SOTILASLÄÄKETIETEEN AIKAKAUSLEHTI
2/2019
S OTILASLÄÄKETIETEEN A IKAKAUSLEHTI
A NNALES M EDICINAE M ILITARIS F ENNIAE
Vuodesta 1926, vuosikerta (vol.) XCIV
Copyright © Sotilaslääketieteen keskus ja Suomen Lääkintäupseeriliitto ry TOIMITUS
Vastaava päätoimittaja:
tiedottaja Maria Veijalainen, Sotilaslääketieteen keskus maria.veijalainen(at)mil.fi
Lääketieteellinen päätoimittaja:
ELL Ava Sovijärvi ava.sovijarvi(at)mil.fi
Lääketieteellinen toimituskunta:
professori Simo Nikkari, lääkintäeversti Hannu Isotalo, lääkintäkenraalimajuri Timo Sahi, lääkintäeversti Matti Ponteva, lääkintäeversti Ari Peitso
JULKAISIJA YHTEISTYÖKUMPPANI Sotilaslääketieteen keskus Suomen Lääkintäupseeriliitto
PL 5 c/o Ava Sovijärvi
11311 Riihimäki Pääesikunta
p. 0299 800 (vaihde) Logistiikkaosasto PL 919, 00131 Helsinki p. 0299 510 453 TAITTO JA PAINO
PunaMusta Oy KANSIEN KUVAT
Puolustusvoimat, Harri Mäkitalo, Maria Veijalainen.
Uusin lehti on luettavissa pdf-muodossa Puolustusvoimien internet-sivuilla (https://puolustusvoimat.fi/joukko-osastojen-lehdet).
Mikäli haluatte saada pdf-lehden osoitelinkin sähköpostiinne lehden ilmestyttyä, ilmoitattehan säh- köpostiosoitteenne osoitteeseen: maria.veijalainen(at)mil.fi
Lehdessä julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajien näkemyksiä, eikä niiden kaikissa suhteissa tarvit- se vastata Puolustusvoimien tai Sotilaslääketieteen keskuksen virallista kantaa.
SISÄLLYSLUETTELO
Pääkirjoitus ... 2
Kari Kesseli Terveydensuojelu - Force Health Protection ... 4
Mika Aho Lääkintätiedustelu ... 8
Jaakko Keränen ASU – Arktinen sukellus ... 11
Richard Lundell, Tomi Wuorimaa, Harri Mäkitalo, Petri Pekkala, Anne Räisänen-Sokolowski, Kai Parkkola Väitös hävittäjälentäjien fyysisen suorituskyvyn ja kiihtyvyysvoimien yhteydestä työperäiseen tukirankaoireiluun ... 16
Tuomas Honkanen Uusia tuulia Puolustusvoimien elintarvikevalvonnassa ... 18
Ava Sovijärvi, Veera Varo Norovirusepidemia kurssijuhlan perintönä - reserviupseerikurssi 253 ”Perintö” taisteli maastoharjoituksessa myös taudinaiheuttajaa vastaan ... 21
Olli Jokinen Huumausainetestaus terveysasemalla ... 25
Kalevi Karjalainen Aivoituksia - aivot koetuksella työssä ... 27
Karoliina Nurmi Puolustusvoimien toimet maamme bioturvallisuuden varmistamiseksi kiinnostavat myös kansainvälisesti ... 30
Ari Hörman, Ava Sovijärvi Valtakunnallisia Epidemiaselvityskursseja 20 vuotta ... 32
Annika Pihlajasaari, Enni Tuutti, Ruska Rimhanen-Finne, Mari Nevas, Ava Sovijärvi Lääkintävarikko on toiminut Ilmajoella 70 vuotta... 34
Mikko Hölsö Lääkintäupseeriliiton syysretki Ahvenanmaalle ... 35
Jaakko Keränen Suomen Lääkintäupseeriliiton toimintakertomus 2018 ... 37
Lounais-Suomen Lääkintäupseeriyhdistyksen toimintakertomus 2018 ... 39
Itä-Suomen sotilaslääketieteellisen yhdistyksen toimintakertomus 2018 ... 40
Reservin lääkintäupseerit ry:n toimintakertomus 2018 ... 41
Näkökulma: Reserviläisarmeijassa myös lääkintäjoukkojen johtajia – valtava potentiaali hyödynnettävänä ... 44
Sotilaslääketieteen keskuksessa 4.6.2019 ylennetyt ja palkitut ... 46
Sotilaslääketieteen keskuksen vuosipäivänä 2019 palkitut ... 47
Tullaan tutuiksi ... 48
50 vuotta sitten: Sotilaslääketieteellinen Aikakauslehti v. 1969... 52
PÄÄKIRJOITUS
Puolustusvoimien valmiutta on viime vuosi- na kehitetty erittäin aktiivisesti. Siinä missä nykyajan kriisit eivät enää noudata perin- teistä kaavaa eikä selkeätä rajapintaa nor- maaliolojen ja poikkeusolojen välillä ole, lääkintähuollonkin tulee pystyä mukautu- maan joustavasti muutoksiin mahdollises- ti nopeallakin varoajalla. Kriisit saattavat myös näyttäytyä aivan jonakin muuna kuin mitä aiemmin on ajateltu. Tämä vaatii orga- nisaatioltamme kyvyn joustavasti säädellä normaalia toimintaamme, jolloin valmiuden muutoksissa vastuut, henkilöt ja toimintata- vat eivät olennaisesti muutu. Tarkoituksena on hyödyntää poikkeusolojen toimintatapo- ja jo arkipäivän toiminnassamme, jolloin olemme valmiimpia paitsi nyt, myös poikke- ustilanteissa. Terveydenhuollon palvelutoi- minnassa toimimme jo samalla periaatteel- la, mutta kehitettävää meillä keskuksena toki vielä on.
Sotilaslääketieteen keskuksen yhtenä erityise- nä painopistealueena on niin loppuvuoden kuin vielä ensi vuodenkin aikana terveydensuojelu- toiminnan kehittäminen ja systemaattisen lää- kintätiedustelukyvyn rakentaminen osaksi kes- kuksen päivittäistä toimintaa. Keskuksen mo- net asiantuntijat ovat jo nyt vahvasti mukana suojelemassa terveyttä, lähtien ennaltaehkäi- sevästä terveydenhuollosta terveysasemillam- me aina vakavien eläin- ja kasvitautien tai bio- terrorismin torjuntaan. Asiantuntijamme ovat vastuualueellaan verkottuneet laajasti niin kan- sallisesti kuin kansainvälisestikin ja käytän- nön tiedonvaihto on jo arkipäivää. Yksittäisis- tä tiedonjyväsistä, etenkin eri lähteistä hankit- tuna, rakentuu moniammatillisen tiimin osaa- vissa mielissä entistä luotettavampi kokonais- kuva. Tätä prosessia voidaan kuvata lääkintä- tiedusteluna. Potilastyössä toimiville samanlai- nen ajatusmalli on toki tuttu - selvitämme ky- symällä, mittaamalla, kuvaamalla sekä käsin kokeilemallakin yksittäisiä tietoja, joista ko- koamme valistuneen ajatuksen mahdollisesta sairaudesta tai vaivan syystä. Jos heikkoja sig- naaleja ja tiedonrippeitä hyödyntämällä voim-
me ennakoida paremmin vaaroja tai ongelmia, teemme osamme yhteiskunnan turvallisuuden varmistamiseksi. Rakentamalla olemassa ole- vista voimavaroistamme entistä enemmän yh- teen toimivan kokonaisuuden, on meillä näh- däkseni mahdollisuus saavuttaa merkittävästi enemmän.
Yhtenä painopisteenä tulee tarkastella myös eri yksiköidemme roolia ja keskinäisiä vastuita.
Keskuksen työjärjestykseen on kirjattu tehtävät ja vastuut sinänsä selkeästi, mutta etenkin ter- veysasemiemme näkökulmasta mikä tahansa yksittäinen asia saattaa sivuta useita eri toimin- toja, jolloin vastuu kokonaisuudesta voi jäädä epäselväksi. Tätä tarkastelua on toki syytä teh- dä jatkuvasti, nyt katsomme tilannetta hieman tehostetummin. Puolustusvoimien käyttämä is- kulause rekrytoinnissa on, että osaava ja hyvin- voiva henkilöstö on tärkeä voimavara. Uskal- lan sanoa, että Sotilaslääketieteen keskuksessa henkilöstö on kaikkein tärkein voimavaramme ja tärkeimmästä voimavarastamme on aiheel- lista pitää hyvää huolta. Jokaisen työntekijän ja esimiehen velvollisuutena on välillä pysäh- tyä ja miettiä, teemmekö työtämme oikein ja vaikuttavalla tavalla. Tässä avainasemassa on osaaminen. Vielä tärkeämpää on pohtia sään- nönmukaisesti, teemmekö oikeita töitä. Tehtä-
vänkuvauksen ajoittainen tarkastelu on myös tarpeen, kun työn jatkuvat, pienet muutokset jäävät helposti kirjaamatta minnekään ja lä- hinnä muistin varaan. Esimiehillä on vaativa, mutta tärkeä tehtävä myös huolehtia, että työn määrä on jokaiselle kohtuullinen. Etenkin nyt vuotuisen palvelutarvekartoituksen taas käyn- nistyessä on tärkeää pitää yhteyttä asiakkai- siimme ja suunnitella tulevia vuosia yhdessä, jolloin hallitsemme samalla jo ennakolta omaa tulevaa työkuormaamme.
Lääkintähuoltotapahtuma eli Sotilaslääketie- teen keskuksen tärkein vuotuinen koulutusta- pahtuma oli elokuussa jälleen menestys. Hen- kilöstöä oli edustettuna kattavasti niin maan- tieteellisesti kuin eri ammattiryhmistäkin ja ha- luankin kiittää niin tapahtumaan osallistuneita aktiivisuudesta kuin työpisteillä virkatyötään jatkaneitakin työtovereidenne osallistumisen mahdollistamisesta. Koulutustapahtumasta te- ki erityisen se, että ensi kertaa kaikki keskuk- sen yksiköt järjestivät tapahtuman yhteydessä ohjelmaa. Toiminnan kehittäminen yhdessä ja hyvien käytäntöjen tasa-arvoinen jakaminen mahdollistavat Sotilaslääketieteen keskuksen yhteisen hengen rakentamisen. Erityinen kiitos
myös kaikille, jotka olivat järjestämässä tapah- tuman päivä- ja iltaohjelmaa. Iltaohjelmallakin oli tärkeä rooli vapaan keskustelun luomisessa.
