Tulvariskien alustava arviointi
Paatsjoen vesistöalueella
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 2
Sisällysluettelo
1 Taustaa ...3
2 Vesistön kuvaus ...4
2.1 Hydrologia ...5
2.2 Asutus ja maankäyttö ...9
2.3 Kaavoitus ... 11
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintö ... 12
2.5 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö ... 13
3 Historiallinen tulvatieto ... 17
3.1 Toteutuneet tulvat ... 17
3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa ... 19
4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit ... 20
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus ... 20
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin ... 21
5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä ... 23
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen ... 25
6.1 Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset ... 25
6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ... 25
6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille ... 26
6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle ... 28
6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka ... 29
7 Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet ... 30
8 Lähteet ... 31
9 Liitteet ... 32
Liite 1. Hydrologiset tiedot
Liite 2. Suojellut alueet ja kulttuuriperintö Liite 3. Tiivistelmä, inarinsaame
Liite 4. Tiivistelmä, kolttasaame Liite 5. Tiivistelmä, pohjoissaame
1 Taustaa
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingolli- sia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvaris- kien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitte- luun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vä- hentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toi- meenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Eurooppa 2007).
Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialu- eiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen.
Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi ai- heutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015).
Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä.
Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm.
seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuun- nitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitel- mat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue.
Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenran- nikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liiken- ne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehit- tymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalo- usministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta.
Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvaris- kien hallinnasta, 8§). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskey- tyminen
4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 4
2 Vesistön kuvaus
Paatsjoen vesistöalue sijaitsee Lapin maakunnan pohjoisosassa pääosin Inarin kunnan alueella (Kuva 1). Pieniä osia vesistöalueesta sijoittuu Norjan ja Venäjän puolelle. Vesistöalueen pinta-ala on 18 403 km2, josta Suomen puolella on 14 492 km2. Vesistöalueen järvisyys on 12,38 %. Paatsjoki alkaa Nel- limin kylän lähistöltä, josta se virtaa Venäjän puolelle ja laskee lopulta Jäämereen koukaten välissä Norjan puolella. Alueen keskeisin vesistömuodostuma on Suomen kolmanneksi suurin järvi, Inarijärvi.
Inarijärveen laskevat vesistöt ovat luonnontilaisia lukuun ottamatta Kirakkajoen vesistöä, joka on ra- kennettu voimatalouskäyttöön (Vesihallitus 1980).
Kuva 1. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalue ja Paatsjoen vesistöalue.
Paatsjoen vesistöalueella virtaa Paatsjoen lisäksi 36 jokea, joiden valuma-alue on yli 100 km2. Suu- rimpia jokia ovat Ivalojoki, Juutuanjoki, Kettujoki, Kaamasjoki ja Vaskojoki. ((Liite1) Taulukko 1) Vesis- töalueen suurimpia koskia ovat Ivalojoen Pajakoski, Toloskoski, Mukkakoski ja Sormuskosket, Vasko- joen Laksikoski ja Kaamasjoen Kuivakoski.
Paatsjoen vesistöalueen Suomenpuoleisen osan järvisyys on reilu 12 %. Vesistössä on noin 175 jär- veä, joiden pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Inarijärvi, Mutusjärvi, Nitsijärvi, Pautujärvi, Rahajärvi, Paatari ja Suolisjärvi ((Liite1) Taulukko 2). Säännösteltyjä järviä ovat Inarijärvi ja Rahajärvi.
Inarijärveä säännöstellään Venäjän puolella sijaitsevalla Kaitakosken padolla ja Rahajärveä Kirakka- könkään padolla. Suurimmat joet ja järvet on nimetty seuraavaan karttaan.
Kuva 2. Paatsjoen vesistöalueen suurimmat joet ja järvet.
2.1 Hydrologia
Paatsjoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on 18 403 km2, josta 79 % sijaitsee Suomessa, 6 % Nor- jassa (Norjan vesistöalueen numero 246.Z) ja 15 % Venäjällä (Venäjän vesistöalueen numero 02.01.00.001) (United Nations 2007). Suomen puoleinen Paatsjoen vesistöalue (nro 71) jakautuu yh- deksään valuma-alueeseen (Taulukko 1 ja Kuva 3), joista kukin jakautuu 4-9 osavaluma-alueeseen, jotka edelleen jakautuvat vielä 2-9 pienempään osavaluma-alueeseen.
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 6 Taulukko 1. Paatsjoen vesistöalueen valuma-alueiden pinta-alat ja järvisyydet. (Ekholm 1993)
Numero Nimi Alaraja F
[km2]
L [%]
Fala
[km2]
Lala
[%]
71 Paatsjoen vesistöalue Valtakunnan raja 14512,32 12,38 14512,34 12,38
71.1 Inarin a Valtakunnan raja 4943,64 29,69 14512,34 12,38
71.2 Paatarin –
Mutusjärven a Inarinjärvi 869,83 13,12 5214,15 4,64
71.3 Vaskojoen va Paatari 1432,00 1,66 1432,00 1,66
71.4 Ala-Ivalojoen a Joensuunselkä 2429,79 1,17 3883,63 0,97 71.5 Ylä-Ivalojoen va Repojoki (ml) 1453,84 0,62 1453,84 0,62 71.6 Kirakkajoen va Kirakkaköngäs (vl) 470,92 10,45 470,92 10,45
71.7 Menesjoen va Paatari 468,28 4,09 468,28 4,09
71.8 Lemmenjoen va Paatari 686,77 1,96 686,77 1,96
71.9 Kaamasjoen va Kaamanen 1757,27 4,07 1757,27 4,07
ala = yläpuolisen valuma-alueen ala ja järvisyys valuma-alueen purkupisteessä.
Kuva 3. Paatsjoen vesistöalueen valuma-aluejako.
Paatsjoen vesistöalueella on Suomen puolella käytössä kahdeksan vedenkorkeuden ja kuusi virtaa- man mittausasemaa (Liitteen 1 taulukot 3 ja 4 sekä Kuva 6). Kaitakosken havaintoasemalla vuosien 1949 – 2009 välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivirtaama on ollut 312 m3/s. Suurin ha- vaittu virtaama 578 m3/s on havaittu 26.8.1992. Pienin havaittu vuoden maksimivirtaama on 137 m3/s.
Pajakoskella Ivalojoessa vuosien 1961-2009 välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivirtaa- ma on ollut 483 m3/s. Suurin havaittu virtaama on 1045 m3/s (Kuva 4), joka on havaittu 26.5.2005.
Pienin havaittu vuoden maksimivirtaama on 214 m3/s. Korkein vedenkorkeus Pajakoskella on havaittu 26.5.2005, jolloin vedenkorkeus saavutti asemalla arvon N60+128,01 m (Kuva 5). Inarin Nellimissä
korkein havaittu vedenkorkeus on N60+119,95 m (22.8.1992), mikä on korkempi kuin Inarijärven sään- nöstelyluvan ylärajan vedenkorkeus N60+119,78 m.
Kuva 4. Virtaaman vuotuinen vaihtelu keskimäärin Pajakoskella (1961-2009).
Kuva 5. Vedenkorkeuden vuotuinen vaihtelu keskimäärin Pajakoskella (1961-2009).
0 200 400 600 800 1000 1200
1.tammi 16.tammi 31.tammi 15.helmi 1.maalis 16.maalis 31.maalis 15.huhti 30.huhti 15.touko 30.touko 14.kesä 29.kesä 14.heinä 29.heinä 13.elo 28.elo 12.syys 27.syys 12.loka 27.loka 11.marras 26.marras 11.joulu 26.joulu
Virtaama m3/s
Päivä
keskiarvo minimi maksimi
123 124 125 126 127 128 129
1.tammi 16.tammi 31.tammi 15.helmi 1.maalis 16.maalis 31.maalis 15.huhti 30.huhti 15.touko 30.touko 14.kesä 29.kesä 14.heinä 29.heinä 13.elo 28.elo 12.syys 27.syys 12.loka 27.loka 11.marras 26.marras 11.joulu 26.joulu
Vedenkorkeus N60 + m
Päivä
keskiarvo minimi maksimi
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 8 Kuva 6. Vesistöalueen hydrologinen havaintoverkko ja padot.
