n
Artikkelissa tutkitaan teknologisten uudistusten vaikutuksia metallialan työn- kuviin. Lähtökohtana tälle vaikutussuhteelle on välillisyys, sillä teknologiset sovellukset toteutuvat työnorganisoinnin kautta ja taustalla vaikuttavat organi- saatiokohtaiset ja toimintaympäristöön liittyvät prosessit, rakenteet ja käytännöt.Tarkastelun kohteena on suunnittelun ja tutkimus- sekä kehitystoiminnan, tuotan- non ja etähuollon ammattiperheiden työnkuvia. Tutkittavat teknologiset uudistuk- set ovat automatisointi ja vuorovaikutukselliset informaatio- ja kommunikaatio- teknologiat sekä tekniikan alojen yhdentyminen. Työnkuvien muutoksen syvyys, eli katkoksellisuus ja asteittaisuus, ovat analyysin keskeiset käsitteet. Aineisto pe- rustuu tapaustutkimuksiin ja analyysi haastatteluaineistoon. Tutkimustulosten pe- rusteella tuotannon ammattien työnkuvissa on sekä katkoksellisia että asteittaisia muutoksia. Suunnittelun ja tutkimuksen sekä tuotekehityksen työnkuvissa muutok- set ovat asteittaisia ja tuotannon ammateissa sekä katkoksellisia että asteittaisia.
Etähuollon työnkuvia voidaan tulkita sekä katkoksellisuuden että asteittaisuuden kautta. Teknologioiden uudistamisen taustalla ovat globaalin liiketoiminnan ratio- naliteetti, yrityskohtaiset toimintamallit ja työn organisoinnin strategiat.
Abstrakti
Arja Haapakorpi
Työnkuvien muutokset metallialan teknologiavälitteisessä ympäristössä:
katkoksellisuus ja asteittaisuus
Johdanto
Kone- ja metalliteollisuuden työpaikkojen ka- toaminen teknologian kehittymisen myötä on ollut halki vuosikymmenien kestävä teema.
Työn köyhtyminen automatisoitujen tuotan- tojärjestelmien myötä oli tutkimuksessa esillä 1960–1980-luvuilla, ja tämän teeman tunne- tuin keskustelunherättäjä oli Harry Braverman (1974). Teesiä kritisoitiin ja tuotiin esille työn köyhtymisen keskittyminen heikosti koulu- tettuihin ja rutiininomaista työtä tekeviin ryhmiin (Edwards, Reich & Gordon 1975).
Kri tiikissä korostettiin myös työn köyhtymi- sen yhteyttä työn organisoinnin tapoihin. Kun massatuotannossa työ ositettiin yksinkertai- siksi tehtäviksi, verkostomaisen pientuotan- non työn organisoinnin ja teknologisten sovel- lusten todettiin antavan mahdollisuuksia mo- nipuolisemmille työnkuville ja vaihteleville työn organisoinnin ratkaisuille (Sabel 1982).
Kehittämisorientoitunut tutkimus valtasi alaa 1990-luvulla, jolloin tarkastelun painopistettä siirrettiin kriittisestä tarkastelusta työn kehit- tämisen edellytysten ja prosessien tutkimuk- seen (ks. esim. Nonaka & Takeuchi 1995).
ARTIKKELIT
Artikkelin tavoitteena on tutkia teknolo- gian vaikutuksia työnkuvissa metallialan am- mattiperheissä. Vaikutus-käsitteellä ei tarkoi- teta tässä kausaalista suhdetta, vaan välillistä, monien tekijöiden kautta muotoutuvaa pro- sessia. Tarkasteltavana on metallialan eri am- mattiperheiden – tuotannon, suunnittelun ja etähuollon – työnkuvia. Tutkimusta taustoit- taa talouteen ja organisaatioihin liittyvä tutki- mustieto, jotta analyysi ei jää irralliseksi kon- tekstistaan.
Artikkelin rakenne on seuraavanlainen.
Ensin luodaan katsaus teknologian ja työn välisen suhteen tutkimukseen, jonka jälkeen tarkastellaan kone- ja metallialaa Suomessa ja kohdennetaan teeman kehittely tutkimus - ongelmaan ja -kysymyksiin. Tutkimusaineistoa tarkastellaan menetelmien yhteydessä ja ar- vioidaan sen käytettävyyttä ja rajoitteita sekä merkittävyyttä jatkotutkimuksen näkö- kulmasta. Tutkimusmenetelmät ja – aineis- tot esitellään ennen siirtymistä analyysiin.
Johtopäätöksien ja tulkintojen yhteydessä käy- dään keskustelu tulosten yhteiskunnallisesta merkityksestä ja jatkotutkimustarpeista.
Teknologian ja työn tutkimus
– makrotason ja meso- ja mikrotason suuntaukset
Teknologia, työ ja yhteiskunta
Teknologia viittaa laajaan kenttään tekniikoi- ta, artefakteja ja menetelmiä ja prosesseja. Se on käsite, joka kohdistuu ihmisen tapoihin hyödyntää kehoaan tehtävään ja ympäristöön muokkautuvalla tavalla yhdessä artefaktien kanssa. Ihmisen suhde teknologiaan on vuoro- vaikutuksellinen; tila ja aika muokkaavat tätä suhdetta. Vaikka työn teon käytännöt ovat ruti- noituneet ja yhdenmukaistuneet yhteisöllisenä teknologiasuhteena (Björn & Österlund 2014), nämä käytännöt myös muuttuvat ihmisen, tek- nologian ja tila-aika-ulottuvuuden vuorovai- kutuksen muutosten myötä (Gherardi 2015).
Tuotannon työpaikkojen katoaminen auto- matisoinnin myötä on ollut ajankohtainen tee- ma julkisessa keskustelussa huolen aiheena tai radikaalina keskusteluavauksena. Pajarisen ja Rouvisen (2014) railakas ennuste arvioi kol- manneksen työpaikoista katoavan parin vuosi - kymmenen kuluessa digitalisaation myötä; ky- seinen arvio on ollut näkyvästi julkisen kes- kustelun polttoaineena. Tutkimuksen parissa keskustelun ulottuvuudet ovat olleet moni- puolisempia ja keskustelua on käyty talous- tieteellisessä, yhteiskuntatieteellisessä, käyt- täytymistieteellisessä, historian ja filosofian tutkimuksen parissa. Tutkimusten mukaan teknologioiden soveltamisen taustalla on erilaisia yhteiskunnan ja työelämän ulottu- vuuksia: talous (Autor 2013; Goos, Manning
& Salomons 2014), organisaatiot ja organi- soituminen (Grimshaw ym. 2002) ja ammat- tien sekä työn muutos (Autor 2013; Björn &
Österlund 2014; Gherardi 2015; Orlikowski 2007). Tutkimusperustaisen keskustelun läh- tö kohtana on moniaineksinen tutkimustieto.
Lähtökohtana pidetään seuraavaa: teknolo- gioiden käyttöönoton ja soveltamisen taustal- la on kirjo toisiinsa kietoutuvia rakenteellisia tekijöitä ja prosesseja. Arviot uusien teknolo- gioiden käyttöönoton vaikutuksista työllisyy- teen tai työnkuviin ovat tässä keskustelussa maltillisempia, moniulotteisia ja vähemmän li- neaarisia seuraavilla tavoilla. Työn tekemisen tapojen ja välineiden muutos on uusien tek- nologioiden käyttöönoton yleisin seuraus; ih- mistyövoiman korvaaminen kokonaan tai osit- tain koneilla vaihtelee aloittain ja työtehtävän mukaan; uusien teknologioiden vaikutukset toteutuvat yhdessä muiden prosessien, raken- teiden ja käytäntöjen kanssa, kuten yrityksen strategioiden ja toimintaympäristön muutos- ten kanssa; teknologiset muutokset heijastu- vat vaihtelevilla tavoilla eri ammattiryhmiin.
Teknologian vaikutusten tutkimus työhön ei ole yhtenäinen tutkimusalue vaan meta-tason käsite, jonka alla eri tieteenalat ja tutkimus- suuntaukset tarkastelevat teknologiaa osana yhteiskunnan toimintaa.
ARTIKKELIT Ihmisen teknologiasuhde on historiallinen ja
sosio-kulttuurinen (Orlikowski 2007).
Taloudelliset, poliittiset, kulttuuriset ja so- siaaliset prosessit ja rakenteet voivat vahvis- taa tai heikentää edellytyksiä kehittää tai ottaa käyttöön uutta teknologiaa (Holtgrewe 2014).
Yhteiskuntapolitiikka muotoilee teknologian kehittämistä luomalla sen toteutukselle edel- lytyksiä, jotka perustuvat taloudellisille ja po- liittisille linjauksille ja kulttuurisille tekijöille.
Tutkimus- ja kehitysstrategioilla voidaan luo- da suotuisia edellytyksiä teknologian kehittä- miselle, joiden toteutumista yhteiskunnalliset rakenteet ja suuntaukset tukevat, ylläpitävät tai ehkäisevät. Esimerkiksi väestön korkea koulutustaso antaa mahdollisuuksia työn teke- misen menetelmien kehittämiseen uusilla teknologioilla. Kansalaisten kohtuullinen elin- taso mahdollistaa korkean teknologian kulu- tustuotteiden ostamisen, mikä luo edelly- tyksiä ylläpitää ja kehittää alan teollisuutta.
Toisaalta korkea palkkataso motivoi teknolo- gisiin innovaatioihin palkkakustannusten pie- nentämiseksi.
Kansallisvaltioiden rajat ylittävä talous, tuotanto sekä työmarkkinat muotoilevat ke- hittyneille ja kehittyville maille erilaisia roo- leja tuotantoon. Ne luovat erilaisia ehtoja ja edellytyksiä teknologian kehittämiselle ja hyödyntämiselle paikallisesti. Metalliala on hyvä tutkimuskohde tämänkaltaisen toiminta- ympäristön merkityksestä teknologiastrate- gioille. Kehittyneissä länsimaissa metalli alan kannattavuus perustuu korkean teknologian tuotteisiin ja tuotekehitykseen, sillä saatavis- sa oleva korkeasti koulutettu työvoima ja tut- kimus- ja kehitys (t&k) -toiminnan infrastruk- tuuri luovat sille edellytyksiä. Matalan palkka- ja koulutustason maissa toiminta perustuu enemmän tuotantoon, mutta myös niissä pyri- tään siirtämään toiminnan painopistettä kor- kean teknologian tuotteisiin. (Ali-Yrkkö 2013;
Holtgrewe 2014.)
