SOTILASLÄÄKETIETEEN AIKAKAUSLEHTI
1/2020
S OTILASLÄÄKETIETEEN A IKAKAUSLEHTI
A NNALES M EDICINAE M ILITARIS F ENNIAE
Vuodesta 1926, vuosikerta (vol.) XCV
Copyright © Sotilaslääketieteen keskus ja Suomen Lääkintäupseeriliitto ry TOIMITUS
Vastaava päätoimittaja:
tiedottaja Maria Veijalainen, Sotilaslääketieteen keskus maria.veijalainen(at)mil.fi
Lääketieteellinen päätoimittaja:
ELL Ava Sovijärvi ava.sovijarvi(at)mil.fi
Lääketieteellinen toimituskunta:
professori Simo Nikkari, lääkintäeversti Hannu Isotalo, lääkintäkenraalimajuri Timo Sahi, lääkintäeversti Matti Ponteva, lääkintäeversti Ari Peitso
JULKAISIJA YHTEISTYÖKUMPPANI Sotilaslääketieteen keskus Suomen Lääkintäupseeriliitto
PL 5 c/o Ava Sovijärvi
11311 Riihimäki Pääesikunta
p. 0299 800 (vaihde) Logistiikkaosasto PL 919, 00131 Helsinki p. 0299 510 453 TAITTO JA PAINO
PunaMusta Oy KANSIEN KUVAT
Puolustusvoimat, Juhani Kandell, Ville Hakulinen.
Uusin lehti on luettavissa pdf-muodossa Puolustusvoimien internet-sivuilla (puolustusvoimat.fi/joukko-osastojen-lehdet).
Mikäli haluatte saada pdf-lehden osoitelinkin sähköpostiinne lehden ilmestyttyä, ilmoitattehan sähköpostiosoitteenne osoitteeseen: maria.veijalainen(at)mil.fi
Lehdessä julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajien näkemyksiä, eikä niiden kaikissa suhteissa tarvitse vastata Puolustusvoimien tai Sotilaslääketieteen keskuksen virallista kantaa.
SISÄLLYSLUETTELO
Pääkirjoitus ... 2
Kari Kesseli Sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskoulutuksesta on hyötyä ... 4
Matti U.K. Lehto, Veera Hurme, Jouko Peltomaa Covid-19: kysymyksiä & vastauksia ... 8
Jarno Gauffin Näkökohtia epidemiavarautumiseen ... 12
Liisa-Maija Huttunen, Maria Sjöman Puolustusvoimien ADDMAN 3D-tulostustutkimus: Ainetta lisäävän valmistusmenetelmän hyödyntäminen kenttälääkintäjärjestelmässä ... 16
Eemeli Kärkäs, Mervi Hokkanen, Markos Mölsä Koulutus 2020 ja koronaepidemian vaikutukset Logistiikkakoulun lääkintäalan varusmieskoulutukseen ... 19
Markku Hapulahti Lääkinnällinen varotoiminta ammunnoissa -varomääräys päivitetty ... 22
Pauli Marttila Sotilas voi lähteä Lähi-idästä, mutta Lähi-itä ei koskaan lähde sotilaasta ... 25
Johanna Törmä Norovirusepidemian tunnistaminen, selvittäminen ja leviämisen ehkäisy varuskunnassa – tapausesimerkki ... 29
Maria Sjöman, Anssi Tuohino, Tuula Hannila-Handelberg Itä-Suomen sotilaslääketieteellisen yhdistyksen vuosikertomus vuodelta 2019 ... 33
Näkökulma: Urani Puolustusvoimissa 1980–2020 ... 35
Hannele Möttö Tullaan tutuiksi ... 37
Sotilaslääketieteen keskuksessa 6.12.2019 ylennetyt ja palkitut ... 40
In memoriam: Heikki A. Salmi ... 41
In memoriam: Matti Waris ... 43
60 vuotta sitten: Sotilaslääketieteellinen Aikakauslehti 1960 ... 45
PÄÄKIRJOITUS
tunnustan heti aluksi, että tämä pääkir- joitusteksti on kuluneiden muutaman viikon aikana elänyt hyvin paljon. Ja pel- kään pahoin, että aikakauslehden lopulta ilmestyttyä tekstini sisältö on silti osal- taan auttamattomasti vanhentunut.
Ensimmäisen luonnokseni jälkeen on moni asia mullistunut. Suomi on siirtynyt poikkeusoloihin ja Uusimaakin ehdittiin hetkeksi eristää muusta Suomesta. Vaikka kyseessä eivät ole sodan tai sodan uhkan aiheuttamat poikkeusolot, Puolustusvoi- mat on aktiivisesti mukana koronaviruk- sen vastaisessa taistelussa. Siinä missä Puolustusvoimat organisaationa jatkaa maanpuolustuskyvyn ylläpitämistä, alu- eemme koskemattomuuden turvaamis- ta sekä antaa virka-apua muulle yhteis- kunnalle, on Sotilaslääketieteen keskus ja sotilasterveydenhuolto yleisimminkin nyt varautumisemme keskiössä. Olemme kyenneet täyttämään tehtävämme hyvin.
Puolustusvoimat on valmiusorganisaatio ja tätä jatkuvan suunnittelun toimintamal- lia on toteutettu jokaisella toiminnan ta- solla. Kuluneiden viikkojen aikana olem- me valmistautuneet meitä pian kohtaa- vaan taistoon paremmin kuin uskoakseni milloinkaan aiemmin. Silti ”vihollisemme”
on edelleen osin tuntematon ja tulee epäi- lemättä tuottamaan myös yllätyksiä.
Kykymme selviytyä terveydenhuollollisesti on pitkälti kiinni tilanneymmärryksestäm- me ja kyvystämme ennakoivasti sopeuttaa toimintaamme. Keskuksemme henkilöstös- tä on noussut esiin uskomatonta kyvykkyyt-
tä muun muassa rakentaa tätä tilannetie- toisuutta, materiaalista varautumistamme sekä ennustaa epidemian etenemistä ma- temaattisin mallinnuksin. Epidemian vai- heet on pystytty määrittelemään ja laati- maan jokaisella tasolla toimintamallit, joil- la tehokkaimmin rajoittaisimme epidemi- an. Tämä on ollut puolustusvoimallinen yhteisponnistus ja eräänlaisen alkuhajaan- nuksen jälkeen yhteinen puolustusvoimal- linen valmius on saavutettu. Kirjoitin myös edelliseen Sotilaslääketieteen aikakausleh- teen valmiudesta ja siitä, miten poikkeus- olojen toimintamalleja on perusteltua hyö- dyntää joustavasti jo arjessamme. Nämä mallit tulivat tarpeeseen aiemmin kuin osa- sin silloin arvellakaan. Niin johtamisen, ti- lannetietoisuuden välittämisen kuin mate- riaalitäydennystenkin osalta poikkeusolo- jen mallit ovat pitkälti käytössä ja jo osoit- taneet luotettavuutta. On erittäin tärkeää myös jälkikäteen tarkastella, miten johta- misessa ja tilannetietoisuuden ylläpitämi- sessä lopulta onnistuttiin epidemian aika- na. Etenkin lääkintähuollossa pystynemme saamillamme opeilla kehittämään toimin- taamme myös sotilaallisten poikkeusolo- jen varalta.
HYVÄ
SOTILASLÄÄKETIETEEN AIKAKAUSLEHDEN
LUKIJA,
2
Vaikka tätä kirjoittaessani olemme vasta epidemian alun kynnyksellä, ovat muuttu- neet toimintatavat vaikkapa hygieniatoi- mien parantumisessa jo tuottaneet tulos- ta. Ylipäänsä niin vatsataudit ja kuin taval- liset talven hengitystieinfektiotkin ovat vii- me kuukausina merkittävästi vähentyneet verrattuna aiempiin vuosiin. Jo käsienpe- sulla, ja sen valvonnalla, on saavutettu hy- viä tuloksia ja toivon, että nämä opit jää- vät elämään tulevaisuudessa.
Koska haasteemme on vasta aluillaan, on tärkeää, ettemme uuvuta itseämme heti alkutaipaleella vaan toimemme ovat alus- ta lähtien mitoitettu oikeansuuruisiksi ja oi- kea-aikaisiksi. Teemme tuloksemme lopul- ta jokaisen työntekijämme ammattitaidol- la ja uutteruudella, jonka vuoksi työn kuor- mituksen hallintaan tulee kiinnittää suurta huomiota. Joutunemme elämään poikkeus- tilaa vielä pitkään eikä otteen herpaantumi- seen meillä ole varaa. Joudumme koetuksel- le emmekä epäonnistumisiakaan voine vält- tää. Työnteon vastapainoksi tarvitsemme ai- kaa itsellemme ja läheisillemme niin vapaa- päivien kuin lomienkin merkeissä.
Harva osasi aavistella viime syksynä poikke- usolojen olevan näinkin lähellä. Viime syk- synä pidetty ensimmäinen Sosiaali- ja ter- veydenhuollon valmiuskurssi oli menestys ja kolmipäiväinen kurssi herätti innostus- ta niin kurssilaisten kuin kurssilla luennoi- neidenkin keskuudessa. Vaikka poikkeus- olojen toimintaa tarkasteltiin perinteisem- pien uhkakuvien kautta, verkostoituminen ja valmiussuunnittelutietoisuus ovat olleet merkityksellisiä myös nykyisissä poikkeus- oloissamme. Sotilaslääketieteen keskuk- sella oli ilo olla järjestämässä tätä koko- naisuutta yhteistoiminnassa sosiaali- ja ter- veysministeriön kanssa ja tulevaisuus näyt- tää myönteiseltä myös valmiuskurssien jat- kon kannalta. Epäilemättä valmiuden ja va- rautumisen oppien tarve tulevaisuudessa entisestään korostuu myös sosiaali- ja ter- veydenhuollossa.
Sama oikea-aikaisuus koskee myös poik- keusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan toimintaa. Oli pitkäl-
ti hyvää onnea, että kansallinen SOTE-va- rautumistyö oli ehditty käynnistää ja oli jo hyvässä vauhdissa, kun juuri terveydellinen uhka meidät poikkeusoloihin ajoi. Monet verkostot ja toimintamallit viranomaisten kesken olivat valmiit hyödynnettäviksi he- ti. Roolit ja vastuut olivat myös selkeät. Työ jatkuu, onnistumisista ja virheistä opitaan ja olemme jatkossa yhä valmiimpia, kun seuraava yhteiskuntaamme kohdistuva krii- si joskus taas nostaa päätään.