Topografisesti Paatsjoen vesistöalue jakautuu länsi- ja eteläosien tunturialueeseen sekä alavampaan Inarijärven altaan alueeseen. Tunturialueella korkeuserot ovat suuria, absoluuttisen korkeuden vaih- dellessa 150 - 600 m merenpinnan yläpuolella. Inarijärven ympärillä oleva alue on korkeussuhteiltaan vaihtelevan kumpuilevaa maastoa, korkeuden vaihdellessa tavallisimmin 100 - 200 m mpy. (Tenon- Näätämöjoen-Paatsjoen… 2010) Digitaalisen korkeusmallin mukaan vesistöalueen keskikorkeus on noin 240 m mpy, suurimman korkeuden ollessa noin 603 m mpy ja alimman korkeuden Suomen puo- lella ollessa 68 m mpy.
Ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston mukaan Paatsjoen vesistöalueella on yhteensä 198 pohjavesi- aluetta, joista 10 kuuluu luokkaan I, 10 luokkaan II ja loput luokkaan III.
Kuva 7. Korkeussuhteet Paatsjoen vesistöalueella.
2.2 Asutus ja maankäyttö
Paatsjoen vesistöalue sijoittuu pääosin Inarin kunnan alueelle. Vesistöalueesta pieni luoteisosa sijoit- tuu Utsjoen kunnan alueelle, pieni lounaisosa Enontekiön kunnan alueella ja eteläreunasta pienet alueet Sodankylän ja Kittilän kuntien alueelle. Vuonna 2009 Paatsjoen vesistöalueella asui vakituisesti vajaa 6100 henkilöä (RHR2009). Paatsjoen vesistöalueen päätaajama on Ivalo. Pienempiä taajamia ovat Inari ja Kaamanen. Kylämäisiä taajamia ovat Menesjärvi-Lemmenjoki, Nellim, Saariselkä, Tolo- nen, Törmänen, Veskoniemi, Akujärvi ja Keväjärvi (Pöyry 2010).
Kyläasutus on muodostunut pääosin Ivalojoen, Inarijärven ja muutaman pienemmän järven rannoille.
Yhdyskuntarakenteen ominaispiirteisiin kuuluu Ivalon - Törmäsen välinen tiiviin rakentamisen vyöhyke.
Nauhamainen asutus on alkanut paikoitellen levitä yhä enemmän teiden varsille. Haja-asutusta on muodostunut eniten taajamien lähelle ja pääteiden varsille (Kuva 8). Myös loma-asutus keskittyy vaki- naisen asutuksen tuntumaan, koska syrjäisillä alueilla on hyvin vähän yksityismaita. (Pöyry 2010)
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 10 Kuva 8. Väestön sijoittuminen, kylät ja päätieverkosto Paatsjoen vesistöalueella Suomen puolella.
Vajaa 80 prosenttia vesistöalueesta on metsää, avoimia kankaita ja kalliomaata. Kosteikkoja ja vesi- alueita on kumpiakin vajaa 12 % vesistöalueen pinta-alasta. Rakennettuja alueita ja maatalousalueita on hyvin vähän. (Taulukko 2 ja Kuva 9). Pääosa rakennetuista alueista sijaitsee Ivalojokisuistossa.
Taulukko 2. Maankäyttö Paatsjoen vesistöalueella Suomen puolella (Corine 2000)
Maankäyttö Pinta-ala [ha] % koko alasta
Rakennetut alueet 4 792 0.33 %
Maatalousalueet 619 0.04 %
Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 1 086 927 74.96 %
Kosteikot ja avoimet suot 169 892 11.72 %
Vesialueet 187 755 12.95 %
Kaikki yhteensä 1 449 986 100.00 %
Kuva 9. Maankäyttö Paatsjoen vesistöalueella.
2.3 Kaavoitus
Maakuntakaavoitus
Paatsjoen vesistöalueella on voimassa Pohjois-Lapin maakuntakaava. Maakuntakaavassa pääosa vesistöalueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi sekä suojelualueiksi (Kuva 10).
Keskustatoimintojen alueita on osoitettu Ivalon taajamaan ja Saariselän matkailukeskuksen alueelle.
Saariselän alue on lisäksi osoitettu loma- ja matkailualueeksi. Ivalon taajamatoimintojen alueen lisäksi alueelle on osoitettu erityisalue sekä liikennealue, joka käsittää Ivalon lentokentän alueen.
Yleis- ja asemakaavoitus
Inarijärven rakennusjärjestys on tullut voimaan vuonna 1991. Siinä osoitetaan rakennusten lattiataso- jen vähimmäiskorkeudet Ivalon rakennuskaava-alueella, sen lievealueilla ja Ivalojoen ranta-alueella.
(Hyvönen 2007) Asemakaavoitettuja alueita ovat Inarin ja Ivalon taajamat sekä Saariselän matkailu- keskuksen alue. Alueella on useita voimassa olevia rantakaavoja ja niiden muutoksia. Voimassa ole- via yleiskaavoja on Inarijärven ja Saariselän matkailukeskuksen alueilla.
Inarin kunnassa on vireillä kolme osayleiskaavaa (Inarijärvi, Ukonjärvi ja Saariselkä) ja Ivalon alueen yleiskaava. Ivalon alueen yleiskaava rajoittuu Ivalojoen itäpuoliseen ja Inarijärven osayleiskaavan eteläpuoliseen alueeseen Inarin kunnan rajalle asti, pois lukien Saariselän alue. Lisäksi vireillä on useita asema- ja rantakaavoja. Vireillä olevat kaavat eivät näy kuvassa 10.
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 12 Kuva 10. Yleiskaava-alueet ja Pohjois-Lapin maakuntakaava Paatsjoen vesistöalueella. (RakL = vanha rakennuslaki, MRL = Maankäyttö- ja rakennuslaki)
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Paatsjoen vesistöalueella on 16 Natura 2000 –verkostoon kuuluvaa suojelualuetta, joista yhdeksän ((Liite 2) Taulukko 1) kuuluu VPD suojelualuerekisteriin (Kevo ja Urho Kekkosen kansallispuisto vain reunaosiltaan). Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan ylläpidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai lajien suoje- lun kannalta.
Tässä raportissa huomioitavat kulttuuriympäristökohteet on esitetty kuvassa 11 ja kuvattu lukumääräi- sesti seuraavassa taulukossa. Alueelta on löydetty vajaa 500 muinaisjäännöstä, jotka sijaitsevat pää- osin suurimpien jokien ja järvien rannoilla. Alueella on 13 vaalittava valtion rakennusperintö- asetuksella suojeltua kohdetta. Edellä mainittuihin kuuluvat. Korsatuvan autiotupa, Kultalan kruunun stationin rakennukset ja Sallivaaran poroerotuspaikan rakennukset. Alueella sijaitsee Pielpajärven suojeltu kirkko noin kahdeksan kilometrin päässä Inarin taajamasta koilliseen. Alueella on yhteensä 20 vuonna 2009 inventoitua valtakunnallisesti merkittävää rakennettu kulttuuriympäristökohdetta (RKY2009) ((Liite 2) Taulukko 2).
Taulukko 3. Kulttuuriympäristökohteet Paatsjoen vesistöalueella.
Kulttuuriympäristön tyyppi Määrä vesistöalueella Suojeltu kirkko 1 (Pielpajärven kirkko)
Valtion asetuksella suojeltu kohde 3 sijaintia, joissa yhteensä 13 suojeltua kohdetta Maailmanperintökohde ei kohteita
Muinaisjäännökset 487 muinaisjäännössijaintia
RKY2009 20 kohdetta
Kuva 11. VPD Natura2000 alueet ja kulttuuriperintökohteet Paatsjoen vesistöalueella.
2.5 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö
Ivalon alueen yleiskaavasuunnitelman mukaan alimmat kastuvat rakenteet on sijoitettava vähintään 0,5 m HQ1 1/100 mukaisen tulvakorkeuden yläpuolelle (HW1/1002 + 0,5 m). Niillä alueilla, joilla HQ1/100 laskentaa ei ole tehty, alimmat rakennuskorkeudet määritetään tapauskohtaisesti suurimpien havaittujen tulvakorkeuksien perusteella.