Teknologiasovellukset ja -valinnat liitty- vät työorganisaatiokohtaisiin valintoihin. Eri henkilöstöryhmien mahdollisuudet kehittä- viin työnkuviin uuden teknologian käyttöön-
ottovaiheessa vaihtelevat. Näiden mahdolli- suuksien epätasaisuus liittyy ainakin seuraa- viin tekijöihin: organisaatioiden henkilöstöra- kenteet, johdon ja työntekijöiden keskinäisiä suhteita säätelevät institutionaaliset meka- nismit ja organisaatiokonteksti (Kelley 1990).
Yritysten liiketoiminta- ja HR-strategioilla muotoillaan työn organisointia ja tehtävä- kokonaisuuksia suhteessa teknologiavalintoi- hin ja sovelluksiin; taustalla vaikuttavat mark- kinatilanne, resurssit ja ideologiat tai diskurs- sit. Tehtävien yksinkertaistamisesta tai osaa- mistason kehittämisestä uuden teknologian myötä ei ole yhdenmukaista käsitystä. Wall’in ja kumppaneiden mukaan automatisoidussa tuotannossa tuotannon työntekijöiden tehtä- viä muotoillaan yksinkertaisiksi suoritustason tehtäviksi, koska vaativampien tehtävien muo- toilu edellyttäisi työn suunnittelulta enem- män voimavaroja (Wall, Jackson & Davids 1992). Kuitenkin joidenkin HR-ideologioiden mukaan nimenomaan automatisoitu tuotan- to ja sen teknologia edellyttävät työntekijöil- tä laajempaa osaamista ja vaativampia tehtä- viä, abstraktia ajattelua ja ongelmanratkaisu- kykyä (Snell ym. 2000; Bayo-Moriones, Bello- Pintado & Merino-Díaz-de-Cerio 2010).
Eri ammattiryhmien välinen asema tek- nologiaan perustavissa organisaatioissa voi muuttua teknologisten uudistusten myö- tä (Hayes 2008): esimerkiksi tekniikan alan asiantuntijoiden asema voi vahvistua suhtees- sa myyntihenkilöstöön. Olennaista organisa- torisissa uudistuksissa on valintojen pohjau- tuminen näkemyksiin, arvoihin ja uskomuk- siin: on havaittu, että rationaalisina esitetyt valinnat voivat perustua alalla harjoitettui- hin käytäntöihin, jotka eivät kuitenkaan täy- tä niille asetettuja rationaalisuuden lupauksia (Holtgrewe 2007).
Ammatit ja työnkuvat
Ammatilla tarkoitetaan suhteellisen vakiintu- nutta työnkuvaa, jonka harjoittajilla on määri- tel lyt perusvalmiudet työn tekemiseen. Am mat ti
ARTIKKELIT
edellyttää työpaikasta riippumatonta osaamis- ta, vaikka organisaatiospesifi osaaminen onkin ollut keskeistä työn hallinnassa. Ammatilliset valmiudet saavutetaan muodollisen koulutuk- sen tai muun vastaavanlaisen toiminnan kautta.
Säädellyt ammatit (esimerkiksi terveydenhuol- lon ammatit ja tekniikan alalla sähköasentaja) edellyttävät harjoittajiltaan lakiin kirjattujen pätevyysvaatimusten täyttämistä. Ne muuttu- vat hitaammin kuin säätelemättömät toimen- kuvat, mutta niissäkin toteutuu ammatin sisäl- töön, kohteeseen, toimintaympäristöön ja me- netelmiin liittyviä muutoksia. Ammatit muuttu- vat ympäristön ja ammatin sisäisten paineiden tai virikkeiden tuloksena ja muutosten taustal- la on useita, toisiinsa kietoutuvia suuntauk- sia. Muutokset työnjaossa ja suhteissa muihin ammatteihin ovat joskus uudistumisen ydin- tä. (Haapakorpi 2009.) Ammatin on katsottu edellyttävän yhteisöä, joka ylläpitää ideaa am- matista ja jonka harjoittajat toimivat konkreet- tisesti tämä idean mukaisesti (Julkunen 2001).
Ammattiyhteisö voi olla enemmän tai vähem- män yhtenäinen ja tunnistettava.
Ammatilla tarkoitetaan tässä laajasti am- mattiperhettä, joka perustuu väljästi yhte- näiseen tietopohjaan, menetelmiin, tekno- logiaan, kohteeseen ja toimintaympäristöön.
Ammattien tutkimuksessa on keskeistä näh- dä ammatit toisiinsa suhteessa olevana kent- tänä, joka on muutoksessa. Yksittäisten am- mattien tarkastelu voi johtaa stabiiliin ja kon- tekstistaan irralliseen näkökulmaan. Kone- ja metallialan ammatit kattavat laajan kirjon tuotannon, suunnittelun ja huollon tehtäviä.
Tukitoimintoihin kuuluu erilaisia työtehtäviä kuten johtaminen, hankinta, ja markkinointi sekä myynti.
Teknologian ja työn tutkimuksen lähestymistavat
Teknologian vaikutuksia työhön ja ammatteihin voidaan tutkia useista teoreettisista ja metodo- logisista lähtökohdista. Karkeasti ottaen lähes- tymistapoja on kaksi eli lähinnä kansantalous-
tieteessä harjoitettu makrotason tutkimus ja toiseksi sosiaali- ja käyttäytymistieteen alueel- la toteutettu mikro- ja mesotason analyysi.
Makrotason tutkimus: työllisyys, työn muutos ja tuottavuus
Kansantalouden eli makrotason näkökulmasta tarkastellaan teknologian vaikutuksia työllisyy- delle, työn muutokselle ja tuottavuudelle. Ta- loustieteellisesti orientoituneessa, teknologis- ten uudistusten vaikutuksia luotaavassa tutki- muksessa yksi keskeinen tekijä on työvoiman suhteellinen tuottavuus, koska yritykset teke- vät rekrytointi- tai ulkoistuspäätöksiä tai tek- nologiaa koskevia päätöksiä työvoiman tuotta- vuuden perusteella (Kauhanen ym. 2015).
Taustalla on kilpailu koti- ja globaaleilla mark- kinoilla ja yritysten strategiat niihin vastaami- seksi (Ali-Yrkkö 2013; Lehto & Lehmus 2013).
Teknologialla korvataan tai kustannussyistä ul- koistetaan sellaista työtä, jonka tuottavuuden arvioidaan olevan matala.
Taloustietieteellisen tutkimuksen keskei- nen havainto on keskipalkkaisen työvoiman osuuden väheneminen ja korkean palkkata- son asiantuntijatyön sekä matalan palkka- tason palvelutehtävien suhteellinen kasvu.
Ilmiön taustalla on arvioita työvoiman tuot- tavuudesta ja korvattavuudesta teknologialla.
Keskipalkkaiseen työvoimaan kuuluu sellaisia ammatteja, jotka ovat korvattavissa teknolo- gialla. (Kauhanen ym. 2015). Työn koodatta- vuus on selkein indikaattori mahdollisuudes- ta korvata se koneilla. Työn koodattavuus ei kuitenkaan ole identtinen rutiinityön kanssa, sillä rutiinitehtävissäkin on sellaisia element- tejä, jotka eivät helposti taivu teknologialla to- teutettaviksi. (Autor 2013.) Yleisin esimerkki on henkilökohtainen palvelutyö, jota on vaikea korvata ainakaan kokonaan koneilla.
Keskipalkkaisen tai niin sanotun keski- tason osaamisen hallitsevan työntekijän kor- vaaminen teknologialla ei kuitenkaan ole yk- sinkertaista, sillä useat työn luonteeseen, laa- tuun ja työn tekemisen maantieteelliseen
ARTIKKELIT tilaan liittyvät tekijät muotoilevat korvaa-
misen mahdollisuuksia ja rajoituksia (Autor 2013; Goos, Manning & Salomons 2014).
Autorin (2013) johtopäätösten mukaan kes- kitason taitoja vaativat työtehtävät eivät katoa kokonaan, vaan osa niistä rakentuu uudella tavalla. Niissä yhdistyvät toisiaan täydentäen rutiininomainen, teknologia-avusteinen työ ja ihmistyön joustavuus ja ongelmanratkaisu- kyky. Kauhanen ja kumppanit ovat päätyneet tulkinnoissaan samansuuntaiseen visioon kuin Autor (2013), jonka mukaan teknologia enemmänkin täydentää kuin korvaa ihmistyö- tä (Kauhanen ym. 2015).
Teknologisiin muutoksiin ja tuottavuuden tehostamiseen voi myös liittyä tehtäväaluei- den uudelleen järjestelyä suhteessa työnteki- järyhmien taitotasoon. Esimerkiksi keskias- teen koulutuksen saaneiden tehtäviä voidaan siirtää korkeamman osaamisen työntekijöil- le, kun käyttöön otetaan kehittyneempää tek- nologiaa. Kehittyneempi teknologia edellyt- tää korkea-asteen koulutustason osaamista.
Vastaavasti teknologiaa voidaan kehittää mo- nimutkaisempaa osaamista vaativaksi, kun henkilöstön osaaminen on jo saavuttanut riit- tävän korkean tason (Acemoglu & Autor 2011, 1142–1147).
Taloustieteen parissa on myös kehitelty laskennallisia malleja ammattien katoamises- ta teknologian kehittymisen myötä ja arvioitu ammattien tai työpaikkojen katoamisen sekä uusien syntymisen välistä suhdetta (Goos, Manning,& Salomons 2010; Frey & Osborne 2013). Kriittisemmin suuntautuneet tutkijat ovat kuitenkin varoitelleet mekaanisesta päät- telystä, ja korostaneet ilmiön ja siihen vaikut- tavien yhteiskunnallisten tekijöiden komplek- sisuutta (Autor 2013).
