jätevesien leviämisen ehkäiseminen tulvatilanteessa, tulva- tiedottamisen kehittäminen, tulvantorjunnan harjoitukset ja tilapäisten tulvasuojelurakenteiden käytön kehittäminen.

Haaparannan tulvariskien hallin- tasuunnitelma on luettavissa:

https://www.msb.se/Upload/Fo- rebyggande/Naturolyckor_kli- mat/oversvamning/Riskhanterings-

planer/Haparanda.pdf

(9)

1.4 Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi

Tulvariskien hallinnan suunnitteluun liittyy olennaisena osana myös ympäristövaikutusten arviointi, josta säädetään laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) (SOVA-laki). Tulvariskien hallintasuunnitelmasta vastaavan viranomaisen tulee selvittää ja arvioida suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen mahdollisesti merkittävät ympäris- tövaikutukset ja laatia ympäristöselostus.

Ympäristöselostuksen sisältövaatimukset on määritelty valtioneuvoston asetuksessa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (347/2005, 4 §). Lain mukaisesti ympäris- tövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan suunnitelman välittömiä tai välillisiä vaikutuksia

a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen;

b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen;

c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön;

d) luonnonvarojen hyödyntämiseen;

e) a–d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin;

SOVA-lain mukaisesti kuuleminen ympäristövaikutusten arvioinnista toteutetaan kahdessa vaiheessa.

Suunnitelman käynnistyessä suunnitelmaa laativan viranomaisen on kuultava ympäristöselostuksessa annettavien tietojen laajuudesta ja yksityiskohtaisuudesta ja suunnittelun edetessä suunnitelman ja ym- päristöselostuksen luonnoksesta. Viranomaisten kuuleminen ensimmäisessä vaiheessa voidaan toteut- taa joko lausuntomenettelyin tai viranomaisten välisessä neuvottelussa ja toisessa vaiheessa lausuntomenettelyin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on kuultava ainakin elinkeino-, liikenne- ja ympäristö- keskusta ja tarpeen mukaan kunnan terveys- ja ympäristöviranomaisia sekä muita vaikutusalueella toi- mivia viranomaisia. Jos kysymyksessä on alueellisesti laajakantoinen tai muuten merkittävä suunnitelma tai ohjelma, viranomaisen on kuultava myös ympäristöministeriötä sekä sosiaali- ja terveysminis- teriötä.

Lain mukaisesti myös yleisöllä tulee olla mahdollisuus saada tietoja suunnitelman ja ympäristöselostuk- sen lähtökohdista, tavoitteista ja valmistelusta ja esittää asiasta mielipiteensä. Mikäli suunnitelmalla on mahdollisia rajat ylittäviä todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tulee ympäristöministeriön huolehtia tiedottamisesta ja neuvottelutehtävistä kyseisen valtion kanssa.

Suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä tai suunnitelmasta on käytävä ilmi perusteltu kan- nanotto siitä, miten ympäristöselostus ja siihen liittyvät lausunnot, mielipiteet ja neuvottelut on otettu huomioon. Lisäksi suunnitelmassa on oltava selvitys millä tavoin ympäristönäkökohdat ovat vaikuttaneet suunnitelman sisältöön ja vaihtoehtojen valintaan. Suunnitelmassa on tultava myös ilmi, miten suunnitelmasta aiheutuvia merkittäviä ympäristövaikutuksia seurataan (200/2005,12 §) ja millaisiin toimenpi- teisiin ryhdytään ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.

Tulvariskien alustavan arvioinnin kuulemisen (ks. luku 1.5.) yhteydessä toteutettiin ensimmäisen vaiheen kuuleminen valtakunnallisesti yhteisellä asiakirjalla "Tulvariskien hallintasuunnitelman ja ympäris- töselostuksen valmistelu: osallistuminen, tiedottaminen ja kuuleminen". Toisen vaiheen kuuleminen toteutetaan hallintasuunnitelman ja ympäristöselostuksen luonnoksesta vuonna 2021.

Ympäristövaikutusten arvioinnista huolehtiminen on tärkeää toimittaessa luonnonsuojelun kannalta eri- tyisillä alueilla (Natura 2000 -alueet, yksityiset suojelualueet, muut suojelualueet). Lisäksi tulvariskien hallinnassa tulee huomioida myös vesien- ja merenhoidon suunnitelmat. Lain tulvariskien hallinnasta (620/2010, 12 §) mukaisesti on huolehdittava siitä, että tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet sovitetaan yhteen vesienhoidontoimenpideohjelman ympäristötavoitteiden kanssa

(10)

1.5 Kuuleminen alustavasta arvioinnista

Lapin ELY-keskus on järjestänyt tulvariskilain (620/2010, 17§) mukaisen kuulemisen 9.4. - 9.7.2018 ehdotuksesta Lapin merkittäviksi tulvariskialueiksi. Samassa yhteydessä järjestettiin SOVA-lain (200/2005, 8§) mukainen kuuleminen tulvariskien hallintasuunnitelman ja ympäristöselostuksen valmistelun osallistumisesta, tiedottamisesta ja kuulemisesta (ks. luku 1.4). Lapin ELY-keskus on pyytänyt lisäksi asiaa koskettavilta viranomaisilta lausunnon ehdotuksesta merkittäviksi tulvariskialueiksi. Kuule- misen aikana käytiin neuvottelut niiden kuntien kanssa, joiden alueelle ehdotetaan nimettäväksi merkit- täviä tulvariskialueita (Kemi, Tornio, Rovaniemi, Kittilä, Kemijärvi ja Inari).