Muun muassa koulutustapahtumien tuoman vertaisoppimisen sekä peruskoulutuksen lisäksi perehdyttämisen merkitystä ei voi liiaksi koros- taa. Olen itse saanut kohta vuoden perehtyä kes- kuksen laajaan toimintakenttään ja tunnustan, että opittavaa on ollut paljon. Riittävästä pereh- dyttämisestä huolehtiminen on yksi tärkeimpiä tehtäviä niin esimiehille kuin työtovereillekin uuden työntekijämme aloittaessa. Niiden aiko- jen täytyy olla takana, jolloin työssä aloittaval- le osoitettiin työpöytä ja annettiin vartti aikaa asettua ennen työhön ryhtymistä. Odotankin ilolla keskuksen perehdyttämisohjeen uusinta päivitystä, sillä kaikilla meillä on oikeus asian- mukaiseen työhön perehdyttämiseen sekä mah- dollisuuteen kysyä neuvoa. Oppimalla ja pereh- tymällä voimme toteuttaa tehtäviämme menes- tyksekkäästi tärkeässä työssämme.
Kari Kesseli
lääkintäeverstiluutnantti
Sotilaslääketieteen keskuksen johtaja
Artikkelissa valotetaan terveydensuojelun yh- täläisyyksiä ja eroavaisuuksia siviiliyhteiskun- nan ja asevoimien välillä sekä luodaan lyhyt katsaus terveydensuojelun yli satavuotiseen historiaan.
TERVEYDENSUOJELU SIVIILIYHTEISKUNNASSA
Suomen nykyisen terveydensuojelulain tarkoi- tuksena on ”väestön ja yksilön terveyden yllä- pitäminen ja edistäminen sekä ennalta ehkäis- tä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäris- tössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheut- taa terveyshaittaa (terveydensuojelu). Terveys- haitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sai-
rautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai elinympäristön terveel- lisyyttä.”
Terveydensuojelun toteutumisen valvonta on julkishallinnon tehtävä. Paikallisella tasol- la terveydensuojelun edistäminen ja valvonta kuuluvat kunnan tehtäviin. Kunnan tulee tur- vata asukkailleen terveellinen elinympäristö.
Terveydensuojelun yleisen suunnittelun ja val- vonnan ylin johto ja ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira, ohjaa valta- kunnallisesti terveydensuojelulain ja sen nojal- la annettujen säännösten toimeenpanoa ja val-
TERVEYDENSUOJELU – FORCE HEALTH PROTECTION
Terveydensuojelu on keskeinen osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa (Preventive Medici- ne). Terveydensuojelutoiminta on prosessina yhdenmukainen yleisen riskienhallintaproses- sin kanssa ja perustuu terveysuhkien ja -riskien tunnistamiseen sekä riskin todennäköisyy- den ja seurausten vakavuuden perusteltuun arviointiin sekä yksilö- että yhteisötasolla. Riskit voivat olla esimerkiksi biologisia, kemiallisia, fysikaalisia tai psyykkisiä.
vontaa. Aluehallintovirasto valvoo terveyden- suojelun toteutumista toimialueellaan.
Terveydensuojelulain mukaisesti elinympäris- töön vaikuttava toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että väestön ja yksilön ter- veyttä ylläpidetään ja edistetään ja toiminnasta mahdollisesti aiheutuvat terveyshaitat ehkäis- tään. Toiminnanharjoittajan on tunnistettava toimintansa terveysriskit ja seurattava niihin vaikuttavia tekijöitä (omavalvonta). Toimijal- la on lisäksi velvollisuus tehdä lainsäädännös- sä riskitoiminnoiksi määritellyistä toiminnois- ta ilmoitus tai hakea toiminnalle lupaa tervey- densuojeluviranomaiselta. Terveydensuojelu- valvonnan luonne on tyypillisesti olosuhdeval- vontaa ja valvonnan kohteita ovat mm. koulut, päiväkodit, hotellit ja muut julkiset majoitus- tilat, uimahallit ja vesilaitokset. Valvonta koh- dennetaan väestön terveyden kannalta kriitti- siin riskitoimintoihin. Terveydensuojelulla vai- kutetaan myös maankäyttöön ja kaavoitukseen riskitoimintojen sijoittumisessa.
Terveydensuojelulain mukainen valvonta on osa laajempaa ympäristöterveydenhuollon teh- täväkenttää. Ympäristöterveydenhuollon koko- naisuuteen sisältyy terveydensuojeluvalvonnan lisäksi elintarvikelain, tupakkalain sekä eläin- ten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta sekä eläinlääkintähuoltopalvelut. Ihmisten tervey- denhuolto ja terveydensuojelu, eläinten terve- ys ja ympäristön terveellisyydestä huolehtimi- nen yhdistyvät yhteinen terveys -konseptissa (One Health).
Puolustusvoimille on terveydensuojelulaissa säädetty velvoite huolehtia terveydensuojelu- viranomaiselle säädetyistä tehtävistä Puolus- tusvoimien sotilaallisissa harjoituksissa, maan- puolustuksen kannalta erityissuojattavisa koh- teissa sekä kriisinhallinnassa ulkomailla. Muis- sa Puolustusvoimien kohteissa, mm. kasarmien majoitustiloissa, vastuu terveydensuojelun vi- ranomaisvalvonnasta on kunnan terveydensuo- jeluviranomaisella. Puolustusvoimien tervey- densuojelun viranomaisvalvontatehtäviä hoi- tavat Puolustusvoimien eläinlääkärit. Puolus- tusvoimien terveydensuojelun viranomaisval- vonta kohdistuu mm. harjoitusten kenttävesi- huollon hygieniaan ja turvallisuuteen. Toinen Puolustusvoimille säädetty ympäristötervey- denhuollon viranomaistehtävä on elintarvike-
lain mukainen elintarvikevalvonta. Elintarvi- kehuoneisto kuuluu Puolustusvoimien valvon- taan silloin, kun sen asiakkaina ovat pääsään- töisesti Puolustusvoimien terveydenhuoltovas- tuulla olevat henkilöt.
TERVEYDENSUOJELU ASEVOIMISSA Sotilaallisessa toimintaympäristössä tervey- densuojelu määritellään erilaisista lähtökoh- dista kuin siviiliyhteiskunnassa. Tartuntatau- dit, muut sairaudet sekä onnettomuuksista ja muista syistä kuin vihollisen asevaikutuksista aiheutuneet vammat (”diseases nonbattle inju- ries”, DNBI) ovat kautta historian olleet mer- kittävä uhka sotilaiden terveydelle ja joukon suorituskyvylle. Toiseen maailmansotaan saak- ka DNBI-syistä johtuneet tappiot olivat yleen- sä suuremmat kuin vihollisen asevaikutuksis-
TERVEYDENSUOJELUN HISTORIAA
Elinympäristöstä aiheutuvat terveyshaitat ja sairaudet on jo pitkään tunnistettu kan- santerveyden kannalta merkittäväksi uh- kaksi. Erityisesti kaupungistumisen ja te- ollistumisen myötä sekä laajojen kulkutau- tiepidemioiden, mikrobiologian kehittymi- sen, tautien tartuntamekanismin parem- man ymmärryksen ja hygieniaopin seu- rauksena havahduttiin Euroopan teollistu- vissa maissa 1800-luvun kuluessa ymmär- tämään elinympäristön vaikutus ihmisten terveyteen. Kulkutautien vastustaminen ja elinympäristön hygieniasta huolehtiminen tuli julkisen vallan velvollisuudeksi.
Suomessa säädettiin muiden Euroopan maiden esimerkin perässä vuonna 1879 eli jo 140 vuotta sitten terveydenhoitoasetus, jota voidaan pitää nykyisen terveydensuo- jelulain ensimmäisenä versiona. Asetuksen mukaan kaupunkikuntiin tuli nimittää eri- tyinen terveyslautakunta valvomaan paik- kakunnan terveydellisiä oloja. Keskeisinä välttämättömyyksinä nähtiin mm. sanitaa- tion, puhtaan juomaveden ja jätehuollon järjestäminen väestökeskuksiin.
ta aiheutuneet tappiot (”battle injuries”, BI).
Vaikka kenttähygienian sekä rokotteiden ja muun ennaltaehkäisevän lääkintähuollon ke- hittyminen on 1900-luvulla merkittävästi vä- hentänyt sotilaiden sairastuvuutta tartuntatau- teihin, niin edelleenkin 2000-luvun aseellisis- sa konflikteissa suuri osa asevoimien tappiois- ta johtuu DNBI-syistä. Yhdysvaltojen asevoi- mien operaatioissa Afganistanissa ja Irakissa vuosina 2001-2013 DNBI oli yleisempi syy lääkintäevakuointeihin sairaaloihin kuin tais- teluvammat.
Myös lievät taudit, kuten vatsataudit, voivat suureen joukkoon vaikuttaessaan aiheuttaa merkittävän terveyden ja toimintakyvyn laskun ja siten koko joukon suorituskyvyn romahtami- sen. Toisaalta myös sotilasoperaatioiden aikana tapahtuneiden terveydelle haitallisille aineille altistumisien pitkäaikaisvaikutukset ovat nous- seet huolen aiheeksi, mm. Persianlahden ja Ko- sovon sodissa ammuksissa käytettyyn köyhdy- tettyyn uraaniin liittyvien havaintojen myötä.
Terveydensuojelu onkin viime vuosien aikana noussut uuden huomion kohteeksi, mm. Yh- dysvaltojen ja NATO:n operaatioissa 1990- ja 2000-luvuilla saatujen kokemusten myötä.
Joukon terveyden suojaaminen ja suoritus- kyvyn turvaaminen ovat komentajan vastuul- la. Lääkintähuolto tukee joukon suoritusky- kyä toimimalla komentajan lääketieteellisenä asiantuntija-apuna terveysriskien tunnistami- sessa sekä riskinarvioinnissa ja riskienhallin- nassa.