Makrotason tutkimuksen näkökulma on laaja ja tarkastelee työn ja ammattien muu- tosta yhteiskunnan ja kansantalouden kehyk- sessä. Se ei kuitenkaan kiinnitä huomiota am- mattien jatkuvuuteen ja muutokseen ajassa, vaikka tunnistaa teknologian, organisaatioi- den, tuotannon ja toimintaympäristön mer- kityksen työn jatkuvalle muutokselle. Siten
ei voida tietää, onko kysymys aina ammatin tai tehtäväkokonaisuuden katoamisesta vai jatkumisesta uudelleen rakenteistuneena ja uudella nimikkeellä. Ammattien välinen suh- de jää myös piiloon, kun tarkastelua tehdään makrotason perspektiivistä. Esimerkiksi me- talliteollisuudessa suunnittelun ja tuotannon välinen rajapinta on keskeinen suunnittelun tulosten toimivuuden näkökulmasta, jolloin näiden kahden ammattiryhmän – suunnitte- lijoiden ja tuotannon työntekijöiden – välinen vuorovaikutus heijastuu myös teknologisissa uudistuksissa. Taloustieteellisessä otteessa tutkimus perustuu painokkaasti taloudellisil- la rationaliteetille, ja sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen näkökulma teknologiaan on vä- häisessä määrin läsnä.
Mikro- ja mesotason näkökulma:
organisaation, ihmisen ja teknologian välinen suhde
Toinen tutkimuksellinen suuntaus keskittyy mikro- tai mesotasolle ja tarkastelee organi- saation, ihmisen ja teknologian välistä suhdet- ta. Tämä yhteiskuntatieteellisesti orientoitunut tutkimussuuntaus on laaja ja kattaa erilaisia teoreettisia ja metodologisia lähestymistapoja erityisine epistemologisine lähtökohtineen ja tutkimustarkoituksineen. Yhteiskuntatieteen alaan lukeutuvassa organisaatioiden tutkimuk- sessa tutkijat nimeävät lähestymistavoiksi usein etnografisen otteen (Harper 2000), toi- min tatutkimuksen (Björn & Österlund 2014, 19) tai käytäntötutkimuksen (Buch & Andersen 2015).
Meso- ja mikrotason tarkastelussa lähtö- kohtana on organisaation ja yhteiskunnan tarkastelu teknologian ja työn tutkimuksessa.
Teknologian merkitystä ammattien tai työ- tehtävien muokkaajana ei tarkastella erillise- nä kausaalisuhteena, koska oletetaan teknolo- gisten ratkaisujen kietoutuvan organisaation, johdon ja henkilöstön välisten suhteiden ja yhteiskunnallisten suhteiden muodostamaan kehykseen. Teknologioiden vaikutuksista
ARTIKKELIT
ammatteihin ei tarjota yhdenmukaista teo- reettista mallia edellä mainitun lähtökohdan vuoksi.
Mikro- ja mesotason lähestymistavoissa teknologian, ihmisen ja organisaation välinen suhde nähdään kokonaisuutena seuraavalla tavalla. Ihmisen ja teknologian välisen suhteen ajatellaan olevan vuorovaikutuksellinen (Orlikowski 2007; Björn & Österlund 2014;
Gherardi 2015). Ihminen ja artefaktit muodos- tavat verkostoja, joita ei voida palauttaa vain sosiaaliseen tai teknologiseen, koska ne edel- lyttävät toisiaan ja muokkaavat toistensa toi- mintaa (Latour 2005). Teknologian ja ihmi sen välinen suhde nähdään tilassa ja ajassa muut- tuvana (Orlikowski 2007). Suuntauksen mu- kaan ihmiset ja artefaktit sulautuvat (incor- porate) toisiinsa (Björn & Österlund 2014;
Orlikowski 2007). Teknologiavälitteisissä ympäristöissä artefaktit kytkeytyvät toisiinsa, työntekijät linkittyvät artefakteihin ja tämä ihmisten ja artefaktien tilassa ja ajassa muo- dostama kokonaisuus muuttuu näiden kol- men suhteen muuttuessa (Björn & Österlund 2014).
Keskeistä on teknologioiden yhteisöllinen luonne, sillä niistä tulee teknologioita vasta vakiintuneen käyttöönoton jälkeen (Hayler 2015). Teknologian yhteisöllinen luonne tuot- taa käytäntöjä eli yhteisön jäsenten yhdenmu- kaisia tapoja toimia ja ajatella suhteessa tek- nologioihin (Schatzki 2005; Buch & Andersen 2015; Gherardi 2015). Huolimatta teknolo- gioihin liittyvistä rutinoituneista käytännöistä innovatiivuus on keskeinen piirre ihmisen ja teknologian välisessä suhteessa. Käytännöissä rutiininomaiset aktiviteetit yhdistyvät men- taalisiin prosesseihin ja rutiininomaisia akti- viteetteja pyritään muuttamaan sellaisissa ti- lanteissa, joissa havaitaan sille tarvetta. Teke- minen on siten myös tietämistä ja ihmiset ke- hittävät uusia työskentelytapoja suhteessa teknologioihin (Gherardi 2015). Suuntaus yleistyi 1990-luvulla (Clough 2009) ja sitä kutsutaan post-humanistiseksi (Orlikowski 2007) tai sosiomateriaaliseksi (Law 2004;
Björn & Österlund 2014).
Mikro- ja mesotason näkökulma keskit- tyy työorganisaatiotasolle ja työn tekemisen prosesseihin. Tiedon tuotanto esimerkiksi ammattien katoamisesta tai uusien syntymi- sestä perustuu tapaustutkimuksiin eli niiden yleistettävyys perustellaan laadullisen tutki- muksen tapaan. Teknologiaan liittyvät muu- tokset ovat siten mahdollisia ja joillain edelly- tyksillä peräti todennäköisiä tapaustutkimus- ten perusteella, mutta niiden yleisyydestä ei voida tuottaa luotettavaa numeerista tietoa.
Meso- tai mikrotason tarkastelu ei anna mah- dollisuuksia laajojen, teknologiaa, työmarkki- noita ja taloutta koskevien yhteiskunnallisten tendenssien tarkasteluun.
Ammattien muutoksia teknologiavälittei- sissä ympäristöissä on tutkittu ja selvitetty ala- kohtaisissa analyyseissä, joiden lähestymis- tapa on vaihdellut makro- ja meso/mikro-ta- sojen ja eri tieteenalojen välillä. Esimerkiksi yliopistojen opettajien työn muutosta on tut- kittu mikro- ja mesotasolla sosiaalipsykolo- gian näkökulmasta (Joutsenvirta 2009), vies- tinnän alan työn muutosta makro- ja meso- tasolla yleisestä yhteiskuntatieteellisestä nä- kökulmasta (Haara 2012) ja kone- ja metalli- alan tarkastelua makrotasolla painottaen ta- loustieteellistä näkökulmaa (Hernesniemi 2012). Teknologiaa on tarkasteltu osana laa- jempaa kuvaa, jossa toimintaympäristö, ala- kohtaiset suuntaukset, ammattiryhmäkohtai- set muutokset ja organisatoriset ratkaisut ovat olleet keskeisiä tekijöitä. Eri alojen tek- nologiavälitteisyyden aste vaihtelee, mikä on myös muokannut teknologian merkitystä tut- kimuksissa ja selvityksissä.
Artikkelin tutkimuksellinen lähestymis- tapa on mikro- ja mesotason sosiologisesti orientoitunut analyysi ammattien muutok- sesta teknologiavälitteisessä ympäristössä.
Analyysiä ja tulkintaa taustoitetaan myös mak- rotason tiedolla, koska teknologiavalinnat ja -soveltaminen toteutuvat yhdessä muiden or- ganisatoristen ja toimintaympäristön teki- jöiden kanssa. Tarkastelu yrityskohtaisista, teknologiavalintoja valottavista tekijöistä to- teutetaan yleisellä tasolla tausta-analyysinä,
ARTIKKELIT koska tutkimusaineiston keruun menetelmät
eivät mahdollistaneet spesifiä tutkimusta or- ganisaation teknologiasovellusten toteutuk- sen taustoista. Tutkimusmenetelmän avulla ei voitu selvittää seuraavia asioita: millä tavoin yritykset teknologiaa ja henkilöstöä koskevat strategiat ja niiden taustalla olevat oletukset, johdon ja henkilöstön väliset suhteet ja orga- nisaation historia ja toimintaympäristö ovat vaikuttaneet tietynlaisten teknologisten rat- kaisujen tekemiseen?
Artikkeli tuottaa aihepiirin keskusteluun ja tutkimukseen uusia käsitteitä, joiden avulla kyetään tarkastelemaan aikaisempaa jäsenty- neemmin ammattien tai työnkuvien muutosta teknologia-välitteisessä toimintaympäristös- sä. Puhe teknologian vaikutuksista työhön on keskittynyt ammattien katoamiseen tai tekno- logian ylikorostamiseen tulkinnoissa, mikä on yksinkertaistanut sekä keskustelua että tekno- logioita koskevia tulkintoja. Teknologian täy- dentävyys on jo moniulotteisempi käsite, mut- ta se ei paneudu työn sisäisen logiikan muu- tokseen.
Kone- ja metallialan tilanne, tendenssit ja työn muutos – tutkimusongelman määrittely ja taustoitus
Suomessa konepajateollisuuden perusta on ko- neiden ja laitteiden valmistuksessa metsäteol- lisuuden tarpeisiin, ja se sijoittuu ajallisesti erityisesti toisen maailmansodan jälkeiseen ti- lanteeseen. Ala on kuitenkin monipuolistunut 1980-luvulta lähtien. (Teknologiateollisuus 2010). Henkilöstön määrä alalla oli 300 000 Suomessa ja ulkomailla oli saman verran hen- kilöstöä vuonna 2012 (Teknologiateollisuus 2013). T&k -toiminnalla, erikoistuotteilla sekä korkeatasoisilla elinkaaripalveluilla on pyritty tekemään tuotannosta taloudellisesti kannat- tavaa ja kestävää. Automaatio ja muut vuoro- vaikutukselliseen teknologiaan perustuvat in- novaatiot ovat korvanneet manuaalista työtä.
Korkean teknologian automatisoiduissa tuo- tannoissa teollisuudenalat (mekaniikka, sähkö,
elektroniikka jne.) ovat yhdentyneet ja tuotan- to on tietokoneohjautuvaa; uudet sovellukset, kuten robotiikka ja 3D-tulostus, ovat nykyisin tyypillisiä korkean teknologian yrityksille (Ali- Yrkkö 2013; Hernesniemi 2012). Digitalisaatio
on alan teknologioiden ytimessä.