Kari Kesseli
lääkintäeverstiluutnantti
Sotilaslääketieteen keskuksen johtaja
Neuvottelukunnan alaisuudessa toimii mm.
koulutusjaos, jonka tehtäväksi on annettu vuosittain järjestettävän Valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskurs- sin valmistelu ja toteutus. Tämän artikke- lin kirjoittajista Matti Lehto on jaoston pu- heenjohtaja ja Jouko Peltomaa sen jäsen.
Koulutusjaoston tavoitteena on luoda so- siaali- ja terveydenhuoltoa sekä Puolustus- voimia palveleva eri tasoista muodostuva koulutusjärjestelmä. Sen tärkeä osa on Val- takunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskurssi, joka on tarkoitus järjestää jatkossa vuosittain.
SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON VALMIUSKOULUTUKSESTA ON HYÖTYÄ
Ensimmäinen valmiuskurssi pidettiin Tuu- sulan Taistelukoululla syksyllä 2019, ja sil- le osallistui noin 60 henkilöä. Puolustusvoi- mien logistiikkalaitos ja lääkintähuolto an- toivat koulutusjaoston tueksi vahvan pa- noksen valmiuskurssin ohjelmakokonaisuu- den suunnitteluun. Kurssille kutsuttiin sai- raanhoitopiirien varautumisen ja poikkeus- olojen kannalta keskeisiä viranhaltijoita ja suurten kaupunkien sosiaalijohtoa. Kurs- silla oli myös ympäristöterveydenhuollon, Puolustusvoimien lääkintähuollon, huolto- varmuuskeskuksen ja SPR:n operatiivisen johdon edustajia. Tuleville kursseille voi- daan kutsua poikkeusolojen toimintojen kannalta tärkeitä muita osallistujia.
Valtioneuvosto asetti 14.3.2019 Poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvot- telukunnan1. Neuvottelukunnan asettaminen perustuu lakiin poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnasta2, ja neuvottelukuntaan on nimetty jäsenet, jotka edustavat yliopistosairaaloiden johtoa, yliopistosairaalakaupunkien sosiaalijoh- toa, ympäristöterveydenhuoltoa sekä poikkeusolojen toimintojen kannalta keskeisiä viranomaistahoja, mukaan lukien myös Puolustusvoimat. Neuvottelukunnan johdolla valmistellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toteutusta poikkeusoloissa, sekä niitä nor- maaliolojen valmiuteen liittyviä toimia, joiden järjestäminen normaalioloissa muodos- taa kansallisen perustan poikkeusoloihin varautumiselle.
4
KYSELYTUTKIMUS
Valmiuskurssin vaikuttavuudesta päätet- tiin tehdä kyselytutkimus, joka mittasi val- takunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskurssin osallistujien tiedon ja osaa- misen syvyyttä kansallisessa varautumises- sa. Osaamisen lähtötaso ennen kurssin al- kamista oli vähintään tyydyttävä, koska osallistujat edustivat pääasiassa SOTE-toi- mialan johtoa, ja siten voidaan olettaa hei- dän tuntevan kurssin teemoja jo entuudes- taan. Kurssin jälkeen toteutetussa päätös- kyselyssä ilmeni merkittävä muutos hyvään suuntaan, ja voidaan päätellä, että kurssi on vaikuttanut nimenomaan henkilökoh- taisen osaamisen ja tietouden lisääntymi- seen. Lisäksi voitiin todeta, että toteutetun kaltaisella valmiuskurssilla on myönteinen vaikutus myös osallistujien edustamien or- ganisaatioiden kyvykkyyden parantumi- seen valmius- ja varautumisasioissa.
TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tavoitteena oli mitata koulutuksen tuot- tamaa lisäarvoa sosiaali- ja terveydenhuol- lon valmiuteen ja poikkeusoloihin varautu- miseen valtakunnallisesti sekä alueellisesti.
Tutkimusta varten laadittiin kysymyspatte- risto, ja kysymykset annettiin vastattavaksi kahdessa eri vaiheessa; kaksi kuukautta en- nen kurssia ja kaksi kuukautta sen jälkeen.
Ennen kurssia tehtävän kyselyn avulla pyrit- tiin arvioimaan lähtötasona kurssille osallis- tuvien omaa tietoutta Yhteiskunnan turval- lisuusstrategiaan3 ja Valtioneuvoston puo- lustusselontekoon4 kirjatuista normaaliolo- jen valmiuteen ja poikkeusoloihin varautu- miseen liittyvistä asioista. Ennen kurssia sel- vitettiin myös kurssille osallistuvien tieto- utta valmiuteen ja varautumiseen liittyvis- tä erityiskysymyksistä, kuten Suomen huol- tovarmuudesta5, sosiaali- ja terveysministe- riön tehtävistä ja vastuista liittyen poikke- usoloissa toimimiseen, sotilaallisen maan- puolustuksen yleisjärjestelyistä, Puolustus- voimien rauhan- ja sodanaikaisesta tervey- denhuoltojärjestelmästä, sekä poikkeusolo- jen sosiaalihuoltojärjestelmästä.
Ennen valmiuskurssia annettujen vastaus- ten perusteella kartoitettiin lisäksi kurssilai- sen edustaman organisaation valmiuteen ja poikkeusoloihin varautumiseen liittyviä
asioita, jotta voitiin muodostaa kuva valta- kunnallisesta tilanteesta ja mahdollista alu- eellisista eroista.
Kurssin jälkeen tehdyssä kyselyssä selvitet- tiin, miten valmiuskurssin avulla onnistut- tiin lisäämään kurssilaisten tietoutta sen aihealueista, ja miten kurssin avulla kurssi- laisten edustamissa organisaatioissa on ryh- dytty kehittämään valmiuteen ja varautu- miseen liittyviä käytäntöjä ja prosesseja.
TUTKIMUSHYPOTEESIT
Tutkimushypoteesina oli, että kurssille kut- suttavien sosiaali- ja terveydenhuollon ope- ratiivista johtoa edustavien avainhenkilöi- den tietoudessa liittyen normaaliolojen val- miuteen ja poikkeusoloihin varautumiseen voidaan havaita puutteita ja kehittämistar- peita.
Lisähypoteesina oli, että alkava systemaat- tinen koulutusjärjestelmä (nimenomaan sen ensimmäisenä käyttöön otettavana ra- kenteena Valtakunnalliset sosiaali- ja ter- veydenhuollon valmiuskurssit) lisää pait- si kurssilaisten tietoutta ja osaamista myös heidän edustamiensa organisaatioiden ky- kyä kehittää omaa valmiuttaan ja varautu- mistaan.
TUTKIMUKSEN TULOKSET
PVMoodle-kyselyyn vastasi valmiuskurssin 60 osallistujasta 44 henkilöä ennen kurssia (1. kysely) ja n. 1,5 kk kurssin jälkeen jär- jestettyyn kyselyyn 28 henkilöä (2. kysely).
Taustatietoina osallistujilta kysyttiin suku- puolta, ikää, työnantajaa, työpaikan sijain- tia sairaanhoitopiireittäin ja erityisvastuu- alueittain, vastaajan toimialaa ja työtehtä- vää.
Valmiuteen ja varautumiseen liittyen vas- taajalle esitettiin 13 väittämää, joiden poh- jalta vastaaja arvioi viisiportaisella Likert- asteikolla (1-5, 6 = en osaa sanoa) sekä omaa (ensimmäiset seitsemän väittämää) että edustamansa organisaation osaamis- ta (kuusi viimeistä väittämää). Kurssin jäl- keen järjestetyssä kyselyssä oli näiden lisäk- si viisi väittämää, joista kolme koski kurssi- sisällön painotusta tulevaisuudessa ja kak- si kurssista saatuun hyötyyn liittyvää arvio-
ta henkilökohtaisen osaamisen ja organi- saation kannalta.
Kyselyn tarkoituksena oli arvioida erityi- sesti alueellisten erojen esiintymistä ja nii- den mahdollista tasoittumista, sekä henki- lökohtaisen ja organisaation tietouden li- sääntymistä. Aineistossa esillä oleviin väit- tämiin liittyen käytettiin tunnuslukuina moodia, mediaania sekä keskiarvoa.
Henkilökohtaisen ja organisaation osaami- sen kannalta tarkasteltuna vastaukset ja- kautuivat seuraavasti:
Alueellisia eroja oli luotettavinta arvioi- da sairaanhoitopiirien erityisvastuualue (ERVA)-tasolla, sillä sairaanhoitopiirikohtai- set vastausmäärät vaihtelivat suuresti, ei- kä kaikista sairaanhoitopiireistä saatu vas- tauksia. Suuria ERVA-alueiden välisiä eroja ei vaikuttanut olevan, tosin jotkin tunnus- luvut (esim. väittämien 1-7 OYS:n vs. TAYS:n moodit ennen kurssia) eroavat runsaastikin toisistaan. Kurssin jälkeen järjestetyssä ky- selyssä erot tasoittuivat kaikkien tunnuslu- kujen osalta, mutta kurssin jälkeen järjes- tettyyn kyselyyn saatiin vain kaksi OYS:n vastausta.
a) Väittämät 1–7 (henkilökohtainen osaaminen)
Vastaajat moodi mediaani keskiarvo
1. kysely 2. kysely 1. kysely 2. kysely 1. kysely 2. kysely
Kaikki 4 4 3 4 3,1 4,1
HYKS 4 4 3 4 3,0 4,1
KYS 2 ja 4 5 3 5 3,3 4,7
OYS 4 ja 5 4 4 4 3,4 3,9
TAYS 2 5 3 4 3,1 4,2
TYKS 2 4 3 4 2,9 3,9
Kaikkiin henkilökohtaista osaamista mittaaviin yksilötason väittämiin 1–7 (Taulukko a) saatiin erittäin merkitsevä ero keskiarvojen välille: t(70)=-3,345 tai pienempi, p<0,001, yksisuuntainen t-testi.
Organisaatiotason kyvykkyyteen liittyvien väittämien merkitsevyyttä (Taulukko b) tut- kittiin laskemalla keskiarvot ja hajonnat koko ryhmälle: X1=3,60 (SD1=1,06, n1=308) ja X2=3,77 (SD2=1,13, n2=196).
Näin saatujen ryhmäkeskiarvojen erotus oli melkein merkitsevä: t(502)=-1,657, p<0,05, yksisuuntainen t-testi. Tulosta voidaan tulkita niin, että koulutus tuotti myös organisaa- tiotasolla pienen, mutta merkitsevän eron tuloksissa.
b) Väittämät 8–13 (organisaation kyvykkyys)
Vastaajat moodi mediaani keskiarvo
1. kysely 2. kysely 1. kysely 2. kysely 1. kysely 2. kysely
Kaikki 4 4 4 4 3,6 3,8
HYKS 4 4 4 4 3,5 3,5
KYS 4 4 4 4 3,3 3,6
OYS 4 4 4 4 4,2 3,7
TAYS 4 5 4 4,5 3,7 4,3
TYKS 4 4 4 4 3,6 3,7
6
POHDINTAA
Tutkimus nivoutuu Puolustusvoimien pää- tehtäviin ja lääkintähuollon ydintoimin- taan sekä Puolustusvoimien toimintasuun- nitelmassa käskettyihin T&K-tehtäviin (ko- konaismaanpuolustus, lääkintähuollon toi- menpiteiden vaikuttavuus, lääkintähuollon suorituskykyvaatimukset ja niiden saavut- tamiskeinot).
