Laman pesänjakajat näkymä

144

Kutakuinkin vuosi sitten, keväällä 2001, Raija Julkunen julkaisi kirjan nimeltä Suun- nanmuutos (Vastapaino 2001). Kirja oli ensimmäinen tutkimuksiin perustuva koko- ava yritys ymmärtää, miten 1990-alun lama syntyi ja mikä oli sen rooli viime vuosikym- menen käänteessä – hyvin- vointivaltion kasvun vaihtu- misessa sen vähittäiseen kar- sintaan. Sen jälkeen on ilmes- tynyt kirjojen sarja, jotka kaikki tukevat Julkusen perus- näkemystä: Jaakko Kianderin Laman opetukset (VATT 2001), Anu Kantolan Markki- nakuri ja managerivalta (Loki/

Pallas 2002), Tuula Helneen Syrjäytymisen yhteiskunta (Stakes 2002) ja Leena Eräsaa- ren Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen (Gaudeamus 2002).

Raija Julkunen havaitsi ensimmäisenä sen, minkä nuo kaikki myöhemmät kirjat eri tavoin vahvistavat. Lama ja sen jälkeinen politiikka ei ol- lut vain kansantulon laskua ja julkisten menojen leikkaamis- ta, se oli myös ja ehkä ennen kaikkea maata hallitsevan elii- tin ajatusmaailman, mentaalisen mallin vaihtumista.

Julkunen korostaa, etteivät järjestelmät muutu it- sestään, vaan politiikka on ensin ajateltava ja sitten muunnettava teoiksi. Politii- kan tasolla 1990-luvun muu-

LAMAN PESÄNJAKAJAT

Raija Julkunen (2001) Suunnanmuutos. 1990- luvun sosiaalipoliitti- nen reformi Suomes- sa. Vastapaino.

tos oli hiipivää, mutta poli- tiikkaa ohjaavan mentaalisen mallin tasolla lähes kertarysäys, minkä mahdollisti se, että eliitin kokoonpano ja sen si- säiset voimasuhteet nopeasti muuttuivat 1990-luvun alku- vuosina.

Kuten Julkunen osoittaa ja Jaakko Kianderin viimesyk- syinen kirja vakuuttavasti vah- vistaa, laman perussyy oli 90- luvun alun rahapolitiikka, jol- la huiman ylös vedettyä mar- kan kiinteää arvoa puolustet- tiin korkein ja nopeasti ko- hoavin koroin. Maan hallitus ja Suomen pankki kieltäytyi- vät kolmen vuoden ajan kos- kemasta markkaan, kunnes se oli pakko ensin devalvoida ja sitten syyskuussa 1992 päästää kellumaan. Kansantalouden kannalta vahinko oli kuiten- kin jo ehtinyt tapahtua: kon- kurssiaalto, yksityisten ihmis- ten omaisuuden laajamittai- nen pakkoluovutus, massa- työttömyys, muutaman vuo- den syvä lama.

Lama oli ensi sijassa taitamattoman rahapolitiikan seuraus, mutta kun lama oli syntynyt, siitä tuli hyvinvoin- tivaltion nopean karsimisen tärkein peruste ja syy.

Julkunen osoittaa, että eliitin sisällä hyvinvointivalti- on rakennemuutosta oli val- misteltu jo ennen lamaa. Visi- oon ei kuulunut pelkästään rahamarkkinoiden vapautta- minen, vaan Suomen ylei- sempi sopeuttaminen kan- sainvälistyvään talouteen – silloin kulovalkean tavoin le- vinneen uusliberalismin oppi- en mukaisesti.

Muutos myös alkoi ennen lamaa, mutta vasta lama ja julkisen talouden rahoitus- kriisi antoivat nyt virkamies- ja ekonomistivetoiseksi muuttuneelle päättäjäkunnalle vahvan mandaatin julkisten menojen karsimiselle ja mark- kina-ajattelun tuomiselle jul- kiselle sektorille.

Julkunen osoittaa myös, miten syy- ja seuraussuhteet kääntyivät ja käännettiin pää- laelleen. Syvimpinä lamavuo- sina kaikkien tuoreessa muis- tissa vielä oli, miten lamaan oikein jouduttiin. Mutta var- sin nopeasti laman pääsyylli- seksi onnistuttiin tekemään

”hyvinvointivaltio”: laaja jul- kinen sektori, antelias sosiaa- liturva, jäykät työmarkkinat, korporatistinen työnjako, korkea verotus. Talouskriisin luonne oli systeeminen ja ra- kenteellinen, lama oli paljas- tanut hyvinvointijärjestelmän heikkoudet ja uusi nousu vaati systeeminmuutosta. Kär- kevin kritiikki kohdistui kor- poratismiin ja ay-liikkeeseen.

Kaikin mittarein

mitattuna hyvinvointivaltion kasvu oli 1970- ja 1980-lu- vuilla toteutettu talouden sal- limin ehdoin: valtion talous pysyi Suomessa tasapainossa ja julkinen velka oli vuonna 1990 Euroopan alhaisimpia.

1990-luvun puoliväliä lähestyttäessä eliitin uusi la- maselitys alkoi kuitenkin no- peasti levitä ja saada mediassa vahvaa vastakaikua: lamaa ei aiheuttanut rahapolitiikka, vaan syöpäkasvaimeksi muut- tunut julkinen sektori, yksi- tyisten kansalaisten kulutus-

AIKUISKASVATUS 2/2002

145

juhla ja velkaantuminen 1980-luvun lopulla. Yhdessä nämä tekijät selityksen mu- kaan romahduttivat terveen talouden perustan ja imivät sen dynaamisuuden kuiviin.