1HQ 1/100 = kerran 100 vuodessa toistuva huippuvirtaama
2HW1/100 = kerran 100 vuodessa toistuva huippuvedenkorkeus
Kuva 12. Padot Paatsjoen vesistöalueella
Inarijärveä säännöstellään Venäjän puolella sijaitsevalla Kaitakosken padolla. Säännöstelyn ylärajana on N60 +119,78 m ja alarajana N60 + 117,42 m. Kaitakosken lisäksi Paatsjoen lop- puosalla on kuusi voimalaitosta, joista kaksi on norjalaisten hallinnassa (Kuva 12 ja Taulukko 5). Suomen puolella vesistöalueella on yksi pato (Taulukko 4), jolla säännöstellään Raha- järveä. Rahajärven säännöstely on aloitettu vuonna 1953 ja sen säännöstelyväli on 2,5 metriä ylärajan ollessa tasolla N?+ 132,5 m.
Ohijuoksutuksia Kirakkakosken voimalaitoksel- la on harvoin; keväisin noin joka 10. vuosi ja syksyisin noin joka 8. vuosi. (Keto et al. 2005)
Taulukko 4. Perustietoja Paatsjoen vesistöalueen padoista.
Kirakkaköngäs Kaitakoski
Rakennusvuosi 1953 1959
Säännöstelty järvi Rahajärvi Inarijärvi
Säännöstelyn yläraja Noma+132,5* m N60+ 119,78 m
säännöstelyväli [m]* 2,5 2,36
Mitoitusvirtaama [m3/s] 48
pudotuskorkeus [m] 14** 7
HWhätä Noma+ 132,8 m
Teho [MW] (vuosienergia GWh) 1 (4,5)** 12,4 (68)
* Lähde: Keto et al. 2005
** Lähde: Pohjois-Lapin maakuntakaava, aluekuvaukset
Taulukko 5. Paatsjoen voimalaitokset Suomen rajalta Jäämerelle (Rajaton vesi).
Nimi Teho
[MW]
Vuosienergia
[GWh/a] Yhtiö Omistaja
Kaitakoski 12,4 68 TGK-1 Venäjä
Jäniskoski 30,5 208 TGK-1 Venäjä
Rajakoski 43,2 228 TGK-1 Venäjä
Hevoskoski 47 215 TGK-1 Venäjä
Skogfoss 60 258 Pasvik Kraft Norja
Melkefoss 26 129 Pasvik Kraft Norja
Boris Gleb 56 272 TGK-1 Venäjä
Ivalon taajamaa suojaamaan on rakennettu tulvapenkereitä vuodesta 1985 alkaen. 1980-luvulla on rakennettu Ivalon keskustaajaman kohdalle joen molemmin puolin penkereet (harjan korkeus N60+123,30 m), jotka on mitoitettu suojaamaan korkeintaan kerran 50 vuodessa sattuvalta tulvalta.
Lisäksi 1980-luvulla on suojattu yksittäisiä kastuneita asuinrakennuksia talokohtaisilla penkereillä.
2000-luvulla rakennetut penkereet (yhteensä 5 km) (Näverniemi: harjan korkeus N60+123,50 m) on
mitoitettu kerran 100 vuodessa toistuvan tulvan varalle, samoin talokohtaiset suojaukset. Yhteensä tulvapenkereitä on rakennettu noin 13 kilometriä3 (Kuva 13 ja Kuva 14). Tulvapenkereiden lisäksi Iva- lojoen rantoja on eroosiosuojattu noin 30 km matkalla ja Inarijärven rantoja noin 42 kilometrin matkalla (vuoden 2006 maaliskuuhun mennessä). Jääpatojen muodostumista pyritään estämään jääsahauksil- la.
Kuva 13. Ivalon tulvapenkereet keskustan alueella ja Näverniemessä.
Kuva 14. Ivalon tulvapenkereet Törmäsessä.
Tulvavesien pidättämisalueita ovat laajemmat tasaiset maa-alueet esimerkiksi suoalueet. Vesistöalu- eesta noin 12 prosenttia kuuluu CLC2000 aineiston pääluokkaan kosteikot ja avoimet suot. Nämä alueet ovat keskittyneet pääosin vesistöalueen pohjois- ja lounaisosiin sekä Ivalojokisuistoon. Ecoriver Oy:n (2002) on tutkinut tulvien pidättämisalueita Ivalojoen vesistöstä Ivalon tulvasuojelun parantami- seksi. Tutkimuksessa vaihtoehtona yksi tutkittiin useiden pienten kuivatekojärvien rakentamista. Tul-
3 http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21041&lan=fi
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 16 van leikkaaminen merkittävästi tällä vaihtoehdolla on hankalaa, sillä vesistöalueella on vähän tarpeek- si suuria kuivatekoaltaaksi soveltuvia alueita valuma-alueen suurien korkeusvaihteluiden vuoksi. Toi- sena vaihtoehtona tutkittiin yhden riittävän suuren tulva-altaan rakentamista. Sijaintivaihtoehtoina oli- vat Kutturan silta (säännöstelyrakenteiden rakentaminen Kutturan sillan kohdalle) ja Lisman kylä. Lis- man kylä- vaihtoehdossa allas sijoittuisi Lismajoen ja Ivalojoen kohdille Lisman kylän yläpuolelle, ja altaasta voidaan rakentaa niin suuri, että tulvaa leikkaava vaikutus olisi riittävä. Muualta vesistöalueel- ta ei ole aikaisempia tutkimuksia tulvien pidättämisalueista.
Juutuanjoki ja sen yläpuoliset vesistöt sekä Ivalojoen vesistö ovat suojeltuja koskiensuojelulain (35/1987) nojalla. Joten uusi vesivoimarakentaminen ko. alueilla ei ole mahdollista. Lisäksi vesistöalu- eella on runsaasti Natura 2000 –alueita sekä muita suojelualueita.
3 Historiallinen tulvatieto
3.1 Toteutuneet tulvat
Ivalojoen kevättulvat alkavat yleensä huhtikuun lopussa ja virtaamat ovat suurimmillaan touko- kesäkuun vaihteessa (Nehvonen 2001). Ivalon keskustaajama on sijaintinsa vuoksi kärsinyt lähes vuosittain tulvan seurauksista. Suuria tulvia on ollut vuosina 1952, 1966, 1968, 1981, 1993, 2000 ja 2005 (Taulukko 6 ja Kuva 15). (Ollila et al. 2000, Hyvönen 2007) Suurin tulva on tapahtunut vuonna 2005 ja se poikkesi vuoden 2000 tulvasta siinä, että kyseessä oli vesistötulva. Tiet Näverniemeen, Angeliin ja ajoittain Rovaniemen suuntaan olivat poikki. (Hyvönen 2007). Vuoden 2005 tulva vastasi kerran 100 vuodessa toistuvaa tulvaa (ilman jäiden tai jääpatojen vaikutusta). Ivalojoen suiston tulvien lisäksi vahinkoja on aiheutunut myös Kaamasjoen ja Vaskojoen suualueilla.
Taulukko 6. Maksimivedenkorkeudet eri havaintoasemilla vuosina, jolloin on ollut suuria tulvia.
vuosi
HW [N60] Pajakoski HW [N60] Inari HW [N60] Nellim
Vahingot
1952 - - 119,81 ei tietoa
1966 127,2 119,63 119,61 ei tietoa 1968 127,3 119,7 119,53 ei tietoa
1981 127,79 119,8 119,81 Ivalo: 650 000 € (rakennukset) ja 120 000 € (suojaus, korjaus ja pelastustyöt)
1993 127,26 119,68 119,67 ei tietoa
2000 127,8 119,88 119,88 Vahinkokohteita 60 kpl, reilu 240 000 € (haetut vahingot) 2005 128,01 119,75 119,74 Haetut vahingot vajaa 213 000 €, vahinkokohteita 105 kpl Suurin
havaittu 128,01 119,941 119,952 1 Havaittu 20.8.1992
2 Havaittu 22.8.1992
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 18 Kuva 15. Huippuvirtaamat ja –vedenkorkeudet vuosittain Pajakoskella.
Ivalojoen alajuoksulla on useita otollisia paikkoja jääpatojen muodostumiselle (Kuva 16), sillä uomassa on useita kohtia, joihin on keräytynyt hiekkaa ja uoma on madaltunut ko. kohdalta. Keväisin virran mukana kulkevat jäät pakkautuvat helposti näihin matalampiin kohtiin ja muodostavat jääpatoja. Jää- padon aiheuttama veden pinnan nousu voi olla huomattavasti korkeampi kuin pelkästään veden pin- nan nousu ilman jääpatoa.