NATO:n määritelmän mukaan terveydensuo- jelulla (Force Health Protection, FHP), tarkoi- tetaan kaikkia toimenpiteitä yksittäisen taiste- lijan ja joukon fyysisen ja psyykkisen tervey- den ja toimintakyvyn säilyttämiseksi ja edistä- miseksi sekä sairauksien, vammojen ja kuole- man ehkäisemiseksi tavoitteena parantaa jouk- kojen operatiivista valmiutta sekä taistelunkes- tävyyttä. Terveydensuojelu on yksi osa joukon suorituskyvyn suojaamisen (Force Protection) kokonaisuutta. NATO:n määritelmä terveyden- suojelusta on siten huomattavasti laajempi kuin siviililainsäädännön määritelmä terveydensuo- jelusta.
Lääkintätiedustelun (Medical Intelligence) tuottamaa lääkintäinformaatiota hyödynnetään toiminta-alueen terveysriskien tunnistamisessa ja kartoittamisessa. Riskinarvioinnin perusteel- la määritetään riskienhallintaa varten suosituk-
Terveysriskien hallinta.
set ja ohjeistus sekä toimenpiteiden seuranta- järjestelmä. Onnistunut riskiviestintä sekä ko- mentajan ja joukon sitouttaminen riskienhal- lintaan on välttämätöntä ja tässä tehtävässä lää- kintähuollon asiantuntijoilla on keskeinen roo- li kaikilla tasoilla.
Terveysriskien hallinnan ja terveydensuojelun onnistuminen edellyttää myös monialaista yh- teistyötä lääkintähuollon sisällä, mm. terveys- asemilla ja kenttälääkinnässä sekä ympäristö- terveydenhuollon, työterveyshuollon sekä suo- jelulääkinnän tehtävissä toimivien asiantunti- joiden kesken. Terveysriskien hallintatoimen- piteitä ovat mm. sotilaille annettava lääkintä- koulutus, rokotukset ja muu ennaltaehkäisevä lääkitys, lääkintähuollon toteuttama kenttähy- gienian ohjaus ja valvonta sekä elintarvike- ja vesihuollon turvallisuuden valvonta.
Terveydensuojelun onnistumista ja riskien- hallintatoimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan seurata systemaattisen joukon terveydenseu- rantatietojen (Health Surveillance) avulla.
Joukkotason tieto DNBI-tapausten esiintyvyy- destä ja epidemiologinen tilannekuva toimivat myös syötteenä riskienarviointia varten. Ter- veysseurannan avulla pystytään myös havait- semaan joukon terveyttä ja toimintakykyä uh- kaavia ilmiötä. Lisäksi seurantajärjestelmä pal- velee lääkintätiedustelua.
Terveydensuojeluviranomaisten rooli siviili- yhteiskunnassa on erilainen kuin ja terveyden- suojelun asiantuntijoilla sotilasorganisaatiois- sa. Terveydensuojeluviranomaisella on velvol- lisuus tarvittaessa antaa lakiin perustuvia toi- mintaa rajoittavia tai toiminnan kieltäviä pää- töksiä terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Soti- lasorganisaatioissa lääkintähuollon rooli jou- kon terveyden ja toimintakyvyn suojaamises- sa on toimia asiantuntijana ja antaa komentajal- le suosituksia ja esittää vaihtoehtoja terveysris- kien hallintakeinoiksi. Vastuu terveydensuoje- lun toteuttamisesta on komentajalla. Suomessa Puolustusvoimien terveydensuojelun kansalli- sena erityispiirteenä on Puolustusvoimille ter- veydensuojelulaissa ja elintarvikelaissa sääde- tyt viranomaisvalvontatehtävät.
Kirjoittaja:
Mika Aho
eläinlääkäri, sektorin johtaja Erityisasiantuntijayksikkö, Sotilaslääketieteen keskus
Kuva:
Veera Varo
Lähteet:
Kelley, P. (ed.). Military Preventive Medicine, Mobilization And Deployment, 2003: Vol 1., Borden Insitute, Walter Reed Army Medical Center.
Hauret, K. ym. G.Surveillance of Disease and Nonbattle Injuries During US Army Oper- ations in Afghanistan and Iraq. The Army Medical Department Journal, April, Sep- tember 2016.
NATO Standard AJMedP-4. Allied Joint Medi- cal Force Health Protection Doctrine, Edi- tion A, Version 1, July 2018.
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ase- tus terveydenhoidosta Suomenmaassa, 22.12.1879 no 31.
Terveydensuojelulaki 763/1994.
Elintarvikelaki 23/2006.
HL428 (2.4.2015), Elintarvikelain mukainen toiminta ja viranomaisvalvonta puolustus- voimissa
HL429 (2.4.2015), Terveydensuojelulain mu- kainen toiminta ja viranomaisvalvonta puolustusvoimissa
Lääkintätiedustelua (MEDical INTelligen- ce, MEDINT) käytetään laajalti terveysvaaro- jen tunnistamiseen, terveysriskien arviointiin, sairauksien ennaltaehkäisyyn, poistamiseen ja hallitsemiseen, terveys- ja operaatioriskien en- naltaehkäisyn suunnitteluun, käynnissä olevien operaatioiden lääkintähuollon tukemiseen ja joukkojen terveydensuojeluun (Force Health Protection, FHP) sekä terveysuhkilta suojau- tumiseen 1 (Terveydensuojelusta on oma artik- kelinsa toisaalla tässä lehdessä). Lääkintätie- dustelua voidaan hyödyntää myös muun stra-
tegisen sotilastiedustelun tukena esimerkiksi toimintaympäristötietoisuuden laajentamises- sa, vastustajan lääkintähuollon kyvykkyyksi- en ja asevaikutusten arvioinnissa, muussa ope- ratiivisessa suunnittelussa ja toteutuksessa se- kä viranomaisyhteistyössä siviilitoimijoiden kanssa. Lääkintätiedustelu perustuu laajasti lääketieteeseen, biotieteisiin, epidemiologiaan ja ympäristöterveyteen liittyvään osaamiseen.
Myös kemiallisiin, biologisiin sekä säteilyyn ja ydinaseisiin (CBRN) liittyvien terveysuhkien arviointi on keskeinen lääkintätiedustelun teh-
LÄÄKINTÄTIEDUSTELU
Lääkintätiedustelu on yksi sotilastiedustelun laji, jossa kerätään, analysoidaan, kommen- toidaan ja prosessoidaan tietoja, jotka liittyvät ihmisten ja eläinten terveyteen. Lääkintätie- dustelun keskeinen tehtävä on terveydensuojelu eli henkilöstön toimintakyvyn säilyttäminen kaikissa olosuhteissa tunnistamalla terveysuhkia ja -vaaroja sekä arvioimalla omien joukko- jen toiminnalle kohdistuvia terveysriskejä. Puolustusvoimissa vastuu lääkintätiedustelusta kuuluu Sotilaslääketieteen keskukselle.
tävä. Sotilaslääketieteen keskuksen (SOTLK) lääkintätiedustelu toteutetaan monitieteellise- nä ryhmätyönä, johon osallistuvat mm. lääkä- rit, eläinlääkärit, epidemiologit, sairaanhoita- jat ja biotieteilijät.
Lääkintätiedustelu tukee Puolustusvoimien strategista ja operatiivista suunnittelua tuot- tamalla kommentoitua ja prosessoitua tie- toa strategiseen tilannearvioon ja -ymmärryk- seen. Lääkintätiedustelulla tuetaan operaatioi- den kaikkia vaiheita arvioimalla terveysriske- jä osana operaatioriskianalyysiä ja kansallista varautumista. Lääkintätiedustelulla onkin kes- keinen rooli Puolustusvoimien kriisinhallin- taoperaatioiden tukemisessa, ja niihin liittyvä lääkintätiedustelu on esimerkki kohdetieduste- lusta, jossa hankitaan tietoa ulkomailla sijait- sevan toiminta-alueen ympäristöstä ja olosuh- teista. Tämä edellyttää usein myös tiedonhaku- matkoja kohdealueelle esim. tutustumaan pai- kallisten evakuointisairaaloiden tarjoamiin to- siasiallisiin hoitomahdollisuuksiin. Sotilaslää- ketieteen keskus seuraa jatkuvasti terveysuh-
katilannetta valituilla painopistesuunnilla, jot- ta tunnistamalla omille joukoille mahdollises- ti aiheutuvia terveysriskejä ja -vaaroja voidaan kriisinhallintaoperaatioon osallistuvan henki- löstön toimintakyky kaikissa tilanteissa säilyt- tää. Oheisessa kuvassa on esitetty esimerkin- omaisesti ote erään kriisinhallintaoperaation terveydellisten vaarojen riskinarviotaulukos- ta, jossa väriasteikon avulla kuvataan terveys- riskin nykytilaa ilman riskinhallintatoimenpi- teitä ja arvio riskitasosta riskinhallintatoimen- piteiden jälkeen.
Lääkintätiedustelu pitää yllä ajankohtaista bio- logisten uhkien seurantaa, torjuntaa ja kansal- lista varautumista yhteistyössä muiden kan- sallisten ja kansainvälisten kumppanien kans- sa. Osana tätä kansallista viranomaisyhteis- työtä toimii Biologisten uhkien osaamiskes- kus (BUOS) yhteistyössä Sotilaslääketieteen keskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitok- sen (THL) ja Ruokaviraston kanssa. Tervey- densuojelu- ja lääkintätiedustelutoiminnal- la on keskeinen rooli kansallisen ympäristöti-
Esimerkki kriisinhallintaoperaation terveydellisten vaarojen riskinarviosta jossa väriasteikon avulla kuvataan riskin nykytilaa ilman riskinhallintatoimenpiteitä ja arvio riskitasosta riskin- hallintatoimenpiteiden jälkeen. Uhkatason värikoodiston merkityssisältö on yhtenäinen muiden Puolustusvoimien tiedustelutuotteiden kanssa.
lannekuvan luomisessa, terveysuhkiin varau- tumisessa ja havainnoinnissa sekä kansallis- ten torjuntatoimien osuvuuden varmistamises- sa. Muiden kansallisten turvallisuustoimijoi- den kanssa toteutettu valvonta ja kattava yh- teistyö tuottavat yhteisen tilannekuvan kansal- lisen turvallisuuden ja ennakkovaroituksen ta- kaamiseksi. Sotilaslääketieteen keskus julkai- see osana tätä toimintaa säännöllisesti usean kerran vuodessa biologisia uhka-arvioita, jot- ka käsittelevät luonnollisia, tahattomia sekä ta- hallisia biologisia uhkia.