Tämän ajatusmallin varassa sitten toteutettiin 1990-luvun karsintapolitiik- kaa, joka koostui sarjasta si- nänsä suhteellisen pieniä, mutta toistensa päälle kasau- tuvina tuntuviksi kasvaneita leikkauksia. Kun EU-maissa julkiset terveydenhuoltome- not vuosina 1990–97 kasvoi- vat keskimäärin 20 % asukasta kohden, Suomessa ne supis- tuivat. Vuonna 1998 lukioi- den menot oppilasta kohden olivat 70 % vuoden 1990 ta- sosta ja vastaavasti yliopistojen menot opiskelijaa tai tutkin- toa kohden 80 %.

Anu Kantolan tuore väitöskirja vahvistaa Julkusen kuvauksen ja osoittaa, kuinka jyrkkä laman tuottama katkos eliitin aiempaan mentaaliseen malliin oli. Kantolan kirja pe- rustuu Suomen johtavan ydin- eliitin (78 miestä ja yksi nai- nen!) haastatteluihin, jotka tehtiin vuonna 1995. Päät- ulos on, että tuolloin, muuta- ma vuosi laman jälkeen, elii- tin sisäpiirin näkemys laman syistä ja uuden politiikan suunnasta oli puoluekannasta riippumatta varsin yhteneväi- nen: laman perussyyksi todel- la oli kiteytynyt ”pöhöttynyt hyvinvointivaltio” ja politii- kan ylimmäksi tavoitteeksi noussut puhdas tehokkuus – systemaattinen ja jatkuva jul- kisten menojen karsinta.

Näiden kirjojen ulko- puolelta on syytä palauttaa mieliin, mikä oli se mentaali- nen malli, jonka varassa aiem-

mat eliitit toimivat. Vastaus löytyy Pekka Kuusen vuonna 1961 julkaisemasta kirjasta 60-luvun sosiaalipolitiikka, jonka perusajatus oli aikanaan kään- teentekevä: sosiaaliset tulon- siirrot tukevat eivätkä heiken- nä kansantulon kasvua. Siihen asti sosiaalimenoja oli oikealla pidetty kustannuksina, jotka ovat pois aktiivisesta kansan- taloudesta. Samalla tavalla aja- teltiin vasemmalla, mutta so- siaalimenoja haluttiin lisätä oi- keudenmukaisuuden toteutta- miseksi.

Kuusen mielestä

kummankin laidan perintei- nen ajattelu perustui ajatus- virheeseen: tulonsiirrot näh- tiin vain menoina, vaikka ne kansantalouden kannalta olivat samalla tuloja, jotka palautuvat talouden kiertoon. Moderni sosiaalipolitiikka tukee ja nopeuttaa talouden kasvua ylläpitämällä tasaista kysyntää - ja samalla ja ennen kaikkea ihmisten luottamusta yhteis- kuntaan.

Kuusen kirjalla oli valtava vaikutus tasavallan kaikkinai- seen eliittiin ja se loi ajatuk- sellisen pohjan, jolla suoma- laista hyvinvointivaltiota 1960-luvulta 1980-luvulle saakka rakennettiin. Laman jälkeinen eliitti taantui siis ai- kaan ennen Pekka Kuusta:

kaikkia julkisia menoja pidet- tiin taas kansantalouden kan- nalta pelkästään ja puhtaasti menoina. Tämän 1990-luvun talousopin kärkevimmät piir- teet ovat jo kuihtuneet, mut- ta sen perusvire elää niin elii- tin kuin median valtavirran mentaalisen mallin pohjalla.

Julkista taloutta hoidetaan edelleen aivan kuin Suomi olisi joutunut jatkuvaan krii- siin, pysyvästi kuilun partaal-

le. Julkunen kysyy:

”Miten kauan päättäjät voivat uskottavasti käyttää velka-ar- gumenttia (velan takaisinmak- su, korkomenon rasitus, pii- levä rakenteellinen alijäämä) tai tulevia haasteita (demo- grafinen muutos) hyvän ta- louskasvun, tasapainotetun julkisen talouden ja tuloero- jen kasvun oloissa?”

Kuritaloudelle näyttäisi- kin olevan vaihtoehto. Val- tion velka on nyt vain runsas kolmannes bkt:sta, kun se korkeimmillaan oli kaksi kol- masosaa. Eläkemenot alkavat nousta vasta 2010-luvulla ja ne ovat suurimmillaan 2030.

Näitä menoja ei rahoiteta uu- della velanotolla, vaan asteit- tain jonkin verran kohoavilla eläkemaksuilla. Ja ensimmäiset isot ikäluokat (1945–49 syn- tyneet) tulevat terminaali- eli kalliin vanhushuollon vaihee- seen vasta 2020-luvulla.

Aikaa ja mahdollisuuksia laman vaurioiden korjaami- seen siis on, vaikka samalla ta- saisesti lyhennettäisiinkin val- tion velkaa. Paineet tähän suuntaan myös kasvavat ja vas- tustus eliitin sisällä vähitellen heikkenee. Lama-ajan valtaan nostaman eliitin kärki on jo siirtymässä sivuun ja tuo- reet voimat ovat tulossa tilal- le. Jos eliitti, jonka kokoon- pano on muuttumassa, onnistuu kehittämään itsel- leen 2000-luvun haasteisiin sopivan uuden mentaalisen mallin, vahvan alkusysäyksen sen syntyyn ovat antaneet Raija Julkusen ja muiden alus- sa lueteltujen tutkijoiden sel- keästi perustellut ja itsenäises- ti ajatellut kirjat.

Matti Virtanen