123 124 125 126 127 128 129
0 200 400 600 800 1000 1200
1960 1962 1964 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 W [N60 + m]
Q [m3/s]
Pajakoski HQ Pajakoski HW
Kuva 16. Ivalojoen jääpatojen tavallisimmat muodostumispaikat.
3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilan- teessa
Ivalon alueelle on rakennettu tulvasuojausrakenteita 1980-luvulla sekä vuoden 2000 tulvan jälkeen (ks. kappale 2.5). Vuoden 2000 jälkeen rakennetut tulvapenkereet kestivät vuoden 2005 tulvan, joka oli vedenkorkeudeltaan suurempi kuin vuonna 2000 tapahtunut tulva. Mikäli vuoden 2000 tulva toistui- si uudestaan, olisivat vahingot vähäisemmät uusien tulvapenkereiden vuoksi. Vuoden 2000 jälkeen on lisäksi suojattu yksittäisiä taloja.
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 20
4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus
Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena riippuu voimakkaasti tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista. Lapissa, jossa tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta, tulvat tulevat pienenemään lumen vähenemisen johdosta. Tällaisia kohteita ovat etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen pienehköt jokivesistöt. Kaikkein pohjoisimmilla alueilla Lapissa tulvat eivät jaksolla 2010- 39 keskimäärin merkittävästi pienene (Kuva 17). Vuosijaksolla 2070-99 kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien arvioidaan pienenevän. (Veijalainen et al. 2009)
Kuva 17. 100 vuoden tulvien muutos jaksoilla 2010–39 ja 2070–99 referenssijaksoon 1971–2000 verrattuna. 20 skenaarion keskiarvo (vas), minimi (keskellä) ja maksimi (oik). (Kuvan lähde: Veija- lainen et al. 2009)
Kasvaa
Ei merkittävää muutosta (+- 10 %) Pienenee 2070-99
2010-39
Keskiarvo Min Maks
Seuraavassa taulukossa on esitetty ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Paatsjoen vesistöalueella. Keskiarvo on 20 ilmastonmuutosskenaarion antamien ilmastonmuutoslaskelmien kes- kiarvo. Minimi- ja maksimimuutokset kertovat minimi- ja maksimiskenaarioiden antamat muutokset referenssijaksoon verrattuna.
Taulukko 7. Ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Paatsjoen vesistöalueella. (Vei- jalainen 2009)
2010- 39* 2070-99*
Maksimi-
muutos
Minimi- muutos
Kes- kiarvo
Maksimi- muutos
Minimi- muutos
Kes- kiarvo
Juutuanjoki, Saukkoniva 2,7 -12,6 -5,8 2,3 -36,9 -12,6
Ivalojoki, Pajakoski 7,5 -11,1 -1,8 6,1 -29,2 -8,6
* % muutos referenssijaksoon 1972-2000 nähden
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Paatsjoen vesistöalueen väestö koostuu käytännössä lähes kokonaan Inarin kunnan väestöstä. Muis- ta kunnista alueella on vain reunaosia, joilla asukkaiden määrä on hyvin vähäinen. Inarin kunnan vä- estön ennustetaan vähenevän tulevaisuudessa (Taulukko 8).
Taulukko 8. Paatsjoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestö vuonna 2009 ja ennustettu väes- tönkehitys vuoteen 2030. (Lähde: Tilastokeskus 2010)
Kunta 2009 2015 2020 2030 % 2009-2030
Enontekiö 1908 1887 1893 1910 0.10
Inari 6799 6520 6438 6387 -6.06
Kittilä 6068 6276 6451 6698 10.38
Sodankylä 8758 8210 7901 7512 -14.23
Utsjoki 1308 1308 1335 1371 4.82
Yhteensä 24841 24201 24018 23878 -3.88
Pohjois-Lapin maakuntakaavassa on osoitettu matkailun vetovoima-alueeksi ja matkailun ja virkistyk- sen kehittämisen kohdealueeksi Ivalon ja Saariselän välinen vyöhyke sekä Inarijärven ympäristö. Iva- lon alueen yleiskaavassa (Pöyry 2010) on haettu edellä mainituilta alueilta ne alueet, jotka sopivat parhaiten matkailun kehittämisen kohteeksi. Yleiskaavan mukaan matkailurakentaminen keskitetään Nanguniemen pohjoiskärkeen sekä Kutturantien varressa olevaan kultamatkailualueeseen. Lisäksi tuetaan Nellimin kylän lisäksi Veskoniemen kylää osoittamalla niiden läheisyyteen aluevaraukset, jotka mahdollistavat matkailun kehittämistoimet. Lisäksi pienehköjä matkailurakentamisen alueita on osoitet- tu Raja-Jooseppiin sekä Ivalon ja Saariselän väliselle alueelle.
Uusi rakentaminen on sijoittunut olemassa olevaan kylärakenteeseen ja sen liepeille liikenneyhteyksiä noudatellen. Ivalon taajaman laajenemissuunnat on Ivalon alueen yleiskaavassa osoitettu pohjoisessa Akukanavalle asti, idässä Mukkavuopajan alueelle, etelässä Alajärven pohjoisrannalle. Ivalo- Saariselkä väli on osoitettu yleiskaavassa kehittämisvyöhykkeeksi, jolle osoitetaan riittävät aluevara- ukset pysyvän asutuksen, matkailun ja muun yritystoiminnan tarpeisiin. Lisäksi Saariselän alueen läheisyyteen on yleiskaavassa osoitettu uusi pysyvän rakentamisen alue. Tulvauhan alaisilla alueilla olevilla rakennuspaikoilla ei sallita uusia rakennuslupia edellyttäviä toimenpiteitä ilman, että alueen tulvauhkaan liittyvät riskit on yksiselitteisesti selvitetty. (Pöyry 2010)
Lisääntyvän matkailun johdosta paineita vapaa-ajan asutuksen rakentamiselle lienee enemmän. Läh- tökohtana on kuitenkin että harvan loma-asutuksen alueita ei olennaisesti lisätä valtionmaille. Yksityis- ten maille Inarijärven rannalle sekä muiden merkittävimpien vesistöjen rannoille osoitetaan Ivalon alu- een yleiskaavassa lomarakennuspaikkoja. Valtion omistamille maille osoitetaan rakennuspaikkoja
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 22 Inarijärven rannalle sekä tarvittaessa suurimpien teiden vaikutusalueelle. (Pöyry 2010) Inarijärven rannoille rakennettavien lomarakennusten ei arvioida lisäävän alueiden merkittävyyttä mahdollisen tulvariskin suhteen, sillä Inarijärven säännöstelyn mukaiset vedenkorkeudet otettaneen huomioon rakentamisvaiheessa.
5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä
Tulvariskien arvioinnissa hyödynnetään Ivalon osalta jo olemassa olevaa tulvavaarakarttaa (Kuva 18) ja muualla vesistöalueella ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoja ja olemassa olevia selvityksiä. Tul- variskien arviointi tehdään vain vesistöalueen Suomen puoleiselle osalle.
Kuva 18. Kerran 1000 vuodessa tapahtuvan tulvan peittämä alue Ivalon taajamassa.
Rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärän ja kerrosalan perusteella lasketaan tulvavahinkopo- tentiaali eli ns. tulvariskiruudut (250 x 250 m) ja –riskialueet (Taulukko 9). Riskiruutuja Ivalon taajaman alueella on yhteensä 152 kappaletta (Kuva 19). Näistä asukkaiden lukumäärän perusteella riskiluok- kaan III kuuluvia ruutuja on 40 kappaletta. Kerrosalan suuruuden perusteella neljä ruutua kuuluu riski- luokkaan II ja 75 ruutua riskiluokkaan III.
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 24 Taulukko 9. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella.
Riskiluokka Asukkaiden määrä Kerrosala [m2]
I >250 Tai >10 000
II 61-250 Tai 2 501-10 000
III 10-60 Tai 250-2 500
IV <10 Ja <250
Kuva 19. Ivalon alueen tulvariskiruudut.