Varsinaisen tuotannon sijaan toiminnassa ovat alkaneet painottua ennen ja jälkeen tuo- tantoa tapahtuva työ, eli tutkimus ja tuote- kehitys, tuotesuunnittelu ja markkinointi sekä palvelut. Palvelut ovat merkittävä osa liike- toimintaa: noin puolet yritysten toiminnasta koostuu palveluista eli lähinnä koneiden ja laitteiden korjauksesta ja huollosta sekä asen- nuksesta. Tuotantoa edeltävien ja seuraavien toimintojen merkitys korostuu yritysten erot- tautumisessa. (Ali-Yrkkö 2013; Hernesniemi 2012).
Puolet yritysten henkilöstöstä toimii tuot- teiden ja palvelujen tuotannossa. Tutkimus- ja kehitystehtävät työllistävät kuudenneksen henkilöstöstä. Asiakastuki-, huolto- ja kunnos- sapitotehtävissä, samoin johdon ja taloushal- linnon sekä myynnin ja markkinoinnin teh- tävissä toimii kussakin 6–9 prosenttia alan työntekijöistä. Loput henkilöstöstä on tuotan- nossa ja muissa tehtävissä. Noin 40 prosen- tilla henkilöstöstä oli korkeakoulutut kinto.
(Teknologiateollisuus 2010).
Metalliteollisuuden ammattirakenteilla on yhteys globalisaatioon, sillä toimintojen siirtäminen ulkomailla sijaitseviin yksiköi- hin on muuttanut ammatti- ja tehtäväraken- teita Suomessa. Korkean palkka- ja osaamis- tason tehtävien osuus on kasvanut Suomen yksiköissä ja keskitason osaamista vaativien prosessi- ja toimistotehtävien osuus on pie- nentynyt (Ali-Yrkkö 2013, 17). Tuotteiden erityispiirteet, korkean laadun vaatimus ja tuotannon sijainti markkinoiden läheisyy- dessä pitää toimialan tuotantoa kuitenkin Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa (Ali-Yrkkö 2013, 22–25). Korkealaatuisissa konepajatuotteissa on merkkituotteen luon- ne: immateriaaliominaisuudet kuten palve- lut ja innovaatiot ovat merkittävä osa tuotet- ta (Ali-Yrkkö 2013, 12).
ARTIKKELIT
Kone- ja metallialalla teknologian kehi- tykseen on liittynyt pelkoja työpaikkojen ja ammattien katoamisesta tuotannon automa- tisoinnin myötä. Korkean teknologian infra- struktuuri on mahdollistanut uusien sovel- lusten kautta järjestää uudelleen työnjakoa ih- misten ja koneiden kesken. Vuorovaikutteinen teknologia on ollut käytössä jo pitkään esimer- kiksi automatisoiduissa tuotantojärjestelmis- sä. Manuaalisen metallituotteiden valmistuk- sen sijaan työ on siirtynyt koneille ja automa- tisoiduille järjestelmille, ja digitaalitekniikan uusille innovaatioille, kuten 3D-tulostimille ja robotiikalle. Tuotannon työpaikkoja on ka- donnut Suomesta. Toisaalta teknologisten so- vellusten myötä on myös syntynyt uusia työ- kuvia ja työpaikkoja, kuten automatisoitujen järjestelmien valvontaa, ja tehtävien painotuk- set ovat muuttuneet tuotannosta tutkimus- ja tuotekehitykseen ja palveluihin (Hernesniemi 2012). Tehtävien ovat havaittu muuttuneen vaativammaksi ja työntekijöiden koulutus- taso on noussut (Teknologiateollisuus 2010;
Saviluoto 2012).
Teknologiavälitteisten, työn organisoin- tiin liittyvien työnkuvien muutosten voidaan arvioida vaihtelevan muutoksen syvyyden mukaan. Esimerkiksi automatisaatio on siir- tänyt perinteistä metallityötä järjestelmien valvontaan, mikä edustaa katkosta suhtees- sa aikaisempaan työnkuvaan. Perinteistä hit- saustyötä tarvitaan kuitenkin yhä esimer- kiksi meriteollisuudessa, mutta työtehtä- viin saattaa kuulua myös muita saman am- mattiperheen tehtäviä. Tällöin muutoksessa on kyse aste-erosta suhteessa aikaisempaan työnkuvaan. Koska tuotannollista työtä on ol- lut helpompi automatisoida kuin suunnitte- lutyötä työn luonteen vuoksi, voidaan olet- taa, että katkoksellinen muutos on ominais- ta enemmän tuotannon työssä ja asteittainen suunnittelutyössä. Kuitenkin myös suunnit- telutyön joitakin tehtäviä voidaan koodata ja siirtää koneille: ”työn digitalisointi” on käsi- te teknologiavälitteiselle työvaiheiden stan- dardisoinnille (Gorman & Sandefur 2011).
Katkoksellisuus ei toteudu deterministisesti,
koska muutokseen vaikuttavat useat työnku- vaan, organisaatioon ja toimintaympäristöön liittyvät ilmiöt. Globaaliin liiketoimintaan liit- tyvien muutosten luonne ei myöskään ole yh- densuuntainen, eli samalla tavalla paikasta ja ajasta riippumatta toteutuva, sillä muutokset liittyvät myös paikallisiin prosesseihin ja ten- densseihin (ks. Alasuutari 2000).
Muutoksen syvyyttä kuvaavat käsitteet katkoksellisuus ja asteittaisuus ovat ke hit - ty neet aineiston analyysin ja ammattien tut ki - muskirjallisuuden vuoropuheluna. Ai neis- tos ta nousevia radikaaleja ja maltillisia työn- kuvien muutoksia on analysoitiin ja peilat- tiin teoreettisiin jäsennyksiin aihepiiristä.
Katkoksellisuus ja asteittaisuus määritellään ammattien tutkimukseen liittyvillä käsitteillä ja lähestymistavalla (Haapakorpi 2000, ks.
myös Dictionary of Occupational Titles 2016).
Ammatin tai työnkuvan perusyksikkö on sii- hen kuuluva vastuualue tai vastuualueet, jot- ka koostuvat toisiinsa liittyvistä tehtävistä.
Vastuualueita ja osin tehtäviä jäsennetään seu- raavilla ulottuvuuksilla:
– työn tavoite
– työn kohde: mitä käsitellään, työstetään ja muutetaan
– työn tekemisen tavat ja välineet.
Ammatti tai työnkuva nojaa erityiseen tieto- pohjaan, jonka vakiintuneisuus ja koherenssi vaihtelee ammattien välillä.
Katkos tarkoittaa tässä työn kohteen ja te- kemisen tapojen sekä välineiden olennaista muutosta. Työn tavoite on liian monitulkintai- nen käytettäväksi operationalisoinnissa, kos- ka se voidaan määritellä useilla enemmän tai vähemmän yleisellä tasolla. Esimerkiksi t&k -alueeseen liittyvä työ voi olla ”yrityksen kon- septin kehittäminen” tai ”uuden komponentin kehittäminen asiakkaan automaatiojärjestel- mään”. Työn kohteen ja työn tekemisen tapo- jen ja välineiden katkoksellisesta muutokses- ta on esimerkkinä sorvaajan siirtyminen auto- matisoidun järjestelmän valvojaksi: manuaali- nen, välittömästi kohteen kanssa tekemisissä oleva tekeminen korvautuu teknologiavälittei- seksi valvonnaksi. Asteittaista muutosta taas
ARTIKKELIT edustaa esimerkiksi tehtävien laajeneminen
siten, että entisten tehtävien lisäksi työnteki- jä toteuttaa myös muita saman ammattiper- heen tehtäviä.
Tavoitteena on tutkia kone- ja metalli alal la teknologiavälitteisen muutoksen heijastumis- ta työnkuviin alan eri ammattiperheissä.
Teknologiavälitteinen muutos – käsitteellä tar koitetaan tässä teknologisten uudistusten suunnittelun ja toteutuksen kytkeytymistä työn organisointiin. Ammattiperheellä tar- koitetaan samantyyppisiä toimenkuvia, jotka ovat luontevasti lähellä toisiaan tietopohjan- sa, työmenetelmiensä ja asemansa perusteella.
Ammattiperheet rajautuvat tässä tehtäviin ja asemiin tuotannossa, suunnittelussa sekä t&k -toiminnassa ja huoltopalvelussa.
Työkuvien muutosta tarkastellaan työnte- kijöiden ja johdon kokemuksina ja näkemyk- sinä työnkuvien tietopohjien, työskentelytapo- jen ja menetelmien muutoksesta. Työn muu- toksen käsitteinä käytetään katkoksellista tai asteittaista muutosta, jolla ilmaistaan muutok- sen syvyyttä. Teknologiavälitteisiä muutoksia taustoitetaan analyysillä työorganisaatioon ja toimintaympäristöön liittyvistä piirteistä, pro- sesseista ja käytännöistä. Tutkimuskysymys on seuraava:
Ovatko metallialan ammattiperheiden työn- kuvien muutokset katkoksellisia vai asteit- taisia työympäristön teknologiavälitteisessä muutoksessa?
Tutkimusaineisto ja menetelmät
Tutkimusaineistona on pienimuotoisia tapaus- tutkimuksia kone- ja metallialalta eli tuotan- nosta, suunnittelusta ja etähuollosta. Ne ovat valittututkimuksen kohteeksi teorialähtöisesti ja kriteereinä valinnalle ovat olleet ensinnäkin metallialan ydintoiminnassa olevien ammatti- perheiden kattavuus ja toiseksi alalla menesty- vät toiminnot, eli yritysten t&k -työ ja uusi elin- kaaripalvelu, etähuolto. Metalliala koostuu hy- vin laajasta alueesta erilaisia aloja, joita ei täs- sä pyritäkään kattamaan tutkimusresurssien
rajallisuuden vuoksi. Tapaustutkimukset ovat näytteitä työkuvien muutoksista metallialalla.