Sotilaallisen toimintaympäristötietoisuuden osana lähialueen kenttälääkintäkykyjen ja ase- vaikutusten lääketieteellinen arviointi kuu- luu myös SOTLK:n lääkintätiedustelun toimi- alaan. Lääketieteellistä asiantuntemusta voi- daan toki käyttää myös lääkintätiedusteluun kuulumattomissa muissa tiedustelulajeissa.
Tästä voisi olla mahdollisena esimerkkinä ul- komaisen valtionpäämiehen terveydentilan ar- viointi perustuen vaikkapa julkiseen televisio- lähetysmateriaaliin tai käsialanäytteeseen. Tä- mä on kuitenkin luettavissa henkilötieduste- luun (Human Intelligence, HUMINT) joka ei kuulu SOTLK:n harjoittaman lääkintätieduste- lun tehtäväkenttään.
LÄÄKINTÄTIEDUSTELUPROSESSI
Sotilaslääketieteen keskuksen lääkintätiedus- teluprosessi etenee priorisoitujen ylemmän johtoportaan kriittisten tietotarpeiden ohjaa- mana. Lääkintätiedusteluprosessi noudattaa kohdekeskeistä tiedustelusykliä kuten muu- kin sotilastiedustelu 2. Sotilaslääketieteen kes- kus tuottaa useita vakioituja ja säännöllisiä tie- dustelutuotteita, joita ovat erilaisten terveysuh- kien lääkintätiedusteluraportit, biologiset uh- ka-arviot ja kriisinhallintaoperaatioihin liitty- vät laajat kohdemaa-analyysit sekä operaatio- kohtaisten maakansioiden ylläpito. Maakohtai- set lääkintätiedusteluraportit on tarkoitettu en- sisijaisesti terveydenhuollon ammattihenkilöi- den tietolähteeksi suunniteltaessa nykyisen ja mahdollisesti tulevan kriisinhallintaoperaation lääkintähuoltoa. Lääkintätiedustelutuotteiden tilaajina toimivat Pääesikunnan osastot, puo- lustushaaraesikunnat ja sotilastiedustelujärjes- telmä. Vuosittain kriisinhallintaoperaatioiden lääkintätiedustelun painopiste määritetään yh-
teistyössä maavoimien kanssa. Kriisinhallinta- operaatioihin liittyvät lääkintätiedustelurapor- tit perustuvat pääsääntöisesti avointen lähtei- den tiedustelutietoon (Open Source Intelligen- ce, OSINT), jota voidaan täydentää tarvittaessa muilla tiedustelulajeilla ja tiedonhakumatkoil- la. Kriisinhallintaoperaatioihin liittyvien lää- kintätiedusteluraporttien suojaustaso on taval- lisimmin ”STIV Käyttö rajoitettu” ja niitä voi- daan luovuttaa tarveperusteisesti myös muille viranomaisille ja Puolustusvoimien strategisil- le kumppaneille.
TOIMINTAYMPÄRISTÖTIETOISUUTTA JA TOIMINTAKYKYÄ
Lääkintätiedustelu mahdollistaa Puolustusvoi- mien ennaltaehkäisevän terveydenhuollon to- teuttamisen tunnistamalla terveysvaaroja sekä kotimaassa että ulkomailla. Terveysvaarojen ehkäisy, poistaminen ja hallitseminen tuotta- vat toimintakykyä Puolustusvoimien joukoille.
Lääkintätiedustelun avulla muodostetaan myös strateginen ja operatiivinen toimintaympäris- tötietoisuus ja ennakkovaroitus valtio- ja soti- lasjohdon päätöksenteon tueksi. Sotilaslääke- tieteen keskuksen lääkintätiedustelukyky tur- vaa omalta osaltaan Puolustusvoimien ja yh- teiskunnan toimintakykyä kaikissa valmiusti- loissa.
Kirjoittaja:
Jaakko Keränen valmiusylilääkäri
esikunta, Sotilaslääketieteen keskus Kuva:
Vesa Salonen
Lähteet:
1. AJMedP-3: Allied Joint Medical Doctri- ne for Medical Intelligence, North Atlantic Treaty Organization, 2015. Unclassified.
2. Kenttäohjesääntö 2 – Sotilastiedustelu (KO2), Puolustusvoimat, 2015. Käyttö ra- joitettu STIV.
Kaikissa Pohjoismaissa kylmä aiheuttaa haas- teita ammattimaiselle sukeltamiselle. Kylmet- tyminen ei ole ainoastaan epämukavuustekijä, vaan se myös huonontaa fyysistä ja kognitiivis- ta toimintakykyä 1,2 ja on merkittävä riskitekijä sukeltajataudille 3,4. Erittäin kylmissä olosuh- teissa sukeltamisesta on kuitenkin toistaiseksi ollut hyvin vähän tutkittua tietoa. Norjalaiset ja ruotsalaiset ovat tehneet muutamia tutkimuksia aiheesta. Kuitenkin suurimmassa osassa maa- ilmaa aihetta sivuavat julkaisut käsittelevät Suomen mittakaavassa melko lämmintä vettä:
jopa + 15 °C vedessä tehtyjä sukelluksia pi-
detään kansainvälisessä kirjallisuudessa kyl- mäsukelluksina, koska veteen jouduttuaan jo tässä lämpötilassa riski elimistön hengenvaa- ralliselle kylmettymiselle on suuri 5. Kuvatak- semme paremmin tutkimuksemme olosuhtei- ta olemme ottaneet käyttöön uuden käsitteen
”arktinen sukellus”.
YHTEISPOHJOISMAISTA KOETOIMINTAA Vuonna 2010 aloitettiin sotilaallinen sukel- lusyhteistyö, NORDEFCO (Nordic Defen- ce Cooperation) WG DIVER. Yhteistyön tar-
ASU – ARKTINEN SUKELLUS
Sukeltajien suojaaminen kylmältä on tärkeää etenkin arktisissa olosuhteissa. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yli 30 metrin syvyydessä veden lämpötila on + 4 °C riippumatta vuo- denajasta. Puolustusvoimien sukeltajat suorittavat vaativia tehtäviä kaikkina vuodenaikoi- na. Myös vapaa-ajan sukeltajien talvisukeltaminen on lisääntynyt. Veden pinnan jäätyessä matalan veden lämpötila laskee lähelle jäätymispistettä ja joissain tapauksissa jopa tämän alle. Pitkittynyt altistuminen kylmälle voi lopulta johtaa vakavaan, henkeä uhkaavaan tilaan ja jopa kuolemaan. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko argon ilmaa parempi lämmön- eristyskaasu kuivapukusukeltamisessa erittäin kylmissä olosuhteissa. Argonin hyöty kuiva- puvun lämmöneristyskaasuna on nyt ensimmäistä kertaa osoitettu tieteellisesti.
koituksena on parantaa sukellusturvallisuut- ta, jakaa tietoa sekä selvittää osallistujamai- den (Ruotsi, Norja, Tanska ja Suomi) yhteis- ten materiaalihankkeiden mahdollisuutta. Suo- messa yhteistyötä johti Merisotakoulu ja aktii- visina käytännön tason toimijoina olivat Sukel- luslääketieteen keskus ja Sukeltajakoulu. Suo- men erikoisosaamiseksi valikoitui sukeltajan operatiivisen toimintakyvyn parantaminen ak- tiivisin ja passiivisin menetelmin. Nykyisin ky- seistä yhteistyötä tehdään NNDF:ssa (Nordic Navy Diving Forum).
Vuonna 2011 aloitettiin yhteispohjoismainen erittäin kylmien olosuhteiden sukellusturval- lisuuden ja välinekehittelyn tutkimus- ja koe- toiminta. Käytännön koetoiminta alkoi jäises- sä joessa Ruotsin napapiirin läheisyydessä al- kuvuodesta 2012. Tästä sai alkunsa viisi vuotta kestänyt tutkimus- ja koetoiminta, jonka aika- na Merivoimien sukeltajien kylmäsukellukses- sa käytettävää välineistöä ja pukujen lämmön- eristävyyttä on saatu kehitettyä paremmaksi.
Tutkimustoiminta on sekä edistänyt palvelus- turvallisuutta että parantanut sukeltajien opera- tiivista toimintakykyä vaativissa suomalaisis- sa sukellusolosuhteissa. Sukelluslääketieteen keskus ja Merisotakoulu ovat olleet keskeises- sä roolissa projektin suunnittelussa ja toteutuk- sessa. Myös Työterveyslaitoksen Oulun kylmä- laboratorion asiantuntijat ovat olleet mukana tutkimuksen suunnittelussa ja osatöiden kirjoi- tusvaiheessa, unohtamatta tutkimuksessa va- paaehtoisesti mukana olleita Merivoimien so- tilassukeltajia.
KUIVAPUKUSUKELTAMISEN PUVUN LÄMMÖNERISTYSKAASUJEN
VERTAAMINEN TOISIINSA – PASSIIVINEN TAPA VÄHENTÄÄ LÄMPÖHUKKAA
ASU-projektin ensimmäinen osatyö ”Compa- rison of argon and air as thermal insulating gases in drysuit dives during military Arctic diving equipment development tests” julkais- tiin kesällä 2019 amerikkalaisessa sukelluslää- ketieteen lehdessä “Undersea and Hyperbaric Medicine”. Julkaisussa verrattiin argonia il- maan kuivapukusukeltamisen puvun lämmön- eristyskaasuna. Argonin merkityksestä on kiis- telty pitkään, sillä teoriassa argonin pitäisi 31
% huonomman lämmönjohtavuutensa takia ol-
la ilmaa parempi lämmöneristyskaasu (argon:
P:ÂP-1K-1 YVLOPDP:ÂP-1K-1)
6. Tekniikkasukeltajat ovat jo pitkään olleet va- kuuttuneita argonin paremmuudesta. Joiden- kin aktiivisukeltajien arvioiden mukaan yli 80
% vaativia ja pitkiä sukelluksia tekevistä tek- niikkasukeltajista käyttää argonia puvun läm- möneristyskaasuna. Mitään tilastoja aiheesta ei ole, mutta ainakaan käytön yleisyydestä ei ole epäilyä. Kuitenkaan argonin hyötyä ei ole ai- kaisemmin pystytty osoittamaan tieteellisesti, vaikka muun muassa norjalaiset 7 ja hollanti- laiset 8 ovat tutkineet aihetta. Argonin hyödyt olisivat sotilassukeltajilla erityisen merkittäviä verrattuna esimerkiksi aktiivisiin lämpölaittei- siin, koska lämmön menetyksen vähentäminen passiivisella menetelmällä ei lisäisi riskiä tul- la vihollisjoukkojen havaitsemaksi. Aktiivisia, lämpöä ylläpitäviä laitteita käytetään jonkin verran siviilisukeltamisessa, mutta ne voivat polttaa ihoa 9 ja joissain tilanteissa jopa lisätä hypotermian riskiä 10. Suomessa sotilassukelta- jat käyttävät sukeltaessaan lähes poikkeuksetta kuivapukuja, joten kuivapukukäyttöön so- veltuva menetelmä, joka vähentää lämmön menetystä, olisi tervetullut vaihtoehto vaikut- taa lämmöneristävyyteen.
TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA MENETELMÄT
Osatyön tarkoitus oli selvittää, onko argon il- maa parempi lämmöneristyskaasu kuivapuku- sukeltamisessa erittäin kylmissä olosuhteissa.
Neljä sukeltajaa teki - 0.5 °C:ssa vedessä jään alla virtaavassa vedessä (ulkolämpötilan olles- sa - 25°C) kuuden metrin syvyydessä yhteen- sä 14 sukellusta, joiden kesto oli 45 minuuttia.
Näissä sukelluksista seitsemässä käytettiin il- maa ja seitsemässä argonia lämmöneristyskaa- suna. Tutkimuksessa mitattiin rektaalista ydin- lämpöä (Tcore) sekä kahdeksaa ISO-standar- doitua pintalämpötilaa (otsa, oikea lapaluu, rin- nan vasen puoli, oikean yläraajan yläosa, va- semman yläraajan alaosa, vasen käsi, oikean reiden etuosa ja vasen pohje) 11. Pintalämpö- tiloista laskettiin pinnan suuruuden mukaan painotettua pinnan kokonaislämpötilaa ”area weighted skin temperature (Tskin)” 11. Pinnan kokonaislämpötilaa käytettiin arvioimaan läm- mön menetystä. Lisäksi Tskin ja (Tcore) yhdis-
tettiin Burtonin epäsuoran kalorimetrian kaa- valla (MBT = 0.35 x Tskin + 0.65 x Tcore) 12 elimistön keskilämpötilaksi ”mean body tem- perature (MBT)”, jolla voitaisiin arvioida eli- mistön kykyä ylläpitää lämpötilaa. Ryhmien välisiä eroja verrattiin lämpötilan muutosten avulla. Tilastollisena menetelmänä käytettiin lineaarista sekamallia.
TULOKSET
Tutkimuksessa osoitimme, että Tskin laski merkittävästi sukelluksen aikana (0 – 45 min) LOPDVXNHOOXNVLVVD ǻ7VNLQ & 6(
0.445, P < 0.001), mutta argonsukelluksis- sa samainen lämpötila laski merkittävästi vä- hemmän ((ero ryhmien välillä = 2.26°C, SE = 30\|Vǻ0%7ODVNLPHUNLW- tävästi sukelluksen aikana (0 – 45 min) ilma- VXNHOOXNVLVVDǻ0%7 &6(
P < 0.001), mutta argonilla samaisen lämpöti- lan lasku oli merkittävästi vähäisempää (ryh- mien välinen ero = 0.77°C, SE = 0.117, P <
0.001). Ydinlämmöissä ryhmien välillä ei ol- lut merkittävää eroa.
POHDINTA
Ihmiselimistön reaktio kylmää ympäristöä vas- taan tapahtuu tahdosta riippumattoman her- moston vaikutusten kautta: muun muassa pe- rifeerinen verenkierto vähenee ja verivolyy- mi siirtyy elimistön sentraalisiin osiin. Tämä itse asiassa nostaa ydinlämpötilaa eli pelkän ydinlämmön tarkastelu antaisi virheellisen ku- van elimistön todellisesta lämmön menetyk- sestä. Teoriassa kylmempi ympäristö voisi ai- heuttaa voimakkaamman ääreisverenkierron supistumisen, mikä toisaalta näkyisi korke- ampana ydinlämpönä kuin mitä lämpimämpi ympäristö aiheuttaisi elimistölle. Tutkija voi- si tuolloin virheellisesti tulla johtopäätökseen, että itseasiassa kylmässä ympäristössä lämmön menetys on vähäisempää. Arvioitaessa elimis- tön todellista lämmön vähenemistä, olisi hy- vä käyttää epäsuoraa kalorimetriaa eli kahden NRPSRQHQWLQPDOOLD\GLQMDSLQWD ǻ0%7 joka on osoitettu hyvinkin tarkaksi arvioksi to- dellisen keskilämpötilan muutoksesta 13. Täs- sä mallissa ei kuitenkaan huomioida, että eli- mistön keskilämpötila on itse asiassa sekä eli-
Kahdeksasta ISO-standardin mukaisesta iholämpötilasta laskennallisesti saatu pinnan kokonaislämpötila (Tskin) sukellusten aikana kummassa- kin ryhmässä (ilma ja argon).
Ryhmien keskiarvo ja keskivirhe osoitettu.
Rektaalisesti mitattu ydinlämpö- tila (Tcore) sukellusten aikana kummassakin ryhmässä (ilma ja argon). Ryhmien keskiarvo ja keskivirhe osoitettu.
mistön lämmön menetyksen että lämmön tuo- tannon summa. Teoriassa kylmempi ympäris- tö voi aiheuttaa voimakkaamman reaktion tuot- taa lämpöä – muun muassa lihasvärinän kautta.
Tästä syystä on ollut järkevää tarkastella tutki- muksessa kaikkia muuttujia, vaikka itse asiassa pintalämpötilan muutos kertoo parhaiten läm- mön johtumisesta pois elimistöstä, mikä toimi myös epäsuorana mittarina kahden tutkimuk- sessa verratun kaasun eroista.
Argonin mahdolliset haitat ovat vähäisiä. Ar- gon on ilmakehän tavallisin jalokaasu eli tuo- tantokustannukset ovat melko edulliset. Kui- tenkin hyvin laajassa käytössä myös logistisia ja taloudellisia seikkoja on huomioitava. Hy- vin harvinaisena haittavaikutuksena argonis- ta on kuvattu ihottumaa (urtikaria) ja tasapai- noelimen toimintahäiriötä 14. Argon on lisäksi narkoottinen kaasu, joten sen pääseminen hen- gityskiertoon, esimerkiksi sukelluspuvun kau- luksen kautta, on estettävä.
Argon on ilmaa parempi lämmöneristyskaasu kuivapukusukeltamisessa kylmissä arktisis- sa olosuhteissa. Argonin käyttö voi tehdä su- keltamisesta turvallisempaa ja vähentää sukel- lukseen liittyviä riskejä, parantaa toimintaky- kyä ja ehkäistä kohtalokkaita sukellusonnetto- muuksia.
ARGONIN HYÖDYN ENSIMMÄINEN TIETEELLINEN OSOITUS
Julkaisumme tulokset ja johtopäätökset argo- nin eduista saattavat todennäköisesti päätök- seen vuosikymmenien kiistelyn aiheesta. Ar- gonin hyöty kuivapuvun lämmöneristyskaasu-
Elimistön keskilämpötilan PXXWRVǻ0%7VXNHOOXVWHQ aikana kummassakin ryhmässä (ilma ja argon). Ryhmien keski- arvo ja keskivirhe osoitettu.
na on nyt ensimmäistä kertaa osoitettu tieteel- lisesti. Eri maiden ja yritysten kiinnostus ark- tisia alueita kohtaa tulee johtamaan siihen, et- tä erilaiset keinot sukeltajien suojaamiseen kyl- mältä tulevat vain kasvattamaan merkitystään.
Myös tästä syystä on järkevää pitää Suomi ja Puolustusvoimat kyseisen kehityksen kärjessä.
Suuri merkitys projektin onnistumiselle on ol- lut Sotilaslääketieteen keskuksen resurssitu- ki pitkäjänteiseen kenttätyöhön, tulosten ana- lysoimiseen ja artikkelin kirjoittamiseen. Esi- miesten ja koko Puolustusvoimien positiivinen suhtautuminen tutkimustyöhön päätyön lomas- sa on ollut ensiarvoisen tärkeää. Tutkimustoi- minnan tuloksista tullaan julkaisemaan myös muita tieteellisiä osatöitä.
Suomen olisi järkevää jatkossakin osallistua yhteispohjoismaisiin testisukellustapahtumiin, koska tällöin voimme keskittyä pelkästään var- sinaiseen koetoimintaan, eikä vähäisiä resurs- seja haaskata oheistoimintoihin. Kokonaiskus- tannukset ovat tällöin huomattavasti edullisem- mat ja tietotaitoa saadaan vastaanotettua ja ja- ettua tehokkaammin.
Kirjoittajat:
Richard Viking Lundell LL, päällikkölääkäri
Santahaminan terveysasema, Sotilaslääketieteen keskus Tomi Wuorimaa
LT, ylilääkäri
Sukelluslääketieteen keskus, Sotilaslääketieteen keskus
Harri Mäkitalo sukellussairaanhoitaja Sukelluslääketieteen keskus, Sotilaslääketieteen keskus Petri Pekkala
kapteeniluutnantti (evp.) Merisotakoulu
Anne Räisänen-Sokolowski LT, dosentti
Helsingin yliopistollinen keskussairaala
Kai Parkkola
LT, professori (emeritus), lääkintäkommodori (evp.) Tampereen yliopisto, Maanpuolustuskorkeakoulu Kuva: Harri Mäkitalo
Lähteet:
1. Davis FM, Baddeley AD, Hancock TR. Diver performance: The effect of cold. Undersea Bio- med Res. 1975; 2(3):195-213. PubMed PMID:
15622739.
2. Bridgman SA. Thermal status of Antarctic di- vers. Aviat Space Environ Med. 1990;795–801.
PubMed PMID: 2241743.