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen
6.1 Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset
Tulvien kannalta vahinkoalueet keskittyvät Inarijärveen laskevien jokien suualueille. Joista suurin, Ivalojoki, on pahin tulvien aiheuttaja. Muut suuret joet eivät mainittavasti aiheuta tulvavahinkoja. Aino- astaan Kaamas- ja Vaskojokivarressa on alueita, joihin syntyy vahinkoa. (Ollila et al. 2000)
Mikäli tulva on Ivalon alueella niin suuri, että se ylittää rakennetut tulvasuojelurakenteet on vahinkoja arvioitu syntyvän vähintään 7 miljoonan euron arvosta (Ollila et al. 2000). Vahingot koostuisivat 15 kerrostalosta, runsaasta 500 asuinrakennuksesta, runsaasta 200 talousrakennuksesta, vajaasta 300 vapaa-ajan asunnosta, 9 teollisuushallista ja 6 kauppakeskuksesta. Ollilan et al. (2000) 1/250a tulvan aiheuttamien vahinkojen arvioinnin jälkeen tulvapenkereitä on rakennettu Koppelon ja Törmäsen alu- eelle (suojaustaso 1/100), jotka pienentävät hiukan arvioitujen vahinkojen määrää. Tiestölle ja silloille arvioidaan aiheutuvan vajaan 5 miljoonan euron vahingot. Vahinkoja Ivalon taajama-alueella tulisi arviolta yhteensä lähes 12 miljoonan euron arvosta. (Hyvönen 2007)
Kerran 250 vuodessa toistuvan tulvan vedenkorkeus olisi likimain vuoden 2005 tulvan vedenkorkeus lisättynä 30 senttimetrillä. Nykyiset tulvasuojelurakenteet eivät riitä suojaamaan kerran 250 vuodessa toistuvalta tulvalta. (Hyvönen 2007)
Ivalojoen uoma on eroosioaltis, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että hiekkaa kulkeutuu runsaasti virran mukana. Hiekan kasautuessa paikoin särkiksi, muodostuu hyvin matalan vesisyvyyden omaavia alueita, joihin syntyy herkästi jääpatoja. Tällaisia hiekkasärkkiä on Ivalon taajaman alueella useita mm.
Peltosen mella, Lammasniemi, Kuusiniemi, Näverniemi, Törmänen ja Pajakoski.
Tarkasteltaessa aikaisempia tulvia ja selvityksiä nousi esille Ivalon taajama
6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle
Ivalo
Ivalon taajaman asuinalueella kerran tuhannessa vuodessa toistuva tulva uhkaisi arviolta reilua 1000 henkilöä. Kerrosalaa arvioidaan olevan tulvauhattuna noin 71 000 m2 ja rakennuksia 600 kappaletta, joista noin 300 on asuinrakennuksia (satoja pientaloja, 30 rivitaloa ja 5 asuinkerrostaloa, 14 vapaa- ajan rakennusta) (RHR2009). Toimitila- tai tuotantokäytössä olevia liikerakennuksia tulvavaara- alueella on vajaa 40 kappaletta.
Erityisiä riskikohteita tulvan uhatessa ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita merkittäviä riskikohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Ivalon taaja- man tulvavaara-alueella on uhattuna kaksi yleissivistävän oppilaitoksen rakennusta, kaksi terveyden- huoltorakennusta ja Ivalon terveyskeskus. Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella ei sijaitse yhtään ve- denottamoa.
Muut tarkasteltavat alueet
Mahdollisia muita tulvavaarakartoitetun alueen ulkopuolisia tulvariskialueita on arvioitu lähtökohtaisesti asukasmäärien pohjalta. Suurin osa vesistöalueesta on asumatonta aluetta. Asutusta on Ivalon lisäksi tiheämmälti Inarin kirkonkylässä ja Nellimin ja Kaamasen kylissä sekä Saariselän alueella. Haja- asutusta on jonkin verran Inarijärven rannoilla ja suurimpien jokien varsilla. Tiheimmin asutut alueet sijaitsevat jo tulvavaarakartoitetulla alueella.
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 26 Saariselän alueella ei arvioida esiintyvän huomattavaa vesistötulvauhkaa alueen korkeustason ja pää- vesistöuomien sijainnin perusteella. Seuraavassa tarkastellaan tulvariskiä ihmisten terveydelle ja tur- vallisuudelle Paatsjoen vesistöalueen Suomen puolen väestökeskittymissä (lukuun ottamatta Ivalon taajamaa, joka on käsitelty jo aiemmin).
Inarin kirkonkylä
Inarin kirkonkylä sijaitsee Inarijärven rannalla Juutuanvuonossa, johon Juutuajoki laskee alueen länsipuolelta. Inarin kirkonkylän asuinalueella on asukkaita noin 450 ja kerrosalaa noin 30 000 m2. Asuntoja on noin 200 kappaletta. (RHR2009) Lähin hydrologinen havaintoasema sijaitsee kylän pohjoispuolella Juutuanjokisuistossa. Asemalla korkein havaittu vedenkorkeus on N60 + 119,94 m (20.8.1992). Toistuvuusanalyysillä saadaan asemalla kerran 1000 vuodessa toistu- vaksi vedenkorkeudeksi N60 + 121,34 m. Inarijärven säännöstelyn yläraja on N60+ 119,78 m.
Suurin osa kylän asutuksesta sijoittuu alueelle, jonka korkeustaso on yli N60 +125 m. Inarijärven säännöstely ja alueen korkeustaso huomioon ottaen, voidaan olettaa, että Inarin kylälle ei ai- heudu merkittävää tulvavaaraa.
Nellim
Nellimin kylä sijaitsee Inarijärven rannalla Nellimvuonossa, johon Nellimjoki laskee alueen itä- puolelta. Nellimin kylän alueella on asukkaita noin 100 ja kerrosalaa noin 7 000 m2. Asuntoja on noin 70 kappaletta. (RHR2009) Kylän lähellä sijaitsee kaksi hydrologista havaintoasemaa: toi- nen Nellimjoessa ja toinen Nellimvuonon etelärannalla. Nellimjoen asemalla korkein havaittu vedenkorkeus on LN + 121,79 m (29.05.2000) ja asemalla kerran tuhannessa vuodessa toistu- va vedenkorkeus LN + 122,39 m. Nellimvuonossa sijaitsevalla asemalla korkein havaittu veden- korkeus on N60 + 119,95 m (22.08.1992) ja asemalla kerran tuhannessa vuodessa toistuva ve- denkorkeus N60 + 121,41 m.
Pääosa kylän asutuksesta on sijoittunut alueelle, jonka korkeustaso on yli N60 +125 m, joten Inarijärven säännöstely ja alueen korkeustaso huomioon ottaen voidaan olettaa, että Nellimin kylälle ei aiheudu merkittävää tulvavaaraa.
Kaamanen
Kaamasen kylä sijaitsee Kaamasjoen varrella. Kaamasen kylän alueella on asukkaita noin 60, kerrosalaa reilu 4 400 m2 ja asuntoja noin 30 (RHR2009). Alueen lähettyvillä ei ole hydrologisia havaintoasemia. Korkeusaineiston mukaan keskivedenkorkeus Kaamasjoessa on kylän kohdal- la noin N60 + 146 m. Asutus on sijoittunut lähes kokonaan korkeustason N60 + 150 m yläpuolel- le, joten voidaan olettaa, että Kaamasen kylälle ei aiheudu merkittävää tulvavaaraa.
Tarkasteltaessa tulvariskejä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle esille nousi Ivalon taajama.
6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille
Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi edellä mainittuihin toimintoihin sisältyy sellainen omaisuus ja elinkeinotoiminta, jonka toimivuus tulisi varmis- taa kaikissa olosuhteissa (elintarvike- ja lääketeollisuus, satamat ja lentokentät). Paatsjoen vesistöalu- eella on Ivalon lentokenttä, jolle ei arvioida aiheutuvan tulvauhkaa. On kuitenkin mahdollista, että len- tokentälle johtava tie katkeaa suurtulvatilanteessa, jolloin pääsy lentokentälle tai sieltä pois estyy.