Lausuntoja saatiin Lapin alueelta kaikkiaan 17 kpl ja muita mielipiteitä 1 kappale. Lausunnoista 2 kpl saapui lausuntopalvelu.fi -palvelun kautta. Lausunnoissa ei ole ollut huomautettavaa Lapin ELY-keskuksen ehdotukseen Lapin merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta muutamissa lausunnoissa ja kuulemisen aikana pidetyissä neuvotteluissa kuntien kanssa on esitetty joitakin korjaustarpeita tausta-asiakirjo- jen tietoihin. Kooste ja vastine lausuntoihin on saatavilla osoitteesta: www.ymparisto.fi/vaikutavesiin >

tulvariskien hallinta > Lappi.

Tornionjoen-Muonionjoen tulvariskien alustavan arvioinnin raporttiin on tehty seuraavat täydennykset kuulemisen jälkeen:

 Päivitetty tulvariskien hallinnan prosessikaavio sisältämään SOVA-lain (200/2005) mukaiset vaiheet

 Lisätty luku 1.4. Luvussa kerrotaan viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaiku- tusten arvioinnista ja lain soveltamisesta tulvariskien hallinnan suunnittelussa

 Lisätty luku 1.5. Luvussa kerrotaan alustavan arvioinnin kuulemisesta ja mitä muutoksia raporttiin on tehty kuulemisen jälkeen

 Lisätty lukuun 2.1.3 tietoja vesistöalueen lämpötiloista.

 Tarkennettu tekstiin poronhoitoalueen koskevan valtion maita (s. 5 ja s. 20)

 Poistettu Lukiokadun lämpövoimala luvusta 6.2.2 ja Tornion merkittävän tulvariskialueen ni- meämisperusteista (voimalaitos ei enää toiminnassa ja rakennus purettu)

 Täydennetty tietoja Ruotsin tulvariskien alustavasta arvioinnista (luku 7) ja tarkennettu yhteen- vetoon ja tiivistelmään Ruotsin arvioinnin kuvausta (luku 8.1, s. 59)

(11)

2 Vesistön kuvaus

Tornionjoen – Muonionjoen vesistöalue ulottuu Perämeren rannikolta Pohjois-Lapin käsivarteen saakka (kuva 2). Ruotsin puolella Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue kuuluu Perämeren vesienhoitoaluee- seen (Bottenvikens vattenförvaltningsområde). Vesistöalue muodostuu kahdesta päähaarasta, Ruotsin puolelta tulevasta Tornionjoesta sekä Muonionjoesta, joka virtaa pitkin Suomen ja Ruotsin rajaa. Nämä joet yhtyvät noin 10 km Pajalan taajaman yläpuolella. Jokireitin pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on yh- teensä noin 520 km ja Ruotsin puolella sijaitsevasta Tornionjärvestä (MW 342 m) perämerelle noin 470 km. Tornionjoen pituus Muonionjoen yhtymäkohdasta mereen saakka on 180 km ja putouskorkeutta tällä suhteellisen alavalla Tornionjokilaakson alueella on 126 m. Ennen yhtymistään Tornionjokeen Muo- nionjoki virtaa noin 230 km pituisen matkan pudottaen korkeutta yhteensä 205 m. Muonionjokeen las- keva Könkämäeno puolestaan virtaa Kilpisjärvestä (MW 473 m) käsivarren tunturiylänköä pitkin laskien 90 km:n matkalla 142 m. (Puro-Tahvanainen ym. 2001.)

Tornionjoki-Muonionjoki on yksi neljästä suuresta säännöstelemättömästä joesta Ruotsissa ja toinen kahdesta suuresta säännöstelemättömästä joesta Suomessa.

Kuva 2. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue, saamelaisten kotiseutualue ja valtakunnan rajat.

2.1 Hydrologia

2.1.1 Valuma-alue

Valuma-alueen osa Ylitorniolta alavirtaan sijaitsee alavalla Perämeren rannikolla, missä maaston korkeus on pääosin alle 100 m merenpinnasta (kuva 3). Seuraava vyöhyke muodostaa suurimman osan vesistöalueesta, jossa maaston korkeus on 200 – 500 m merenpinnasta. Vesistöalueen latvat ulottuvat Skandien vuoriston alueelle, jossa useat tunturit yltävät yli tuhannen metrin korkeuteen (Lapin ympäris- tökeskus 2010). Alueen korkeimmat tunturit ovat Ropi (945 m), Saana (1029 m), Kahperusvaarat (1144 m) ja Kovddoskaisi (1210 m). Haltitunturin korkein huippu, Halditsohkka, nousee 1328 metriin. (Tunturi- Lapin maakuntakaavan maisemaselvitys.) Ruotsin puolella Torniojärven länsipuolella sijaitsevan Kåp- petjåkkan korkein huippu on 1410 m mpy ja itäpuolella sijaitsevan Tidnotjåkkan huippu 1539 m mpy (Puro-Tahvanainen ym. 2001).