3. Gerth WA. On diver thermal status and suscep- tibility to decompression sickness. (Letter to the Editor) Diving Hyperb Med. 2015;45(3):208.
PubMed PMID: 26415073.
4. Pendergast DR, Senf CJ, Fletcher MC, Lund- gren CE. Effects of ambient temperature on nit- rogen uptake and elimination in humans. Un- dersea Hyperb Med. 2015;42:85-94. PubMed PMID: 26094308.
5. Lotens WA. Comparison of thermal predicti- ve models for clothed humans. Ashrae Tran- sactions, 1988, 94, 1321-1340.
6. Nuckols ML, Giblo J, Wood-Putnam JL. Ther- mal character- istics of diving garments when using argon as a suit inflation gas. Oceans.
September 2008:1-7. [cited 2017 December 5]. Available from: https://apps.dtic.mil/dtic/
tr/fulltext/u2/a502257.pdf.
7. Risberg J, Hope A. Thermal insulation proper- ties of argon used as a drysuit inflation gas. Un- dersea Hyperb Med. 2001; 28:137-143. Pub- Med PMID: 12067149.
8. Vrijdag XC, van Ooij PJ, van Hulst RA. Ar- gon used as drysuit insulation gas for cold- water diving. Extrem Physiol Med. 2013;3 2:17. doi: 10.1186/2046-7648-2-17. PubMed PMID: 24438580. PubMed Central PMCID:
PMC3710141. Available from: https://www.
ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3710141/.
9. Valaik DJ, Hyde DE, Schrot JF, Thomas JR.
Thermal pro- tection and diver performance in special operations forces combat swimmers (res- ting diver phase). Final report. Bethesda (MD):
US Navy, Naval Medical Research Institute;
1997 Nov. Report No.: NMRI 97-41. Availab- le from: https://apps.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/ u2/
a384687.pdf.
10. O’Connor P, Hyde D, Clarke J. Torso heating of divers in cold water. Aviat Space Environ Med.
2009;80:603-609. PubMed PMID: 19601501.
11. The International Organization for Standardi- zation. Ergo- nomics – Evaluation of thermal strain by physiological measure- ments, B.2 Measurement of skin temperature, Table B.1 – Measuring sites and weighing coefficients. ISO 9886:2004(E). [cited 2017 June 6]. Available from: https://www.iso.org/stan- dard/43110.ht- ml. Subscription required.
12. Burton AC. Human calorimetry 2. The average temperature of the tissues of the body. J Nutr.
1935;9:261-280. doi: 10.1093/ jn/9.3.261.
13. Lenhardt R, Sessler DI. Estimation of mean bo- dy temperature from mean skin and core tem- perature. Anesthesiology. 2006; 105(6):1117- 1121. doi: 00000542-200612000-00011 [pii].
PubMed PMID: 17122574. PubMed Central PMCID: PMC1752199.
14. Lambertsen CJ, Idicula J. A new gas lesi- on syndrome in man, induced by “isobaric gas counterdiffusion.” J Appl Physiol. 1975;
39;434-443. doi: 10.1152/jappl.1975.39.3.434.
PMID: 170242.
Fyysisen suorituskyvyn osalta tutkimuksessa selvitettiin lentäjävalinnan aikainen lihaskunto ja aerobinen kestävyys, kadettikoulun aikainen vartalon ja alaraajojen isometrinen voima sekä uran aikana mitattu fyysinen toimintakyky. Se- län ja niskan oireilua mitattiin, perinteisten ky- selyiden lisäksi, ensimmäistä kertaa Suomessa
objektiivisella mittarilla eli tukirankaperäisel- lä lentokelpoisuusrajoitteella. Kiihtyvyysvoi- mille altistumista analysoitiin ensimmäistä ker- taa maailmassa kumulatiivisella lentäjäkohtai- sella kiihtyvyysvoimakertymällä, joka mitat- tiin alun perin koneen rakenteiden kestävyy- den arviointiin suunnitellulla sotilassuihkuko-
VÄITÖS HÄVITTÄJÄLENTÄJIEN FYYSISEN
SUORITUSKYVYN JA KIIHTYVYYSVOIMIEN YHTEYDESTÄ TYÖPERÄISEEN TUKIRANKAOIREILUUN
Sotilaslääketieteen keskuksen tutkijan Tuomas Honkasen biomekaniikan väitöskirja tar- kastettiin Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 24.5.2019. Honkasen väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ennustaako sotilaslentäjien fyysinen suo- rituskyky tai kiihtyvyysvoimille altistuminen tuki- ja liikuntaelimistön oireilua ja lentopalve- luksen rajoituksia. Lisäksi väitöstutkimuksessa selvitettiin yksilöllistä kuormittumista kiih- tyvyyden lisääntyessä sekä selän lihasten poikkipinta-alojen yhteyttä vartalon ja alaraajojen isometriseen voimantuottoon ja alaselkäoireiluun.
Tuomas Honkanen työssään.
neen tallentimella. Niska-hartiaseudun lihas- ten aktiivisuutta mitattiin elektromyografialla sentrifugissa ja lihasten poikkipinta-ala mitat- tiin magneettikuvista.
HYVÄ LIHASKUNTO SEKÄ
KILPAURHEILUTAUSTA SUOJAAVAT HÄVITTÄJÄLENTÄJIÄ SELKÄONGELMILTA Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että len- täjävalinnan lihaskuntotesteissä paremmin me- nestyneiden ja kilpaurheilutaustan omaavien hävittäjälentäjien lentämistä joudutaan rajoit- tamaan harvemmin kuin alhaisempia tulok- sia saaneita. Lisäksi havaittiin, että alhaisella selän isometrisellä voimalla on yhteys vapaa- ajan liikunnassa koettuihin alaselkävaivoihin.
Tutkimuksen tulosten mukaan hävittäjälentä- jät raportoivat alaselkäkivuista potkurikalus- tolla lentäviä enemmän, mutta toisaalta suurel- la kiihtyvyysvoimakertymällä ei havaittu ole- van suoraa yhteyttä rajoituksiin. Sentrifugissa suoritetuissa suurien kiihtyvyysvoimien aikai- sissa lihasaktivaatiomittauksissa havaittiin, et- tä ilman hävittäjäkokemusta olevat kadetit ak- tivoivat korkean kiihtyvyysvoimakuorman alla enemmän niska-hartianseudun lihaksia ja aloit- tavat vastaponnistuksen alhaisemmalla kuor- malla kuin hävittäjälentokokemusta omaavat lentäjät. Lisäksi havaittiin, että lannerankali- hasten poikkipinta-aloilla ei ollut yhteyttä oi- reiluun, mutta ne olivat yhteydessä isometris- ten voimatestitulosten kanssa.
Väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sotilaslentäjien valinnassa, uranaikaisen liikun- takoulutuksen suunnittelussa ja ennaltaehkäi- sevän työterveyshuollon toteuttamisessa. Kos-
ka tulokset viittaavat siihen, että hyvä lihas- kunto ja aktiivinen kilpaurheilutausta suojaavat uranaikaiselta tukirankavaivojen aiheuttamal- ta lentokelpoisuusrajoitukselta, tulisi lentäjäva- linnassa jatkossa huomioida lihaskunnon ja ur- heilutaustan merkitys. Tämän lisäksi hävittäjä- lentäjien tulisi panostaa myös uranaikaiseen li- haskuntoharjoitteluun, ja lentäjäkoulutuksessa olisi huomioitava, että sama lentotehtävä kuor- mittaa fyysisesti kokemattomia lentäjiä koke- neita lentäjiä enemmän.
Honkanen, Tuomas, Fighter pilots’ physical performance and spinal-injury induced flight duty limitations. Jyväskylä: University of Jy- väskylä, 2019, 81 p. (JYU Dissertations ISSN ,6%1 (PDF)
Kirjoittaja:
Tuomas Honkanen
liikuntatieteiden tohtori, tutkija Erityisasiantuntijayksikkö, Sotilaslääketieteen keskus Kuva: Kirjoittajan arkisto
Kirjoittaja on työskennellyt Sotilaslääketie- teen keskuksessa vuodesta 2006, aluksi fysio- terapeuttina ja myöhemmin ilmailufysiologina VHNlYlLW|VW\|QRKHVVDYXRGHVWDDONDHQ tutkijana. Kevään 2019 Honkanen työskente- li vierailevana tutkijana Australiassa Canber- ran yliopiston Research Institute for Sport and Exercise -instituutissa.
Sekä EU- että kansallisen tason elintarvikelain- säädännössä ja -valvonnassa on jo vuosia ko- rostettu valvonnan riskiperusteisuutta sekä val- vojien ohjaavaa ja valmentavaa otetta. Nämä linjaukset antavat valvonnasta vastaaville vi- ranomaisille entistä paremmat mahdollisuu- det kohdentaa valvontaa juuri niihin kohtei- siin tai toimintoihin, joissa joko arvioidut tai todetut riskit ovat suurimmat, ja tarvittaessa jättää vähemmälle valvonnalle sellaiset koh- teet tai toiminnot, joissa riskien on arvioitu tai todettu olevan vähäisiä. Tällöin voidaan niuk-
kojen valvontaresurssien käyttöä optimoida ja mahdollisesti myös helpottaa viranhaltijoiden työtaakkaa.
Puolustusvoimien Sotilaslääketieteen keskuk- sen Ympäristöterveyden sektorilla toteutettiin Puolustusvoimien ympäristöterveydenhuollon vuoden 2019 valvontasuunnitelman mukainen valtakunnallinen Leijona Catering Oy:n (LC) varuskuntaravintoloihin kohdistuva elintarvi- kevalvontaprojekti ajalla 10.1.-24.4.2019. Val- vontaprojektissa käytiin läpi kaikki 20 LC:n
UUSIA TUULIA PUOLUSTUSVOIMIEN ELINTARVIKEVALVONNASSA
Puolustusvoimien ympäristöterveysvalvonta kokeili tänä vuonna lakisääteisessä elintarvi- kevalvonnassaan uudenlaista tapaa, jossa korostuivat huomattavasti aikaisempaa tarkempi valvonnan etukäteissuunnittelu ja kohdentaminen. Lisäksi valvonnan tuloksista ja kehittä- misehdotuksista laadittiin tavanomaisten kohdekohtaisten raporttien lisäksi myös valtakun- nallinen yhteenveto. Näillä tavoiteltiin entistä parempaa valvonnan vaikuttavuutta ja yhden- mukaisuutta. Tähän asti saadut kokemukset rohkaisevat jatkamaan ja edelleen kehittämään viranomaisvalvontaa kohdennettuun, räätälöityyn ja projektimaiseen suuntaan.
varuskuntaravintolaa saman sisältöisellä elin- tarviketurvallisuutta arvioivalla tarkastuksel- la. Tarkastusten tekemisestä vastasivat kaksi SOTLK:ssa lyhytaikaisena viransijaisena toi- minutta eläinlääkäriä, Heidi Nissinen ja Vee- ra Varo. Varuskuntaravintolat eivät siten olleet kummallekaan valvojalle entuudestaan tuttuja.