Kyselytutkimus mittasi osallistujien tiedon ja osaamisen syvyyttä kansallisessa varau- tumisessa. Ennen kurssin alkamista suorite- tussa lähtötasokyselyssä voitiin havaita se, että osallistujat kokivat tarvetta varautu- miseen ja valmiuteen liittyvän tietotason- sa kasvattamiseen. Toki lähtötaso oli vähin- tään tyydyttävä, koska osallistujat edustivat pääasiassa SOTE-toimialan johtoa, ja siten voidaan olettaa heidän tuntevan kurssin teemoja jo entuudestaan. Kun verrataan kyselyn lähtötason tuloksia kurssin jälkeen toteutettuun päätöskyselyyn, niin merkit- tävä muutos hyvään suuntaan voitiin havai- ta. Näin ollen voidaan arvioida, että kurs- silla on ollut vaikuttavuutta nimenomaan henkilökohtaisen osaamisen ja tietouden li- sääntymisen tasoilla.
Tulosten perusteella voitiin myös todeta, että toteutetun kaltaisella valmiuskurssil- la on myönteistä vaikutusta myös osallis- tujien edustamien organisaatioiden kyvyk- kyyden parantumiseen valmius- ja varautu- misasioissa. Nämä muutokset olivat kuiten- kin selvästi vähäisempiä kuin henkilökoh- taiset muutokset, mutta kuitenkin oikean- suuntaisia.
Tutkimustulokset auttavat kehittämään valmiuskurssia ja edistämään viranomais- ten välistä yhteistyötä valmiussuunnitte- lussa ja kansallisessa varautumisessa.
Lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kokonaismaanpuolustuksessa 6. Tutkimuk- sen avulla saatiin hyödyllistä tietoa suoma- laisen sosiaali- ja terveydenhuollon valmiu- desta ja varautumisesta poikkeusoloihin se- kä valmiuden ja varautumisen kehittämis- tarpeista.
Todennäköisesti kaikki valmiuskurssin osal- listujat ovat joutuneet toimimaan korona- pandemian aiheuttamissa vakavan poikke- ustilanteen erilaisissa tehtävissä, ja voidaan
ajatella, että valmiuskurssi antoi osaltaan eväitä niistä selviytymiseen, kuten myös loi verkoston, joka on voinut auttaa yhteistyön sujuvoittamisessa poikkeusolojen aikana.
Kirjoittajat:
Matti U.K. Lehto
LKT, sotilaslääketieteen professori, Tampereen yliopisto
Veera Hurme
lääketieteen kandidaatti, Itä-Suomen yliopisto Jouko Peltomaa
lääkintäeversti, ylilääkäri
Puolustusvoimien logistiikkalaitos Kirjoittajat haluavat erityisesti kiittää Os- mo Eerolaa (TkT) pyyteettömästä suuresta työstä tilastoanalyysien tekoon liittyen.
Kuva:
Puolustusvoimat, Antti Nikkanen
Lähteet:
1. https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paat os?decisionId=0900908f8061bb8e 2. Laki poikkeusolojen sosiaali- ja tervey-
denhuollon neuvottelukunnasta. Finlex 1554/2011
3. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Val- tioneuvoston periaatepäätös / 2.11.2017 ISBN 978-951-25-2958-2
4. Valtioneuvoston puolustusselonteko.
Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2017. ISBN:978-952-287-375
5. https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/
huoltovarmuuden-skenaariot-2030-lop- puraportti-valmistunut/
6. https://www.defmin.fi/tehtavat_ja_toi- minta/kokonaismaanpuolustus
MIKÄ COVID-19 ON?
COVID-19 on Kiinan Wuhanissa todetun uu- dentyyppisen koronaviruksen aiheuttaman taudin nimi. Itse virukselle on annettu ni- meksi SARS-CoV-2.
COVID-19 -tautia ei oireiden perusteella voi erottaa muista hengitystieinfektioista. Oi- rekuva COVID-19 -taudissa vaihtelee huo- mattavasti ihmisestä toiseen.
Jos epäilet itselläsi COVID-19 -infektiota, niin Omaolo-nettipalvelussa on oiretyökalu
COVID-19: KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(omaolo.fi). Oireiksi on raportoitu:
• haju-/makuaistin heikkeneminen
• kuume
• yskä
• hengitysvaikeus
• päänsärky
• lihaskivut
• ripuli
Vakavimmissa tautimuodoissa voi kehit- tyä keuhkokuume ja akuutti hengitysva- jausoireyhtymä (Acute Respiratory Distress Syndrome, ARDS)
COVID-19 -tautitilanteen kehittyessä maailmalla on allekirjoittaneelle tullut tarve ra- kentaa yksinkertaistettu ja ymmärrettävissä oleva kuva oleelliseksi arvioimastani tie- dosta ja sen vaikutuksista. Tällä hetkellä tiedotusvälineet ovat täynnä uutisia ja ana- lyysejä eri puolilta maailmaa ja ajoittain mediassa on viittauksia ristiriitaiseen tietoon.
Olen tähän artikkeliin koonnut kysymyksiin vastauksia pyrkien ymmärrettävään ja selkokieliseen tekstiin. Vastaukset perustuvat 16.04.2020 saatavissa olevaan tietoon ja lähteinä on käytetty yleisesti saatavilla olevia tiedotusvälineiden sekä Maailman ter- veysjärjestö WHO:n, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ja Euroopan tautieneh- käisy- ja valvontakeskuksen ECDC:n tuottamia julkaisuja.
8
ONKO OLEMASSA USEITA ERI KORONAVIRUKSIA?
On. Koronaviruksia esiintyy erityisesti eläi- missä, mutta jotkut koronavirukset ovat ol- leet yleisiä taudinaiheuttajia ihmisille myös Suomessa. Nämä taudit ovat pääsääntöises- ti olleet lieviä nuhakuumeita.
Vakavampia tautimuotoja on esiintynyt kaksi kertaa ennen COVID-19 -tautia. Vuon- na 2002 todettiin uuden tyyppinen korona- virus (SARS-CoV-1), jonka oletetaan tarttu- neen ihmiseen sivettikissasta. Se aiheutti 2003 keväällä pienimuotoisen epidemian (Severe Acute Respiratory Syndrome, SARS).
Tautiin sairastui n. 8 500 henkilöä, mutta uusia tautitapauksia ei ole esiintynyt vuo- den 2003 jälkeen. Suomessa ei todettu yh- tään SARS-infektiota.
Vuonna 2012 löydettiin ihmiselle todennä- köisesti kamelista tarttunut uuden tyyppi- nen koronavirusinfektio (Middle East Res- piratory Sundrome, MERS). MERS-CoV ei aiheuttanut varsinaista epidemiaa, mut- ta tautitapauksia on esiintynyt ajoittain Lähi-idän alueella. Viimeisimmän WHO:n yhteenvedon mukaan (2/19) laboratorio- testillä varmistettuja infektioita on ollut n. 2 400. Suomessa ei ole todettu yhtään MERS-infektiota.
KUINKA VAKAVA COVID-19 -INFEKTIO ON?
Valtaosa COVID-19 -infektion saaneista pa- rantuu sairastettuaan flunssan/influenssan kaltaisen taudinkuvan. Osa potilasta saat- taa sairastaa jopa niin lievän taudin, ettei edes itse tiedosta tilannetta. Suurimmassa riskissä ovat vanhukset ja perussairauksis- ta, kuten diabeteksesta, verenpainetaudis- ta, sydän- ja verisuonisairauksista, keuhko- sairauksista tai syöpäsairauksista, kärsivät aikuiset. Heidän suojaamisessaan on nou- datettava huolellisuutta, eikä heitä tule al- tistaa tartuntariskille tarpeettomasti.
Vielä tuntemattomasta syystä osa peruster- veistä ja nuorempiin ikäluokkiin kuuluvista saa vakavan taudinmuodon. Näissä ryhmis- sä todennäköisyys vakavaan tautiin on kui- tenkin huomattavan pieni.
Sairaalahoitoa vaativa COVID-19 voi ede- tä ARDS:ksi, joka vaatii tehohoitoa ja saat-
taa johtaa kuolemaan. Sydän- ja verenkier- toelimistön sekä keuhkojen kunto on mer- kittävä tekijä taudin vakavuudelle. Näin ol- len tupakointi lisää vakavan taudin riskiä kaikissa ryhmissä. Tupakoinnin lopettami- sen vaikutukset ovat todettavissa jo muu- tamien päivien sisällä tupakoinnin kestos- ta riippumatta. Keuhkojen kunto jatkaa paranemista useiden kuukausien ajan. Tu- pakoimattomuus on, hygienia-ohjeistuk- sen noudattamisen ohella, merkittävimpiä oman henkilökohtaisen riskin pienentäjiä.
MITEN SARS-COV-2 TARTTUU?
SARS-CoV-2 tarttuu pääasiallisesti pisara- tartuntana. Aerosolitartunta (tarttuvan vi- ruksen pysyminen ilmassa) ei ole toden- näköistä, ellei aerosolia tuoteta erikseen.
Tällainen tilanne saataisi olla mahdollinen esim. useita sairastuneita kuljettavassa len- tokoneessa, jossa ilmanvaihto ylläpitäisi vi- ruksia ilmassa.
Tämän hetkisen tiedon perusteella korona- virukset ovat rakenteeltaan sellaisia, ettei- vät ne säily pinnoilla tartuttavana pitkään.
Käytännössä tartuntariski esim. pöydälle ai- vastuksen yhteydessä lentäneestä pisarasta säilyy muutamia tunteja.
Virusta on löydetty erilaisilta pinnoilta tut- kimusolosuhteissa, jopa useiden päivien jäl- keen. Nämä tulokset on saatu herkillä tut- kimusmenetelmillä koeolosuhteissa, eivät- kä ne ole sellaisenaan sovellettavissa taval- liseen arkielämään. Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan kuiten- kaan ole merkittävä. Pintojen, elintarvik- keiden tai tavaroiden välityksellä tapahtu- via tartuntoja ei ole toistaiseksi havaittu.