(12)

Kuva 3. Korkeussuhteet Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella.

(13)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 13 Vesistöalueen kokonaispinta-ala on 40 157 km², josta 14 480 km² on Suomessa, 25 393 km² Ruotsissa ja 284 km² Norjassa. Järvisyysprosentti on alhainen (4,6 %). (Puro-Tahvanainen ym. 2001.) Suomalai- sen valuma-aluejakojärjestelmän mukaan Tornionjoen vesistöalue (nro 67) jakaantuu yhdeksään osavaluma-alueeseen (taulukko 3 ja kuva 4), joista jokainen jakaantuu 6-9 pienempään osavaluma-alueeseen ja ne edelleen pienempiin kolmannen jakovaiheen osavaluma-alueisiin. Ruotsissa Tornionjoki- Muonionjoki (nro 1) jakautuu 788 (SMHI 2011a) pienempään alueeseen, jonka numero kertoo etäisyy- den jokisuusta (Puro-Tahvanainen ym. 2001).

Taulukko 3. Osavaluma-alueiden pinta-alat (F) ja järvisyys (L). (Ekholm 1993)

Nro Nimi Alaraja F

[km²]

L [%]

Fala

[km²]

Lala

[%]

67 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue Perämeri 40 131,35 4,63 40 131,35 4,63

67.1 Tornionjoen alaosan a Perämeri 1 882,81 0,32 40 131,35 4,63

67.2 Tornionjoen keskiosan a Tengeliönjoki (pl) 19 303,35 1,78 35 130,85 4,26

67.3 Kolarin – Äkäsjoen a Tornionjoki (pl) 2 897,00 1,43 14 561,31 3,18

67.4 Kangosjärven – Muonion a Pakajoki (ml) 3 839,82 4,15 11 664,31 3,58

67.5 Kuttasen – Kaaresuvannon a Palojoki (ml) 2 943,09 3,86 7 824,49 3,30

67.6 Könkämäenon va Lätäseno (pl) 2 729,31 4,65 2 729,31 3,95

67.7 Lätäsenon va Könkämäeno 2 152,09 3,21 2 152,09 3,21

67.8 Naamijoen va Tornionjoki 1 266,19 1,88 1 266,19 1,88

67.9 Tengeliönjoen va Tornionjoki 3 117,69 8,65 3 117,69 8,65

ala = yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys alarajalla.

Arvoihin sisältyy myös Suomen ulkopuoliset osat.

Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on Suomen puolella 171 järveä ja Ruotsin puolella 250 järveä, joiden pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Miekojärvi, Kilpisjärvi, Iso-Vietonen, Raanujärvi, Jerisjärvi, Iso Lohijärvi ja Äkäsjärvi Suomen puolella ja Torneträsk, Råstojaure, Sautusjärvi, Rautasjaure ja Puostijärvi Ruotsin puolella (kuva 5, liite 1). Alueen järville on tyypillistä mataluus.

Suomen puolella Tornionjoella on 18 sivujokea, 25 sivujoen sivujokea ja 8 niihin virtaavaa jokea, joiden valuma-alueen pinta-ala on yli 100 km² (katso liite 1). Suomen puolen merkittävimmät sivujoet ovat Lätäseno, Jietajoki, Tarvantojoki, Palojoki, Jerisjoki, Äkäsjoki, Ylläsjoki, Naamijoki ja Martimojoki (kuva 5). Ruotsin puolen suurimmat sivujoet ovat Rautaseno, Vittankijoki ja Lainiojoki. Junosuandossa Tärän- nönjoki eroaa Tornionjoesta Kalixjokeen. Noin 56 % Tornionjoen virtaamasta kääntyy Kalixjokeen (bi- furkaatio). Lainiojoki, joka on toiseksi suurin Tornionjoen sivujoista, yhdistyy Tornionjokeen bifurkaa- tiokohdan jälkeen.

Tornionjoen vesienhoitoalueella (Suomen puolella) muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi on arvioitu reilu 190 000 m³/d. Pohjavesivaroista noin 20 % on käytössä. Yhteensä pohjavesialueita on noin 590 km² (471 kpl), josta 70 km² (71 kpl) on I-luokan alueita (taulukko 4). (Lapin ympäristökeskus 2010.) Ruotsin puolella pohjavesialueita on 61 kpl (Vattenmyndigheten Bottenviken 2009).

Taulukko 4. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella sijaitsevien pohjavesialueiden määrä, pinta-ala ja arvio antoisuudesta.

Pohjavesiluokka Määrä

[kpl]

Pinta-ala

[km²] Arvio antoisuudesta [m³/d]

Muu pohjavesialue 342 428,58 142 301

Muu vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjave-

sialue 8 20,72 10 285

Pohjavesialue jonka pohjavedestä pintavesi- tai

maaekosysteemi on suoraan riippuvainen 2 3,41 646

Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue 71 75,58 22 818

Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue 48 57,86 16 781

Yhteensä 471 586,15 192 831

(14)

Kuva 4. Vesistöalueen ja osavaluma-alueiden rajat Suomessa ja Ruotsissa.

(15)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 15 Kuva 5. Vesistöalueen suurimmat järvet ja joet.