Tarkastukset toteutettiin pääsääntöisesti Ruo- kaviraston suositusten mukaisesti ennalta il- moittamatta ja aina lounasaikaan, jolloin varus- kuntaravintoloiden toiminta on vilkkaimmil- laan ja siten monipuolisimmin arvioitavissa.
Tarkastuksilla käytettiin Puolustusvoimien Särmä-tarkastuslomaketta, joka on muokattu Ruokaviraston laatimasta Oiva-lomakkeesta ja jonka arviointiperusteina käytetään Oiva-arvi- ointiohjeita. Oiva-järjestelmässä on neliportai- nen arvosteluasteikko: A = oivallinen, B = hy- vä, C = korjattavaa ja D = huono. Puolustus- voimien Särmä-arvostelu poikkeaa Oiva-ar- vostelusta vain siinä, että A-arvosanaa kuva- taan ”oivallinen”-sanan sijasta sanalla ”sär- mä”. Tämän lisäksi Oiva-järjestelmän hymy- naamat on korvattu Puolustusvoimille sopivil- la hymynaamoilla. Särmä-lomakkeelle on va- likoitu vain ne rivit eli tarkastettavat asiat, jot- ka koskevat Puolustusvoimien ravintoloita. Jo- kainen rivi arvostellaan asteikolla A-D ja koh- teen kokonaisarvosana määräytyy heikoimman arvosanan perusteella.
Tämän valvontaprojektin tarkastusten paino- pistealueiksi valittiin varuskuntaravintoloi- den omavalvonnan toimivuus ja henkilökun- nan osaaminen. Tämän vuoksi valvontapro- jektiin poimittiin mukaan vain 19 riviä Särmä-
lomakkeen 38 rivistä. Lisäksi projektia varten lomaketta muokattiin edelleen lisäämällä sii- hen kaksi Särmä-lomakkeen ulkopuolista ri- viä (henkilökunnan osaaminen ja ruokalistojen ajantasaisuus). Näin ollen tarkastettavia asioi- ta oli yhteensä 21 kpl. Tarkastusten yhteydessä tehtiin havaintoja katselmoimalla, haastattele- malla henkilökuntaa, tarkastamalla dokument- teja, mittaamalla lämpötiloja ja ottamalla pin- tahygienianäytteitä. Havaintoja ja tarpeen mu- kaan korjauskehotuksia tehtiin myös valvonta- projektiin liittymättömistä riveistä. Lisäksi teh- tiin havaintoja tai uusintatarkastuksia asioista, joista oli aiemmilla tarkastuksilla tehty huo- mautuksia. Ravintolakohtaiset raportit koko- naisarvosanoineen ovat nähtävillä kunkin va- ruskuntaravintolan sisäänkäynnin yhteydessä.
Uutta oli myös se, että tarkastuksista laadittiin ravintolakohtaisten raporttien lisäksi valtakun- nallinen loppuraportti, jonka toivotaan hyödyt- tävän sekä palvelun tilaajaa että tuottajaa toi- mintoja ja yhteistoimintaa edelleen kehitettä- essä. Tarkastuskierrokseen sisältyi lisäksi va- ruskuntaravintoloiden ja osin myös varuskun- tien toimintoihin, rakenteisiin ja tiloihin liitty- vä, mahdollisten tahallisten elintarviketurvalli- suutta vaarantavien riskien (Food defence) ar- viointi, josta laadittiin oma erillinen, STIV-luo- kiteltu yhteenvetoraporttinsa.
Valvontakierroksella todettiin toiminnan LC:n varuskuntaravintoloissa olevan keskimäärin hyvällä (arvosana B) tasolla, eli elintarvike- lainsäädäntöä noudatetaan varuskuntaravinto- loissa kiitettävästi. Yksittäisiä korjattavia asi- oita (arvosana C) havaittiin neljässä (20 %) ra- vintolassa.
Varuskuntaravintoloiden kokonaisarvosanojen jakauma.
Tarkastuskierroksella todettiin monia hyviä käytäntöjä, joita loppuraportissa suositeltiin jaettavaksi kaikkien varuskuntaravintoloiden käyttöön. Jonkin verran kehitettävää todettiin käytäntöjen yhdenmukaistamisessa Leijona Catering Oy:n sisällä.
Ympäristöterveysvalvonnan omat kokemukset tämän tapaisesta viranomaisvalvonnasta ovat rohkaisevia ja innostavia, joten vastaavaa mal- lia tullaan toteuttamaan myös jatkossa, tällöin kohteena muun muassa joukko-osastojen har- joittama kenttämuonitus.
Särmä-lomakkeen riveiltä annettujen tarkastusarvosanojen jakautuminen varuskuntaravinto- ORLWWDLQ8VHLPPLQDQQHWWXDUYRVDQDROL$HOLVlUPlYLKUHlYlUL$UYRVDQDD%K\YlNXYDWDDQ kaaviossa sinisellä värillä ja arvosanaa C (korjattavaa) punaisella.
Kirjoittajat:
Ava Sovijärvi
Puolustusvoimien ylieläinlääkäri Logistiikkaosasto, Pääesikunta Veera Varo
kaupungineläinlääkäri
Kotkan kaupunki, ympäristöterveydenhuollon palveluyksikkö
Kuvat:
Veera Varo
Reserviupseerikurssi 253:n odotetuimmasta tapahtumasta, kurssijuhlasta, oli ehtinyt kulua vain kaksi päivää, kun Haminan terveysase- malta soitettiin yhdeksän upseerioppilaan sai- rastuneen vatsatautiin. Lisäksi suurin osa up- seerioppilaista oli ehtinyt jo lähteä tammikui- selle taistelu- ja ampumaleirille Pahkajärvelle, jonka ensihoitoasemalta (EHAS) ilmoitettiin samana päivänä sairastuneita olevan harjoituk- sessa kolme kappaletta. Tapahtuneesta tehtiin ruokamyrkytysepidemian epäilyilmoitus val- takunnalliseen sähköiseen ruokamyrkytysepi- demiarekisteritietojärjestelmään (RYMY-tieto- järjestelmä) ja toimet epidemian selvittämisek-
si ja rajaamiseksi aloitettiin yhteistyössä ym- päristöterveydenhuollon, varuskunnan huol- to-organisaation ja terveysaseman kanssa En- nen kuin epidemia julistettiin päättyneeksi, ehti sairastapauksia kertyä 85 kpl, joista suurin osa Pahkajärven leiriltä.
EPIDEMIASELVITYS
Kurssijuhlaan oli edellisenä viikonloppuna osallistunut varuskunnassa n. 1 300 henkeä ja ruokatarjoilua oli järjestänyt sekä paikallinen sotilaskoti että varuskuntaravintola. Upsee- rioppilaat majoittuivat seuralaisineen yhdek-
NOROVIRUSEPIDEMIA KURSSIJUHLAN PERINTÖNÄ – RESERVIUPSEERIKURSSI 253 ”PERINTÖ”
TAISTELI MAASTOHARJOITUKSESSA MYÖS TAUDINAIHEUTTAJAA VASTAAN
Norovirus on Puolustusvoimissakin yleisin vatsataudin aiheuttaja. Erityisen riskialttiita ovat tilaisuudet, joihin osallistuu Puolustusvoimien toimijoiden lisäksi siviilejä. Vatsatautie- pidemia on kuitenkin oikein toimin rajattavissa ja hoidettavissa myös maasto-olosuhteissa.
sässä eri hotellissa tai Puolustusvoimien tilois- sa ja he käyttivät hotellien ravintoloiden lisäk- si ainakin kahdeksaa eri ravintolaa ruokailuun.
Kurssijuhlan ja sitä seuraavan maanantain Puo- lustusvoimien puolesta tarjolla olleiden ruoka- lajien yhteenlaskettu määrä oli 59 eri artikke- lia. Lisäksi seuralaiset (n. puolet osallistujis- ta) olivat tulleet juhlaan lähes jokaisesta Suo- men kolkasta. Nämä muuttujat huomioon otta- en selvitystyö tuntui alussa loputtomalta suol- ta. Terveysasema otti sairastuneilta viisi ulos- tenäytettä, joista kolme oli noroviruspositiivi- sia. Näistä kaksi oli genoryhmää I ja yksi ge- noryhmää II, joista jälkimmäisen antaja ei ol- lut osallistunut kurssijuhlaan. 40 ensimmäis- tä sairastunutta täyttivät ruokamyrkytysselvi- tyskyselyn joko Haminan terveysasemalla tai Pahkajärven EHAS:lla. Alustavien kyselytutki- musten perusteella muodostettiin tapausmääri- telmä: 6.-9.1.2019 alkanut, 6-72 h kestänyt vat- satauti, jonka oireisiin kuului oksentelua tai ri- pulia sekä lisäksi mahdollisesti pahoinvointia, päänsärkyä, vilunväristyksiä tai kuumetta. Ta- pausmääritelmään laskettiin mukaan vain ne sairastuneet, jotka osallistuivat RUK:n kurssi- juhlaan 5.-6.1.2019. Tämän jälkeen sairastu- neet oletettiin sekundääri-infektioiksi epidemi- akuvaajan perusteella, sillä heidän tartuntan- sa ei oletettavasti ollut peräisin kurssijuhlasta vaan kontakteista jo sairastuneisiin. Myöhem- min, maastoharjoituksen päätyttyä, kyselytut- kimukseen vastasi vielä 303 terveenä pysynyt- tä. Näin saatuja tapauksia valittiin tutkittavak- si 35 ja verrokkeja 53. Puutteellisesti täytettyjä
lomakkeita tai henkilöitä, jotka eivät osallistu- neet juhlaan ei valittu tutkimukseen. Ulkopuo- lelle jätettiin myös ne sairastuneet, jotka eivät täyttäneet tapausmääritelmää.