Tavanomaiset puhdistusaineet sekä -mene- telmät tehoavat SARS-CoV-2 -virukseen hy- vin. Tartunnan leviämisen estämisessä oi- kean yskimis- ja aivastushygienian (nenä- liinaan tai kainaloon ja aina poispäin muis- ta) sekä käsihygienian (vähintään 20 sekun- nin huolellinen käsien saippuointi, huuhte- lu, kuivaaminen puhtaaseen käsipaperiin/
pyyherullaan ja käsidesin käyttö) merkitys on ehdottomasti tärkeintä.
Hoitohenkilöstöön kuulumattomien oireet- tomien ihmisten käyttämä suu- ja nenäsuo- ja nostaa todennäköisesti sairastumisen ris- kiä. ”Maskin” käyttö luo valheellista turval-
lisuuden tunnetta ja lisää kasvojen alueen koskettelua käsillä. Sen sijaan ”maskin”
käyttö sairastuneilla on perusteltua, kos- ka se estää pisaroiden leviämistä. Sama- ten hoitohenkilökunnan suojaaminen hei- dän hoitaessa oireisia potilaita on tehokas- ta, koska he ovat tiedostetusti riskialttiissa tilanteessa. Lisäksi heillä on asianmukainen koulutus suojainten käyttöön.
Tilojen käytettävyyden osalta siivousmene- telmien hyvän tehon ja viruksen ajallises- ti rajallisen pinnoilla selviämiskyvyn takia rakennuksia ei ole tarvinnut laittaa käyt- tökieltoon.
MIKSI PITÄÄ TESTATA LABORATORIO- TESTILLÄ? MIKSI KAIKKIA EI KANNATA TESTATA?
COVID-19 -tautia pitää testata, koska sitä ei voi erottaa oireiden perusteella muista hengitystieinfektiosta. Testaamisella tulee kuitenkin olla selvä syy-seuraus -suhde.
COVID-19 -taudin osoittavia (diagnostisia) PCR-testejä voidaan käyttää potilaan olles- sa oireinen. Virusta täytyy olla riittävästi ne- nänielusta otetavassa näytteessä, jotta saa- taisiin merkitsevä tulos.
Positiivisen testin seuraus tulee olla myös määritelty. Parhaimmassa tilanteessa posi- tiivisen testituloksen saaneen kontaktit voi- daan määrittää ja rajoittamistoimenpiteil- lä estää uudet tartunnat. Jos kuitenkin oi- reet ovat lievät (selviää kotona) ja rajoitta- mistoimenpiteet ovat jo käytössä (kontak- tit estetty), ei testitulos muuta toimintaa.
Epidemiatilanteessa, jossa tartunnan voi saada käytännössä mistä tahansa, testillä negatiiviseksi todetut ihmiset voivat saa- da tartunnan välittömästi testitilanteen jälkeen. Vapaa testeihin pääseminen ei li- sää terveyshyötyä ja on tehotonta. Näin ol- len testaus tulee tapahtua hallitusti lähet- teellä.
Testauskapasiteetin ollessa rajallinen tulee se kohdentaa sinne, mistä siitä saa suurim- man hyödyn. Kriittisissä ammateissa (erityi- sesti terveydenhuolto) voidaan oikein ajoi- tetulla testauksella vähentää työstä pois- saoloa. Sairaalahoitoa vaativilla hengitys- tieinfektio-potilailla taas voidaan valita pa- ras hoitopaikka (osasto/huone) testauksen
avulla. Näillä toimilla saadaan terveyshyö- tyä kaikille, vaikka kaikkia ei kannata tes- tata PCR-testeillä
Vasta-ainetestit kertovat kehittyneestä vas- tustuskyvystä. Niitä voidaan käyttää selvi- tettäessä taudin levinneisyyttä väestössä.
Puolustusvoimissa käyttötarkoituksena voi- si olla esim. alueellinen taudin levinneisyy- den tutkiminen. Vasta-ainetesteillä voidaan selvittää perusteita jatkaa tai purkaa rajoi- tustoimia esim. Uudellamaalla sijaitsevissa varuskunnissa. Uusimaa on ollut COVID-19 -tartuntojen osalta hankalimmassa tilan- teessa Suomen maakunnista ja voidaankin olettaa, että siellä palvelevilla varusmiehil- lä kehittyy vastustuskykyä muuta maata ai- kaisemmin. Jos näin olisi, niin esim. Uudel- lamaalla sijaitsevia Sotilaslääketieteen kes- kuksen resursseja voitaisiin suunnitella käy- tettäväksi sitä eniten tarvitsevien tueksi.
KUINKA NOPEASTI COVID-19 -OIREET ILMENEVÄT TARTUNNAN JÄLKEEN?
COVID-19 -taudin itämisaika on keskimää- rin n. 5 vrk. 97 % potilaista saa oireet 2–12 vrk:n sisällä tarttumisesta. Kahta viikkoa voi pitää riittävänä turva-aikana ja sen vuok- si karanteeneissa on käytetty 14 vrk:n pi- tuutta.
KUINKA KAUAN COVID-19 -OIREET KESTÄVÄT SAIRASTUNEILLA?
Tarkkaa tietoa oireiden kestosta ei vielä täl- lä hetkellä ole. Lievissä tautitapauksissa oi- reet vaikuttavat kestävän n. 2 viikkoa. Va- kavammissa tapauksissa oireet ovat saat- taneet kestää jopa 6–8 viikkoa. Pitkitty- neet tapaukset ovat pääsääntöisesti liitty- neet sairaalahoitoa vaatineisiin tilanteisiin.
Useimmilla sairaalahoitoa vaatineilla poti- lailla vointi on heikentynyt n. viikon kulut- tua oireiden alkamisesta. Sairaalahoito kes- tää yleensä n. 2 viikkoa. Tehohoitoa vaati- vat potilaat saattavat tarvita useiden viik- kojen kuntoutusjakson sairaalassa ennen lopullista kotiutumista.
MITÄ EROA ON KARANTEENILLA JA ERISTYKSELLÄ?
Karanteenilla tarkoitetaan taudille altistu- neiden, mutta terveiden ihmisten määrää- 10
mistä pysymään esim. kotona erikseen käs- ketyn ajanjakson ajan. Eristyksellä tarkoi- tetaan sairastuneen potilaan hoitamista siten, että taudinaiheuttajan leviäminen on estetty. COVID-19 -infektiossa riittänee oma huone sairastuneille eikä ilmaeristys- tä tms. tarvita. Sekä karanteeni että eris- tys ovat tartuntatautilain mukaisia viran- omaistoimenpiteitä. Niiden asettamiseen on oikeus kunnan tartuntataudeista vas- taavalla lääkärillä. Puolustusvoimien yli- lääkäri rinnastetaan vastaavaksi lääkäriksi.
KUINKA KAUAN KANNATTAA KÄYTTÄÄ KARANTEENEJA JA MIHIN NIILLÄ PYRITÄÄN?
Karanteeneja kannattaa käyttää niin kau- an, kun taudin leviämisen estäminen aluei- den välillä on mahdollista. Paras tulos ka- ranteeneilla saadaan, kun tautiketjut pys- tytään selvittämään ja altistuneet määrää- mään karanteeniin estäen uudet tartunnat.
Karanteeneilla pyritään ensi sijaisesti sam- muttamaan taudin esiintyminen. COVID-19 -infektion kohdalla levinneisyys on kuiten- kin niin laajaa, ettei taudin sammuttami- nen ole enää todennäköistä. Rajoittamis-
toimenpiteillä saadaan kuitenkin hillittyä sairastuneiden määrää. Se mahdollistaa terveydenhuoltoresurssien riittävyyden ja yhteiskunnan muidenkin osien toimivuu- den.
Rajoittamistoimenpiteillä sairastuneiden määrää voidaan vähentää ja vaikuttaa myös taudin aiheuttamaan kuolleisuuteen. Ti- lanteessa jossa esim. tehohoitoresurssi riit- tää kaikille sitä tarvitseville, on kuolleisuus merkittävästi pienempi hallitsemattomaan tilanteeseen verrattuna. Tämä ero säilyy, vaikka taudin vakavuus pysyy vakiona.
Kirjoittaja:
Jarno Gauffin
lääkintäkapteeniluutnantti Erityisasiantuntijayksikön johtaja, Sotilaslääketieteen keskus
Kuvat:
CDC (Centers for Disease Control and Prevention)
Varuskunnalliset elintarvike- ja talousve- sivälitteisten epidemioiden selvitystyöryh- mät ovat tehneet epidemiavarautumistyö- tä omalta osaltaan jo vuosia. Työryhmien tehtävä on selvittää elintarvike- ja talous- vesivälitteisiä epidemiaepäilyjä. Tähän vel- voittaa sekä lainsäädäntö että Puolustus- voimien oma normi elintarvike- ja talous- vesivälitteisten epidemioiden selvittämises- tä (ruokamyrkytysnormi). Työryhmän asi- antuntemusta ja yhteysverkostoa voidaan käyttää myös muissa epidemioissa. Selvitys- työryhmän jäsenten osaamista onkin mo- nessa varuskunnassa hyödynnetty myös va- ruskunnallisten epidemiavarautumissuun- nitelmien päivittämisessä.
Terveysasemien varautuminen vatsatautie- pidemioihin on yleisellä tasolla hyvä ja po- tilaiden hoito kyetään järjestämään hyvin.
Epidemiaepäilytilanteissa on kuitenkin ha- vaittu kehitettävää aivan perusasioissa, joilla mahdollistetaan tehokas ja oikea-aikainen epidemian selvitystyö. Seuraavassa tuomme esiin seikkoja, joissa on havaittu kehitettä- vää ja jotka voidaan ottaa huomioon myös muissa kuin vatsatautiepidemiaselvityksissä.
TILANNEKUVA
Tilannekuvan saaminen sairastuneista, hei- dän määrästään ja oireistaan on monesti haastavaa, erityisesti jos sairastuneet ovat
NÄKÖKOHTIA EPIDEMIAVARAUTUMISEEN
Uuden koronaviruksen (SARS-CoV-2) ja sen aiheuttaman taudin (COVID-19) alkaessa alkuvuodesta 2020 levitä Kiinassa, käski Pääesikunta 5.2.2020 kaikkia joukko-osastoja päivittää epidemiavarautumissuunnitelmansa 13.3.2020 mennessä. Ajoitus oli hyvä, sillä 11.3.2020 oli Maailman terveysjärjestö WHO julistanut COVID-19-epidemian pan- demiaksi. Joukko-osastojen epidemiavarautumissuunnitelmia käytetään erilaisissa epi- demiatilanteissa, joissa on tarve tavanomaisesta poikkeaviin järjestelyihin varuskun- nissa. Suunnitelmat ovat monilla joukko-osastoilla yleisluonteisia, mutta suunnitelmaa on nopea päivittää, kun tutkimustieto taudinaiheuttajasta tarkentuu.