Menetelmän heikkoutena voidaan pitää tapaus- tutkimusten tuottaman aineiston suhteellista niukkuutta suhteessa koko alaan kun taas vah- vuus on tapaustutkimusten muodostaman ku- van monipuolisuus. Tutkimus toimii hyvin uu- sien, tarkennettujen tutkimusten pohjana, kos- ka se tarjoaa teoreettisia lähtökohtia, tulkintoja ja jatkokysymyksiä.
Tutkimusaineistona ovat alan järjestöjen asiantuntijoiden (2), yrityksissä toimivien joh- tavien asiantuntijoiden (3), asiantuntijatyötä tekevien (3), mikroyrityksen johdon (2) ja tuo- tannon työntekijöiden (8) haastattelut.
Aikaisempi tutkimuskirjallisuus ja asian- tuntijahaastattelut johdattivat sellaisten yri- tysten tai tuotannon jäljille, jossa oli edustet- tuna alan menestyvät toiminnot, eli korkean teknologian suunnittelu sekä t&k ja uuden- tyyppisistä elinkaaripalveluista etähuolto.
Tuotannon työntekijöitä etsittiin haastatel- taviksi Metalliliiton Murikka-opiston kaut- ta. Lisäksi haastateltiin yhden mikroyrityk- sen toimitusjohtaja ja sukupolven vaihdok- sen myötä paikalle siirtyvä nuorempi johtaja.
Haastateltavat toimivat osin omien kokemus- tensa kertojina ja osin alasta tietoa välittävinä informantteina. Informantin rooli oli erityises- ti tuotannossa toimivilla työntekijöillä, koska he välttivät tietoa muissa yrityksissä työsken- televien kollegoidensa (tuotannon työnteki- jät Murikka-opiston haastatteluissa) tai johta- miensa asiantuntijoiden (Yritys2) työstä. Alan järjestöjen asiantuntijahaastattelut tuottivat yleistettävää ja taustoittavaa tietoa alalla me- neillään olevista tendensseistä ja työn muu- toksista. Asiantuntijahaastattelut toteutettiin ennen varsinaisia haastatteluita ja tavoittee- na on saada yleiskuva meneillään olevista ten- densseistä alalla, työllisyydestä ja työnkuvien muutoksesta. Siten tiedonkeruun menetelmät tuottivat osin erilaista tietoa eri ammattiper- heiden työnkuvista.
Haastattelut olivat puoliksi strukturoidut ja tavoitteena oli tuottaa tietoa ammatti- tai työnkuvista, niissä tapahtuvista muutoksista
ARTIKKELIT
ja alan meneillään olevista tendensseistä ja yritysten strategioista. Metallialan järjes- töjen asiantuntijoiden haastatteluaineisto johdatti keskeisten piirteiden ja sopivien yri- tys ten äärelle ja sitä hyödynnettiin myös täy- den tämään ja taustoittamaan varsinaista haastatteluaineistoa koskien metallialalla työs kentelevien kokemuksia ja näkemyksiä.
Tutkimuskohteiksi saatiin seuraavanlaisia yri- tyksiä ja niiden työntekijöitä.
Yritys1. Työstökoneiden automaatiojärjes- telmiä tuottava kansainvälinen yritys. Yritys valmistaa joustavia valmistusjärjestelmiä (FMS) ja robottisoluja lastuavan työstön CNC- työstökoneiden automaatioon ja tuottaa au- tomaation liittyviä palveluja. Tytäryhtiöitä on Euroopan maissa ja USA:ssa sekä Japanissa.
Asiakkaita ovat ilmailuteollisuuden lisäksi kai- vos- ja rakennusteollisuuden valmistajat, ajo- neuvojen valmistajat, konevalmistajat, kone- tekniikkayritykset sekä komponenttivalmis- tajat ja kokoonpanotehtaat. Haastatteluihin osallistui etähuollon tiimistä tiimipäällikkö ja kaksi työntekijää. Fokusryhmähaastattelua ei voitu järjestää, koska viiden hengen etähuolto- tiimistä ei voitu irrottaa kolmea samanaikai- sesti.
Yritys2. Globaali konepajatuotteita, auto- maatiojärjestelmiä ja palveluita tuottava kone- pajakonserni, jolla on toimintaa Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Fo- kus ryhmähaastatteluun osallistui kolme tutki- muksen ja tuotekehityksen johtavaa asiantun- tijaa.
Yritys3. Teräslanka- ja putkituotteisiin eri- koistunut mikroyritys. Yritys tekee alihan kin- taa ja sillä on omia tuotteita. Fokus ryh mä- haastatteluun osallistui eläkkeelle siirtymässä oleva johtaja ja hänen paikalleen siirtymässä oleva nuorempi johtaja.
Metallialan tuotannossa työskentelevien näkökulma saatiin tutkimukseen seuraavalla tavalla. Metalliliiton Murikka-opisto tuli vas- taan haastatteluiden järjestämisessä siten, että luottamusmies- ja työsuojelukursseille osallistuvista saatiin kaksi ryhmähaastattelua
opistolla. Kumpaankin haastatteluun osallis- tui neljä alan työntekijää. Haastatellut tulivat konepaja- ja metalliteollisuuden eri haaroilta, muun muassa rakennusalaa ja kaivosalaa pal- veleva terästeollisuus, meriteollisuus, moot- torien valmistus ja sähkövoima- ja automaa- tioteknologia.
Kaikista haastateltavista kaksi oli naisia.
Haastateltavien ikärakenne oli jokseenkin ta- sainen, sillä noin puolet oli alle 25–35-vuotiaita ja puolet 36–60-vuotiaita. Haastatteluaineisto purettiin tekstiaineistoksi, koodattiin ja ana- lysoitiin. Koodaus perustui osin haastatte- lukysymyksiin eli työnkuviin ja ammatti- kuviin, niissä tapahtuneisiin muutoksiin ja niiden taustoihin, ja osin haastatteluista nou- seviin, työn sisältöä kuvaaviin kertomuksiin.
Esimerkiksi ilmaisut työhön liittyvästä pysy- vyydestä – ei muutoksesta – koodattiin tällai- sena haastatteluista nousevana, keskeisenä il- miönä. Kvalitatiivisen aineiston tulkinnalla on aina epistemologinen perusta eli tiedon luon- netta, mahdollisuutta ja sen oikeutusta jäsen- tävä lähestymistapa. Pertti Alasuutaria (1999, ks. myös Seale 2004) lainaten se voidaan kar- keasti jakaa realistiseen, jossa tarkastellaan lähdettä realistisesta näkökulmasta, tosi asia- na. Toinen on kulttuurinen lähestymistapa, jota noudatettaessa tarkastellaan asioiden jäsentämisen ja esittämisen tapaa. Tärkeintä ei siis ole, onko vaikkapa haastateltavan sanoma asia totta sinänsä, vaan millä tavoin hän esimerkiksi käyttää erilaisia diskursseja kuvatessaan asiaa. Realistista lähestymista- paa on myös luonnehdittu naiviksi, olettaen, että informanttien tiedon oletetaan vastaavan todellisuutta. Realistisessa lähestymistavassa tietoa analysoidaan kriittisesti ottamalla huo- mioon lähteiden asema tiedon tuottajana, risti- riidat aineistossa ja ristiriitaisuus suhteessa aikaisempaan tietoon.
Lähestymistapoja voidaan myös käyttää rinnakkain. Tässä tutkimuksessa on käytetty kumpaankin lähestymistapaa, mutta realisti- nen on painottunut analyysissä. Kulttuurista tulkintaa on käytetty esimerkiksi Murikka-
ARTIKKELIT opistolla fokusryhmähaastatteluista seu-
raavalla tavalla. Haastateltu särmääjä kertoi tehtäviensä muutoksista ja rakensi kertomuk- sensa työelämän vaativuuden ja lyhytjännit- teisyyden kuvaukselle. Saman fokusryhmän toinen haastateltu taas kertoi samantyyppi- sistä tehtävävaihdoksista, mutta esitti asian myönteisenä, muutoksien positiivisuutta ko- rostavana. Särmääjä/hitsaaja – tehtäväalueen muutosta tarkasteltiin fakta-näkökulmasta.
Muutosten taustan kuvausta tulkittiin realisti- sesta näkökulmasta, eli tulkittiin mahdollisek- si työtehtävien laajentaminen joko hyvin val- misteltuna perehdytyksenä, mutta myös kii- reessä ja puutteellisesti suunniteltuna toimen- piteenä. Aineistoa tulkittiin kuitenkin myös kulttuurisesta näkökulmasta, koska eronteko näihin kahteen oli varsin jyrkkä ja näkemyk- set polarisoituivat.
Tutkimuksen aineisto on tuotettu tutki- muksessa Ammattien laaja-alaistuminen ja sen työpoliittinen merkitys (2014), joissa tutkijoi- na toimivat Arja Haapakorpi ja Jussi Onnismaa ja jota rahoitti TEM.
Teknologiavälitteiset uudistukset ja työnkuvien muutos
Seuraavassa analysoidaan teknologiavälitteis- ten muutosten vaikutuksia eri ammattiperhei- den työnkuvissa eli tuotannossa, suunnittelus- sa ja palveluissa. Taulukko 1:ssä on tiivistetty työn organisointia, työnkuvia, yrityksiä ja toi- mintaympäristöä koskevia tietoja matriisi muo- toon kokonaisuuden hahmottamiseksi. Am mat- tiperhekohtaisen tarkastelun tuloksia vede tään yhteen ja pohditaan lopuksi.
Tuotanto
Metallialan tuotannon ammattiperhe kattaa laa- jasti toisen asteen ammatillista koulutusta edel- lyttäviä toimenkuvia kuten hitsaaja, särmääjä, koneistaja ja sorvaaja. Haastatteluaineisto tu-
lee tässä tutkimuksessa Murikka-opiston fokus - ryhmähaastatteluihin osallistuneilta ja yhden mikroyrityksen seniori- ja juniorijohtajilta. Li- säksi Yritys2:n johtavien asiantuntijoiden haas- tatteluaineiston analyysiä on hyödynnetty pro- totyyppien testaajien työnkuvien tarkastelussa.
Tuotannon työn teknologiavälitteistä muu- tosta oli toteutettu useilla tavoilla ja työnku- vien muutoksessa oli tunnistettavissa sekä katkoksellinen että asteittainen muutos.