Vesistöalueella on lisäksi muuta taloudellista toimintaa, jonka harjoittaja voi kärsiä taloudellisia mene- tyksiä, jos tuotantolaitos jää tulva alle. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Vastusjärven rannalla
on teurastamo, joka on kuitenkin korkeusaineiston mukaan niin korkealla, että se ei ole välittömästi tulvan uhkaama. Nanguvuonon pohjukassa lähellä Siskelin kylää sijaitsee lakkautusuhan alla oleva Vapo Timber Oy:n Peuravuonon saha (tuotantokapasiteetti 20 000 m3 vuodessa). Alueen korkeustaso ja Inarijärven säännöstely huomioon ottaen, sahalle ei arvioida aiheutuvan merkittävää uhkaa tulvasta.
Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan kannalta tärkeän taloudellisen toiminnan kohteille ei noussut esille tulvariskikohteita.
Ivalo
Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella sijaitsee Ivalon muuntoasema, josta kulkee jännitelinja Venäjäl- le. Sähkö Paatsjoen voimalaitoksilta tuodaan Ivalon sähköaseman kautta 110 kV:n vaihtosähköyhtey- dellä. Muuntoasema sijaitsee syvyysvyöhykkeellä, jossa vettä arvioidaan olevan yli 1 metri (kun tulvan toistuvuus kerran tuhannessa vuodessa). Muuntoasema on suojassa tulvalta, jos tulvan toistuvuus on kerran sadassa vuodessa tai useammin. Pahimmassa tapauksessa sähkön jakelu suurjännitelinjan kautta voi keskeytyä, mikäli sähköasemalla tulvii. Sähkökaapelit itsessään kestävät vettä. Ivalon tulva- vaara-alueella on muuntoaseman lisäksi viisi muuta voimalaitosrakennuksiin kuuluvaa rakennusta (oletettavasti sähköpääkeskuksia) tulvauhattuna. Lisäksi Ivalon kaukolämpövoimala sijaitsee tulva- alueella. Alueellisen jakeluverkon muuntajia on Ivalon tulvavaara-alueella yhteensä 33 kappaletta, joista vähän yli puolet 1-2 metrin syvyysvyöhykkeellä (kerran 1000 vuodessa toistuva tulva).
Muut alueet
Ivalon muuntoaseman lisäksi vesistöalueella on viisi muuta muuntoasemaa. Näille ei kuitenkaan arvi- oida aiheutuvan uhkaa tulvasta, sillä ne sijaitsevat melko korkealla ja suuremmat vesistöt sijaitsevat suhteellisen kaukana muuntoasemista. Koko vesistöalueella muuntajia on 385 kpl (sisältää myös Iva- lon tulvavaara-alueen muuntajat). Koska muuntajat sijaitsevat useimmiten sähköpylväissä maantason yläpuolella, ei niiden arvioida olevan merkittävässä tulvavaarassa.
Vesistöalueen tieverkosta yli puolet on yksityisteitä. Alueen tieverkosto on esitetty kappaleen 2.2 ku- vassa 8. Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella teitä on tulvauhattuna yhteensä reilu 11 kilometriä, joista yli puolet alle 1 metrin syvyysvyöhykkeellä. Yli 2 metrin syvyysvyöhykkeellä teitä on noin 200 m.
Ainakin vuosien 2000 ja 2005 tulvat ovat nousseet teille, joten on todennäköistä, että ko. vuosina esiintyneitä tulvia suuremmat tulvat myös katkaisevat tieosuuksia. Vesistöalueella ei ole rautateitä.
Taulukko 10. Tulvauhattujen teiden yhteispituus Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella..
Tieluokka Ivalon tulvavaarakartoitettu alue
Pituus [km]
Valtatie / Pääkatu 2,95
Kantatie / Pääkatu 3,69
Seututie / alueellinen pääkatu -
Yhdystie / Kokoojakatu 4,5
Tärkeä yksityistie / Liityntäkatu -
Muu yksityistie -
Rautatie -
Tarkasteltaessa tulvariskejä infrastruktuurin kohteille esille nousi Ivalon taajama
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 28
6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle
Monille luonnon elinympäristöille tulvat ovat lähes välttämättömiä, jolloin tulva ei aiheuta merkittävää haittaa luonnolle ja suojelualueille, muulloin kuin silloin, jos tulvaveden mukana ympäristöön kulkeutuu haitallisia aineita. Tulvariskinä ympäristölle käsitetään tässä laaja-alaiset ja pitkäaikaiset vahingolliset seuraukset. Ko. vahingollisia seurauksia voi syntyä esimerkiksi ympäristöluvanvaraisten tuotantolaitos- ten toiminnan häiriintyessä. Ympäristölle haitallisia aineita voi lisäksi vapautua polttoaine- ja kemikaa- lisäiliöistä ja jätevedenpuhdistamoilta. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity ympäristöhallin- non valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI).
Vesistöalueella ei ole yhtään IPPC (Integrated Pollution Prevention and Control) -laitosta. Ympäristö- hallinnon VAHTI-tietokannasta alueella on 98 kohdetta ja MATTI-tietokannasta 34 kohdetta. Pääosa VAHTI-kohteista on koneelliseen kullankaivuuseen liittyvää toimintaa, minkä ei arvioida aiheuttavan ympäristön pilaantumisuhkaa tulvan seurauksena. Vesistöalueen ainoat kohteet, joiden voidaan olet- taa aiheuttavan riskiä ympäristölle tulvan alle jäädessään, ovat jätevedenpuhdistamot Kalkuvaarassa (Inarin kirkonkylän puhdistamo) ja Mellanaavalla (Ivalon ja Saariselän alueiden jätevedet) sekä Ivalos- sa sijaitsevat polttoaine- ja kemikaalivarastot.
Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella, tulva uhkaa kolmea polttoaineenjakeluasemaa, mikä aiheuttaa pilaantumisriskin ympäristölle, mikäli polttoainetta vapautuu tulvaveteen. On kuitenkin erittäin harvi- naista, että polttoainetta vapautuu asemalta tulvan seurauksena.
Tarkasteltaessa tulvariskejä ympäristön pilaantumisuhkaa aiheuttavia kohteille ei noussut esille tul- variskialueita
Vanhoille kulttuuriperintökohteille tulva voi aiheuttaa haittaa kastellessaan rakennusten rakenteita.
Tässä arvioinnissa merkittäviä tulvahaavoittuvia kulttuuriperintökohteita ovat sellaiset kohteet, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Kulttuuriperintökohteiksi käsitetään myös arvokkaat arkisto- ja kokoelmatilat sekä kirjastot.
Kulttuuriperintöön liittyvistä kohteista tässä on tarkasteltu kappaleessa 2.4 esitettyjä kohteita. Inarin- saamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikoilla on paikasta riippuen joko vanhoja rakennuksia, kenttiä tai kotapohjia. Kohteet sijaitsevat pääosin niin korkealla verrattuna lähimpään vesistöön, että niille ei arvioida aiheutuvan merkittävää tulvavaaraa. Kolttasaamelaisten asuinpaikat, poroerotuspaikat ja –aidat, Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayhdyskunta sijaitsevat useita metrejä lähimmän vesistön keskivedenkorkeuden yläpuolella, joten niille ei arvioida aiheutuvan merkittävä tulvavaaraa.
Ivalojoen kulta-alueella osa lähellä jokirantaa olevista kohteista voi kastua. Alueella oleva Kultalan kruunun stationi sijaitsee korkeusmallin mukaan yli 20 m jokiuomaa ylempänä, joten se ei ole tul- vauhattuna. Ukonsaaren seitapaikka on kallioinen saari, joten sen ei arvioida kärsivän mainittavaa vahinkoa, vaikka jäisi tulvan alle. Magneettimäen tie ja Ruijanpolku sijaitsevat lähellä Saariselkää, joka on suhteellisen korkeaa aluetta ja suuremmat vesistöt ovat kaukana, minkä perusteella ko. kohteiden ei arvioida olevan tulvauhattuina.
Tarkasteltaessa tulvariskiä kulttuuriperintökohteille ei noussut esille tulvariskialueita.
6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka
Vesistörakenteista aiheutuvalla tulvauhkalla tarkoitetaan tässä patojen ja tulvapenkereiden murtumi- sesta aiheutunutta tulvauhkaa. Suomessa patomurtuma-asiat on huomioitu patoturvallisuuslaissa (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksessa patoturvallisuudesta (319/2010).