12
jakautuneet eri yksiköihin. Tilannekuvaa rakennetaan kyselemällä eri lähteistä, pää- asiassa terveysasemalta ja joukko-osaston eri yksiköistä. Oikea-aikaisen tilannekuvan tuottamisen sairastuneista tulisi olla Puo- lustusvoimien kaltaisessa valmiusorganisaa- tiossa rutiinitoimenpide.
RIVILISTA
Rivilista on perustyökalu epidemioiden sel- vitystyössä. Yksinkertaisimmillaan se on Excel-taulukko, johon listataan sairastu- neet, yksikkö, oireiden alkamisajankohta ja yleisimmät oireet. Terveysaseman poti- lasjärjestelmästä ei välttämättä saada näi- tä tietoja, vaan ne tulee kysyä erikseen.
Sähköinen taulukointi vähentää virhei- den mahdollisuutta tiedonvälityksessä ja nopeuttaa myös tiedon jatkoanalysointia esim. Epi-Info-ohjelmalla. Rivilistan perus- teella voidaan myös nopeasti luoda epide- miakuvaaja, jonka perusteella arvioidaan, onko kyseessä henkilöstä toiseen tarttuva epidemia vai yksittäisestä lähteestä alka-
nut epidemia, joka ei tartu enää henkilös- tä toiseen.
PUHELINKONSULTAATIO
Mikäli on aihetta epäillä, että sairastuneil- la on henkilöstä toiseen tarttuva tauti, tu- lee yksiköissä epidemiatilanteessa tehdä puhelinkonsultaatio terveysasemalle. Mo- nissa varuskunnissa on käytäntö, jossa va- rusmies soittaa yksiköstä osoitetulla puheli- mella oman yksikön soittoajalla terveysase- malle. Tällä menettelyllä voidaan vähentää terveysaseman henkilökunnan altistumista ja sairastumista. Sairastuminen voi johtaa esimerkiksi sotaharjoitustilanteessa siihen, ettei harjoitukseen ole resursseja osoittaa uutta lääkäriä tai kenttäsairaanhoitajaa.
Tästä voi seurata esim. harjoituksen am- muntojen peruuntuminen, kun riittävää varohenkilöstöä ei ole.
VATSATAUTIEPIDEMIANÄYTTEET
Potilasnäytteet ovat tärkein ja monesti ai- noa avain epidemian aiheuttajan selvittä- Esimerkki epidemiakuvaajasta. Epidemiakuvaaja saadaan muodostettua helposti rivi- listasta, jolloin tilannekuva helpompi muodostaa. Oheinen epidemiakuvaaja ei anna syytä epäillä yhtä tekijää, kuten tiettyä ruokailua, sillä potilasmäärät olivat alussa pieniä.
Piikin tilastossa voidaan olettaa johtuvan ihmisestä toiseen tapahtuvista tartunnoista.
Kuvaaja on tyypillinen esim. norovirusepidemiossa.
misessä. Elintarvikkeista taudinaiheuttajien löytäminen on huomattavasti haastavam- paa. Näytteenottovälineiden ja ohjeiden potilasnäytteiden ottamiseen esim. ruoka- myrkytysepäilyissä tulee olla valmiina. No- peasti kehittyvässä epidemiatilanteessa ei tyypillisesti ole aikaa selvittää miten virka- ajan ulkopuolella esim. viikonloppuna saa- daan potilasnäytteitä laboratorioon. Mah- dollisesti terveysasemalla on isompien har- joitusten aikana töissä lääkäri, joka ei tun- ne paikkaa, ja jolla on apunaan vain lää- kintämiehiä.
Eräänä ratkaisuna tähän Sotilaslääketie- teen keskus voisi kehittää yhteisen mallin vatsatautiepidemioissa käytettävästä näy- telaatikosta. Laatikossa olisi valmiiksi pa- kattuja näytteenottopusseja, jotka voitai- siin toimittaa sairastuneille. Pusseissa oli- si näytepurkit ulostenäytteille ja mahdol- lisesti myös oksennusnäytteille, ohjeet nii- den ottamiseksi, kertakäyttökäsineet, ker- takäyttölautanen ja roskapussi. Näin jo- kainen sairastunut voisi ottaa näytteet it- se. Käytännön haasteeksi on muodostunut myös laboratoriolähetteen saaminen terve- ysasemalta eteenpäin laboratorioon.
Ulostenäytteiden ottaminen heti epidemi- aepäilyn ensi päivänä on hyvin tärkeää, jot- ta voidaan kohdistaa selvitys-, kohortoin- ti- ja siivoustoimet oikein. Ulostenäytteis- tä tulee tutkia laboratoriossa norovirus ja mielellään tehdä myös bakteeriviljely. On hyvä muistaa, että mikäli potilas oireilee vain äkillisillä oksennusoireilla, ei uloste- näyte todennäköisesti ole paras vaihtoeh- to. Norovirustulos saadaan nopeasti ja po- sitiivinen tulos on tärkeä tieto saada jo al- kuvaiheessa, jotta voidaan estää noroviru- sepidemian leviäminen. Tärkeää on huomi- oida, että lähetteeseen tulee kirjata ”elin- tarvikevälitteisen epidemian selvitystyö”, jolloin laboratorio ei hävitä näytteitä. Jois- sain tapauksissa jatkotutkimustarvetta var- ten tämä on oleellista. THL saattaa myös erikseen pyytää lähettämään ulostenäyttei- tä tarkempia tutkimuksia varten, jolloin on mahdollista selvittää esim. noroviruksen li- säksi sapovirus.
Kun saadaan tärkeä tieto potilasnäyttei- den tuloksista, osataan kohdistaa elintar- vike- ja vesinäytteiden tutkimuksia oikein.
Tulokset vaikuttavat myös päätökseen tut-
kia esim. varuskuntaravintolan keittiöhen- kilökunnalta ulostenäytteitä. Mikäli on ai- hetta, voidaan myös harkita työlään ky- selytutkimuksen tarvetta ja mahdollisesti tehdä päätös, ettei siihen ole tarvetta, mi- kä säästää valtavasti resursseja. Yhteistyö ja aktiivinen tilannetiedon jakaminen työ- ryhmän kesken on siis ensiarvoisen tärkeää vatsatautiepidemian eri vaiheissa.
HYGIENIA JA KOHORTOINTI
Epidemioiden leviäminen varuskunnassa ja harjoituksessa saadaan kaikkein tehok- kaimmin estettyä, kun tehostettuun käsi- hygieniaan ja tilattuun tehosiivoukseen yh- distetään oireilevien kohortointi. Tarttuvaa tautia sairastava varusmies tulee voida pi- tää erillään terveistä ja muista syistä sairas- tuneista varusmiehistä. Ruokailu-, majoi- tus- ja käymäläjärjestelyt tulee pyrkiä jär- Hyvinvarusteltu käsienpesupiste maastos- sa sisältää mm. saippuan ja roskiksen.
14
jestämään siten, että kohortointi onnistuu mahdollisimman hyvin. Esim. norovirusepi- demiassa toimivaksi järjestelyksi on osoit- tautunut oireilevien potilaiden siirto erilli- seen tilaan tai telttaan, jonne toimitetaan ruoka ja juoma sekä kertakäyttöruokaväli- neet. Myös tartuntavaarallisen pyykin ke- räämiseen tulee varautua etukäteen ja tie- to pidemiasta on tärkeää välittää myös vaa- tevarastolle pyykin käsittelyä varten. Her- kästi tarttuvan taudinaiheuttajan kohdalla on syytä harkita koko altistuneen joukon kohortointia, ja siirtää koko joukko tehtä- vään vasta kun kaikki ovat terveenä.
Hyvä käsihygienia laiminlyödään usein, mutta COVID-19 -pandemia on nostanut sen sille kuuluvaan arvoon. Varuskunnissa tulee mahdollistaa jatkossakin käsien pesu aina ennen ruokailua ja ylläpitää hyvää kä- si- ja yleishygieniaa niin maastoharjoituksis- sa kuin kasarmiolosuhteissa. Tarvittaessa tä- mä tulee tehdä käsketysti ja valvotusti. Toi- mivat ja helppokäyttöiset käsienpesupaikat tulee ottaa huomioon, kun kunnostetaan vanhoja rakennuksia. Hyvä hygienia ennal- taehkäisee kaikkia tartuntatauteja.
COVID-19 -epidemia opettaa meille, mitkä toimenpiteet ovat hyviä ja riittäviä ja miten meidän tulee jatkossa toimia, jotta tiedon- kulku olisi oikea-aikaista ja riittävää. Reaa- liaikaisen epidemiatilannekuvan ylläpito jo normaalioloissa on hyvää varautumista myös erityistilanteita ja poikkeusoloja varten. Myös osaamisen ja tiedon jakami- nen moniammatillisissa ja poikkitieteellisis- sä työryhmissä on jo nyt käynnissä olevan epidemian aikana todettu ensiarvoisen tär- keäksi.
Kirjoittajat:
Liisa-Maija Huttunen
ympäristöterveydenhuollon erikoistu- va eläinlääkäri, DVM Ympäristöterveyden sektori, Sotilaslääketieteen keskus
Maria Sjöman
ympäristöterveydenhuollon erikoiseläin- lääkäri, ELT
Merivoimien esikunta Kuvat:
Veera Varo, Liisa-Maija Huttunen
Valmistusmenetelmän ominaisuudet ja edut verrattuna perinteisiin valmistusmenetel- miin tulevat esiin erityisesti, kun kyseessä ovat pienet ja vaikeasti ennustettavat tuo- tantovolyymit, tuotteiden yksilölliset vaati- mukset (kustomointi) sekä erittäin komp- leksiset rakenteet. AM-teknologia mahdol- listaa myös sellaisten monimutkaisten ob- jektien valmistamisen, joiden valmistami- nen perinteisin tuotantomenetelmin on jo- ko erittäin hankalaa tai jopa mahdoton-
ta. Edellä mainitut ominaisuudet ovat joh- taneet ainetta lisäävän valmistusmenetel- män nopeaan kehittymiseen lääketieteelli- sissä sovelluksissa, jotka usein jaetaan seu- raaviin luokkiin (Tuomi, 2014):
a) lääketieteelliset mallit
b) kehon ulkopuoliset proteesit ja ohjurit c) kirurgiset työkalut
d) kehonsisäiset implantit e) biovalmistus
PUOLUSTUSVOIMIEN ADDMAN 3D-TULOSTUSTUTKIMUS:
AINETTA LISÄÄVÄN VALMISTUSMENETELMÄN HYÖDYNTÄMINEN KENTTÄLÄÄKINTÄJÄRJESTELMÄSSÄ
Ainetta lisäävä valmistus (AM=Additive Manufacturing) on menetelmä, joka mahdol- listaa monimutkaisten ja yksilöllisten tuotteiden valmistuksen ilman erillisiä työkaluja tai muotteja. Ainetta lisäävässä valmistuksessa tuotetaan kappaleita 3D-mallitiedon pohjalta liittämällä materiaaleja yhteen, tyypillisesti kerros kerrokselta, toisin kuin perinteisissä ainetta poistavissa ja muovaavissa menetelmissä. Valmistusmenetelmän yleisesti tunnetuin osa-alue on 3D-tulostus, jonka Charles Hull esitteli vuonna 1986.