(16)

2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet

Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on käytössä useita vedenkorkeuden ja virtaaman havaintoasemia. Nykyisin toiminnassa olevat asemat keski- ja ääriarvoineen on listattu taulukoi- hin 3, 4 ja 5 liitteessä 1 ja sijainnit esitetty kuvassa 8. Arvot on laskettu käyttöönoton alusta vuoden 2017 loppuun. Keskivir- taama Karungissa vuosien 1911-2017 aikana on ollut 389 m³/s (HQ 3667 m³/s, havaittu 11.6.1968, MHQ 2184 m³/s ja NQ 45 m³/s). Virtaama vaihtelee paljon vuosittain, sillä vesistöalueen koon lisäksi sadanta ja haihdunta vaikuttavat virtaaman suuruu- teen. Kausien sisäiset vaihtelut ovat myös huomattavia (kuva 6). Tulvavirtaamat ovat keskimäärin kahdeksankertaisia verrattuna vesistöalueen keskivirtaamiin ja keskivirtaamat ovat noin kuusinkertaisia verrattuna vesistöalueen keskialivirtaamiin.

Vedenkorkeus Kukkolankoskella on ollut keskimäärin N2000 + 21,51 m (vuodet 1911-2017). Suurin vedenkorkeus (N2000 + 23,97 m) on havaittu 11.6.1968 ja pienin vedenkorkeus (N2000 + 20,38 m) 16.2.1942.

2000-luvulla suurin vedenkorkeus Kukkolankoskella (N2000 + 23,59 m) on havaittu 16.5.2018. Sitä edel- linen keskimääräistä suurempi tulva on havaittu vuonna 2012 (kuva 7).

Kuva 6. Keskivirtaama ja virtaama vuonna 2012 Karungin havaintoasemalla. Harmaalla havaintojen vaihteluväli.

Kuva 7. Keskivedenkorkeus ja vedenkorkeus vuonna 2012 Kukkolankoskella. Harmaalla havaintojen vaihteluväli.

Ajantasainen tieto Ruotsin puolen hydrolo-

gisista havainnoista:

http://vattenweb.smhi.se

Ajantasainen tieto Suomen puolen hydrolo-

gisista havainnoista:

www.ymparisto.fi/ennus- teetjavaroitukset

(17)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 17 Kuva 8. Käytössä olevat hydrologiset havaintoasemat sekä Suomen ilmatieteen laitoksen sääasemat Tornionjoen-Muonion- joen vesistöalueella.

(18)

2.1.3 Sadanta ja lämpötila

Ilmatieteenlaitoksella on muutamia sateen ja lämpötilan havaintoasemia Tornionjoen vesistöalueella (ks. kuva 8). Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella keskimääräinen sadanta on 500 - 550 mm vuodessa. Kuvissa 9 ja 10 on havainnollistettu vuosisadantaa ilmatieteen laitoksen Pellon ja Kilpisjärven havaintoasemilla. Pellon havaintoasemalla sataa keskimäärin 501 mm vuodessa (havainnot vuosilta 1971-2017). Sateisimmat vuodet ovat olleet Pellon havaintoasemalla 1992 (638 mm), 1998 (684 mm), 2000 (633 mm) ja 2012 (696 mm). Kilpisjärvellä, vesistöalueen pohjoisosassa, puolestaan sateisimmat vuodet ovat olleet 1993 (612 mm), 1997 (702 mm), 2000 (614 mm) ja 2003 (597 mm) (kuva 9).

Kilpisjärvellä keskimääräinen vuosisadanta on 465 mm (havainnot vuosilta 1961-2017).

Kuva 9. Vuosisadanta ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteen laitoksen Pellon (ylempi kuva) ja Kilpisjärven (alempi kuva) havaintoasemilla.

Heinäkuu ja elokuu ovat yleisimmin sateisimmat kuukaudet (kuva 10). Kilpisjärven kuukausisadannan maksimeissa tammikuun ja huhtikuun poikkeuksellisen kovat kuukausisadannat ovat vuodelta 1997 ja maaliskuun suuri sadanta vuodelta 2014. Vuoden 2014 maaliskuu oli poikkeuksellisen lauha ja käsivar- ren Lapissa oli poikkeuksellisen sateista¹. Kilpisjärvellä mitattu sademäärä oli suurin mitä Suomessa on koskaan maaliskuun aikana mitattu. Samaten tammikuun ja huhtikuun huippusadannat ovat kuukausi- sateiden Suomen ennätyksiä².

1 https://ilmastotieto.wordpress.com/2014/04/02/maaliskuu-suurimmassa-osassa-maata-poikkeuksellisen-lauha/ tai http://ilmat- ieteenlaitos.fi/tiedote/2484066

2

(19)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 19 Kuva 10. Keskimääräinen kuukausisadanta ja sadannan vaihteluväli Ilmatieteen laitoksen Kilpisjärven havaintoasemalla (1961-2017).

Vuoden keskilämpötila on Pellossa keskimäärin 0,62 °C (vuodet 1971-2017). Vuoden keskilämpötila on ollut pääosin nollan yläpuolella vuodesta 1988 alkaen lukuun ottamatta vuosia 1998 ja 2010. Kylmin vuosi on ollut 1985. Kilpisjärvellä vuoden keskilämpötila on keskimäärin -1,97 °C (vuodet 1961-2017).