Vastaukset analysoitiin Epi Info-ohjelmalla vertaamalla tapauksia ja verrokkeja neliken- tässä eri altisteisiin (ruokailut, ravintolat, ho- tellit ym.). Yhteyksien merkittävyyttä arvioi- tiin tilastollisesti riskisuhteen ja p-arvon avul- la. Lisäksi kaikista vastauksista otettiin huo- mioon vapaa osio yleisistä hygieniaan liitty- vistä huomioista sekä siitä, oliko upseerioppi- laan seuralaisella vatsatautioireita kurssijuh- lan aikana. Yhdelläkään altisteista ei taulukoin- nin mukaan ollut merkittävää yhteyttä siihen sairastuiko henkilö vai pysyikö hän terveenä.
Näin ollen ei löydetty luotettavaa näyttöä sii- tä, että norovirusepidemia olisi ollut elintarvi- kevälitteinen. Vesivälitteisyyttä ei tutkittu tilas- tollisin menetelmin, koska sitä pidettiin hyvin epätodennäköisenä aiheuttajana. Varuskunnas- sa käytettiin kurssijuhlan aikaan samaa kunnal- lista vesijohtovettä kuin muuallakin Haminas- sa, eikä kyseisen viikonlopun jälkeen samaan aikaan ilmennyt varuskunnan ulkopuolella no- rovirusepidemioita. Varuskunnassa ei epidemi- an alkamisen aikoihin myöskään ollut putki- rikkoja tai muita vedenjakelun/viemäröinnin ongelmia. Kyselytutkimuksen vapaassa osas- sa oli runsaasti havaintoja yleisestä hygienias- ta kurssijuhlassa ja maastoharjoituksessa. Ai- nakin neljän seuralaisen ilmoitettiin kärsineen vatsatautioireista kurssijuhlan aikana. Osa sekä
Epidemiakuvaaja.
Punaisella Pahkajärvellä ja sinisellä Haminassa ilmoittautuneet.
sairastuneista että terveistä vastaajista ilmoit- ti havainneensa, ettei kurssijuhlassa ollut sa- niteettitiloissa käsidesiä ja osassa käymälöistä käsipaperi loppui kesken. Maastoharjoitukses- ta havaintoja tuli mm. siitä, ettei käsidesiä tai käsienpesumahdollisuutta ollut. Vapaan osion havaintoja ei arvioitu tilastollisesti, mutta niitä voi käyttää toiminnan kehittämisessä.
Edellä mainitut havainnot huomioon ottaen, ja koska paikallisen sotilaskodin ja varuskunta- ravintolan työntekijät olivat pysyneet terveinä, päätettiin resurssit suunnata epidemian leviä- misen rajoitustoimiin. Ruokanäytteiden analy- sointia tai tarkastuksia elintarvikealan toimijoi- hin ei tästä syystä tehty.
TOIMENPITEET EPIDEMIAN RAJOITTAMISEKSI
Vatsatautiepidemiasta tiedotettiin sen ilmenemis- hetkellä Haminan varuskunnalliselle ruokamyr- kytysselvitystyöryhmälle, jonka puheenjohtajana tuolloin toimin. Työryhmä aloitti epidemian rajoi- tustoimet varuskunnassa sekä Pahkajärven har- joitusalueella. Maastoharjoituksen takia varus- kunta oli suurelta osin tyhjillään, joten Haminas- sa olevat potilaat eristettiin aluksi omiin tupiin- sa, missä heille järjestettiin omat käymälät. Huol- to-organisaatio varmisti tilojen tehostetun siivo- uksen ja tuki myös varuskuntaravintolaa ja so-
tilaskotia siivoustoimissa. Käsihygieniaa tehos- tettiin koko varuskunnan alueella. Myöhemmin, kun maastoharjoitus läheni loppuaan, perustettiin yhteen kasarmeista yksi yhteinen eristysosasto, jossa sairastuneet myös ruokailivat.
Heti epidemian alkuvaiheessa tehtiin päätös, että myös Pahkajärven harjoitusalueelle pe- rustetaan EHAS:n yhteyteen sairasyksikkö sen sijaan, että vatsatautioireisia varusmiehiä olisi kuljetettu takaisin Haminaan. Harjoituk- sessa toimineita yksiköitä ohjeistettiin lähettä- mään vatsatautioireiset varusteineen välittö- mästi EHAS:lle. Mikäli välitön evakuointi ei ollut mahdollista, osa yksiköistä eristi sairas- tuneita omaan telttaan/laavuun ennen siirtoa EHAS:lle seuraavana aamuna. Sairastuneet kä- vivät kenttäsairaanhoitajan vastaanotolla, jon- ka jälkeen heidät majoitettiin EHAS:n lähei- syydessä olevaan mökkiin. Eristykseen järjes- tettiin omat käymälät ja ruokailu sairastuneille.
Sairastuneet viettivät eristyksessä kaksi vuoro- kautta vielä oireiden loppumisen jälkeen, mi- kä oli motivoituneille upseerioppilaille välillä haastavaa perustella. Epidemiasta tiedotettiin harjoituksessa laajasti ja toimiville joukoille järjestettiin lämmintä käsienpesuvettä. Vatsa- tautiepidemia huomioitiin myös rajoittamalla harjoitusjoukon liikkumista Vekaranjärven va- ruskunnan tiloissa sekä Haminan varuskunnan omaistenpäivän järjestelyissä ja tiedotuksessa.
POHDINTA
Kyseinen norovirusepidemia oli taudinkuval- taan ja kestoltaan lievä (oirekesto keskimää- rin 38,4 h). Tämä mahdollisti sairastuneiden hoidon kenttäolosuhteissa niin, että toipunut varusmies oli nopeasti takaisin harjoitusvah- vuudessa. Tämä vähensi myös tartuntapainetta muuhun Puolustusvoimien henkilöstöön ja si- viiliväestöön, koska sairastuneiden siirtämisiä ja kotiuttamisia ei ollut tarpeen tehdä. Tapauk- sesta saatiin myös hyvää harjoitusta vastaavi- en tilanteiden varalle sekä myös poikkeusoloi- hin varautumiseen. Epidemian selvittämistä ja rajaamista edesauttoi suuresti paikallisen ym- päristöterveydestä vastaavan viranhaltijan, ter- veysaseman ja huolto-organisaation sekä Puo- lustusvoimien elintarviketoimijoiden välinen ripeä yhteistyö.
Noroviruksen yleisin leviämisreitti on ihmises- tä toiseen. Tästä syystä Puolustusvoimissa tu- lee varsinkin tilaisuuksissa, joihin osallistuu si- viilejä eri puolilta maata, muistuttaa hyvästä käsihygieniasta ja varmistaa, että myös käsien huolelliseen saippuapesuun on mahdollisuus.
Tämä mahdollisuus tulee myös olla maastohar- joituksissa eikä sitä voi korvata pelkällä käsi- desillä, joka ei yksinään tuhoa norovirusta.
SOTLK:n tulee myös aktiivisesti hakea uusia toimintatapoja ruokamyrkytysepidemioiden ja niiden epäilyjen selvittämiseen ja rajoittami- seen. Yhden ympäristöterveydestä vastaavan viranhaltijan työpanos ei riitä tekemään nope- asti etenevässä tilanteessa saman aikaisesti epi- demiologista analyysiä, jalkatyötä tarkastuk- sineen ja näytteenottoineen sekä tiedotuksen koordinointia. SOTLK:n ympäristöterveyden sektori on jo siirtänyt ruokamyrkytysselvitys- kyselyt sähköisiksi lomakkeiksi, mikä vähen- tänee huomattavasti datan käsittelyyn kuluvaa aikaa tulevaisuudessa. Työnjakoa epidemiasel- vityksiin liittyen tulee kuitenkin vielä kehittää.
Kirjoittaja:
Olli Jokinen eläinlääkäri
Erityisasiantuntijayksikkö, Sotilaslääketie- teen keskus
Kuvat: Puolustusvoimat, Kirsi Lauri.
NOROVIRUS
Tyyppi
Caliciviridae-heimoon kuuluva vaipaton, RNA-virus, josta erotetaan kaksi genoryhmää G1 ja G2.
Kestävyys
• 60 minuuttia 60° C lämpötilaa
S+YDLKWHOXDYlOLOOl±
• Huoneenlämmössä 12 vrk Infektion leviäminen
• Helposti tarttuva ihmisestä toiseen sekä pin- tojen ja saastuneen ruoan välityksellä
• Eritys pääosin 24–72 h oireiden alusta, voi erittyä vielä viikko oireiden jälkeen
• Riskielintarvikkeita ulkomaiset marjat, sim- pukat, osterit ja salaatit
DOWLVWXQHLVWDVDLUDVWXX Kliininen kuva
• Itämisaika 12–48 h (alimmillaan vain 6 h)
• Tyypillisesti äkilliset vatsakrampit, pahoin- vointi, oksentelu +/- ripuli
• Infektio voi olla myös subkliininen
• Oireiden kesto yl. 12–72 h Esiintyvyys Suomessa
• Yleisimpiä vatsataudin aiheuttajia
9DUPLVWHWWXMDWDXWLU\SSlLWl±YXRGHVVD
• Näistä 1/3 vesi- tai elintarvikevälitteisiä
• Käsien pesu saippualla, alkoholipohjaisella käsidesillä huono teho
• Sairastuneiden kohortointi
• Pintojen desinfiointi
• Sairastuneiden työntekijöiden pitäminen poissa töistä 2 vrk oireiden loputtua
• Kuumentamattomien riskielintarvikkeiden välttäminen
Torjunta
• Käsien pesu saippualla, alkoholipohjaisella käsidesillä huono teho
• Sairastuneiden kohortointi
• Pintojen desinfiointi
• Sairastuneiden työntekijöiden pitäminen poissa töistä 2 vrk oireiden loputtua
• Kuumentamattomien riskielintarvikkeiden välttäminen
Näytteenotto
HGXVWDYDDXORVWHQl\WHWWl
(VLP)%DNW9L
• Voidaan todeta myös oksennusnäytteistä