Sittemmin sovelluksia on alettu hyödyntää eri aloilla, myös lääketieteessä.
16
Biovalmistuksessa 3D-tulostuksen avulla on mahdollista valmistaa yksilöllisiä tuot- teita, esimerkiksi potilaan mittojen mu- kaan suunniteltuja implantteja. Tavallises- ti 3D-biotulostuksen materiaaleina käyte- tään synteettisiä ja luonnollisesti johdettu- ja biomateriaaleja. Biotulostuksen poten- tiaalista huolimatta suurissa solu- ja kudos- rakenteissa elinkelpoisuuden ja toiminnal- lisuuden ylläpitäminen on haastavaa, kos- ka biologinen rakenne tarvitsee tasaista ra- vinne- ja happivirtaa. Vaikka biotulostami- nen on edennyt suurin harppauksin, tarvi- taan vielä ratkaisuja solujen elinkelpoisuut- ta ja toiminnallisuutta koskeviin ongelmiin.
Elintenluovuttajista on pulaa, joten tulevai- suudessa myös tähän toivotaan apua 3D- tulostuksesta (Kakko E ja Mäkinen E, 2016).
AM-TEKNIIKAN VAIKUTUKSET LOGISTIIKKAAN
AM-tekniikan kehittämistä on edistänyt myös lisääntyvä tietoisuus materiaalivir- tojen ympäristövaikutuksista, sillä ainet- ta lisäävä valmistus tuottaa merkittäväs- ti vähemmän hukkamateriaaleja verrat- tuna muihin valmistusmenetelmiin. Perin- teisesti tuotteita valmistetaan keskitetys- ti tuotantolaitoksissa, joista tuote siirre- tään varastoinnin kautta loppukäyttäjäl- le. Tämä voi pisimmillään tarkoittaa esi- merkiksi mannertenvälistä liikennettä, jo- ka lisää ympäristöön kohdistuvaa kuormi- tusta. AM-tekniikka mahdollistaa tuotteen siirtämisen digitaalisessa muodossa valmis- tettavaksi mahdollisimman lähelle loppu- käyttäjää. Tuotteen siirtäminen digitaali- sessa muodossa on merkittävästi nopeam- paa verrattuna perinteisiin logistiikkajärjes- telyihin (Bhathia, et al. 2017). Tuotteen val- mistaminen digitaalisen mallin mukaisesti vain tarvittaessa ja lähellä loppukäyttäjää vähentää myös varastointitarvetta.
PUOLUSTUSVOIMIEN 3D-TULOSTUKSEN TUTKIMUS
Puolustusvoimien ainetta lisäävän valmis- tuksen (3D-tulostuksen) tutkimus aloitet- tiin vuonna 2016 varaosien valmistukseen liittyvällä esitutkimuksella ja vuonna 2018
käynnistettiin ADDMAN-tutkimusprojek- ti. ”ADDMAN - materiaalia lisäävä valmis- tus Puolustusvoimien logistiikassa” -tutki- muksen tavoitteena on syvemmin selvit- tää Puolustusvoimien logistiikkajärjestel- män mahdollisuuksia hyödyntää 3D-tulos- tusta kenttähuollon tukena. Tutkimuksella kartoitetaan 3D-tulostuksen merkitystä ja mahdollisuuksia kriisiajan varaosatuotan- nossa, vauriokorjauksessa ja lääkintähuol- lossa sekä energeettisten materiaalien tuo- tannossa.
KENTTÄLÄÄKINTÄJÄRJESTELMÄN MATERIAALISET HAASTEET
Lääkintähuollossa, kuten kaikilla logistii- kan aloilla, materiaalisen suorituskyvyn suunnitteluhaasteen muodostavat valmiu- den edellyttämä materiaalinen varautumi- nen sekä normaaliolojen käytön ja koulu- tuksen aiheuttama materiaalitarve. Mate- riaalia voidaan hankkia ja varastoida suu- ria määriä perustuen erilaisilla menetelmil- lä laadittuihin tarvearvioihin.
Esitetty toimintamalli muodostaa tilanteen, jossa hankittu ja varastoitu materiaali voi päätyä elinkaarensa loppuun jo varastoin- tivaiheessa, ilman että sitä on koskaan käy- tetty. Toimintamalli voisi aiheuttaa myös ti- lanteita, joissa arvion mukaista materiaali- määrää ei voida hankkia täysimääräisenä, koska kustannukset olisivat liian korkeat.
Vaadittavalla hetkellä olemassa oleva ma- teriaali mahdollistaa kuitenkin todellisen valmiuden, mutta kasvattaa kustannuksia, joka vaikuttaa muiden suorituskyvyn osa- alueiden resursseihin.
Kenttälääkintäjärjestelmässä hoitopaikko- jen väliset etäisyydet voivat olla pitkiä ja siten heikentää haavoittuneen selviytymis- mahdollisuuksia hoitopaikalle, jossa kirur- gisia leikkauksia toteutetaan. Normaali- oloissa potilaiden keskimääräiset vamma- profiilit sekä niiden hoitamiseen tarvitta- vat leikkaustoimenpiteet poikkeavat esi- merkiksi aseellisen konfliktin aiheuttamis- ta vammaprofiileista. Haasteena on myös haavoittuneiden hoitamiseen tarvittavien välineiden määrittäminen, jotta käyttöön suunnitellut materiaalit vastaavat määräl-
lisesti ja laadullisesti toimenpiteisiin vaadit- tavaa suorituskykyä.
PUOLUSTUSVOIMIEN
LÄÄKINTÄHUOLTOA HYÖDYTTÄVÄ SOVELLUS
Tutkittaessa materiaalia lisäävää valmistus- ta Puolustusvoimien lääkintähuollossa, ta- voitteena on hankkia tietoa sen käyttöso- velluksista lääketieteessä ja selvittää Puo- lustusvoimien lääkintähuoltoa hyödyttävät sovelluskohteet.
Aihetta kartoittava kyselytutkimus toteu- tettiin vuonna 2018. Kartoituksen ja mui- den havaintojen perusteella toteutetaan diplomityö ainetta lisäävän valmistusme- netelmän hyödyntämisestä kenttälääkin- täjärjestelmässä. Diplomityön tekee lää- kintämateriaalin järjestelmäpäällikkö, in- sinööriluutnantti Eemeli Kärkäs. Työ teh- dään Lappeenrannan-Lahden teknilliseen yliopistoon ja työtä Puolustusvoimissa oh- jaa valmiusylilääkäri Jaakko Keränen. Työs- sä selvitetään AM-tekniikassa käytettävien sovellusten hyödyntämistä täydentämään nykyistä kenttälääkintäjärjestelmää ja vä- hentämään kenttälääkinnässä tunnistettu- ja ongelmia. Diplomityön toteutus on me- neillään, ja työn on suunniteltu valmistuvan vuoden 2020 aikana. Diplomityöllä pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
1. Miten ainetta lisäävällä valmistusmene- telmällä voidaan parantaa kenttälääkin- täjärjestelmän suorituskykyä?
2. Voidaanko 3D-tulostuksella ja digitaali- sella materiaalikirjastolla vähentää lää- kintämateriaalin varastointitarvetta?
3. Miten 3D-tulostettavat biomateriaalit vaikuttavat kenttälääkinnän materiaa- liseen huoltovarmuuteen?
Kirjoittajat:
Eemeli Kärkäs
insinööriluutnantti, järjestelmäpäällikkö (L-materiaali)
Järjestelmäkeskus Mervi Hokkanen tutkimusinsinööri
Räjähde- ja suojelutekniikkaosasto/
CBRNE-teknologiat,
Puolustusvoimien tutkimuslaitos Markos Mölsä
FT, erikoistutkija
Tutkimus- ja kehittämisosasto, Sotilaslääketieteen keskus
Kuva:
Mervi Hokkanen
Lähteet:
AQ3248, ADDMAN 3D-tulostustutkimus - vuosiraportti
https://www.fda.gov/medical- devices/3d-printing-medical-devices/
medical-applications-3d-printing Kakko E ja Mäkinen E. Katsaus lääketie-
teelliseen 3D-tulostamiseen, https://
journal.fi/finjehew/article/view/60198;
2016
Kang, H-W., Lee, S., Ko, I., Kengla, C., Yoo, J. & Atala, A. 2016. A 3D bioprinting system to produce human-scale tissue constucts with structural integrity. Na- ture Biotechnology 34, 312–319. Viitat- tu 9.5.2016. http://dx.doi.org/10.1038/
nbt.3413
Sujata K. Bhathia. Krish W. Ramadurai.
2017. 3D-Printing and Bio-Based Ma- terials in Global Health. Springer Tuomi J, Paloheimo KS, Vehviläinen J,
Björkstrand R, Salmi M, Huotilainen E, Rouse S, Gibson I, Mäkitie AA. A Novel Clasification and Online platform for Planning and Documentation of Me- dical Applications of Additive Manu- facturing. Surgical Innovations, 2014.
Vierula, H. 2013. 3D-tulostus tulossa lää- kärin käyttöön. http://www.laakari- lehti.fi
18
Koulutuksessa paljon pysyy myös samana:
esimerkiksi koulutuksen tavoitteena on edelleen tuottaa sodan ajan ammattilaisia sekä joukkueen johtajia toimimaan eri ta- soilla Puolustusvoimien kenttälääkintäjär- jestelmässä. Koulutus 2020 -ohjelmalla ei myöskään muuteta materiaalista suoritus- kykyä tai taktisia käyttöperiaatteita.
Pääesikunta on linjannut koulutuksen suu- ret linjat, mutta puolustushaaroille sekä Puolustusvoimien logistiikkalaitokselle on annettu valtaa päättää varusmieskoulutuk-
sen sisällöistä. Maavoimien varusmieskoulu- tuksen jaksottelu sisältää kuuden viikon alo- kasjakson ja kuuden viikon koulutushaara- jakson. Koulutushaarajaksoon sisältyy esi- merkiksi lääkintämieskurssi. Tämän jälkeen soveltuvat varusmiehet komennetaan 12 vii- kon aliupseerikurssille, josta kuitenkin kuu- den viikon AU1-jakson jälkeen osa komen- netaan 16 viikon reserviupseerikurssille.