Kirakkakönkään pato on mitoitettu kerran 500 vuodessa toistuvalle tulvalle, joten tätä suuremmilla tulvilla voidaan olettaa, että pato murtuu. Padon yläpuolinen valuma-alue on 470,92 km2. Vuosien 1956 ja 1991 välisenä aikana padon keskivirtaama on ollut 5,4 m3/s ja huippuvirtaama 53 m3/s (vuon- na 1977), Pato säännöstelee Rahajärveä (keskivedenkorkeus 132 m). Järven maksimivedenkorkeus N43 + 132,9 m on mitattu vuonna 1974. Virtaama padosta purkautuu Ukonjärveen (MW 119,4 m), joka on yhteydessä Inarijärveen. Välittömästi padon alapuolella ei ole asutusta. Padon murtuessa haittaa aiheutuu lähinnä voimalan alapuolella Ivalosta Inariin kulkevalle tielle sekä mahdollisesti voimalan kautta kulkevalle sähkölinjalle. Edellä mainitun ja patoturvallisuuslain (494/2009) 11 §:n 2-luokan pa- don vahingonvaaran perusteella padon murtumisesta ei oleteta aiheutuvan merkittävää tulvariskiä.
Ivalon taajamaa suojaamaan on rakennettu tulvapenkereitä (ks. kappale 2.5). Koska penkereet on mitoitettu suojaamaan maksimissaan kerran 100 vuodessa toistuvalta tulvalta, voidaan olettaa, että sitä suuremmalla tulvalla penkereet murtuvat. Pengermurtumatilanteessa tulva Ivalon taajamaan tulee yllättäen ja nopeasti, mikä aiheuttaa taajamalle merkittävän tulvariskin, sillä voidaan olettaa, että lähes koko taajama jää tulva alle. Huomioon on otettava lisäksi se, että osa tulvasuojauspenkereistä on mitoitettu vain kerran 50 vuodessa toistuvalle tulvalle, jolloin niiden murtuminen on todennäköisempää.
Tarkasteltaessa vesistörakenteiden aiheuttamaa tulvariskiä Ivalon taajama nousi esille.
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 30
7 Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet
Kuva 20. Merkittävän tulvariskialueen rajaus.
Tulvariskialueiden tarkastelussa esille nousi Ivalon taajama (Taulukko 11). Kappaleessa 6 on tarkasteltu tulvariskialueena Ivalon tulva- vaarakartoitettua aluetta. Merkittäväksi tulva- riskialueeksi ehdotetaan kuitenkin tulvavaara- kartoitettua aluetta laajempaa aluetta (kuva vieressä), sillä nykyinen tulvavaarakartoitettu alue leikkautuu joissakin paikoissa tulva- alueella (ks. kuva 18). Lisäksi uudessa rajauk- sessa on huomioitu suunnitellun asutuksen laajeneminen Mukkavuopajan varteen.
Taulukko 11. Paatsjoen vesistöalueella tarkasteluissa esille nousseet tulvariskialueet.
Tulvariskialue Perusteet
Ivalon taajama Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle:
- Reilu 1000 asukasta harvinaisen4 tulvan peittämällä asuinalueella - Noin 600 rakennusta
- Vaikeasti evakuoitavia kohteita (mm. terveyskeskus) Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen:
- Tieyhteydet - Muuntoasema - Lämpövoimalaitos Muuta huomioitavaa:
- Aiemmin esiintynyt tulvia, joissa lain 8 §:n tarkoittamia, yleiseltä kannalta kat- soen vahingollisia seurauksia
- Tulvapenkereiden sortuminen
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ehdottaa Paatsjoen vesistöalueelta Ivalon taaja- maa merkittäväksi tulvariskialueeksi.
4 Harvinaisen suurena tulvana voidaan pitää tilastollisesti kerran 500…1000 vuodessa toistuvaa tulvaa (asetus 659/2010, perustelumuistio)
8 Lähteet
Ecoriver Oy. 2002. Ivalojoen tulvasuojelu. Julkaisematon.
Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja –sarja A 126. Helsinki.
163 s. ISBN 951-47-6860-4
Eurooppa. 2007. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY, annettu 23 päivänä loka- kuuta 2007, tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta. Luettavissa: http://eur-
lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2007:288:0027:0034:FI:PDF (Luettu 17.3.2011)
Hyvönen, S. 2007. Ivalojoen alueen tulvasuojelu suurtulvilta. Yleissuunnitelma. Tnro LAP-2002-V-1.
Keto, A., Marttunen, M. & Verta, O-M. 2005. Lapin säännöstellyt järvet. Esiselvitys vesistösäännöstely- jen vaikutuksista ja kehittämistarpeista. Suomen ympäristökeskus.
Laki tulvariskien hallinnasta. 2010. Laki tulvariskien hallinnasta 24.6.2010/620. Luettavissa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100620 (Luettu 17.3.2011)
Nehvonen, J. 2001. Ivalojoen rantojen suojaukset tulvasuojelun kannalta. Opinnäytetyö. Lapin ympä- ristökeskus.
Ollila, M., Virta, H. & Hyvärinen, V. 2000. Suurtulvaselvitys, Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamis- ta vahingoista Suomessa. Suomen ympäristö 441. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ym- päristökeskus. 138 s. ISBN 952-11-0795-2. ISSN 1238-7312.
Pöyry. 2010 Ivalon alueen yleiskaava, entinen Ivalon paliskunnan alueen yleiskaava.. Kaavaselostus.
Luettavissa: http://sivut.inari.fi/web/files/tek_ivalo_kaavaselostus.pdf (Luettu 21.3.2011) Rajaton vesi. Internet-sivusto. http://www.pasvikelva.no Luettu 11.12.2009
Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon. 2010 Lapin ympäristökeskus. ISBN 978-952-11-3702-0 (nid.) ISBN 978-952-11-3703-7 (PDF)
Tilastokeskus. 2010. Väestöennuste 2009 Ennustetut väestönmuutokset sukupuolen mukaan alueit- tain 2009-2040. Luettavissa:
http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=030_vaenn_tau_103_fi&ti=V%E4est%F6ennu ste+2009+Ennustetut+v%E4est%F6nmuutokset+sukupuolen+mukaan+alueittain+2009+
%2D++2040&path=../Database/StatFin/vrm/vaenn/&lang=3&multilang=fi (Luettu 17.3.2011)
United Nations. 2007. Assessment of the status of transboundary waters in the Unece region. Prelimi- nary assessment of transboundary rivers discharging to the Barents Sea (Arctic Ocean) and their major transboundary tributaries. United nations, Economic and Social Council.
Economic commission for Europe. Meeting of the parties to the convention on the protec- tion and use of transboundary watercourses and international lakes. Working Group on Monitoring and Assessment. ECE/MP.WAT/WG.2/2007/5. Helsinki. Luettavissa:
http://www.unece.org/env/documents/2007/wat/wg.2/ECE.MP.WAT.WG.2.2007.5.e.pdf (luettu 30.6.2010)
Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta. 2010. Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) Luettavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100659. (Luettu
17.3.2011)
Veijalainen, N. 2009. Ilmastonmuutoksen vaikutus tulviin Lapissa. Sähköpostinvaihto.
Veijalainen, N., Jakkila, J., Vehviläinen, B., Marttunen, M., nurmi, T., Parjanne, A., Aaltonen, J., Dub- rovin, T. & Suomalainen, M. 2009. WaterAdapt: Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos - vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. Julkaisematon väliraportti 26,10.2009
Vesihallitus. 1980. Lapin vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus, 1 osa, Suunnittelualue ja vesivarat. Vesihallituksen tiedotus no: 186. 150 s. Hel- sinki. ISBN 951-46-4746-7
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 32
9 Liitteet
Liite 1. Hydrologiset tiedot
Liite 2. Suojellut alueet ja kulttuuriperintö Liite 3. Tiivistelmä, inarinsaame
Liite 4. Tiivistelmä, kolttasaame Liite 5. Tiivistelmä, pohjoissaame
.
Hydrologiset tiedot Liite 1 (Liite1) Taulukko 1. Paatsjoen vesistöalueen suurimmat joet.