2000-luvulla vuoden keskilämpötila on noussut, mutta on edelleen pääosin nollan alapuolella lukuun ottamatta vuotta 2011 (kuva 11). Kylmimmät vuodet ovat olleet 1966 (-4,35 °C), 1981 (-4,38 °C) ja 1985 (-4,10 °C). Lämpötila on keskimäärin nollan alapuolella marraskuusta huhtikuuhun Pellossa ja loka- kuusta huhtikuuhun Kilpisjärvellä (kuva 12).

Kuva 11. Vuoden keskilämpötila ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteen laitoksen Pellon (ylempi kuva) ja Kil- pisjärven (alempi kuva) havaintoasemilla

(20)

Kuva 12. Kuukausien keskilämpötilat ja vaihteluväli (vuodet 1961-2017) Ilmatieteen laitoksen Pellon (ylempi kuva) ja Kilpis- järven (alempi kuva) havaintoasemilla.

(21)

2.2 Asutus ja maankäyttö

Vuoden 2016 lopussa vesistöalueen Suomen puoleisella osalla asui reilu 32 000 henkilöä (RHR 2016) ja Ruotsin puolella asui vuonna 2009 reilu 39 000 henkilöä (MSB). Vesistöalueella sijaitsevista kunnista Kittilä ja Rovaniemi osuvat vesistöalueelle vain reuna-alueiltaan, joissa väestöä on vähän. Suurimmat asutuskeskukset Suomen puolella ovat Tornion kaupunki, Kolarin, Pellon ja Ylitornion kuntakeskukset, Äkäslompolo, Sieppijärvi, Karesuvanto ja Kilpisjärvi (kuva 14). Vesistöalueella on useita pienempiä kyliä (mm. Karunki, Korpikylä, Kainuunkylä, Tengeliö, Meltosjärvi, Raanujärvi, Väylänpää, Lappea, Kurtakko, Äkäsjokisuu, Kihlanki, Yli-Muonio, Kätkäsuvanto, Kuttanen, Kelottijärvi, Turtola, Lempeä, Juoksenki ja Lankojärvi), joista pääosa sijoittuu pääjoen varrelle.

Ruotsin puolella vesistöalue levittäytyy neljän kunnan (Haparanda, Övertorneå, Pajala ja Kiruna) alueelle, joissa suurimmat asutuskeskukset ovat kuntakeskukset. Lisäksi alueella on useita kyliä, mutta pääosa väestöstä asuu kuntakeskuksissa.

Taulukko 5. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien kokonaisväestö vuosina 2009 ja 2016 ja ennustettu väestönkehitys vuosille 2021 ja 2027 (Lähde: Tilastokeskus 2018a ja 2018 b, Statistiska centralbyrån 2018)

Kunta 2009¹ 2016 2021 2027 Muutos (%)

2009-2016

Muutos (%) 2016-2027

Enontekiö 1908 1872 1936 1990 -1,89 6,30

Kittilä² 6068 6592 6893 7147 8,64 8,42

Kolari 3865 3827 3858 3886 -0,98 1,54

Muonio 2343 2350 2355 2356 0,30 0,26

Pello 4018 3565 3265 3023 -11,27 -15,20

Rovaniemi² 59851 62142 63504 64895 3,83 4,43

Tornio 22549 22117 22105 21974 -1,92 -0,65

Ylitornio 4783 4200 3810 3523 -12,19 -16,12

Haparanda 10112 9831 -2,78

Övertorneå 4920 4603 -6,44

Pajala 6309 6193 -1,84

Kiruna 22969 23178 0,91

1 Ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin tilanne

2 Kunnat kuuluvat vesistöalueeseen vain pieneltä osin

Vesistöalueen pohjoisosa kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen ja vesistöalue kuuluu Tor- nion kuntaa lukuun ottamatta poronhoitoaluee- seen. Poronhoitoalueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Suunnitel- lessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimen- piteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa (poronhoitolaki 53 §). Vesistöalueella toimivat Lohijärven (29), Orajärven (31), Kolarin (32), Muonion (13), Näkkälän (11) ja Käsivarren (12) paliskunnat, jotka vastaavat poronhoidosta alu- eillaan (kuva 13).

Kuva 13. Suomen paliskunnat, poronhoitoalue ja saamelaisten kotiseutualueen raja. Lähde: www.paliskunnat.fi

(22)

Kuva 14. Kunnat ja päätieverkosto Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella.

Vesistöalueen tieverkosto on tiheämpää alueen eteläosassa (kuva 14). Vesistöalueen pohjoisosassa päätieverkosto on harvaa. Maantie kulkee kummallakin puolen Tornionjoen alaosaa ja Muonionjokea Karesuvantoon asti. Valtatie 21 (eurooppatie E8) kulkee jokivartta pitkin Torniosta Kilpisjärvelle ja siitä Norjan puolelle. Pellon ja Kolarin välillä tie kulkee sisämaassa. Tien rakentaminen Torniosta Turtolaan aloitettiin 1820-luvulla, mutta se valmistui vasta 1860-luvulla. Muonioon asti päästiin 1890-luvulla ja

(23)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 23 Enontekiön Hettaan vuonna 1905. Vuosina 1936-1938 tietä jatkettiin Palojoensuusta Karesuvantoon.