Näin siis Maavoimissa. Puolustusvoimien lo- gistiikkalaitoksen lääkintäalan varusmies- koulutuksella on hieman erilainen jakso-
KOULUTUS 2020 JA KORONAEPIDEMIAN
VAIKUTUKSET LOGISTIIKKAKOULUN LÄÄKINTÄALAN VARUSMIESKOULUTUKSEEN
Koulutus 2020 -ohjelmalla pyritään vastaamaan Puolustusvoimien muuttuneeseen toi- mintaympäristöön. Ehkä näkyvin muutos on varusmieskoulutuksen yleinen jaksottelu, mutta myös sisällöllisesti ohjelma sisältää monia uusia elementtejä ja mahdollisuuk- sia. Kuvaavia sanoja ovat standardoinnit, vakioinnit, kärkiosaajat, osaamiskeskukset, kurssimuotoisuus ja moderni teknologia. Pedagogisesti oppija ja oppiminen pyritään asettamaan keskiöön, ja oppitunti on myös harjoite. Fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja eettinen toimintakyky nostetaan osaamisen rinnalle.
tus. Kaikki lääkintä- tai farma- sia-alan korkeakoulutetut aloit- tavat varusmiespalveluksen kuu- den viikon alokasjaksolla joukko- osastoissa, jonka aikana joukko- osastot ilmoittavat lääkärit, ham- maslääkärit, eläinlääkärit ja pro- viisorit Puolustusvoimien logis- tiikkalaitokselle. Puolustusvoimi- en logistiikkalaitoksen ylilääkäri päättää terveydenhoitoalan am- mattilaisten siirtämisestä Logis- tiikkakoululle kahden viikon va- rusmieslääkärikurssille. Henkilöl- tä edellytetään pääsääntöisesti vähintään viiden vuoden korkea- kouluopintoja.
Varusmieslääkärikurssin aikana tehdään päätös jatkokoulutukses- ta. Osalle soveltuvin koulutushaa- ra on toimiminen varusmieslääkä- rinä joukko-osastoissa 255 vrk:n palvelusajalla. Myös eläinlääkä- reille, hammaslääkäreille ja pro- viisoreille pitää pystyä tarvittaessa räätälöimään miehistön palvelus- tehtävä. Varusmieslääkäreiden ei ole tarkoitus toimia joukko-osas- toissa pelkästään Sotilaslääketie- teen keskuksen terveysasemilla, koska heidän osaamisvaatimuk- sissaan korostuvat poikkeusolot.
Jotta joukko-osastojen olisi helpompi jat- kaa osaamisen rakentamista, pyrimme li- säämään hoitopaikkakoulutusta kahden viikon varusmieslääkärikurssille.
Varusmieslääkärikurssi valmistaudutaan järjestämään kaksi kertaa vuodessa, kun taas lääkintäalan reserviupseerikurssi jär- jestetään tällä hetkellä vain kesän saapu- miserälle. Lääkintäalan varusmiesten mää- rä on lisääntynyt kahden viime kurssin ai- kana - syksyllä 2019 varusmieslääkärikurssin aloitti 27 lääkäriä, 7 hammaslääkäriä sekä kaksi proviisoria.
Johtajakoulutukseen soveltuvat ja haluk- kaat komennetaan varusmieslääkärikurs- sin jälkeen 16 viikon lääkinnän reserviup- seerikoulutukseen Logistiikkakoululle. Ver- rattuna Maavoimien koulutusjaksotteluun, lääkinnän upseerioppilailla jää siis pois nel- jä viikkoa koulutushaarajaksoa sekä kuu-
den viikon AU1-jakso kokonaan. Tämä näkyy tietenkin sotilaan perustaidoissa se- kä jalkaväkitaidoissa. Tätä osaamisvajetta on yritettävä kuroa umpeen LÄÄKRUK:n aikana samalla kun siirrymme ensihoidon maailmaan. Onneksi meillä on mahdolli- suus kehittää osaamista vielä kevään joh- tajakauden koulutusjaksolla.
Reserviupseerikurssilla koulutetaan kent- tälääkintäketjun toiminta yksittäisen soti- laan haavoittumisesta, taistelupelastajan ja lääkintämiehen antaman taisteluensiavun kautta yksikön ensihoitopaikalle ja sieltä joukkoyksikön ensihoitoasemalle. Upsee- rioppilaat toimivat kaikissa kenttälääkintä- ketjun rooleissa, koska oman hoitopaikan suorituskyky on riippuvainen koko ketjun toiminnasta ja ketjun tuntemisesta. Kou- lutuksen pääpaino on tietenkin ensihoito- paikkojen lääkinnällisen tilanteen johtami- sessa. Tämän lisäksi upseerioppilaat koulu- 20
tetaan toimintaan suuronnettomuuksissa ja he osaavat laatia taisteluosaston lääkin- tähuoltosuunnitelman.
Lääkintäkokelaat valmistuvat ennen vuo- den vaihdetta, jonka jälkeen heillä alkaa johtajakausi. Tammi-helmikuussa lääkä- rit toimivat Sotilaslääketieteen keskuksen terveysasemilla ja proviisorit yliopistollisten keskussairaaloiden apteekeissa. Hammas- lääkäreille pyritään löytämään suu-ja leu- kakirurginen harjoittelumahdollisuus yli- opistosairaaloissa. Maalis-huhtikuussa pa- lataan Logistiikkakoululle jatkokoulutuk- seen. Tänä keväänä tämä jatkokoulutus- vaihe katkesi, kun ammattilaiset lähetet- tiin taistelemaan kentälle koronavirusta vastaan. Normaalitilanteessa touko-kesä- kuussa lääkintäkokelaat siirrettäisiin jouk- ko-osastojen perusyksiköihin osaksi joukko- tuotettavaa (lääkintä)joukkoa. Ja näin nyt- kin tullaan tekemään, mikäli tilanne sen sallii.
Jos Logistiikkakoululle tulevista varusmie- histä pitäisi löytää yksi yhdistävä asia, niin se on halu kokea uutta ja itsensä testaa-
minen. Entä olemmeko kyenneet vastaa- maan tähän huutoon? Kyllä olemme. Ko- konaisuus kestää vertailun minkä tahansa RUK:n kanssa. Toteutus Logistiikkakoululla sekä Sotilaslääketieteen keskuksessa on hy- vällä tasolla ja tästä kertoo myös kesäkuus- sa 2019 kotiutuneen LÄÄKRUK253:n loppu- kyselyn yleisarvio palvelusajasta (4,3/5). Eli henkilöasiakkaat ovat tyytyväisiä. Ja nyt muutaman kurssin jälkeen voin sanoa, että teen kaikkeni saadakseni omaan joukkoo- ni LÄÄKRUK:n käyneen henkilön, koska tä- mä näyttää korreloivan vahvasti eloonjää- mismahdollisuuksien kanssa tositilanteessa.
Kirjoittajat:
Markku Hapulahti
majuri, komppanian päällikkö Logistiikkakoulu, Puolustusvoimien logistiikkalaitos
Kuvat:
Puolustusvoimat, Tii Vieruaho, Taina Pirinen
Logistiikkalaitoksen esikunta sai vuonna 2018 tehtäväksi selvittää logistiikan varo- määräysten päivitystarpeet. Logistiikkalai- toksen varomääräystyöryhmä pyysi varo- määräysten muutostarvetta koskevat lau- sunnot mm. puolustushaarojen esikunnilta.
Lääkinnällistä varotoimintaa ammunnois- sa koskien lausuntoja saatiin Maavoimilta, Merivoimilta sekä Pääesikunnan logistiik- kaosastolta. Erityisesti Merivoimilla oli suuri tarve määräyksen päivittämiseen.
Sotilaslääketieteen keskuksen ylläpito- ja päivitysvastuulle määrättiin kaksi varomää- räystä. Ne annettiin tehtäväksi päivittää vuosien 2019-2020 aikana siten, että Lääkin- nällinen varotoiminta ammunnoissa -mää- räys (D 7.7) päivitetään vuoden 2019 aika- na ja Kuulon suojaaminen -määräys (D 7.5) vuoden 2020 aikana. Sotilaslääketieteen keskuksen varotyöryhmän perustamiskäsky allekirjoitettiin 19.12.2019. Tavoitteena oli, että uusi D 7.7 saadaan voimaan 1.1.2020.
LÄÄKINNÄLLINEN VAROTOIMINTA AMMUNNOISSA -VAROMÄÄRÄYS PÄIVITETTY
Sotilaslääketieteen keskus sai vuoden 2018 loppupuolella tehtäväkseen Lääkinnällinen varotoiminta ammunnoissa -varomääräyksen päivittämisen. Päivitystyön tavoitteina olivat mm. asiakaslähtöisyys ja aikaisempaa selvemmin määritellyt vastuut. Lisäksi ris- kianalyysistä haluttiin tehdä entistä tarkempi työkalu ammunnan tai harjoituksen joh- tajalle ja määritellä myös reserviläisten pätevyydet varotehtäviin. Uusi varomääräys LOGVAROM D 7.7. tuli voimaan 1.1.2020.
22
TAVOITTEET
Sotilaslääketieteen keskuksen varotyöryh- män ensimmäisenä tavoitteena oli selkeyt- tää vastuut. Toinen tavoite oli Merivoimien ammuntojen lääkinnällisen pelastus- ja va- rotoiminnan tarkastelu alus- ja osastoam- muntojen osalta. Lääkinnälliseen varotoi- mintaan liittyen Merivoimat laati riskinar- viosta esimerkin työryhmälle.
MUUTOKSET
Suurimmat muutokset päivitettyyn varo- määräykseen tehtiin Merivoimien alus- ja osastoammuntoja koskien. Kokonaan uute- na kappaleena varomääräykseen lisättiin il- ma-alusammunnat, johon työryhmä sai oh- jausta Ilmavoimista. Työryhmän toimintaa ohjasi pyydettyjen lausuntojen lisäksi mm.
SOTLK:n johto ja Merivoimien ylilääkäri.
Lääkinnällisen varotoiminnan riskien arvi- ointi ammunnoissa päivitettiin kokonaan, ja siitä on laadittu harjoituksen johtajalle ja ammunnan johtajalle työkalu. Päivitet- ty varomääräys vastuuttaa selkeämmin joh- tajat, mutta antaa enemmän liikkumava- raa määriteltäessä lääkinnällisen varohen- kilöstön määrää.