Teknologian uudistaminen oli heijastunut eri tavoin työnkuviin, mikä liittyi työn organi- soinnin ratkaisuihin. Ensinnäkin suurissa kor- kean teknologian yrityksissä tuotannon työ- tä oli siirretty automaatiojärjestelmien avul- la toteutettaviksi ja työntekijöiden aikaisempi manuaalinen, kohteen kanssa työskentely oli vaihtunut järjestelmien tietokonevälitteisek- si valvonnaksi. Muutoksen luonne oli katkok- sellisuus suhteessa aikaisempaan työnkuvaan.
Työntekijät olivat kokeneet eri tavoin tämän muutoksen. Osa koki sen myönteisenä, kos- ka aikaisemman raskaan työn sijaan valvon- ta oli kevyttä ja helppoa. Kuitenkin osa kertoi valvonnan heikentävän työn kiinnostavuutta, koska manuaalisessa työssä, esimerkiksi hit- sauksessa, työn jäljet ovat välittömästi näky- villä. Valvontatyö ei yleensä sisältänyt korjaa- mista tai huoltoa, joka olisi monipuolistanut työnkuvaa ja edellyttänyt kehittyneempiä ICT- taitoja. Huoltoa ja korjaamista toteuttivat tätä varten koulutettu henkilökunta.
”Ne ammatit on silleen eriytyneet, että ne jot- ka rakentaa niitä koneita, koneistajat, sorva- rit, hitsarit, niin se tehdään siellä tehtaalla se homma. Sitten on erikseen ne kaverit, jot- ka matkustaa sen koneen mukana asenta- maan sitä. Ei ole niin, että ne samat, jotka koneistaa, menis sinne, koska se on eri työtä.”
(Järjestösektorin asiantuntija)
Alan asiantuntijoiden mukaan tarve ohjelmoin- nin osaamiselle on tuotannossa kuitenkin li- sääntymässä, koska myös valvontaa voidaan automatisoida, mikä supistaa yksinkertaisen valvonnan työpaikkoja alalla.
ARTIKKELIT
Taulukko 1. Teknologinen muutos, työkuvan katkos tai asteittainen muutos, sen seuraukset ja tausta.
Ammattiperhe ja
muutoksen kuvaus Muutoksen katkoksellisuus/
asteittaisuus Seuraus Toimintaympäristö/syyt teknologian
muuttamiseen, seurauksiin liittyvät tekijät
Tuotanto Manuaalisen työn korvaaminen automatisoidun tuotantojärjestelmän valvonnalla tai vaativampaa teknologista osaamista edellyttävällä työnkuvalla
Katkos: menetelmien muutos manuaalisesta työstä tietokonevälitteiseksi
A tietokonevälitteisen valvontatyön yksitoikkois- tuminen
B uuteen teknologiaan pohjautuvan työn rikastuminen, osaamisen ja työhyvinvoinnin karttuminen, tuotantovarmuus
Suurten yritysten keskittyminen korkean teknologian automatisoituihin tuotteisiin
HR ja työn organisoinnin strategiat:
A järjestelmien valvonnan kapea työnkuva
B työkuvien ja työn organisoinnin muotoilu: työn kierrättäminen ja osaamisen laajentaminen
Työstö: manuaalisen työn korvaaminen 3D-tulostimella
Katkos: työmenetelmän muutos ja muiden tehtäväalueiden painottuminen
Työnkuvan laajentuminen tuotannollisesta työstä johtamisen tehtäviin
Mikroyritys: uuden teknologian myötä kustannusten säästö, tehokkuus, laadun parantuminen
Suunnittelun
prototyyppien testaus Asteittainen muutos:
prototyyppien manuaalinen testaus, arviointi ja korjausehdotusten tekeminen
Työn rikastuminen ja
vaatimustason nousu Suuren yritysten keskittyminen korkean teknologian automatisoituihin tuotteisiin; korkean laadun ylläpito suunnittelun testauksella Ammattikuvan
laajeneminen muihin ammattiperheen tehtäviin: esimerkiksi särmääjän työtehtäviin yhdistyy hitsaustehtäviä
Asteittainen muutos:
saman ammattiperheen sisällä uusia tehtäviä ja teknologioita
A Työn stressaavuus B Työn rikastuminen, osaamisen kehittyminen ja työhyvinvoinnin ylläpito
Manuaaliseen tuotannon työhön perustuvat yritykset
A henkilöstöpulan vuoksi siirtyminen vähäisellä perehdytyksellä uusiin tehtäviin
B Lähiammattien tehtävien perehdyttämisen suunnitelmallisuus T & K ja suunnittelu
Yhden alan suunnittelusta muiden lähialueiden perusasioiden ymmärtämiseen ja huomioon ottamiseen ja teknologian soveltamiseen
Asteittainen muutos:
ohjelmoinnin ja jossain määrin muiden asiantuntija- alueiden teknologioiden huomioon ottaminen ja soveltaminen omassa työssä
Tiimin jäsenten ja erityisesti tiimin projektipäällikön työn vaativuuden kasvu
Korkean teknologian tuotteisiin erikoistuva yritys: teknologian pohjautuminen tietokoneohjautuviin automaatiojärjestelmiin ja teknologia- alojen yhdentymiseen
Korkean teknologian yrityksen vaativat elinkaaripalvelut:
etähuolto Manuaalisen huoltopalvelun muutos etähuolloksi, tietokonevälitteiseksi korkean teknologian palveluksi
TAI uusi työnkuva
Katkos: manuaalisen työn korvautuminen tietokone- ohjatulla palvelulla TAIAsteittainen muutos:
uusi alue ICT-
insinööriammattiperheessa
Manuaalisen työn korvautuminen: työn vaativuus, uusi teknologia työn radikaalina muuttajana TAIUusi työnkuva insinööriammatissa:
Työn vaativuus: yritys/
tiimikohtainen osaaminen
Korkean teknologian yritys laajentaa tuotevalikoimaa elinkaaripalveluihin.
Etäpalvelun uusi luonne: ei valmista koulutusta, tiimikohtainen perehdytys
ARTIKKELIT
”Tietysti jos ne (tuotannon työntekijät) ko- neistaa jollain automaattikoneella, niin nii- den pitää osata ohjelmoida tai sitten on erik- seen myös niitä, että joku insinööri ohjelmoi ja meidän jätkät vaan hoitaa, että se kone toimii. Mutta on myös niitä, jotka itse ohjel- moi sitä konetta, että se tekee oikeanlaisia kappaleita tai korjaa ohjelmaa tai näin pois- päin. Sitä on tullut lisää. Ja kun automaat- tikoneet lisääntyy, niin sitä enempi tulee.”
(Järjestösektorin asiantuntija)
Osa työnantajayrityksistä pyrki tekemään auto- matisoituihin järjestelmiin tai koneistoihin liit- tyvistä työnkuvista monipuolisia ja korkeam- paa osaamista vaativia, mikä oli tietoinen stra- tegia näissä yrityksissä tuotannon sujuvuuden ja laadun takaamiseksi. Haastateltavien mu- kaan osalla näistä yrityksistä oli työn organi- soinnin mallina työn kierrättäminen automa- tisoitujen järjestelmien parissa tiimityön muo- toon organisoituna, koska osaamisen monipuo- lisella kehittämisellä ja perehtymisellä järjes- telmien eri alueisiin kyettiin takaamaan toimin- nan sujuvuus ja luotettavuus. Työn rikastamis- ta pidettiin työntekijän etuna, koska se osaa- misen karttumisen lisäksi piti kiinnostusta yllä itse työhön ja tuki työhyvinvointia.
”Työnkierto on hyvä sillai esimerkiksi, jos sä oikeasti kierrät, että teet vaikka viikon tois- ta hommaa, seuraavan viikon toista hommaa.
Silloin jos se työnkierto saadaan oikeasti on- nistumaan, niin silloin se on hyvä. Ihmisten käsivammat, selkävammat vähenee kun sä teet vähän erilaisia töitä.” (Murikka-opiston fokusryhmähaastattelu)
Mikroyrityksessä tehtiin myös tuotannon työtä, sillä teräslangasta ja –putkesta tehtäviä tuottei- ta tehtiin sekä alihankintana suuremmille yri- tyksille tai omina tuotteina. Mikroyrityksen siir- tyminen 3D-tulostukseen aikaisemman enem- män manuaalista työtä edellyttävän 2D-version sijaan oli nostanut tuottavuutta, työn laatua ja tuotevalikoimaa. Henkilökunnan koko oli kutis- tunut parilla henkilöllä, koska tulostin korvasi
manuaalin työn lähes kokonaan. Juniorijohtaja pystyi koneen ohjelmoinnin lisäksi tekemään suuremman määrän johtamiseen liittyvää työ- tä. Taustalla oli pienen yrityksen pyrkimys py- syä markkinoilla. Kyseessä oli selkeä katkos ai- kaisempaan työnkuvaan, jonka juniorijohtaja koki erityisen palkitsevana.
”Tietynlainen vapaus ja joustavuus (tässä työssä), ja se ettei tarvitse tehdä sitä samaa joka päivä, että jokainen päivä on erilainen että aina vaihtuu toimistotyöstä varastoin- tiin, kuljetukseen ja hitsaukseen ja langantai- vutukseen, sehän siinä on se. ja joskus on sit- ten sellaista markkinointi- ja toimistotyötä.”
(Teräslankatuotteisiin erikoistunut mik ro - yritys)
Työn asteittainen muutos tuli esille kahdessa tapaustutkimuksessa. Ensimmäisessä oli kyse tuotantotyön korvautuminen prototyyppien testauksella, joka edusti tuotantotyön kehyk- sessä vaativaa ja monipuolista työnkuvaa. Tuo- tanto oli ulkoistettu ja prototyyppien testaus ennen tuotannon aloittamista ulkomaisessa alihankintayrityksessä oli Yritys2:n tapa var- mistaa työn laatu. Suunnittelun ja tuotannon rajapintaa luonnehdittiin sekä Yritys2:n joh- tavien asiantuntijoiden että Murikkaopiston tuotannon työntekijöiden haastatteluissa haa- voittuvaksi, sillä vasta tuotannon näkökulma tuo esiin suunnittelutyön soveltamisen ongel- mat ja suunnittelun korjauksen tarpeen. Proto- tyyppien testaajista oli kehkeytynyt erikoistu- neita ammattilaisia suunnittelutyön testaami- seen ja korjausehdotusten tekemiseen. Työ oli osin manuaalista, koska tuotteita tai järjestel- miä testattiin rajatuissa oloissa.