Karesuvannon ja Kilpisjärven välille rakennettiin jatkosodan aikana sotilastie, joka valmistui lopullisesti vuonna 1946. Sotien jälkeen tie Torniosta Kilpisjärvelle rakennettiin uudestaan 1950 ja 1960-luvuilla, joskin merkittäviä parannustöitä on tehty 1980-luvulle asti. (Grönroos, 2018³).

Kemimaan ja Tornion välinen moottoritie (valtatie 29) on Suomen lyhin valtatie. Tie valmistui vuonna 2001. Valtateiden lisäksi vesistöalueella on neljä kantatietä ja 12 seututietä (taulukko 6). Kantatiet suun- tautuvat jokivarresta sisämaahan. Seututeistä kaksi kulkee jokivarressa ja muut toimivat yhdysteinä si- sämaahan. Tornion alueella päätieverkosto on selvästi muuta aluetta liikennöidympää (kuva 15).

Taulukko 6. Keskimääräinen vuorokausiliikenne Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalu- een päätieverkostolla vuonna 2016. Lähde: Liikennevirasto 2018.

Tieosuus Tieluokka ja

-numero ajoneuvoa/vrk

Kuva 15. Liikennemäärät Tornion alu- eella vuonna 2016. (Liikennevirasto, 2018)

https://www.liikennevirasto.fi/kar- tat/liikennemaarakartat

Tornio-Kemi Valtatie 29 11 000

Tornio-Aavasaksa Valtatie 21

Tornion keskusta -Kiviranta: 9160 Kiviranta-Liakanjoki: 4530

Liakanjoki-Ylitornio: 2000 Ylitornio-Aavasaksa: 3750 Aavasaksa-Pello Valtatie 21 Aavasaksa-Pellon keskusta: 2000

Pellon keskusta-Pellon tulli: 3824

Pello-Kolari Valtatie 21 1490

Kolari-Muonio Valtatie 21 Kolari-Muonion tulli: 1350 Muonion tulli-Muonion keskusta: 1390

Muonio-Karesuvanto Valtatie 21 850

Karesuvanto-Kilpisjärvi Valtatie 21 530

Pello-Sinettä Kantatie 83 890

Kolari-Kittilä Kantatie 80 650

Muonio-Kittilä Kantatie 79 Muonio-Sirkka: 660 Sirkka-Kittilä: 3160

Palojoensuu-Enontekiö Kantatie 93 530

Tornio-Röyttä Seututie 922 4860

Tornio-Lautiosaari Seututie 921 3910

Vojakkala-Paakkola Seututie 927 960

Aavasaksa-Muurola Seututie 930 Aavasaksa-Haapakoski: 1340 Haapakoski-Muurola: 360

Aavasaksa-Raanujärvi Seututie 932 390

Pakisvaara-Tervola Seututie 929 270

Saukkoriipi-Meltaus Seututie 935 760

Juurakkovaara-Jerisjärvi Seututie 940 340

Särkijärvi-Peltovuoma Seututie 957 290

Norja-Kilpisjärvi Valtatie 21 660

Ruotsi-Karesuvanto Seututie 959 670

Ruotsi-Muonio 180

Ruotsi-Kolari Seututie 943 780

Ruotsi-Pello Seututie 937 1000

Ruotsi-Aavasaksa Kantatie 98 1930

Ruotsi-Tornio Valtatie 29 8700

Vesistöalueella kulkee rautatie Kemistä Tornioon. Torniosta on ollut ratayhteys Ruotsin puolelle vuodesta 1919 lähtien, mutta Suomen ja Ruotsin erisuuruiset raideleveydet aiheuttavat haasteita raidelii- kenteelle. Torniosta on lisäksi ratayhteys Tornion Röyttän satamaan ja Outokummun teollisuusalueelle.

Torniosta pohjoiseen rautatietä on päästy Kolariin asti vuoden 1966 lopusta alkaen. Vuonna 2016 Kemin ja Kolarin välillä tehtiin 65 000 henkilöliikenteen matkaa (koko Suomi 11 595 milj. matkaa) ja tavaralii- kennettä Tornion ja Kolarin välillä oli reilu 200 000 tonnia (koko Suomi 21,6 milj. tonnia). ⁴

Vesistöalueen keski- ja yläosan tasaisilla mailla on paljon suoalueita (kuva 16). Koko vesistöalueen (sekä Suomen että Ruotsin puoli) pinta-alasta noin 0,8 % on maatalousaluetta, 76 % metsiä ja avoimia

3 https://www.mattigronroos.fi/Tiet/Vt21.htm

4 Rautatietilasto 2016, https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lti_2017-09_rautatietilasto_2016_web.pdf

(24)

kankaita sekä reilu 16 % avosoita ja kosteikoita (taulukko 7). Rakennettuja alueita on noin 0,6 % koko vesistöalueen pinta-alasta.

Taulukko 7. Vesistöalueen maankäyttö (CLC2012).