Kaikissa ammunnoissa turvallisen toimin- nan takaamiseksi on tarpeellista laatia ris- kianalyysi yhteistyössä ammunnan johta- jan ja lääkinnällisen pelastustoimenjohta- jan kanssa. Riskiarvioinnissa otetaan huo- mioon mm. paikalliset olosuhteet, ampu- ma-alueen tiestön kunto, ampumapaikko- jen etäisyydet toisistaan ja tulenjohtopaik- kojen sijainti. Lisäksi arvioidaan alueellisen (siviili) ensihoitojärjestelmän (ensimmäinen yksikkö) vasteaika ampuma-alueelle. Myös ensihoidon jälkeinen evakuointiaika am-
• 19. Harjoituksen lääkinnällisen pe- lastustoimen johtajan asettamises- ta vastaa harjoituksen johto-orga- nisaatio. Lääkinnällisen pelastustoi- men johtaja on käskettävä jo harjoi- tuksen suunnitteluvaiheessa. Samas- sa harjoituksessa ei voi olla kuin yksi lääkinnällinen pelastustoimen johta- ja ja lääkinnälliset varohenkilöt toi- mivat hänen alaisuudessaan.
• 21. Perusammunnoissa ammunnan johtaja vastaa ja varmistuu siitä, et- tä ampuvan osaston mukana on:
– Ensiapuhenkilö – Viestiväline
– Kiristysside ja ensiside
– Välineet potilaan lämpimänä pitämiseen
– Potilaan siirtämiseen varattu ajo- neuvo, alus tai ilma-alus
– Potilaan siirtämiseen soveltuva väline
(sama sisältö myös taisteluammunnas- sa ampumapaikalla, epäsuoran tulen ammunnoissa ja alusammunnoissa.)
• 56. Ensiapuhenkilöksi on nimettä- vä ensiapuhenkilön lisenssin omaa- va henkilö, toimivaltainen rajavar- tiomies, koulutettu lääkintäalan va- rusmies tai naisten vapaaehtoista palvelusta suorittava henkilö. Mikä- li lääkintäalan varusmies tai naisten vapaaehtoista palvelusta suoritta- va henkilö toimii ensiapuhenkilönä, tulee hänet perehdyttää ammunnan varo- ja pelastustoiminnan järjeste- lyihin. Perehdyttämisestä vastaa am- munnan johtaja.
• 57. Lääkinnällisen pelastustoimen johtajaksi ja lääkinnälliseksi varohen- kilöksi on nimettävä tehtävään kou- lutettu terveydenhuollon ammatti- henkilö, jolla on voimassa oleva nor- mien mukainen lääkintähenkilöstön varopätevyys.
POIMINTOJA VAROMÄÄRÄYKSESTÄ
Numerot viittaavat varomääräyksen ko. kohtaan.
pumapaikalta/tuliasemista lähimpään eri- kois- tai akuuttisairaanhoidon päivystyspis- teeseen maasto- ja sääolosuhteet huomi- oiden tulee arvioida. Ampuma-alueella sa- maan aikaan menossa olevien ammunto- jen/räjäytysharjoitusten lukumäärä voi tuo- da riskiarvioon myös lisätarpeita.
Lisäksi laadittiin maalla tapahtuvien am- muntojen riskikartoituslaskentamalli, jon- ka avulla voi laatia ammuntojen riskiana- lyysin. Tämä laskentamalli on esimerkki ja sen avulla harjoituksen/ammunnan johtaja ja suunnittelija saa käsityksen mitkä asiat vaikuttavat lääkinnällisen pelastustoimen onnistumiseen ja toteutukseen.
VAIKUTUKSET
LOGVAROM D 7.7:n suurimmat henkilöstö- vaikutukset koskevat Merivoimien ammun- toja. Merivoimien ammunnoissa lääkinnäl- lisen varohenkilöstön tarve vähenee, kos- ka harjoituksen johtajalle annetaan va- paus määrittää, noudatetaanko alus- vai osastoammuntaa. Välttämättä Merivoimat ei suurissakaan ampumaharjoituksissa tar- vitse lääkinnällisen pelastustoimen johta- jaa tai lääkinnällistä VARO-henkilöä, mikäli yksi alus ampuu kerrallaan ja ammunta on määritetty alusammunnaksi turvallisuutta kuitenkaan vaarantamatta. Huomioitavaa kuitenkin on, että Merivoimat ei ole suu- rin lääkintähenkilöstön resurssien käyttäjä.
Päivitetty varomääräys helpottaa Merivoi- mien toimintaa, mutta kenttäsairaanhoi- tajien käytön väheneminen kohdistuu käy- tännössä vain muutamaan terveysasemaan.
Ilmavoimien ja Maavoimien lääkintähenki- löstön käyttöön päivitetty varomääräys ei tuo suuria muutoksia. Tapauksissa, joissa
paikallisesti voidaan yhdistää toimintoja, päivitetty varomääräys voi vähentää varo- henkilöiden määrää.
LÄÄKINTÄHENKILÖSTÖN VAROPÄTEVYYS
Toimiessaan ammuntojen lääkinnällisessä varotehtävässä, terveydenhuollon ammat- tihenkilöllä on oltava voimassa oleva nor- mien mukainen lääkintähenkilöstön varo- pätevyys.
Laillistettu terveydenhuollon ammattihen- kilö (myös muu kuin Puolustusvoimien pal- kattu henkilö) voi toimia lääkinnällisenä varohenkilönä ja/ tai lääkinnällisen pelas- tustoimen johtajana, jos hän täyttää nor- min ”Ensihoitokoulutus Puolustusvoimissa”
mukaiset vaatimukset. Pätevyyksien saavut- taminen edellyttää erillistä Puolustusvoimi- en antamaa VARO-koulutusta. Tämä mah- dollistaa myös sen, että reserviläinen voi toimia varotehtävissä ammunnoissa.
Kirjoittaja:
Pauli Marttila
kenttäsairaanhoitaja,
varomääräystyöryhmän sihteeri
Kuva:
Piia Sivonen, Rajavartiolaitos
Uudesta varomääräyksestä on julkaistu opetuspaketti, johon voit tutustua PVMoodlessa: https://www.pvmoodle.fi/
course/view.php?id=7740
24
Aloitin valmistautumisen sotilastarkkaili- jan tehtävään kesällä 2017. Maavoimat jul- kaisi Puolustusvoimien henkilöstön kriisin- hallintatehtäviä koskevan suunnitelman, ja kuusi vuotta kestänyt sinnikäs vuosittai- nen hakuprosessi johti lopputulokseen kun löysin nimeni suunnitelmasta. Ennakkoon olin kuullut pelkästään kehuja ja positiivi- sia kommentteja aiemmin sotilastarkkaili- jan tehtävässä toimineilta. Olihan tuo siis itsekin koettava! Muutamaa viikkoa myö- hemmin sain Pääesikunnasta puhelun, jos- sa tiedusteltiin halukkuuttani osallistua val- mistavaan koulutukseen Keniassa. Olin sa- man tien lähtökuopissa ja matkasin sama- na syksynä UNFMOC (United Nations Fe- male Military Officers Course) -koulutusti- laisuuteen Nairobiin kahdeksi viikoksi. Ke- väällä 2018 vuorossa oli kolmen viikon mit- tainen UNMEM (United Nations Military Ex- perts on Mission Course) -kurssi Puolustus- voimien kansainvälisessä keskuksessa, ja vii- meisimpänä valmistautuminen piti sisällään sotilastarkkailijoiden kahden viikon koulu- tus- ja valintatilaisuuden kriisinhallintakes- kuksessa Porin prikaatissa.
Lopulta vuoden kestänyt valmistautuminen johti heinäkuussa 2018 siihen, että palvelus sotilastarkkailijan tehtävässä UNTSO (Uni- ted Nations Truce Supervision Organizati- on) -operaatiossa oli valmis alkamaan. En- simmäisen kuuden kuukauden ajaksi minut komennettiin Libanoniin. Maahan, johon olin jo 2007 UNIFIL (United Nations Inter- im Force In Lebanon) II -operaatiosta läh- tiessäni aina halunnut palata takaisin. Tam- mikuussa 2019 siirtohakemukseni konkre- tisoitui ja muutin Syyriaan – maahan, jon-
ne 2014 OPRECSYR (Operation Removal of Chemical weapons from Syria) -operaatios- sa Syyrian aluevesillä vietettyjen kuukau- sien aikana olin aina halunnut rantautua.
Sattumien kautta minulle tarjoutui mah- dollisuus jatkaa palvelusta normaalin 12 kuukauden jälkeen ja paluulippu virka- paikalle Riihimäelle siirtyi neljä kuukautta myöhempään ajankohtaan. Lisäkuukausien ajaksi sain komennuksen myös sotilastark- kailijatiimin johtajan tehtävään.
JOSKUS ON LÄHDETTÄVÄ KAUAS NÄHDÄKSEEN LÄHELLE
Sotilastarkkailijan työkomennuksesta muo- dostui elämänjakso, jonka aikana opin ar- vostamaan etenkin läheisiä ja perheenjäse- niä. Kaipasin tunteita, joita tärkeät ihmiset ja heidän läsnäolonsa saivat minut tunte- maan. Monikansallinen työyhteisö sotilas- leirissä antoi toki paljon uusia kohtaamisia ja uusia ystäviä, joista osa jää loppuelämäk- si yhdessä kulkemaan. Matkan varrella sain työskennellä tiimeissä, joissa oli työtoverei- ta yhteensä 23 eri maasta. Kimppakämpis- sä asuin 10 eri kansallisuuden kanssa. Silti komennuksen aikaisia kohokohtia minulle oli, kun sain perheeni Beirutiin joulun viet- toon ja tärkeät ystäväni Jordaniaan yhtei- selle seikkailulle.
Tuhansien kilometrien fyysinen etäisyys an- toi uuden näkökulman myös suomalaisen yhteiskunnan arvokkaisiin ominaisuuksiin:
turvallisuuteen, toimivaan infrastruktuu- riin, demokratiaan, luontoon, puhtauteen ja hiljaisuuteen. Nämä itsestäänselvyydet Lähi-idässä puuttuivat ja oli opittava pär-
SOTILAS VOI LÄHTEÄ LÄHI-IDÄSTÄ,
MUTTA LÄHI-ITÄ EI KOSKAAN LÄHDE SOTILAASTA
Tuhannen ja yhden yön tarinoiden lumoama sotilastarkkailija tähystää kiikareilla tai- vaanrantaa. Auringonlasku värjää näkymän punaisen ja oranssin eri sävyillä kauniiksi tulimereksi. Sotilastarkkailija tietää, että värikäs näkymä on turvallinen, mutta vain niin kauan, kunnes ohjusiskun, räjähdysten tai ammuskelun äänet tulevat kuvaan mu- kaan. Kauneudessaan ja karmeudessaan kaikki tämä kuuluu alueen tarinaan.