Toinen teknologian muutokseen liittyvä asteittainen tuotannon työnkuvan muutos oli työn laajentuminen naapuriammatin puolel- le. Tapaustutkimuksen taustalla oli säästösyis- tä tehdyt henkilöstövähennykset, joiden myö- tä tuotannon työntekijöiden työtä organisoi- tiin uudelleen joko systemaattisesti tai odot- tamattomien poissaolojen vuoksi. Kyseessä ei ollut tässä tapauksessa yrityksen teknolo-
ARTIKKELIT
ginen uudis tus, vaan muutos liittyi henkilös- tön työssä käytettävän teknologian laajentu- miseen työnkuvan muutoksen myötä.
”Mä olen ollut särmääjä, eli peltejä kantannut ja siinä sitten jossain vaiheessa kun on kou- lutusta saanut hitsarin hommiinkin, niin sit aina välillä kävi hitsaamassa. Se kääntyi sit- ten niin päin, että sitä hitsas ja särmäs. Sitä joutui aina paikkailemaan sairaslomia. Nyt sitten nykyään mä olen runkovalussa, eli va- letaan uretaanista. Jos särmäyksestä on joku sairaslomalla, niin mä joudun hyppäämään sinne särmäämään. Tai sitten, nykyään meil- lä ei enää edes ole varsinaista hitsaria, mei- tä on muutama hallissa, jotka osaa hitsata, niin miten milloinkin heitellään.” (Murikka- opiston fokusryhmähaastattelu)
Tyytymättömyys liittyi toteutuksen suunnitte- lemattomuuteen ja liian nopeaan perehdytyk- seen, jossa taustalla oli äkillinen työvoimatarve työtoverin poissaolon vuoksi. Kannattavuuden kohottamiseksi tehdyt liian suuret henkilöstö- vähennykset voivat myös tuottaa suunnittele- mattomia negatiivisia seurauksia tuotannon laadulle työhyvinvoinnin heikentymisen ohel- la. Haastatelluista osa oli kokenut vastaavanlai- sen muutoksen työssään erittäin positiivisena, mikä liittyi työn rikastumiseen uuden tehtävä- alueen kautta; taustalla oli työn organisoinnin suunnitelmallisuus ja ajan kanssa perehtymi- nen uuteen työalueeseen. Polarisaatio näiden kahden näkemyksen välillä viittaa kannan otta- misen motiiviin. Ensimmäisessä, työn muutok- sen huonoa tapaa moittivassa näkemyksessä, taustalla on henkilöstövähennysten aikaansaa- ma kielteinen lataus. Työnkuvan muuttamisen voidaan siis arvioida sujuvan myönteisesti, jos sillä ei ole kielteistä taustaa.
Suunnittelu ja t&k -työ
Metallialan korkean teknologian yrityksissä digitalisoituminen ja ohjelmistojen kehittä-
minen luovat perustan tuotekehitykselle ja si- ten myös edellytykset liiketoiminnalle. Toinen keskeinen piirre on integraatio eli mekaniikan, sähkön, hydrauliikan ja muiden elementtien yhdentyminen tuotteissa ja tietokoneohjautu- vuus. Suunnittelun lisäksi tietokoneohjautu- vuus ja integraatio voivat muotoilla myös pal- veluissa toimivien eli asentajan, kokoonpanijan ja huollon työnkuvia. Tuotannon ja tuotteiden digitaalisuus ja integroidut tuotantojärjestel- mät olivat muuttaneet suunnittelijoiden työ- tä kahdella tavalla. Ensinnäkin toiminnan ICT- ohjautuvuus ja digitaalisuus olivat tehneet oh- jelmoinnista keskeisen tehtäväalueen metalli- alalla: suunnittelijoista noin puolet on ohjel- moijia järjestösektorin asiantuntijan ja alalla työskentelevien Yritys2:n tutkimus- ja kehitys- toiminnan johtavien asiantuntijoiden mukaan.
Muiden alojen asiantuntijoiden täytyy hallita IC-teknologiaa riittävästi, jotta he pystyvät to- teuttamaan oman osuutensa tuotteiden suun- nittelussa. Tekniikan alueiden yhdentyminen ja tietokoneohjautuvuus muuttavat suunnitte- lua, tuotantoa ja palveluita, sillä työn kohtee- na on useita elementtejä (sähkö, mekaniikka jne.) sisältävä laite, laitteisto tai järjestelmä, jonka rakentaminen ja vuorovaikutuksellinen ohjaus ovat tietokonevälitteistä. Laitteiden tie- tokoneohjautuvuus viittaa ohjelmiin, jotka re- kisteröivät ja viestivät poikkeamista sekä vir- heistä ja myös osin korjaavat niitä. Suunnittelu, tuotanto ja palvelut muokkautuvat uuteen ku- osiin digitalisoitumisen myötä, vaikka perus- asiat, esimerkiksi mekaaniset komponentit, pysyvät samana.
Yritys 2:ssä eri alojen asiantuntijoista koos- tuvan suunnittelutiimin jäsenten tuli ymmär- tää ohjelmoinnin ja informaatio- ja kommu- nikaatioteknologian keskeiset asiat ja myös jossain määrin muiden alojen peruspiirteitä, jotta he kykenivät toteuttamaan oman osuu- tensa suunnittelutyöstä. Integroitujen laittei- den, laitteistojen ja järjestelmien suunnitte- luun liittyvät asiantuntemusalueet limittyvät toisiinsa vuorovaikutteisesti.
ARTIKKELIT
”Eihän meidän mekaniikkasuunnittelu toimi- si, jos ne tekis vain mekaniikkasuunnittelua.
Niiden pitää tietää, että miten nää mekaa- niset ratkaisut vaikuttaa, että onko ne mah- dollisia toteuttaa niillä sähkökomponenteil- la mitä meillä on. Ja taas vastaavasti sähkö- suunnittelun täytyy tietää että jos valitaan tällaisia sähkökomponentteja, niin millaista on niiden ohjattavuus. Ja softatiimin täytyy tietää, että nyt kun on meillä tämmöinen laite ja se tekee tämmöisiä liikkeitä, niin se meka- niikka asettaa tommoset rajat, ja sähkökom- ponentit tommoset rajat. Ja se tarkoittaa sitä että kun me ohjelmoidaan se, annetaan tietyt käskyt liikeradalle, niin sen täytyy toimia tie- tyllä tavalla.” (Yritys2)
Erityisesti koko projektia johtavan asiantunti- jan piti ymmärtää eri alojen ja teknologioiden muodostamaa kokonaisuutta. Kaikkien alojen perinpohjainen tuntemus ei ole mahdollista, mutta projektin läpivientiin tarvittiin jonkin- asteinen ymmärrys kokonaisuuden toimin- nasta. Yleensä projektipäälliköiden paras vä- line johtamisessa oli kommunikaatio eri alo- jen asiantuntijoiden kanssa, koska perehtymi- nen jokaiseen alueeseen ei ollut mahdollista.
Kommunikaatio mainitaan usein teknologian kanssa työskentelevien keskeisenä taitona (ks.
esim. Holtgrewe 2014).
”Siinä integraattorin työssä tullaan sellaisiin asioihin missä ei ole niin keskeisiä ne suunnit- telijan taidot vaan se kanssakäyminen ja sen taidot, ihmisten johtaminen jne.. Kun sä yrität vetää niitä eri kulttuureista tulevia, joilla tar- koitan mekaniikkaa, ohjelmistoa ja sähköä. Ja riittävä ymmärrys pitää olla niistä asioista lähtien käsitteistä että ymmärtää mitä ne pu- huu ja siitä tekniikan tasosta ja alihankkijoi- den ja meidän kyvystä tehdä asioita että voi edes keskustella. Ja sit toinen on että pystyy viemään asioita eteenpäin siinä integraatto- rin roolissa.” (Yritys2)
Etähuolto
Etähuollon työnkuvien analyysi perustuu Yri- tys1:n henkilöstön haastatteluihin. Etä huol to, eli tietokoneavusteinen vikojen etsintä ja huolto, on verrattain uusi palvelumuoto ja sitä toteutetaan rinnan lähipalveluiden kans- sa. Poikkeamat ja viat etsitään asiakkaan anta- mien tietojen pohjalta ja tietokoneavusteises- ti tuotantojärjestelmästä. Ohjeet vikojen kor- jaukseen toimitetaan puhelimen tai muiden ICT-pohjaisten viestimien kautta joko asiak- kaan huoltohenkilöstölle tai annetaan ohjeet toimenpiteille. Etähuollon palvelun käynnistä- misen taustalla on ollut pyrkimys rationalisoi- da asiakkaiden tukea eli ohjata vikahuolto sitä varten palkatulle tiimille ja rauhoittaa suun- nittelua tekevät suunnitteluinsinöörit oman alueen sa tehtäviin.
Haastatellut etähuollon työntekijät olivat erikoistuneet yrityksen tuotteiden eli jousta- vien valmistusjärjestelmien ja työstökonei- den automaation vikojen etsimiseen ja kor- jausratkaisujen löytämiseen. Vika saattoi löy- tyä useasta paikasta, esimerkiksi yksittäises- sä rikkoutuneesta komponentista tai jostakin järjestelmän osasta, ja korjausta järjesteltiin viasta riippuen monilla tavoilla. Etähuollon työntekijät etsivät vikoja tietokoneohjatuista järjestelmien avulla: automaatiojärjestelmien tuntemus, asiakkaan ja oman ohjelmien raja- pinnat, integroitujen järjestelmien kokonai- suus ja muut elementit olivat alue, jolta virhei- tä etsittiin. Seuraavassa etähuollon työntekijä kuvaa prosessia huollon ja asiakkaan välillä.
”Silloin kun asiakkaat ottaa meihin yhteyttä joko paikallisen huoltopäällikön tai huolto- miehen kautta ja joskus se on meidän oma huoltomies, joka on asiakkaalla joka ottaa meihin yhteyttä sieltä. Sillä tavoin 80% pys- tytään ratkaisemaan ja jos kyseessä on säh- köinen tai mekaaninen. Jos on mekaniikas- ta kyse, niin pystytään arvaamaan että nyt näyttää siltä että tuo tai tuo kaipaa huoltoa.