Nimi Pituus 1
[km]
Valuma-alueen pinta- ala 2
[km2]
Pudotuskorkeus 3 [m]
Juutuanjoki-Matkajoki 22,1 5214 25
↑ Kyläjoki 12,8 139 51
↑ Menesjoki 30,8 468 85
↑ Ahvenjoki 14,7 140 99
↑ Lemmenjoki 50,2 687 138
↑ Maddib Ravadas 11,4 110 160
↑ Lankojoki 17,14 115 84
↑ Vaskojoki 82,9 1432 56
↑ Postijoki 14,6 181 141
↑ Kurtojoki 23,4 244 80
↑ Palojoki 12,5 104 115
↑ Vestojoki 16,2 132 129
↑ Kettujoki 27,4 2258 30
↑ Kaamasjoki 75,1 1757 193
↑ Kielajoki 31,8 517 160
↑ Peltojoki 25 170 99
↑ Syysjoki 11 199 41
Ivalojoki 131,6 3884 204
↑ Naskamajoki 10 139 40
↑ Repojoki 54,2 661 96
↑ Sallijoki 14,14 157 33
↑ Karvajoki 12,1 127 85
↑ Kivijoki 10,54 111 65
↑ Taimenjoki 24,5 140 137
↑ Appisjoki 16,2 139 123
↑ Sotajoki 27,9 350 117
↑ Tolosjoki 34,4 324 140
↑ Alajoki 12 161 176
Kirakkajoki 22 471 97
Siuttajoki 29,9 319 83
Nellimjoki 4,34 314 2
Surnujoki 7,54 253 20
Nangujoki 14,9 231 29
Kessijoki 2,7 208 5
Niipijoki 35,6 182 83
Väyläjoki 8,4 157 15
1 Hertta, VPD vesimuodostumatiedot
2 Vesistöaluekirja Ekholm 1993, yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala alarajalla
3 Laskettu likimääräisesti peruskartan korkeuskäyrien avulla
4 Mitattu likimääräisesti peruskartta 1:10 000 pohjalta
Hydrologiset tiedot Liite 1
Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella
(Liite1) Taulukko 2. Paatsjoen vesistöalueen suurimmat järvet.
Nimi Pinta-ala [ha] Kunta
Inarijärvi l. Anarjävri 104028 Inari
Mutusjärvi 5044.58 Inari
Nitsijärvi 4117.18 Inari
Pautujärvi 2422.3 Inari
Rahajärvi l. Raahajävri 2213.64 Inari Paatari l. Paadaar 2045.88 Inari
Suolisjärvi 1941.85 Inari
(Liite1) Taulukko 3. Vedenkorkeusasemat Paatsjoen vesistöalueella.
Tunnus Vedenkorkeusase- ma
Korkeus-
taso Käytössä oloaika MW HW NW MHW MNW 7101100 Repojoki* LN 07.08.1957 alkaen 244,8 247,1 244,6 245,9 244,7 7101320 Ivalojoki, Pajakoski* N60 10.05.1960 alkaen 125,1 128,0 124,2 126,8 124,8 7101340 Ivalojoki Ivalo kirkon-
kylä* 26.10.2005 alkaen 119,4 122,2 118,9 121,2 119,1 7101610 Inari, Nellim* N60 01.01.1938 alkaen 118,9 120,0 117,2 119,5 118,1 7100800 Solojärvi* LN 01.08.1921 alkaen 144,9 147,3 144,3 146,1 144,5 7101800 Nellimjoki* LN 01.02.1971 alkaen 120,7 121,8 120,5 121,3 120,5 7101400 Inari, Inari* N60 10.09.1947 alkaen 119,0 119,9 117,5 119,5 118,1 7100700 Mutusjärvi* LN 21.10.1946 alkaen 146,3 148,1 145,8 147,3 146,0 7101000 Ukonjärvi* N43 23.07.1951-
31.12.1995 118,8 119,7 117,9 119,3 118,3 7100900 Rahajärvi* N43 23.07.1951-
31.12.1995 131,6 132,9 129,1 132,3 130,3 7101300 Ivalojoki, Toloskoski* LN 01.08.1921-
31.12.1980 125,8 129,1 124,9 127,4 125,4 7101600 Inari, Kessivuono* (NN)N60 24.07.1925-
29.02.1980 118,7 119,9 117,2 119,3 118,0 7101900 Paatsjoki, Teprokön-
gäs*
01.01.1944-
30.04.1951 114,9 116,2 0 115,4 91,4 MW = keskivedenkorkeus, HW = ylävedenkorkeus, NW = alivedenkorkeus, MHW = keskiylävedenkorkeus, MNW = keskialive- denkorkeus * havaintoarvot osin puutteellisia
(Liite1) Taulukko 4. Virtaama-asemat Paatsjoen vesistöalueella.
Tunnus Virtaama-asema Käytössä oloaika MQ HQ NQ MHQ MNQ
7100800 Juutuanjoki* 01.01.1921 alkaen 57 700 7,1 313 14,9
7101100 Repojoki* 09.06.1972 alkaen 7,8 340 0,9 131 1,6
7101320 Ivalojoki, Pajakoski* 01.01.1961 alkaen 39 1045 5,0 483 8,9
7101950 Kaitakoski 01.01.1949 alkaen 155 578 1 312 71
7101800 Nellimjoki 01.02.1971 alkaen 3,7 43 0,64 16 0,99
7100700 Kettujoki 01.01.1948 alkaen 25 243 5,1 121 8,2
7100950 Kirakkaköngäs* 01.01.1956-31.07.1991 5,4 53 0 19,3 0,68 7101300 Ivalojoki, Toloskoski 01.01.1971-31.12.1980 32 348 7,2 299 9,1 7101900 Teproköngäs* 17.05.1943-31.12.1950 149 430 0 314 8 7101600 Inari - luusua 01.01.1921-28.02.1941 148 453 30 269 61 MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, NQ = alivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = keskialivirtaama
*havaintoarvot osin puutteellisia
Suojellut alueet ja kulttuuriperintöt Liite 2
(Liite 2) Taulukko 1. VPD Natura2000 –alueet vesistöalueella.
ID Nimi Aluetyyppi Suojelun peruste
FI1300212 Inarijärvi SCI Edustava karu kirkasvetinen järvi,
VPD-seurantakohde
FI1300211 Ivalojokisuisto SCI ja SPA Luontotyypit, erityisesti jokireitit ja tulvaniityt
FI1300201 Lemmenjoen kansallispuisto SCI ja SPA Luontotyypit, erityisesti jokireitti FI1300204 Vätsärin erämaa SCI Luontotyypit, mm. karut kirkasvesi-
set järvet
FI1300205 Tsarmitunturin erämaa SCI Pienvedet, erityisesti lähteiköt FI1302001 Kevo SCI ja SPA Jokireitit, tunturijoet ja –purot, lohi FI1302002 Kaldoaivin erämaa SCI ja SPA
Luontotyypit, mm tunturijoet ja – purot ja jokireitit, kalasto, mm. lohi.
Uhanalainen laji
FI1302003 Paistunturin erämaa SCI Jokireitit, tunturijoet ja –purot, lohi FI1301701 Urho Kekkosen kansallispuisto
– Sompio - Kemihaara SCI ja SPA Luontotyypit, linnusto, uhanalainen laji, kalasto
(Liite 2) Taulukko 2. Rakennettu kulttuuriympäristö 2009 kohteet Paatsjoen vesistöalueella.
Nimi Kohteen nimi
Pielpajärvi Inarinsaamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikat Niliniemi Inarinsaamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikat Nuoran Juhani Inarinsaamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikat Tsarmivuono Inarinsaamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikat Tsarmi-Lompolo Inarinsaamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikat Turvejärven Pekkala Inarinsaamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikat Kotkajärvi Inarinsaamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikat Nitsijärven Pekkala Inarinsaamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikat
Ivalojoen kulta-alue
Magneettimäen tie Jäämerentien tiehistorialliset kohteet Nellimin kylä Kolttasaamelaisten asutuspaikat Nikola-kolttatila Kolttasaamelaisten asutuspaikat Kevärinne Kolttasaamelaisten asutuspaikat Sallivaara Poroerotuspaikat ja -aidat Vuomaselkä Poroerotuspaikat ja -aidat
Lisman kylä Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayh- dyskunta
Lemmenjoki Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayh- dyskunta
Kaapin Jounin asuin- kenttä
Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayh- dyskunta
Ruijanpolku
Ukonsaari Seitapaikat