Maankäyttö Suomi

[ha]

% Suomen puolen

pinta- alasta

Ruotsi [ha]

% Ruotsin puolen

Norja [ha]

% Norjan puolen

Rakennetut alueet 5 407 0,4 7 921 0,3 6 0,0

Maatalousalueet 16 593 1,2 13 319 0,5 0 0,0

Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 1 162 287 81,4 1 920 470 76,0 62 548 94,1

Kosteikot ja avoimet suot 178 265 12,5 458 154 18,1 2 320 3,5

Vesialueet 64 680 4,5 128 581 5,1 1 629 2,4

Kaikki yhteensä 1 427 232 100 2 528 445 100 66 503 100

Maatalous on keskittynyt vesistöalueen alaosan kuntiin. Maataloudesta pääosa on maitotilavaltaista ja peltoviljely on pääasiassa nurmiviljelyä. Tornionjoen vesistöalueen kunnissa oli vuonna 2016 yhteensä 328 maatilaa, joista 186 kotieläintilaa (taulukko 18). Maatilojen määrä on vähentynyt viime vuosina, mutta maatalousmaan määrä (ha) on pysynyt melko samana vuodesta 2013 lähtien (Luonnonvarakes- kus 2018a).

Taulukko 8. Käytössä oleva maatalousmaa ja kotieläintilojen lukumäärä vesistöalueen kunnissa vuonna 2016 (Lähde: SVT:

Luonnonvarakeskus 2018a) Kunta

Käytössä oleva maatalousmaa

(ha)

Käytössä oleva maatalousmaa (tilojen lkm)

Nautatilojen lukumäärä

Sikatilojen lukumäärä

Lammastilojen lukumäärä

Siipikarjatilo- jen lukumäärä

Enontekiö 247 13 6 - 1 -

Muonio 337 11 6 - - -

Kolari 1010 44 15 - 7 1

Pello 1400 42 19 - 4 -

Ylitornio 3667 81 44 - 3 1

Tornio 7582 137 58 1 16 4

Yhteensä 14243 328 148 1 31 6

Turvetuotantoon on luvitettu vajaa 1000 ha pinta-ala, josta noin puolet sijaitsee Muonionjoen ja puolet Tornionjoen alueilla. Tornionjoen-Muonionjoen vesienhoitoalueella on tehty metsäojituksia vuosien 2004-2012 aikana 800 ha/vuosi. Uudishakkuita, joihin yleensä liittyy maanmuokkausta, tehtiin keski- määrin 3000 ha/vuosi. Tornionjoen alueella soiden pinta-alasta on ojitettu yli 60 %. (Räinä ym. 2015.)

(25)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 25 Kuva 16. Maankäyttö Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella.

(26)

2.3 Kaavoitus

Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua, ja kaavoilla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaavoitettavalle alueelle. Kaavoituksella alueiden tulvariskejä voidaan vä- hentää ohjaamalla merkittävät toiminnot tulvavaara-alueiden ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelu on tehokkain keino vähentää alueiden tulvariskejä. Maankäytön suunnittelu perustuu maankäyttö- ja ra- kennuslakiin (MRL). Maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alueidenkäyttöta- voitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaava ohjaa periaatteet ja suuntaviivat alueiden käytölle ja yleiskaavoissa ja asemakaavoissa määrätään tarkemmat määräykset tulvauhan alaisen alueen rakentamisesta.

Valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24 §). Uusien VAT:ien mukaisesti tulva- asiat tulee huomioida seuraavasti:

"Varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakenta- minen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muu- toin."

Maakuntakaavassa suunnitellaan rakentamisen ja ympäristön kehittämisen suunnat maakunnassa tu- leville vuosikymmenille. Maakuntakaava on ohjeena kuntien kaavoitukselle ja muulle viranomaistoimin- nalle, jolla vaikutetaan alueidenkäyttöön. Maakuntakaavan laatii ja siitä päättää maakunnan liitto. Maa- kuntakaavaa laadittaessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettava huomioon ja kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Tornionjoen-Muoni- onjoen vesistöalueen maakuntakaavoissa on otettu tulvat huomioon kaavamääräyksin (taulukko 9).

Taulukko 9. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen kunnissa voimassa olevat maakuntakaavat.

Maakuntakaava Kunta Lainvoimainen Miten tulvariskit huomioitu Lapin meri- ja rannikkoalueen

tuulivoimamaakuntakaava Tornio 16.6.2005 Ei tulviin liittyviä määräyksiä.

Tunturi-Lapin maakuntakaava

Enontekiö Kolari Muonio

16.5.2012

Tulva-, sortuma- ja vyörymävaara- alueet on osoitet- tava yleis- ja asemakaavoissa joko alueina tai rakenta- misrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Tulvariskialueet tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa.

Länsi-Lapin maakuntakaava

Tornio Ylitonio

Pello

11.9.2015

Tulva-, sortuma - ja vyörymävaara- alueet on osoitet- tava yleis- ja asema kaavoissa joko alueina tai raken- tamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon tulva riskialueet ja tulvien hallintasuunnitelmat.

Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toi- mintojen, kuten asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen sekä virkistysalueiden sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laatimista.

Tulvalle alttiit alueet voidaan osoittaa yleiskaavoihin, jolloin tulvat tulevat huomioiduksi sekä yleiskaa- voituksessa että niiden pohjalta tehdyissä asemakaavoissa. Sitä kautta uutta rakentamista voidaan oh- jata pois tulvauhan alaisilta alueilta.

Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen kuntien yleiskaavat on esitetty taulukoissa 10a ja 10b. Enonte- kiön kunnan alueella ei ole voimassa olevia yleiskaavoja. Tulvat on pääasiassa huomioitu kaavoissa osoittamalla rakennuspaikat tulva-alueen ulkopuolelle, antamalla kaavamääräys alimmasta rakentamiskorkeudesta tai merkitsemällä tulva-alueen raja tai HW 1/100a tulvakorkeudet kaavakarttaan

(27)

Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 27 Taulukko 10a. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen voimassa olevat yleiskaavat.

Kunta Yleiskaava Voimassa Miten tulvariskit huomioitu

Tornio

Tornion yleiskaava

2021 14.12.2009

Tulvat huomioitu merkitsemällä kaavaan 1/100a tulvakorkeus (Alueella havaittu tai arvioitu, kerran 100 vuodessa esiintyvä korkein tulvalukema N60 korkeusjärjestelmässä. Tulva-alueelle rakentaminen on kielletty MRL 116 §:n nojalla)

ja antamalla koko kaava-aluetta koskeva kaavamääräys Alaville alu- eille rakennettaessa tulee huomioida tulva- ja kosteusvahinkojen vaara.

Kosteudelle alttiit rakennusosat on sijoitettava vähintään 0,5 m ylem- mäksi kuin kerran 100 vuodessa laskettu korkein tulvakorkeus (HW 1/100), elleivät kaavan hyväksymisen jälkeen valmistuvat selitykset muuta osoita, taikka rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuh- teista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Mikäli em. rakentamiskorkeus on joskus ylitetty (jääpatotulva), on tämä korkeus otettava määrääväksi korkeudeksi alimpia rakentamiskorkeuk- sia määrättäessä.

Meren ranta-alueella kosteudelle alttiit rakennusosat tulee rakentaa vä- hintään korkeustasolle +2.30 m N60- järjestelmässä.)

Röyttän edustan meri- tuulivoimapuiston osayleiskaava

9.6.2014 Sijaitsee merialueella, ei tulviin liittyviä kaavamääräyksiä Kitkiäisvaaran tuuli-

voimapuiston osayleiskaava

29.10.2012 Ei tulva-alueella, ei tulviin liittyvää kaavamääräystä

Kukkolan ranta-

osayleiskaava 2.5.2001

Kaavamerkintä: Korkeusluku, joka ilmoittaa alim- man korkeuden, mille rakennusten tulvavahingoille alttiita rakenneosia saa sijoittaa, mikäli rakennuslu- van myöntävä viranomainen ei olosuhteista joh- tuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeam- malle.

Lisäksi yleismääräys koko kaava-alueelle: Tulva- vahingoille alttiiden rakenneosien tulee olla vähin-

tään kaavakartassa määrätyn korkeusaseman tasolla, mikäli rakennus- luvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Matkakosken ranta-

osayleiskaava 21.5.2004 Tulvat huomioitu määräämällä alimmista rakentamiskorkeuksista kuten Kukkolan rantaosayleiskaavassa.

Ylitornio Torniojoen yleiskaava 2003

Osayleiskaavan päivittäminen vireillä.

Voimassa olevassa kaavassa karttamerkintä alimmasta sallitusta rakentamiskorkeudesta (Merkinnällä on osoi- tettu se korkeustaso (N60), jonka alapuolelle ei saa sijoit- taa rakennusten tulvavahingoille alttiita rakenneosia, mi- käli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuh- teista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi muuhun korkeuteen. Aiotun rakennuspaikan tulvakorkeus saa- daan interpoloimalla lukuarvoista kyseisen paikan kohta).

Lisäksi on merkitty tulvauhka-alueen likimääräinen raja viiva-symbolilla.

Pello

Miekojärven ran-

tayleiskaava 2001 Yleiskaavamääräys: Rakennusten kosteudelle alttiiden rakennusosien alin sallittu rakentamiskorkeus on (N60)+79,00.

Torniojokivarren yleis-

kaava 2003-2004

Korkeusluvun kaavamerkintä, joka ilmoittaa alimman korkeuden, mille rakennusten tulvavahingoille alttiita rakenneosia saa sijoittaa, mikäli ra- kennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi ra- kennusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Lisäksi yleismääräys koko kaava-alueelle: Tulvavahingoille alttiiden ra- kenneosien tulee olla vähintään kaavakartassa määrätyn korkeusase- man tasolla, mikäli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuh- teista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Pellon kuntakeskuk-

sen yleiskaava 2011

Korkeusluvun kaavamerkintä: Alaville alueille rakennettaessa tulee huomioida tulva- ja kosteusvahinkojen vaara. Kaavakartassa esitetty korkeusluku ilmoittaa alimman korkeuden, mille rakennusten kosteu- delle alttiit rakenneosat on vähintään sijoitettava, elleivät kaavan hy- väksymisen jälkeen valmistuvat selvitykset muuta osoita, taikka raken- nusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi raken- nusta sijoitettavaksi korkeammalle.

Korkeudet on esitetty N60-tasossa