ARTIKKELIT
Pystytään kuitenkin kun vikahuoltoa tehdään, niin jos jonkun on mentävä paikalle, niin py- sytään näkemään että tuo komponentti on rikki. Ja asiakkaalla on oma huoltohenkilös- töä niin pyydetään asiakasta tilaamaan se osa. Jos se on isompi ongelma, ja asiakkaalla ei ole henkilöstöä joka pystyy tekemään asial- le mitään ne me pystytään sanomaan että tämmönen paletti asioita tarvitaan ja huol- tomies.” (Yritys1)
Etähuoltotiimi hankki osaamisensa vertaisop- pimisen kautta ja uusi työntekijä oppi työn tii- missä, sillä etähuollon teknologia oli osin yritys- kohtaista. Etähuollon työntekijöiden mukaan ”logiikan koodin” lukeminen ja tehdasautomaa- tioon liittyvä kokemus olivat keskeisiä työn hal- linnassa, koska se auttoi hahmottamaan mo- nitasoista järjestelmää ICT-avusteisesti. Etä- huollon työntekijän tuli ymmärtää jossain mää rin yhdentyneiden järjestelmien eri alueita (kuten mekaniikka ja sähkö) ja niissä mahdol- lisesti piileviä vikoja. Sen lisäksi etähuollon asiantuntija luki automatisoidun järjestelmän tietoja ohjelmistosta sekä laitteistosta ja hah- motti kokonaisuutta etsiessään tukosta auto- matisoidusta tuotannosta. Etähuollon ongel- manratkaisun abstrakti luonne kytkeytyy ra- japintojen tulkintaan eli ohjelmiston, laitteis- ton ja käyttöliittymän välisessä tilassa ongel- manmäärittelyyn ja -ratkaisun tekemiseen (ks.
Bayo-Moriones, Bello-Pintado & Merino-Díaz- de-Cerio 2010)
”Kyllä nyt kun on oikeasti jo oppinut vähän noit asioita ja pärjääkin vähän, niin kyllä nyt tuntuu siltä, että vois oikeasti olla tossa.
Kyllä se ens alkuun oli semmoista, kun oli niin paljon kaikennäköistä uutta opittavaa ja ei ikinä periaatteessa ollut automaation kans- sa sinänsä tekemisissä. Ja noi järjestelmät kuitenkin on uniikkeja sillä tavalla, että kun kukaan muu ei tarjoa niitä, niin eihän niitä voi, jos ei ole niitten kanssa työskennellyt, niin ei voi tietää, mistä on kyse.” (Yritys1) Etähuollossa kommunikaatio oli keskeinen osa työprosessia, sillä perustiedot ja asian etene-
minen perustuvat asiakkaan ja etähuollon vä- liselle vuorovaikutukselle tietokoneavusteisen vian etsinnän lisäksi ja tiimin keskinäinen vuo- rovaikutus oli edellytys työn oppimiselle.
Uuden työnkuvan voi tulkita olevan katkos perinteiseen huollon työnkuvaan tai asteittai- nen muutos ICT-insinöörityössä. Etähuollon työnkuva ja osaaminen on varsin erilaista kuin perinteisen, manuaalista korjaamista tekevän huoltotyöntekijän. Tietokonevälitteisyys ja järjestelmäintegraation ymmärtäminen tai- vuttavat etähuollon työnkuvaa jossain mää- rin monialaiseksi ja ICT-välitteiseksi, kommu- nikatiiviseksi insinöörityöksi, minkä vuoksi sen voi tulkita olevan uusi alue insinöörien ammattiperheessä. Kuitenkin myös manuaa- lisemmassa huollossa työn painopiste on siir- tynyt tieto konevälitteiseksi ja edellyttää jär- jestelmien eri osien ja niiden välisten suhtei- den ymmärtämistä. Esimerkiksi autonkorjaus muistuttaa pienemmässä mittakaavassa ja yk- sinkertaisemmassa muodossa etähuoltoa.
Työnkuvan kategorisointi liittyy organi- saation käytäntöihin, mutta myös yhteiskun- nallisesti määrittyviin työelämän ja koulu- tuksen rakenteisiin. Ammatti asemoidaan sen teknisten piirteiden kautta, kuten tehtä- vien ja vastuualueiden kautta, mutta toisaalta myös yhteiskunnallisesti jäsentyvän ase- man mukaan. Ammatit järjestyvät hierarkki- sesti työelämässä ja organisaatioissa sekä koulutuksessa. Ansioiden määrittyminen ja asema organisaatiossa määrittyvät ammatin aseman mukaisesti. Koulutuksen sisällöt aset- tuvat sen mukaisesti, sijoittuuko ammatti kou- lutusjärjestelmän toiselle vai kolmannelle as- teelle. Teknologiset, työnorganisaatioon liit- tyvät muutokset voivat sekoittaa tätä järjes- tystä, kuten etähuollon tehtävien esimerk- ki kertoo. Nopeasti muuttuvilla aloilla tätä epäjärjestystä siedetään, koska se on osa näi- den alojen logiikkaa. Markkinavetoisella alal- la työntekijöiden tai johdon keskeisin huolen aihe ei liene hierarkkisesti epäselvät työnku- vat.
ARTIKKELIT Johtopäätökset
Työnorganisointiin liittyvät teknologiset uudis- tukset olivat muuttaneet työnkuvia sekä kat- koksellisesti että asteittaisesti. Automatisointi ja vuorovaikutukselliset informaatio- ja kom- munikaatioteknologiat sekä tekniikan alojen yhdentyminen olivat näitä teknologisia uudis- tuksia. Teknologioiden uudistamisen taustalla olivat globaalin liiketoiminnan rationaliteet ti, yrityskohtaiset toimintamallit ja työn orga ni- soinnin strategiat. Tuotannon ammattiperheen työnkuvissa oli yleisemmin katkoksellisia muu- toksia, mikä liittyy manuaalisen työn automa- tisointiin. Automatisointi on yritysten strate- gia markkinoilla pärjäämiseksi. Katkoksellinen muutos toteutettiin yrityksissä eri tavoin ja taustalla oli yritysten harjoittamat erilaiset työn organisoinnin strategiat. Ensinnäkin ma- nuaalinen, kohteen kanssa välittömässä vuoro - vaikutuksessa ollut työ muuttui välilliseksi, tie- to koneohjautuvan tuotannon valvonnaksi. Toi- seksi automatisoidun tuotannon parissa työ saatettiin organisoida jossain määrin vaativam- paa IC-teknologista osaamista edellyttäväksi tiimityöksi: työn kierrättäminen rikasti työtä, kehitti osaamista ja paransi työhyvinvointia ja lisäksi lisäsi tuotannon luotettavuutta.
Tuotannon työnkuvien asteittaiset muu- tokset liittyivät joko prototyyppien testauk- seen erikoistumiseen tai laajenevaan työnku- vaan ammattiperheen sisällä; taustalla oli eri- laisia yrityksiin liittyviä strategioita ja sen toi- mintaympäristöön liittyviä suuntauksia.
Suunnittelun ja t&k -työnkuvissa muu- tokset olivat asteittaisia. Monialaisuus ja ICT olivat keskeisiä piirteitä työssä ja taustalla oli yritysten keskittyminen korkean teknolo- gian tuotteisiin, joiden suunnittelu pohjautui eri alojen integraatioon ja tietokoneohjautu- vuuteen. Etähuollon työnkuvaa voitiin tulkita sekä katkoksena että asteittaisena muutokse- na. Uuden työnkuvan voi tulkita olevan katkos perinteiseen huollon työnkuvaan tai asteittai- nen muutos ohjelmointiin erikoistuneessa insi nöörityössä.
Autorin mukaan (2013) teknologian käyt- töönotossa järjestellään uudelleen työvoimaa, ja tässä prosessissa osaamistason vaatimuk- set voivat nousta tai laskea. Tehtävien muu- tos antaa tähän mahdollisuuden ja tuotta- vuuden nostamisen tavoite luo sille motiivin.
Etähuollon tehtävissä ammattitaitovaatimuk- set olivat perinteisiin huoltotehtäviin verrat- tuna korkeammat eli työntekijöillä oli kor- kea-asteen koulutus. Toisaalta myös keski- asteen koulutuksen saaneilta odotetaan tieto- tekniikan hallintaa esimerkiksi monimutkais- ten koneiden kokoonpanotyössä. Työvoiman uudelleen organisoinnissa tehtäviinsä voi olla kyse koulutustason nostosta, mutta myös sii- tä, että samalta koulutukselta edellytetään joi- denkin taitojen syvempää osaamista.
Työnkuvien muutoksella on laajempia yh- teiskunnallisia vaikutuksia ensinnäkin am- mattihierarkioihin ja koulutushierarkioihin.
Työnkuvien perustana olevat ammatit mää- rittyvät yhteiskunnallisesti. Ammatteja mää- ritellään työn kohteen, menetelmien, tietopoh- jan ja käytäntöjen perusteella, mutta myös sen aseman mukaan ammattien ja koulutusjärjes- telmän hierarkiassa. Ammatin asema näissä hierarkioissa muotoilee sen asemaa yhteis- kunnassa laajemminkin. Esimerkiksi ammatti- järjestösidokset ja siihen liittyvät käytännöt, diskurssit ja politiikka luovat jakoja ja suhteita eri ammattiperheiden välille.
Etähuollon työntekijöiden aseman moni- tulkinnallisuus tuo esille erityisiä kysymyksiä, jotka käsittelevät ammattiperheiden työn- kuvien ja osaamisen muutoksia suhteessa am- mattien ja koulutuksen hierarkkisiin järjestyk- siin. Tuotanto, suunnittelu ja huolto erikoistu- vat, mutta korkeaan teknologiaan pohjautuvi- na ne myös lähentyvät toisiaan. Manuaalisen työn muutos tietokonevälitteiseksi ruokkii ICT-osaamisen kehittymisen tarvetta ja lähei- sempää vuorovaikutusta suunnitteluun. Suun- nittelulle taas on erityisen tärkeää prototyyp- pien testaajien työpanos tuotannon virheiden ehkäisemiseksi. Etähuollon työnkuva huollon ja insinöörin ammattiperheiden välimaastossa
